Voiko mielestänne antamisen tai auttamisen perusteella ihmissuhteissa tehdä mitään päätelmiä ystävyydestä ja sen tärkeydestä?
En esim. muista yhden kaverini kohdalla, että olis koskaan neljä vuotisen kaveruutemme aikana tarjonnut edes kahvikupillista kahvilassa. Itse olen tarjonnut useamman kerran jotain pientä. Elikä ei oo suurista asioista kyse, mutta oon miettiny pitäiskö sitä ottaa ite sama linja.
Järjestin mm. synttärijuhlat kavereilleni, ja tämä yksi oli ainoa, joka ei tuonut mitään. Olen myös majoittanut häntä luonani useita öitä peräkkäin, useaan kertaan, ja ei tuo ikinä esim. yhteistä naposteltavaa tai muutakaan. Hänen mielestään useat herkut ovat turhuutta, mutta kuitenkin ne maistuu, jos itse niitä ostan. Saatta jopa syödä niitä sitten enemmän kuin minä, kunhan joku toinen on ne ostanu.
Mielestäni olis kohteliasta usean päivän visiittiä varten edes kahvipaketti tuoda, sitä kun meillä kuluu. Saahan hänkin käyttää vapaasti voileipätarvikkeitani, kylpytarvikkeitani jne.
En minä mitään suuria juttuja keneltäkään odota, mutta onhan se hieno ele, jos joku hellepäivänä ilmestyy oven taakse jätski-paketti kädessä ;) Ei pakosta vaan omasta halusta. Niin, ja tämä kaverini on kyllä luvannut aina välillä tarjota jotain vaik ulkona, mutta sitten koko homma syystä tai toisesta peruuntuu.
Antaminen/auttaminen
auringonkukka_nen_
4398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kysymyksessä ei tuskin ole mitään henkilökohtaista, ystäväsi on vain todella saita ja samalla aika sokeakin. Itse en kehtaa olla aina se, jolle tarjotaan. Minulla on myös ystävä, joka ei koskaan anna/osta mitään ylinmääräistä ja on muutenkin todella tarkka rahoistaan. Toisaalta minulla on myös ystävä, joka on todella antelias. Lopputulos: Saidalla kaverilleni olen lopettanut tarjoomisen lähes kokonaan ja tuolle anteliaalle tarjoan vastavuoroisesti.
No niin hän se menee että on monenmoisia ystäviä kuten eräskin kaverini jota olen kuskaillut vaikka minne aina tarvittaessa ja hätä tilanteissa ei ole korvannut ensimmäistäkään kertaa vaikka olisi ollut mahdollisuus tehdä vastapalvelus ,edes jollain tasolla. Sitten on niitä joiden kanssa tarjotaan toisille baarissa ja aina se kaveri tarjoaa lopuksi yhden ylimääräisen. Tai sitten toinen ei tarjoo koskaan vaikka kuinka itse on tarjonnut. En ole kilpaileva ihminen että kuka on parempi ja ystävällisempi jne...mutta mielestäni kaikki ihmiset voivat jollain tavalla tehdä vastapalveluksen edes joskus tilaisuuden tullen. Ostan niille ihmisille lahjan jotka ovat aina muistaneet minua. Siitä tulee itsellekkin parempi olo.
ystävä. Todella saita ja itsekäs, ei ole oppinut jakamisen riemua, jota jatkuvasti muiden kavereiden kanssa yritämme hänelle opettaa. :) Ei ikinä jaa mitään, ei ikinä osta mitään muille, ei ikinä lainaa mitään muille. Kyllä maistuu muiden ostamat eväät ja muut kyllä antavat hänelle kaikkea, hän ei ikinä mitään muille. Kerran eräs kaverimme oli hänelle vain EURON auki ja ystävä veti kauheat pultit kun se ei jo seuraavana päivänä maksanut tätä, oikeastaan veti melkein välit poikki kun ei viikkoon kuulunut takaisinmaksua. Rasittavaa sellainen, mutta minkäs voi.
Tuosta lainan takaisinmaksusta tuli mieleen, että kerran mentiin syömään jonneki. Hän oli paikalla ennen minua ja teki tilauksen puolestani. Otettiin siis puoliks jotain josta jäin auki päälle 2euroa. Välittömästi kun astuttiin ravintolasta ulos, alkoi kyselemään tuon parin euron perään että voisinko maksaa sen heti. Okei, on tämä sentään välillä tarjonnut kotonaan teetä ja voileipää, mut siinäpä se. Mietin et pitäiskö seuraavaa yöpymistä varten ilmoittaa, että ostaa omat ruokansa, tiskais yhteiset tiskit tai muuta. Tapoja antaa takaisin, on monia.