Onko kellään samanlaista ongelmaa:Tytär täyttää syksyllä 3 vuotta,ja seksi ei VIELÄKÄÄN kiinnosta.Mies tosi äkäinen.Tammikuussa muutti omaan asuntoon,kun koin että parempi,että kummallakin omat asunnot.Mutta ei se seksi ym.ongelmia ole vienyt.Mm.ratkaisuun päädyin,(omat asunnot)kun olosuhteiden pakosta jouduimme liikaa olemaan yhdessä,ja kumpaakin alkoi toisen naama tympiä.Nyt en omasta rakastamisestani varma,mutta ero ei ole onnistunut,kun mietin olisiko tämä vielä sitä"pikkulapsivaihetta"josta nykyään paljon puhutaan..Olisi kiva kuulla mielipiteitä.Kumpikaan ei halua löysin perustein erota,kun tytär niin pieni kuitenkin.
Apua!Lapsi kohta 3v.seksi vieläkään ei kiinnosta
reetuli76
212564
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
äkkiä jos aiot sen miehen pitää. Se on menossa jo. Omapa on valintasi.
järjenjättiläinen, joka kuvittelee, että naisen haluat palaavat kuin nappia painaen! Aloittajalle: vajaa kolme vuotta on kyllä jo melkoisen pitkä aika alkaa palauttaa asioita entiselleen... Itsellä tuota evvk-kautta seksiä kohtaan kesti esikoisen synnyttyä reilun vuoden verran, sitten se siitä pikkuhiljaa alkoi sujumaan, kun muuten oli asiat kunnossa. Suhteesi lapsesi isään taitaa olla muutenkin melkoisen rempallaan eli seksittömyys vain jäävuoren huippu, kun kerran eri asuntoihin olette päätyneet..? Ei taida siitä tavallisesta "enemmän yhteistä aikaa" olla apua, kun toisen naama kerran tympii. Omat tunteesi ovat laimentuneet, ja kyllä sen mieskin huomaa paitsi seksittömyytenä niin muullakin tavoin... Ehkä teidän olisi parasta jatkaa elämää erillänne - ei se teitä estä silti olemasta hyviä vanhempia lapsellenne..?
Ja nainen olen. Arveleeko AP sitten miehensä 10 vuotta jaksavan odottaa? Sanoin totuuden: mies on jo lähdössä pois, kun ei jaksa seksittömyyttä. Minulle sinänsä ihan sama, vaikka AP ei koskaan enää haluaisi panna ketään. Mä en itse naisena ymmärrä tuota naisten mantraa johon ne jää pyörimään. Asioille voi tehdä ja paljon, kunhan ei ala tuota marttyyririnkiä vetää, kuten AP.
"järjenjättiläinen, joka kuvittelee, että naisen haluat palaavat kuin nappia painaen!" Eihän tässä ole siitä kysymys! Ei nyt ole mitään merkitystä sillä, mikä vei halut ja mikä ne tuo takaisin. Jos halut eivät tule takaisin, mies lähtee lätkimään ja sillä selvä. Ei se ala vuosikausia odottelemaan, selvästi on jo puoliksi ovenraossa. Eli mikäli seksiasiaan (ja kaikkeen muuhunkin) ei tule ratkaisua, ratkaisu on ero ihan riippumatta siitä, kenen vika se oli vai oliko kenenkään.
tuossa ei käytännössä muutosta tapahtuisi, jos eroaisitte oikeasti. Kun jo nyt asutte erillänne. Eli ei sun tarttisi siitä suurta huolta kantaa, miten lapseen vaikuttaisi. Ja muutenkin....mikä teitä yhdessä vielä pitää? kun tavallaanhan olette jo nytkin kuin eronneita, asutte erillänne. Lapsen kannalta se on yksi ja sama oletteko sopineet virallisesta erosta, vai muutenko vain asutte erillänne. Ei lapsi sellaista ymmärrä. Ymmärtää vain sen, että isi ei asu kotona, kuten ei nytkään asu.
Eikä onneksi ole tulossakaan lapsia.
Ratkaisunne oli mitä ilmeisemmin ihan oikea. Näin mies voi sitten sinulta salaa purkaa paineitaan ja ruveta rakentamaan omaa elämäänsä.
ja sinähän olet tuolla tavalla pedannut miehesi eri sänkyyn. Miehen pitää ymmärtää naistaan, mutta kylla naisenkin tulee ymmärtää miestä. Sinä et ole siinä kovin hyvin onnistunut. Ehkä et edes ansaitse miestä kun kuvittelet, että se on vain perheen elättäjä ja kämppäkaveri. Mies haluaa seksiä(kin), vaikka lastaan rakastaakin. Ja siihen haluun miehellä on yhtä iso oikeus kuin sinulla haluttomuuteen. Et sovi miehelle!
Ilkeyttäni en antamatta jätä!!!Minulle haluttomuus on TODELLAKIN ongelma,mitä itse EN OLE HALUNNUT!Ja onkohan kaikilla kommentoijilla itsellä lasta,stressiä terveydestä,mitä minulla ei ole vuosiin ollut.(Siis terveyttä ei ole ollut vuosiin)Meillä asioista puhutaankin,eikä salailla.Joten jos ei ole asiallisia kommentteja AIKUISEN SUUSTA,niin ei tarvi kommentoida.Varmasti teilläkin on ongelmia,ja ette pitäisi ilkeilystä ongelmianne kohtaan.Eli katse peiliin.Muutama fiksu ja kiva vastauskin.Suuri kiitos niihin kykeneville.
Onko kukaan ottanut huomioon,että minulle olisi kivuliasta seksi?!Minulla ollut kipuja synnytyksen jälkeen,ja kipujen syy ei ole selvinnyt.Endrometrioosikin niin lievää.Eli muistakaa te muut antaa sitten aina,vaikka kuinka paljon sattuisi.Minä en pysty,Eikä mieskään halua minua satuttaa.eli miettikää....
Aluksi sanoit, että sinulla ei ole himoja, nyt että sinua sattuu. Ovathan vastaukset tietysti erilaisia. Mutta kannattaa selvittää syy, avioliittolupauksessahan sanotaan; "lupaan pysyä uskollisena niin kauan kun vaimo harrastaa seksiä vähintään useita kertoja kuukaudessa."
Miten kuvittelet ihmisten voivan "ottaa huomioon" kipusi, kun et niistä kertonut? Kerroit vain ettei seksi kiinnosta, joten tietysti vastaukset ovat sen mukaisia. Ihmiset eivät ole selvänäkijöitä. Jos yhdyntä sattuu, niin se on toki toinen juttu. Vaihda lääkäriä ellei nykyinen osaa auttaa. Mutta kiinnostaako sinua esim. suu- tai anaaliseksi miehesi kanssa?
Olin koko kivun unohtanut,kun muuten asiaa pohdittu.En jaksa enempää tästä....Hyvää kevään jatkoa!Ai niin:Kyllä mies vapun tienoilla 2 kertaa sai.
Samaa paskaa se on niin monella muullakin. Suihinotosta olisi vähämmän riesaa kuin imuroinnista, mutta keskityt valittelemaan kovaa kohtaloasi ja kuivaa pimpsaasi. Jos ukko jäisi kiinni "vieraista" (voiko noin edes sanoa) menettäisit hermosi. Jos lapsi on kolmivuotias ei tosiaankaan ole kyse pikkulapsi vaiheesta. Hassua asiassa on se, että kun muutaman vuoden päästä maksalaatikkotarjousten perässä ravaavana yksinhuoltajana törmäät mieheen ravintolassa, esität hurjan himokasta panokonetta. Hienoa että kyselet neuvoja suomi 24 palstalta, etkä esim seksologilta. Olet siis todellinen kanapää. Tässä neuvo; testostereonilla saat halusi takaisin. Haittoina on äänen madaltuminen ja muuta pientä. Lääkärillä voisi olla jotain muutakin tarjolla. Suhteellanne ei ole mitään toivoa. Ainakaan jos et salli miehellesi toisia kumppaneita. Koita nyt kuitenkin kysyä siltä lääkäriltä neuvoa ennenkuin lisäät lapsesi muutenkin valtavaan äpäräjoukkoon.
HAh,hah ja hah!Muuta en kommentoi,muuten alennun tasollenne!
Toivottavasti et tippunut "langoilta". Meillä on ollut hyvin intohimoinen seksisuhde avioliitossa, mutta ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen tuli meillekkin ongelmia. Kävi kipeää ja lasta tuli kuunneltua korva tarkkana kesken rakastelunkin. Piti vaan alkaa lähestyä uudelleen ja etsiä sitä intohimon kipinää ja onhan tuo löytynyt. Joutui hyväksymään, että nuoruuden "villiys" muuttuu. Ajan myötä voi löytää uusia tapoja saada nautintoa seksistä. Kannattaisi panostaa myös aikaan itsensä kanssa. Voisi kuvitella, että jos se onnistuu niin siitä se taas lähtee. Niin ja voisihan se joskus auttaa, jos käy vähän juttelemassa näistä ongelmista, ei sitä kannata hävetä. Kun saa sen kakaistua ulos, voi olla että solmut alkaa aueta sen jälkeen.
Hoksasin eilen,että mulla vaihtunut masennuslääkitys saattanut viedä halut.Joten lopetan sen ja otan vanhan lääkkeen takaisin.Viime syksynä uuden lääkkeen aloitin,ja ongelma paheni.Meillä EI seksi kokonaan ole pois ollut.Suurin osa varmaan niin luullut.Seksiä noin 2-3 kertaa kuukaudessa.Juu,ja ennen raskautta minäkin olin HYVIN HALUKAS!!Eli tilanne tullut tupla järkytyksenä.Heh.
Mä sanon sulle että jatka sitä käteesi vetämistä ja haista paska en ole aloittaja vaan joku muu.
...kylläpä tunnut tuntevan ap:n elämän ja tulevaisuuden hyvin, kun noin varmana eri vaiheista kirjoittelet. Olet tainnut kiillottaa kristallipallosi ihan äskettäin! Niin nokkela kuin yritätkin olla, et nyt oikein ole onnistunut. Et ole saanut ainakaan minua vakuuttuneeksi siitä, että pikku koneistosi, siellä kahden kivan korvan välissä, toimii niin kuin pitää. Katsohan Ruutolffi nokkeluus ei ole sitä, että osaa heitellä piikkejä. Ja hei...pssst...käännä se sanakirja oikein päin. Luet äpärän selitystä väärästa kohdasta.
Jos ero tulee niin se tulee ,siinä ei lapset auta,kysehän on kahdesta aikuisesta.
Minulla ei itselläni ole (vielä) lapsia, eli en voi noihin tuntemuksiin verrata millään tavalla omia kokemuksia. Ajattelin kuitenkin sanoa mielipiteeni. En usko, että tuossa on kyse enää lapsen saamisen jälkeisestä ajasta, kolme vuotta on pitkä aika.. "Vika" löytyy varmaankin jostakin muualta. Toivottavasti saat apua kun vaihdat lääkkeesi aiemmin käyttämääsi, se voi hyvinkin olla ainakin osasyynä. Hienoa, että voitte puhua asiasta avoimesti miehesi kanssa, oletteko ajatelleet käydä esim. parisuhdeterapiassa puhumassa yhdessä asiasta? Siitä voisi olla apua. Onko teillä harrastuksia? Sanot että toisen naama on usein alkanut tympimään (tiedän tunteen :) Auttaisiko esim. uusi harrastus molemmille? tulisi vähän muutakin ajateltavaa.. Jos ratkaisua ei kuitenkaan löydy niin yhdessä ei kannata pysyä siksi, että tytär on pieni. Pienille lapsille erot ovat yleensä helpompia kun vielä ei ymmärrä.. Olin itse viisi vuotias kun vanhempani erosivat, enkä edes muista aikaa kun vanhemmat olivat yhdessä. Heidän eronsa ei ole koskaan ollut minulle ongelma millään tavalla. Veljeni on minua 4 vuotta vanhempi ja hänelle vanhempien ero on ollut joskus kova paikka, nyt lähes 20 vuotta myöhemminkin hän on sitä mieltä ettei koskaan aio mennä naimisiin, vaikka lapsiakin on. Jos ette ole onnellisia mutta sinnittelette väkisin yhdessä, vaikuttaa se lapseen negatiivisesti paljon enemmän kuin se, että eroatte. Voimia! Toivottavasti saatte suhteenne kuntoon..