Kaipaisin kokemuksia muilta tai edes vinkkejä voiko tästä selvitä yhdessä vai olisiko parempi olla yksin. Tämä on nyt varmaan sekavakin teksti, ja kaikkea tässä ei varmasti vielä edes tule.
Asumme avoliitossa puolisoni kanssa ja noin kuukausi sitten olimme jo eroamassa ja muuttamassa erillemme, koska kummankaan mielestä suhde ei toiminut. Sitten huomasin olevani raskaana, ja tämä oli ns. ei-toivottu raskaus. Päätin/Päätimme pitää lapsen, ja puoliso haluaisi yrittää lapsen takia olla yhdessä. Peruin tulevan asuntoni vuokrasopimuksen ja jäimme molemmat tähän yhteiseen kotiin. Olen kertonut huoleni toimimattoman suhteen ja lapsen huonosta yhdistelmästä ja sanonut, kuinka meillä olisi tämä raskausaika aikaa korjata ja vahvistaa suhdettamme. Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa, mistä puoliso ei usko olevan mitään hyötyä. Haluaisin lapselleni kuitenkin ydinperheen ja olisin lapsen takia valmis tekemään töitäkin suhteen eteen. Epäilen myös puolisoni valmiutta isäksi, tuntuu että kaverit ovat koko alkuvuoden ajan menneet ohi, entä sitten kun on lapsi. Enkä suostu raskausaikana olemaan aina yksin kotona, kun toinen juoksee baarissa.
Suurimpana ongelmana suhteessa nään yhteisen elämän puutteen, mihin tämä oli mielestäni aiemminkin kariutumassa. Molemmilla on omat elämät, eikä meillä ole oikeen yhteisen kodin lisäksi mitään muuta yhteistä. Eikä tilanne ole aina ollut näin, vaan ennen teimme oikeasti paljon asioita yhdessä, johonkin se kaikki vain katosi. Haluaisinkin vain tietää, onko yhteisenkin elämän rakentaminen nollasta tällaisessa tilanteessa mahdollista?
Itse olen alun järkytyksen jälkeen onnellinen tulevasta lapsesta. Minulla on myös hyvä tukiverkko, jos yksinhuoltaja olisin. Jos tilanne siihen menisi, en missään nimessä haluaisi työntää isää pois, vaan ehdottomasti hänenki pitäisi muodostaa suhde lapseen.
Olisiko parempi yksin
Lanu123
3879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Anna miehelle mahdollisuus. Jokaisessa suhteessa tulee pettymyksiä jossain vaiheessa. Lapsen synnyttyä huomaat pian oletteko hänelle tärkeitä ja yrittääkö hän toimia vastuullisen isän ja kumppanin tavoin. Jos päädyt synnytyksen jälkeen yksin asumaan anna vielä mahdollisuus tavata vauvaa ja ryhtyä isäksi. Oma mokansa jos sössii esim. olemalla epäluotettava sovituissa asioissa. Iloitse lapsesta, naiset yleensä kasvaa äitiyteen ja vastuuseen varmemmin kuin miehet. Anna kuitenkin se mahdollisuus. Sitten ei sinua voi syyttää ettet olisi yrittänyt.
kyllä olisin vaatinut että jäämisen ehtona on juuri joku parisuhdejuttu. Aina niistä ei suoraan ole hyötyä, mutat välillisesti ainakin. Toisaalta voihan olla että miehen mielestä elämä on noin hyväö tai sitten tietää mistä mättää eikä tahdo sille vahvstusta ja siksi tyrmää moisen. Mitäs jos pistät nyt kovilel ja vaadit joko sinne terapiaan ainakin vaikka viisi kertaa tai sitten lähdet kun ei elämä ole muuksi muuttunut? Turha kai sitä on oikeasti tuhlata elämäänsä kärvistellen ihmisen kanssa joka ei arvosta? Kyllä jokaisella on oikeus olla onnellinen. Toki ydinperhe on ideaali ja miehen malli jne, mutta ei siihen omaa elämäniloa kannata uhrata. Ei se lapsikaan ole onnellinen jos vanhemmat on onnettomia. Jos pienikin lapsi aistii paljon vaikka ei ymmärrä asioita vielä varsinaisesti. Tukiverkko on sun onnesi vielä joten ei tarvitse miettiä miten pärjää vai pärjääkö lainkaan. Vaikka lapsi ei ole mikään parisuhteen parantaja niin sen syntymä voi parantaa suhdetta tai huonontaa sitä entisestään. Koskaan ei voi olla varm amiten its esaati toinen lopulta reagoi kun noin iso muutos elämään tulee. Aika usein vaan ne iloiset poikamiespäivät vaan jatkuu ja jatkuu ja kaverit on tärkeintä... Pohdi nyt ihmeessä mitä uhrauksia olet valmis tekemään ja millä hinnalla. Sitten vaan juttu asen siipan kanssa elämän realiteeteista. Teistä sinä olet ilmeisesti se vahvempi kuitenkin joten sinut otetaan vakavasti eikä lannisteta jäämään epätyydyttävään tilanteeseen. Raskausajan pitäisi olla valmistautumista vanhemmuuteen eikä parisuhteeseen?
Voit mennä yksin terapiaan. Sekin auttaa.
Miehesi ei juokse baareissa sinun ollessasi raskaana. Tee se hyvin selväksi.
Voitte rakentaa yhteistä elämää. Jos molempien lempiruoka on lasagne niin lähtekää sillä liikkelle. Käytte eri ravintoloissa testaamassa lasagnea, kokkaatte kotona erilaisia lasagneja, ym.. Tai joku bändi, leffa, urheilulaji
Mene vain sinne terapiaan. Saat omiin ajatuksiisi apua ja ehkä pikkuhiljaa saat miehesi houkuteltua mukaan. Mitään haittaa siitä ei voi olla. " jos tulet mukaani terapiaan tänään, saat pyytää kaverisi meille katsomaan jääkiekkoa"
Baarin sijaan voisitte kokata yhdessä lempilasagneanne ja pyytää kaverit iltaa viettämään. Tässä ratkaisussa molemmat tulisi vastaan. Kompromissi.