Alussa rakkaus toiseen saattaa olla sokeaa. Toinen nähdään mahdollisesti hyvinkin virheettömänä ja täydellisenä yksilönä. Aikaa myöten toista kuitenkin aletaan katsoa realistisemmasta näkökulmasta. Jotkut asiat saattavat jopa alkaa ärsyttämään.
Alussa saatetaan ehkä mennä myös lupaamaan kumppanille kaikenlaista ... sitäkin, ettei ikimaailmassa kykenisi pettämään häntä vieraan ihmisen kanssa, etc. Siitä huolimatta ja syystä tai toisesta, niinkin lupauksista huolimatta monesti käy.
Uskottomuudesta huolimatta - jos kuitenkin rakkautta riittää parisuhteessa -, onko se todella kerrasta poikki vai voiko vielä onnistua eheyttämään suhdettaan kumppaniinsa? Voiko rakkaus voittaa tämänkaltaiset esteet sittenkin?
Kerrasta poikki!
persona-non-grata
1191821
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 119
Vanhimmat
-kerrasta poikki! Ei selityksiä, ei tekosyitä, ei mitään uusia mahdollisuuksia... Se on kerrasta poikki!
rakkautta?
..se et jätän jonkun joka on mua pettänyt ei poista sitä rakkautta mihinkään... En vain anna itseäni kohdeltavan miten sattuu...se on kerrasta poikki..vaikka se rakkaus ei kuolekkaan aikoihin...välttämättä koskaan... Tunteilleen ei voi mitään, mut teoilleen voi! Se lienee sitä aikuisuutta.. ;)
jos itse tekisit jonkun virheen ja oppisit siitä, haluaisitko, että sinua rankaistaisiin siitä virheen tekemisestä kohtuuttomasti, etkä saisi enää tilaisuutta hyvittää sitä?
..sellaisia "virheitä"! Tilaisuuskia olis töissä ja vapaalla pilvin pimein..kuten varmasti useimmilla... Ja jos tekisin, ni lopettaisin itse sen suhteen..riippumatta siitä, että haluaisiko vastapuoli jatkaa vai ei... Kaikkea ei voi hyvittää...pettäminen menee mulla siihen kategoriaan..
Jos pettää, ei rakasta tarpeeksi - ainakaan minä en sellaiseen tyytyisi, että toinen kohtelisi niin huonosti. Pettäminen ei ole mikään virhe, vaan ihan tietoinen valinta. Valitset vain, pidätkö housut jalassa vai et. Ei ole laisinkaan kohtuutonta päättää suhdetta, jos toinen päättää olla tyytymättä vain omaan puolisoonsa.
pelkästään pettämisestä. Kukaan ei ole virheetön. Olisiko oikein, jos tekisit jonkin virheen vaikkapa työelämässä ja saisit potkut sen vuoksi ... ehkä siitä jäisi jopa merkintä ansiokirjaasi ja se voisi vaikeuttaa kohtuuttomasti töihin pääsyäsi jatkossa?
katsoa itseään peiliin ja miettiä, miten olisi voinut toimia toisin. Tekeekö pettäminen sinusta toisesta automaattisesti huonon ihmisen?
ole välttämättä kyse siitä onko pettäjä hyvä ihminen vai ei, vaan siitä voiko luottamuksen kerran pettäneeseen enää koskaan luottaa? Olen itse sitä kastia että jos luottamuksen onnistuu pettämään, niin se onnistuu vain yhden kerran. Ei pettäjä välttämättä ole paha tai huono ihminen, mutta teko on sellainen että tämä saa etsiä sitä parempaa elämää ja osoittaa tätä "rakkauttaan" jollekin muulle.
Jos tekisin työelämässä jonkun suuren virheen, ni tottakai mun kuuluisi siitä saada potkut ja kärsiä mahdollisista jälkiseuraamuksista... Tässä nyt mennään siihen "virheen" määritelmään. Pettäminen ei ole virhe. Se on tietoinen teko..joka muuta väittää, ni puhuu paskaa tai on akuutin sairaalahoidon tarpeessa. Samaa virhe-teoriaahan sovelletaan koko aika esim pedofiilien, rikollisten, mielisairaiden kanssa... Siksi monien rikosten kohdalla tutkitaan mielenterveys ennen oikeudenkäyntiä. Tosin omasta mielestäni "sairaus" on huono tekosyy esim pedofilialle.. Elämässä on paljon tekoja joita ei saa tekemättömäksi ja joita EI pysty hyvittämään. Sellaista ei kuulu saada anteeksi..tapahtuipa se sitten parisuhteessa tai muualla. Nyky-yhteiskunnan yksi suurimpia moraalin rappeuttajia on nimenomaan tää yleinen holhoava ja anteeksiantava-asenne!
Pettäjä on huono ihminen ja mun ei tarvi sellaisen kunniattoman ja moraalittoman kanssa olla. "Huono" suhde on vaan tekosyy. Jos suhde on huono niin silloin lopetataan suhde. pettäjät taas haluavat suhteen mutta niiden tekee mieli vierasta pimppaa/munaa ja sillä käy virkistymässä vieraissa toivoen ettei jää kiinni, jotta voi harrastustaan jatkaa. Ei todellakaan tarvi katsoa pettämisen takia peiliin. Huonon suhteen vuoksi voisikin joutua katsomaan, mutta ei pettämisen. Pettämisessä on kyse aina halusta panna vieraiden kanssa, ja jotkut tekee sitä vaikkei suhteessa ole mitään vikaa. Ne ei vaan pysty oleen yhden kanssa. Pettäjä rikkoo sopimusta ja on sillä arvoton.
pettämisestä? On monia eri tapoja viedä toisen luottamus, silti ne eivät aiheuta sellaista tunnepurkausta, kuin pettäminen ... mikä siitä tekee jotain, mikä on ylitse muiden?
Lisään vielä tämän nykytrendin eli vastuunpakoilun. Aina vaan enemmän porukkaa pakoilee omaa vastuutaan asioista ja syyttelee muita. Ne eivät vaan voi myöntää että niissä se vika on kun sellaista tekee. Se on oma valinta, kukaan ei pakota mutta tekevät silti. Turha itkeä jälkikäteen. Pitää ajatella eka.
parisuhteessaan yhteisesti päätetyt rajat. Mikä sopii toisille, ei sovi toisille. Toki pettäminen on tietoinen teko, kuitenkin kun on kyse sellaisesta, mitä järki ei välttämättä ohjaa ja se tekee minusta siitä paljon inhimillisemmän asian.
Kuinka kauan sellainen ihminen joutuu ryömimään maassa muiden edessä? Ikuisesti ... halveksittuna?
pettäminen aiheuttaa aina kovan tunteenpurkauksen silloin kun kyseessä on ihminen josta välittää ja johon luottaa. Ainoastaan tutut ihmiset voivat satuttaa todella pahasti, vierailla ihmisillä ei ole samanlaista merkitystä tai asemaa.
..on maailman huonoin ja raukkaimisin tekosyy pettämiseen! Parisuhteessa(varsinkin pitkässä) voi toki ihastua joskus...mutta se jää sinne omien korvien väliin eikä millään tavoin heijastu teoiksi. AIKUINEN ihminen hallitsee tekonsa...jos pettää ni ei kannatta enää pitää itseään aikuisena. Ja on turha väittää "et ei voi tunteilleen mitään"..se on taas sitä aikuisuutta että hallitsee itseään... Mielisairaalat ja vankimielisairaalat on täynnä niitä yksilöitä, jotka "eivät voi tunteilleen mitään"...ja tuli esim sellanen tunne et menenpä tänään päiväkotiin puukottamaan kaikki lapset! Karrikoitu esimerkki, mut ymmärsit varmaan metaforan...
Mutta mua pettänyt pysyy ikuisesti halveksittuna mun silmissä. Kunnioitus, arvostus, luottamus yms menee kerrasta ja suhde kuolee. Mun tunteekin jopa kuolee, kun huomaan ettei toinen rakasta eikä välitä musta ollakseen tekemättä tuollaista vieraan pillun kiilto silmissä. Niin se vaan on, ei voi mitään. Toiset voi antaa tuommoisia anteeksi, minä en.
Hienoa sinussa se, että kykenet hallitsemaan itsesi ... sinun ei tarvitse saada oikeasti kaikkea, mitä joskus voit kenties ajatuksen tasolla hetken halutakin (?). Luultavasti olet ihminen, johon voi ihan oikeasti luottaa ...
eri tavoin. Itse olen enempi avarakatseinen näissä asioissa mm. Silti se ei tarkoita sitä, että itse tekisin koskaan mitään tämänkaltaista toiselle, rakkaalle ihmiselle. Tietoisesti toimiessaan pitää aina punnita se, mikä minulle on tärkeää, mikä ei.
..ollaan tietty kaikki...ei kukaan toista parempaa/huonompaa.. Ja haluja ja kiusauksia on kaikilla. Siinä ei ole mielestäni mitään pahaa. Omassa päässään jokainen voi vaikkapa hekumoida naivansa kuollutta lasta (makaaberi esimerkki tiedän..), sillä ei ole väliä. Kunhan se ei heijastu teoiksi... Ihminen mitataan tekemisissään ja tekemättä jättämisissään.. Itselläni tota itsekontrollia on hiottu (hieman ehkä erikoisin metodein) jo alle kouluikäisestä asti...melko kovinkin keinoin ja ottein. En kerro tätä siksi, että koittaisin tässä korottaa itseäni paremmaksi kuin kukaan muu..vaan koska se osin selittää sen mun periaatteellisen järkähtämättömyyden tietyissä asioissa.. Periaate ei ole pitämisen arvoinen jos on valmis siitä joustamaan...
Minun rakkauteni voi olla ehdotonta mutta pettäminen osoittaa että sen toisen rakkaus ei sitä ole. Se että rakastaa jotakuta ei tarkoita että häneen hänen tuhoavien tekojensa takia olisi uhrattava kaikki onnensa, aikansa, pelkonsa - jos se toinen ei vastaa samalla tasolla takaisin. Tällöin voi vain rakastaa - ja olla pettynyt - ja jättää sen suhteen joka ei toimi elämättä - ja valita lähteä etsimään edelleen kahdensuuntaista ehdotonta rakkautta jostain muualta. Tämä on sellainen asenne jossa nähdään omien tunteiden lisäksi myös toisen tunteet ja valinnat osana tosirakkautta - ja se voi olla se toinen joka ei rakastakaan ja siksi valitsee niinkuin valitsee. Siinä ei voi mitään, vain tehdä oma osansa - mutta se ei tuossa tapauksessa riitä.
kuvaa, jotta kuvittelisit olevasi joidenkin yläpuolella. Luulen, ettei muutkaan niin ajatelleet. Asiallisia, kun tekstisi ovat/olivat.
Avarakatseisuutta tuohon mukaan olenkaan. Voi olla avarakatseinen vaikkei hyväksy pettämistä. Voisi olla suvaitsevainen tai vaikkapa välinpitämätön soveliaampi sana? Joku hyväksyy, ja se on sen valinta. Nämä on tosiaan niitä joissa mennään omien systeemien mukaan eikä toinen voi sanoa miten toisen pitäisi se ottaa. Joitakin ei haittaa pettämiset, toiset taas sopivat suoraan että kumpikin saa hyppelehtiä siellä ja täällä. Minä sovin aina että pettämistä ei tehdä, suvaita eikä hyväksytä, ja siitä sopimuksesta sitten pidän kiinni kynsin hampain. Mulla kun ei ole parisuhdetta jos tärkein asia hukkuu eli seksin harrastaminen vain meidän kahden kesken (eli minä ja py), joka tekee meistä parin ja erottaa muista kaveri yms. suhteista.
Sinäpä sen sanoit. Lisään vielä, että mielestäni pettäjä on itsekäs. Huono ihminenkö - riippuu elämän osa-alueesta. Ihmissuhteissa pettäjä ei saa minulta arvostusta.
Etsii sitä nautintoa paikasta jonka tietää toista loukkaavan. Se on puhdasta itsekkyyttä. Ja julmaa. Mä tarkoitin tuolla huonolla ihmisellä kärjistetysti sitä, että mulle se on huono sen jälkeen. En mä tee pettäjällä mitään eikä siihen voi koskaan enää luottaa yms.
Asiasta on turha keskustella... Kukaan ei petä vahingossa vaan siihen antaa ensin itse itselleen luvan. Mitä vaihtoehtoja siinä sitten olisi, jos toinen sellaisen luvan oli itselleen antanut? Hohhoijaa... Vaikkakin olis lapsia, velkoja ja kaikkea. Joskus elämä menee vaan uusiksi eikä jää vaihtoehtoja....
...uskosin et olis mahollista saaha asiat oikenee ko yhes käypi läpi syitä uskottomuutee...taikka sitte kävis sillai et erottas...iha ois kii kumpasenki tunteista..=oI ...en mie kummiskaa välttis eroisi miehestäni...oisi nii monest asiast kummiski kii... =o)
maailma voi romuttua täysin siitä, että toinen pettäisi. Kukaanhan meistä ei ole virheetön ja seurauksiin on aina jokin syy kuitenkin. En tarkoita tällä sitä, että se syy löytyisi aina kumppanista. Itsehän se jokainen päätökset tekee siitä, petttääkö vai ei, jos tilaisuus siihen tulee.
...sillai kummiski ko olis vuosia toisen kans yhes..nii saattas harhautuu yhteseltä polulta..niiko monille vuosikausia yhes olleille käyki...ei toki kaikille.. ...syytä voisi ettii myöskii parisuhteen kumpasestaki osapuolesta..vaikkakii niiko sieki sanoit ei välttis olis syytä ko pettäjäs...mut voisi ollakkii..=oI ...sillo ko suhe muuttuu vain kaverisuhteeks sii helpolla käypi nii et petetää..ko joku muu viel saapi syttymää.. =oI... ...mut niiko mieki sanoin nii siihi vaikuttasi kumpasenki tunteet...jos miun mies tuntisi jottei oisi mun kans onnellii..sitte tahtosi mennä uuen matkaa..nii miksikä mie pitäsin häntä väkisin...ehkäpä se pettäminen oisi ensi oire taikka oireen seuraus siit jottei olis enäi nii hyvä olla yhes..=oI
..toki lopullisesti semmosen särön siihi enne ehyeesee suhtesee mihikä kukaa muu ei päässy kiilaa välii..mut en mie pystys varmaks sanoo oisiko nii..et pistäsin kerrasta poikki... ...ennen se oli nii et poikki..ei mitää selityksii..toki sillo oli kaikki muutekii erilaista..=o) ...kuiteki ko alan oikee funtsii nii uskosin sillo meille olevan kumpasellekki paree luopuu parisuhtees..siis meitin suhtees tykkänää... .....jäisikö se siihi kertaa..??..monil ei jää..ko muistelen taakepäi..
kykenee näkemään asioita kokonaisuutena, ei enää vain jokotai -akselilta ... oppii ymmärtämään elämän moninaisuutta.
Olen elänyt jo 38-vuotiaaksi niin, että se on aina ollut kerrasta poikki. Eikä meillä ole Rouva Ratikankaan kanssa keskenämme taloudellisia sidoksia eikä lapsia, joten en ymmärrä, miksi tulevaisuudessa voisi tapahtua säännön vahvistavaa poikkeusta. Tosin en ole ennenkään ollut vieraissa virkistäytyvää tyyppiä ja olen kohtuu varma, että RR ottaisi minusta eron jo paljon ennen kuin hyppäisi toiseen sänkyyn.
omasta markkina-arvosta eli siitä kuinka hyvät tsäänssit olisi uusilla kala-apajilla
pitäisi enemmän kiinni liitostaan, jos tietäisi, ettei enää olisi kovinkaan "huudossa" sinkkuihmisenä :).
Olisin mieluummin vaikka vanhapiika, kuin huonossa parisuhteessa.
kohdistit tuon kommentin juuri minun persoonaani ja oletuksiisi ajattuksistani. Kukapa sitä huonossa parisuhteessa haluaisi olla ... parempi yksin, kuin huonon kaverin kanssa. Leikkiä voi laskea vakavistakin asioista ... se ei ole kiellettyä.
Putosin nyt ihan kärryiltä. Miten sinä liityit mitenkään äskeiseen kommenttiini, joka koski siis omaa elämääni? Tosin onhan se surullista, jos joutuu olemaan suhteessa sen takia, kun ei usko että löytäisi ketään parempaakaan (viitaten siihen markkina-arvoon). Monethan aloittavat suhteenkin vain sen takia, että olisi joku jonka kanssa olla.
minäkin :). Katsoin viestiketjun uudelleen ja ethän sinä tosiaan tarkoittanut mitään sellaista, mitä kuvittelin sinun tarkoittavan ...
Koska suhteessa ei ole tarpeeksi rakkautta silloin, jos toinen ei ole kyennyt pitämään pöksyjään jalassa. Ja riitää vähempikin kuin pöksyjen pois heittäminen. Olen sitä mieltä, ett ne jotka vannovat uskollisuutta ja päätyvätkin pettämään, ovat alunperinkin sen sisimmässään tienneet että se on mahdollista. Olen sen jopa monelta uskollisuutta vannoneelta (niin naiselta kuin mieheltä) kuullut, että eihän sitä tiedä joskus humalassa.. Joten se on höpönhöpöä, että pettäminen tulisi kuin kirkkaalta taivaalta sille pettäjälle. Usein sitä tehdään jatkossakin, yritetään taas olla jäämättä kiinni ja vannotaan ettei petetä, vaikka aiotaan pettää heti kun on taas mahdollisuus. Minä olen ihan varma siitä, että sitä kykenee olemaan uskollinen jos vain haluaa.
itsestään, ei kannata mennä toiselle mitään suuria lupaamaankaan (?).
Luulisi olevan selvää, ettei pidä luvata sellaista mitä epäilee, ettei kykene pitämään. Mutta monethan lupaa, vaikka tietäisivät silläkin hetkellä että tulevat lupauksensa rikkomaan.
toista vedättämään pyrkien. Siitä ei tunnetusti seuraa mitään hyvää ... siis siitä vedättämisestä.
Yhden kerran voi pettää ja saada anteeksi. Toinen kerta on jo liikaa.
vielä erheeksi, toista selkeäksi virheeksi. Tietysti se riippuu pitkälti omasta persoonasta, mitä hyväksyt, mitä et. Miettii jokainen omalla kohdallaan, miten tärkeä tuo toinen ihminen on minulle, mitä sallin itselleni tehtämän, mitä en.
Voiko kukaan olla kenellekään niin tärkeä ihminen että sallii jatkuvan petoksen?
kielii varmasti myös siitä, ettei tunne itseään arvokkaaksi ihmiseksi. Voi vaikka kuvitella, että on ansainnut kaiken sen, vaikkei se olisi edes totta. Myös läheisriippuvaisuudesta kärsivä ihminen sallii itselleen tehtämän lähes mitä vain.
pettämisestä
Pettäjät ovat yleensä niin tyhmiä, että jäävät aina kiinni. Minä olen ihan varma, että voisin pettää tosi pitkään ja tuskin jäisin kiinni, harmi vaan kun ei kiinnosta käyttää tuota jaloa näyttelyn taitoa :P
antaa anteeksi. Mutta en kyllä olisi myöskään hiljaa asioista muille ihmisille.
punnitaan. Mutta hitto vie en ole valmis luopumaan mistään todella tärkeästä minkään periaatteen vuoksi. En lähtisi suhteeseen sellaisen kanssa, joka osaisi jo nyt sanoa miten toimisi, suhtautuisi tai tuntisi missäkin mahdollisessa skenaariossa. Osittain toki omakin poikaystäväni on "tulevaisuutta kirjoittanut", mutta ei ole ehdoton tai mustavalkoinen ihanteistaan huolimatta ja ehkäpä siksi meillä menee niin hyvin!
Liiallinen periaatteissa pysyminen periaatteen vuoksi ei tee ketään onnelliseksi. Joskus on taivuttava olosuhteiden mukaan.
miten toimia jossain tilanteessa, sillä kriisitilanteet yleensä tuovat esille useimmissa piirteitä, joista yllättyvät jopa itse. Harvalla kuitenkaan kovin hyvää itsetuntemusta on.
Kerran ole sen kammottavan virheen tehnyt että olen antanut anteeksi ekan kerran, kun luulin että pettäminen voisi olla erhe ja virhe.. mikä ei toistu. Olin väärässä. Virhe se voi olla pettäjän mielestä mutta vain jos jää kiinni. Se pettää heti kun edellisestä toipuu ja uusi pomminvarma tilaisuus eteen tulee. En lähde enää koskaan siihen pelleilyyn mukaan. Niin ja huomasin itsestäkin että ei se suhde ollut enää sama. Se kuoli siihen pettämiseen, joten silläkin ihan turhaa. Silloin kun yritin, oli kyseessä lasten isä, joten yrittämiselle on hyvä puolustus. Halusin yrittää jotta perhe säilyisi mutta metsäänhän se meni. En tee enää lapsia, joten ei ole olemassa enää mitään syytä miksi jotain huoraavaa pettäjää katselisin. En katsele, ja se on kerrasta poikki. Pettäminen on oma valinta. Minä en sitä tee, ja vaadin ettei puolisokaan sitä tee.
Toista, kun ei voi hallita tai kahlita mitenkään siihen muottiin, minkä omissa mielikuvissaan toisesta on tehnyt. Useimmiten vapauden antaminen toiselle toimii paradoksaalisti ... silloin ei enää tee mieli tehdä mitään sellaista, mihin periaatteessa voisi vapautta ollakin. Kaikki kielletty kiinnostaa ... sehän on tuttua lapsellisille jo osana kasvatusperiaatteitakin! :) Varmasti lapset tekevät juuri sitä, mitä heitä on eniten kielletty tekemästä. Tulin muuten miettineeksi sitä, jos on tullut joskus petetyksi, että miten kykenet sen jälkeen luottamaan johonkin toiseen mieheen? Haittako vanhat havat uuden suhteen rakentumista, vaikka toisella ei samoja huonoja puolia entiseen olisikaan?
Kaikilla on tiettyjä juttuja joita ne haluavat tai peräti vaativat puolisoehdokkaalta. Mun vaatimuslistalla on top-3:ssa uskollisuus. Vaadin sitö ehdottomasti enkä lähde edes yrittään suhdetta sellaisen kanssa, joka heti sanoo ettei kykene oleen uskollinen. Tosin tuota sanojaa arvostaisin kyllä kovasti, mutten silti suhteeseen ryhdy. En ymmärrä miksi pettämiseen taipuvaiset nimenomaan hakeutuvat parisuhteeseen ja vieläpä sellaiseen jossa vaaditaan uskollisuutta ja he sen myös lupaavat. tietäen ettei pysty sitä kauaa pitään. Huijaamista. Minä en halua avointa suhdetta. Minua ei kiinnosta paneskella vieraiden kanssa ja pidän kiinni siitä oikeudesta ettei mun tarvi olla sellaisen kanssa, joka paneskelee vieraiden kanssa. Ei yksinkertaisesti tarvi ja saan sitä vaatia. Kyllä minä uskoisin pystyväni luottamaan sen verran kun nyt ylipäätänsä ihmiseen pystyn luoottaan. Olenhan avioliiton jälkeen seurustellut ja kummallakaan kerralla ei mies jäänyt pettämisestä kiinni. Ei ollut mitään merkkejä moisesta enkä edes ajatellut koko asiaa. Että mulla ei haittaa.
Tuosta kiellon aiheuttamasta kielletyn asian houkutuksista.. yms. Jos niin lapsellinen ja tyhmä on, niin mitä äkeempää häipyy mun silmistä, niin sen parempi.
Suhteessa jossa rakkaus on molemminpuolista on punainen lanka jossain siellä keskellä. Suhde voi ottaa valtaviakin kolauksia ja vammautua hyvin syvästi - mutta jos se punainen lanka pysyy ehjänä ei mikään ole mahdotonta jos halua rakentaa ja korjata löytyy. Sensijaan se voi olla hyvin pienikin pistohaava joka katkaistessaan sen punaisen langan vie suhteelta todellisen elinkyvyn vaikka suhde muuten vaikuttaisi ehjältä. Se pystytään pitämään koossa... mutta se ei pysty elämään oikeasti. Vähän ehkä turhan yleisellä tasolla sanottu ilman mitään millä osoittaa tuota... mutta tuolta minusta vaikuttaa asia olevan.
kuitenkin toimii siitä huolimatta, että toinen tai kumpikin käy vieraissa. Erilaisia, kun kaikki olemme. Toisaalta tämänkaltaisia pareja on varmasti harvassa.
Onkin parisuhdekohtainen. Tietynlaiset luonteet ja elämänmallit näkevät tuon vieraissa käymisen rikkautena elämässä - silloin se ei ole parisuhteen pettämistä vaan yhteinen hyväksytty linja joka voidaan ehkä nähdä jopa suhdetta vahvistavana kun kumpikin saa olla itsensä. Mutta ajatellaan että tälläinen pari olisi vaikka henkisesti ja emotionaalisesti hyvin läheisiä toisilleen ja heillä on sielullinen yhteys johon he luottavat yhteisenä asianaan. Jos toinen pettääkin sitä puolta - vaikka vain yhden kirjeen muodossa jossa tuossa asiassa toinen arvottaa kirjeen saajan ylemmäs kuin oman kumppaninsa. Se voi olla sellainen piikki joka katkaisee tuon suhteen punaisen langan. Väitän että ajatus siitä että on olemassa jokin yleinen parisuhdemalli jota voidaan soveltaa on typerä ajatus. Ennemminkin näen jokaisen suhteen uniikkina, omine odotuksineen ja järjestelyineen - ja "yleinen suhdemalli" on vain yleisimmin odotuksissa olevat asiat suhteista.
Entäs jos punainen lankasi katkeaa ristiin kymmenen miehen kanssa päivittäin, mistä nyt on juuri kyse? Olisiko parempi vain unohtaa se punainen lanka tällaisista suhteista kokonaan ja hyväksyä se tosiasia, ettei pettämishaluisella henkilöllä ylipäätään ole todellista suhdetta, vaan lähinnä ulkoisista arvoista johtuvaa näennäissosiaalista pyrkimystä ja tarvetta itsekorostukseen...
Täällä näköjään moni paukuttelee henskeleitään ja uhoo, että se olisi siinä. Todellisuudessa, kun sellaisen paikan eteen joutuu ja oikeesti on välittänyt siitä toisesta, ei se enää olekkaan niin helppoa. Ei ne omat tunteet niin helpolla kuole. Se onkin sitten eri asia, jos siitä toisesta ei niin paljon ikinä ole välittänytkään. Mä siis vastaan, kuten moneen muihinkin kyselyihin toimimisesta kriisitilanteessa, että en tiedä, sen näkee vasta sitten, kun sellaisen tosipaikan eteen joutuu.
..on ollut (valitettavasti) ja periaatteistani pidin kiinni! Ja nainen sai monoa.. Se ei tunteitani mihinkään tappanut tai laimentanut... Mutta tarpeeksi monen "laastari"suhteen jälkeen homma oli taas ok. Ja olin valmis taas oikeaan suhteeseen.. =)
Se ei varmasti todellisuudessa olisi niin helppoa ... se toisesta luopuminen, vaikka pettämisen vuoksikin. Miten muuten selittyy ne taistelut omasta puolisosta/kumppanista näiden asioiden yhteydessä ...
mieleeni, jotta miksiköhän todella moni petetty lankeaa sitten itse suhteeseen varatun kanssa? Mikähän logiikka siinä sitten on?
toiminut samoin. Mutta mä nyt puhuinkin nykyisestä suhteestani. Mä olen myös nähnyt monen ihmisen antavan puolisolleen anteeksi, että päädyn siihen, että jos oikein paljon välittää, niin kaikki on mahdollista.
Tunteita varmasti olisi pettämisen jälkeen - sen takiahan se asia niin paljon satuttaisikin. Mutta en minä enää rakastaisi toista, jos hän osoittaisi sen, että rakkauteni on ollut yksipuolista. *jatkaa henkselien paukutusta*
ajattelin, että kun ympärilleen katsoo, niin aika moni antaa, tai ainakin yrittää antaa anteeksi.
..valmis kuolemaan nykyisen naiseni puolesta. Mut jos hän pettäisi mua, ni hän olis sen jälkeen kuollut mulle...
..olen itse kerran ollut (satunnaisessa) suhteessa varatun kanssa. Mutta en tiennyt hänen olevan varattu. Kun sain sen tiedon (kaveriltani, en naiselta itseltään), ni jätin hänet samantein... Näin jälkikäteen ajatellen harmittaa vaan etten kertonut asiasta hänen miehelleen...
toisaalta ei ole olemassa mitään varattuja. Päätöksen suhteen purkamisesta tekee lähtijä. Hyvästä suhteesta harvemmin lähdetään, paskasta kyllä. Kyllä mäkin saan peiliin katsoa erästäkin kertaa, kun on petetty. Mutta ehkä mä olen oppinut niistä virheistäni.
"mieleeni, jotta miksiköhän todella moni petetty lankeaa sitten itse suhteeseen varatun kanssa? Mikähän logiikka siinä sitten on?" Kenties kyse on siitä että ihminen petetyksi tultuaan ei halua varmaankaan hetkeen mitään vakavaa ja varatustahan - pettäjästä - ei ole vakavuudenvaaraa niinkuin sinkusta. Ja sitäapaitsi varatun kanssa nysääminen nimenomaan on oikeutettua, hankkia omat kiksinsä ja käyttää hyväkseen pettäjää = ei tarvi tunteilla turhia tai miettä satuttaako koska se on kusipää kuitenkin. Pettämisen uhrin tekee se joka alkaa pettämään eikä se kenen kanssa petetään. Uhria ei ole silloin kun on uskollinen kumppani - joiden kanssa tietenkään ei kukaan voi pettää. Tällä tavoin petetyksi tullut siirtyessään hakemaan omia tarpeitaan maailmasta ei syyllisty mihinkään vaan hyväksikäyttää jo vammautettuja suhteita. Aivan kuin kärpäset sikiävt raadossa ei kärpäsiä tule syyttää siitä että joku kuoli - koska se ei ole kärpästen vika vaan tilaisuus elää.
asiaa, niin ei se, että hairahdut vieraaseen sänkyyn kerran tarkoita sitä, että rakastaisit toista sen vähempää, kuin ennenkään. Ei rakkautta ja seksiä voi yhdistää täysin yhdeksi ja samaksi asiaksi. Ne voi myös eroittaa toisistaan. Parisuhteissa myös aina toinen rakastaa enemmän, kuin toinen ... rakkautta ei aina saa yhtä paljoa, kuin antaa, vaikkei toinen koskaan pettäisi.
On tehty muistaakseni jenkeissä tutkimusta, että sotilaista 10% pystyy toimimaan tulikasteessa tehokkaasti, ne 90% paskii housuihinsa poteroissaan, tai tapattavat itsensä peloissaan. Kuitenkin melkein 100% niistä tyypeistä uhoavat kotona menevänsä näyttämään vastapuolelle närhen munat. Tää oli tällainen vertaus sille, että ihminen ei aina tiedä miten se kriisitilanteeseen reagoi, ennen kuin se tilanne on päällä. Että paukuttele pois.
" rakkautta ei aina saa yhtä paljoa, kuin antaa," ..niinpä.....
ihan miten vaan. En mä pysty kiistämäänkään, etteikö niinkin saattaisi käydä.
Minä koin sen, ja se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei mitään ongelmaa näkynyt missään. Senkin jälkeen se vielä itku silmässä kertoili kuinka on virhe kyseessä eikä koskaan enää tapahdu. Juu.. varmaan sata kertaa sen jälkeen ennenkuin tosiaan heitin sen pihalle. Jälkikäteen sain kuulla että se oli ilmeisesti koko liiton ajan nusaillut siellä ja täällä. Kaiken aikaa vakuutellen rakkauttaan yms. Tuosta sitten tiedänkin niin hyvin ettei liitossa tarvi olla vikaa jos toinen on pettäjätyyppinen. Se haluaa liiton, ja salaisen kaksoiselämän. Muistan myös kuinka se koski ja tappoi niitä tunteita. jos ei lapsia olisi ollut, olisin hyvinkin pistänyt sen heti pellolle. Muutuin itsekkin siinä niin paljon ettei mikään ollut entisellään. Lopussa jo ajatteleikin että häipyis nyt niitä horojaan naimaan siitä ettei tarvi katsella sitä. En välittänyt enää yhtään. Nyt se on lopullisesti mun selkärankaan ja periaatteisiin koodattu, että heti ekasta pettämisestä pellolle vainka kuinka välittäisin. Minä ansaitsen parempaa kuin lutkailevan äijän.
varattu siitä huolimatta, etä pettäisikin kumppaniaan. Omasta mielestäni myös kolmannella osapuolella on oma vastuunsa tapahtumassa.
pysty kiistämään kantaasi. Sun pitää myös ottaa huomioon, että mä en osaa kokemuksieni kautta katsoa asiaa, noin musta-valkoisesti. Ei se pettäjä ole aina samanlainen patologinen valehtelija-petturi. Mä en osaa yleistää, jokainen case on omanlaisensa. Muuten mä puhuin liitosta lähtemisestä, en yksistään pettämisestä. Lähdithän sinäkin ilmeisen paskasta liitosta.
Koskaan ollut suhteessaolijan kanssa. Kyllähän ne ukkomiehet vonkaa, mutta minä viittaan niille heti kintaalla. En todellakaan halua alkaa lutkaksi (pidän suhteessaolijan kanssa olevaa lutkana tms.) enkä missään nimessä halua olla miehen kanssa joka pettää. Hyi helkkari. Eli ei koske mua. Mutta mitä tulis mieleen tuosta niin kosto. Jotkut, joilla ei ole oikein toi oikeidentaju ihan balanssissa, voi alkaa "kostaan" vamppaamalla myös varattuja ja rikkomalla niiden liittoja.
millään voida kaikista asioista olla samaa mieltä. Mä olen edelleen sitä mieltä, että vastuu on varatulla, ei sinkulla.
on vastuunsa ... vastuu siitä, miten tietoisesti satuttaa taas sitä uskollista osapuolta toisten parisuhteessa. Ei se, etä on joskus tullut petetyksi ja lankeaa tämänkaltaiseen suhteeseen itse, tee ketään syyntakeettomaksi. Eikö päinvastoin silloin jokaisen pitäisi ymmärtää se, miten sellainen toista voi satuttaa? Miksi ehdoin tahdoin halutaan tuhota myös muiden elämä siinä sivussa, kun itsellä on niin helvetin paha olla?
...hairahdus voipi olla sen hetkisen elämäntilanteen "piikki" suhteen tulpas..mut nii pettäjäki saattaa katuu sekä olla itekki yllättyny siit et pääty toisen sänkyy...sillo ko on tunteet hakusessa..eikä oikee tiiä onks sii omas suhtees hyvä olla vaiko ei..=oI ...hmm en mie sitä sano et semmoi ois hyväksyttävää niiko ok..et käyppäs vain vierasi miettimäs..ollaaks myö hyvät yhres...mut mieki käsnään sen noi niiko sieki et seksi niiko rakkauski olis eroteltavissa toisistaa...ja et myö ollaa ihmisii..erehtyväisii.. =o) ...jonki kans vois olla hirmusti intohimoo sekä leiskuntaa ko toisen kans löytys sielujen sympatiaa..niiko henkistä yhteyttä...ei niit oikee pystys iha puusilmäsesti kattomaa vain yheltä kantilta...=o) ..ilimanmuuta kaikki paree olis ko sekä sielujen sympatiat sekä intohimo olis yks yhtee..siispä pystys löytyy samasesta paketista kaik tarvittava..=o) ...niiko jokai enempi taikka vähempi semmosta suhetta itellee toivookii et olis kaikki tarpeellii sii samas..=o) ..mut nii oisi ihmisestä kii kellekä oisi mahollist antaa anteeks pettämii...ko on ihmisii ja ihmisii sekä suhteita ja taas suhteita..joihiki kiintyy enempiki ko toisii..sitte joilleki on helpompi antaa anteeks semmosii asioita joita toiselle ei pystys antaa millää anteeksi..=o) ..ihmisist nii kovasti kii..sekä omista tunteista sit ihmist kohtaa..=o)
sinua, kun kommenttini kirjoitin :) ... Kosto voisi siis josain määrin olla hyvinkin kyseessä.
Välttämättä olekkaan. Voi olla ihan kertaluonteinenkin mutta mua ei enää kiinnosta sekään. Kokemuksesta tiedän että _mulle_ se on sitten siinä. En edes halua antaa anteeksi. Lähdinlähdin.. ja mullapas vasta vaikeeta olikin mutten pettänyt silti :D
paskat jutut jättää ihmiseen arpia ja ne arvet ohjaa sen ihmisen toimintaa jatkossa. Jos lapsikin polttaa näppinsä kuumassa liedessä, niin se oppii varomaan sitä jatkossa, ettei sattusi uudestaan. Se on vaan meillä kaikilla noi arvet vähän erilaisia ja me pelätään eri asioita. Eikä siinä mitään sen kummempaa ole. Sulla se on toi pettäminen ja mulla mustasukkainen exä.
Bullshit. Minä en ikinä voisi ajatella niin että parisuhteeni tulevaisuus on jonkun muun kuin minun tai kumppanini käsissä. En aio antaa valtaa kenellekään muulle suhteeseeni enkä oleta että kumppaninikaan antavan - tai siis vaadin että kumppanini ei anna. Se on se pettäjä joka avaa oven kolmannelle osapuolelle. Se että avaa sen oven on se mikä asiassa on se todellinen vääryys - se pettämisen mahdollistava taitekohta joka määrää tulevankin. Muu on vain seurausta johon liittyy se joka päästettiin sisään. Se kuka päästettiin sisään... hänelle annetaan valtaa jota ei pitäisi olla kuin suhteessa olevilla - ja sen vallan antajana on pettäjä. "Ei se, etä on joskus tullut petetyksi ja lankeaa tämänkaltaiseen suhteeseen itse, tee ketään syyntakeettomaksi." Ei. Syyntakeettomaksi tekee se että syyllinen on se joka pettää kuten yläpuolella selitin. Älä jaa parisuhdevastuuta maailmalle vaan anna se niille joilla sitä oikeasti on. Parisuhteessa olevilla. "Miksi ehdoin tahdoin halutaan tuhota myös muiden elämä siinä sivussa, kun itsellä on niin helvetin paha olla?" Tätä sinun pitää kysyä siltä joka pettää. Ihmiset rakkaudesaan ja tuskassaan eivät halua useinkaan nähdä syyllistä lähellään vaan etsivät syntipukkia muualta. Todellisuudessa se syyllinen on juuri siinä omassa kumppanissa - ja kenties parisuhteessa - eikä missään muualla.
Toi mustasukkaisuuskin kuuluu siihen top-3.. joka lopettaa myös suhteen heti kun astuu esiin. Mustasukkainen ja pettävä puoliso.. voiko sen kamalempaa enää olla. No, väkivaltainen siihen päälle kruunaa varmaan kaiken :) Juu.. ainahan sanotaan että virheitä voi tehdä mutta vain tyhmä toistaa samaa virhettä. Minä olen läksyni oppinut ja osaan etsiä vaaranmerkkejä. Ihan vaan itsesuojelun nimissä. Ei rakkaus ja parisuhde niin tärkeä ja ihmeellinen juttu ole että sen takia ihan mitä vaan sietää. Ei mulle ainakaan. Arvostan itseäni ja lyhyttä elämääni enemmän.
En mä kyllä sitä luullut, kuhan vaan vastasin ettei tämä petetty ainakaan toimi niin :) Kuullut kyllä olen niistä kostoretkelle lähtijöistä.
Kukaan joka suhtautuu noin löyhäperäisesti omien tunteidensa hoitamiseen, arvioimiseen eikä kykene pysähtyyn kuunteleen itseään saadakseen selvyyden tunteistaan vaan menee paneen tyylillä "Oivoi kun nyt en ole oikein selvillä tunteistani mut sä siinä pääset paneen mua tänää"... Ei ole suhdekelpoista materiaalia mun silmissä. Jos on epäilyksiä omista fiiliksistä ne voi käsitellä asiallisesti pois. Se on ihan täysin mahdollista. Kaikille tunteille on syynsä eikä mikään ole sellaista että se on "ihan pakko". Kyseessä on aina arvoajattelu pohjimmiltaan jossa verrataan parisuhteen tärkeyttö muihin asioihin - ja jos pettää on se omien loogisten ja tietoisten valintojen seurausta. Pettämistä ei voi perustella sillä että "ei ollut minusta kiinni" - koska se ei kenestäkään muusta ole kiinni. Ei ole sellaista "mystistä aluetta" itsessä jolle ei voi mitään - koska aina voi valita sanoa "ei" ja pitää siitä kiinni koska tahtoo olla uskollinen.
oikeuta ketään toimimaan niinkuin itseä huvittaa. Ainakaan tavalla, jonka päämääränä on satuttaa sitä kolmatta osapuolta.
..mut toinen olis välist toista heikompi...=o)..jokaselle ei ole nii selkeetä mitä tuntee..niit oisi kuule paljo semmosii ihmisii..joillekka käväsy toisen syleilys olis "lääke"..omaa epävarmuutee.. ..=oI ...niiko hetkeks kadottaa sen punasen langan.. eikä oiskaa nii eheästä ihmisestä välttämät kyse...
Kiteytettynä ajatus : "Koska olen heikko olen oikeutettu pettämään" Ei toimi.
sen punaisen langan jossain vaiheessa ... ehkä vain hetkellisesti, toiset pidemmäksi aikaa. Juuri tuosta on kyse, kuten sanoit - toiset ovat heikompia, kuin toiset! Monessakin suhteessa ... pettäminen vain yksi pisara valtameressä. Ja juuri heikkous tekee elämän jossain määrin inhimilliseksi, vaikkei heikkous sinällään olekaan mikään tavoiteltava asia. Ainakaan suurimmassa osassa asioita. Me vahvemmat tietenkin tällä kovien arvojen aikakaudella helpolla tuomitsemme ja halveksimme näitä ihmisiä, mutta millä oikeudella? Miten me lopulta osaamme käsitellä omaa ihmisyyttämme, ellemme hyväksy heikkoutta ympärillämme?
Ei sitä voi noin yksioikoisesti ajatella. Mikä on oikeutettua, mikä ei tässä maailmassa? Oikeudenmukaisuutta ei ainakaan ole ...
..nii sillai se vain toisilla olis..=o).. ..enkä nytte puhu ittestäni..vaa siit et tiiän joillekki sen olevan juurikki nuin..=o)
...minust olis hirmusen hyvä ihmisen koettaa nähhä asioita sen toisenki kannalta..koettaa ees hetkeks uppoutuu siihi maalimaa mitä toinen elää..=o) .....näit oisin vatvonnu omis aikasemmis suhteis sekä tuttuavien suhteis nii järettömästi juurikkii näit pettämis asioita jotta oisi tullu mietittyy niiiii monelt kantilta nuitaki asioita...ettei se oma näkemys olis jääny ainoaksi..=o) ..vaikkaki itte eläs mitekä päi uskollisee nii ja tietäs mitekä pitäs tehhä mitekä olla..nii mahotonta on siltikää rupee yks silimäsesti ketää tuomitsee iha vain kylmiltää... ..en miekää pettämistä kunniotettavana piä..enkä tahtosi millokaa tulla petetyksi sen enempää ko ite ikinä sortuu pettämää..ko en oisi ikinä pettänny...mut niiko sanoit punasen langan voipi kadottaa juuriki sillo ko sit vähiten uskoo tapahtuvan... =oI jottei viitis kummiskaa sanoo ei koskaa...
Rakkauden ja seksin tosiaan voi erottaa toisistaan. Mutta jos on luvannut parisuhteessa olla uskollinen, silloin kykenee rakastamisen myötä olemaan harrastamatta seksiä muitten kanssa. Koska parisuhde, rakkaus = toisen kunnioittaminen (pöksyt pysyy jalassa)
Olen kyllä kohdannut elämässä sellaisia shokkitilanteita, että on lamaantunut täysin eikä kyennyt toimimaan kuten olisi pitänyt (esim. pahoinpitelyn nähneenä, shokeerasi sen verran etten kyennyt hälyttämään apua) Mutta jos toinen pettäisi, sen alkushokin jälkeen kykenisi kyllä tekemään ratkaisun, että tämä ei voi jatkua näin. Ehkä kun on kertaalleen jo käynytkin sen läpi, että suhde päättyy vaikka haluaa niin uskoa että se kestää ja jälkeenpäin ajatellut, että olisi pitänyt päättää se jo aiemmin niin osaisi tässäkin asiassa toimia fiksummin ensi kerralla, eikä jäädä vuosiksi odottamaan että milloin se toinen pettää taas. Tai jos jatkaisin suhdetta pettämisen jälkeen, en ainakaan enää uskollisena. Sillä en hetkeäkään luottaisi ja uskoisi, että toinen ei koskaan enää petä.
"tyhmääkin" mennä lupaamaan kellekään mitään. Tilanteet voi aina muuttua aikaa myöten.
Jos huomaisin jossain kohtaa, että en enää kykenekään pitämään hamettani alhaalla muitten miesten lähellä niin ilmoittaisin siitä kyllä puolisolleni ennen kuin nostaisin helmat korviin. Enpä kyllä keksi mitään syytä, miksi haluaisin hypätä vieraisiin, kun tiedän että paras löytyy kotoa. Haluja ja himoja voi olla, mutta ihmisellä on myös oma tahto ja vapaus valita, miten niitten kanssa etenee.
kumppanilta saisi aina kaiken sen, mitä emotionaalisesti tarvitseekin. Toisinaan niin ei kuitenkaan ole. Siitä huolimatta pysytään yhdessä, vaikka tiettyihin tarpeisiin haetaankin muualta tyydytys. Toisinaan on myös ihan ymmärrettäviä syitä, miksi näin. Asiat, kun eivät ole aina niin yksiselitteisiä ja mustavalkoisia.
Vedän vain rajan siihen mihin itse pystyn pahemmin edes pyrkimättä. Miksi tehdä asiasta yhtään vaikeampaa kuin se on? Jos tähän ei pysty ei tarvi olla mun kanssa, mä voin ilmaista tän yksinkertaisen periaatteen heti suhteen alussa ja jos tuntuu että tota ei pysty saavuttaan niin ei tarvi mihinkään ryhtyäkään - toisenlaisia miehiä on aivan varmasti. "oikeudenmukaisuutta ei ole". On sitä jos päättää sellaista itse noudattaa. Silloin on oma linja oikeudenmukainen. Sitten voi pistää siihen rajan ja antaa toisten onnistua (pidetään) tai epäonnistua (ei pidetä) täyttään noita hyvin yksinkertaisia ja helppoja periaatteita. Mitä sellaista uskollisuudessa menettää mitä ei voi saada jos sitä oikeasti haluaa? - siis ihan oikeasti - haluaa? Jos tuntuu siltä että suhde ei ole oikea ja uskollisuuden arvoinen niin asiasta voi vaikka puhua kumppaninsa kanssa ja katsoa mitä siitä seuraa, hakeutua vaikka terapiaan ja lopettaa suhteen tai asettaa sinne vaa'an toiselle puolelle niin paljon todellista tahtoa että se vääntyy alas - tai - jos se pettäminen ja vieras on niin ihana että on "pakko saada" niin sitten se parisuhde häviää ja omalle kumppanille annetaan vapaus jos hän ei halua sellaista joka väkisin hinkuaa vieraan luo. Mikään näistä ei ole pettämistä, vaan ne ovat sitä että asiat laitetaan oikeaan perspektiiviin ja kannetaan aitoa vastuuta omasta elämästä ja suhteesta ja katsotaan kuinka pitkälle se punainen lanka johtaakaan ja halutaanko se katkaista. Sen voi tehdä kumppaninsa kanssa pettämättä, katsoa mikä on tärkeää ja mikä ei. "alentuvainen"? Mä en tajua mitä se tässä yhteydessä merkitsee. Oikeudenmukaisuus ei ole ihmissuhteissa mikään yleiskäsite, mutta mä voin taata että siihen oikeudenmukaisuuteen jonka mä vaadin suhteissani olevan on molemminpuolinen uskollisuus elinehto. Mun kanssa ei kannata olla ellei koe samanlaisuutta, todellista onnea ja varmuutta toisenlaisen kannattaa hakea jostakusta joka sietää pettämistä koska "tää baari valitsee asiakkaansa"
"sen punaisen langan jossain vaiheessa ... ehkä vain hetkellisesti, toiset pidemmäksi aikaa. Juuri tuosta on kyse" Silloinkin voi valita etsiäkö sitä lankaa vai hakeutuakko muihin kuvioihin. Kun on parisuhde sitä hoidetaan. Jos kokee että parisuhteella ei ole merkitystä se ei tarkoita että pitää lähteä heti säntäilemään vieraisiin sänkyihin - vaan ottaa ja istua alas ja miettiä mitä tehdä. Siinä on ainakin se ihminen jonka kanssa ollaan parisuhteessa. Hänen tulee tietää asioista. Hänen kanssaan voi keskustella langattomanakin. Kyse on valinnasta jonka voi tehdä, ei vain siitä että aina kaikki tuntuu "oikealta" tai edes "järkevältä" - vaan se on asia joka hoidetaan aina niin - aina kotiinpäin. Tämä prosessi johtaa väistämättä joko-tai ratkaisuihin jotka edustavat ihmisen todellista sisäistä arvomaailmaa, se voi kestää kauankin - mutta se tapahtuu lopulta. Siihen ei tarvi sotkea ketään ja heikko voi olla ilman että tarvii pettää ketään. "Me vahvemmat tietenkin tällä kovien arvojen aikakaudella helpolla tuomitsemme ja halveksimme näitä ihmisiä, mutta millä oikeudella? Miten me lopulta osaamme käsitellä omaa ihmisyyttämme, ellemme hyväksy heikkoutta ympärillämme?" Siksi että hyväksymällä heikkouden me eväämme heiltä mahdollisuuden vahvistua ottamalla heidän heikkoutensa suojelukseen ja kannettavaksi. Sensijaan palauttamalla heidät uudelle oppimiskierrokselle tarjoamme heille mahdollisuuden oppia itse elämää ja vahvuutta, tärkeysjärjestysiä ja toimintatapoja - ja alkaa punaisen langan etsintä uudelleen. Toisekseen uskon että mikäli rakkaudella on korjaava voima se toteutuu sitten ajan kanssa pettäjän suhteen. Ainakin minä koen tarvitsevani kuitenkin puhtaan pöydän jatkaakseni itse jotenkin ehjänä, ja jätän mielummin jatkoyrittämisen luonnollisen kasvun ja parantumisen varaan kuin että sitä itse alkaisin väkisin työstämään. "pettäminen vain yksi pisara valtameressä." Pisara myrkkyä ihmiselämässä jonka sisältö negatiivisissä asioissa ei ole valtameri vaan ennemminkin se katkera lasillinen asioita joka pitää jokatapauksessa juoda. Siinä missä muut katkerat asiat vain maistuvat pahalta ja ovat inhottavia on myrkyllä kuitenkin vakavammat seuraukset. Ehkä sitten olen sinua herkempi kun astiani on tuon verran pienempi.
että jättäisin. Sillon olis luottamus mennyt eikä sitä vois saada takaisin. Mulle luottamus suhteessa tärkeintä.
omalla tavallaan ja jokaisen oma kokemus asiasta on oikea.
mielestäni splittingin puolelle, eli jätetty on voittaja tuossa tilanteessa.
useimmiten vaikea mieltää sekä hyvä, että paha. Kuitenkin meissä jokaisessa on myös se pimeä puoli, halusimmepa tai emme.
Vastaan nyt vielä äkkiä ennen, kuin lähtee taju(aika kipee olen), että mä en varmaan oikein kunnolla taas lukenut tuota sun avausta, mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos on niin, että toinen nähdään täysin virheettömänä yksilönä ja sitten, kun jokin virhe hänessä ilmenee, tai hän tekee jonkin virheen, kääntyykin tämä toinen täysin virheelliseksi ja pahaksi ja välittömästi halutaan päästä tästä saastasta eroon... se kertoo samalla siitä, ettei tällainen henkilö pysty näkemään itsessään mitään pahaa, tai virheellisyyttä, vaan näkee itsensä täydellisenä ja kaiken tavoittelun kohteena(on itse tekeminen ja libido). Mutta tuosta pettämisestä, jos ajatellaan, että minua toinen osapuoli pettäisi, kun en yleensäkään näe toista mitenkään täydellisenä, vaan ihan inhimillisenä kaikkine heikkouksineen(nehän tekevät yksilön), varmaan ihan tavallisesti koittaisin keskustella asiasta, mutta kyllä kylmä tosiasia on se, ettei pettäjä kestä tekoaan niin, että voisi siitä keskustella ja helposti siinä kävisi niin, että pettäjä olisi se, joka jättäisi kerrasta.
koeta nyt lepäillä ja muista juoda runsaasti nestettä (en tosin tiedä, mikä sinulla on)...
Tottakai on hyviä ja huonoja puolia, sehän on selvä. Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Kyse onkin siitä mitä huonoja puolia on valmis kestämään. Mulla itselläni on top-3 lista joiden ilmaantuessa suhde loppuu eli 1. Väkivalta 2. Pettäminen 3. Mustasukkaisuus Kyse ei ole tosiaan etteikä ymmärtäisi että ihmisissä on virheitä. Mun kohdalla on täysin kyse siitä että olen itse listannut noita asioita, ja ne on sellaisia että jos niitä ilmenee suhteessa, niin suhde loppuu siihen. ne on mielestäni niin pahoja ettei kannata edes yrittää sellaista suhdetta. Yksin on hyvä olla ja maailma on täynnä miehiä joista voi löytää sen joka noi kriteerit täyttää.. Ei ole mikään pakko olla väkisin sellaisen kanssa joka ei täytä. Ne on yksinkertaisesti niin pahoja. Ihan sama jos se mies paljastuisikin pedofiiliksi niin ulos vaan samantien. Ei puhettakaan yrittämisistä eikä ymmärtämisistä. Pettäminen on samaa kategoriaa vakavuudeltaan mun listalla.
... Kyllä te tiedätte. Mua on petetty ja mä oon pettänyt. Mut mun rakkaus ei vaan kadonnut mihin.. Noihin tapahtumiin liittyy paljon kaikenlaisia asioita. Oikeastaan noihin asioihin ja tapahtumiin sitä jollakin tapaa "heräsi" ja huomasi kuinka paljon se toinen oikeasti merkitsee.
asioista voi oppia jotakin ja niistä voi löytää myös jotain positiivista. Joskus se "herääminen" vaatii rajumpaa ravistelua, kuin voisi kuvitellakaan ...
"Alussa rakkaus toiseen saattaa olla sokeaa. Toinen nähdään mahdollisesti hyvinkin virheettömänä ja täydellisenä yksilönä. Aikaa myöten toista kuitenkin aletaan katsoa realistisemmasta näkökulmasta. Jotkut asiat saattavat jopa alkaa ärsyttämään." Rakkaus, uunituoreena on aina sokeaa. Ei edellinen sitä todista, ettäkö toisen virhettömäksi ja täydelliseksi tunnistaisi. Suhteen pidemmälle edettyä, alkavat myös kumppanin itseä ärsyttävät luonteenpiirteet tuoda omat ristiriitansa. Kun toivoton yritys muuttaa kumppani kaltaisekseen unohdetaan, siitä alkaa parisuhteen hedelmällinen kasvu "tulla yhdeksi lihaksi". "Alussa saatetaan ehkä mennä myös lupaamaan kumppanille kaikenlaista ... sitäkin, ettei ikimaailmassa kykenisi pettämään häntä vieraan ihmisen kanssa, etc. Siitä huolimatta ja syystä tai toisesta, niinkin lupauksista huolimatta monesti käy." Ei pidä mennä lupaamaan mitään, josta ei varmuutta ole kun kaikki on vielä edessä päin, elämä näkemättä ja kokematta. "Uskottomuudesta huolimatta - jos kuitenkin rakkautta riittää parisuhteessa -, onko se todella kerrasta poikki vai voiko vielä onnistua eheyttämään suhdettaan kumppaniinsa? Voiko rakkaus voittaa tämänkaltaiset esteet sittenkin?" Pettymyksiä tulee, ehkä pettämisiäkin. Mikä sai aikaan pettämisen? Mitkä syyt johtivat syrjähyppyyn? Oliko ainoastaan pettäjän syy, vai oliko petetyssäkin omat syynsä tapahtuneelle? Jk. Jos parisuhde on rakennettu kalliolle, se ei sorru yhdestä syrjähypystä. Asiat vain käsitellään pohjamutia myöten ja jatketaan taas yhdessä entistä ehompina.
selvitä yhdessä. Riippuu tietysti siitä, haluavatko kumpikin samanlaisia asioita parisuhteelta ja mitä ovat valmiit siihen yhdessä panostamaan.
parisuhde koostuu. Kukapas ulkopuolinen siihen on sanomaan yhtään mitään. Mikä soveltuu yksille, ei välttämättä kelpaa toisille. Hyvää yötä.
minä annan kyllä suhteessa sen tarvittavan tilan ja vapauden toiselle mutta eikö se suhde oo sen takia muodostettu että halutaan olla toisen kanssa eikä siihen yksinkertasesti kuulu mitään pettämisiä vai oonko ihan väärässä? jos se luottamus petetään siltäki saralta niin se varmaan tekee sen myös uudestaan, luottaen siihen että hälle annetaan toisen ja kolmannenki kerran anteeksi. en ees käsitä miten luottamuksen rikotussa suhteessa toinen osapuoli voi ollakkaan.. aina pitäis epäillä että missähän se nyt on, kenen kanssa jne.. kyllä seki kävis ennen pitkää voimille joten miksi enää yrittää. naurettavaa myös se että suhteessa lupaillaan käsi sydämellä toiselle että hän on rakkain, häntä ei petetä.. ku se ei aina vaan oo niin.
Eihän kukaan ylipäänsä yhteen mene asenteella, ettei tästä nyt kuitenkaan pidemmän päälle mitään tule ja erotaan me kumminkin jonkin ajan kuluttua, etc. Pitkässä juoksussa vain parisuhde saattaa muutua erilaiseksi ja uusia tilanteita eteen tulla ... koskaan ei voi vannoa, ettei koskaan :).
oon kyllä luottanu osaltani siihen puhumisen taitoon, en pettämisen. jos ei senkään jälkeen toimi syyn tai toisen takia niin sitte ei, parempi kai erota ja sitte vasta mennä vehtaan minkä jaksaa. vaikka ei me kaikki kyllä samanlaisia olla ja hyvä niin, mutta näin minun suusta. jos nyt käsitin vastaukses mun vastaukseen oikein.