Olin työpaikkakiusattuna yhteensä 2 vuotta. 2 vanhempaa kokeneempaa ryhmän jäsentä vihasi minua jo ennen kuin tulin paikalle. Olivat tympeitä, ilkeitä, nälvivät ja sitten puhuivat minusta halventavaan sävyyn ympäri taloa. En ikinä kelvannut heille. Olin väärin koulutettu, laiska, tyhmä, vastenmielinen, laiha, ruma ja ylimielinen yms. juttuja kuulin.
Hoidin työni parhaan kykyni mukaan ja sain kiitoksia esimiehiltä siitä kun olin päässyt hyvin työyhteisöön sisälle ja oppinut työni hyvin. Tein myös sellaisia tehtäviä, joita nämä vanhemmat työntekijät eivät osanneet.
Kerroin esimiehelleni työpaikkakiusaamisesta heti saatuani kiitosta työstäni. Minulle selvisi, että aiemmat työntekijät olivat lähteneet ryhmästä pois "huonon hengen takia".
Toinen heistä puuttui jatkuvasti "virheisiini" ja nälvi minua huonoista työsuorituksistani. Tuli haukkumaan minut pystyyn vähintään kerran viikossa, siten ettei kukaan muu ollut kuulemassa.
Se toinen taas pomotti minua, olin käytännössä hänen mikrotukihenkilönsä/sihteeri. Teetti minulle työnsä ja otti kunnian itselleen yms. temppuja.
Vaihdoin tehtäviä saman organisaation sisällä, sain sijaisuuden josta sitten palasin takaisin tuohon ryhmään. Meno oli entistä julmempaa. Olivat entistä inhottavampia minulle.
Minä en olisi saanut osata mitään eikä minulla olisi saanut olla yhtään kaveria talossa.
Kateellisia pahansuopia ihmisiä. Olin itkuinen ja huonovointinen koko työssäoloni ajan, silti hoidin työni kiitettävästi.
Eräänä päivänä ryhmässä ollut entinen työpaikkakiusattu otti yhteyttä ja saimme asiaa edistettyä. Olin helpottunut siitä, kun hän kertoi että muut olivat saaneet samanlaista kohtelua eli että vika ei ollut minussa vaan niissä kiusaajissa.
Esimies oli tietoinen asioista mutta ei tehnyt mitään, kun ei ollut näyttöä mistään.
Itse katsoin parhaaksi hakea muita paikkoja ja irtisanouduin työstäni. En nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa.
Täytyy sanoa, että kyllä oli rankka kokemus. Jatkuva kelpaamattomaksi julistaminen ja ainainen nälviminen kyllä aikaansaavat tilanteen että vieläkin puistattaa joskus. Minusta on tullut ihmisarka, mutta onneksi sain tukea niin paljon että jotenkin olen pärjännyt.
Olin kuudes ihminen jonka he savustivat pihalle sieltä eikä ketään kiinnostanut tehdä asian hyväksi mitään.
Jotenkin on pakko hyväksyä asia siten, että tein huonon päätöksen kun menin sinne töihin.
Oma epäonnistuminen siinä mielessä tietysti harmittaa.
Irtisanoutunut
Työpaikkakiusattu.
13952
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Paljon saman tyylistä kuin omalla kohdallani aikanaan... Minä en vaan tajunnut sanoutua irti vaan jäin odottamaan potkuja eli loputkin itsetunnosta ja -kunnioituksesta meni työnantajalta ja työterveydenhuollosta saamieni haukkumisten myötä. Ei varmasti ollut helppo päätös, mutta ainakin minun mielestä järkevä ja yleisesti katsoen ainoa tapa, jolla kiusaajista pääsee eroon.
Kiusaajille ei voi mitään.Se on nähty. Se on ihmisluonteessa. Tämän kokemuksen jälkeen olet varmasti vahvempi. Olit varmaan todellinen uhka,kun noin kiusattiin. Jos olet hyvä työntekijä,se lisää kateutta ja kiusaamista. Ihmisten maailmat ovat niin ihmeellisiä,että kaikkea voi odottaa. He eivät voi itselleen mitään. Vinksahtaneita. Hyvä,että häivyit ajoissa! Tiedän,että uuden työntekijän päivät ovat jo etukäteen määrätty. Minulle oli 2vk.Lähdin 6 pv jälkeen. Joten niitä ei voi voittaa.Töihin jääminen on itsensä kiusaamista.
Kyllä minä huomasin, että ne vanhemmat työntekijät pelkäsivät että osaan jotain sellaista mitä he eivät osaa. Olin siellä yli 2 vuotta. Tein yhden sijaisuuden toisella osastolla eli vähän tuli taukoa. Tosin koko talo oli sellainen tympeä, välinpitämätön, mutta osa ihmisistä oli kivoja. Se entinen samojen ihmisten kiusaama ihminen otti yhteyttä. Vasta silloin tajusin että olin ollut alistettu ja kiusattu. Syytin itseäni tilanteesta. sitten helpotti kun tajusin ettei se vika ole pelkästään minussa kun niitä muita tapauksiakin oli noin paljon. Valitettavasti ainut vaihtoehto on lähteä pois. Se on kyllä siinä mielessä väärin, että ne kiusaajat saavat pitää työpaikkansa ja muut joutuvat väistymään. Mutta, ei kestä olla nälvimisen kohteena.
tuntuu edelleen väärältä, hirveältä ja katkeralta, että kiusaajani saa jatkaa, mutta olinhan minäkin niin tyhmä, että siedin sitä kymmenen vuotta ja muutuin kieltämättä itsekin. Ja sen verran lapsellinen olen, että kaikessa katkeruudessani toivoisin, että kyseinen talo kaatuisi tämän laman myötä...
Olen ollut myös vuosikaudet kiusattuna, nyt menossa neljäs. Vähän väliä pomon puhuttelussa kun on tullut valitusta, joka ei ole sitten loppupeleissä ollut edes tottakaan.....duunikaverit valehdelleet ja siitä taas napinaa jne. Kaikkea paskaa on kestetty ja luottamusmies ollut niitä selvittämässä. Palaverit järjestetään niin minuuttiaikataululla, ettet pysy edes perässä mistä kaikesta sinua syytetään saati , että sinulla olisi kalenteri mukana, johon olet merkannut tekemisesi, että voisit suoraan sanoa, miten on. No, luotto kun sitten jälkeenpäin joutuu näistä puhumaan ja purkamaan, niin onhan se turhauttavaa. Mutta kun pomo on jotain päättänyt, niin sen päätähän ei käännetä. Viime kesänä sain palkankorotuksen kun en suostunut enää siihen että minua dissataan jatkuvasti ja paikan pellet/luumut/kantelijat ovat niitä parhaimmistoa ja omien puheidensa perusteella myös kova palkkaisimmat duunarit. Minulla oli näyttöä hyvästä työstä ja pystyin todistamaan luumujen heikot työpanokset. Olen myös muuttunut katkerammaksi. Ja olen varma, että kyllä karma tuotakin esimiestä ja veemäisiä duunikavereitakin vielä tulee opettamaan. Todistusaineistoa olen kerännyt ja kohta läväytän senkin esiin. Työpaikkalääkäri ei pysty asioille mitään tekemään, muuta kuin antamaan sairaslomaa pahimpina mobbausaikoina. kaikista pahinta on juoruilu ja olen monasti sanonut pomolleni, että etkö yhtään mieti, miksi minä en juokse täällä kantelemasssa työkavereistani ja leiki kaveriasi? Sanoi, että on ihmetellyt. Siihen vastasin, että kun tiedän , että pahimmat tyypit käyttävät työaikansa toisten käräyttämiseen ja sinä uuno uskot kaiken! No, arvattavasti ei tykännyt. Sehän ei ole minun ongelmani, jos hänen parhaimmistonsa on tuollaista porukkaa....kyllä nekin saavat ansionsa mukaan, siihen on pakko uskoa. Ilmeisesti olen myös masokisti, koska en aio vapaaehtoisesti tuolta lähteä, saati luovuttaa. Mutta kun se ei vaan kuulu tapoihini, antaa pahan voittaa. Jos en minä pistä niille kampoihin, niin kyllä uusi tulee minunkin jälkeeni ja on tullut samaan aikaankin.....aina on joku hampaissa jos en minä, niin etsitään seuraava uhri ja sitten vuorotellaan. Näinhän se peli pyörii......välillä saa olla rauhassa ja joku toinen on hampaissa sitten on jälleen sinun vuorosi. Narsku on pahin esimieheksi ja varsinkin jos pomo on nainen......
välttelykäytäntö johtuu pelkästä nynnyydestä eikä kieroudesta. Eivät nämä tee kuitenkaan mitään, jos ei uhata viedä asiaa eteenpäin ja paljastaa ulkopuolisille. Etsi sellaisia tahoja, jotka voivat painostaa. Kun löytyy hyvä, jämäkkä henkilö, niin jo hänen puhuttelunsa voi saada häpeän kautta jotain aikaan, vaikkei hänellä muodollisesti vaikutusvaltaa olisikaan. Asian esillä pitämistä pitää vain jatkaa, kunnes väsähtävät. Se voi tapahtua yht'äkkiä, vaikka vielä edellisenä päivänä olisivat olleet niin kovaa pokkaa.
ottaa yhteyttä tilallesi tulleeseen henkilöön - tai monesko jo lieneekään menossa - ja antaa samalla tavalla tukeasi? Jos kuulet häneltä samaa ja saat selville sen sinulle soittaneen henkilön nimen, niin ilmoittakaa vaikka menevänne yhdessä tv-ohjelmaan, jos kiusaajat eivät saa edes kirjallista varoitusta.
Työpaikkakiusaamisesta ei kannata puhua kenellekään, koska se kääntyy aina henkilöä itseään vastaan. Ainoastaan omille luottoystäville tai tukihenkilöille kannattaa puhua. Itse sanon aina, että työ ei vastannut koulutustani ja haen haasteellisempia tehtäviä (se on nimittäin totta!). Ne työpaikkakkiusaajat raakkuivat minulle, että olen elämässäni epäonnistunut luuseri kun joudun ylikoulutettuna ammattitaidottomana tekemään hanttihommia (siis samaa työtä kuin he itse). Meitä oli tosiaankin useampia kiusattuja (6 ainakin) ja se sinne toiselle osastolle jäänyt ex-kiusattu henkilö kyllä seuraa tilannetta. Ne ongelmat tulevat kuulemani mukaan aina 1-2 vuoden välein, eli vähän aikaa ne kiusaajat ovat hiljaa koska pelkäävät jälkipuinteja. Itse olen tyytyväinen siitä, että sain tukea asiassani, eli lohtua siihen etten ole täysin viallinen ja kelpaamaton ja syypää kaikkeen. Esim. eräs mies tarjoutui tukihenkilöksi pyytämättä koska hän tuli kysymään olenko työpaikkakkiusattu (tiesi niistä aiemmista tapauksista ja osasi kysyä). Minusta se oli jo melkoinen teko, että täysin ulkopuolisena tulee auttamaan. Yksi työpaikkakkiusaajien toimintatapa oli härnääminen, nälviminen, jonka tarkoitus oli haastaa riitaa niin että suttuisin ja sanoisin jotain itselleni epäedullista ihmisten aikana. Provosioiminen oli aika kovaa. Ne naiset kyllä tekivät kaikkensa, jotta minä olisin häipynyt sieltä.
Ymmärrän kantasi täysin. Kuitenkin on todettava, että jos kukaan ei uskalla nostaa kissaa pöydälle, niin sama kierre jatkuu. Kalliiksi tulee, niin kiusatuille kuin työnantajallekin.
Siis kyllähän työnantaja (esimies ja hänen esimiehensä) tietävät tilanteesta kun jokainen poislähtijä on asiasta kertonut. Työsuojeluvaltuutettu ja luottamusmies tietävät. (mutta hekin pelkäävät työpaikkojensa puolesta) Onneksi pääsimme kaikki pois sieltä, mutta jos olisimme esim. 50 ikäisiä tilanne olisi huolestuttava. (sitä pelkään että sinne (pakko) siirretään joku sellainen ihminen joka ei enää ikänsä puolesta pääse pois). Kaikki painetaan villasella ulospäin, niin työntekijät kuin esimiehetkin. Näin elämä jatkuu vuodesta toiseen... Se on kuitenkin aina työntekijän vika, jos ei pärjännyt. Armotontahan työelämä on. Itse yritän miettiä keinoja ennaltaehkäistä työpaikkakkiusaamista, mutta kyllä se hankalaa on. Ne ihmishirviöt nimittäin etsivät uhrinsa. Minä sovelluin siihen rooliin hyvin.
Itse olen myös työskennellyt semmoisessa työyhteisössä jossa heti ensimmäisestä päivästä collega kääntyi vastaan. Kyseisen ihmisen piti vielä olla perehdyttäjänä mutta tekipä semmoiset temput että piilotti minun itseni kirjoittamat ohjeet/muistiinpanot joista piti olla apua erään toiminnanohjausjärjestelmään käyttämistä varten. Perusteli sillä että " nämä pitää osata jo ulkoa ". Ko henkilö käyttäytyi melkein vastaavanlaisesti miten olet kuvaillut äsköisessä että sen olemus oli vielä aggressiivinen. Kun lähdin joitakin vuosia sitten pois tästä työyhteisöstä, ei kulunut pitkä aika kun näin työpaikkailmoituksen samasta firmasta ja tälläkertaa tämä k-pää oli ilmoituksessa palkkaamisesta vastaava henkilö.
Niin toinen noista vanhemmista naisista oli myös agressiivinen ja vihamielinen, paiskoi mm. esineitä. (siis pudotteli jotain mappeja lattialle joka siis näytti "luonnolliselta".) Eli jollain tapaa osasi taitavasti ilkeillä siten ettei siitä ollut näyttöä. Millä tavalla koit hänen käytöksensä agressiivisena? Miten "vanhat" työntekijät voivat kokea uudet työkaverit uhakana itselleen, sitä en tajua. Nuokin naiset valittivat koko ajan, että töitä on paljon ja sitten kun sinne palkattiin uusia ihmisiä auttamaan työkuorman tasaamisessa niin kiusasivat ne uudet sieltä pois. Se toinen piilotti omat paperinsa kun minun piti tuurata häntä kun hän oli lomalla ja joudúin sitten vastailemaan ihmisille etten tiedä asioista mitään kun en löytänyt hänen kätköjään. Tuo asia korjaantui kun sanoin esimiehelle. Jatkossa esimies aina itse otti vanhojen työntekijöiden työt hoitaakseen heidän poissaollessaan. Sellaista on kateus, mustasukkaisuus ja työpaikkakkiusaaminen.
Kirjoituksesi oli kuin olisin lukenut oman aikaisemman paikkani tilannetta. Oletkos ihan varma ettei pomosi ollut asiassa mukana? Se että lähdit pois oli varmasti parasta mitä voit tilanteessa tehdä! Nyt vain nokka kohti uusia tuulia, muista sinussa ei ole vikaa osaat työsi ja olet varmaankin hyvä tyyppi. Sanoohan se jotakin että olit 6 samalla paikalla. Tiedän kokemuksesta että tilanteesta on vaikea nousta, olen ollut 1½ vuotta jo uudessa paikassa ja edelleen pelkään loman jälkeen mennä töihin kun totuin siihen että sitten taas kuulin miten väärässä olin ja mitä taas olin tehnyt väärin. Onneksi uusi pomoni on Super tyyppi ja on saanut minut pikkuhiljaa luottamaan itseeni työntekijänä uudestaan. Epäonnistuminen paikan vaihtamisessa on rankka kokemus ja siitä ei pääse eteenpäin kuin löytämällä uuden paikan jossa sinuun uskotaan. Stemppiä hakuun, muista olet hyvä tyyppi!!!!