Olen seurustellut puolitoista vuotta nykyisen vaimoni kanssa. Hankaluudet vaimon aggressiivisuuden kanssa alkoivat jo varhaisina aikoina, mutta tuoreen rakkauden palolla monet asiat sai korjattua. Toki meillä oli onnellisiakin jaksoja. Ajan myötä (tämä on sitä palstalta jo tuttua osastoa) ongema tuli useammin ja useammin esiin: raivokohtauksia oudoista ja odottamattomista syistä ja jälkipuintia, jonka lopputuloksena minä itse olin aina syypää.
Menimme parisuhdeterapiaan, jossa siitä asti on kaiveltu vain syitä, miten minä aiheutan ongelmat. Nyt namisiinmenomme jälkeen meno on yltynyt entisestään, ja riidat syttyvät noin kerran tai kaksi viikossa. Silmänräpäyksessä vaimo on minussa kiinni, hakkaa, potkii ja yrittää kaikin keinoin vahingoittaa fyysisesti. Ei siis naisellista läpsyttelyä, vaan todella tarkoituksena satuttaa mahdollisimman tehokkaasti. Huomaan, että miehenä tilanteessa on hankalaa, koska miehen lyöminen (lue: mies lyö naista) on ylesesti ymmärretympää. Miehenä tulee heti olo - miksi mies "antaa naisen lyödä", viitaten aiempaan fyysiseen etulyöntiasemaan. Mieleen tulee kummallisuuksia kuten, miten miehestä on voinut tulla tuollainen vässykkä? Itselleni asiassa on kuitenkin kyse kunniasta ja siitä, että en haluaisi itse elää itseni kanssa, jos löisin takasin. Tästä syystä olen joutunut ikävään luuppiin, jossa asia vain yltyy, koska en "lopeta" sitä. Ulospäin vaimoni on kunniallinen ja ylpeä nainen. Kaikki tämä tapahtuu aina kotona ja aina tärkeintä on, ettei naapurit saa tietää. Myös ruhjeet tulevat aina kroppaan, ei koskaan kasvoihin.
Samaa on myös henkinen väkivalta. Vaimoni kontrolloi elämäämme sanattomasti, koska tiedän, että jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaisesti, tulee kyytiä. Hän myös haluaa kontrolloida rahankäyttöäni, päättää vaatetuksestani (totta :) ja hyväksi avukseni myös lukee postini jo ennen kuin saavun töistä kotiin. Huomaan kutistuvani ja kutistuvani parisuhteessa, jossa joka päivä (myös onnellinen päivä) voi muuttua hetkessä myrskyksi ja väkivalta saapuu ajamaan henkilökohtaisia prioriteetteja.
Aiemmista viesteistä voi päätellä, että useimmiten ongelma vain pahenee. Itse huomaan astuvani samaan ansaan kuin moni muu kirjoittaja: "seuraavasta kerrasta kyllä lähden
Nainen joka lyö
Jukka
7206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mikään ei tule muuttumaan, ennen kuin lähdet. Kokemusta on.
Eka lauseesi herättää jo kysymyksiä. Olet seurustellut nykyisen vaimosi kanssa puolitoista vuotta? Onko tosiaan niin että hän on aggressiivinen, vai puolustautuuko hän nyrkeillä nyrkkiä vastaan? Oletteko kenties molemmat aggressiivisia?
takaisin ja lujaa.
Jos joku lyö mua, ni lyön takaisin...ja LUJAA!! Sukupuoleen katsomatta...!
hyvissä ajoin karkuun?
tossukka ottaa kontrolloivan kumppanin? Senhän tietää, että siitä ei tule kuin ongelmia. Henkinen päsmäröinti on vielä ikävämpää kuin fyysinen. Tämäkö on sitä paljon puhuttua rakkautta? Ennemmin ilman, kuin pirttihirmun kanssa.
Mahtaa tuntua turvalliselta, kun justiina pitää herran kurissa ja nuhteessa. Aivan kuin äiti pikkupojan. Vaan kenen on silloin syy?