mies kertoi jättävänsä

,mutta ajan oloon helpottaa, olet aika nuori vielä vasta 31 joten sulla on paljon mahdollisuuksia ja uusia rakkauksia odotettavissa. Anna sen miehen hakea tavaransa pois tai ala sinä järjestelemään asioita siten, että lähdet pois asunnosta. Kun olet ne muodollisuudet saanut tehtyä, niin on parempi sulle jätettynä osapuolena ettet ota enää mitään yhteyttä mieheesi. Näin saat omalla kohdallasi alkuun sen eron käsittelyn ja niiden sun tunteiden eliminoinnin häntä kohtaan. Tunteiden käsittely on raskasta: itke, lue, kirjoita, keskustele tai käy vaikka ammattiauttajalla. Jos jaksat niin rupea siinä ohessa huolehtimaan todella itsestäsi. Liikunta on hyvää terapiaa, samoin jonkun uuden harrastuksen hankkiminen. Matkustele, opiskele, nauti ystäviesi seurasta, hanki vaikka lemmikki, jos sitä ei ole. Tee asioita omaan tahtiin ja vähitellen huomaat, että olet oppinut pois niistä yhteisistä tutuista kuvioista joita teillä on ollut. Kun aika on kypsä, niin huomaat, että et enää kaipaakkan häntä sillä tavalla ja voit suuntautua kohti uutta elämää jonkun toisen kanssa. Itse eronneena pitkästä suhteesta ja osin jätettynä neljä kk sitten voin kertoa, että olo on helpottunut pikku hiljaa ja kun sen eron kunnolla käsittelee, niin siitä voi kasvaa ihmisenä ja ottaa oppia ihan seuraavaakin suhdetta ajatellen. Tämän neljän kk aikana itselläni on tullut montakin kertaa tunteiden käsittelyn osalta takapakkeja, aluksi kun luulee, että nyt on sinut, niin eikun seuraavassa hetkessä tilanne saattaa olla muuttunut. Itsetuntohan on myös erossa kovalla koetuksella, mutta kun käy asiat pohjamutia myöten läpi, niin se vain vahvistaa sua ihmisenä. Läheiseni ovat mulle kertoneet, että junnaan liian paljon näissä tunteissa, mutta jokainen on yksilö ja käsittelee tunteensa omalla tavallaan, joillekin se vie enemmän aikaa ja toisille vähemmän aikaa. Toiset eivät aina voi ymmärtää sua, jolla on ollut tunteet sitä toista ihmistä kohtaan, heidän on helppo sanoa, että mee jo eteenpäin. Aikansa se ottaa, mut sulle on aurinkoa näkyvissä sitten, kun itse sen olet valmis ottamaan vastaan :)

Erotuskan ja eronneenksi joutumisen oppii ymmärtämään vasta, kun itse tulee jätetyksi. Jouduin itsekin luopumaan rakkaastani.

Siitä aikaa kuutisen vuotta kun mieheni ilmoitti löytäneensä elämänsä rakkauden.Meillä takana 20 aviovuotta ja kolme lasta.Elämäni romahti. Vaikeaa ,todella vaikeaa muutama kuukausi.Onneksi minulla ystäviä,todellisia ystäviä jotka ovat kultaakin kalliimpia vaikeina hetkinä. Pikkuhiljaa alkoi elämänhalu voittaa. Puolitoista vuotta tein itseni ja eheytymiseni kanssa töitä,inho ja viha miehiä kohtaan laantui ja aloin uskaltautua jopa seuraelämän pyörteisiin(tanssimaan).Nyt ex:ni kanssa hyvissä puheväleissä.Mutta koskaan en ottaisi takaisin,koska en voi koskaan unohtaa tapaa jolla hän eron halusi..Tällä hetkellä olen onnellisesti avoliitossa, osaan vielä rakastaa ja näyttää tunteeni ja ennenkaikkea luottaa...Elämä on nyt tasapainoista ja ihanaa olla rakastettu.....

Hei Minäkin olin vapun yksin, kunnes lähdin viikonloppuna tyttäreni perheen luo. Älä yritä liikaa tämän suhteen eteen, minä olen yrittänyt on käyty perheterapeutit, psykiatrit yms. mutta rikki mikä rikki. Vanha sanonta että ...kasa haisee enemmän jos sitä tonkii on aivan totta. Me emme voi saada miehiämme rakastamaan meitä vaikka päällämme seisoisimme. Eli nokka pystyyn, sillä jokainen voi tehdä vain oman itsensä onnelliseksi omilla valinnoillaan. Ja miehiä ei ole sota tappanut, niitä on sinullekkin varmasti uusia ja paljon parempia.

24 v takana yhteiselämää ja nyt mies on lähdössä. Olen tosi surullinen mutta ei toista voi väkisin pitää. Toivon vaan, että joskus helpottaa niin sulla kuin mullakin. Uskon ainakin näin. Välillä itkettää niin kauheesti mutta sitten taas jaksaa ajatella tulevaisuutta. Yksinäisyys on suurin suru ja se, että tulen tyhjään kotiin töistä. Kukaan ei ole vastassa eikä odota kotona. Tilanne on vaan hyväksyttävä. Minun ex-miehellä on tod.näk. myös toinen nainen. Puhelimen vahtimisesta näin päättelen. Kieltää kyllä kaiken.