Olen 18v nainen ja olen opiskelija. Opintotukeni on aika pieni, hieman päälle 200e. Mieheni on vakituisesti töissä ja tienaa paljon enemmän.
Juteltiin tuossa eilen että jos joskus ostettaisiin yhteisesti jotain tavaraa esim uusi telkkari. Mietittiin millä tavalla se hankittaisiin ja mieheni ehdotti sellaista että esim minä laittaisin johonkin tavaraan vaikka 50e ja mieheni 100e tai minä laittaisin johonki 60e ja mieheni 105e jne.. Eli että itse laittaisin jokaiseen tavaraan aina pienemmän summan.
No, onhan se toki ymmärrettävää minun surkeilla tuloillani etten pysty pistämään paljoa rahaa mihinkään.
Tuli kuitenki semmonen tunne että jos pistäisin itse aina vähemmän rahaa niin JOS joskus sattuisi ero ja ei päästäis tavaroista yhteis ymmärrykseen että kummalle mikäkin tulee ja asia menee oikeuteen niin eikös se aika todennäköistä ole että oikeus luovuttaa tavarat miehelleni koska hän on suuremman summan niihin laittanut..?
Itse ehdotin kiivaasti sitä että kummatki pistäs saman verran rahaa uppoamaan kun jotain ostetaan.
Miten kannattais menetellä? Mieheni ehdottamalla tavalla vai jotenkin muuten?
Lisäksi suututti kun mieheni ärsyyntyi siitä että otin eron puheeksi. Hänen mielestään ajattelin ihan olemattomia asioita kun sanoin että JOS ERO TULEE ETTÄ PITÄÄ SITÄ NIINKIN AJATELLA KUN JOTAIN OSTETAAN...
En tarkottanu sillä mitään pahaa enkä sitä että oltaisiin muka eroamassa. Mun mielestä on vaan hyvä ottaa huomioon sellanenkin asia.
Esim avioehtosopimus ois mun mielestä ihan varteen otettava vaihtoehto mutta en edes haluaisi kuvitellakaan mitä mieheni sanoisi jos sellasta ehdottaisin :D
Yhteisen tavaran
hankkiminen
121072
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oletteko nyt naimisissa vai ette? Kirjoitit nimittäin avoliitto-palstalle, mutta puhut lopuksi avioehdosta. Sillä on iso merkitys ongelmasi kannalta, kummassa liitossa olette. Jos olette avopari, ja eroatte, roinat vie mukanaan se, jonka nimissä ne ovat. Eli periaatteessa, kun telkkareista ja muista ei yleensä tehdä semmoisia omistuspapereita kuin asunnoista, niin se, jolla on esittää maksukuitti. Avoparin tapauksessa näistä irtaimistoista on hankala mennä oikeuteenkaan, kun tavaroiden arvot ovat pieniä suhteessa oikeuskuluihin ja nimiperiaatetta noudatetaan. Jos olette avopari, ette voi tehdä avioehtoa, mutta tietysti voitte yrittää väsätä jonkun muun paperin, kuinka tavaroita jakaisitte. Erityisesti, jos on tarkoitus, että molemmat omistavat jonkun esineen, jonkunlainen paperi on hyvä olla olemassa tai molempien nimi ostokuitissa. Jos taas olettekin aviopari, niin jos teillä ei ole avioehtoa, teillä on avio-oikeus. Ja sen mukaan erotessa molempien kaikki omaisuus lasketaan yhteen pottiin ja laitetaan puoliksi. Minkä vuoksi ajattelit, että avioehto ratkaisisi ongelmaasi? Ei sillä voi säädellä tavaroiden omistusoikeutta, ainoastaan sitä, onko puolisoilla avio-oikeutta toistensa omaisuuteen.
Oletteko vuokralla? Tämän vuoden alusta olet voinut saada myös asuntolisää.. avopuolison tulot ei enää vaikuta sen saamiseen. Jos olette, vuokralla, muuttakaa vuokrasopimus kummankin nimiin, niin voit saada pari hunttia lisää rahaa kuussa.
Miehesi pelkää sana ERO lauseessa joka ei liity mitenkään teidän eroamiseen, vaan realistisesti JOS sellainen joskus tulee niin on helpompaa laittaa tavarat jakoon kuin riidellä niistä. Eli miehesi pelkää eroa ja varmaan on riippuvainenkin jossakin suhteessa eikä uskalla jäädä yksin kun noin ottaa kilarit siitä. No se on toinen seikka. Mutta ihan järkevästi pöydän äärellä juttelette rauhallisesti tilanteesta ja kirjoitatte vaikka paperin mustaa valkoisella ja puumerkki alle. Se on sopimus kahden ihmisen väliltä. Siitä en tiedä miten pätevä se on oikeudes tjms. Mutta siinä tulee selville mitä olette sopineet.
avoliitossa emme avioliitossa.. se avioehtosopimus oli vaan semmonen heitto että sitten "kun ja jos joskus mennään naimisiin" homma.. Eli siis.. Käsitinkö oikein.. jos me ostetaan vaikka telkkari ja kuitti siitä on vaikka miehelläni ja JOS ero tulee niin mieheni sais sen telkkarin pitää koska sillä on siitä kuitti? taisin tajuta väärin mutta jos joku kehtais vähän valasta vielä lisää niin ois kiva.
Tajusit oikein. Se joka on maksanut ja jolla on kuitti, sillä on avoliitossa tavaran omistusoikeus. Usein kaupoissa myös kysytään kenen nimelle ostoksesta kirjoitetaan kuitti (tuskin avoerojen takia, mutta ihmiset hukkaavat kuittejaan...) ja sieltäkin näkee kenelle mikäkin kuuluu. Joten esimerkkinä telkkarin osto. TV maksaa 500e, miehesi maksaa siitä 350e ja sinä 150e. kaupassa mies maksaa ja kuitti kirjoitetaan miehen nimelle ja sinä annat hänelle tuon 150e. Periaatteessahan sinä omistaisit tuosta telkkarista osan, mutta koska kuitti on miehen nimissä, sinulla ei ole myöhemmin mitään oikeutta tuohon sillä et voi todistaa maksaneesi siitä.
Tarkennan vielä sen verran, että jos sattuisitte eroamaan, niin tietenkin voisitte tehdä sen sulassa sovussa ja jakaa tavarat tarpeen mukaan riippumatta, kuka ne on ostanut. Avoliitossa kun olette, niin ainakaan toistaiseksi laki ei tunne semmoista näiden omaisuusasioiden osalta. Eli jos omistat jotain ja eroatte, viet sen mukanasi. Jos mies omistaa, hän vie tavarat mennessään. Tämän vuoksi avoliitto on omistusasioissa riski, josta jokaisen pitäisi olla tietoinen. Monesti pariskunnat tekevät niin, että parempituloinen ostelee arvokkaammat tavarat, mahdollisesti asunnonkin. Heikompituloinen kantaa kortensa kekoon makselemalla jokapäiväistä elämistä, ruokaa ja semmoisia. Jos sitten erotaan, niin parempituloisella on kaikki mammona ja heikompituloiselle jää suhteesta käteen henkilökohtaiset tavarat ja muistot. Sen vuoksi kannattaa olla tarkkana, jos avoliitossa ostellaan tavaroita, että kenen nimiin ne oikeasti tulevat ja ovatko molemmat tähän realismiin tyytyväisiä. Vaihtoehtoja voisi olla, että kaikesta tehdään paperit - tai mennään naimisiin ja saadaan sitä kautta avio-oikeus. ;-)
jos olette aviossa, ei ole merkitystä kumpi maksaa, erotessa pistetään tavarat yhteen pinoon ja jaetaan tasan kummallekin. Silloin on ihan sama kuka on maksanut ja kuinka paljon, ellei avioehtoa ole. jos olette avoliitossa, silloin kaikkein järkevin ratkaisu tavaroiden ostamiseen on ostaa ne itse. Sinä ostat pienempiä ja mies suurempia tavaroita, esim. mies ostaa uuden telkkarin, sinä ostat uuden imurin. Näin on ihan 100% selvää kuka on mitäkin ostanut ja kuka saa viedä ne mennessään mahdollisen eron tullessa. Mun mielestä tuo 50%/50% maksaminen toimii ihan yhtä huonosti kuin 40%/70% tai mikä prosentti osuus tahansa. Todella harvoja tavaroita voi laittaa puolittaa tai osittaa mitenkään, joten käytännössä tuo toimii huonosti.
Älkää ostako jokaista tavaraa kimppaan. Ostakaa mieluummin vuoronperään, esim. mies ostaa telkkarin, sinä mikroaaltouunin, mies pöydän, sinä tuolin, jne. Sitten ei tarvitse tavaroita jakaa sahan kanssa jos ero tulee.
Itse oon kanssa 18-vuotias tyttö ja meillä kyseinen ongelma on ratkaistu nimenomaan ostamalla vuorotellen, tai rahojen salliessa, mutta että jokainen tavara on kumminkin jomman kumman. Mulla on sohva, miehellä on pyykinpesukone, mulla on imuri, miehellä mikro. Näin tästä on helppo lähteäkin, jos siltä jossain vaiheessa tuntuu. Suosittelen.
Yleensä jompi kumpi ostaa yksin, jolloin tavara on aina sen, kumpi se on ostanut. Jos ostetaan jotain yhdessä niin eron tullessa toinen maksaa "osuutensa ulos", eli jos olisin jostain tavarasta maksanut esim. 150 niin mies maksaisi tuon summan minulle sitten jos ero tulisi ja hän haluaisi pitää tavaran. Yleisesti ostetaan kyllä tavarat niin että ne on jomman kumman. Siitä saakin kyllä helposti joskus riitaa, "tää on mun tv ja mä katon tätä, mee kattomaan omaa tv:täs", mutta se nyt onkin jo toinen juttu ;)
"Jos ostetaan jotain yhdessä niin eron tullessa toinen maksaa "osuutensa ulos"..." Muuten systeeminne on varmaan ihan toimiva, eli kumpikin ostaa ja omistaa yksin. Tai silloinkin, jos mahdollinen ero onnistutaan hoitamaan edes jotenkin rauhanomaisesti. Mutta avoliiton haitta on just siinä, että on mahdoton todistaa, että toinen on jotain osuuksia maksanut, jos ero tulisi ja sopuisuutta ei löytyisi enää siinä vaiheessa. Siis jos se, jonka nimissä tavara on, väittää, ettei toinen ole siitä mitään maksanut, niin milläs sen todistaa? Jos ei ole joka tavarasta eriteltyjä papereita, että Matti maksoi 60% ja Maija 40%.
Tällä hetkellä ainut joka on yhdessä ostettu on tietokone ja jos nyt siitä en osuuttani saa niin en jää montaa satasta häviölle :) eli ei kannata näin tehdä oikein isoissa hankinnoissa.. Tällä hetkellä olemme yrittämässä perheen lisäystä, että jos joskus erotaan niin riidat syntyy kyllä ihan muista asioista kuin tietokoneen omistamisesta :)