Kauanko teillä meni siitä, kun aloitte vakavasti harkitsemaan eroa - siihen, että erositte?
Kauanko harkitsitte eroa?
Miten meni?
102083
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Monta vuotta ja pari asumuseroa piti kokea, että uskoin ettei tulevaisuutta yhdessä enää ole.
9 vuotta sitten eka kerran ajattelin, että ero taitaa joskus tulla. Olin silloin ollut liitossa jo 14 vuotta. Viimeiset 5 vuotta aktiivisesti eroa harkinnut. Olen siis kulissiliitossa, jossa ei ole "läheisyyttä" ollut viiteen vuoteen. Muutin kuun alussa erilleen, mutta vaimo itkee, että älä mee. Toivottavasti jaksan tämän vaikeimman ajan yli olla palaamatta tyhjään liittoon. Lapset jo myöhäisteini-iässä. Jos palaan, niin on aivan varmaa, että lähden yrittämään kohta uudelleen erilleen.
Jokainen tekee oman tapansa mukaan ja siinä ajassa, kun on siihen itse valmis.
10 minuuttia, kun ukko narahti pukilta, seuraavana päivänä pistin eropaprut vetään.
ku akka narahti pukilta.. eli ettei menis ylestykseksi nii vuoroin näköjään vierais käydään. mulle ei sitä tehdä enää toista kertaa. yksin parempi.
akkas joka p...i mun ukkoni kanssa:D:D :D
Ihmettelen: minulla oli todella vakava suhde miehen kanssa noin about 15 sitten,sinkkuna silloin itse, hän avoissa ja pienet lapset,pysyi kotona, nyt uudelleen sama suhde ja sama kuvio....Itselläkin nyt perhe,muttei onnellista liittoa. Miten vaimo voisi antaa tämän anteeksi?? En jaksa ymmärtää, vaan niin vain tämä tosi mies palasi vaimon helmoihin, taas....
kauan
kauan. Mutta iso asia vaatii paljon ajattelua ja pohdintaa. Tulin kuitenkin melkein sairaaksi ajateltuani eroa pari-kolme vuotta. Siitä oli se hyvä puoli, että erohakemuksen 1. vaiheen jälkeen en juurikaan enää pohtinut suhdetta, ollutta ja mennyttä, ja käytännön suunnitelmatkin olivat jo hyvässä vaiheessa.
kun uskoin aina että asiat muuttuu. Viimeinen hakkaaminen tapahtui lasten silmien edessä elokuun lopussa, varmistin parin viikon aikana oikeuteni ja selvitin tarpeelliset asiat ja ilmoitin miehelle että nyt riittää. En ole katunut vaikkei se helppoa ollutkaan