Kyllä on aikoinen eletty! Joku valopää-ääiö-idotti-imbesilli kirjoittaa tuolla alla tähän tapaan henkistä väkivaltaa vähätellen:
"Näin se on kuten edellinen sanoi, että henkisen väkivallan ja kiusaamisen aste on jokaiselle omanlaisensa ja kukaan ei voi tietää sitä jollei uhri itse siitä kerro seikkaperäisesti.
Ei se mitään skeidaa ole, ei kukaan voi tunteistasi tietää jos et itse niistä kerro. Sinua syvästi loukkaava käytös tai puhe voi olla jollekin kovanahkaisemmalle ihan yks ja lysti. "
Jumalauta kuule, jokainen tuntee fyysisenkin kivun eri tavalla! Ehdotatko nyt samalla että fyysinenkään väkivalta ei ole väkivaltaa ennen kuin uhri siitä seikkaperäisesti kertoo?
Kuinka voi joku olla noin vitun kusipäinen!!!!
Jos kertoo kiusaamisestaan varmasti joutuu pahemman kiusaamisen kohteeksi!
Toisekseen eikö tekijä olekaan vastuussa teoistaan? Miten vitussa syy on uhrin?
Mitä helvetin väliä sillä on miten joku toinen saman asian kokee?
Vai onko pää jo niin pehmeä ettei enää ymmärrä milloin tekee toiselle kiusaa ja milloin ei?
Luulin mä kaiken jo tällä palstalla nähneeni mutta tämä ylitti jo kaikKKI aiemmin lukemani väkivallan puolustuspuheet!
Pehmeäksi hakattu pää
vinopino
902891
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 90
Vanhimmat
Kas kun vastaus voi saman ketjun perusteella olla että koulukiusattu provosoi kiusaajiaan kiusaamaan ja on siksi itse oma kiusaajansa ja oma uhrinsa ;) Kiusaaja vaikuttaa samaisen ketjun perusteella todelliselta uhrilta, voi provosoitu piruparka, kaikki sääli ja voimat näille kiusaajille jaksaa läpi elämän, provosoituna ja henkisiä vaurioita täynnä......... NyyH!
No kyllä todellakin on aikoihin eletty! Tuliko mieleesi tuota sivistynyttä tekstiä kirjoittaessasi, että se kenelle tuon tarkoitit saattaa pitää sitä melkoisen kovana henkisenä väkivaltana? Kun lähtee palstallakin kutsumaan toista valopää - ääliö - idiootti - imbesilliksi, pitää ottaa huomioon se, että vastaanottaja saattaa kokea sen hyvinkin ahdistavana. Omasta mielestäni olet ainoastaan helvetin tyhmä kun et tajunnut kirjoittajan pointtia, hänen mielestään saatat harrastaa henkistä väkivaltaa häntä kohtaan. Onko niin vaikea ymmärtää sitä asiaa että fyysinen väkivalta on aina helppo todeta, lyönti on aina lyönti, potku on aina potku, väkivalta on aina väkivaltaa, siinä ei kysytä kuinka kovasti se sattui kun toinen löi hampaat kurkkuun. Henkisessä väkivallassa taas on se puoli, että et voi mennä sanomaan että ei tuo nyt mitään väkivaltaa ole, vain uhri voi sen kertoa miltä joku sanallinen ilmaisu tuntuu. Joku ahdistuu todella pahasti, toista ei voisi vähempää kiinnostaa. Sama on sanallisessa seksuaalisessa häirinnässä, toiselle rasvainen vitsi työpaikalla on seksuaalista häirintää ja hän kokee voimakastakin ahdistusta. Jollekin toiselle sama juttu kerrottuna on vain huono vitsi, kolmas saattaa vitsille jopa nauraa. Kuka voi mennä sanomaan että tämä ensimmäinen ylireagoi? Ei välttämättä edes vitsin kertoja tajua aiheuttamaansa pahaa oloa (edellinen vitsin kuulluthan nauroi) jos ei uhri itse kerro tuntemuksistaan. Mikä siinä on niin vaikea käsittää? Mielestäni ei kyllä vähätellyt henkistä väkivaltaa vaan kertoi juuri kuten asia on, eli kukaan ei voi sanoa mikä yksilöllisestä ihmisestä tuntuu pahalta, ei kukaan muu kuin uhri itse.
Voi hyvä luoja, entä kun "uhri" on niin tunnevammainen ettei hänen arviointikykynsä riitä arviomaan mikä on henkistä väkivaltaa ja mikä ei?????????? Miten sinä koet ilmoituksen jossa alkuperäisheimon jäsen ulkomailla sanoo olevansa SINUN uhrisi koska SINÄ olet VALKOINEN ja kuulut tänä päivänä EU:hun, jonka suurimmat maat orjuuttivat alkuperäisheimoja. hän sanoo että SINÄ HENKILÖKOHTAISESTI olet tässä vastuussa ja hän haluaa SINULTA hyvitystä KANSANMURHASTA. Tässä tapauksessahan uhri määrittelee minkä hän kokee henkiseksi väkivallaksi itseään kohtaan.
"Voi hyvä luoja, entä kun "uhri" on niin tunnevammainen ettei hänen arviointikykynsä riitä arviomaan mikä on henkistä väkivaltaa ja mikä ei??????????" Mitä tarkoitat uhrin tunnevammaisuudella? Eli jos sinä karrikoituna esimerkkinä huomauttelet päivästä toiseen liikalihavuudestani, syömisestäni ja yleensäkin ulkoisista ominaisuuksistani -jos olen itse epävarma itsestäni ja koen sen loukkaavana, ahdistun huomautteluistasi ja se rupeaa vaikuttamaan mielialaani ja elämääni, silloin kyse on henkisestä väkivallasta -jos olen erittäin hyvällä itsetunnolla varustettu ja tyytyväinen itseeni ja kuittaan huomautuksesi ja puheesi olankohautuksella ajatellen että mikähän tuotakin vaivaa, puheesi eivät vaikuta minuun mitenkään ja unohdan ne samantien, silloin kyse on vain sinun ongelmastasi ja epäonnistuneesta yrityksestä käyttää henkistä väkivaltaa Onko nyt niin että tässä jälkimmäisessä tapauksessa olen tunnevammainen enkä vaan ymmärrä minuun kohdistunutta väkivaltaa vaan jonkun muun on se minulle sanottava? Tuo esimerkkisi oli niin kaukaa haettu enkä löytänyt siitä edes minkäänlaista aasinsiltaa ko perheväkivalta (henkinen väkivalta) aiheeseen. Tokihan nyt itsekin ymmärrät että ei ihminen voi eikä hänen pidä ottaa syytä niskoilleen vaikkapa naapuria kohdanneesta vastoinkäymisestä ja henkisestä huonovointisuudesta, jos ei itse siihen ole ollut mitenkään henkilökohtaisesti tai edes välillisesti osallisena:)
Tekijän on tiedettävä mitä tekee ja otettava vastuu teoistaan. Uhrin kokemuksen taakse ei saa mennä, sillä henkistä väkivaltaa on myös manipulointi. Tekijä kykenee helpolla manipuloimaan uhrinsa uskomaan sanoihinsa ja syyllistämään tämän tuntemuksistaan todella raskaasti. Tästä ja jo aiemmista kirjoituksistasi pääsee siihen käsitykseen, että mielestäsi ne rikokset eivät ole paha asia, joissa tekijä ei jää kiinni. Olen itse eri mieltä. Moraalikäsityksemme eroavat näin toisistaan huimasti. Empatiaakaan sanoistasi ei löydy muita kuin itseäsi kohtaan. On aika utopistinen ajatus, että joku henkilö piinaa henkisellä väkivallalla toista vuodesta toiseen itse sitä ollenkaan tiedostamatta. Ja jos näin todellakin on, tekijä on enemmän kuin todennäköisesti esim. narsisti tai jopa psykopaatti.
"Tekijän on tiedettävä mitä tekee ja otettava vastuu teoistaan. Uhrin kokemuksen taakse ei saa mennä, sillä henkistä väkivaltaa on myös manipulointi. Tekijä kykenee helpolla manipuloimaan uhrinsa uskomaan sanoihinsa ja syyllistämään tämän tuntemuksistaan todella raskaasti." Tottakai tekijän on otettava vastuu teoistaan, sehän on nyt selvä asia. Kukaan muu vaan ei pysty sanomaan onko tekijä onnistunut yrityksessään käyttää henkistä väkivaltaa kuin sen väkivallan uhri. Eikä moraalikäsitykseni ole sen kummempi kuin sinunkaan, rikos on aina rikos, jää siitä sitten kiinni tai ei. Miten tämän asian nyt selittäisin että ymmärtäisit tarkoitukseni...hmmm... No, sekoitan vihamieheni juomalasiin vaikkapa laksatiivia tarkoituksenani saada hänet sairastumaan. Näin käykin ja toiminnallani on selkeät seuraamukset. Sama tilanne toisen vihamiehen kanssa, mutta juomalla ei ole uhriini minkäänlaista vaikutusta (rautainen vatsa), hän ei ole edes tietoinen siitä että juomassa oli jotain ja jatkaa elämäänsä kuten ennenkin. Tekoni oli aivan yhtä törkeä, seuraamukset uhrille vain erilaiset. Sanallisen myrkyn kanssa on vähän samoin, joku "sairastuu" pienemmästäkin määrästä eikä kukaan voi väheksyä hänen kipujaan, toiseen taas ei pure hevoskuurikaan mutta et voi myöskään hänelle mennä sanomaan että sinun on PAKKO olla nyt sairas, vaikka tunnetkin itsesi ihan hyvävointiseksi. Eli tarkoitan että ei kukaan voi määritellä toisen pahanolon määrää, jokainen tietää sen itse sisimmässään. Kukaan muu ei voi tietää minkä toinen kokee henkiseksi väkivallaksi. Voit olla oikeassa tuossa empatian puutteessani. Mutta en myöskään näe miten olisin suurta empatiaa osoittanut itseäni kohtaan. Ehkäpä vaan se että on selvinnyt monesta liemestä ja vastoinkäymisestä, on tehnyt ajatusmaailmasta sellaisen että se mikä ei tapa, se vahvistaa ja ei haukku haavaa tee...
Tuolla alemmassa ketjussa kirjoitit: Uhri määrittelee mikä on väkivaltaa häntä kohtaan ja näin on varsinkin henkisen väkivallan kohdalla. Tässä ketjussa kumoat aikaisemman: Uhrin kokemuksen taakse ei saa mennä, sillä henkistä väkivaltaa on myös manipulointi. Kertoisitko lopultakin mitä mieltä oikeasti olet? Eli onko henkinen väkivalta uhrin määriteltävissä, vai onko uhri niin manipuloitu ettei pysty määrittelemään sitä kokeeko henkistä väkivaltaa?
En jaksaisi selitellä koko ajan ihan itsestään selvyyksiä. En jaksaisi opettaa sinua ymmärtämään luettua tekstiä. Enkä ainakaan aio alkaa opettaa sinulle psykologiaa. Se, että sinä putoat kärryiltä, ei tarkoita, että kirjoittamani olisi ristiriidassa. Eivätkä ne olekaan. Et halua ymmärtää tätä asiaa ja sinulle on siihen varmasti hyvä syy.
"....kukaan ei voi määritellä toisen pahaa olon määrää..." - Eikö? Myrkkyesimerkistäsi: - Tiedätkö itse lisänneesi myrkyn juomiin sairastuttamistarkoituksessa? Tuloksella ei ole väliä kun puhutaan tekijän osuudesta. Tästä on lyhykäisyydessään kyse myös henkisessä väkivallassa.
No kerro minulle kuka voi tulla sanomaan että "nyt sinulle tuli pahaolo tuosta" tai "ei tuosta voi tulla pahaolo"? Kerro ihmeessä kuka pystyy määrittelemään sen mikä satuttaa tai mikä ei satuta, muu kuin uhri itse? Siis vain teolla on väliä, ei seurauksilla? Eli jos unohdan kynttilän palamaan ja talo palaa sen vuoksi, se on sama asia kuin jos unohtamani kynttilä sammuu itsekseen? Itsehän toki molemmissa tapauksissa tiedän toimineeni huolimattomasti.
Et vastannut kumpaankaan kysymykseeni. Miksi minun pitäisi jatkaa tätä toivotonta keskustelua, johon sinä et vieläkään kykene osallistumaan millään tasolla. Esität edelleen pelkkää sanelua.
Jos kirjoitan "sekoitan vihamieheni juomalasiin vaikkapa laksatiivia tarkoituksenani saada hänet sairastumaan." ja "kukaan EI voi määritellä toisen pahan olon määrää, jokainen tietää sen itse sisimmässään" ja sinun vastakysymyksesi ovat "- Tiedätkö itse lisänneesi myrkyn juomiin sairastuttamistarkoituksessa?" ja "-Eikö" miksi haluat vastaukset kysymyksiisi kun niihin olen mielestäni melko selvällä suomella jo vastannut? Tulkinnan varaa tuskin paljon on noissa lauseissa. Todellakin tuntuu turhalta jatkaa aiheesta keskustelua kanssasi.
Jos nyt kaikesta huolimatta sinulle tulee parempi mieli kun syyllistyn tautologiaan, vastaan kysymyksiisi EI KYLLÄ TIEDÄN
Sinä esitit VÄITTÄMIÄ ET KYSYMYKSIÄ!! Haluan kuulla sinun perustelevan väittämäsi. Sen sijaan sinä vastaat näihin esittämiini kysymyksiin uusilla kysymyksillä! Minkä ihmeen takia?
Sinä tiedät aikeesi vääryyden, eikä se kuitenkaan estä sinua tekemästä sitä? - Moraalikysymys. Minun moraalillani sitä ei tehtäisi. Tämäkin on tautologiaa, koska olen vastikään sinulle tämän kertonut. Meidän moraalinäkemyksillämme on valtaisia ero. Ja nyt se sokeri pohjalla: Mistä ihmeestä sinä tiedät tekojesi seuraukset jo etukäteen? Kun käytit esimerkkeinä laksatiivia toisen lasiin ja huoneistoon jätettyä palavaan kynttilää, et kummmastakaan VOI ETUKÄTEEN tietää, millaisen lopputuloksen ne tuottavat. Otat siis riskejä. Miksi ihmissuhteissa pitää ottaa näitä tietoisia riskejä henkisen väkivallan muodossa - toisen terveydellä leikkien? Ja tämä oli mutten se ALKUPERÄINEN KYSYMYS, jonka esitin jo tässä 29.4.2009 klo 11.27 kirjoittamassani viestissä, joka oli ensimmäinen tähän aiheeseen: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&posting=22000000043609339
Varmaan pohdit edelleen, miten toisen pahan olon voi aistia.... Se on empaattista emotionaalista reagoivuutta...
Eikö viestisi otsikko "taasko" ja viestisi sisältö ole henkistä väkivaltaa? Psykologia ei ole loogista, jos psykologia olisi loogista ihmiset "korjaantusivat". Sen sijaan psykologia on bisnestä, jossa asiakkaat ovat taloudellisen hyväksikäytön uhreja samaan tapaan kuin painonvartijoissa. "opettele syömään niin että pysyt ikuisesti asiakkaanamme" -tässä keksiä ja pullaa vain puolella kalorimäärällä tavallisesta.
...Voi hyvä luoja, entä kun "uhri" on niin tunnevammainen ettei hänen arviointikykynsä riitä arviomaan mikä on henkistä väkivaltaa ja mikä ei?????????? Miten sinä koet ilmoituksen jossa alkuperäisheimon jäsen ulkomailla sanoo olevansa SINUN uhrisi koska SINÄ olet VALKOINEN ja kuulut tänä päivänä EU:hun, jonka suurimmat maat orjuuttivat alkuperäisheimoja. hän sanoo että SINÄ HENKILÖKOHTAISESTI olet tässä vastuussa ja hän haluaa SINULTA hyvitystä KANSANMURHASTA. Tässä tapauksessahan uhri määrittelee minkä hän kokee henkiseksi väkivallaksi itseään kohtaan.... "Tokihan nyt itsekin ymmärrät että ei ihminen voi eikä hänen pidä ottaa syytä niskoilleen vaikkapa naapuria kohdanneesta vastoinkäymisestä ja henkisestä huonovointisuudesta, jos ei itse siihen ole ollut mitenkään henkilökohtaisesti tai edes välillisesti osallisena:)" Mutta kun täällä esitetyn teorian mukaan uhri määrittelee mikä on henkistä väkivaltaa??? Pointtini on että uhri ei voi väittää henkiseksi väkivallaksi sellaista joka sitä ei ole. "Tuo esimerkkisi oli niin kaukaa haettu enkä löytänyt siitä edes minkäänlaista aasinsiltaa ko perheväkivalta (henkinen väkivalta) aiheeseen." Mistä sinä tiedät onko perheeseeni tai "ystäväpiiriini" kuulunut tällaista henkilöä ja kuinka kaukaa haettua se lopulta on. Mietitäämpä tilannetta: Meillä on 2 uhria; uhri joka pitää sinua kansanmurhaajana ja sinä koska hän sinua tapahtuneesta syyttää (syyttömän syyttäminen on henkistä väkivaltaa). ja vaikka sinä et kokisi jatkunutta syyttelyä henkiseksi väkivallaksi niin hän kokee joka tapauksessa olevansa sinun uhrisi. Esimerkissäni sinua murhaajaksi syyttävä on "tunnevammainen" koska kysymyksessä eivät ole hänen omat kokemuksensa ja tunteensa vaan sukupolvelta toiselle siirtyvät tunteet jotka kohdistuvat 500 vuotta myöhemmin henkilöön joka ei ole ollut tekoon osallisena. Mitä tulee yhdensuuntaiseen teoreettiseen ajatteluun: "Eli jos sinä karrikoituna esimerkkinä huomauttelet päivästä toiseen liikalihavuudestani, syömisestäni ja yleensäkin ulkoisista ominaisuuksistani -jos olen itse epävarma itsestäni ja koen sen loukkaavana, ahdistun huomautteluistasi ja se rupeaa vaikuttamaan mielialaani ja elämääni, silloin kyse on henkisestä väkivallasta" Olen täysin samaa mieltä, en hyväksy ihmisten haukkumista ja mollaamista. "-jos olen erittäin hyvällä itsetunnolla varustettu ja tyytyväinen itseeni ja kuittaan huomautuksesi ja puheesi olankohautuksella ajatellen että mikähän tuotakin vaivaa, puheesi eivät vaikuta minuun mitenkään ja unohdan ne samantien, silloin kyse on vain sinun ongelmastasi ja epäonnistuneesta yrityksestä käyttää henkistä väkivaltaa" tekona haukkuminen on yhtä väärin riippumatta siitä miten kuulija siihen reagoi. Jos ja nimenomaan henkisen väkivallan muoto on näin selkeä kuten esimerkissäsi. Onko nyt niin että tässä jälkimmäisessä tapauksessa olen tunnevammainen enkä vaan ymmärrä minuun kohdistunutta väkivaltaa vaan jonkun muun on se minulle sanottava? Ei lainkaan, selitin sen yllä, toivottavasti avautui.
Mikä osa henkisen väkivallan määritelmästä täyttyy ylläolevassa kirjoituksessani? Miltä osin psykologia ei ole loogista?
Valtava tarve kontrolloida tilanteita, keskusteluja ja muita ihmisiä. Antaa itsestään usein empaattisen ja ymmärtäväisen vaikutelman jotta voisi manipuloida muita. Kontrolloi keskusteluja. Täytyy sanoa ensimmäinen ja viimeinen sana. Vakuuttunut siitä että hän tietää enemmän kuin muut ja tekee kaiken oikein. Hänen on oltava oikeassa, voitettava ja näytettävä hyvältä. Kokee olevansa aina väärinymmärretty. Kokee että vika on muissa jos ei tule ymmärretyksi. On syvästi vakuuttunut omasta ainutlaatuisuudestaan, minkä tähden vain erityiset tai ainutlaatuiset ihmiset voivat ymmärtää häntä.
Minä en tunne, enkä voi tehdä noin pitkälle meneviä johtopäätöksiä pelkän kirjoittelun perusteella. Mutta ainakaan hän ei ole halunnut ymmärtää omastaan poikkeavaa mielipidettä. Eikä edes asiasta esittämiäni faktoja. Keskustelun tason nousua lienee turha toivoa. Eipä silti, on tässä nyt muutakin tekemistä kuin jaaritella ikuisesti samoja asioita, joita toinen ei edes halua ymmärtää. Ymmärryspakkoakaan ei voi olla - jokainen ymmärtää niillä välineillä, jotka hänelle on suotu.
I rest my case :D
I think I have said enough to prove that I am right.
"- jokainen ymmärtää niillä välineillä, jotka hänelle on suotu." Viittaatko nyt älykkyysosamäärään?
"On syvästi vakuuttunut omasta ainutlaatuisuudestaan, minkä tähden vain erityiset tai ainutlaatuiset ihmiset voivat ymmärtää häntä." Kaikki ihmiset ovat ainutlaatuisia, myös hän, sinun lisäksesi
Onko tällainen ihminen huono ihminen?
narsistin tuntomerkeiltä. Ei kai se narsku huonompi ihminen ole kuin muutkaan, narskulla on vain sellainen käsitys että muut ihmiset ovat huonompia, tyhmempiä ja arvottomampia mielipiteineen kuin hän itse on. Yksi sairaus monien joukossa.
Siis vain lopputulos ratkaisee? No edetäänpä siitä. Otetaanpa muutama uusi esimerkki: Jos joku uhkailisi sinua päivittäin puhelimessa/kirjeitse/kasvokkain, olisiko se huono juttu vasta kun uhkaukset olisivat toteutettu? Entäpä jos joku ampuisi sinua kohti ampumaseella joka ikinen päivä, mutta ei osuisi, olisiko tämäkin huono juttu vasta, kun hän osuisi? Entäs jos joku pyromaani yrittäisi sytyttää talosi tulee joka päivä, mutta ei onnistuisi, olisiko tämäkin huono asia vasta kun omaisuutesi olisi tuhkana? Kysyisinkin nyt, katsoisitko olevasi kuinkakin turvassa tällaisessa maailmassa ja mitä voisit tehdä estääksesi edellä mainitut aikeet ja mitä se sinun elämässäsi muuttaisi ja mitä tuottaisi?
"Jos joku uhkailisi sinua päivittäin puhelimessa/kirjeitse/kasvokkain, olisiko se huono juttu vasta kun uhkaukset olisivat toteutettu?" Uhkauksien toteuttaminen ei ole tässä se lopputulos, mitä tarkoitan, vaan se miten koen uhkaukset. Jos koen itseni todellakin uhatuksi, olen ahdistunut ja pelkään uhkauksien esittäjän toteuttavan uhkauksensa, kyseessä on pahemman laatuinen henkinen väkivalta. Jos taas koen tilanteen niin että minulla ei ole uhkauksista huolimatta mitään pelättävää, uhkailija tekee itsensä lähinnä naurettavaksi toiminnallaan ja minulle on yks hailee mitä hän uhkailee, silloin kyseessä on epäonnistunut yritys käyttää minuun henkistä väkivaltaa. Uhkailijan teko on kyllä yhtä paha kummassakin tilanteessa, mutta lopputulos on eri. Eli jos joku yrittää potkaista minua mutta potkaiseekin seinään, minulle ei aiheudu minkäänlaista kipua vaan kipu on täysin potkaisijan omassa varpaassa. "Entäpä jos joku ampuisi sinua kohti ampumaseella joka ikinen päivä, mutta ei osuisi, olisiko tämäkin huono juttu vasta, kun hän osuisi?" Jos tietäisin että joku yrittää minua ampua joka päivä ja PELKÄISIN että hän joskus saattaa osua, kyseessä olisi hyvin ahdistava ja turvattomuutta aiheuttava kokemus. Jos taas tietäisin että hän ampuu, mutta olisin VARMA asiasta että ei osu, miksi kokisin tilanteen uhkaavaksi. Lähinnä kai olisin huvittunut ja ihmettelisin että miten viitsiikin kun ei kuitenkaan osu. Jos nyt lähdetään purkamaan tilannetta tuolta kannalta että joku muu tekee tarkoituksellisesti jotain joka SAATTAA vahingoittaa minua, silloinhan joutuisi elämään jatkuvassa ahdistuksessa. Jokainen autoilija joka ajaa vastaan saattaa olla rattijuoppo? Koenko tästä syystä ahdistusta liikenteessä? En, koska minun kohdalleni se rattijuoppo ei ole osunut. Koen ahdistusta ja tuskaa vasta kun tämä mahdollinen rattijuoppo on osunut minuun (toivottavasti näin ei koskaan käy). Maailma on puolillaan ihmisiä jotka yrittävät käyttää henkistä väkivaltaa ja manipuloida muita ihmisiä. Koenko tämän vuoksi ahdistusta jokapäiväisessä elämässäni? En, koen sen ahdistuksen vasta kun joku näistä ihmisistä osuu siihen MINULLE arkaan paikkaan. Eli tarkoitan sitä että vastaanottaja määrittelee sen miten jonkun toisen puheet tai käytös vaikuttavat häneen. Jokainen voi yrittää tarkoituksella olla ilkeä, on vaan eri asia "osuuko" maaliinsa. Nyt vaan ihmettelen miksi joku haluaa elää esim parisuhteessa henkilön kanssa joka ampuu joka päivä ja jonain päivänä mahdollisesti osuu? Eiköhän olisi, jos kokee turvattomaksi itsensä, syytä poistaa kyseinen ampuja tai pyromaani elämästään ennen kuin onnistuu aikeissaan?
"Eli tarkoitan sitä että vastaanottaja määrittelee sen miten jonkun toisen puheet tai käytös vaikuttavat häneen. Jokainen voi yrittää tarkoituksella olla ilkeä, on vaan eri asia "osuuko" maaliinsa. " Henkisessä väkivallassa on ei aina ole kyse sen tiedostamisesta. Suuri osa terapiaan tulevista potilaista ei tiedä, että he ovat joutuneet henkisen väkivallan kohteeksi ja kuitenkin heillä on selviä merkkejä siitä. Joten uhri ei missään nimessä aina tunnista itseensä kohdistuvaa väkivaltaa ja näin ollen sitä ei voi käyttää yksin henkisen väkivallan mittarinakaan. Komenttisi henkisen väkivallan puolustamisessa ovat menneet jo laillisuuden äärirajoille ja jo aikaa sitten ohittaneet hyvän tavan. Henkinen väkivalta on todella yhtä tuomittavaa kuin fyysinenkin väkivalta ja aiheuttaa Suomessa mm. lukuisia itsemurhia, joista sysäsitkin syyn uhrille.
"Komenttisi henkisen väkivallan puolustamisessa ovat menneet jo laillisuuden äärirajoille ja jo aikaa sitten ohittaneet hyvän tavan." Jos viitsisit nyt valaista minuakin missä kohtaa olen puolustanut henkistä väkivaltaa ja sen missä kohtaa ollaan "laillisuuden äärirajoilla"? Oletko kaikessa viisaudessasi jo alkanut kirjoittamaan uusia lakejakin tähän maahan? Hyvästä mausta voidaan kiistellä mutta tietääkseni mielipiteensä sanominen ei ole vielä tässä maassa laitonta, vai milloin olemme muuttaneet vapaasta Suomesta diktatuuri suomeen? Olen jokaisessa kirjoituksessani sanonut että henkistä väkivaltaa tekevän ihmisen teko on aina yhtä paha, seuraus teosta vaan on riippuvainen siitä kenelle tuon teon tekee. "Henkinen väkivalta on todella yhtä tuomittavaa kuin fyysinenkin väkivalta ja aiheuttaa Suomessa mm. lukuisia itsemurhia, joista sysäsitkin syyn uhrille." Taitaa olla opiskelijan puurot ja vellit hiukan sekaisin, sillä en ole sanaakaan kirjoittanut itsemurhista tai edes vastannut yhteenkään viestiin jossa olisi puhuttu itsemurhista. Keskustelu (tai siis yritys) kanssasi ylittää naurettavuuden (ei laillisuuden) rajan, joten en tule tämän viestin jälkeen vastaamaan yhteenkään nimimerkilläsi kirjoitettuun viestiin. Psykologian lisäksi voisit alkaa opiskella rajatieteitä, sillä selvästi kuvittelet omaavasi selvänäkijän kykyjä luullessasi jokaista tähän ketjuun kirjoitettua viestiä minun kirjoittamakseni. Uskomatonta...
Oletko siis kaiken aikaa ollut kanssani samaa mieltä? Siispä on pakko kysyä, miksi sitten olet kirjoittanut minua vastaan koko ajan näitä pitkiä sekavia kirjoituksiasi, joista ei asian ydintä saa esille edes pinseteillä? Etkä esitä ainuttakaan perustetta millekään väitteellesi - ainoastaan vastaat kysymyksillä, kun sinulta niitä tiedustelee. Kirjoitin laillisuuden äärirajoilla, en laittomuudesta. Uudelleen lakia ei tarvitse kirjoittaa, sillä vanha on aivan hyvä. Sinussahan ei ole mitään vikaa - minussa on kaikki vika, ainakin jos sinulta kysytään. Näin näet asian muidenkin uhrien kohdalla.
"Uhkauksien toteuttaminen ei ole tässä se lopputulos, mitä tarkoitan, vaan se miten koen uhkaukset. Jos koen itseni todellakin uhatuksi, olen ahdistunut ja pelkään uhkauksien esittäjän toteuttavan uhkauksensa, kyseessä on pahemman laatuinen henkinen väkivalta. Jos taas koen tilanteen niin että minulla ei ole uhkauksista huolimatta mitään pelättävää, uhkailija tekee itsensä lähinnä naurettavaksi toiminnallaan ja minulle on yks hailee mitä hän uhkailee, silloin kyseessä on epäonnistunut yritys käyttää minuun henkistä väkivaltaa. Uhkailijan teko on kyllä yhtä paha kummassakin tilanteessa, mutta lopputulos on eri." Mitä ajat tällä takaa? Mikä merkitys on lopputuloksella?
kyllä lopputuloksella on merkitystä. Esimerkki1 ajan ylinopeutta kaupunkialueella enkä huomaa suojatiellä olevaa henkilöä, hän huomaa vaaran mutta ei ehdi pelastamaan itseään ja ajan hänen ylitseen, hän loukkaantuu ja pahimmassa tapauksessa kuolee. Esimerkki2 ajan ylinopeutta kaupunkialueella enkä huomaa suojatiellä olevaa henkilöä joka kuitenkin huomaa vaaran ja ehtii hyppäämään pois suojatieltä ennen kuin osun häneen. Jalankulkija on kiukkuinen mutta vahingoittumaton. Kummassakin tapauksessa rikokseni on yhtä suuri ja sitä ei mikään muuta, lopputulos vain on eri. Kummassakaan tapauksessa syy ei ollut jalankulkijan, mutta heidän reaktionopeutensa olivat erilaiset joten toiselle kävi huonosti. Ihan sama asia on henkisessä väkivallassa, jokaisen reaktionopeus on erilainen, yksi huomaa vaaran ja hyppää alta pois, toinen huomaa kyllä vaaran mutta ei ennätä alta pois ja loukkaantuu, kolmas ei välttämättä edes huomaa vaaraa ja tilanteesta riippuen jää alle tai ennättää tien yli ilman että edes tiesi olevansa vaarassa. Syyllinenhän on aina se henkisen väkivallan käyttäjä, mutta uhrin nopeudesta (henkisestä voimasta) riippuu se onko hän loukkaantunut vakavasti, selviääkö mustelmilla vai täysin vahingoittumattomana mutta vihaisena.
Jätä jo noiden täysin asiaan sopimattomien esimerkkien tehtailu. Ne eivät kuvasta juuri millään tavalla sitä, mistä tässä puhutaan. Olen täällä jo useaan otteeseen kertonut, että JOKAINEN ihminen, jolla on terve kommunikaatiokyky - murtuu riittävän suuren henkisen paineen edessä. Siis jokainen. Ei vain se, jolla on lyhyin "reaktioaika". Tämän ajan pituus ennen murtumista, ei ole edes uhrin tiedossa. Uhri ei useinkaan edes havaitse vaaraa - MUTTA SILTI SE TUOTTAA VAKAVIA VAURIOITA. Tästä hyvänä esimerkkinä lapset, joita äiti henkisesti pahoinpitelee. Uhrin henkisen kestävyyden lisäksi tilanteeseen vaikuttaa myös tekijän henkinen voima. Kaikki henkinen väkivalta ei ole suoraa kiusaamista, johon voisi puuttua ja kertoa, että hei tuo ei käy. Tätähän sinä ensin ehdottelit, että uhrin on kerrottava kiusaamisesta tekijälle. Mutta totta vieköön, ketä se auttaisi? Kuvitteletko, että siinäkään tapauksessa kiusaaja ottaisi uhrinsa sanat vakavasti ja lopettaisi kiusaamisen? YK:n ihmisoikeusjulistus määrittää jokaiselle ihmiselle perusoikeudet, joiden perustana on, että jokaisella ihmisellä on oikeus kaikenlaiseen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Myös henkiseen. Jos et ole henkisen väkivallan puolustaja, ole hyvä ja ole samaa mieltä kanssani. Henkinen väkivalta on rikos ihmisyyttä vastaan, vaikka ajaisit autollasi kuinka lujaa.
Ehkä ammattikunta opiskelee yhden ihmismuotin joten persoonalla ei väliä, kaikki ovat samanlaisia... On siis sama kirjoitinko minä, sinä, joku muu vai hän itse ;)
Niinpä niin, luojan kiitos meillä on täällä psykologian opiskelija. Kaikkihan voi aina lukea kirjoista ja soveltaa niitä sitten oikeaan elämään. Helppoa ja yksinkertaista. Elämä ja elämänkokemukset, viis siitä. Onneksi sinä tiedät kaiken ja pystyt kirjoista lukemaan miten toimia missäkin tilanteessa. Kiitos avusta.
tämän henkilön jonka kanssa olet kinannut, kllästymisen sinuun ja kirjoittamisen lopettamisen. Itse sytät muita käsittämättömästä tekstistä, mutta käsityskyvyn puute on vain sinun omassa päässäsi. a)en ole yhtään esimerkkiä tehnyt aikaisemmin b)miksi pyydät olemaan samaa mieltä kanssasi kun vain toistat toisen ajatuksia ominasi? omasta tekstistäni lainaus "kolmas ei välttämättä edes huomaa vaaraa ja tilanteesta riippuen jää alle tai ennättää tien yli ilman että edes tiesi olevansa vaarassa." sinun tekstistäsi lainaus "Uhri ei useinkaan edes havaitse vaaraa - MUTTA SILTI SE TUOTTAA VAKAVIA VAURIOITA." nerokkaasti päätit toistaa asiasisällön omana ajatuksenasi ja vieläpä vihjaten että olisin jotenkin toista mieltä. kun et edes viitsi lukea AJATUKSELLA toisten tekstejä, älä niihin vastaakaan
Henkinen väkivalta ei edelleenkään sovellu autolla ylinopeutta ajavan esimerkkiin, mutta tehdään nyt sitten kuten haluat ja leikitään sinun "palikoillasi" hetki. Henkisessä väkivallassa on tyypillistä pitkäkestoisuus, toistuvuus ja teon TARKOITUKSELLISUUS - sekä uhrin tuntema puolustuskyvyttömyys - ja tämä kannattaa jatkosssakin muistaa kun tehtailet lisää aiheeseen sopimattomia esimerkkejä! Miksi aiheesta muuten ei voi puhua sen omalla nimellä; henkinen väkivalta? Siirretäänpä nyt kuitenkin edellämainittu liikennekäyttäytymiseen niin huomaat eron. Eli kontekstista irroittamasi ja kirjoittamani lause: "Uhri ei useinkaan edes havaitse vaaraa - MUTTA SILTI SE TUOTTAA VAKAVIA VAURIOITA." - Miten se on sama kuin väitteesi: "kolmas ei välttämättä edes huomaa vaaraa ja tilanteesta riippuen jää alle tai ennättää tien yli ilman että edes tiesi olevansa vaarassa." ? - Onhan siinä kyllä samoja sanoja, mutta sisältö täysin eri! Henkinen väkivalta tuottaa aina vaurioita, riippumatta siitä, onko uhri tietoinen häneen käytettävästä väkivallasta vai ei. Oliko niin sinun esimerkissäsi? Mielestäni annoit sille kyllä kaksi vaihtoehtoa; - eli joko jää alle tai ei. Omassani ei vaihtoehtoa ollut! Henkinen väkivalta vaurioittaa mieltä, vaikka uhri ei olisi asiasta lainkaan tietoinen. Entä tunteeko ihminen itsensä puolustuskyvyttömäksi liikenteessä jalankulkijana? Entä onko hän puolustuskyvytön ulkopuolisen silmin? Perustele. Edelleen esimerkissäsi pitäytyen ne, jotka kaatuvat auton alle kuin keilat, tekijä jyrää autollaan yli uudelleen ja uudelleen - kunnes on tyytyväinen ja kyllästyy...ja etsii uuden uhrin. Tässä lauseessa tulee esiin tekijän tahallisuus ja teon toistaminen niin kauan kuin tekijä haluaa. Tämäkään ei tullut esille esimerkissäsi mitenkään ja kuitenkin se on henkisessä väkivallassa tekijän osuus toiminnasta. Nyt sopii esimerkki autolla jalankulkijan yli ajaminen henkisen väkivallan muottiin paremmin. Mutta se ei ole ollenkaan enää sama kuin itse esittämäsi. En ymmärrä, miksi aihe pitää tuollaiseen esimerkkiin edes asettaa. Onko sinun helpompi puhua vakavasta asiasta vähätellemällä sitä, kun etsit siihen täysin sopimattoman esimerkin muualta? Minä en missään nimessä ole sinun kanssasi samaa mieltä niin kauan, kun vähättelet henkistä väkivaltaa. Kerro nyt hyvä nimetön kirjoittaja, mikä tekstissäni on saanut sinut noin provosoitumaan ja raivon partaalle? Miksi et halua kirjoittaa henkisestä väkivallasta sen omalla nimellä? Ja ennen kaikkea mistä olet kanssani eri mieltä? Mitä haluat sanoa? Se kun ei ole mistään selvinnyt.
Sen verran vielä haluan täydentää edellistä sanomaani, että henkinen väkivalta saattaa alkaa niinkin, ettei uhri halua myöntää kokemaansa henkiseksi väkivallaksi. Varsinkin lähisuhteissa tämä on yleistä. Mitenhän tuon sisältäisi auton alle jäämiseen? Luulenpa, että edellinen kirjoittaja on siinä minua parempi, mutta olisko se jotenkin niin, että näkee kyllä auton tulevan, mutta ei halua uskoa sitä ja kävelee eteen, eikä huomaa jääneensä alle? :D
Puhutaanpa sitten asioista niiden oikeilla nimillä ilman esimerkkejä. Eli mikset voi myöntää sitä asiaa että vaikka henkisen väkivallan käyttäjä olisi aina sama henkilö, seuraukset ovat riippuvaisia loppujenlopuksi hänen kulloisenkin uhrinsa omasta luonteesta, psyykestä ja ennen muuta sen psyyken vahvuudesta? tosiasiahan on se että henkistä väkivaltaa käyttävälle henkilölle hänen käytöksensä on lähinnä kaava toimia, hän toimii samoin lähes kaikissa (samankaltaisissa) ihmissuhteissaan kun toinen käyttää henkistä väkivaltaa parisuhteessa ja kumppani on vahvalla itsetunnolla varustettu ja ensimmäisen väkivallan teon (toisen persoonan mitätöinti, ylenkatse tms) jälkeen huomaa olevansa vaarassa ja katsoo aiheelliseksi olla jatkamatta suhdetta, seurauksena ei ole kuin oikeastaan uhrin oppirahojen maksaminen sama henkisen väkivallan käyttäjä voi samanlaista väkivaltaa käyttämällä seuraavassa parisuhteessaan saada uhrinsa ensimmäisestä kerrasta lähtien uskomaan omaan mitättömyyteensä ja saamaan uhrinsa loppujen lopuksi täysin puolustuskyvyttömäksi ja alistuneeksi miten selität tämän muulla kuin sillä että uhrin oma henkinen "kantti" on erilainen? eli väkivalta on samaa, UHRI EI OLE KUMMASSAKAAN TAPAUKSESSA SYYLLINEN mutta seuraukset ovat UHRISTA riippuen erilaiset. nyt sanot tuossa että henkisessä väkivallassa on tyypillistä uhrin tuntema puolustuskyvttömyys. tätähän varmaankin sinulle on yritetty selittää kaikenlaisia esimerkkejä ja muita käyttäen että: jos uhri tuntee itsensä puolustuskyvyttömäksi, väkivallan tekijä on onnistunut tarkoituksessaan jos taas uhri tuntee kykenevänsä puolustautumaan tavalla tai toisella (vaikkapa katkaisemaan suhteen tekijään), se ei tarkoita sitä ettei henkistä väkivaltaa olisi ollut ja ettei tekijällä olisi ollut tarkoitusta vahingoittaa uhriaan, kuitenkaan onnistumatta siinä JOHTUEN UHRIN VAHVASTA PSYYKESTÄ. Lupasin ettei esimerkkejä mutta otetaan yksi kuitenkin: asiantuntijat ovat nykyään hyvin huolissaan, ja ihan syysta, nuorien tyttöjen minäkuvasta ja varsinkin siitä että ympäristön asettamat paineet, media ja nykyinen epäterve kauneusihanne ruokkivat vakavia terveysongelmia jopa anoreksian ja bulimian muodossa,. Kuitenkin on aika pieni prosenttimäärä nuorista jotka näihin sairauksiin sairastuvat (liian monta kuitenkin), sillä suurin vaarahan on nuorilla joiden itsetunto on heikko. Jo lapsena ympäristön luoma terve itsetunto on paras ennaltaehkäisy tähän, sillä terveellä itsetunnolla varustettu voi ihailla laihuutta ilman että sairastuu ja luulee että ainoa keino tehdä itsensä hyväksytyksi ja täydelliseksi on laihduttaa itsensä lähes kuoliaaksi. Eikö tämä nykyinen esim televisiosta joka kanavalta tuleva hömpötys langanlaihojen tyttöjen kilpailuttamisesta malleiksi ja heidän olemattomien kilojensa läskiksi kutsuminen ja laihdutuskäskyt, ole henkistä väkivaltaa jos joku? Toinen vaan kestää sen väkivallan sairastumatta ja toinen sairastuu vakavastikin........ meniköhän vihdoinkin jakeluun se että uhri on ainoa henkilö joka määrittelee sen väkivallan rajuuden jota kokee, tietoisesti tai tiedostamatta? se minkä joku kokee rajuna henkisenä väkivaltana (vaikka vain alitajuisesti) ei toiselle ole pintaraapaisua kummempaa. Eikä kukaan meistä, et sen paremmin sinä kuin minäkään voi mennä kenellekään sanomaan että tuo on henkistä väkivaltaa ja tuo ei ole, vain uhri pystyy tuntemaan sen mikä omaan psyykeen vaikuttaa.
että sinä et haluakaan ymmärtää sitä, mistä minä olen puhunut. Voitto minulle on kuitenkin se, että vihdoin tyydyt keskustelemaan aiheesta sen omalla nimellä. Väärinkäsitysten mahdollisuus näin huomattavasti vähenee - puolin ja toisin. "Eli mikset voi myöntää sitä asiaa että vaikka henkisen väkivallan käyttäjä olisi aina sama henkilö, seuraukset ovat riippuvaisia loppujenlopuksi hänen kulloisenkin uhrinsa omasta luonteesta, psyykestä ja ennen muuta sen psyyken vahvuudesta?" - Siksi koska se ei ole koko totuus. Henkistä väkivaltaa ei määritellä pelkästään uhrin kokemuksella. Olen yli viikko sitten, tarkalleen 05.05.2009 kirjoittanut tuonne edelliseen ketjuun jo, että henkinen väkivalta määritellään tietyllä tavalla ja pysyn edelleen siinä. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&posting=22000000043741421#22000000043741421 "tosiasiahan on se että henkistä väkivaltaa käyttävälle henkilölle hänen käytöksensä on lähinnä kaava toimia, hän toimii samoin lähes kaikissa (samankaltaisissa) ihmissuhteissaan " - Kaava, johon hänen ehdottomasti tulisi hakea apua - kuten alunalkaen sanoin!! Tuostahan KOKO KESKUSTELU lähti! http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&posting=22000000043609339 "kun toinen käyttää henkistä väkivaltaa parisuhteessa ja kumppani on vahvalla itsetunnolla varustettu ja ensimmäisen väkivallan teon (toisen persoonan mitätöinti, ylenkatse tms) jälkeen huomaa olevansa vaarassa ja katsoo aiheelliseksi olla jatkamatta suhdetta, seurauksena ei ole kuin oikeastaan uhrin oppirahojen maksaminen " - Itsetunto ei ole mikään pysyvä tunnetila, joka säilyy aina, jos/kun se kerran saavuttaa huippunsa. Se heittelee rajustikin elämän aikana olematta yhtään epänormaalia. Henkisen väkivallan pointti uhrin kannalta on puolustuskyvyttömyys, mutta sitä ei edelleenkään voi irrottaa siitä faktasta, että sanat loukkaavat ja vaikuttavat itsetuntoon siitä huolimatta, vaikka hän kokisi näennäisesti olevansa turvassa. Laukaiseva ärsyke palauttaa mieleen epämielyttäviä kokemuksia menneisyydestä vaikkapa vuosikymmenien takaa ja näin vaikuttaa nykyisyydessäkin. Ilman, että niitä tietoisesti miettii. "sama henkisen väkivallan käyttäjä voi samanlaista väkivaltaa käyttämällä seuraavassa parisuhteessaan saada uhrinsa ensimmäisestä kerrasta lähtien uskomaan omaan mitättömyyteensä ja saamaan uhrinsa loppujen lopuksi täysin puolustuskyvyttömäksi ja alistuneeksi miten selität tämän muulla kuin sillä että uhrin oma henkinen "kantti" on erilainen? eli väkivalta on samaa, UHRI EI OLE KUMMASSAKAAN TAPAUKSESSA SYYLLINEN mutta seuraukset ovat UHRISTA riippuen erilaiset. " - Ei sitä voi selittää muulla tavalla. Olen lukuisat kerrat tässäkin ketjussa jo maininnut (mm. edellisessä viestissäni), että ihmisen henkinen murtuminen tapahtuu eri henkilöillä eri aikaan, mutta jokainen katkeaa, kunhan vvaltaa jatketaan tarpeksi kauan. Aika ei ole kenenkään kohdalla etukäteen ennustettavissa, ei edes uhri tiedä kauanko hän kestää. Sillä kuten sanoin, on tilanteita, joissa hän ei tunnista koko vvaltaa tai edes halua tunnistaa sitä. Edelleenkään henkisen väkivallan määritelmä ei ole pelkkä uhrin kokemus asiasta. Havainnon voi suorittaa ulkopuolinenkin ja usein näin onkin. MUTTA. Se EI tarkoita, että uhri olisi vahingoittumaton! "meniköhän vihdoinkin jakeluun se että uhri on ainoa henkilö joka määrittelee sen väkivallan rajuuden jota kokee, tietoisesti tai tiedostamatta? se minkä joku kokee rajuna henkisenä väkivaltana (vaikka vain alitajuisesti) ei toiselle ole pintaraapaisua kummempaa. " - Esittämäsi asia on epätosi. On olemassa paljon psykiatrisia potilaita, jotka eivät koskaan ole itse kyenneet määrittelemään kohtaamaansa henkistä väkivaltaa oireidensa aiheuttajaksi. Se tehtävä jää näin ollen usein ammattilaisen tehtäväksi. Ja nyt tässä viestissä ehkä jo kolmannen kerran sanon; uhrin kokemus asiasta on vain osatotuus. "Eikä kukaan meistä, et sen paremmin sinä kuin minäkään voi mennä kenellekään sanomaan että tuo on henkistä väkivaltaa ja tuo ei ole, vain uhri pystyy tuntemaan sen mikä omaan psyykeen vaikuttaa. " - Viittaa edelliseen lausumaani. Henkistä vvaltaako ei muka kykene havaitsemaan ulkopuolinen? Tiedätkö, että olet ihan ulkona tästä aiheesta? Aivan out.
Kirjoitit näin: "kun toinen käyttää henkistä väkivaltaa parisuhteessa ja kumppani on vahvalla itsetunnolla varustettu ja ensimmäisen väkivallan teon (toisen persoonan mitätöinti, ylenkatse tms) jälkeen huomaa olevansa vaarassa ja katsoo aiheelliseksi olla jatkamatta suhdetta, seurauksena ei ole kuin oikeastaan uhrin oppirahojen maksaminen " - Minusta yksittäinen sana tai lause, ilman jatkuvuutta ei täytä henkisen väkivallan määritelmää - johan olen sitä toistellut loputtomiin tässä. Miksi sinä katsot sen olevan henkistä väkivaltaa? Tämäkään ei silti tarkoita, etteikö se loukkaisi ja voisi aiheuttaa tuhoja.
No niin, nyt saat selittä minulle yhden asian alan tulevana (jos olet kerran opiskelija) ammattilaisena. Kirjoitin näin: "meniköhän vihdoinkin jakeluun se että uhri on ainoa henkilö joka määrittelee sen väkivallan rajuuden jota kokee, TIETOISESTI tai TIEDOSTAMATTA? se minkä joku kokee rajuna henkisenä väkivaltana (VAIKKA VAIN ALITAJUISESTI) ei toiselle ole pintaraapaisua kummempaa. " Johon vastasit: "- Esittämäsi asia on epätosi. On olemassa paljon psykiatrisia potilaita, jotka eivät koskaan ole itse kyenneet määrittelemään kohtaamaansa henkistä väkivaltaa oireidensa aiheuttajaksi. Se tehtävä jää näin ollen usein ammattilaisen tehtäväksi. Ja nyt tässä viestissä ehkä jo kolmannen kerran sanon; uhrin kokemus asiasta on vain osatotuus." Sanotaan että todellakin ammattilaisen hoidettavana on psykiatrinen potilas, joka ei pysty määrittelemään oireidensa aiheuttajaa. Ammattilaisen on potilaan kertoman perusteella pystyttävä määrittelemään oireiden syy auttaakseen häntä. Potilas jo aikuinen henkilö jonka sairauden syyksi paljastuu lapsena kokemansa henkinen väkivalta sanotaan nyt vaikka äidin taholta. Miten on mahdollista että potilasta jututettaessa hän pystyy kertomaan elämänsä taipaleelta juuri ne asiaa selventävät asiat jollei ne ole hänen ALITAJUNNASSAAN eli ne ovat TIEDOSTAMATTOMASTI vaikuttaneet häneen niin rajusti että JUURI nämä asiat on ne mitkä hänelle tulee mieleen lapsuudesta? Kun elämässä kuitenkin tapahtuu niin paljon muutakin ja tämä henkinen väkivalta ei ole 24/7, miten hän muistaa juuri nämä asiat? Kuitenkin sanotaan hänen sisarensa joka on kokenut täysin samaa, ei oireile mitenkään, jos häneltä kysytään, voi olla ettei mitenkään ole kokenut samoja asioita ahdistavina, muistaakin asiat vasta hänelle niistä erikseen mainittaessa ja todennäköisesti muistaa ne vieläpä täysin erilailla tai erisävyisinä asioina? Etkä perhana vieköön voi mennä väittämään että tämä sisarkin olisi henkisesti sairas, mutta hän ei vaan tiedä sitä. Ja jos potilaan tiedostamaton tai tietoinen kokemus on vain osatotuus, kuka kertoo lopputotuuden? tarkoitatko todellakin että ammattilaisen näkemys asioista ei perustu uhrin kokemaan (vaikkapa vain alitajunnasta kaivettuun tietoon) vaan ammattilaisella on jo valmiina joku näkemys jonka syöttää sitten potilaalle totuutena? olet kovasti kritisoinut kysymysten asettelua, mutta tässä kuitenkin liuta niitä
yksittäistä sanaa tai lausetta vaan esim yksittäistä perheriitaa jossa toinen mitätöi, aliarvioi, painaa kerrassaan toisen maahan yrittäen saada toisen tuntemaan itsensä täysin arvottomaksi. tämmöinen provosointi (itse muuten kirjoitit aiheesta tuolla alhaalla) kyllä täyttää henkisen väkivallan tuntomerkit. joku hyvällä itsetunnolla varustettu henkilö ymmärtää tällaisen jälkeen ottaa jalat alleen ja arvioi uudelleen kumppaninsa motiivit, toinen taas jää nujerrettavaksi koska puolittain uskoo väkivallan tekijään eikä tajua tilannetta.
Ei. Ei psykiatrinen hoito edellytä syyn selvittämistä - vain oireiden toteamista. Hoito toimii jopa pakkohoitona, kuten ehkä olet kuullut. Ihan samoin kuin henkinen väkivalta aiheuttaa vaurioita, vaikka sitä ei sellaisena pidä. Ihmismieli toimii näin kahteen suuntaan. Se, että psykiatria tutkii ja tunnistaa poikkeavuuksia psyyken toiminnassa, ei todellakaan tarkoita, että potilaan niistä olisi pitänyt kertoa. Asia johtaa toiseen, jonka psykiatria tunnistaa. Tapahtumaketjua seuraamalla tullaan tiettyyn tulokseen, jota potilaan ei tarvitse muistaa, seuraukset kertovat puolestaan. Aivan samalla tavalla psykiatri pystyy toteamaan tapahtumien kulun potilaan mielestä kuin yleislääkäri pystyy kertomaan syntyikö musta silmä nyrkin iskusta vai oveen törmäämisestä. Oletko kuullut mielentilatutkimuksesta? Mitähän siinä tutkitaan? Edelleenkään en ymmärrä, mitä ajat takaa. Kun KAIKKI osaset henkisen väkivallan määreestä täyttyvät (ei vain yksi niistä) se on määriteltävissä henkiseksi väkivallaksi. Määrittelyyn ei yksin riitä uhrin kokemus. Mutta KUN puhutaan henkisestä väkivallasta psyykkisen trauman aiheuttajana, se riittää aina hoidon aloittamiseen.
kuitenkin osaat ulkopuolisena määritellä sen, mikä on henkistä väkivaltaa ja mikä ei? Olin vielä äsken havaitsevinani, että pidit sitä kokolailla mahdottomana...Oma lähetysmistapani on luonnollisesti ollut koko ajan uhrin kokemusta korostava. Henkisestä väkivallasta kuitenkaan EI OLE kyse, jos kohde pystyy puolustautumaan, esim. lähtemällä pois. Ja vielä kerran; kyseessä on todellinen vuorovaikutuksen tapahtuma, eikä ainoastaan uhrin (kohteen) subjektiivinen kokemus tai tulkinta. :) Henkistä vvaltaa voi esiintyä suorana tai epäsuorana ja sitä esiintyy aivan itsenäisestikin, vaikka se usein halutaan yhdistää muuhun vallankäyttöön tai fyysiseen vvaltaan. Avoin henkinen vvalta ("overt abuse") on muoto, jonka jokainen ulkopuolinen todistaessaan osaa ymmärtää vahingoittavaksi kanssakäymiseksi ja henkiseksi väkivallaksi. Sen sijaan peitellyssä henkisen vvallan muodossa ("covert abuse") on uhrin tulkinnallisella viitekehyksellä merkittävämpi rooli ja se sisältää tyypisimmillään tekijältä epäsuoraa aggressiota, jota ulkopuolisen (ja kohteenkin) on tapahtumahetkellä erittäin vaikea tunnistaa. Usein se ilmeneekin sosiaalisena manipulaationa, kuten vaikkapa "sosiaalisena kuolemantuomiona". Näin ollen siihen voi olla osallisena henkilöitä, jotka eivät edes tiedä osallistuvansa henkiseen väkivaltaan. Myös kohteen/uhrin on lähes mahdotonta puolustautua hyökkäyksiltä, koska mitään konkreettista ei ole esitetty - uhkailuja tai haukkumista. Mutta silti hän kärsii tilanteesta ja hänen mielenterveytensä on lujilla. Auttoiko yhtään?
No enhän minä niin väittänytkään että psykiatrinen hoito edellyttäisi syyn selvittämistä. Todennäköisesti kyllä jos potilas ei ole nyt ihan pakkohoidon tarpeessa, yritetään selvittää myös syy henkiseen sairastumiseen. En puhunut edes välttämättä psykiatrisessa sairaalassa olevasta potilaasta vaan yleensä potilaasta joka tarvitsee psykiatrian ammattilaisen apua oireisiinsa vaikkapa masennukseen, itsetuhoisiin ajatuksiin jne. Jos ei käsitykseni ole ihan väärä, ja toivon todellakin ettei ole, kuvittelisin ainakin että ammattilainen yrittää selvittää syytä potilaan tilaan ja näin päästä ongelman ytimeen. Tottakai psykiatri tunnistaa psyyken poikkeavuudet, eihän kukaan oletakaan ettei näin olisi. Kysymykseni olikin että miten hän pystyy toteamaan että potilaan "tila" johtuu esim äidin taholta lapsena koetusta henkisestä väkivallasta, jos hän ei sitä päättele potilaan kertomista kokemuksista? "Aivan samalla tavalla psykiatri pystyy toteamaan tapahtumien kulun potilaan mielestä kuin yleislääkäri pystyy kertomaan syntyikö musta silmä nyrkin iskusta vai oveen törmäämisestä." Tuossa on nyt kaksi pointtia joita lähden hiukan korjaamaan. Ensiksikin yleislääkäri ei pysty, eikä edes yritä kertoa mustan silmän synnystä muutakuin sen että on aiheutunut iskusta. Yleislääkäri ei kerro että on lyöty nyrkillä, muuta kuin siinä tapauksessa että potilas itse näin kertoo. Tässäkin tapauksessa lääkärin kommentti on suurinpiirtein se että "potilas kertoo häntä lyödyn nyrkillä, johon vamman laatu sopii". Toisekseenkin, psykiatrikin varmasti näkee että jonkinlainen henkinen trauma on kyseessä, mutta tuskin lähtee kertomaan mututuntumalta potilaan nähtyään, että vaikea äitisuhde aiheuttanut trauman? Psyykkisen trauman syntymiseen voi olla varmaan useitakin erilaisia syitä, sitä juuri ihmettelenkin että miten psykiatri tulee siihen tulokseen että trauma on syntynyt lapsuudessa koetusta henkisestä väkivallasta, jos potilas ei itse mitenkään tätä hänelle kerro? Enkä tarkoita nyt sitä että potilas suoraan sanoisi asian vaan kuten tuolla ylhäällä sanoin, alitajuisesti kertoo ja muistaa lapsuudestaan juuri ne hänelle vaikeat asiat, joista sitten psykiatri pysty päättelemään tapahtumien kulun ja syyn potilaan oirehtimiseen. Kuulostaa aika jännältä jos vaikkapa psykiatriseen sairaalaan tulee ennestään tuntematon potilas joka ei pysty kertomaan itsestään mitään, lääkäri kyllä varmasti näkee että hänellä on trauma ja jonkinaikaa pohdittuaan ilmoittaa että trauman syy on aviomiehen harjoittama pitkäkestoinen henkinen väkivalta...tässä vaiheessa ainakin minulla heräisi kysymys että mistäs helkkarista hän niin päättelee? Jankkaamistahan tämä kanssasi on, mutta kun et vastaa yhteenkään kysymykseen mitä sinulle esitetään, vastaat ihan johonkin muuhun. Tässä vielä ihan suorat kysymykset jottei tule väärinkäsityksiä. Kyse on nyt potilaasta joka käy oireidensa vuoksi psykiatrin vastaanotolla, ei pakkohoitoon otetusta potilaasta. Yritetäänkö yleensäkään psykiatrin toimesta selvittää syytä potilaan oireisiin? Jos yrittää, miten hän toimii? Jos psykiatri ei nojaudu kerran potilaan omiin kokemuksiin ja kertomaan, mistä hän sitten johtaa päätelmänsä?
Perin kummalliselta tuntuu että kliinisessä lääketieteessä kun ollaan menossa siihen suuntaan että kuunnellaan potilasta ja hänen tuntemuksiaan, näiden tuntemusten ja potilaan kertomien oireiden perusteella määrätään tutkimuksia ja tehdään diagnoosi, niin nyt kertomasi perusteella psykiatrisessa hoidossa ollaan sitä mieltä että potilaan kokemukset eivät ratkaise mitään, kyllä psykiatri tietää ilman potilaan kokemuksiakin mistä on kysymys. Ja puhutaan kuitenkin potilaan psyykeestä, ei umpisuolen tulehtumisesta...
Totta helkkarissa havaitsen jos ympärilläni tapahtuu jotain jota MINÄ pidän henkisenä väkivaltana. Silti se ei tarkoita sitä että OLETTAMANI UHRIN mielestä kyse on henkisestä väkivallasta, hänen mielestään voi olla kyse jokapäiväisestä huulenheitosta. Tätähän olen koko ajan yrittänyt selittää että henkisessä väkivallassa on kyse siitä että väkivallan tekijä löytää uhristaan sen kohdan jossa on hänen henkilökohtainen kipupisteensä. ELI UHRI MÄÄRITTELEE SEN MIKÄ HÄNEEN SATTUU. Se mikä minuun sattuu perhanasti, ei tee sinuun mitään vaikutusta. Minuun voi sattua jatkuva pitkäkestoinen nälviminen, haluaisin olla vaan rauhassa, sinuun nälviminen ei vaikuta mitään, kunhan sinua ei vaan jätetä ulkopuoliseksi. Jokaiseen kyllä sattuu joku asia, jokaisella on se oma kynnyksensä minkä asian kokee ahdistavana ja henkisenä väkivaltana. Se asia vain voi olla eri sinulla ja minulla. MENIKÖ NYT VIHDOIN VIIMEIN JAKELUUN?
"Tätähän olen koko ajan yrittänyt selittää että henkisessä väkivallassa on kyse siitä että väkivallan tekijä löytää uhristaan sen kohdan jossa on hänen henkilökohtainen kipupisteensä. ELI UHRI MÄÄRITTELEE SEN MIKÄ HÄNEEN SATTUU." Aivan. Korjaisin kuitenkin sen verran lausettasi, että tekijä ei välttämttä löydä kipupistettä, mutta etsii siitä huolimatta. Aluksi tuolla toisessa ketjussa joku väitti, että tekijä ei näe uhristaan sitä, milloin osuu, olin eri mieltä. Kyllä näkee ja siihen perustuu koko henkinen väkivalta. Nuo "jakelu"kysymykset voi myös tulkita henkisen väkivallan yritelmäksi. Ne eivät vain osu...;D
toi jakelu kysymys vähän samanlaista yritelmää kun toi sun oma taasko? jollekin kun sanoi pudonneensa kärryiltä että tasan menee:D ensin siivoaa jokainen oman portaansa ja sitte vasta naapurin portaan
Ensinnäkin - tarkkuutta termeihin! Psykiatria on lääketieteen erikoisala, vanha mielitautioppi. Psykologia taas tutkii ja selittää henkilön toimintaa ja muutoksia, vanhalta nimeltään sielutiede. Näitä ei kannata sekoittaa. Kun puhutaan psykiatrisesta hoidosta se tapahtuu sairaalassa tai lääkärin (psykiatrin) hoidossa. Psykologilla voi käydä ilman lääkärin lähetettäkin eikä psykologilla ole esim. lääkkeen kirjoitusoikeutta. Puhuit edellä nimenomaan psykiatrisesta potilaasta! Et tunne käytäntöä ja yleislääkärin saati psykiatrin (erikoislääkäri) työtä alkuunkaan. Älä silloin kommentoi - laitat minut vain nolaamaan itsesi ja suutut taas entistä enemmän! "Tuossa on nyt kaksi pointtia joita lähden hiukan korjaamaan. Ensiksikin yleislääkäri ei pysty, eikä edes yritä kertoa mustan silmän synnystä muutakuin sen että on aiheutunut iskusta. Yleislääkäri ei kerro että on lyöty nyrkillä, muuta kuin siinä tapauksessa että potilas itse näin kertoo. Tässäkin tapauksessa lääkärin kommentti on suurinpiirtein se että "potilas kertoo häntä lyödyn nyrkillä, johon vamman laatu sopii". TARKKANA! Miksi muutit asian koskemaan vain nyrkin iskua, kun kirjoitin aivan toista? Kirjoitin, että yleislääkäri tietää onko musta silmä syntynyt nyrkin iskusta VAI oveen törmäämisestä! En siis missään vaiheessa väittänyt, että lääkäri näkee muuta kuin sen, mistä vamma on peräisin, en sitä, mitkä olivat koko vuoden edeltävät tapahtumat ennen mustaa silmää! Luot melkoisia olkiukkoja, joita sitten käyt keihästämään ja väität minun niistä kirjoittaneen: Ei ollut edes ensi kerta! - Yleislääkäri joutuu työnsä takia antamaan erittäin usein lausuntoja vammojen synnystä ja laadusta. Vaikkapa oikeutta varten (esim. vaikka vauvan pahoinpitely) tai vakuutusyhtiötä varten (esim. luunmurtuma kaatuessa). Näissä lääkäri ottaa kantaa juuri siihen, vastaako potilaan kertomus vamman laatua ja syntymekamismia. (muuta en väittänytkään) Joskus käy myös niin, että esim. potilaan tajuttomuuden ja/tai muistinmenetyksen takia ei ole potilaan kertomusta, jolloin tapahtumien kulun vahvistaminen jää lääketieteelle. Samoja asioita tutkii patologi - tosin tietysti vain kuolleesta, jotka harvemmin kertovat enää mitään! Silti tuloksen on vastattva totuutta niin pitkälle kuin mahdollista. "Toisekseenkin, psykiatrikin varmasti näkee että jonkinlainen henkinen trauma on kyseessä, mutta tuskin lähtee kertomaan mututuntumalta potilaan nähtyään, että vaikea äitisuhde aiheuttanut trauman? " Kyllä, psykiatria tunnistaa samat asiat ihmismielestä, psykiatrin toimesta - niinhän jo edellisessä viestissäni sanoin. Miksi toistelet näitä sanomiani omissa viesteissäsi? Tietyt lainalaisuudet pätevät myös psykiatrissa. Psykoterapia on keino muuttaa näitä potilaan vääristyneitä ajatuksia ja toimintatapoja. Nämä ajatusmallit saattavat olla ulkopuolisen aiheuttamia - henkisen väkivallan keinoin. Kognitiivinen psykoterapia tutkii hyvinvointia rajoittavia ajatusmalleja ja niiden yhteyksiä tunteisiin ja toimintatapoihin. Tietyt ongelmat ovat seurausta tietyistä tapahtumista. "Jankkaamistahan tämä kanssasi on, mutta kun et vastaa yhteenkään kysymykseen mitä sinulle esitetään, vastaat ihan johonkin muuhun. " Annan neuvon sinulle. Lue ja ymmärrä, mitä kirjoitan. Vastaan jokaiseen kysymykseen ja vieläpä kirjoitan paljon, josta et edes ymmärtänyt kysyä - kokonaiskuvan luomiseksi. Mutta minun vastuullani ei voi olla se, ettet ota sitä vastaan. Jankkaamista tosiaankin. Kysyt, minä vastaan ja seuraavassa viestissä jankutat samaa ja kerrot minun kirjoittaneen jotain aivan muuta kuin kirjoitin. Koko "keskustelu" on edelleen sitä ihan samaa, mitä se on kanssasi ollut alusta asti (vaikka yritit esittää jodssain vaiheessa olevasi joku "toinen"). Minun puoleltani tämä on saman jatkuvaa toistoa. Saatat joskus muuttaa viestiäsi vähän, kun huomaat, että olin oikeassa, mutta pääsääntöisesti haluat minun olevan väärässä. Ja se, missä olen väärässä on edelleen minulle hämärän pietossa. Olen kyllä kysynyt sitä jo useampaan kertaan, mutta et ole asiaan vastannut. Siis mikä on se psykopatologiaan kuuluva asia, jossa olen ollut tällä palstalla mielestäsi väärässä ja jonka sinä tiedät toiseksi? Siis oikaise se asia perusteineen ja liitä lähde mukaan.
Ai jaa? Se viesti pitää kyllä sisällään aivan täysin asiaa ja omia tuntemuksiani asiasta. Siinä ei arvioida vastapuolen älykkyyttä, eikä liioin opintojen tasoa, ei soveltuvuttaa opiskelmalleen alalle jne. joita varmaan olet arvoisa "sivusta" huutelija myös tästäkin ketjusta jo lukenut - erääseen "toiseen" kohdistuen..... Vai kuinka? :)
"Perin kummalliselta tuntuu että kliinisessä lääketieteessä kun ollaan menossa siihen suuntaan että kuunnellaan potilasta ja hänen tuntemuksiaan, näiden tuntemusten ja potilaan kertomien oireiden perusteella määrätään tutkimuksia ja tehdään diagnoosi, niin nyt kertomasi perusteella psykiatrisessa hoidossa ollaan sitä mieltä että potilaan kokemukset eivät ratkaise mitään, kyllä psykiatri tietää ilman potilaan kokemuksiakin mistä on kysymys. Ja puhutaan kuitenkin potilaan psyykeestä, ei umpisuolen tulehtumisesta.." KERRO NYT JO HYVÄ IHMINEN, MIKSI VÄÄRISTELET NÄITÄ MINUN KIRJOITTAMIANI VIESTEJÄ? MIKÄ ON MOTIIVISI? (Ollaan menossa? Minusta kliininen lääketiede on aina toiminut noin! Aiemmin sitä enemmän, mitä VÄHEMMÄN on tunnettu tutkimusmetodeja!!!)
onko sulla raukka hajuakaan mitä psykiatrisessa hoidossa tapahtuu ja mistä siinä on kyse? Onko siellä skarppeja ihmisiä potilaina jotka tietää mitä ne sairastaa ja miksi?
Kun et selkeästikään tiedä esim yleislääkärin lausunnosta pahoinpitelytapauksessa, älä esitä pätevämpää kuin oletkaan. yleislääkäri perustaa tutkimuksensa olemassa olevaan tietoon, jos potilas pysty kertomaan jotain, lääkäri vamman tutkittuaan joko myötäilee kertomusta vamman sopivuuden vuoksi tai kertoo ettei vamma sovi kertomaan. Jos potilas eikä kukaan muukaan (esim poliisi) pysty valaisemaan tapahtumia, lääkäri ei todellakaan sano että potilasta on lyöty vaan hän vain kirjaa vammat jotka näkee, toteaa että on tullut esim iskusta mutta on poliisin asia selvittää mitä on tapahtunut (onko pyörtynyt ja lyönyt päänsä vai onko joku lyönyt häntä päähän). En todellakaan jaksa kanssasi kinata, yhteenkään kysymykseeni ei vastausta tullut (jälleen kerran) ja muuten, miksi venkoilet lääkärin lähetteistä ym, missään vaiheessa ei ole ollut puhetta mitä kautta ihminen on psykiatrin vastaanotolle tullut, voi olla tullut terveyskeskuslääkäriltä, vaikka a-klinikka säätiön kautta tai voipi olla että on ihan yksityislääkärillä... Turhaa sanahelinää, asioihin et pysty vastaamaan ja luulet että tekstisi pituus korvaa vastausten puuttumisen... Hyvää kevättä, tämä ajantuhlaus saa nyt loppua.
vain vähän, kun et kerran ymmärtänyt mistä on puhe.
"yleislääkäri perustaa tutkimuksensa olemassa olevaan tietoon, jos potilas pysty kertomaan jotain, lääkäri vamman tutkittuaan joko myötäilee kertomusta vamman sopivuuden vuoksi tai kertoo ettei vamma sovi kertomaan. Jos potilas eikä kukaan muukaan (esim poliisi) pysty valaisemaan tapahtumia, lääkäri ei todellakaan sano että potilasta on lyöty vaan hän vain kirjaa vammat jotka näkee, toteaa että on tullut esim iskusta mutta on poliisin asia selvittää mitä on tapahtunut (onko pyörtynyt ja lyönyt päänsä vai onko joku lyönyt häntä päähän)." - KIRJOITINKO JOTAIN MUUTA KUIN SAMANSISÄLTÖISEN VIESTIN?
tuo jota jo aloituksessa oli lainattu. Sama meno näyttää jatkuvan. Luuletko että kukaan meistä pitää sua edes asioista perillä olevana? Kirjoitit äsken näin "onko pyörtynyt ja lyönyt päänsä vai onko joku lyönyt häntä päähän" juuri tuon lääkäri pystyy selvittämään!
et todellakaan sanonut ettei lääkäri pysty selvittämään vamman laadusta "onko pyörtynyt ja lyönyt päänsä vai onko joku lyönyt häntä päähän" vaan sanoit asian niin kuin se on eli lääkäri pystyy erottamaan asian. Antaa nimettömän idiootin jo mehustua omissa liemissään se ei asiaa tajua ja sillä hyvä.
että entiseltä naapurilta opettiin muksu huostaan lääkärinlausuunnon perusteella? Muksu vietiin sairaalaan vammojen takia, josta lääkäri soitti sosiaaliviranomaiset paikalle pahoinpitelyepäilyn takia. Tuli kiireellinen huostaanotto. Vanhemmat väitti että lapsi oli pudonnut Muistisi virkistämiseksi copypastaan sanomasi esille: "Jos potilas eikä kukaan muukaan (esim poliisi) pysty valaisemaan tapahtumia, lääkäri ei todellakaan sano että potilasta on lyöty vaan hän vain kirjaa vammat jotka näkee, toteaa että on tullut esim iskusta mutta on poliisin asia selvittää mitä on tapahtunut (onko pyörtynyt ja lyönyt päänsä vai onko joku lyönyt häntä päähän)." Eikö lääkäri todellakaan sano että potilasta on lyöty, vaikka kaikki muut väittää vastaan?
Laitan tuonne alas vastauksen, johon voit vastata halutessasi.
"ja muuten, miksi venkoilet lääkärin lähetteistä ym, missään vaiheessa ei ole ollut puhetta mitä kautta ihminen on psykiatrin vastaanotolle tullut" Sinä puhuit ensin psykiatrisesta potilaasta (määrittelin sen sittemmin sinulle potilaaksi, joka on joko sairaalahoidossa [muistatko sen pakkohoitoesimerkin?] tai ainakin psykiatrin [=alan erikoislääkäri] potilaana), seuraavaksi - vaikka puhuit psykiatrisesta potilaasta, käänsitkin asian niin, että hän vain kävikin puhumassa terapiassa. Noh, terapiaan ei tarvita lääkäriä eikä edes lääkärin lähetettä. Terveyskeskuksissa toimii ylensä psykologi tai psykiatrinen sairaanhoitaja, jolle ei lähetettä tavita! Selkisikö? Sellainen henkilö EI OLE PSYKIATRINEN potilas joka käy psykologilla puhumassa oma-aloitteisesti. Olet itse huolimaton ja syytät sitten minua, kun vastaan tarkasti niin kuin sinä kirjoitat...tämä ei johda muuhun päätelmään kuin siihen, että SINÄ et alunperin tiennyt mistä kirjoitit!! Tämän tiesin jo aloittaessani kanssasi tämän pitkän kujanjuoksun. Ja olen edelleen samaa mieltä, toki entistä varmemepana asiasta. Valitettavasti et käyttänyt tunnistettavaa nimimerkkiä, että pystyisin jatkossa sinut erottamaan muista. Vai lieneekö se tarkoituksesikin?
jotka täällä käy vähättelemässä omaa osuuttaan tapahtumiin. Sellanen on varmaan tuonkin 'tunkiojutun' kirjoittaja.
että uhri saa aina kaikki syyt niskoille? Jos kumppani on väkivaltainen, hän laittaa sen uhrinsa niskaan esim. sanomalla että kun sä ärsytit, tai sä provosoit.. Sillä ne väkivaltaiset yrittää puhdistaa kai omaa mieltään syyttämällä muita omasta käytöksestään. Eli heillä ei ole vastuuta omista teoistaan. Lapsenahan se syyllinen on aina se joka muka aloitti, miten se joillain ihmisillä on pinttynyt päähän että paha on se joka aloittaa ja sillä yritetään saada huomio pois itsestään? Sitäpaitsi, henki lähtee ennemmin fyysistäväkivaltaa käyttäen kuin henkistä, vai kuinka moni ihminen on teidän kuuleman mukaan murhattu henkistä väkivaltaa käyttäen?
Henkinen väkivalta on johtanut moniin itsemurhiin. Olisin todella toivonut että keskustelussa olisi lähdetty selvittämään henkisen väkivallan sisältöä koska monelle (lyöjällekö?)tulee ensimmäisenä mieleen tuo tyypillisin asetelma naisen henkinen vs. miehen fyysinen. Jos tuijotetaan vain tuota niin mikä provosoi naista laukomaan jotain minkä voi tulkita henkiseksi väkivallaksi? Jotain mitä mies teki, sanoi tai jätti tekemättä/sanomatta... Eli kuinka kauas taakse päin dialogia pitää tutkia mistä provosointi alkoi ja miten "uhri" sen perustelee? Entä jos nainen olisi usein fyysisesti vahvempi eikä "tarvitsisi turvautua" sanoihin puolustaessaan oikeuksiaan/mielipiteitään? Kuinka aikaisessa vaiheessa dialogia nainen tuntisi olevansa henkisen vallan käytön ja väkivallan uhri ja hujauttaisi miestä päin näköä? Joku kertoi moottoripyörän osto esimerkistä. Entä jos nainen olisi hakannut jätkän kotiovelle moottoripyörän viereen kun hän tuli? Mieshän provosoi naista ja perheen taloutta ostamalla moottoripyörän.!!!!!!!! Ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa tapahtuu jotain jo paljon aiemmin, jonka vuoksi osapuolet alkavat "ottaa nokkiinsa" ja verbaalinen "taistelu" alkaa. Sitten on edelleen väkivallan tekijän "kuvittelemaa" provosointia jota psyk.opiskelija ei tarkoittanut vaikka moni sellaista väkivaltaa kokenut keskustelija siitä näkökulmasta puhuikin. Jos vain uhri määrittelee henkisen väkivallan niin silloin "kuviteltu provosointi" on otettava huomioon??? Tässä suhteessa ei ole vain yhtä totuutta. Akateemisuudesta sen verran että metodologian kursseillakin opetetaan manipuloimaan tutkimustuloksia joten "akateeminen totuus" poikkeaa aina elämän totuudesta. Teoriat ovat vain teoriota, filosofia vain filosofiaa, psykologia vain psykologiaa... Virheitä tehdään koko ajan ja kaikkialla vaikka kaikki haluavat uskoa sokeasti erityisesti oman alansa "totuuteen". Esimerkiksi on niin helppo ivata perheväkivallan kohdetta paikalleen jäämisestä, miksi et lähde? mitä siellä vielä teet jne... Jos ei itse ole sellaista tilannetta kokenut. Henkisen lamaannuksen vallassa vaikka ei olisikaan huume- tai alkoholiongelmaa ihminen on avuton. Tätä lamaannuksen tunnetta ei toinen voi koskaan ymmärtää jos ei ole sitä kokenut. Lapsesta asti tämän lamaannuksen vallassa eläneellä (siirtyminen vanhemman aiheuttamasta lamaannuksesta puolison yllä pitämään lamaannukseen)on ikävä kyllä sellaista kokemusta ja tietoa asioista jota kirjasta kuvailemalla tai vierestä katsomalla ei näe eikä tunne. Toinen voi kuvitella asian ja myötäelää toisen kipua jos tiiliskivi tippuu toisen varpaalle, mutta jos oma varvas ei ole murtunut tiiliskiven alle, ei voi tietää vaikka kirjasta lukisi miltä se tuntuu ja mihin kaikkeen tekemiseen sellainen vaikuttaa.
eikä sitä että joku vain päättää viedä elämän sinulta! Ero on suuri!
Itsemurha on "oma-aloitteinen" ainoastaan siten, että sen suorittaja on henkilö itse. Vai voitko kuvitella, että joku tekisi itsemurhan ollessaan niin kovin onnellinen ja tyytyväinen? Tavallisesti itsemurha on epätoivoinen ratkaisuyritys ongelmiin, jotka muodostavat usein umpikujan elämässä. Puhutaan itsemurhaprosessista, joten tunnetaan paljon seikkoja, jotka altistavat itsemurhalle. Henkinen väkivalta ja siitä syntynyt depressio on yksi niistä.
Totta se on. En todellakaan tarkoittanut missään välissä, että lääkäri ei kykenisi päättelemään vammojen laadun peruseella sitä, miten ne ovat syntyneet, vaan kuten totesit, aivan päinvastoin. Tästä on poliisin sivuilla dokumenttia ja joku kirjoitti lapsen pahoinpitelystä, jossa ehkä useimmin lääkäri törmää pahoinpitelyyn, jota ei pahoinpitelynä ilmoiteta. Ainoastaan tuottamuksellisen ja tahallisen väkivallan eroa lääkärinkin on joskus vaikea nähdä. Myös miehen uhkailema nainen voi kertoa muuta totuutta lääkärille kuin mitä oikeasti tapahtui. ""Vahinkoja tietenkin aina sattuu, mutta vanhemmat saattavat olla myös hyvin taitavia yrittäessään naamioida ja selittää pahoinpitelyn tapaturmaksi. Vammojen syntymekanismeja on tutkittu paljon. Dokumentoiduissa olosuhteissa on todettu, että esimerkiksi hoitopöydältä putoamisessa murtumat ja mustelmat ovat erittäin harvinaisia. - Lääkäri pystyy päättelemään vammojen laadun perusteella paljon siitä, miten ne ovat syntyneet. Esimerkiksi palovammojen muoto paljastaa, onko kyseessä tapaturma vai pahoinpitely. Epänormaaleissa paikoissa olevat mustelmat kertovat lääkärille paljon, Tupola kertoo."" Lainaus sivulta: poliisi.fi
Omakohtainen kokemus: Poikani putosi 1,5 vuotiaana tuolilta ja katkaisi kätensä. Menimme lääkäriin jossa käsi tietenkin kuvattiin ja kipsattiin. Lääkäri kyseli miten tapaturma oli käynyt. Kun menimme muutaman viikon päästä kipsin poistoon, lääkäri poistui huoneesta ja pojan paperit jäi siihen pöydälle. Tottakai äitinä ajattelin ne lukea ja hämmästyin lukemaani vaikka olikin ihan järkiperäistä asiaa. Papereissa luki se mikä vamma, miten olin kertonut vamman synnystä ja lopussa lääkärin kommentti että vamma on hyvin saattanut tulla kuvailemallani tavalla ja ettei lapsessa ole MUUTA pahoinpitelyyn viittaavaa. Vielä luki että lapsi myös turvautuu äitiin ja isään eikä ole pelokas vaan hyvin reipas lapsi. Olen kai sitten samaa mieltä siitä että ei lääkäri yhden vamman perusteella pysty sanomaan tapahtunutta vaan tutkii ja kun on kokonaisuutena asian hahmottanut sulkee vaihtoehdon pois niin kuin nyt meidän kohdalla tuon pahoinpitelyn. Ainakin minulle jäi semmonen kuva että käden katkeaminen lääkärin mielestä olisi voinut olla pahoinpitely yhtä hyvin kuin tapaturmakin. Joten olen vähän erimieltä sinun kanssasi siitä että lääkäri pystyy sanomaan pelkän vamman vuoksi mitä on tapahtunut. Vähän sekavaa mutta toivottavasti ymmärsitte asian:)))
Tuomittiinko sinut pahoinpitelystä? Jos ei pystyisi, olisi tuomittu.... :D
Ei tuomittu pahoinpitelystä eikä lääkäri päätä kenenkään tuomioista tai edes syyttämisestä.Lääkärinlausuntohan on vain todistusaineistoa. Oli sekavaa myönnän kyllä mutta et ymmärtänyt asiaani. Olen sitä mieltä kun tuo yksi kirjoittaja että lääkäri katsoo vamman, kuuntelee selityksen, miettii kokonaisuuden ja sitten tekee päätelmän. Ei niin että katsoo sitä mustaa silmää ja tekee päätelmän että on törmännyt oveen. Vaan niin että kun on musta silmä, silmän omistaja kertoo oveen törmäämisestä ja kun ei mikään todista asiaa toiseksi lääkäri myöntää että näin se varmaan tapahtui. Jos kuitenkin mustan silmän haltijalla olisi muitakin ruhjeita tai haavoja tai puhuisi välillä kaapin ovesta ja välillä auton ovesta lääkäri voisi ajatella että ei ole voinut tulla oveen törmäämisestä mutta silloinkin olisi kyse kokonaisuudesta eikä vaan siitä mustasta silmästä:)))
Miksi kuvittelet jonkun muun olevan eri mieltä? Ainakaan minä en ole. "...ja kun ei mikään todista asiaa toiseksi lääkäri myöntää että näin se varmaan tapahtui." En tiedä mitä tarkoitat tuolla ettei MIKÄÄN todista muuksi, mutta käytännössä se on lääkärin saama koulutus ja myöhemmin syntynyt käytännön tieto. Eli juuri se, mistä tässä on tuo "toinen" kirjoittaja ollut kanssani eri mieltä. Juuri tuo "toinen" kirjoittaja on ollut sitä mieltä, ettei lääkäri kykene näkemään mitään muuta kuin vamman laadun ja potilaan kertomuksen. Hän väitti, ettei lääkäri erota onko esim. vamma päähän syntynyt iskusta vai pyörtymisestä ja pään lyömisestä putoamisalustaan. Minä väitän, että niin tyhmiä lääkäreitä ei Suomessa ole, etteivät erottaisi! Jos olisit mennyt "hänen" lääkärilleen, sinut olisi tuomittu lapsen pahoinpitelystä lääkärin ilmiannon perusteella.
Minusta jossain kirjoitit että yleislääkäri pystyy mustasta silmästä sanomaan että onko se tullut nyrkillä lyömällä vai oveen törmäämällä? Ja samalla lailla psykiatri pystyy näkemään ihmisen mielestä mistä sairaus johtuu vaikkei ihminen mitään kertoisikaan. Ja se toinen oli sitä mieltä että jotain muutakin tietoa tarvitaan kuin pelkkä musta silmä ja se psykiatrikin tarvitsee jotain tietoa ennen kuin tietää miksi joku on sairas. Tottakai näkee että sairas on mutta jos tarvitsee tietää miksi on sairas että parantuisi. Joko olen käsittänyt väärin tai sitten te kinaatte asiasta josta molemmat on samaa mieltä:)))Oli pakko lukea uudestaan noi jutut.
"Minusta jossain kirjoitit että yleislääkäri pystyy mustasta silmästä sanomaan että onko se tullut nyrkillä lyömällä vai oveen törmäämällä? " - Eikö sitten pysty? Minäkin pystyn!
Älä katso kuvia, jos olet herkkä, mutta en jaksa kirjottaa ja kinata...Kuvista selviää, miltä erilaiset vammat näyttävät ilman yhtään taustatietoa! http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Silmävammat Lääkäri on alansa ammattilainen.
Kysynpä vielä, oletko koskaan ollut terapiassa tai psykiatrisessa sairaalahoidossa? Mistä päättelet, että psykiatriassa pitää löytää henkisen pahoinvoinnin syy ennen paranemista? Psykiatria on vielä nuori tieteenala ja lasten ja nuorten psykiatria vielä sitäkin nuorempi. Se ei myöskään ole mihinkään matematiikkaan verrattava eksakti tiede.
ihan ajankin puolesta. Yksi kiistakumppanisi jo toivotti kevättä ja nyt etsit sitten uutta. Tuo kelle vastasit taas kerran että on väärässä tietoineen, sanoi että jos tarvitsee tietoa, ei että tarvitsee tietoa. Mitä kenenkään terapiassa käynnit ja psykiatriset sairaalahoidot sinulle kuuluu, on törkeää edes kysellä moista keneltäkään.
kenenkään etsiä kiistakumppnia onhan tää jo nimensäkin puolesta aggressiivisten ämmien palsta. Mitäs hävettävää on terapiassa? Eikös se päinvastoin kerro siitä että on tajunnut mennä avun ulottuville toisin kuin sinä joka hillut täällä alemmudentunteen vallassa monta vitun viikkoa!
Terapiassa ei ole mitään hävettävää, mutta kenenkään terapiassa käynnit ja psykiatriset sairaalahoidot eivät mielestäni kuulu kenellekään toiselle ja on hiton tyhmää kysellä moista täällä. -toisin kuin sinä joka hillut täällä alemmudentunteen vallassa monta vitun viikkoa!- Aijaa, kuulostaa aina hyvältä kun yhden viestin perusteella luokitellaan alemmuudentuntoiseksi. Ja minun viikkoni ovat ihan normaaleja viikkoja, ei mitään vitun viikkoja.
Pitihän sekin kysymys kääntää minua vastaan. TOTTAKAI! Sehän on ollut elämäntehtäväsi viime aikoina!:D Kysyin sitä, koska kyseinen henkilö (=sinä) ei näytä ymmärtävän yhtään mitään siitä, mitä psykologin/psykiatrin puheilla oikeasti tapahtuu. Jos hän/sinä et ole ollut paikalla, mistä ihmeestä nämä käsitykset ovat kotoisin?
Olet ihan oikeassa. Minä en ymmärrä yhtään mitään psykologilla tai psykiatrilla käynnistä, en tiedä mitä siellä tapahtuu, toivon etten koskaan oppisi tietämäänkään. Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä tästä asiasta mistä nyt järmäät. Minusta et tappelukaveria saa joten ihan turhaan provosoit. Ihmettelinpä vaan ääneen että eikö nyt aikuisen ihmisen järkikään sano että kenenkään potilashistoria ei tänne palstalle kuulu.
POTILASHISTORIAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????????????????????????????????????
mutta en nyt lähtisi keneltäkään kysymään onko ollut psykiatrisessa hoidossa?!?! Melko henkilökohtaiselle tasolle laitetaan keskustelu tällä tavalla. En ymmärrä tästä alueesta mitään joten saattoi olla väärä ilmaisu tuo potilashistoria, pyydän anteeksi tyhmyyttäni mutta jokainen varmastikin ymmärsi mitä tarkoitan. Vaikka hiusten halkomistahan tämä näyttää olevan täällä koko keskustelu.
hedelmälliselle keskustelulle on se, että ymmärtää jotain niistä asioista, joista alkaa väitellä. Toinen edellytys on se, että ymmärtää ne asiat, joista vastapuoli puhuu. Kolmas edellytys on, että osaa kirjoittaa ja lukea myös omat tekstinsä vastapuolen lisäksi. Jos jokin noista edes ontuu, syntyy tämän ketjun kaltainen metakeskustelu, jossa toinen osapuoli ei näitä asioita hallinnut alkuunkaan, ja se en ollut minä! Tarkoituksesi oli ainoastaan kinata. Kinata loputtomiin asiasta, josta et tiennyt mitään. Edes sitä kuuluisaa OMAA KOKEMUSTA sinulla EI OLLUT ja tässä yhteydessä sitä ei saanut edes tiedustella. Vastaukseksi olisi kysymyksen asettelun mukaan riittänyt kyllä tai ei. Ja sinä vedät lopulta mukaan potilashistoriat ja kaikki! Tee palvelus ja lopeta todella kanssani keskustelu, kuten uhkasit jo aikoja sitten. Sinä tunnistat minut nimimerkistä, minä tunnistan sinut vasta kinaamisesi takaa. Jos vähääkään käyttäydyt noin reaalielämässä, en yhtään ihmettele, jos joudut vaikeuksiin.
Jossain syytit vastapuolta mielipiteen vaihtamisesta. Miksi kinaat ihmisen kanssa jonka mielestä uhri määrittelee mikä on henkistä väkivaltaa ja mikä ei? Useissa viesteissä annat ymmärtää että uhrin kokemus ei ole oleellinen. Kuitenkin sitten tuolla toisessa provosointi keskustelussa kirjoitat näin -Uhri määrittelee mikä on väkivaltaa häntä kohtaan ja näin on varsinkin henkisen väkivallan kohdalla. Mitä mieltä asiasta nyt lopultakin olet?
mitä olen ollut koko ajan. Vastapuolen mielipiteestä vain en saanut selvää näinkään monen kysymyksen ja viestin jälkeen. Ja tämä oli VIIMEINEN vastaukseni tähän metakeskusteluun.
Miten ihmisiä kannustetaan keskustelemaan asioista ja sitten kun useampi ihminen yrittää aiheesta keskustella, se onkin kinaamista? Miksi keskustelu on luokiteltu kinaamiseksi? Normaalia keskustelua tuo naisen logiikan mukaan on (lukuunottamatta henkilökohtaisuuksia ja haukkuisia)?
Osa naisista on täysin aivopestyjä väkivallan kohteita. "Kyllä meidän Pena on ihan mukava vaikka se välillä mua hakkaakin. Ei se oikeesti sitä tarkoita ja se vaan on tulinen luonne. Itseasiassa tiedän että Pena on sisimmässään romanttisen prinssi joka ajattelee vain minun parastani. Minun ei pitäsi provosoida tätä itsevarmaa miestäni joka kyllä osaa pyytää anteeksikin joskus."