Mitä pitää sisällään nämä dirt, alamäki, trail, trial ym. maastopyöräluokat?
Mikä noista on lähinnä poluilla rauhallisesti ajelua omaksi huviksi tyylillä.
Pyöräluokat
maastoon?
121564
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ihan maastoajeluhan tuntee lyhenteen XC, eli cross country. Itse ajan freeride/XC-ajoa maastossa ja maantiellä iham maantieajoa, jota voi kai kutsua ihan miten hienoilla ja perversseillä ranskankielisillä ilmaisuilla kuin vain haluaa. Maantieajoa se silti on kun ajetaan asfaltilla kymmeniä kilometrejä kovaa. Dirt ja alamäkiajo vaativat melko samantyylisen pyörän, XC:tä voi ajaa hard tail, soft tail tai täysjoustopyörällä. Trail on ihan oma maastopyöräilyn alalajinsa. Maastopyöräilyssäkin on niitä kuppikuntia useampiakin, riippuu mitä tykkää ajaa. Eri sarjoja on paljon, alkaen esimerkiksi team (xxx) adventuresta, joka taas voi olla XT:tä tai jotain muuta. On se trial, on downhill, ja paljon muita. Kaipa sinä lähinnä ajelet sitten kaikessa rauhassa jotain freeriden tai XC:n tyylistä. Cross country mtb voisi olla yksi määritelmä ajotylille, jossa ajetaan vaihtelevassa maastossa vaihtelevan pituisia matkoja. Kuhankuonon lenkki on esimerkiksi XC:tä noin tyylilajillisesti. Mutta tähän kysymykseesihän sinä saat varmaan huiman määrän näkökantoja riippuen siitä mitä kukin katsoo ajavansa ja miten kukin tahtoo maastopyöräilyn lokeroida.
Jos nyt yrität kysyä mikä pyörätyyppi sopii siis metsäpoluilla ajeluun, niin sitten katselet pyräliikkeistä XC hard tail, eli jäykkäperäistä maastopyörää. Hintaluokka on heti alkajaisiksi 1000-1500 euroa harrastepyörään, eikä pidä tyytyä vähempään kuin Deore LX-sarjaan. Hydrauliset levyjarrut, mielellään laadukas ilmakeula ja Mavicin paremman pään vanteet. Tietenkin kumit ovat luonnollisesti Contit tai Shcwalben pistosuojatut maastokumit paremmasta päästä. Runko, laadukas alurunko. Cube LTD, Team, Acid ja Radon ovat hyviä malleja lähteä katsomaan. Myös Rossanon malli ja Lapierren jäykkäperseet kannattaa katsastaa. Itseäni jälleen toisaakseni ostin Tunturi Equillar 08:n, joka on siinä tonnin hintaluokassa erittäin tasapainoinen, laadukas paketti. Täysjouston jos ostat, niin hinta on heti kättelyssä 3500-4500 euroa. Top Fuel ja Nikolai ovat aika hyviä malleja katsella jos meinaat sen täysjouston hommata. Halvemmassa päässä on Bianchi Caal 8200, joka ei pärjää kuitenkaan useimmille tonnin hintaluokan jäykkäpyrstöille metsässä. Jotta opetus menisi jälleen kerran perille, jätät ne Yosemitet, Sardat, Inserat ja muut halpamerkit kauppaan. Ja myöskin kaikki mikä maksaa alle 1000 euroa (kovin reilusti alle tonnin) jää kauppaan. Meridat voit katsoa läpi, mutta ovat osasarjoiltaan melkoisia sillisalaatteja. Takavaihtaja voi olla hyvä, mutta muuten ovat aika epätasaisia paketteja ja joudut jälkeenpäin rakentamaan ihan itse paremmat sarjat kiinni pyörään jos Meridan valitset. Jo pelkissä ulkokumeissa, siis maastokäyttöön renkaiden hintaluokka alkaa 80 eurosta ja ylöspäin mennessä laatu paranee. Kunnollinen maastokäyttöön tarkoitettu satula maksaa 150-190 euroa.
"Täysjouston jos ostat, niin hinta on heti kättelyssä 3500-4500 euroa. Top Fuel ja Nikolai ovat aika hyviä malleja katsella jos meinaat sen täysjouston hommata. Halvemmassa päässä on Bianchi Caal 8200, joka ei pärjää kuitenkaan useimmille tonnin hintaluokan jäykkäpyrstöille metsässä." Ehkei nyt välttämättä noin kallista. Hintatasosta saa käsityksen selailemalla Canyonin malleja. Ei siis välttämättä tarvii ostaa Canyonia, joka tosin on aivan pätevä peli, mutta näkee millä hinnalla saa mitäkin. 3500...4500 hintaluokassa on jo aika hipoa osaa tai hiilarirunkoa. Niillä saavutetaan parin kilon painonsäästö verrattuna 1500 euron pyörään ja ehkä marginaalisesti parempi toiminnallisuus (puhutaan kuitenkin eroista SLX-XT-XTR tasojen välillä). Esim. 1500 euron täpäri, 12.15 kg, Deore/XT/SLX http://www.canyon.com/_en/mountainbikes/specs.html?b=794 Esim. 4500 euron täpäri, 10.3 kg, XTR-osat, huippukeveät vanteet, hiilariputkiosaa http://www.canyon.com/_en/mountainbikes/specs.html?b=799 Jos polku on vähänkin teknisempää, niin jäykkäperällä ei ole mitään jakoa, eikä jäykkiksellä ajaminen ole hauskaa.
Noh, tämä hauskuus on taas kiinni aika paljon siitä mistä tykkää ja mihin on ehtinyt tottua. Tykkään ajella jäykkäperällä, koska ajokokemukseni täpäreillä ovat olleet pääosin valitettavasti negatiivisia. Eikö ole kaveripiirissäkään mitenkään hirveän kehuttavia suorituksia sillä täpärillä. Kaveri lensi turvalleen kun takajousi teki temput. Meinasi sattua pahemminkin. Jäykkäperä on ollut ainakin minulla kiva ajettava aina. Se ei tee juurikaan mitään arvaamatonta ja kuljee hankalassakin juurakossa kyllä. No, kukin tyylillään tietysti. Hankin täpärin ehkä jäykkäperän rinnalle jossain vaiheessa, mutta ostan sitten kerralla kunnollisen täpärin.
Aika lailla päinvastaisia kokemuksia on meikäläisellä. Maastokisoja, enskaa ja xc:tä on tullut useampi vuosia ajettua täpärillä (nykyinen maksoi sen 1500,-). Tuossakin hintaluokassa on useimmiten Foxin takaiskari, jonka kanssa ei pitäisi ihmeempiä yllätyksiä tulla. Kyllä jäykkikselläkin pärjää pahemmassakin paikassa jos osaa ajaa. Multa jäykkis lähtee kyllä käsistä, mutta täpäri menee justiinsa sinne minne pitää (yleensä).
-"Jos polku on vähänkin teknisempää, niin jäykkäperällä ei ole mitään jakoa, eikä jäykkiksellä ajaminen ole hauskaa." -"Jäykkäperä on ollut ainakin minulla kiva ajettava aina. Se ei tee juurikaan mitään arvaamatonta ja kulkee hankalassakin juurakossa kyllä." -"Kyllä jäykkikselläkin pärjää pahemmassakin paikassa jos osaa ajaa. Multa jäykkis lähtee kyllä käsistä, mutta täpäri menee justiinsa sinne minne pitää (yleensä)." Jepjepp.. Jäykkäperäisen XC-pyörän etuna täpäriin, on lähinnä sen ylivoimainen kiihtyvyys. Vaikka jousitusjärjestelmät ovatkin kehittyneet suurin harppauksin takavuosista, ei vielä voida kuitenkaan puhua mistään suuresta kilpailuvaltista jäykkäperäiseen verrattuna. Täpärin etuna on, kuten aiemminkin mainittiin, että osaamattomampikin kuski pystyy hallitsemaan pyörää paremmin, hyvin teknisillä osuuksilla. Siihen jousitetun pyörän edut sitten jäävätkin. Kun takarengasta ei ajossa näe, se pitää tuntea, mikäli on tarkoitus ajaa tarkasti vaikeata paikkaa. Se on ymmärrettävästi täpärillä hieman vaikeaa. Takajousitusjärjestelmät syövät hieman poljentatehoa, jolloin kiihtyvyyskään ei ole jäykkäperäisen kanssa enää kilpailukykyinen. Sekä nousuominaisuudetkin kärsivät. Painoakin tulee pyörän jousitusjärjestelmästä noin kilon verran lisää. Ymmärrän täpärin tuomat edut kovemmassa, ja painovoimapainotteisemmassa ajossa, mutten aivan XC:ssä. Täysjäykät, 90-luvun alkupuolen KLEINin Attitude tai Adroit ovat omasta mielestäni ehdottomasti edelleenkin parhaat vekottimet puhtaaseen XC:hen. Akseliväliltään 100-105cm:nen ja 1500 hintainen täysjousitettu massapyörä on ajossa Kleiniin verrattuna aika lelun tuntuinen.. Trekin, yläpään TopFuel on omasta kokemuksestani, miltei ainoa, oikeasti toimiva XC-täpäri. Hintaa tosin on ainakin "riittävästi". Jos pitää saada hyvä pyörä XC:hen halvalla, niin se on ehdottomasti joku jäykkäperä. 1500:lla ei saa samanhintaisen jäykkiksen kanssa millään tasolla kilpailukykyistä täpäriä.
1500 eurolla alkaa saamaan aika hyvän jäykkäperäisen XC-pyörän alleen. Komponentit alkavat olla sen verran korkeaa luokkaa useimmissa 1500 euron paketeissa, että siinä saa 1500 eurolla jo paljon pyörää rahoillensa vastineeksi. Lähtötaso mm. vaihdesarjoissa on Deore LX, tosin löytyy XTR:ää ja SLX:ääkin. Keula alkaa olla 1500 euron pyörässä jo melko huippuluokan öljykeula tai sitten ilmakeula. Myös kammet, vivut ja jarruvivut ovat yleensä yhtä ja samaa huippuluokan sarjaa jo tämän hintaluokan pyörissä, puhumattakaan kiekoista, navoista ja laakereista. Kumit ovat aika usein korkeamman hintaluokan Schwalbea tai Continentalia. Runkokin on laadukas jo tonniviidensadan pyörissä. Jarruissa löytyy sekä hydraulista levyjarrua että V-jarrua, riippuu kummat haluaa pyöräänsä. Tonnillakin saa jo hyvän XC-pyörän, tosin sitä joutuu sitten kyllä vähän rakentelemaan jos meinaa päästä sinne 1500 euron pyörän kanssa tasoihin komponenteissa. Jäykkäperä on muutenkin kaikkiaan järkevämpi ostos kuin täpäri tuossa 1500 euron hintaluokassa, etenkin kun pidetään mielessä nämä luetellut miinukset täpärille verrattuna jäykkäperään. Aloittelijakin oppii paremmin maastopyöräilytekniikan jäykkäperällä kuin täpärillä, koska jäykkäperällä pitää oppia ajotekniikka ihan toisella tavalla. Marginaalinen nopeusetu vaikeammassa maastossa ei vielä ole peruste hankkia täpäri ellei aio tosissaan kisata. Maailman huiput ajavat yhä kilpaa jäykkäperällä, sitä voi miettiä mistähän moinen johtuu. Eivät ole siirtyneet täpäreihin.
LX:ää ei enää ole maastopyöriin suunnattu sarja, vaan SLX tuli sen tilalle. Mulla on ollut noita kaikkia ja täytyy sanoa, ettei LX:n ja XTR:n välillä ole toiminnallisuudessa paljoa eroa. Painossa tietenkin, osasta riippuen, jonkin verran. "Huippuluokan öljykeula"-mikä se on? Huippukeuloissa on nykyään ilmajousi ja öljyvaimennin. Hyviä kierrejousella ja öljyvaimennuksella varustettuja keuloja on, mutta ne ovat painavampia. V-jarrut alkavat olemaan jo harvinaisempaa "herkkua" 1500 euron maastopyörässä. Noin niinkuin vuonna 2009... Aloittelija voi toki oppia paremmin jäykkäperällä, mutta olisi kiva tietää mitä. Paljon riippuu sitä mitä kukin mieltää maastoksi. Jollekin se on metsäautotietä ja toiselle juurakkoista ja kivikkoista polkua. Maailmalla ajetaan toki XC:n huipulla jäykkiksellä, mutta reitit ovat aika nopeita. Suomen huiput ajavat XC:tä täpärillä ja marathonkisoja jäykkiksellä. Asiantuntemusta peliin, kun tiedätte asiat noin hyvin. Analysoikaa vaikka tämä Canyon, mikä siitä tekee lelun (kun maksaa vain 1599,-): http://www.canyon.com/_en/mountainbikes/specs.html?b=785 Omat valinnat maasturin osissa olisivat nyt, siis miten käyttäisin parhaiten rahan: Runko: alumiinirunko singlepivot (esim Canyon Nerve tai vastaava) Keula: Rock Shox ilmakeula poplockilla (esim. Revelation) Takaiskari: Fox Float (R:kin riittää) Kammet: SLX Kiekot:XT-navat, revolution pinnat/alunipat, Mavic 819 tubelessvanteet Renkaat: NobbyNic/RacingRalph Tubeless Takavaihtaja: SLX GS Etuvaihtaja: SLX Vaihdevivut: XT Kasetti: XT 11-32 tai Ultegra/Dura-Ace 12-27 Jarrut: XT levyt 180/160 Putkiosat: Ritchey>RaceFace>FSA>Thomson alumiiniosaa Polkimet: XT Vaijerit: XTR Alle 2000 tonnin pyörästä puhutaan, jos ostaa oikeista paikoista. Tutkimustietoakin on oikein yliopistosta. Täysjoustolla epätasaisuuksien yli ajo kuluttaa vähemmän tehoa kuin jäykkiksellä: http://eprints.gla.ac.uk/2779/1/PaperSP03041.pdf
Minusta on ihan sama millä maailman huiput ajavat, jäykkäperällä vai täpärillä. Jokainen osataa pyörän omaan terpeeseensa ja oman makunsa mukaan. Jos ei ole aikomusta kilpailla, on aika sama onko pyörä X nopeampi kuin pyörä XX. Ratkaisevampaa on se, sopiiko se omaan ajotyyliin, omiin ajomaastoihin ja omaan budjettiin. Toiselle sopii täpäri, toiselle jäykkäperä mutta ulkopuolisen on aika vaikea sanoa kumpi se milloinkin on. Se on vain kokeiltava itse. Valinta on aina enemmän tai vähemmän kompromissi. PS. itse ajan jäykkäperällä ja pidän siitä mutta välillä kaipaan kyllä täysjouston mukavuutta. Mutta vain välillä...
!Asiantuntemusta peliin, kun tiedätte asiat noin hyvin. Analysoikaa vaikka tämä Canyon, mikä siitä tekee lelun (kun maksaa vain 1599,-): http://www.canyon.com/_en/mountainbikes/specs.html?b=785" 2. Perin lyhyt akseliväli.(nousuominaisuudet kärsivät.) XC:pyörä on liian harvoin pitkä ja matala. Saksalaiset tykkäävät jostain syystä tehdä pyöristään varsin lyhyitä. Lyhyt pyörä tuo tietenkin vastaavasti muita etuja, verraten pitkään pyörään. Itse kumminkin tykkään, että fillari nousee mäkeä hyvin. Hitusen pidempänä tuo Canyon olisi enemmän mieleeni. Kuka tykkää mistäkin. Mm; Cannarit on suurimmalta runkokooltaan jo n. 1100mm akseliväliltään.. 3. Vielä senverran toimimattomampi perä, ettei sitä voida vielä kutsua eduksi jäykkikseen verraten, kun ajetaan XC:tä. Trekeissä on parempi. En sano Canyonin ratkaisua ollenkaan huonoksi, mutta se ei ole vielä niin mullistavan hyvä, etten itse voi katsoa sitä todelliseksi eduksi, vastaavasti jäykän perän tuomiin muihin etuihin. 4. Edelleenkin, XC:tä kyetään useinmiten ajamaan huomattavasti kovempaa jäykkiksellä. Monet mieltävät XC:n kaiketikin kapeilla, juurakkoisilla poluilla suhaamiseksi, mutta siihen on sitten omat pyöränsä. Täpäri onkin siinä hommassa jo todellisessa etulyöntiasemassa. Itse miellän XC-pyöräilyn tiukkaan poljetuilla, kohtuullisen tasaisilla ja leveillä poluilla, sekä radalla korkeuserot ovat varsin suuria. Paljon ratkaisevia nousuja siis. Siksi jäykkäperäinen ja mielellään pitkä pyörä. Myöskään Kleinin Cantilevereillekaan ei onneksi tule siten ihan niin paljoa käyttöä. Levyt tuntuvat nousupainotteisessa ajossa hieman ylimitoitetuilta..:D Perisuomalainen maasto suosii enemmän täpäriä, kun Suomi on kuitenkin senverran litteä maa..
Perustavaa laatua oleva virhe tuli tuohon edelliseen tekstiini. Nyt, kun tyhmänä ainoastaan jälkeenpäin katselin kyseisen Canyonin specsejä, niin kyllähän siitä sitä pituutta löytyy.. Suuressa osassa saksalaisista ei tosin löydy, kun vertaillaan niihin muihin saksalaismerkkeihin. Aikaisempi tekstini perustui siis tältä osin puhtaasti olettamukseen.. Mitään ei kuitenkaan pitäisi jättää olettamuksen ja ennakkokäsitysten varaan. Tälläkin palstalla juuri se on suurin syy ihmisten kummallisiin viesteihin ja siten palstan huonoon laatuun. Jepp. Unohtakaa nyt siis aikaisempi tyhjänpäiväinen tekstini Canyonin akselivälistä. Itse ottaisin mielellään kumminkin sen jäykkiksen täpärin sijasta. Perustelinkin sen jo tuossa aikaisemmassa viestissäni..
Kuvauksesi perusteella käsityksesi XC:stä on lähellä suomalaisten marathon-kisojen reittejä. Myös maailmalla XC:t on aika lähellä tuota ja marathonkisat sitten tosi sileetä. Suomen XC-kisat on usein paljon teknisemmillä poluilla. Olen samaa mieltä kanssasi, että jäykkis, jopa täysjäykkis on nopein noilla marathonreiteillä