Miksi mä aina humalassa yhtäkkiä tajuan minkälainen mun tulisi olla?
Osaako kukaan sanoa
keiju_kynnellekykenevä
17661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
....
;-)
Siis sun pohjimmainen luonne paljastuu silloin sulle itsellesikin? Oletko selvinpäin esim. ujo tai jotenkin muuten arka tai jotain?
Tavallaan. olen normaalisti niin hurjan ujo ja erityisesti järkevä, mutta omenella tapaa kovin onneton ja eksyksissä. Humaltuessa tuntuu, että vaihtoehtoja on paljon enemmän ja uskallan myöntää itselleni miten ihania muut ihmiset ovat.
omalla kohdalla ihan samoja tuntemuksia. Jos vois vaan elää elämänsä kännissä, niin tuntuu et vain taivas olisi rajana - kaikki olisi silloin mahdollista. Ihan kaikki. En ymmärrä miten silloin voikin nähdä kaiken paljon selvemmin ja kauniimmin. Kaikki jotenkin kirkastuu.
kiitos humaltukaamme elämälle ;)
nyt ymmärrä, että kyse on NOUSUHUMALASTA! Silloin tuntuu juuri tuolta, että taivas on vain rajana ja kaikki on mahdollista. Semmoista se on tuo alkoholi.
Repesin..:D En nyt oikein osaa sanoa tähän mitään. Kumminkin juonut jotain... hmm.. 13 vuoden ajan jo...
noiden kolmentoista vuoden aikana toki on tullut se nousuhumalakin moneen kertaan tutuksi. :)
Aaa... siis raahaat lähimmän uroon kännissä vessaan, vedät minarin ylös, pikkarit (jos on päällä alas) ja olet sellainen kuin sun tulisi olla? Toi on se mitä mulle tulee mieleen "humalassa tajuamisesta"
Valitettavasti ongelmani ei ole ihan noin yksinkertaisesti ratkaistavissa.
En ainakaan ihan niin kauheasti paheksu alkoholinkäyttöäsi :) Et ole koskaan harkinnut sitä että ottaisit kynän ja paperia mukaan ja raapustelisit känniajatuksesi - jos ne kerran on niin hehkeitä - paperille ja sitten kelaisit niitä muistilistan avulla myös selvinpäin - jolloin "heureka" elämykset saadaan myös selvinpäin olevan mielen työstettäväksi?
sitten videokamera mukaan kun kännäilee......... se on mukavaa katseltavaa seuraavana päivänä........
alkoholi vie pois estot ja hämärtää oikee maailmankuvaa, eli ole sellainen tavallinen luuseri vaan selvinpäin
Alkoholi on hyvä masennuslääke. Tulee mieleen masennus ja kun vedät alkoa niin masennus katoaa hetkeksi, mutta tulee myöhemmin krapulassa takaisin ja vajoat siihen takaisin.
Skooooool vaan sullekin :D Könötän itsekin ihmetellen maailmaa siideriä juoden. Yritän saada rentoa oloa aikaiseksi, jotta saisi nukuttua. Pikkuisen pommipäivä ollut tänään eli nyt on pakko saada jotakin millä saa jotenkin itseänsä rennommaksi. Kehäraakki-olotila vaivaa :( Samalla sitä tulee miettineeksi semmoista asiaa kuin viha. Yhdistettynä siihen miten kivulle antaa periksi ja hyväksyy sen niin se antaa sinulle vapauden. Ja kas kipua ei enää ole. Mutta mitä jos ihmistä kasvatetaankin vihaamaan? Mitä jos sadismiin vastaa jumalattomalla vihalla mikä eittämättä isketään niin syvälle sydämen syövereihin asti, jotta se osuu sieluun saakka? Sadismin kautta tietää, ettei ikinä koskaan milloinkaan niin kauan kuin henki pihisee, anna periksi? Ei ikinä. Mieluummin sitten ottaa vastaan sekopäiseksi nimeämisen, viiripään leiman ja sitä rataa. Että kippistäskoooool sille rakkaat lukijat!
"Sadismin kautta tietää, ettei ikinä koskaan milloinkaan niin kauan kuin henki pihisee, anna periksi? Ei ikinä. Mieluummin sitten ottaa vastaan sekopäiseksi nimeämisen, viiripään leiman ja sitä rataa. " Joo, on joku kappale vihalleen omistautuneita ihmisiä joskus tunnettua. Ja vaikkei se viha kohdistukaan itseen, niin niitä tyyppejä vaistomaisesti varoo ja kavahtaa. Kun ei koskaan voi tietää, saavatko ne jossain vaiheessa päähänsä ruveta vihaamaan myös sua samalla tavalla, jostain mitättömästä syystä. Vihalle omistautuminen on siis tehokas keino ajaa itsensä ihmissuhdemielessä sivuraiteelle.