että, en olis uskonu kuinka hieno ajettava maantiepyörä on. Aina on tullut ajettua maastureilla sun muilla hybrideillä. Hommasin noin vuoden 90-luvun puolella olevan Bianchin muutamalla satasella. Vanha kuin mikä, mutta kunnostettu, vaihtajatkin on vanhaan tyyliin, sijoitettu runkoon kiinni. Nyt oliskin muutamia kuukausia aikaa treenailla tour de helsinkiä varten. Riittääkö peruskunto, vai pitäiskö tosissaan tehdä pitkiä matkoja?? Helsinki reissu on 140 km, kuulostaa pahalta, mut ei se varmaa sitä ole, jos on suht hyvä pyörä alla. Varmaan varustuksena kannattais olla vähintään, hyvät ajohousut, lukkopolkimet jne, budjetti on tiukka.
Täytynee
sanoa
6407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Maantiepyörällä ajo on elämys joka pitäisi jokaisen enemmän pyöräilevän kokea! Pyörän pitää olla oikean kokoinen, kaiken pitää olla kohdallaan ja pitää ajaa useampi lenkki, niin sitten se aukeaa. Pyörä voi olla vanhakin se ei heikennä tunnetta. Kilometrejä kertyy hyväajoisella pyörällä nopeasti ja 140 km menee kohtuullisella treenauksella kun ei ota liian kilpailullisesti. Kypärä puuttui varusteista, se taitaa olla ennestään? Budjettivarusteita valitsemalla mainituista muista tärkeistä varusteista ei isoa laskua synny. Ajohanskat tuohon vielä pitäisi ehdottomasti lisätä.
kypärä unohtui mainita. Jännä juttu, että vauhtisokeus tarttui, ja jarrut ei vissiin maantiepyörissä ole aivan yhtä tehokkaat, kuin esim. DH pyörissä. Johtuuko sitten rakenteesta.. Tiiätkö, onko vanteet sen herkempiä, jos vertaa normi city pyörään, takavanne on jo hitusen heittävä, mut ei varmaa haittaa?
Paska provo.
Mistäs tiedät että aloitus on provo? Vanhempia maantiepyöriä on liikkeellä vielä, jopa myytävinäkin. Niissä on vain pari pikku muttaa: toinen on löystynyt "letkumainen" runko ja toinen on se jarrujen ja vaihdevivujen sijoittaminen runkoon. Ei mikään mukavin tapa ajaa maantiepyörää. Minulla oli tallissa 70-lukulainen Tunturin retkipyörä, sillä ohuella putkirungolla. Pyörässä oli vanhan mallin käyräsarvi ja ne runkoon sijoitetut vaihdevivut. Jarrutus onnistui vain alaotteella ja vaihteiden vaihtaminen vaati suunnitelmallisuutta siksi, että piti kurottautua melko alas vaihtamaan vaihteita. Pyörän suurin ongelma oli kuitenkin rungon löystyminen kuminauhaksi. Niinpä pyörä meni rautaromuksi. Itse asiassa tämä rungon jännityksen menetys on ongelma, joka vaivaa kaikkia yli 14-15 vuotta vanhoja runkoja. Metallikin näet oikeasti väsyy ja menettää vääntöjäykyyttään nopeasti iän myötä. Tämä ongelma on aiheuttanut onnettomuuksia sekä pyöräilijöille, että ilmailun puolella. "hull failure" on lento-onnettomuustyyppi, jossa onnettomuus johtuu lentokoneen rungon rakenteiden pettämisestä, joko osittain tai kokonaan. Toisaalta metalli voi väsyä myös siiven tyvessä, tai vaikkapa turbiinin siivissä, jolloin suihkuturbiini hajoaa enemmän tai vähemmän katastrofaalisin seurauksin. Suositus on, että maastopyörällä ajetaan maksimissaan 3-5 vuotta, mutta toisaalta maastopyörän rungon saa ajettua loppuun jopa vuodessa. Maantiepyörän käypä käyttöikä on 5-10 vuotta, riippuen huollosta ja puhdistusten huolellisuudesta sekä olosuhteista ja pyörän säilytyksestä. Oma Nakamura impact-runkoni on ylittänyt rungon eliniän jo moninkertaisesti. Kyseessä on kromoteräsrunko. Tosin siirsin pyörän maastoajosta jo eläkkeelle puoli vuotta sitten, nykyisin se on enää kaupunkipyöränä. Seuraavaksi kunnostan pyörän ja vaihdan vielä kerran osan komponenteista ja katson meneekö se myyntiin tai siirränkö pikkuveljelle ko. fillarin yleiskäyttöön.
oikein mitoitetun teräsputkirungon ei pitäisi menettää ominaisuuksiaan iän tai käytön vuoksi. itse ajan vanhalla(yli 20v) teräsputkirunkoisella pyörällä, eikä se mikään löystynyt ole. onkohan nyt mennyt sekaisin väärin mitoitetut alumiinirungot (joilla rajallinen käyttöikä?) ja vanhat teräsrungot. teräsrunko saattaa toki hajota väsymisen takia, mutta tuolloin on kysessä lähinnä valmistusvirhe tai sitten käyttöön nähden liian heikko rakenne. mutta että tuollainen yleinen löystyminen ja jännityksen häviäminen. ei vaan jaksa uskoa. saa toki korjata jos meni väärin, en ole mikään metallurgian asiantuntija.
"kypärä unohtui mainita. Jännä juttu, että vauhtisokeus tarttui, ja jarrut ei vissiin maantiepyörissä ole aivan yhtä tehokkaat, kuin esim. DH pyörissä. Johtuuko sitten rakenteesta.. Tiiätkö, onko vanteet sen herkempiä, jos vertaa normi city pyörään, takavanne on jo hitusen heittävä, mut ei varmaa haittaa?" Jarrupalat voisi olla uusittavassa kunnossa, ne kovettuvat ajan myötä ja jarrutusteho heikkenee. Jarrut ovat hyvät kun kaikki on kunnossa, olethan voidellut jarrukenkien nivelet? Vanhassa saattaa olla monta muutakin kohtaa kuivana. Hitusen heittävä vanne ei paljon haittaa, helppo se on kyllä oikaistakin. Teräspyörien rungot ovat olleet uudesta lähtien pehmeämpiä kuin alumiiniset, mielestäni ei ikä eikä normaali käyttökään pehmitä sitä.