Haluaisin tietää muiden kokemuksia siitä, jos joku on "arvostellut" suhdettasi. Ja siitä, miten olet itse reagoinut asiaan ja muitakin ajatuksia mitä se nyt herättääkään.
Itselläni siis tilanne se, että olen alkanut seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa 16-vuotiaana ja nyt olemme olleet yhdessä jo 7 vuotta. Lähes joka kerta kun kerron tästä asiasta jollekin, on kommentti (tai vähintään ilme) sellainen, joka vähättelee tai arvostelee. Luulo heillä on siis, että tuskin tuo nyt tulee kestämään, kun niin nuorena olette alkanut seurustelemaan. Tai vaihtoehtoisesti, että tiedätköhän nyt mistä jäät paitsi kun et ole muiden kanssa vakavasti seurustellut (tai ollut sängyssä).
Itse kyllä tiedän, että suhteemme tulee kestämään. Olemme puhuneet paljon jo kihlautumisesta, lapsista ym. (vaikka se ei mikään mittari olekaan). Ja olemme asuneet muutaman vuoden jo yhdessä. Suhteemme alussa asuimme kaukana toisistamme ja mies oli vuoden kauempana armeijassakin, näistäkin huolimatta suhteemme jatkui ja olemme edelleen yhdessä. Alkaa väsyttää se jatkuva todistelu muille, jota näytän nytkin tekevän, vaikka itselleni minun ei tarvitse mitään todistella. Tietysti pitäisi vähemmän välittää muiden mielipiteistä, koska eihän kukaan muista tässä suhteessa olekaan.
Mutta kuitenkin, muiden kokemuksia olis kiva kuulla. :)
Suhteiden arvostelijat
Bella
2257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minua on arvosteltu taas siitä, etten ole ollut suhteessa aikaismemin. Ennenkuin tapasin mieheni myöhemmällä iällä. Nyt sitten jaksetaan kuittailla lapsista koko ajan, ja siitä kuinka kello tikittää. Olen jo ilmoittanut ettemme halua tehdä lapsia, mutta ihan turhaan..kukaan ei tätä usko. Oma siskonikin kuittailee koko ajan kun hänen ainokaisensa saa jäädä ihan yksin, kun ei ole serkkujakaan....huah Aina on ihmisiä, jotka jaksaa arvostella niitä, jotka ei tee niinkuin muut. Olen miettinyt sitäkin, että tekevätkö niin vain silkkaa kateuttaan, kun eivät ole itse rohjenneet päätää elämästään eri tavalla, omalla tyylillään, omiin tunteisiinsa luottaen. Joten lopetetaan todistelu ja ajatellaan että ollaan kaksin sen rakkaan kanssa tässä maailmassa ja muut vain roikkuu mukana...
Olen törmännyt tähän liian monta kertaa, että muut (varsinkin kaverit ja sukulaiset) arvostelevat minun ja avomieheni suhdetta! Joskus tuntuu, etten enää halua puhua mistään asioista näille ihmisille, koska he kuitenkin jossakin vaiheessa kääntävät ne minua vastaan arvostelemalla minun henkilökohtaista suhdettani mieheeni. Itse vältän viimeiseen asti kommentoimasta ja arvostelemasta ystävieni, kavereideni ja sukulaisteni parisuhteita, koska enhän voi tietää niistä kaikkea! Kaksi ystävääni ovat erittäin kovia arvostelemaan niin parisuhdettani kuin kaikkea muutakin minussa ja elämässäni. Toinen on naimisissa, hänellä on kaksi lasta, omakotitalo, hyvät tulot jne. Hänen mielestään meillä on mieheni kanssa huonosti asiat, kun asumme pienessä kerrostaloasunnossa, emme vielä ole naimisissa (olemme kihloissa) eikä meillä ole lapsia vielä eikä vielä tuloillaankaan. Saan jatkuvasti kuulla kyselyitä siitä, eikö meillä jo ole kesällä häät, eikö jo olla etsitty isompaa asuntoa tai taloa, eikö jo ole tulossa lapsia... Ärsyttävää! Pahinta on ollut, kun appiukkoni on sanonut monet kerrat suoraan, ettei usko meidän suhteemme kestävän. Olemme olleet nyt 4,5 vuotta yhdessä kihlattuni kanssa ja kihloissa vuoden. Naimisiinmenolle emme ole asettaneet vielä mitään tarkkaa ajankohtaa, kyllähän tässä on aikaa. Lapsia ei vielä tule, koska mieheni ei ole vielä valmis perheenlisäykselle ja totta puhuen haluan itsekin vielä odottaa, vaikka lapsista kovasti haaveilenkin. Tämä tuntuu joillekin olevan kuin punainen vaate. "Miksi ette jo hanki lapsia?" "Miksi ette jo mene naimisiin?" jne... Ihan kuin ne asiat täytyisi tehdä juuri samassa aikataulussa kuin muutkin! Jos joskus erehdyn sanomaan edes sanalla jotain riitaan viittaavaa, että olen kinastellut kihlattuni kanssa jostakin pikkuasiasta, ystäväni yleensä alkavat huokailla ja pyöritellä silmiään ym. ja ovat ihan varmoja, että kohta me eroamme. Yksikin oli jo etsinut mulle uuden poikaystäväehdokkaan, koska varmaan pian eroamme. En ymmärrä! Olemme onnellisempia kuin koskaan mieheni kanssa, joten miksi me eroaisimme. Myös rutiineista saamme paljon arvostelua varsinkin parilta ystävältäni. Jos sanon, että töiden jälkeen haluan käydä mieheni kanssa ensin kaupassa, teemme yhdessä ruokaa, syömme ja SEN JÄLKEEN voin lähteä kaverin kanssa vaikka kahville, lenkille, kylään tms. kun olen ensin käynyt töiden jälkeen kotona, vaihtanut vaatetta, syönyt jne. Tuo ruokahetki on meille kihlattuni kanssa todella tärkeä asia joka päivä. Tästä saan paljon kuulla, että miksi ihmeessä pitää muka olla rutiinit ja että se on naurettavaa, jos haluaa arkipäivisin syödä oman rakkaansa kanssa ruokaa?!?! Mitä ihmettä!? Välillä tuntuu, että on parempi olla parisuhteeseen liittyvistä asioista ihan hiljaa eikä ollenkaan puhua, jos on vähänkään jotain murheita. Eikä ainakaan niistä iloisista ja onnellisista asioista kannata puhella! Onko se sitten se kateus vai mikä, joka saa arvostelemaan?