kumppanillani ei ole kavereita

mene oikein noin " Pitäisikö kuitenkin sanoa vaikka kavereideni suomalaisille miehille, että ottakaa X mukaan sinne ja tonne? " ei ketään voi pakottaa ottaa mukaan jos ei halua, mitä eikö mokuille järjestetä mitään päiväkerhon-tyylistä?

"Miksi tuntuu, että tytön kohdalla tämä ei olisi ongelma? =(" Kyllä se olisi. Naisia kotoutumassa Eurooppaan - Vertailevan Femage-hankkeen loppuraportti (pdf) http://www.vaestoliitto.fi/mp/db/file_library/x/IMG/146873/file/Femage_loppuraportti.pdf Yllättävänä seikkana FEMAGE-tutkimuksessa paljastui suomalaisten naisten usein nuivaksi koettu suhtautuminen muualta muuttaneisiin naisiin. Muuttaneet valittavat yhteisen sisaruuden puutetta ja suomalaisnaisten piilotettua vihamielisyyttä. Moni ulkomailta kotoisin oleva haistaa alentuvuutta naisten suhtautumisessa itseensä. Syntyperäiset suomalaisnaiset pitävät itseään suvaitsevina mutta asenne ei aina toteudu käytännön vuorovaikutustilanteissa työpaikoilla, oppilaitoksissa ja asuinalueilla.

En oikein usko että "tyrkyttäminen" auttaa, aiheuttaa ehkäpä vaivaantuneisuutta? Kyllä aikuisen pitää ottaa myös itse vastuuta kaverisuhteiden rakentamisesta, sillä sinun ystäväsi puoliso ei välttämättä "kolahda" sinun puolisollesi. Meillä suurin osa miehen ystävistä on töistä, mutta nämäkin ystävyyssuhteet ovat rakentuneet vuosien mittaan. Myös harrastuksensa avulla tutustunut "samanmielisiin" ihmisiin joiden parissa viihtyy. Ei miehelläsi ole harrastusta/mielenkiintoa jotakin asiaa kohtaan? Sieltä minä lähtisin liikkeelle. Toisaalta mitä mieltä miehesi on yksinolosta? Kaikille se ei ole kauhistuksen asia vaan voihan olla että hän viihtyy rauhassa?

Exmies sai kavereita lähinnä samalta rakennusalan kurssilta mutta ei silläkään paljon suomalaisia ihan oikeita kavereita ole, että enemmän on yksin kotona tai joskus käy muiden banglojen kanssa pyörimässä. (Eikä ole oikeita kavereita bangloissakaan jos mitataan minun ystävyyskriteereillä) Ja nyksä... no sekin on sillä tavalla yksinäinen susi. Kavereita on lähinnä muista bangloista ja exän sukulaiset. Naapurin pariskuntakin joskus baarissa juttelee ja tulee kotiin kaljalle. Kaikkia se yksinäisyys ei välttättä edes vaivaa jos on kuitenkin tyttöystävä tai omaa porukkaa (sukua tms) ympärillä ettei ole sillä tavalla ihan yksin vieraassa maassa. Exällä ja nyksällä muutenkin on aikakortilla ja kun ovat päivät töissä niin illalla ei paljoa huvita seurustella, ei ainakaan lähteä minnekään bvaariin tai muuta. Ajan kanssa niitä ystäviä tulee. Yleensä työpaikat, opiskelu, harrastukset tai baarissa/muissa tapahtumissa käynti tuovat mukanaan monenlaisia tuttavuuksia, jos vain itse niitä haluaa ja etsii (toki jotkut tulevat hihastakin repimään mutta ehkä ei niin yleensä Suomessa tutustuta). Exmies on sosiaalinen ihminen mutta hänen sosiaalisuutensa toimii enemmän työn puitteissa kuin ihmissuhteiden luomisessa ja sama nyksälläkin. Ystävissä pätee vähän sama kuin lemmenkohteissakin. jos etsimällä etsit et välttämättä löydä mutta kädet taskussakaan ei kannata kotona odottaa. toisaalta voisit puhua mielestäni kavereidesi miesten kanssa asiasta että jos heillä olisi jotain menoa niin voisivat ainakin harkita että tutustuisivat siihen sun mieheesi. mutta sekin voi olla kiusallista. Paras vaan antaa ajan kulua ja yrität olla mahdollisimman hyvä ystävä sille miehellesi ja käytte yhdessä jossain tapahtumissa (jos ette juo niin ehkä teatteri tai konsertit tai joku muu kulttuuri tapahtuma voisi tuoda uusia tuttavuuksia) niin ehkä se siitä voittaa oman ujoutensa ja löytää itselleen ystäviä. ei se ystävien saanti helppoa ole suomalaisillekaan. Suurimmalla osalla ne elinikäiset kontaktit syntyy jo siellä ala-/yläasteella ja tänne muualta muuttavan on vaikea tulla siihen "väliin"... Voisithan myös kokeilla ystäväpalstoja... etsit vaikka lenkki seuraa tai muuta mikä kiinnostaa. tai chattia.

Suomalaisen miehen rasismi, kateus ja alemmuudentunne. Mieheni ei käytä alkoholia eikä tupakoi, joten ei ole tervetullut yhteisiin illanviettoihin. Lisäksi hän on erittäin komea ja pitää huolen ulkonäöstään, urheilee jne. Siinä suomipoika, kaljamaha tuntisi itsensä aina rumaksi. Ei löydy yhteistä intressiä kun ei formulat kiinnosta. Ei myöskään jääkiekko. On hänellä kavereita omasta kulttuuristaan ja hyvä niin. Eipä tuossa paljon menetä. Ehkä sosiaalinen kenttä voi olla heikompi, mutta kukin tavallaan.

voin kertoa omasta kokemuksestani kun olen suomalainen nainen ja asun ulkomailla, että kavereiden saaminen ei ole helppoa maahanmuuttajalle. nuo kuvailemasi vaikeudet pätee kyllä tyttöjenkin kohdalla. ja minä olen sentään muuttanut eteläeurooppaan ja ihmiset ovat täällä huomattavasti sosiaalisempia, mutta on silti ollut vaikeaa. voin vain kuvitella mitä suomeen sopeutuminen voi pahimmillaan olla... kahden vuoden jälkeen parhaimmat ystäväni täällä ovat muut kaltaiseni maahanmuuttajat, joten neuvoisin miestäsi hakeutumaan ns mamuseuraan (ei omanmaalaistensa), ainakin aluksi. samantasoinen kielitaito ja sama asema (maahanmuuttaja-asema) on suuri yhdistävä tekijä. en tiedä miehesi kielitaidosta mutta haluan vielä todeta että kielitaidolla on aivan älyttömän suuri merkitys suhteiden luomisessa ja sitä ei ymmärrä oikeasti kukaan kuka ei ole ollut samassa tilanteessa. kielen hallitseminen merkitsee tilanteen hallintaa ja samanarvoisuutta. jos et puhu yhtä hyvin kieltä jota muut seuralaiset puhuvat äidinkielenään olet aina ulkopuolinen tilanteesta.