Kuinka moni nainen ajattelee näin? Itse olen nainen enkä voi ymmärtää tälläistä ajattelua. Jos oikeesti tykkää toisesta niin sitten vaan haluaa olla sen kanssa, ja millään muulla ei olis mitään merkitystä? Eiks asiat mee niin lähinnä elokuvissa. Mutta tosiaan moni tuntemani nainen ajattelee näin ja mun mielestä se on lähinnä haavemaailmassa elämistä.
Rakkaus voittaa kaikki
esteet
251143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Positiivinen ajattelu suhteen onnistumisesta on kyllä perusedellytys sille, että suhde voi onnistua. Jos on alunperin negatiivinen asenne, että kaikki menee pieleen niin kyllä siinä niinkin voi käydä. Pitää uskaltaa luottaa rakkauteen, ei sokeasti, ei pidä tehdä itselleen epäedullisia ratkaisuja, mutta yltiöpessimistinen vainoharhainen suhtautuminen myös tappaa tehokkaasti tunteet. Jos ei uskalla rakastaa (ottaa riskejä) kannattaa pysyä sinkkuna. Eli jokin optimi ylitöoptimistisen kaikkivoitavan rakkauden ja pessimistisen välillä voisi olla hyvä vaihtoehto. Itse ainakin ajattelen toisesta hyvää kunnes hän omalla käytöksellään osoittaa asioiden todellisen laidan.
Enkä minäkään ajattele noin. Aika itsekäs ajattelumaailma. Ajattele jos se sen rakkauden kohde on joku pedofiili tai sarjamurhaaja. Toinen vaan rakastaa.. Olen edelleen ihan varma että se tytärtään kellarissa seksivankina pitäneen hirviäisukin vaima, eli tyttären äiti, tiesi aivan varmasti että tytär on siellä kellarissa. Hyväksy vaan asian.. kai sekin ajatteli että rakkaus kaiken voittaa, ja jos silmät sulkee niin ongelmat katoaa. Mitä vaan voi tehdä/antaa tapahtua toisille ihmisille, koska itse on niiiiin rakastunut. Tuulellakäyviä idiootteja.
Jätetään todellisuus huomioimatta. Esimerkiksi jos olet toiseen hyvinkin rakastunut mutta tiedät hänestä asioita jotka eivät sinun moraalikäsityksiisi sovi niin rakkuden voimallako asiat hoituu?
Mutta parisuhde voi toimia rakkaudella vain jos molemmat rakastavat. Tällöin rakkaus on sitä että kumpikaan ei luo toiselle sellaista estettä joka estää rakkauden. Jos vain toinen rakastaa ei hän pysty pitämään suhdetta kasassa - koska siinä on suhteen kannalta vain puoli rakkautta. Ihmiset luulevat aivan liian usein että vain se että hän itse rakastaa riittää mihinkään. Se on se osuus jonka voi ITSE tehdä. Sillä toisella pitää myös olla rakkaus että homma toimii ja että "Rakkaus voittaa kaikki esteet" pitäisi paikkansa. Näin ajattelee mies.
Mutta eihän sellaiseen henkilöön rakastu, jos on este siihen, toisessa on jotain sellaista jonka takia ei voi rakastaa eikä haluta suhdetta. Sitä, että suhteessa vain toinen rakastaa en ymmärrä lainkaan. Miten siihen on tultu, onko toisen rakkaus loppunut vai onko sitä koskaan ollutkaan? Ja jos rakkaus on loppunut, niin miksei se, joka ei rakasta, lopeta suhdetta. Ei rakkaudettomia ihmissuhteita kannata ylläpitää. Hyötysuhde sellainen on. Tätä ihmettelen.
-Mutta eihän sellaiseen henkilöön rakastu, jos on este siihen, toisessa on jotain sellaista jonka takia ei voi rakastaa eikä haluta suhdetta- Mutta jos sellainen asia selviää kun olet jo rakastunut? Naiset antavat paljon anteeksi "sokeina" rakkaudesta.
No harva ihminen kertoo itsestään mitään negatiivista noin ylipäätään. Ei voi saada mistään tietää toisen huonosta menneisyydestä jollei toinen siitä kerro. Onhan se ikävää jos/kun ihmiset eivät ole rehellisiä ja kerro asioista.
Niin mutta on se sokeutta kun rakastuneena saadaan tietää asioita niin se ei haittaa, mutta kun samat asiat saataisiin tietää ei-rakastuneina niin ne haittaisi.
Jos asiat ovat tiedossa ja sokeasti uskoo rakkauden voittavan kaikki esteet niin silloin tietysti kyse on yltiöoptimistisesta asenteesta. Minusta tuntuu, että usein nainen ehtii rakastumaan ennen kuin ikävät tosiasiat selviävät. Enpä muista että kukaan mies olisi minulle tutustumisvaiheessa kertonut mitään negatiivista itsestään.
Monille, etenkin naisille, rakastuminen on kuin nousuhumala - kaikki on hienoa. Muutetaan heti yhteen ja "sitoudutaan", sitten alkaa tulla turpaan, mustasukkaisuutta, ... Jotkut naiset ikäänkuin "leimaantuvat" mieheen, ihan sama, miten tämä toimii. Pois ei lähdetä, "koska on rakkaus" -veruke. Järjestelystä tulee pysyvä, koska koko elämän muuttaminen vaatisi liikaa energiaa asunnon hankkimisineen ja kaikkine rahareikineen.
Kyllä tuossa voi olla kyse enempi siitä, että pystyy itselleen myöntämään tehneensä erehdyksen. Myös sosiaalinen paine naista kohtaan voi olla suuri. Eroaminen on osoitus siitä, että nainen on epäonnistunut miehen valinnassa. Yleinen mielipide on sellainen, että naisen tulee olla suhteessa muuten on epäonnistunut. Vanhemmat, sukulaiset vaativat, että naisen tulee elää parisuhteessa. Etenkin jos on lapsia, ei saa erota. Yhä edelleen valtaosa ihmisistä on sitä mieltä, että kaikki vika on aina naisessa. Kun jää suhteeseen, kukaan ei voi syyttää epäonnistumisesta. Eihän perheen sisäisistä asioista kerrota ulkopuolisille.
Rakkaus voi toimia vain jos oma puoli on kunnossa. Siitä eteenpäin on vain luotettava että sama kunnossaoleminen koskee sitä toista osapuoltakin. Muuta ei voi tehdä, vain uskoa että asiat ovat hyvin jos mitään syytä uskoa toisin ei ole. Minusta asiassa ei ole mitään ihmeteltävää - kaikki muut vaihtoehdot ovat sitten heikkoutta ja näköalattomuutta ja sitä ettei uskalleta ottaa vastuuta omasta tulevaisuudesta ja tunteista ja tavoitella parempaa -> Se ei ole minun ongelmani miten muut elävät, minulle tärkeää on huolehtia oma osani ja havaita mahdollisuuksien rajoissa että se toinen on samalla asenteella mukana.
Sosiaalinen paine on kyllä uskomaton juttu! Luulisi, että se on jäänyt jonnekin 1800-luvulle! Ympäristöä miellyttääkseenkö naiset sietävät ja passaavat mitä vaikeampia äijänkämpyröitä? Totta on, että yksin elävät naiset ovat poikkeukset vahvaluonteisia ihmisiä, mitä vaimoista ei aina voi sanoa.
Rakkaushan on asia, joka vasta syvästi tulee mukaan parisuhteeseen ajan saatossa. Uskon, että syvä rakkaus ja välittäminen, toisen tunteminen ja tietäminen, yhteinen näkemys tulevaisuudesta ja tahdosta kivuta esteitä auttavat huimasti niiden esteiden ylittämisessä... Mutta eihän silläkään kaikkea voi hoitaa. Eli sellainen molemminpuolinen välittäminen, tieto yhteisestä halusta olla yhdessä ja esteiden tiedostaminen voi auttaa aika paljon. Jos ei ole rakkautta, välittämistä tai koe miellekkääksi olla parisuhteessa, niin miksi sitä edes yrittäisikään jatkaa. Mutta kyllä tosiaan se rakkaus vaatii vähän muutakin, kuten hyviä parisuhdetaitoja ja halua toimia tiiminä. Eikä edes sekään ole mikään 100 prosenttisen varma tae happi endistä. Ja joskus tuntuu, että rakkautta käytetään tekosyynä piiskata itseään tilanteissa, joita ei tulisi kenenkään yksilönä sietää. "Juu kyllähän se Make mua hakkaa, pettää ja ryyppää kaikki viikonloput, mutku mä rakastan sitä ja se mua, kyllä me tästä selvitään kun me niin rakastetaan". Eli tää rakkaus tekee sokeaksi efekti. Joskus se rakkaus voi muodostua esteeksi onnelliselle elämälle. :( Mutta en nyt täysin tuota rakkauden ja muiden parisuhdetaitojen mahtia teilaa. Omassa parisuhteessa on ollut alusta asti tekijöitä, jotka eivät ole tehneet sitä helpoimmaksi mahdolliseksi. Mutta noista ollaan osattu keskustella ja rakkauden tuoma välittäminen on tehnyt noista jotenkin täysin sivuseikkoja, joita ei edes koe hankaliksi asioiksi. Helpompiakin taustoja voisi olla, mutta sillä ei ole yhtään väliä (Nyt ei siis puhun ns. ulkopuolisista tekijöistä, en esim. alkoholismista, väkivallasta, uskottomuudesta). Toisaalta tiedän myös pariskunnan, jolle on tapahtunut kaikki mahdollinen epäonni mitä nyt voi tapahtua, lähinnä taloudellisia. Nämä ovat varmasti rasittaneet parisuhdettakin, mutta siltipä vaikuttavat erityisen onnellisilta ja ehkä myös tuo on lujittanut heitä ja toinen ihminen veneessä tuo sitä turvan tunnetta. Mutta valitettavan paljon myös näitä pariskuntia, joissa ensimmäisen esteen edessä kaadutaan (lieneekö ne muut asiat pl. rakkaus jäänyt huomiotta) ja näitä joissa rakkaudesta tullut tekosyy sietää asioita, joita ei tulisi. En oikeastaan osaa sitten tuohon suoraan kysymykseesi vastata, että kuinka moni nainen noin ajattelee. Kyllä musta tuntuu, että lopulta aika monella naisella on loppujen lopuksi se parisuhteen arkisempi puoli tiedostettuna. Ainakin niillä, jotka kokeneet ja nähneet. Nuorilla tytöillähän toi on nyt sellanen perusjuttu, mutta aikanaan se sitten tasottuu.
Niin nainen voi antaa anteeksi pettämisen, hakkaamisen yms. helpostikin mutta antaako mies vastaavia asioita anteeksi, että tekeekö rakkaus miehen yhtälailla sokeaksi? Musta tuntuu että miehet ajattelevat enemmän tosiasioita kuin naiset.
Aika moni mies valittaa parisuhteessa kuinka nainen pihtaa eikä suostu seksiin. Tai nainen nalkuttaa. Yllättävän moni mies ei kuitenkaan välittömästi eroa kun huomaa, että naisen seksihalut vähenevät suhteessa. Tai nalkuttaminen alkoi. Moni mies jää suhteeseen ja sitten kirjoittelee nettiin kuinka kamalaa elämä on kun vaimo pihtaa ja nalkuttaa. Aika harva mies kuitenkin meni naimisiin pihtaavan ja nalkuttavan naisen kanssa, joka vieläpä lihoi parisuhteessa. Silti, eivät miehetkään heti eroa kun huomaavat nuo muutokset.
Nalkuttaminen ja hakkaaminen on vähän eri asioita. Moni nainen nalkuttaa ja mies tietää sen joten ei se vaihtaminen auttais. Mutta moni mies ei hakkaa (toivottavasti!) ja miehen vaihtaminen muuttais asian. Ei nalkuttamista/pihtaamista voi verrata pettämiseen/väkivaltaan, ne on vähän eri luokan asioita.
Nalkuttaminen-pihtaaminen ja hakkaaminen ovat sellaisia toimintoja, jotka tappavat rakkauden tunteen (tai pihtaaminen tarkoittaa sitä että nainen ei rakasta) joten yhtälailla on omituista, miksi mies ei eroa jos naisen pihtaaminen ja nalkuttaminen ärsyttää niin paljon että asiasta pitää valittaa netissä. Ja sen tyyppisiä kirjoituksia on paljon. Eri asia tietysti jos kokee kaiken naisen sanomisen nalkuttamisena. Mutta, pointi olikin siinä, että jää huonoon parisuhteeseen. Vai onko parisuhde nalkuttavan ja pihtaavan naisen kanssa sitten onnelista. Valtaosa miehistä pettää parisuhteessa, joten ei se vaihtamalla parane myöskään. Valtaosa miehistä alistaa, joten sekään ei vaihtamalla parane. Tiedoksesi.
Väitätkö että valtaosa miehistä hakkaa naista? Naista hakkaava mies on sairas, tarkoitatko että nalkuttava nainen on sairas? Nainen voi rakastaa murhamiestä ja pedofiiliä, pystyykö mies samaan? Se oli tässä se pointti. Pointti ei ollut siis se että jää huonoon parisuhteeseen. Ja väitätkö että siihen sit pitäs tyytyä kun mies pettää koska kaikki miehet tekevät niin? Johan on logiikkaa...
Miehen itsetunto kestää huonommin pettämistä kuin naisen. Valtaosa miehistä ei petä ja hakkaa naista. Tiedoksesi. Nainen antaa enemmän anteeksi kuin mies, niin se vain on. Väkivalta parisuhteessa saa ihmisen aivan hajalle ja hän tarvitsee varmasti henkistä apua ulkopuolelta, jääkö nalkuttamisesta samanlaiset pysyvät henkiset arvet kuin hakkaamisesta? Ovat eri asioita.
Enpä todellakaan ajattele noin! Rakkaus voi tuoda elämään paljon iloa ja hyvää, mutta se tuo myös lisää ongelmia ratkaistavaksi. Lisäksi ovat tietysti ne elämään kuuluvat probleemat, joilla ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Ne vaan ovat olinpa yksin tai kaksin, mutta etupäässä ne ovat yksin kohdattavia juttuja.
taitaa käyttää sanaa rakkaus niin kovin erilaisista asioista! silloin on helppo ymmärtää toista väärin. Olen sitä mieltä, että rakkaus on suuri voima meissä itsessämme. Se kuinka sitä ilmennämme, riippuu sitten siitä miten se on opittu ilmentämään, kohteesta, odotuksistamme, luonteestamme ja olosuhteista joissa sillä hetkellä eletään. Kyllä, minusta rakkaus on elämän perusta : ). Se antaa voimaa jaksaa ja voimaa mennä eteenpäin, sillä sitähän kysytään juuri niissä vastoinkäymisissä. Mutta jos puhutaan miehen ja naisen välisestä eroottisesta rakkaudesta, sehän on oma juttunsa. Se alkaa voimalla, rakastumisella, kestää joitakin kuukausia, korkeintaan reilun vuoden ja muuttaa muotoaan pikkuhiljaa rakastamisen suuntaan. Eli sitten tarvitaan sitä tahtoa ja molemmin puolin. Eli se, että tietää olevansa oikeesti rakastunut, vaatii aikaa. Harvalla on malttia kuunnella edes itseään siinä huumassa, jo vuoden tai kahden seurustelu koetaan ihan liian pitkänä. Lienee kuitenkin tavallista että tuossa rakastumisen huumeessa mennään lupailemaan kuut ja taivaat, kun silloin se tuntuu ihan mahdolliselta. Ihminen on voimaa ja tahtoa täynnä. Moni solmii avioliiton tuona ajanjaksona. Kuluu joku vuosi kunnes havahdutaan vasta siihen että ei ne todelliset tunteet sitten olleetkaan sellaisia kuin odotti tai kuvitteli. Aika tavallista on siis sekin, että parisuhteessa toinen on rakastuneempi kuin toinen. Toisaalta eivät kaikki odotakaan saavansa elää sen suuren rakkauden kanssa, heille riittää ihan tavallinen suhde ja perhe. Toiset ovat tyytyväisiä siihen, toiset saattavat ongelmien kasaantuessa alkaa etsiä lopulta sitä varsinaista rakkauden kohdettaan. Niin, sekin on tutkittua tietoa, että miehet ovat valmiimpia elämään huonossa parisuhteessa kun naiset.
on loogisen järjen arkkivihollinen nro.1. Löytyykö maailmasta naisia joka osaa pitää järjen tunteiden edellä? Saatika järjen hormoonien edellä. En usko.
Entä mitä sanot siihen että niin on viha, kostonhalu ja katkeruuskin. Väitän että miehillä tunteet määräävät enemmän käytöstä kuin naisilla. Kerro miten loogisuus näkyy niillä miehillä, jotka eron aikana tai jälkeen äityvät pahoinpitelemään tai jopa tappamaan ex puolisonsa? Miten loogista on miesten ns. seksivietti (hormoonit!), joka tuntuu olevan voimakkaampi kui se ns. järki? Etenkin kun sillä aiheutetaan paljon pahaa mm. parisuhteissa. Ei rakkaus ole järjen vihollinen vaan osa järkeä. Järjen avulla yritämme hallita liian voimakkaita tunnekokemuksia ja ohjailla tunneilmaisuamme. Voimakas tunnekuohu sen sijaan vaikuttaa ihan kaikkiin - niihin "järkeistäjiinkin". Ellei sinulla ole tunteita, olet pahasti häiriintynyt persoona.
Tolla sun väitöksellä ei oikein ole mitään puoltajaa. Täähän on ihan tutkittu juttu ja naisetkaan ei edes kiellä sitä, että heidän tekemisensä pohjustuu suurimmaksi osaksi tunteisiin ja te teette asioita sen mukaan mitä teidän tunteenne sanoo. Puhutaan vain promilleista miehistä jotka tappaa ex-puolisonsa, mutta voidaan ottaa esimerkki yleisemmin tapahtuvasta asiasta. Nainen ihastuu täysin pelimieheen joka saa sytytettyä naisen. Nyt tän naisen tunteet käskee häntä menemään tän miehen mukaan, koska se mies osaa vetää oikeista naruista, lirkuttelee kivoja juttuja jne. joten naisen tunteet syttyy. Samalla tää nainen sokaistuu täysin sille miehelle ja sen tekemisen huonoille puolille ja näkee vain ne ihanat asiat. Näitä esimerkkejä on tuhansia missä naisen omat kaveritkin ovat jopa sanoneet ettei se mies ole hyväksi, mutta nainen on omien tunteidensa orjana mennyt sen miehen mukaan kunnes sattuu. Jälkikäteen naisetkin itse tajuavat sen että vituiks meni, mutta se syy laitetaan täysin vain sen pelimiehen piikkiin (samalla haukkuen kaikki muutkin miehet sioiksi) mistä kuitenkin kaikki ystävätkin olivat varoitelleen. Jokainen ihminen on kuullut sananlaskun "rakkaus sokaisee" ja jokainen ihminen joka omaa edes vähän itsekritiikkiä pystyy huomaamaan kuinka ihastuneena/rakastuneena on tullut tehtyä täysin järkeä vailla olevia asioita. "Miten loogista on miesten ns. seksivietti (hormoonit!), joka tuntuu olevan voimakkaampi kui se ns. järki?" Eihän siinä olekkaan järkeä, mutta mun mielestä toi seksivietti on vähän väärä sana kuvaamaan tota parisuhteessa pettävien tilannetta. Sillä aika moni joka on onnellisessa parisuhteessa ei petä vaikka hänellä olisikin suuri seksivietti, jos taas suhde on jo menossa alamäkeä niin se pettäminen on "helpompaa". Tossa asiassa kylläkään ei voida enää nykyään puhua vain miesten ongelmana, sillä mitä "tasa-arvoisemmaksi" tää yhteiskunta menee niin sitä enemmän myös naiset ovat niitä pettäviä mitkä menee hormooneidensa perässä hakien jotain uutta ja jännittävää. Myös pitää muistaa että hormooneita ja tunteita ei saa yhdistää samaksi asiaksi kuten varmaan ymmärrät. :) Naiset kulkevat tunteidensa ja hormooneidensa mukaan ja miehet kulkevat vain hormooneidensa mukaan jos puhutaan siis parinvalinnoista. ;) Oikeastaan parhaiten miten voin tän eron miehen ja naisen tavassa ajatella on selittää se jotenkin näin. Tulee puhetta asiasta x missä henkilö y on kokenut jotain. Naiset alkavat pohtimaan sitä asiaa aina niin, että he laittavat itsensä sen henkilö y:n asemaan ja alkavat pohtimaan mitä he olisivat siitä mieltä, eli mitä heidän tunteensa ja tuntemuksensa siitä asiasta sanoo kun he olisivat itse kokeneet sen asian x. Miehet taas ajattelevat sen asian yleensä ulkopuolisen näkökulmasta eli henkilö y:lle on käynyt jotain niin mies laittaa itsensä henkilö z:n asemaan ja vierestä pohtimalle miettii miten asiaan suhtautuu. :) Tästä syystä myös naisia pidetään yleensä "lämpimämpinä" kuin miehiä, sillä tietyissä asioissa on hyvä, että asiaa pohtii omalta kannalta ja sen takia miehet voi joskus naisten silmään näyttää tunnekylmiltä tms. Kaikilla ihmisillä on tunteita, ero tulee siinä annatko sä sun tunteiden ohjata sua vai sun järjen ja tässä on suurin ero yleensä miehen ja naisen tavassa ajatella.