Jos et voi saada häntä

Ei parane entiseen tai yksisuuntaiseen ihastukseen jäädä roikkumaan. Muuten jää huomaamatta se, jonka kanssa tunteet voisivat olla molemminpuoliset.

Riippuu tyypistä. Jotkut on ihania koska ovat ihania, jotkut taas menettelee kavereina tai muutenkin. Mulle pelkkä halu tai vaikka ihastus ei ole vielä niin vahva tunne että se aiheuttaisi suuriakaan ongelmia esim. kaveruudessa... Mutta mitä lämpimämmät tunteet sen vaikeampi on säädellä omaa liekkiään pienemmälle tai antaa sen loistaa "vain vähän". Aina näkee enemmän, tilaisuuksia, mahdollisuuksia... siksi on parempi olla etäällä... kaukana... poissa. Jää tilaa sitten jollekin toiselle ihmiselle. En halua enkä osaa... teeskennellä.

Ystävyyden yrittäminen tai jatkuva epämääräinen soutaminen ja huopaaminen ovat raskasta. Eikä se ole oikeinkaan siltä toiselta, vähän tunteilla leikkimistä se kuitenkin on jos aidoista tunteista omalla kohdalla on kysymys.

ystävänä.....haluan että hän on onnellinen tahollaan.

etten haluaisi menettää enää ketään läheistä ja rakasta ihmistä tässä elämässä, vaan haluaisin olla tällaisessa tapauksessa silti hänen lähellään, vaikka en häntä "saisi". Kestäisin hänen seurustelunsa jne. muun kanssa. Pystyn pitämään tunteet hyvin kurissa. Tärkeän ihmisen läheisyydestä saan voimaa ja uskon sitä itsekin pystyväni antamaan sille ihmiselle, enemmänkin kuin muille.

en saa *Häntä* jonka todella haluan, tyydyn mielihyvin ystävyyeen. Haluaisin tietää hänen kuulumisistaan ja että hänellä on asiat hyvin. Kirpaisisi nähdä hänet toisen kanssa mutta mitä kirpaisuni olisi sen rinnalla että niinkin tärkeä ihminen on onnellinen.

En halua ketään, en halua olla lähellä, tai hänen ystävänsä, vaan mitä etäämpänä sen paremmin unohtuu ja pääsee jatkamaan eteenpäin ja sitten KUITENKIN löytämään sen jonkun muun?

..elää täysin ilman häntä, mut en kyennyt. Nyt yritetään kavereina, vaikkei tämäkään kivutonta ole. :(

kovasti kokonaan

vaikka voihan seki alkuun vaikeaa olla mutta varmasti "sen arvosta".

Järkevintä olisi tilanteessani kai vetäytyminen, ennen kuin varatun naisen vetovoima käy liian suureksi. Mutta kuinka taltuttaa sisällä vellovat läheisyyden kaipuun tunteet? No, ehkäpä pystyn pitäytymään ystävyyden asteella. Asiaa helpottaisi tietenkin se, että löytäisin uuden - tällä kertaa vapaan - ihastumisen kohteen. Varatun tapauksen kanssa ei missään tapauksessa saisi olla ainakaan liian innokas.

Haluan silti olla ystävä, koska en halua ketään itselleni. Toista ei voi omistaa, eikä siis saada itselleen. Toinen antaa sen mitä voi ja haluaa antaa, ei minua ole pakko rakastaa. En käy osoittamaan tunteitani sellaiselle, joka ei niitä halua ottaa vastaan, pystyn olemaan pelkkä ystävä. Ystävääkin voi rakastaa.

sellaista, että jossen saa panna, niin pysyn etäällä koko ihmisestä ja toivotan sen helvettiin. Mä haluun olla lähellä ihmisiä, jotka on sydäntä lähellä, perkele.

No minä ainakin aloin tuossa tilanteessa miettiä, miksi haluan juuri hänet enkä muita. aloin miettiä onko hän todella kaiken surun arvoinen. Ja johtopäätös oli, että ei ole. Vaikea myöntää itselleen, että onkin rakastunut harhaan. Ja aikaakin se vie, että tunteet laimenee. Pitää vaan tajut, että kulman takana odottaa parempaa ja suunnata ajatukset tulevaisuuteen. Poissa silmistä ja poissa mielestä ei välttämättä toimi. Jos viettää aikaa toisen kanssa ja yrittää katsoa toista objektiivisesti eli ei niiden vaaleanpunaisten lasien läpi, voi selvitä helpommalla. Me olemme ystäviä edelleen. Ja minä sain suuremman onnen toisen kanssa kuin olisi ikinä hänen känssaan saanut. Onnellinen siis, ettei hän minua silloin huolinutkaan :)

..sanoo ko hirmu harvoi ois menny nii etten ois saanu sit kenekä oisin tahtonnukki..nii taikka en oisi etukätee haaveillu kenestäkää..ko kerran vissiiki elämässäni enkä saanu sit ihmistä...mut eipä ollu mitäkää muutakaa yhteyttä..=oI ...hmm..nii mie en osaa kuvitella tilannetta mis tahtosin jotaki nii kovin..enkä sais tahtomaani..=oI...mut kuvittelen et koettasin kummiski olla ystävä....mieluusti liki..ko loitolla..=o)