Kyyn purema

muuta soita kännykällä apua ei siinä oikein muutakaan voi tai sitten vaan kävelet lähimmälle ensiapuasemalle.

Eiköhän tuo suunistajan "säännöissäkin" lue, että jokainen suunnistaja on velvollinen autamaan lähimmäistään metsässä. Joten itse odottaisin hetkisen ja kohta joku jo tarjoaisi kantoapua tms...

Itse en ainakaan tiedä yhtään suunnistajaa ketä kyy olisi purrut. Näin ollen uskoisin, että kyynpuremat ovat suhteellisen harvinaisia. Itse kerran astuin kyyn päälle pitkän harppauksen päätteeksi. Oli tosin syyskylmä ja kyy oli hitaalla päällä.

Eteläsuomessa onneksi on hyvin harvoja paikkoja, josta olisi se kymmenen kilometriä lähimmälle autokelpoiselle tielle.
Itse koin metsässä yksin harjoitellessani kyynpureman nilkan yläpuolelle. Vuosi oli 1989, eli kännyköitä ei ollut. Kieltämättä hieman "orpo" olo tuli. Lähimmälle puunajotielle tosin oli vain 300 m, mutta kartan mukaan puomitettu ja vähintään viisi kilometriä asutukseen. Kun sykkeen olin saanut laskemaan alle 70:n valitsin reitin 1,2km metsässä ja pikkupolulla tietä n. 800m lähimpään asutukseen. Onneksi en ollut kovin herkkä kyyn myrkylle, Koska asutukseen päästyäni oli puremasta jo lähes 50 min. Ensiapuun päästessä jo 75 min. Kävelyosuuden loppua jalassa tuntuva pakottava syke jo vähän hidasti. Kaikkihan riippuu aina siitä, miten allerginen myrkylle olet. Suurin pelästyminen tuli tietysti vasta jälkeenpäin.

Kuinka moni suunnistaja pysähtyy, jos jalassa hiipii pistoksen aiheuttama kipu??
Ensin ajatellaan, että oksa on pistanyt tai ampiainen ja meno jatkuu.

Suihkussa sitten voi huomata, että on kaksi jälkeä. Toki voi tulla turvotustakin.

Mutta aika huonosti kyyt suunnistajia puree. Nastarin läpi ei onnistu ja monilla on säärisuojat.

Vaarallisempia ovat terävät oksat, jotka voivat tunkeutua ihon läpi sisälle. Ja kaatumiset.

Siinä sitä onnii miettimistä!