Mielestäni koululiikunta ei ole kaikille tasapuolista. Ainakaan siinä nimeltä mainitsemattomassa yläasteessa ja lukiossa kuin missä minä olin joitakin vuosia sitten. Sama meno jatkui lukiossa koska kyseinen opettaja vaihtoi virkansa lukioon juuri kun minä menin sinne
Kaikki jotka kuuluivat johonkin urheiluseuraan saivat automaatisesti 9:n numeroksi. Kympit meni kiistämättä oikeille henkilöille, mutta ysejä meni monesti väärille. Liikuntatapahtumia ei hirveästi seurattu.
Eräs poika sai 9:n koska kuului pesisseuraan, osasi siis pesistä jotenkin mutta ei muuta. Tässä hänen tuloksiaan: pituushyppy 305cm, korkeus 100cm, satanen 16,5s, cooper 2300m. Lisäksi lentis, koris, futis, sähly ja jääpelit olivat huonompaa keskitasoa. Luistella hän ei osannut juuri lainkaan.
Itse en kuulunut tuolloin mihinkään urheiluseuraan, harrastin kuitenkin paljon kaikenlaista urheilua koska sattui olemaan paljon kavereita joiden kanssa pystyi pelata pelejä ja urheilla.
Omat tulokseni olivat seuraavat: pituushyppy 480cm, korkeus 150cm, satanen 14,0s, cooper 3050m. Koris ja lentis ei ollut mahtilajejani, mutta sählyssä, jääkiekossa ja futiksessa olin muidenkin mielestä kärkitasoa. Sain numeroksi kuitenkin 8:n sekä yläaste- että lukioajoilta. Mielestäni tämä oli väärä numero minulle.
No ei se minua ole haitannut muuta kuin henkisesti. Tällä hetkellä pelaan salibandyä joukkueessa jossa moni on vanhoja kavereitani ja ysin oppilaita. Nauravat minulle leikkimielellä kun muistavat minut kasin oppilaaksi. Olen kuitenkin joukkueen sisäisen pistepörssin kakkonen, 3-divaritasolla.
Opettaja oli semmonen että se jakoi joukkueet ja sanoi että pelatkaa nyt siinä tunti, ja painui itse lukemaan hesaria urheiluhallin kahvioon. Ei siis seurannut pätkääkään miten pelattin. Mutta olisi hän nyt tuloksia voinut yleisurheilukentältä edes vilkaista.
Kaikki jotka kuuluivat johonkin urheiluseuraan saivat automaatisesti 9:n numeroksi. Kympit meni kiistämättä oikeille henkilöille, mutta ysejä meni monesti väärille. Liikuntatapahtumia ei hirveästi seurattu.
Eräs poika sai 9:n koska kuului pesisseuraan, osasi siis pesistä jotenkin mutta ei muuta. Tässä hänen tuloksiaan: pituushyppy 305cm, korkeus 100cm, satanen 16,5s, cooper 2300m. Lisäksi lentis, koris, futis, sähly ja jääpelit olivat huonompaa keskitasoa. Luistella hän ei osannut juuri lainkaan.
Itse en kuulunut tuolloin mihinkään urheiluseuraan, harrastin kuitenkin paljon kaikenlaista urheilua koska sattui olemaan paljon kavereita joiden kanssa pystyi pelata pelejä ja urheilla.
Omat tulokseni olivat seuraavat: pituushyppy 480cm, korkeus 150cm, satanen 14,0s, cooper 3050m. Koris ja lentis ei ollut mahtilajejani, mutta sählyssä, jääkiekossa ja futiksessa olin muidenkin mielestä kärkitasoa. Sain numeroksi kuitenkin 8:n sekä yläaste- että lukioajoilta. Mielestäni tämä oli väärä numero minulle.
No ei se minua ole haitannut muuta kuin henkisesti. Tällä hetkellä pelaan salibandyä joukkueessa jossa moni on vanhoja kavereitani ja ysin oppilaita. Nauravat minulle leikkimielellä kun muistavat minut kasin oppilaaksi. Olen kuitenkin joukkueen sisäisen pistepörssin kakkonen, 3-divaritasolla.
Opettaja oli semmonen että se jakoi joukkueet ja sanoi että pelatkaa nyt siinä tunti, ja painui itse lukemaan hesaria urheiluhallin kahvioon. Ei siis seurannut pätkääkään miten pelattin. Mutta olisi hän nyt tuloksia voinut yleisurheilukentältä edes vilkaista.
Vastaukset 20
Vanhimmat
on olemassa ihmisiä, jotka ovat vähemmän katkeria....
aivan!
ihme tilitystä!
onkos tämä omasta mielestäs liian pieni liikunnan arvosana tuhonnut sun elämäs?
Sanoin vain että ei ole kaikille sama tuo arvosanojen antamisperuste. En mielestäni loukannut kenenkään siveellisyyttä. Ihme valittajia olette ja saatte heikon itsetuntonne nousemaan kun lyötte lisää löylyä kiukaaseen.
Puhe oli arvosanojen antamisesta, ei katkeruudesta, pöntöt!!!
Meidänkin liikuntatunneilla opettaja aina painotti sitä, miten niillä koulun ulkopuolisilla harrastuksilla ei ole mitään vaikutusta teidän liikunnannumeroonne. Että ainoastaan se, mitä te täällä tunneilla teette, ratkaisee.
Ja sitten ne kiljuvat blondityttelit, jotka harrastivat pyöräilyä/ aitajuoksua jossain seurasssa, saivatkin aina ne kympit, vaikkeivät tehneet tunnella mitään.
Eräskin tyttö (aitajuoksua harrastava) ei edes juossut cooperin testiä, koska häntä alkoi "heikottaa" kesken tuhannen metrin! Kyseinen tytteli myös poltti tupakkaa joka välitunti ja opettajat jopa tiesivät siitä. Mukaanlukien liikunnanopettajamme. Turhaa kai edes mainita etten itse polta. Minä juoksin sillä kertaa 2450m ja numeroni oli kaksi pykälää huonompi kuin hänen numeronsa seuraavassa välitodistuksessa. Kyllä se ketutti.
Valitin asiasta joka kerran kun koimme (ystäväni ja minä)vääryyttä tunneilla ja puolustin niitäkin, jotka eivät uskaltaneet suutaan aukaista.
Opettaja vaan ääni väristen lateli jotain skeidaa.
Numerot pysyivät samoina vaikka tein opettajasta valituksen ylemmälle taholle, tämä tapahtui siis yläasteella. Kyllä hän siitä jonkun huomautuksen sai, mutta kumminkin. Numerot olivat ja pysyivät.
Mäki koin vääryyttä ysillä, ku multa murtu nilkka joulukuussa ja olin pari kolme kuukautta poissa liikuntatunneilta. Sain silti liikunnasta 10, niinku aina ennenkin. Ihme juttu.
Antaa nitten valittaa jos ovat kokeneet vääryyttä.. määkin kyl tarkoitin arvosanoja koska väliin tuntuu et aina jossain muissa on vikaa etei itsessään...mut toisaalta mä itse koin sen melkein samoin kun olin nuori mut kaipa se maikka vaan oli niin pihu numeroiden suhteeen.
Jos noi sun yu-tulokset ovat lukioajoilta, niin arvosana 8 lienee ihan oikeutettu - erityisesti jos muut lajit ovat samaa tasoa.
No, kuitenkin. Mulla taas on myös päinvastaisia kokemuksia koululiikunnasta. Sain ala-asteella koululiikunnasta 7:n, vaikka en pitänyt itseäni kovin huonona. Kaikki koulun käyneet tietää, että tuon huonompia numeroita liikunnasta on jo vaikea saada. Olin silloin pieni ja opettaja oli iso auktoriteetti enkä kyseenalaistanut numeroa. Tykkäsin liikunnasta eikä yksi numero mua paljon lannistanut. Yritin aina parhaani, harrastin YU:ta seurassa ja kaiken vapaa-aikani pelasin fudista ja lätkää.
Yläasteelle tultaessa numero alkoikin sitten nousta ensin 8, sitten 9 ja viimeisellä luokalla sain kympin. En missään vaiheessa ollut luokan paras ja monet minua paremmat saivat ysin. Toki olin kehittynyt alaste-ajoista, mutta opettaja sanoi suoraan, että sain yhden numeron plussaa pelkästä asenteestani. Kaikki yläastekundit eivät oikein osanneet arvostaa jotain käsipalloa tai korista, vaan aina olisi pitänyt pelata sählyä. Kaikissa lajeissa tsemppaamalla sai näkyvyyttä, vaikka sitten sählyssä olinkin hyvin keskinkertainen. Ainoastaan juoksulajeissa olin parhaimmistoa, sillä olin jatkanut yu:n harrastamista jo useamman vuoden. Olin aloittanut myös koriksen pelaamisen ja maikka oli itsekin korisvalmentaja. Tämäkin varmaan auttoi mua pääsemään opettajan suosikiksi.
Lukiossa ei sitten opettajaa enää näkynytkään, ties missä se luuhasi tuntien aikana. Lähes joka tunti pelattiin säbää ja aloin siinäkin olla luokan parhaita. Arvosanat tulivat kuitenkin arpomalla ja kaikille annettiin suunnilleen 9. Niin mullekin. Urheilijana olin kuitenkin huomattavasti paljon parempi kuin aikaisemmin, mm. cooperissa melkein 4 tonnia ja koululaisten sm-pronssia eräässä juoksulajissa. Sählyt ja futiksetkin sujuivat siinä sivussakin taas paljon paremmin, mutta numeroon ei pystynyt vaikuttamaan, joka oli tavallaan aika turhauttavaa.
Siis eksä keksinny mitää muuta puheenaihetta?
Ihan pimeetä tekstiä...
Ei kaikkien tulosten kuulu olla sm-tasoa saadakseen kympin. Olin ymmärtävinäni, että keskustelun alottaja on tyttö. Cooperissa yli 3000 metrin juokseminen on kyllä jo yli kympin tasoa eikä muissakaan tuloksissa ole kuin kadehtimista. Muistelen, että yläasteella tulokseni olivat cooper 2350 pituus 370 satanen tyyliin 16 ja siihen malliin. Olin kuitankin 150:sta ikäisestäni koulussani niiden kolmen joukossa jotka kympin saivat. tosin pärjäsin joka lajissa hyvin, yleisurheilu ei todellakaan ole ikinä ollu parasta osaamistani. Tietysti opettajien arvostelu on erilaista, mutta minä antaisin mielummin kympin kaikkien lajien moniosaajalle kuin yhden lajin suomen mestarille, joka ei muissa edes yritä.
Keskustelun aloittajaa säälin, jos on opettajat oikeasti olleet noin epäammattimaisia. Itselläni on kai ollut yläasteelta lukioon hyvä tuuri. Nyt lukiossa tuntuu, että liikuntaa arvostellaan kaikkein parhain perustein, koska kaikki merkitsee eikä yksi moka kokeesta kaada koko hommaa. Jotenkin maikk saa kaikista semmosen yleiskuvan ja vaikea on löytää heppoisin perustein tai väärin annettua numeroa.
Jos alkuperäinen kirjoittaja on tyttö, tilanne on tietenkin aivan toinen. :) Väitän silti, että hän on poika.
Jos luit kirjoitukseni tarkkaan, niin mä sain yläasteella liikunnasta kympin kun olin valovuoden päässä sm-tasosta ihan jokaisessa lajissa. Muutenkin olin vain sellaista parempaa keskitasoa. Lukion vikalla luokalla olin jo lähellä ikäisteni sm-kärkeä, mutta arvosana oli vain ysi. Myös muut lajit sujuivat paljon aikaisempaa paremmin. Sm-tasolla ei siis ole mitään tekemistä numeron kanssa, eikä pidäkään olla.
Mulla jäi aika huono kuva liikunnan arvostelusta, ehkä juuri edellä mainituista syistä. Sehän tietysti ihan opettajakohtaista ja homma vaihtelee koulujen välillä melkoisesti.
Ja mä olin hyvä kaikessa: Jääkiekko, pesis, fudis, lentopallo, yleisurheilu, juoksu, hiihto, lihaskunto... Mut kaikissa valovuoden päässä kansallisesta kärjestä! Varsinki voimistelussa... Cooperis joku 3100-3200m, pituus joku 450cm, korkeus 165cm, keihäs 55m, kuulas reilut 11m miesten kuulalla, leuanvetoja n. 14-16, vatsalihaksia minuutissa varmaan joku 70... Olin vaan joka lajissa parhaiden joukossa. Se riitti kybään joka todistuksessa, paitsi kerran ku oli f#&%ing sijainen koko lukukauden. Mut numerohan riippu ihan opettajasta ja omasta pärstäkertoimesta. Joku opettaja oli kerran ihan fudisfriikki. Silloin ei paljoa auttanu jos hiihdit tai luistelit hyvin tai osasit pesistä. Jos et osannu pukata keskityksestä maalia, et saanu kybää... Ja yläasteela meil oli yks kundi joka oli ikäsissään SM-tasolla maastohiihdossa. Se sai vaan 8 ku se ei osannu yhtään mitään muuta ku hiihtää.
jes, luin kirjotukset uudestaan ja voihan se poikakin olla. tulokset on silti aika hyviä.
eikös tätä tyttö/poikapuolista kirjoittajaa pänninytkin se, että joku joka sai huonompia tuloksia veti kuitenkin paremman liikunnan numeron?
Niin. Eli kyse on siis epäammattimaisesta arvioinnista.
Tässä on aika paljon puhuttu juuri niistä tuloksista ja ajoista, sun muista. Eikä tässä niistäkään niin paljon ole kyse. Tai siitä, että kuka juoksi cooperissa enemmän kuin joku, vaan ihan yleisesti se liikunnan arvionti, että kun jokaisen oppilaan kohdalla on vähän ne omat säännöt, vaikka säännöt tulisi olla kaikille samat.
Eli tavallaan kyllä, ihminen joka liikunnan tunneilla tekee enemmän/ paremmin tulisi saada kokonaisarvioinnissa parempi numero, kuin niiden, jotka eivät tee.
Tuntitekemisten pitäisi ratkaista se, kuka saa sen ysin ja kuka seiskan.
Ja omalta kohdalta voin sanoa sen, että sitten ne liikuntatunnit meni vähän miten meni, kun ei huvittanut keskittyä itse asiaan. Vitutti ja raivostutti vain koko ajan se kaksinaismoralismi. Ja aina, kun sen otti puheeksi ihan asiallisestikin sen opettajan kanssa, niin sai vain lässytystä vastaukseksi.
Ei siinä muuta ollut.
Myöskin liikunnan alan oppilaitoksissa (erityisesti urheiluopistot) arvostelu tapahtuu "pärstäkerroin"-periaatteella. Itse olen liikunnanohjaaja, opiskeluaikoinani huomasin, että kovalla yrittämisellä tai lahjakkuudella ei ollut mitään tekemistä arvostelun kanssa, vaan sillä jos jaksoi lirkutella opettajille tai suoraan sanoaen nuoleskella...
Kuulostaako kenestäkään tutulta?
No olipa viestini herättänyt keskustelua. No sepä hyvä.
Jotta asia ei harhautuisi liikaa, voisin mainita kysymysmerkiksi jääneet asiat alkuperäiseen tekstiini vedoten.
Jotkut kyselivät olinko tyttö vai poika, vastaus on poika, nykyään mies. YU-tulokset olivat lukion ekalta luokalta jonka jälkeen ei enää yleisurheilua ollut.
Lisäksi eräs keskustelija sanoi ettei YU-tulokseni ollut lähelläkän SM-kärkitasoa. Hei, en ole ollut urheilulukiossa. Tulokset olivat kuitenkin parempia kuin monilla 9:n saaneilla oppilailla. Kympin saaneita arvostan, heitä ei ollut montaa, ja he olivat tosiaan kurkoja urheilussa, vaikka eivät hekään SM-tasoa olleet.
Jotkut saivat 9:n kertomalla opettajalle kuinka "hyviä" he ovatkaan omassa lajissaan ja kuinka pelit olivat menneet. Tällä tavoin he ehkä jäivät opettajan mieleen paremmin, ja silloin harvoin kun opettaja seurasi paikan päällä, niin opettajan katse seurasi näitä nuoleskelijoita.
Eräs keskustelija sanoi että YU-tulokseni olivat 8:n arvoisia. Ai jaa, no miten sitten selvästi minua huonompien henkilöiden arvosana voi olla 9:n? En ole sanonut että tulokseni olisi kilpailutasoa, eikä olekaan. Mutta ysejä saatiin huomattavasti huonommilla tuloksilla kuin minun. Lisäksi voisin mainita että liikuntanumeroon kuuluu muitakin lajeja kuin YU. Näissä muissa lajeissa joita jo aikaisemmassa viestissä mainitsin olin (korostan) muidenkin mielestä kärkitasoa, en keskitasoa kuten joku epäili.
Tällä viestillä oli tarkoitus ottaa kantaa monesti esille tulevaan koululiikuntakysymykseen. Eli en siis halua että viesti otetaan vain henkilökohtaisena "tilityksenä". Asia koskee monia kouluikäisiä, siitä vain ei yleensä puhuta koska se ei ole maailman suurin ongelma.
"Lisäksi eräs keskustelija sanoi ettei YU-tulokseni ollut lähelläkän SM-kärkitasoa."
Kuvittelin tämän väitteen tarkoittavan mua ja selasin koko keskustelun läpi. Kukaan ei väittänyt, ettei tuloksesi ollut lähellekään SM-kärkitasoa. Ei pidkään olla, sillä edes 10:n oppilaiden ei tarvitse olla missään ikäluokkansa huippuja kansallisella vertailulla. Sen sijaan kerroin oman tarinani, jossa mainitsin ettei MINUN tulokseni olleet lähellekään SM-tasoa. Lue se uudelleen, niin huomaat että puhun itsestäni, en sinusta.
"Eräs keskustelija sanoi että YU-tulokseni olivat 8:n arvoisia. Ai jaa, no miten sitten selvästi minua huonompien henkilöiden arvosana voi olla 9:n?"
Tämän minä kyllä sanoin. Vertasin tuloksiasi meidän liikuntaryhmämme tuloksiin. En tiedä miten sinua huonompien oppilaiden arvosanat voivat olla 9. Ymmärsin kyllä pointtisi ja oon samaa mieltä siitä, että liikunnan numerot ravistetaan usein hihasta. Se on kyllä ongelma.
Mielestäni toinen ongelma on se, että liikunnan numerot eivät ole vertailtavia. Hyvässä luokassa saatat olla luokan keskitasoa huonompi ja saada numeroksesi vaikka kasin. Huonossa luokassa olet parhaimmistoa, jolloin numero saattaa nousta jo pelkästään siitä syystä. Onko tämä oikein?
Itse en ehkä ole aivan samaa mieltä vertailusta. Nehän ovat määritelty numeroittain arviointiperusteissa ja jos niitä noudatetaan sanatarkasti ja täysin objektiivisesti, niin numero ei ole riipuksissa muusta ryhmästä.
Esim. seiskaan arviontiperusteet olivat jotakuinkin: käy tunneilla, tekee mitä käsketään, on liikuntavarusteet messissä, osallistuu vaihtelevasti ja on joskus aktiivinen.
(Nämä tiedot olivat ylä-asteen arviointilappusesta, joka meille joskus jaettiin.)
JOS pystyy noudattamaan ohjeita ja soveltamaan niitä ryhmän mukaan, niin perusteet oikeudenmukaiseen numeroon pitäisivät olla siinä.
Näin minun mielestäni.
On se niin värin jos numerot ei liikunassa oo sitä mitä on taso. itse aikoinani juoksin cooperia 3400m ja pinkoin 60m 8.4 eikä se mun liksan numero ollu ku 8 mä sanoin kyl opelle et pärstänkö mukaan ne numerot annetaan mun mielestä se on niin väärin .että kait se on sitä samaa nykyään mitä noita nuorii kuuntelee.
Aika hemmo täytyy sanoo, oma ehdotukseni koululiikuntaa täyttävä olisi esim. judo.