Pettämisen raja?

kännipanon ilman tunteita... mutta kovasti tulisi molempien kumppaneiden tehdä töitä, että suhteeseen kasvaisi uudelleen luottamus, ehkä aika voisi parantaa haavat peteytn sisältäkin , jos asioista juteltaisiin avoimin mielin, ja jos petetty todella katuisi ja pyytäisi anteeksi. Lopuksi sanoisin että tulisi ottaa viinaa jatkossa varovasemmin, ettei satuttaisi näin rakastaan, enää koskaan. Oletko sinä kenties pettänyt rakkaasi luottamuksen ? Itse olen kokenut petetyn osan , ja voin sanoa ettei ole itsetunto kovinkaan hääppöinen, niin paljon satutti hän ,minulle niin rakas ihminen.

Tunnen tulleeni petetyksi, kun paljastui mieheni suhde työkaveriinsa. Suhde oli kestänyt yli kymmenen vuotta, tosin oli ollut välillä on/off, ei koko ajan tiivistä suhdetta. Kun suhde kestää saman henkilön kanssa kauan, mukana on seksiä ja oma puoliso saa kärsiä, kyllä silloin on kysessä pettäminen. Itse ajattelen, että kun olisikin vain yksi kännipano... Mutta sitä on tehty kännissä kuten selvin päinkin ja milloin missäkin, kuten molempien kesämökeillä. Ja muutenkin on tapailtu. Ja ainakin nainen on vannonut rakkauttaan... hänelläkin oma mies ja lapset. Kuvittelen, että voin antaa tämänkin anteeksi. Tosin nyt elän etsikkoaikaa, entäpä jos minulle tehdään tulevaisuudessakin samoin. Omasta rakkaastaan ei haluaisi luopua, ei millään. Mutta toisaalta hän on loukannut minua niin syvästi... Kaikkein pahimmalta tuntui, kun viime syksynä lopullisen tunnustuksen jälkeen suhde jatkuikin. Kuukauden päästä tuli uusi pudotus maan pinnalle. Nyt tiedän kommenttinne, että minä olen hölmö. Myönnän, että olen. Mutta jossakin tulee minullekin raja vastaan. Mutta milloin? Itse antaisin anteeksi yhden kännipanon, siis jos jää todellakin yhteen. Tai on alettava miettiä suhdettaan alkoholiin. Kuinka helposti aikuisilla ihmisillä pussailu ja halailu johtaakaan muuhun? Onhan siinäkin tunnetta mukana? Tunnen, että rajan veto on hyvin henkilökohtainen asia. Itselleni olen kaiken kokemani jälkeen vetänyt tiukan rajan: ei kännipanoja, ei halailuja ja pussailuja eikä mitään vieraiden miesten tapailuja. Eli elämä on koulinut minut tähän periaateeseen.

Kännissä tai selvänä, en välittäisi yhdestä kerrasta. Suhde on eri asia.

Pidän pettämisenä kaikkea mitä ei voi puolisolleen kasvotusten kahvipöydässä kertoa vaikka lastenkin kuullen pelkäämättä riitaa tai puolison suuttumista. Onhan kuitenkin pakko olla jotain sovittu mikä on sallittua. Itse sallin miehen halata vaikka ystävien vaimojakin onhan se ihan tapana mutta suukot ei saa mennä poskipusuja pidemmälle. Flirttikin on sallittua määrättyyn pisteeseen asti. Vihjailu menee mutta mieheni syliin en suostu hyväksymään toisia naisia niitäkin tilanteita on tullut että joku on kysynyt saako edes polvelle istua. Ei saa. Olenko tiukkapipo? Nää samat säännöt on meillä molemminpuolin toiminut yhden saunailta repsahduksen jälkeen josta mies kärähti. Se epäily vaan ikeesti jää vaikka olen päättänyt luottaa ja kerta ainakin vielä on jäänyt ainoaksi.

Itselläni on ns. tiukka linja, ei kännipanoja, ei yön yli ulkona viihtellä ilman tietoa missä on jne. Edellinen liitto loppui, kun nainen lähti ulos tuulettumaan ja kaverilla vietti yön . . . . kummasti tasaparit oli ja kaikki vakuuttivat ettei mitään ollut käynyt jne. jne. NO, arvatkaa uskoinko ? ? ? EN, lähtö tuli.

On pettämistä. Itse kahvittelen miespuolisten kavereiden kanssa joskus, mutta en salaa, vaan niin että mieheni tietää. Tai voi vaikka tulla mukaan! Ei salaisuuksia suhteessa!

Kaikki sellainen touhuilu vastakkaisen sukupuolen kanssa mikä pitää salata puolisolta. Toisena rajana on pidetty sitä, että menee tekemään jotain, mitä ei voisi tehdä puolison silmien edessä. Vaimo näitä edellä mainitsemiani rajoja vaati noudattamaan ja sitten meni ne itse rikkomaan. Jipii että tuli hyvä fiilis kun itse olin pysytellyt kaikista houkutuksista huolimatta kaidalla tiellä.