Pieni ongelma on, onkos täällä apua minulle...?
Uudella tyttikselläni on maailman söpöin toy-puudeli, semmoinen nappisilmä ihana rapsuteltava. Odotin innolla sen tapaamista ensimmäistä kertaa, rakastan kaikkia koiria nimittäin. Ja olen myös silmittömästi ihastunut tähän tyttöönkin. Mukava ilta leffojen ja poppareiden kanssa oli siis tiedossa. Kuinka sitten kävikään...
Tämä pieni koiruus näki minut oven raosta ja päätti täydestä sydämestään vihata minua. Se näyttää hampaita, murisee, haukkuu ja koittaa purra. Se ei päästä emäntänsä lähelle, ja siksi ressukka oli pakko sulkea toiseen huoneeseen illan ajaksi. Näin kuinka tilanne vaikutti tyttikseeni, molemmat olimme jo suunnitelleet yhteisiä koiranulkoilutuksia keväisessä metsässä.
Myös minun sydäntäni särki, miksi juuri tämän koiruuden piti minua päättää vihata, kuulemma kaikkia muita kohtaamiaan ihmisiä se lähestyy uteliaasti ja hyväntuulisesti. Tämä on siis ensimmäisen kerran jälkeen toistunut aina.
Pelkään, että tyttikseni rakastaa koiraansa enemmän kuin minua (niin varmaan ainakin vielä tekee), ja jättää minut. Haluaisin voittaa tuon murhanhimoisen karvapallon puolelleni, onko teillä niksejä sen suhteen? En todellakaan haluaisi luovuttaa vielä...
Mustasukkainen puudeli
puskalisko
3150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vastahan tää oli täällä. Tai jossain s24 palstalla.
Toivottavasti toi ei ole mitään ainakaan minkäänlaisen paistinpannuperseen virtuaalista "pädentää", vaan oikeasti ainoastaan keskustelua lemmikkieläimistä, mitä se varmasti onkin: Eikö niin? Virtuaali on siitä varmasti aina mielenkiintoinen konteksti, että siihen pystyy heitsään läbää, vähän kuin Jorma kodinkoneliikkeen asiakaspalvelutiskilläkin... Eli hyvää juttua! Luulen, että ehkäpä jokin mukava yhteismeinki saattaisi auttaa tilannettasi? Luottamus pitää voittaa. Uskon, että mahdollisuutesi ovat fifty-fifty.
1. viallinen puudeli 2. kohtaamattomat kemiat