Näitä "ihanne"mies/nainen-kyselyjä vilkaistaessa ihmetyttää kysyjien oma itsetunto, pitävätkö he itseään arvossa vai miksi toisten mielipide heidän mitoistaan, kiloistaan ja kuppikoostaan on heille kysymyksen arvoinen?
"Olenko mielestänne ihanne?", "Miksi en ole ihanne", "Miten tulisin ihanteeksi?"
Mikä on tällaisten iänikuisten kysymysten pointti?
Varsinkin naisia tuntien ja itsekin naisena mietityttää montako länsimaalaista naista on nykyisin, joilla ei olisi lainkaan kompleksia (tai jopa monikossa) kropastaan ja ulkonäöstään? Että nainen viihtyisi omana itsenään ja arvostaisi itseään, eikä peilailisi koko ajan toisten mielipiteisiin ikäänkuin kysyen "kelpaanhan?".
Ihminen jolla on hyvä itsetunto arvostaa itseään, näkee toki myös "virheensä" mutta pitää silti itseään hyvänä tyyppinä. Ei ylennä eikä alenna itseään.
Ihannenainen/mies ja hyvä itsetunto
fluxdreams
16957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Yhteiskunta asettaa kauheat paineet ulkonäöstä ja pärjäämisestä tänä päivänä. Vallitseviin kauneusihanteisiin pitää istua tai olet huono. Erilaisuus ja oma tahto on kielletty! Lapset eivät saa enää leikkiä kouluikään tullessaan vaan heidän on meikattava ja pukeuduttava asiallisesti lyhyisiin hameisiin ja toppeihin.. Maailma on julma.
Kysymykset itsessään jo osoittavat huonoa itsetuntoa. Tottakai voi kysyä mistä miehet (yleisesti) tykkäävät, mutta paremmat tulokset saisi kyllä ihan kasvokkain kysymällä. Mutta palatakseni ensimmäiseen lauseeseeni, yleensä nuoret sopusuhtaiset naiset eivät ikinä näytä niin pahalta että sitä tarvitsisi kysellä. No kyllä maailma on selvästi muuttunut esim. 70-luvulta. Ei ole enää tietynlaista söpöyttä ja viattomuutta, pinnallisuus ja kova nainenkin on tullut tilalle.
olla tässä haukkumassa jotain miestä tosi tylsäksi tavikseksi ja nössöksi eräänä päivänä? Nehän tietysti eivät ole paineita joita asetetaan ulkopuolelta?
Olen huomannut kun olen lukenut sun viestejäsi eri palstoilta, et sulla on aika vääristynyt käsitys maailmasta ja ihmissuhteista. Oletko miettinyt sitä vaihtoehtoa että olet masentunut ja tarvitset oikeesti apua? Olen tuumaillut sitäkin että oletko koskaan edes seurustellut vakavasti tai onko sinulla ystäviä? " Lapset eivät saa enää leikkiä kouluikään tullessaan vaan heidän on meikattava ja pukeuduttava asiallisesti lyhyisiin hameisiin ja toppeihin.. Maailma on julma. "
Jos ei parikymppisenä olisikaan ikinä seurustellut "vakavasti" ei siinä kyllä ole mitääon outoa. Nuoruus on tarkoitettu elettäväksi, ei tuhlattavaksi. Lähempänä kolmeakymppiä ehtii sitten olemaan niissä hartaammissa suhteissa, trust me. Oho, nyt en varmaankaan sopinut Laressan maailmankuvaan ja minulla on myös vääristynyt kuva ihmissuhteista.
Eikös se lapsenteko ole biologisesti ajatellen parempi hoitaa silloin parikymppisenä, kuin vasta kolmikymppisenä alkaa sitä miestä etsimään?
Voin vastata ainoastaan miehen näkökulmasta, mutta tottakai täysin biologisesti ajateltuna naisen olisi parempi parikymppisenä tehdä jälkikasvu. Mutta totuus on että nykyään kaksikymmentä vuotiaat ovat lähes lapsia ja niin sanottu aikuistuminen on lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä ikävuotta. Ja ellen ihan väärin muista, synnyttäjien keski-ikä on pysynyt jo pitkään noin kolmekymmentä vuotiaana. Mutta parempi, että löytää rauhassa sen oikean hyvän tyypin kenen kanssa haluaa rauhoittua ja perustaa kodin. Tietysti jos se löytyy aiemmin, ei siinäkään mitaa vikaa ole. Mutta omatkin vanhemmat olivat 37v kun minut tekivät, eikä sillä mitään väliä ole.
Jestas mitä vitsejä sä lauot! Kiitos päivän nauruista!
Totta, ulkonäköpaineet on nykyään kovat, niin tytöille ja pojille kuin miehille ja naisillekin. Omassa tuttavapiirissäni kaikilla, paitsi niillä parilla "onnellisella" jolla on trendikkäällä tavalla hyvä ulkonäkö, on komplekseja ulkonäkönsä suhteen. On myös ihan selvä, että ihminen sosiaalisena olentona kyselee, kelpaanko tällaisena (edes koskaan). Mutta onhan niitä muitakin paineita. Hyvä esimerkki on kirjoituksesi. Oli ihminen minkä ikäinen tahansa, niin miksi täytyy asettaa jotain ihme "ootko koskaan edes seurustellut"-paineita. Tuollaisiin asioihin vaikuttaa niin paljon ihmisen perusluonne(esim. ujous) ja sosiaalinen asema (koulukiusatun on vaikeampi luottaa toiseen parisuhteessakaan). Ja sitten vielä kodin arvomaailma/yleinen ilmapiiri vaikuttaa: ainakin mun kavereista ne, jotka ovat sosiaalisten vanhempien lapsia, ovat pariutuneet varhaisemmin kuin ei-niin-sosiaalisten vanhempien lapset. Mitä vikaa seurustelemattomuudessa on, jos on noin muuten ihan hyvin pärjäävä (työelämässä ja on edes joku ystävä) ja tulee toimeen edes joten kuten itsensä kanssa?
kannattaisi sinunkin lukea zeronin muitakin viestejä, Zeron anataa itsestään hyvin epävakaan ja epäkypsän kuvan. Kyllä parikymppisenä voi seurustella, jos et niin mitä sitten teet kun oot yli kolmekyppinen ja kokematon ihmissuhde-asioissa? Sulla on mielipiteesi ja minulla omani, ei niistä voi kiistellä vaikka olet väärässä. Lue kokonaisuus älä yhtä viestiä niin saat isomman ja paremman kuvan asioista.
Tiedän että olet oikeesti pelokas ja haet vaan lämpöä ja piiloitat sen tuon kylmän kyynisen asenteen taakse. Kaikkea hyvää sinulle!
Etpä paljon tiedä elämästä. Itse olin 27 vuotias, kun tapasin hänet joka oli vähän erillainen kuin muut. Siihen asti oltiin eletty rillumareitä, enkä edes tiennyt miten naisen kanssa eletään samassa kämpässä, saatikka se kiinnostanut. Niin vain tässä 11 vuotta myöhemmin ollaan edelleen yhdessä lapsien kanssa täyspainoisessa avioliitossa. En nyt viitsi alkaa enempää hölöttämään, vaikka vaikutatkin koomiselta tapaukselta. Sinuna en yhtään arvostelisi toisia.
Olet kaukana tasapainoisesta!! Olet tyypillinen tunnevammainen kakara, joka vetää säälittävät itkupotku-raivarit kun joku ei ole samaa mieltä sun kanssa. Toivotan silti kaikkea hyvää sinulle.
Jokainen voi aloittaa seurustelun silloin kuin itse haluaa. 30-vuotias ei ole ollenkaan vanha. Sosiaalisia taitoja voi opetella muidenkin ihmisten kanssa kuin vain seurustellessa. Liian nuorena hankitut seksikokemukset ovat riski sukupuolitautien leviämiselle. Harva teini osaa edes käyttää kondomia tai ymmärtää, että kondomi ei suojaa kuin muutamia sukupuolitauteja vastaan ja useimmat taudit tarttuvat kosketuksen kautta. Moni on niin lapsellinen nuorena seurustellessaan, että tulee loukanneeksi toista ymmärtämättömyksissään.
Terve itsetunto vaikuttaa selkeästi myös ihmisen viehättävyyteen toisten silmissä: hän kulkee pystypäin, katsoo silmiin ja useimmiten nauttii elämästään arjenkin keskellä. Eiköhän siinä ole aika hyvä ihanne itsekullekin... :-)
Niin itse olen nyt 23v. Ilmeisen kehittynyt kaikin puolin koska en mieti enää näitä ulkonäkö asioita,syy siihen on mies,siis oikein ihana mies;) jonka löysin aivan sattumalta.. On mulla kyllä ylipainoa yms. Mutta sen ei pidä häiritä jokapäiväistä elämää,koska mun mielestä jokainen päivä on arvokas eikä koskaan voi tietää milloin kuolee...joten,nauttikaamme jokaisesta päivästä kuin se olisi viimeisemme,niin ainakin itse yritän tehdä.:) Vähät välitän näistä idiooteista,jotka,tänne kirjoittelee,koska heillä on niin helvetin huono itsetunto,voivoi,en kuitenkaa teitä muita sääli,koska sääli on sairautta,ihan kuin Teidän mielestänne "ylipaino ja rumuus" Hohhoijaa..kukahan senkin määrittelee...?