Olen jo aikuinen ihminen, 28vee enkä ole aiheesta koommin puhunut perheeni kanssa tai edes kauheasti ystävilleni..
Haluankin nyt tietää onko muita kohtalotovereita,
joilla on samoja tuntemuksia vai olenko mä yksin asian kanssa!
Isä jätti äidin toisen naisen takia kun olimme 5vuotiaita veljeni kanssa. Toinen nainen odotti isälleni lasta. Sen koommin häntä ei ole sittemin näkynyt taikka kuulunut..
Hän ei ole soittanut kertaakaan kun olen täyttänyt vuosia,kun pääsin koulusta,
kun sairastin taikka tapasin ensirakkauteni,taikka muuten vain "hei mitä kuuluu"..
Varsinkin jouluna tule mieleen,mitä hän nyt tekee ja missä hän nyt on.Silloin olen yrittänyt soittaa hänelle,mutta kun hän puhuu mulle kuin vieraalle ihmiselle.
Se saa mut tuntemaan niin panjon surua... Joten lakkasin soittelemasta.
Lapsena en ehkä tajunnut sitä että isä ei vaan halua olla meidän kanssa missään tekemisissä.
Mutta jotenkin näin aikuis iässä hän on ollut mielessäni useammin ja useammin.
Näen usein untaa missä isä sanoo että rakastaa mua, mutta todellisuudessa en koskaan ole kuullut sen sanovan sitä mulle.
Näin hänet viimeksi ohi mennen 10 vuotta sitten,
hän kätteli mua... kuin vierasta ihmistä...
Nyt hän tuskin edes tiedä minkän näkönen olen,jos tulisi vastaan jossain.
Hän tuskin tajuaa millasta tuskaa olen kokenut hänen vuoksi ja en usko että häntä kiinnostaa.
Olisi toinen juttu jos isä olisi kuollut, minulla olisi ne muistot hänestä ja ajasta jonkan sain hänen kanssaan viettää...
En tiedä,meneekö tämä kaipaus koskaan ohi?
Miten muut ihmiset ovat toipuneet tästä ja tuleeko se aina olemaan tälläistä?
Hassua sinänsä kaivata ihmistä jota ei oikein edes tunne ja vaikka hän on kääntänyt selkäänsä mulle,silti ottaisin hänet milloin tahansa takaisin elämääni.en ole katkera...
Mutta miksi hän ei koskaan ole kertonut ja selittänyt miksi hän kohtelee minua kuin ilmaa?
Onko se niin helppoa?
En kait koskaan saa vastauksia näihin kysymyksiin..
Ja en osaisi enää edes kysyä häneltäkään sitä..
Joten elän tämän kanssa elämäni loppuun!
isättömät...
Muita kohtalontovereita?
3355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kokeileppa piruuttasi vaikkapa enemmän aihepiiriin liittyvää palstaa..
Olen huomannut kuinka paljon on sellaisia lapsia pyöräilemässä, ketkä varmasti haluaisivat että isä tai äiti olisi mukana pyöräilemässä. Jos jonkun omatunto alkoi kolkuttamaan, niin yllätä lapsesi jo ensi viikonloppuna ja tee lasten kanssa yhteinen pyöräretki. Yllätyt kuinka hauskaa se on. Tulee sekin aika ettei sinua enää huolita mukaan, vaikka haluaisitkin...
, että isälläsi ei ole ollut paikkaa, missä olisitte voineet tavata. Äitisi ei olisi ehkä hyväksynyt hänen tuloaan kotiinne ja isän uusi kumppani ei välttämättä ehkä halunnut isän entisen liiton lapsia kotiinsa. On oikeasti aika lailla saduista tuttuja ilkeitä äitipuolia, vaikka kaikki eivät sellaisia olekaan. Ei se välttämättä isälle ole ollut tuskatonta olla tapaamatta, mutta helppo tapa olla kohtaamatta tunteitaan. Kerro isällesi, että pidät häntä tärkenä ja mielenkiintoisena ihmisenä ja haluaisit tavata ja jutella elämästä. Valitettavasti elettyä elämää ei saa takaisin ja voi olla, että pysytte jatkossakin etäisinä ja vieraina, mutta ainakaan itsesäsi et voi tilanteesat syyllistää.