Vilkas mielikuvitus haittana

Usko ja rukoilu auttaa, Jumala suojelee sinua ja asuntoa. Pidä valo makkarissa silloin kun mies on poissa. Ei mielikuvitus laukkaa. Ja usko itseesi että olet suojeltu, ei tarvitse silloin pelätä mitään. Valitse myös tv ohjelmat, leffat ja kirjat paremmin, ei mitään kauhujuttuja. Melko normia sinun ikäisellä että mielikuvitus laukkaa miksei vanhemmallakin. Moni varmaan pimeällä miettii kaikenmaailman juttuja mutta pitää uskoa että suojelusta on. Ja itsekin pärjää, jos ei niin palstalla on lisää neuvoa kaiketi

ja häiriötekijöihin?Jos miehesi suostuisi,että ottaisit hyvän ystävättäresi esim. "lapsenpiiaksesi" ainakin öisin,niin voisit saada rauhan epäilyltäsi,kuten ei sinua silloinkaan mikään vaivaa,kun miehesi on kotona?

ja olen jo 33 vuotias. kun olin sinun ikäinen, koin asioita juuri kuin sinä, mutta nykyään osaan pitää mielikuvitukseni kurissa. tosin en vieläkään nuku pimeässä jos olen yksin kotona. muutama vuosi sitten hankin kissan, ja huomaamattani kolahduksien kuuleminen ym. jäi pois. siis kun kotona oikeasti kolahtelee kissan vuoksi öisin, niin mielikuvitus ei pääse valloilleen niin helpolla. ja uskonto höpinät ei mielestäni auta lainkaan... en itse usko kuin järkeen ja tiedän että se on mielikuvitukseni jota vastaan temppuilen öisin. vilkkaasta mielikuvituksesta on myös apuja silloin tällöin. kun toiset jäävät "junnaamaan" totutuille raiteille, pystyy mielikuvituksen ansiosta näkemään uusia keinoja/tapoja johonkin asiaan. eli varmaankaan et tule vilkkaasta mielikuvituksesta pääsemään ikinä eroon, mutta opit ajan myötä sen kontrolloimisen paremmin :)

aiheuttavat tuontyyppistä juttua.Kuuletko sinä sitten ihan puhettakin?Eli tarkoitan harhojako kuulet?Entä näetkö sinä oikein jotain mielenkiintoisia harhantyyppisiä,kuten hämähäkkejä,ihmisiä,eläimiä tai muuta?

Vuosia yksin eläneenä pelkojenkin kanssa voin antaa kokemuksesta tällaisia vinkkejä: -väsytä itsesi lenkkeilemällä tunti pari enne nukkumaan menoa -kokeile rauhoittavaa musiikkia tai lauleskelua, huumorintajuinen radio-ohjelmakin voi pitää "jalat maassa" -rentoutuskasetti -pelon kohtaaminen =valot päälle ja ympärille katsominen -kirjoittaminen, mitä kaikkea pelon aikana tulee mieleen =voit myöhemmin hyötyä siitä analysoimalla vähän itseäsi -lääkäriaika ja mietojen rauhottavien pyytäminen tai sairaanhoitajan kanssa juttelu voi auttaa vielä enemmän -myös luontaistuotekaupasta saa nukahtamista nopeuttavia tabuja -meditointi, itsesuggestio PS. Kyllä ihmisillä pelkoja riittää ja itsensä kohtaaminen, yksinäisyytensä -voi olla yksi kypsymisen merkki

Tuttua on mullekin, vaikka ei onneksi noin paha ongelma kuin sulla. Olen 29v. Mielikuvitus laukkaa vähän liikaa, mutta olen oppinut olemaan ajattelematta niitä juttuja. Itse en myöskään uskalla katsoa hämärässä peiliin. Jos käyn yöllä wc:ssä, niin pesen kädet katsomatta peiliin ja ohitan eteisen peilin katsoen toiseen suuntaan. Jotenkin kai pelkään että jos siellä näkyy joku muu kuin minä. Joskus olen myös herännyt kauhuissani aamulla/päivällä jopa siihen että olen ihan varma että huoneen ovella tai sängyn jalkopäässä seisoo joku, enkä ole uskaltanut pitkään aikaan avata silmiä ja katsoa. En tykkää istua selkä oveen päin, ja hätkähdän helposti kun esim. posti tulee. Pelkään pimeää ehkä osaksi sen takia että minulla on huono hämäränäkö. Keinot millä hallitsen pelkojani ovat mm. se että väkisin kukistan pelottavat ajatukset heti alkuunsa ajattelemalla jotain muuta. Jos se on liian myöhäistä, niin yritän vaikka siinä silmät kiinni maatessani kuvitella ympärilleni valoa, aurinkoa, hyviä asioita, kissanpentuja, enkeleitä, jne.. Vähitellen siitä tulee rauhallisempi olo, kun rauhoittelee itseään kuvittelemalla esim. kaksi enkeliä sängyn molemmilla puolilla suojaamassa siivillään. Jos ei jaksa uskoa enkeleihin, niin vaikka keijuja tai nallekarhuja tai mitä nyt keksii. Yksi keino ehkä vielä on se, että kuvittelee mielessään erilaisia vaarallisia tilanteita ja miten niistä selviäisi, esim. puukolla uhkaava tyyppi. En tiedä onko siitä ollut hyötyä, mutta itse teen niin usein. Ihan muuten vaan kai... Onneksi ei ole pitkään aikaan tullut tällaisia "kohtauksia". Luultavasti sen takia, että on ollut mielessä kaikenlaista muuta. Koita keksiä paljon muuta tekemistä ja ajateltavaa, niin aivoihin ei jää tilaa mielikuvituksen rellestämiseen. :)

Kiitos kaikille vastauksista, yritän ottaa kaikista neuvoista vaarin. Nämä pelot ovat hieman laantuneet sitten 1. kirjoitukseni, joka oli samana iltana kuin avokki oli lähtenyt. Nyt olen hieman tottunut tähän yksinoloon joten mielikuvitus ei laukkaa yhtä helposti. Tosin kyllä joka ilta on tullut nukkumaanmenoaikaan niitä kuvitelmia, mutta tosiaan - lievempinä. Testasin pitää musiikkia päällä jos rauhoittaisi, mutta huomasin että sekin - valojen päällä pitämisen tapaan - pahentaa vain pelkoja. Vaikka olisi kuinka "rentouttavaa" musiikkia, niin se alkaa pelottamaan koska silloin en "kuule" jos jotain epänormaaleja ääniä tulisi aivan lähettyviltä/selän takaa. Ja saatan myös kuulla jotain, josta en ole varma tuleeko se musiikista vai muualta, joten minun on hetkellisesti hiljennettävä musiikki ja tarkistaa asia. Eilen illalla oivalsin, että jos yritän itse pitää sellaista "rentoa älämölöä" yllä ja vaikka puhua itsekseni, niin mielikuvitus ei ehdi päästä laukkaamaan. Ja niin kuin joku jo asian ilmaisi, en kyllä vaihtaisi tätä vilkasta mielikuvitusta mihinkään, vaikka "sivuvaikutus" onkin ikävä. Opiskelen elokuvatyötä, enkä olisi varmaan päässyt edes valintakokeisiin ilman näin vilkasta mielikuvitusta. Keksin helposti nokkelia ideoita ja ratkaisuja, joten tämä "taito" tulee olemaan erittäin hyödyllinen tulevassa ammatissa. Mutta jälleen, kiitos vastauksista. Yritän pitää möröt loitolla testaamalla vinkkejänne :)

Itselläni oli ennen sama ongelma, mutta hommasin kissan, niin pelot katosivat! Kisut syö noita mörköjä oikein tehokkaasti.

Tosi vilkas mielikuvitus ja pelkään kuollakseni kaikkea yliluonnollista.
Varsinkin yksin ollessa pelkään kokoajan että jos jotain tapahtuu.
Esim. vaikka että valot sammuu itestään tai että yhtäkkiä siinä on joku tai jokin. Tai että peilissä näkyy jotain.
Pelot pahentuvat aina iltaan kohden.

Kuulostaa tutulta. Moni kärsii samantapaisista oireista - lapsena ja murrosiässä. On selvää että pelkäät jotain. Mitä?

Ei tarvitse kertoa. Mieti mitkä asiat saavat pelon tunteet esille. Syy ei välttämättä ole yksinäisyyden tunteessasi...

Kertomasi perusteella: Aivosi käyvät ylikierroksilla.
Oletko huomannut vireystilaan liittyvää vaihtelua?

Voit esim. yrittää (illalla) kuluttaa ylimääräiset energiat pois - fyysisen treeniksen avulla. Mikäli tämä ei auta, niin kokeile meditointia - mielen voi rauhoittaa keskittymällä siihen tietyllä tavalla.
(Kuvailemaasi levottomuuten voi suhtautua leikkisästi, mutta ei kannata ryhtyä vähätteleemään.)

- Voi ajatella että mieli luo pelkomme...

Kannattaa ryhtyä ennaltaehkäisemään, eikä vaan odottamaan että oudot fiilikset tulevat. Mikäli pehmeämmät metodit eivät auta, niin kannattaa harkita rajumpia otteita. Esim. rauhoittavia lääkkeitä.

En halua pelotella. Kaikkea hyvää, toivon että löydät mielenrauhan...

Sama vika mullakin. Olen pitänyt aina itseäni outona, enkä ole kehdannut kertoa tästä kenellekään. Itsekin olen jo 29-vuotias, enkä viihdy öitä yksin. Päivisin ei ole ongelmaa, joskus jopa nautin yksinolosta, mutta öisin jostain käsittämättömästä syystä tulee sellainen omituinen avuton olo, ja se yksinäisyys jotenkin tuntuu iskevän vasten kasvoja. Itsekään en ole koskaan asunut yksin, ja muutenkin olen tosi vähän elämässäni viettänyt yksinäisiä öitä, johtuneeko sitten siitä. Juuri viime yön avomieheni oli poissa, ja se oireilu taas alkoi. Ei nyt niin pahana, mutta kuitenkin. Esimerkiksi minua usein pelottaa katsoa ikkunasta ulos, kun sieltä näkyy vastapäinen talo, joka mielestäni pimeällä näyttää jotenkin pelottavalta. Verhot on toki helppo vetää eteen, eli siitä ongelmasta pääsee eroon sillä. Meillä asiaa pahentaa se, että meidän asunto "ääntelee" ihan oikeasti, silloinkin kun avomieheni on paikalla. Silloin en pelkää, mutta hän kuulee ne samat äänet, joten se ei ole kuviteltua. Erityisesti vedenkeittimemme naksuu joskus itsekseen, lähinnä öisin, tai siltä se ainakin kuulostaa, ja muutakin naksuttelua kuuluu nurkista. Viime yönä heräsin outoon tunteeseen, jota on vaikea kuvailla. Tuntui, etten olisi saanut vasenta kättäni liikutettua, ja muutenkin oikeastaan liikkuminen tuntui hankalalta, mutta siinä vasemmassa kädessä oli jotain omituista. En ollut kylläkään ihan täysin hereillä, onneksi heräsin pian kunnolla. Tämä oli ensimmäinen tämänkaltainen tuntemus. Minua kyllä auttaa valon ja radion pitäminen päällä. Olen myöskin jo alkanut oppia nukahtamaan ilman radioa. Yhtä keksimääni tavupeliä voisin suositella nukkumaan mennessä, joka auttaa tyhjentämään pääkopan kaikesta ylimääräisestä, ja on auttanut minua myös unettomuusongelmassani. Peli menee niin, että valitset ensin jonkun tavun, esim. ma, josta alat sitten kehittää sanoja, eli tavusta ma saisi esimerkiksi sanoja, kuten: maha, mato, masiina jne...Tehoaa ainakin mulla aika hyvin. Itse nukkumaan meno ei enää niinkään mulle olekaan ongelma, vaan aika ennen sitä...Siihenkin on tosin "lääkkeitä", kuten hyvä musiikki tai hyvät tv-ohjelmat. Viime yönäkin katsoin nettitv:tä. Siinä kyllä kaikki muu aika hyvin unohtuu, mutta kun lopettaa katselun, ne alkaa taas. Ei tämä nyt minulla ehkä ihan niin vakavaa ole, kun on nuo apukeinotkin, mutta onhan se silti vähän ikävää. Kyllä sitä haluaisi jo tässä iässä osata enemmän nauttia yksinäisistä öistä siinä missä päivistäkin. Tuntuu typerältä yhä hermoilla pimeässä kuin pieni lapsi, mutta luulen kyllä että se on vain tottumuskysymys...

Itselläni auttaa vilkkaseen mielikuvitukseen se, että keksii jotain tekemistä (esim. tv ohjelman katsominen, tietokoneen pelaaminen).

olette vielä kuulolla koska tämä auttaa oikeasti.

Näitä vinkkejä on pari joten kokeilkaa mikä auttaa parhaiten.

Ensimmäinen on totuttelu. Ole yksin kotona mutta päivän aikaan. Verhot kiinni ja asunto hiljaiseksi. Koska tiedät että nyt on päivä niin tämä on turvallista tehdä. Rauhoitu taas niinkuin öisinkin ja ala "kuulostelemaan" ääniä ja kuvittelemaan juuri kuten kerroit että ovet avautuu ja kaikkea sen sellaista mikä pelottaa.

Mene sänkyyn lepäämään ja laita silmät kiinni ja jatka taas pelkosi kehittelyä. Kun olet laittanut silmät kiinni ja korvat kiinni ja olet peiton alla piilossa niin nyt avaa korvasi ja kuuntele ympäristöä ja sen jälkeen avaa silmäsi ja katsele. Se helpottaa että tiedät sillä hetkellä olevan valoisaa ja turvallista.

Kohtaa se pelkosi turvallisessa tilassa eli päiväsaikaan. Voin luvata että pelko on samanlainen vaikka tekisit sen päiväsaikaan ja pelko tuntuisi haihtuneen joten älä jätä tuota askelta tekemättä.

Toinen askel tuohon on että teet saman päiväsaikaan, mutta nyt sen sijaan että kuuntelisit ympäristöä ja katselisit ympärillesi, niin pidät silmäsi kiinni ja kuulostelet omia tuntojasi. Käyt läpi sen kuinka kovin sydämesi hakkaa, mitkä paikat hikoavat, eli vastaat siihen millaiselta se pelko fyysisesti tuntuu jos joku sinulta sitä kysyisi. Tuossa hetkessä sinun on lupa rypeä siinä pelossasi, mutta sinun tulee keskittyä pahimman pelon tultua päälle omaan ruumiiseesi ja sen reagointiin. Et saa enää ajatella pelkoasi ja kehitellä kuvitelmia, vaan nyt vaan vastaat pelkästään siihen millaiselta se pelkosi tuntuu fyysisesti.

Kolmas askel on se että teet yhden tuollaisen harjoituksen päivällä ja toisen alkuillasta. Kun pelkosi käy liian voimakkaaksi niin jälleen unohdat ne kuvittelut ja keskityt vastaamaan perusteellisesti jollekin kuvitellulle henkilölle että millaiselta sinusta tuntuu fyysisesti. Sinun TÄYTYY tehdä tuo viimeisin, eli vastata jollekin kuvitellulle henkilölle millaiselta sinusta tuntuu fyysisesti ja sinun tulee käydä koko keho läpi, ei psyykkisiä tuntemuksia.

Kun olet noita harjoitellut niin lopulta teet sen illalla ennen nukkumaanmenoa.

Tarkoituksena ei ole kehittää pelkoa aivan hirveyksiin asti, vaan vain siihen asti että nyt alkaa pelottaa ja se sinun täytyy tehdä tietoisesti. Sen jälkeen tuon viimeisen teon, eli "vastaamisen" tarkoituksena on keskityttää sinut ajattelemaan ihan jotain muuta kuin mörököllejä jotka mellestävät taloudessanne.

Neljäs harjoitus joka auttaa myös mutta jonka voi tehdä joko yhdessä noiden edellisten kanssa tai sitten itsenäisenä harjoituksena on sellainen että sängyssä maatessasi keskityt tarkkailemaan sitä huonetta missä olet. Älä keskity kuvitelmien luomiseen, vaan oikeasti käyt yksi kerrallaan läpi niitä esineitä joita huoneessa on ja jos jotakin huoneesta näkyy, niin myös ne luettelet. Mieti sitä millainen ääni esimerkiksi tietokoneesta lähtee ja millainen ääni lähtee putkistosta, patterista, kotitalouslaitteista, jääkaapista, televisiosta jne jne.

Nyt laitat silmät kiinni ja kuvittelet mielessäsi sen tilan missä olet. Yrität paikallistaa kaikki esineet ja kuvittelet millaiselta tila näyttäisi jos sinulla olisi silmät auki.

Tee tuo sama harjoitus ennenkuin heräät ja nouset ja tee sitä noin viisi minuuttia. Vaikka kello herättäisi, niin sammuta se ja kuvittele huoneesi ulkonäkö pitämällä silmät kiinni. Tietenkin on paljon parempi jos sinulla on torkkuherätys kellossasi koska muuten voit nukahtaa hyvin helposti ja myöhästyt töistä tai opiskeluista. Sen vuoksi tuota onkin nyt hyvä kesälomalla tehdä.

Tuon tarkoituksena on tutustuttaa sinut siihen tilaan missä elät, jolloin pelkoja aiheuttavat varjot ja muut saavat selityksen ja pelot hälvenevät automaattisesti. Sinun on tärkeä pitää mielessä se MIKSI teet tuon harjoituksen jos sitä teet.

Se helpottaa oireita vain jos ymmärrät sen, etkä tee sitä "muuten vaan" tai pelkästään rentoutuaksesi.

Neljäs harjoitus ja samalla ahdistavin ja vaikein on sellainen että myöhään illalla ennenkuin menet nukkumaan, kehität itsellesi taas niitä pelkoja, mutta nyt kohtaat kaiken. Et mene nukkumaan vaan kävelet ympäri asuntoasi ja panet merkille sen mistä kolahduksia kuului ja mitä naapurista kuului jne.

Tärkeää on että annat mielikuvituksesi lentää, mutta et saa vetää itseäsi piippuun, joten tuo ensimmäinen harjoitus jonka kerroin tulee tehdä rutiinilla jos pelot käyvät liian voimakkaiksi. Tärkeää on nimittäin se että sinä et näännytä itseäsi niillä peloilla, vaan pelkästään lähestyt niitä ja sen jälkeen tarkastelet mitä oikein tapahtui itse paikalla. Älä lähde ylittämään sitä pelkoa pakenemalla peiton alle ja pistämällä silmät kiinni ja nukahtamalla nopeasti, vaan muista että teet tuon harjoituksen lopun ennenkuin nukahdat. Lue tuo viimeinen lause, eli että et lähde ylittämään sitä pelkoa ja nukahtamalla koska silloin et pääse niistä peloista eroon.

Viides on sellainen että kun pelottaa, räjähdät että "PAINUKAA NYT JO VITTUUN TÄÄLTÄ!!!" Hassua mutta auttaa.

Hei. Minulla on vakava ongelma. Meidän vessasta on mennyt valot jo aika kauan sitten ja olemme muuttamassa pian perheeni kanssa (olen 15 vuotias) uuteen taloon joten vessa on pimeä nykyisin. Joka ilta menen yläkertaan pesemään hampaat ja olen yksin siellä. Vessamme seinällä on pieni ritilä ja kuvittelen, että joku murhaaja tähtää aseella minua päähän. Tämä toistuu aina, vaikka tiedän ettei sielä ole ketään. Joten auttaka ja kertokaa miten pääsen eroon tuosta.

Jokaisella ihmisellä lienee joku lapsuudesta tai myöhemmältä iältä tuttu mielipaikka. Se voi olla maisemankuva tms. Siitä voi kehittää aina mukana kulkevan turvapaikan.

Olen lapsesta alkaen pelännyt kaikkea mahdollista niin että olisin tarvinnut jonkunlaista terapiaa. Sellaista tietenkään ei ollut saatavissa.
Foobisentason pelot tulevat myös uniin tai estävät uneen pääsyä. Ei tästä ole kymmentäkään vuotta kun koin tällaisia viimeksi.

Ympärilläni rinki irvisteleviä 'pirunnaamoja' ilmestyi heti kun ummistin silmäni. Mielikuvien suuntaaminen ilta-aurinkoon poisti heti ne naamat.
Vielä tänä vuonna omaksuin vielä vahvemman mielenrauhoittumiskohteen, lapsuudenkodin tutun saunatien koivuineen kivineen.

Mielen "turvasatamaa" on vahvistettava säännöllisesti. Näin projektista tulee 'aivoperäinen'. Näin se toimii vahvemmin.
Auttaa myös uneenpääsemisessä, nyt kun prostatavaivan takia on herättävä tarpeentekoon.

Hei ei ole pelättävää kärsin itsekkin unettomuudesta vilkkkaan mielikuvitukseni takia mutta jos todella pelkäät sinulla on kaksi vaihto eka vaihto on että et välitä siitä että kuvittelet vain keksit jotain muuta ajateltavaa illaksi tai vaihto ehto (B. voit hakeutua hoitoon tai uniklinikalla sori jos ärsytin tällä viestillä jos loukkasin sinua tai luettelin jo esitetyt vaihto ehdot jonka itse tiesit.

Voisiko joku auttaa kun aina kun tulee ilta niin kaikki pelottava tulee mieleen. Jatkunut tämä on vähän aikaa ja haluaisin sen loppuvan. Vastatkaa äkkiä.

Vaikka nyt kuka tahansa tuliskin trollaamaan perään niin Jeesuksen ajatteleminen ja tietenkin häneen uskominen auttaa, koska Jeesus ja se mitä hän teki on kaikkien pelkojen vastakohta.

Jeesus nimittäin teki maailman rohkeimman teon, kuoli ystäviensä puolesta, eikä lähtenyt lipettiin, vaikka tiesi aivan varmasti että hänet tullaan vangitsemaan ja oikeusmurhaamaan suuren neuvoston edessä pimeällä, huomio sudenhetkellä, laittomasti.

Jeesus siis ei luikkinut häntä koipien välissä lipettiin, vaan sai voimaa Getsemanessa katsoa totuuden ja itseään uhraavan rakkauden loppuun saakka.

Tästä tiestä tuli ristin tie, rohkean miehen tie.

Mutta jo vanhan ajan ennustuksissa oli eräs viisas Juudan kansan heimon patriarkka Aabraham saanut viisauden ja ymmärryksen ja profetian Jeesuksen tulosta maan päälle; kun tämä tilanne valkeni Aabrahamille hänen ollessa juuri uhraamassa omaa poikaansa, hänellä valkeni kaikki, hänen ei tarvitse uhrata omaa poikaansa Jumalalle näyttääkseen sillä rakastavansa Jumalaa enemmän kuin omaa poikaansa, vaan on tulossa SE, joka uhraa itsensä, ja uhraa itsensä aivan kaikkien ihmisten puolesta.

Ja kun tämä tuli, Jeesus, näki Jumala tämän ihmisen teon niin suureksi ja rakkaudelliseksi teoksi, että hän nosti Jeesuksen kuolleista ylös, takaisin elämään.

Tämä Jeesus elää nyt, mutta aivan uudessa muodossa ja olotilassa, hän elää ensimmäisenä ihmisenä ylösnousemusruumiissa, ja joka uskoo häneen, saattaa nähdäkin hänet, mutta hän, Jeesus, jos kuka, on tukena ja turvana niille jotka pelkäävät, pimeää tai pahaa tai muuten vaan pelkäävät mitä vain.

Lukekaa Raamattua, uutta testamenttia, se rauhoittaa ja karkoittaa pelon, antaen rohkeutta. Voin suositella. Se on se suurin turva ja apu. Kaikkeen.

Yritäppä yhdistää pelkoosi huumoria. Itse harrastan karatea kuvittelen aina vaikka että ne pelkäävät minua omistan sentään mustanvyön

Morjens! :)

Ite olen hieman nuorempi ku sä ja mulla on sama ongelma ollu jo pienestä pitäen.
Just nää "mitä jos?" kuvitelmat on häiritseviä vähän väliä.

Esimerksi maatessani piemässä huoneessani, peitto korvilla valmiina nukahtamaan, alan yllättäen kuvittelemaan kaikenlaisia kamaluuksia tuijottamaan mua. D:

Kotona ollessani (asun yksin) en uskalla olla ikkunoiden lähellä, vaikkei meilläpäin hiippareita olekkaan.
Alan silloin taas kuvittelemaan jonkun lähestymään mua. ._.

Ite oon tehny ja on auttanu:

- Juon jotain lämmintä (Kaakaota, teetä, hunajamaitoa)
- Kuuntelen musiikkia
- Luen jotain, tai katson telkkaria
- Otan viltin ja kiedon sen ympärilleni (tulee tunne ettei mua sillon voida nähdä x3)
- Jos mua alkaa tosissaan pelottaan, laitan verhot, ikkunat ja oven kii
- Otan koiran kainaloon
- Muuraan itteni tyynyjen tai minkä tahansa pehmeän ympärille
- Yöllä pidän pöytälampun päällä
- Jos ei muu auta, haen puukon lähettyville, sillä voi hätistellä möröt hiiteen x)

En voi kuitenkaan vannoa, että noi auttais muilla. :D

Mielikuvitus on toisaalta mielenkiintoinen mut voi olla myös tosi häiritsevä, on itelläki kokemusta siitä, jos on yksin kotona ni se laukkaa helpolla, näin vanhempana se voi rauhottua, nuorena pelkäsin paljon yöllä, se on ihan tervettä, itellä ei oo voimakas se kuitenkaan, muuten näkisin aaveitakin, aaveet on mielikuvituksen tuotteita.

Mä oon 50 ja mulla on ihan super mielikuvitus,



ppihyhyhhhj