Suhteen alussa tapahtui asioita, jotka veivät minulta itsetunnon, luottamuksen ihmisiin ja mieheeni. Suhteemme särkyi.
Mieheni puhui kaikki asiat mitä sanoin tai tein kaverilleen, joka kertoi ne vaimolleen joka kertoi ne minulle ja muille.
Luulin heidän olevan ystäviäni, siis myös mieheni vuoksi mutta myös siksi että he pitivät minusta ihmisenä.
Ihmettelin miten heidän käytöksensä muuttui minua kohtaan joka kerta kun teimme jotain yhdessä..
Mies jatkoi sitä niin kauan kunnes sairastuin henkisesti. Yritin selvittää sitä, ja mieheni ei suostunut puhumaan niistä tai vähätteli asioita.
Lopulta kaikki riitammekin olivat minun syytäni.
Meille tuli aivan kauheita riitoja, josta lapsikin kärsi. hänen koulumenestys ja äidin näkeminen niin surkeana ei varmasti auttanut kehitystä.
Nyt olemme "muka" päässeet näistä yli. Mieheni ei ole tehnyt mitään elettä sen suhteen, että ne ketkä tämän tekivät lähtisivät elämästämme. Kärsin kuitenkin kun he ovat hänen parasystävänsä.
Hän halusi pitää kaiken.
Mutta nyt minä haluan ulos tästä..en vain saa tehtyä päätöstä.
Haluan aloittaa uudestaan jossain, jossain missä minua kukaan ei tunne. Aloittaa luomaan ihmisuhteita, sekä oppia taas luóttamaan ihmisiin ja arvostamaan itseäni.
Tässä suhteessa se ei onnistu mitenkään..
mitä mieltä olette? pitäisikö minun lähteä?
vai onko tästä mahdollista joskus päästä yli?
Se syys miksi tässä vielä olen, kun meillä olisi kaikki kunnossa ilman tätä, ja heitä jotka minua tästä aina muistuttaa.
Olemme olleet yhdessä
n kolmisen vuotta.
1672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuota: http://www.narsistienuhrientuki.info/