Mitä mieltä naiset on miehestä 20 v, joka ei ole seurustellut koskaan? Onko se ensinnäkin hyvä vai huono asia? Kertooko se että on tylsä ihminen? Haluaisitteko aloittaa seurustelun sellaisen kanssa vai mieluummin jonkun kanssa jolla on jotain kokemusta näistä asioista?
Jos ei ole seurustellut
kokematon
81625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No tietenkään kukaan nainen ei huoli sellaista looseria, jolla ei ole vähintään kihlausta ollut tuohon mennessä.
Tai sitten et puhu asiasta mitään, ennen kuin tunnette jo hyvin. Jos siinä vaiheessa tulee asiasta "ongelmaa" ja tulee ns. kenkää, niin kyseessä on mitä luultavammin joku neiti joka ei osaa sanoa mitään suoraan. Sellaisista on parempi päästäkin eroon.
Höpö höpö, sillä ei ole mitään väliä ainakaan meikäkäisen kohdalla onko mies seurustellut vielä alle kolmikymppisenäkään pitkiä suhteita..kihloinkin mennään yleensä pitkän ajan jälkeen. Nykyään kun on niin vaikee sitoutua kehenkään. Ei se tee ihmisestä sen parempaa, et onko seurustellut vai ei. Itse olen seurustellut aika paljon, mut en vaadi mieheltä sellasta.
Tarkoitus oli sillä looseri hehkutuksella vihjasta, että kyseessä oli ironia.
Vaikea tyylilaji..pitää vissiin vielä treenata.
sitä että kun on jo 25v eikä ole seurustellut koskaan (jos ei lasketa teininä muutaman kuukauden juttua). Kyllä se selvä miinus ainakin on jos on ikää jo 20v tai jopa enemmän eikä ole kelvannut vielä kenellekkään. Yleensäkkin homma on vähän niin että tietty osa miehistä kierrättää suurinta osaa naisista etsiskellessään sitä oikeaa tai pitäessään vain hauskaa ja loput meistä miehistä ovat sen ensimmäisen tai toisen seurustelusihteensa kanssa loppuelämän/kunnes ero tulee jossain vaiheessa (jos löytvät edes sitä ensimmäistä suhdetta koskaan).
Et ole mitä todennäköisimmin ehtinyt vielä katkeroitua. Kahdenkymmenen paremmalla puolella ihmisillä alkaa olla sen verran parisuhdetoimintaa takanaan, että eivät enää jaksa ihastua vilpittömästi ja uskoa seurustelun autuaaseen onneen. Ja jos seurustelun aloittaa tappiomielialalla, menee helposti päin seiniä koko yritys.
Eli tietty kirkasotsaisuus on vain hyvästä. Sen voi toki säilyttää myös epäonnistumisten ja pettymysten jälkeen, mutta harva jaksaa.
Ja mustasukkaiselle ihmiselle olet unelma, eipähän ole entisiä tyttöystäviä sotkemassa menneisyyttä ja herättämässä epämääräisiä epäilyjä.
Eipä tuosta suurempaa haittaa kai ole. Paitsi jos on muuttunut epätoivoiseksi, ja itselle tulee tunne, että on viimeinen oljenkorsi ja ainut kriteeri on se, että ylipäätään huolii toisen.
Mutta minun puolestani siis ei yhtään mitään syytä huoleen, vaan jopa päinvastoin.
Olen ehkä (toivottavasti?) poikkeustapaus, mutta omalla kohdallani 25 yksinäistä vuotta on nimenomaan luonut katkeruutta. Eri juttu tietty niiden kohdalla, joita pariutuminen ei ole tuona aikana sen enempää kiinnostanut..
Onhan se vähän niin, että kamalan paljon nuorempana ei mistään vakavasta suhteesta voi puhuakaan ( itse en usko esimerkiksi 15-vuotiaiden "suureen rakkauteen" ), joten ei se nyt ole niin vaarallista, vasta parikymppinen kun olet.
Ei kokemattomuus välttämättä tylsyydestä kerro, pikemminkin luonteenlujuudesta - hienoahan se on, jos jaksaa etsiä itselleen oikesti kiinnostavaa kumppania, kenties pidempiaikaiseen, kestävään suhteeseen. Epätoivoisuus on tietysti eri asia, mutta on niitä kaiken kokeneita epätoivoisiakin...
Itsekin olen kaksikymmentä täyttävä nuori nainen, ja myönnettäköön, että kovin vakavaksi eivät omatkaan suhteet ole koskaan ehtineet.
Minä olen 30-vuotias, ja takana ei ole edelleenkään pitempää seurustelusuhdetta. Enkä ole ainoa laatuani.
Jos rima on vähän ylempänä kuin nilkan korkeudella, ehtii joskus olla ihan itsekseenkin. Ja suosittelisin kyllä ihan aikuistumisen ja itsenäistymisenkin kannalta, että jokainen voisi vähintään sen pari vuotta jossain välissä elää itsenäisesti ja yksin - ilman avopuolisoa, seurustelukumppania, tai edes kämppistä.
Kyllä, itselläni on takana joitain suhteita, tärkeimpinä ehkä kolmen kuukauden "elämäni rakkaus". Ja sen jälkeen pari vuotta kestänyt ystävyys seksisuhde ihan mukavan, mutta ei "sen oikean" miehen kanssa. Mutta kumpaakaan näistä ei voi sanoa varsinaiseksi seurusteluksi.
Ei se ketään pahenna, jos on vähän valikoivampi kumppanin/kumppanien suhteen.