Eriarvoisuus perheessä

sisko_iso

Mua pistää niin vihaks, kun tuntuu miten me kaksi sisarusta saadaan välillä eriarvoista kohtelua vanhemmiltamme. Okei, me ei enää kumpikaan asuta kotona, siinä mielessä tilanne on helpottunut, mutta silti kun ollaan perhe koolla tuo alempiarvoisuuden tunne iskee sydämeen. Ensinnäkin, aina on saanu tehdä paljon enemmän kotitöitä mitä sisareni. Noh, vanhemmat kai yleensä joutuu, mutta kun siitä ei herunut tippaakaan arvostusta. Tein ja teen vieläkin usein ruokaa niin, että siitä riitti koko perheelle. Mutta sitähän isäni ei arvosta, vaan haukkui viimeksi tänään ruokiani niin pahoiksi, ettei hän niitä voi syödä. Sen sijaan löytää tiskaamatta jääneen pannun, josta alkaa motkottaa. Minulle tai selän takanani hän mm. arvostelee jos en ole tarpeeksi auttanut tai palvellut. Sen sijaan häneltä löytyy 100 hyvää ymmärrettävää syytä, miksi sisareni ei tarvitse osallistua mihinkään tekemistä vaativiin hommiin. Sanoo mm. miten hän käy auttamassa mummoa jne. Niinhän minäkin käyn, mutta tuntuu että kaikki se mitä teen muille, ei tunnu merkitsevän hänelle samaa mitä siskoni kohdalla. Siskolleni myös annettiin nuorempana rahaa harrastuksiin tai kouluun liittyviä matkoja varten. Yht. useita satoja euroja, mitä tarvittiin ulkomaanmatkoja varten. Kun uskalsin sanoa asiasta ja kysyä, miksei minua samallalailla rahallisesti tueta, oli syy siinä etten harrasta mitään missä matkustellaan. Nuorempana saatiin saman verran kuukausirahaakin, vaikka oon paljon enemmän tehnyt hommia ja autellut kotona. Mutta isähän ei muista koskaan näitä tekoja, mitä on tehty. Jos ne ottaa esille ni vastaus on aina että "en muista" tai "en usko". Siis eniten ärsyttää juuri tämä asian kieltäminen, vaikka monet kavereistanikin ovat sitä mieltä, että kohtelu on ollut eriarvoista. Viihdyn huonoiten vanhempiemme kesämökillä, minne kyllä olen tervetullut. Vaikka käyn siellä todella vähän, niin valitusta kuuluu, että vain aurinkoa käydään ottamassa. Ja toinen valitus oli siitä, että jätänkö sen takia tulematta, että en halua tehdä siellä hommia. Että tahalleen en mene paikalle ettei joudu tekeen mitään. Siis voi VITTU!!! Viimeisimpiä tempauksia oli se, että multa uhattiin perua valmistujaislahja-raha, koska rahat täytyy pistää siskoni juhliin. Valmistumiseni on ollut tiedossa sentään vuoden päivät. Minusta tuntuu, että teen mitä teen, niin kakkoseksi jään AINA. Siskoni saavutuksia, työtehtäviä, harrastuksia ja millon mitäki juttuja kehutaan ja tuodaan ilmi kahvipöydässä vieraille. Vaikka itsekin teen raskasta työtä ja vielä vap.eht. työtä siinä sivussa, niin niistä ei mainita mitään. Olen siis ikuinen kakkonen, ja se satuttaa!!

103

10916

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Potut pottuina

      Ongelma tuntuu olevan isäsi, hölmö mies. Taitaa olla tässä elämässä niin että on hyväksikäyttäjiä ja hyväksikäytettyjä, sinä taidat olla niin kiltti ja avulias luonne että olet jälkimmäisiä. Siskosi ei välttämättä ole kumpaakaan. Kun isäsi tietää että sinut on helpompi saada tekemään asioita ja syyllistettyä kuin siskosi niin käyttää tätä sitten sumeilematta hyväkseen. Kuule, olet vähintäänkin yhtä arvokas kuin kuka tahansa teistä, ehkä jopa arvokkampi koska sinulla on mukava ja avulias luonne. Isäsikin tämän tajuaa siinä vaiheessa kun on pilannut välinne lopullisesti tuolla eriarvoistamisella ja saattaa vielä joskus nöyrtyä pyytämään jopa anteeksi. Saat ansaitsemaasi arvostusta osaksesi luultavasti vasta sitten kun heittäydyt yhtä vähintään yhtä vähätöiseksi kui siskosi ja annat välien isääsi viilentyä, ukko alkaa tajuamaan siinä vaiheessa että osoittamalla kunnioitusta ja arvostusta on hänelläkin elämä mukavampaa. Älä muuten anna tuon asian sotkeja välejä siskoosi, syyhän on vanhempiesi tai ainakin isäsi ja heille sinulla on täysi oikeus "kuittailla" asiasta. Jos erehtyvät jossain vaiheessa uhkailemaan että jättävät aikanaan ilman perintöä niin hymyilet vaan ja sanot että kiva, saapa sitten sisko teitä hoitaa kun olette vanhoja, eiköhän ala raksuttamaan :D

      • nuttura88

        Ymmärrettävää että olet vihainen,eihän tuollainen kuullosta tasapuoliselta alkuunkaan. Tärkeintä on että et katkeroidu,se on pahinta mitä voit itsellesi tehdä koska sellainen muovaa luonnettasi lopun elämääsi ja valo loppuu elämästäsi muiltakin osa alueilta. Älä välitä,mene vanhempiesi luokse jos siltä tuntuu,jos menet valmistaudu tekemään taas työt joita sinulta pyydetään. Itselläni oli samankaltainen tilanne aikoinaan,20-vuoden kuluttua sain kuitenkin kaipaamaani arvostusta kun vanhempani huomasivat että olin kuitenkin aina valmis pyydettyihin töihin kun hemmoteltua sisartani ei näkynyt muulloin kuin rahan kerjuulla.

      • vanhempa ja isosiskona

        Hei,

        ole samaa mieltä kuin tuo edellinen älä välitä... helpompi sanoa kuin toteuttaa mutta näin se vain on... muuten asia ei ikinä korjaannu... jos nyt välttämättä sittenkään... sillä se riippuu aivan isäsi sosiaallisesta ja psyykkisestä empatian tajusta yms.... siis sinun täytyy vain tehdä selväksi mitä itse haluat elämältäsi ... ja tiedostaa miten sinua saa kohdella... siis tekee ja auttelee jos tuntee että se on ok muttei jos tuntuu ettei se ole ok... et sil vissiin ... ilman että mitään välttämättä kommentoi... ellei juuri noin kun ed. mainitsi perinöttömäksi jättämisen suhteen...

      • puute huomioitiin

        Kyllä äkkiä huomattiin, että "orja" ei ollutkaan kotona. Nyt saavat tehdä kaiken itse. Teen vaan sen, mitä itselleni tarvitsen. Tiskaan omat kuppini ja astiani. Samoin teen omat ruokani. Valitusta on nyt kuulunut, mutta en välitä. Lähden pian pois, enkä takaisin tule.

      • Tiedän

        miltä sinusta tuntuu.
        Minä olen koulutetuin ja eniten elämää nähnyt niin minä olen se joka kuuluu "pohjasakkaan". Johtuneen siitä etten ole nainut riittävän suuren statuksen omaava miestä enkä tuonut miehen "ansioilla" riittävää mainetta millä leveillä sukulaisille.
        Minä ratkaisin asian hyvin yksinkertaisella tavalla. Lakkasin pitämästä yhteyttä, en kysellyt kuulumisia, enkä pyytänyt mihinkään lasteni juhliin.
        Elämäni helpottui. Ei kukaan kaivannut ja aina silloin tällöin sain kuulla kuinka sisaruksiani paapottiin ja tuetteen kaikin tavoin. Eniten harmittaa että sisarukseni eivät todellakaan ole millään tavoin ansainneet mitään itse omin avuin!
        Minä porskutan ja enkä jää ruikuttaa. Sukulaiseni eivät ole edes sen arvoisia.
        Täysin pinnallisia itsekeskeisiä onnettomia ihmisiä.
        Lopputuloshan on se etten koskaan ole enkä ole heidän kaltaisensa siksi minussa "vika"......

      • mm0
        Tiedän kirjoitti:

        miltä sinusta tuntuu.
        Minä olen koulutetuin ja eniten elämää nähnyt niin minä olen se joka kuuluu "pohjasakkaan". Johtuneen siitä etten ole nainut riittävän suuren statuksen omaava miestä enkä tuonut miehen "ansioilla" riittävää mainetta millä leveillä sukulaisille.
        Minä ratkaisin asian hyvin yksinkertaisella tavalla. Lakkasin pitämästä yhteyttä, en kysellyt kuulumisia, enkä pyytänyt mihinkään lasteni juhliin.
        Elämäni helpottui. Ei kukaan kaivannut ja aina silloin tällöin sain kuulla kuinka sisaruksiani paapottiin ja tuetteen kaikin tavoin. Eniten harmittaa että sisarukseni eivät todellakaan ole millään tavoin ansainneet mitään itse omin avuin!
        Minä porskutan ja enkä jää ruikuttaa. Sukulaiseni eivät ole edes sen arvoisia.
        Täysin pinnallisia itsekeskeisiä onnettomia ihmisiä.
        Lopputuloshan on se etten koskaan ole enkä ole heidän kaltaisensa siksi minussa "vika"......

        ei se koulutus ihmistä parempaa tee!!!!!saman arvoisia ollaan kaikki

      • Fakta se on
        nuttura88 kirjoitti:

        Ymmärrettävää että olet vihainen,eihän tuollainen kuullosta tasapuoliselta alkuunkaan. Tärkeintä on että et katkeroidu,se on pahinta mitä voit itsellesi tehdä koska sellainen muovaa luonnettasi lopun elämääsi ja valo loppuu elämästäsi muiltakin osa alueilta. Älä välitä,mene vanhempiesi luokse jos siltä tuntuu,jos menet valmistaudu tekemään taas työt joita sinulta pyydetään. Itselläni oli samankaltainen tilanne aikoinaan,20-vuoden kuluttua sain kuitenkin kaipaamaani arvostusta kun vanhempani huomasivat että olin kuitenkin aina valmis pyydettyihin töihin kun hemmoteltua sisartani ei näkynyt muulloin kuin rahan kerjuulla.

        http://www.julkkikset.fi/forum/index.php/topic,6910.msg127475.html#msg127475

      • kitistään
        mm0 kirjoitti:

        ei se koulutus ihmistä parempaa tee!!!!!saman arvoisia ollaan kaikki

        Saman arvoisia joo, mutta kyllä se on osoitus siitä, että ihmistä kiinnostaa huolehtia itsestään ja tulevaisuudestaan, eikä vain jättäytyä muiden huollettavaksi.

      • Anonyymi
        Tiedän kirjoitti:

        miltä sinusta tuntuu.
        Minä olen koulutetuin ja eniten elämää nähnyt niin minä olen se joka kuuluu "pohjasakkaan". Johtuneen siitä etten ole nainut riittävän suuren statuksen omaava miestä enkä tuonut miehen "ansioilla" riittävää mainetta millä leveillä sukulaisille.
        Minä ratkaisin asian hyvin yksinkertaisella tavalla. Lakkasin pitämästä yhteyttä, en kysellyt kuulumisia, enkä pyytänyt mihinkään lasteni juhliin.
        Elämäni helpottui. Ei kukaan kaivannut ja aina silloin tällöin sain kuulla kuinka sisaruksiani paapottiin ja tuetteen kaikin tavoin. Eniten harmittaa että sisarukseni eivät todellakaan ole millään tavoin ansainneet mitään itse omin avuin!
        Minä porskutan ja enkä jää ruikuttaa. Sukulaiseni eivät ole edes sen arvoisia.
        Täysin pinnallisia itsekeskeisiä onnettomia ihmisiä.
        Lopputuloshan on se etten koskaan ole enkä ole heidän kaltaisensa siksi minussa "vika"......

        Ensinnäkin se on vanhempien vastuulla että pienestä pitäen vanhemmat pitää lapsiaan samanarvoisena, meillä oli juuri niin että äitini piti meitä eriarvoisena yksi oli lempilapsi ja yksi oli perheessä mustalammas joka satuin olemaan minä mutta sinnittelin elämässäni eteenpäin siitä huolimatta vaikka minusta ei uskottu mitään hyvään. Menin naimisiin avioliitto päättyi 11vuoden jälkeen sain ihanan tyttären ja minulla on neljä lapsen lasta , nyt näillä epäilijöillä taitaa vähän huonommin mennä mistä se johtuu kun jotain painetaan alas ja vähätellään niin asiat kääntyykin päinvastoin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ensinnäkin se on vanhempien vastuulla että pienestä pitäen vanhemmat pitää lapsiaan samanarvoisena, meillä oli juuri niin että äitini piti meitä eriarvoisena yksi oli lempilapsi ja yksi oli perheessä mustalammas joka satuin olemaan minä mutta sinnittelin elämässäni eteenpäin siitä huolimatta vaikka minusta ei uskottu mitään hyvään. Menin naimisiin avioliitto päättyi 11vuoden jälkeen sain ihanan tyttären ja minulla on neljä lapsen lasta , nyt näillä epäilijöillä taitaa vähän huonommin mennä mistä se johtuu kun jotain painetaan alas ja vähätellään niin asiat kääntyykin päinvastoin.

        Hieno juttu näin voi elämässä käydä ja sinulla kävi oikein hyvin

    • itsesäälissä rypeminenkö

      auttaa asiaasi? Tekisit sen sijaan joskus jotain. Opettele tekemään HYVÄÄ ruokaa, ei se ole sama mitä suustaan alas lappaa. Jos isäsi sanoo että ruokasi on syömäkelvotonta, niin sen täytyy olla jo pahaa. Eikä siinä ole järkeä, että syöjän täytyy tehdä uudestaan sitten heti ruokaa saadakseen syödä. Ei menis meilläkään läpi tuollainen laiskuus. Jos et enää asu kotona, ja olet jo opiskelujesi loppusuoralla, niin MIKSI VIELÄKIN MARISET RAHAA VANHEMMILTASI?????? en kässää????

      • vaikea käsittää

        niin miksi otat mitään kantaa? Tunteaksesi edes pienoista ylemmyyttä jotain lähimmäistä kohtaan, koska itsetuntosi on niin alhaalla? Purkaaksesi pahaa oloa netissä, koska elävässä elämässä ei ole ketään, jota kiinnoistaisi kuunnella?

      • sisko_iso

        Kiitos vaan asiallisesta viestistäsi! Kyllä homma on niin, että ruuat kelpaa kaikille muille paitsi hänelle. Lasagne on pahaa, makaroni jauhelihalaatikko ei kelpaa, kanakeitto on liian erikoista jne. Ainoo mikä näyttää kelpaavan on makkara ja muu liha. Osan ruuista valmistin ihan omilla rahoillani, pienellä budjetilla, joten ei siinä kulinaristiksi voi ryhtyä. Ja mikä ihme saa sinut luulemaan, että marisen rahaa vanhemmiltani?? Joskus otin puheeksi, että kun siskolle annetaan aina tuosta vaan tarvittavat rahat ulkomaanmatkoja varten, mutta itse en saa mitään hyvitystä. Mielestäni se oli silloin epätasa-arvoista ja siksi väärin. Samoin se että kuukausirahamme oli sama. Muuten en marise heiltä yhtään mitään. Jokaisen huonekalunikin olen itse ostanut kämppääni. Ja se mikä tässä eniten ärsyttää on se, että mun tekemät työt kielletään. Siis väitetään, etten ole tehnyt hommia, mitä olen tehnyt. Sanotaan laiskaksi, mutta tekee mitä tekee, niin se unohdetaan seuraavana päivänä. Arvostusta et saa mistään mitä teet. Sen sijaan siskolle keksitään puoltavia syitä, miksi hänen ei ole tarvinnut osallistua yhteisiin hommiin. (Auttaa muualla, harrastaa, ei ole paljoa kotona jne..) Nämä asiat nousi pinnalle siksi, kun eilen taas motkotettiin siitä miten en ole auttamassa yhdessä siivouksessa. Siskoni ei tietenkään ollut paikalla eikä tarvinnutkaan. Hermostuin ja riitahan siitä tuli.

      • mitä isäsi tykkää syödä?
        sisko_iso kirjoitti:

        Kiitos vaan asiallisesta viestistäsi! Kyllä homma on niin, että ruuat kelpaa kaikille muille paitsi hänelle. Lasagne on pahaa, makaroni jauhelihalaatikko ei kelpaa, kanakeitto on liian erikoista jne. Ainoo mikä näyttää kelpaavan on makkara ja muu liha. Osan ruuista valmistin ihan omilla rahoillani, pienellä budjetilla, joten ei siinä kulinaristiksi voi ryhtyä. Ja mikä ihme saa sinut luulemaan, että marisen rahaa vanhemmiltani?? Joskus otin puheeksi, että kun siskolle annetaan aina tuosta vaan tarvittavat rahat ulkomaanmatkoja varten, mutta itse en saa mitään hyvitystä. Mielestäni se oli silloin epätasa-arvoista ja siksi väärin. Samoin se että kuukausirahamme oli sama. Muuten en marise heiltä yhtään mitään. Jokaisen huonekalunikin olen itse ostanut kämppääni. Ja se mikä tässä eniten ärsyttää on se, että mun tekemät työt kielletään. Siis väitetään, etten ole tehnyt hommia, mitä olen tehnyt. Sanotaan laiskaksi, mutta tekee mitä tekee, niin se unohdetaan seuraavana päivänä. Arvostusta et saa mistään mitä teet. Sen sijaan siskolle keksitään puoltavia syitä, miksi hänen ei ole tarvinnut osallistua yhteisiin hommiin. (Auttaa muualla, harrastaa, ei ole paljoa kotona jne..) Nämä asiat nousi pinnalle siksi, kun eilen taas motkotettiin siitä miten en ole auttamassa yhdessä siivouksessa. Siskoni ei tietenkään ollut paikalla eikä tarvinnutkaan. Hermostuin ja riitahan siitä tuli.

        Miksi siis kiusaat vanhaa miestä vehnämössöilläsi? Kiusallasi? Ei se todellakaan ole vaikeata varata hänelle joku makkaran pätkä, kun muut särppivät keittoa? Makkara ei muuten edes paljon maksa. 2e 400g paketti, jossa on 70% lihaa. Eli ihan laadukasta. Siitä syö parikin kertaa isokin mies, muusin kera tai pottujen. Sitten pisti silmään tuo, että sinun mielestäsi pitäisi saada hyvitystä...? Mistähän hyvästä...? Etköhän vain ole saanut jotain muuta erilaista hyvää aikanasi, jota siskosi ei ole saanut. Törkeetä tollainen marina. Ja miksi ihmeessä kuukausirahanne olisi pitänyt olla eri? Miksei sama ollut hyvä? Enpä edelleenkään vaan kässää tota sun marinaas.

      • sisko_iso
        mitä isäsi tykkää syödä? kirjoitti:

        Miksi siis kiusaat vanhaa miestä vehnämössöilläsi? Kiusallasi? Ei se todellakaan ole vaikeata varata hänelle joku makkaran pätkä, kun muut särppivät keittoa? Makkara ei muuten edes paljon maksa. 2e 400g paketti, jossa on 70% lihaa. Eli ihan laadukasta. Siitä syö parikin kertaa isokin mies, muusin kera tai pottujen. Sitten pisti silmään tuo, että sinun mielestäsi pitäisi saada hyvitystä...? Mistähän hyvästä...? Etköhän vain ole saanut jotain muuta erilaista hyvää aikanasi, jota siskosi ei ole saanut. Törkeetä tollainen marina. Ja miksi ihmeessä kuukausirahanne olisi pitänyt olla eri? Miksei sama ollut hyvä? Enpä edelleenkään vaan kässää tota sun marinaas.

        Meidän vanhempamme olivat hyvin paljon pois kotoa. Oli aivan tavallista, että he tulivat kotiin yhdeksän jopa kymmenen maissa illalla. Koska me vietettiin paljon aikaa kahdestaan siskon kanssa, niin ruuatkin tehtiin sitten meidän mieltymyksien mukaan. Mutta aina ruokaa on tehty niin, että siitä on muillekin riittänyt. Isä on ainoa jolle ne eivät ole kelvanneet, ja mielestäni aikuinen mies saa ostaa itse ne omat makkaranpätkänsä jotka lämmittää ennen nukkumaanmenoaan. Mitään yhteisiä ruoka-aikoja meillä ei ole koskaan ollut. Sitäpaitsi ne makkarat ovat myös haitallisia terveydelle, kun niitä jatkuvasti syö. Ei ole pakko syödä ruokaa mistä ei pidä, mutta ongelma on siinä, että kun mitään ei arvosteta. Vaikka olen käynyt kaupassa, valmistanut ruuan jne, niin ainoa minkä isä huomaa on tiskaamaton pannu. Tuntuu todella musertavalta, kun kaikki hyvä mitä yritän tehdä, tullaan jossain vaiheessa mitätöimään ja kieltämään. Samaa "arvostusta" hän osoittaa myös toisinaan äidilleni. Ja kun hän huonolle päälle sattuu, niin se on oksat pois. Sekä minulla että äidillä on paniikki-oireita kun isä välillä sättii ja raivoaa kuin mielipuolinen mitättömistä asioista. Joulu-aamunakin piti pistää kellot soimaan jotta voi vielä siivota. Hänen oma isänsä on arvostellut häntä vieraiden edessä suureen ääneen ja ehkäpä käytös on peräisin sieltä. Ja mielestäni minun olisi pitänyt saada suurempaa kk-rahaa, koska kannoin enemmän vastuuta. Siskoni taas sai sen kuin tyhjästä. Lisäksi hänelle maksettiin kaikki nuo ulkomaanmatkat sun muut. Itse jos lähdin matkalle, niin ei tullu mitään ylimääräsiä avustuksia.

      • sellainen asia..
        sisko_iso kirjoitti:

        Meidän vanhempamme olivat hyvin paljon pois kotoa. Oli aivan tavallista, että he tulivat kotiin yhdeksän jopa kymmenen maissa illalla. Koska me vietettiin paljon aikaa kahdestaan siskon kanssa, niin ruuatkin tehtiin sitten meidän mieltymyksien mukaan. Mutta aina ruokaa on tehty niin, että siitä on muillekin riittänyt. Isä on ainoa jolle ne eivät ole kelvanneet, ja mielestäni aikuinen mies saa ostaa itse ne omat makkaranpätkänsä jotka lämmittää ennen nukkumaanmenoaan. Mitään yhteisiä ruoka-aikoja meillä ei ole koskaan ollut. Sitäpaitsi ne makkarat ovat myös haitallisia terveydelle, kun niitä jatkuvasti syö. Ei ole pakko syödä ruokaa mistä ei pidä, mutta ongelma on siinä, että kun mitään ei arvosteta. Vaikka olen käynyt kaupassa, valmistanut ruuan jne, niin ainoa minkä isä huomaa on tiskaamaton pannu. Tuntuu todella musertavalta, kun kaikki hyvä mitä yritän tehdä, tullaan jossain vaiheessa mitätöimään ja kieltämään. Samaa "arvostusta" hän osoittaa myös toisinaan äidilleni. Ja kun hän huonolle päälle sattuu, niin se on oksat pois. Sekä minulla että äidillä on paniikki-oireita kun isä välillä sättii ja raivoaa kuin mielipuolinen mitättömistä asioista. Joulu-aamunakin piti pistää kellot soimaan jotta voi vielä siivota. Hänen oma isänsä on arvostellut häntä vieraiden edessä suureen ääneen ja ehkäpä käytös on peräisin sieltä. Ja mielestäni minun olisi pitänyt saada suurempaa kk-rahaa, koska kannoin enemmän vastuuta. Siskoni taas sai sen kuin tyhjästä. Lisäksi hänelle maksettiin kaikki nuo ulkomaanmatkat sun muut. Itse jos lähdin matkalle, niin ei tullu mitään ylimääräsiä avustuksia.

        Tuosta edellisestä viestistäsi tuli mieleen, että olet mitä ilmeisimmin tullut äitiisi. On tutkittu juttu, että vanhempi tulee aina paremmin toimeen sen lapsensa kanssa, joka muistuttaa hänen omaa sukuaan, ja toisinpäin, lapsi, joka muistuttaa puolison sukua, haukutaan lyttyyn. Ihan oman mielenterveytesi ja itsetuntosi vuoksi annan sinulle neuvon: pidä yhteyttä vain äitiisi, ellei hänkin käyttäydy sinua kohtaan samoin. Itse olen tehnyt niin. Dissasin isäni täysin elämästäni, ja olen ollut yhteydessä vain äidin kanssa. Tämä tietysti edellyttää, että äitisi ei ole tossun alla, ja hänellä on oma vapaus mennä. Meillä se onnistui, kun äiti vieraili meillä yksin, ja minä taas kävin äitini luona vain, jos isä oli poissa kotoa. Oli sitten äidin asia kertoa kuulumiset, mikäli hän halusi. Ja kyllä, olen äitini kopio luonteen osalta, ja omaan juuri ne piirteet, jotka isääni ärsyttävät äidissä. Kumma kyllä, ne ovat suurin vahvuuteni myös. Sinuna en elättelisi suuria toiveita isäsi käytöksen muuttumisen suhteen. Hän todennäköisesti kieltää kaiken, vaikka toisitkin asiaa esiin. Jos hän vielä mollaa sinua, sano, että on sinulla siskokin, pyydä häntä jatkossa tekemään, kun minä en nyt enää jouda.

      • Make60
        sisko_iso kirjoitti:

        Kiitos vaan asiallisesta viestistäsi! Kyllä homma on niin, että ruuat kelpaa kaikille muille paitsi hänelle. Lasagne on pahaa, makaroni jauhelihalaatikko ei kelpaa, kanakeitto on liian erikoista jne. Ainoo mikä näyttää kelpaavan on makkara ja muu liha. Osan ruuista valmistin ihan omilla rahoillani, pienellä budjetilla, joten ei siinä kulinaristiksi voi ryhtyä. Ja mikä ihme saa sinut luulemaan, että marisen rahaa vanhemmiltani?? Joskus otin puheeksi, että kun siskolle annetaan aina tuosta vaan tarvittavat rahat ulkomaanmatkoja varten, mutta itse en saa mitään hyvitystä. Mielestäni se oli silloin epätasa-arvoista ja siksi väärin. Samoin se että kuukausirahamme oli sama. Muuten en marise heiltä yhtään mitään. Jokaisen huonekalunikin olen itse ostanut kämppääni. Ja se mikä tässä eniten ärsyttää on se, että mun tekemät työt kielletään. Siis väitetään, etten ole tehnyt hommia, mitä olen tehnyt. Sanotaan laiskaksi, mutta tekee mitä tekee, niin se unohdetaan seuraavana päivänä. Arvostusta et saa mistään mitä teet. Sen sijaan siskolle keksitään puoltavia syitä, miksi hänen ei ole tarvinnut osallistua yhteisiin hommiin. (Auttaa muualla, harrastaa, ei ole paljoa kotona jne..) Nämä asiat nousi pinnalle siksi, kun eilen taas motkotettiin siitä miten en ole auttamassa yhdessä siivouksessa. Siskoni ei tietenkään ollut paikalla eikä tarvinnutkaan. Hermostuin ja riitahan siitä tuli.

        Lopeta kokonaan kaikki tekeminen koska lapsien ei tarvitse tehdä ruokaa vaan se kuuluu vanhemmille. Seuraavan kerran kun isäsä arvostelee ruokaasi niin ota ensin hänen lautasensa ja tyhjennä se roskakoriin ja sitten loppu ruoka ja laita sekin roska koriin ja sanot että tehkää itse parempaa ja lopetat kokonaan ruoanlaiton ja kaikki muukin kotonatekeminen niin kyllä ne rupeavat sinua arvostamaan tai hinnottelet kaikki työt mitä kotona joudut tekemään. lyät vain nyrkkiä pöytään ja vaadit tasapuolista kohtelua.

      • en ymmärrä sinua

        En voisi kuvitellakaan,että isäni olisi haukkunut tekemääni ruokaa,olisi syönyt vaikka hampaat irvessä.Ja lapsiaan pitää kohdella tasapuolisesti,se on kohtuullinen vaatimus.

      • tasa-arvoisuus kunniaan
        mitä isäsi tykkää syödä? kirjoitti:

        Miksi siis kiusaat vanhaa miestä vehnämössöilläsi? Kiusallasi? Ei se todellakaan ole vaikeata varata hänelle joku makkaran pätkä, kun muut särppivät keittoa? Makkara ei muuten edes paljon maksa. 2e 400g paketti, jossa on 70% lihaa. Eli ihan laadukasta. Siitä syö parikin kertaa isokin mies, muusin kera tai pottujen. Sitten pisti silmään tuo, että sinun mielestäsi pitäisi saada hyvitystä...? Mistähän hyvästä...? Etköhän vain ole saanut jotain muuta erilaista hyvää aikanasi, jota siskosi ei ole saanut. Törkeetä tollainen marina. Ja miksi ihmeessä kuukausirahanne olisi pitänyt olla eri? Miksei sama ollut hyvä? Enpä edelleenkään vaan kässää tota sun marinaas.

        Taidat sinä olla perheen hemmoteltu kakara, ainakin jos jotain voi viestistäsi päätellä. On ERITTÄIN epäkohteliasta haukkua toisen tekemää ruokaa. Jos ap:n isälle ei ap:n tekemä ruoka kelpaa, hän voi joko itse tehdä ruoan tai mennä muualle syömään. Nuo ap:n tekemät ruoat kuulostavat niin tavallisilta, että jopa itsevaltias-isäkin pitäisi niitä osata syödä. Ja veikkaanpa, että jos olisi sanottu ruokien olevan siskon tai ap:n äidin tekemiä, niin jo olisi ollut hyvää ruokaa!

        Ap, ymmärrän täysin tunteesi. Tuntuu erittäin epäreilulta se, että siskosi ei tee mitään ja silti vanhempasi kustantavat hänelle kaikki. Sinä sen sijaan teet paljon hommia, etkä edes kiitosta saa palkaksi. Neuvonkin nyt sinua: Opettele sanomaan ei ja pitämään puoliasi. voitko pitää taukoa vanhempiesi luona käyntiin. Kuten joku jo aikaisemmin neuvoi, heittäydy sinäkin tekemättömäksi. Jos vanhempasi eivät "huomaa" sinun tekojasi, niin miksi sinä niitä teet! Ei sinulla ole velvollisuutta vanhempiasi kohtaan, jos he eivät tunne yhtään velvollisuutta sinua kohtaan. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!

        Voimia sinulle!

      • vanhempana ja isosiskona
        sisko_iso kirjoitti:

        Kiitos vaan asiallisesta viestistäsi! Kyllä homma on niin, että ruuat kelpaa kaikille muille paitsi hänelle. Lasagne on pahaa, makaroni jauhelihalaatikko ei kelpaa, kanakeitto on liian erikoista jne. Ainoo mikä näyttää kelpaavan on makkara ja muu liha. Osan ruuista valmistin ihan omilla rahoillani, pienellä budjetilla, joten ei siinä kulinaristiksi voi ryhtyä. Ja mikä ihme saa sinut luulemaan, että marisen rahaa vanhemmiltani?? Joskus otin puheeksi, että kun siskolle annetaan aina tuosta vaan tarvittavat rahat ulkomaanmatkoja varten, mutta itse en saa mitään hyvitystä. Mielestäni se oli silloin epätasa-arvoista ja siksi väärin. Samoin se että kuukausirahamme oli sama. Muuten en marise heiltä yhtään mitään. Jokaisen huonekalunikin olen itse ostanut kämppääni. Ja se mikä tässä eniten ärsyttää on se, että mun tekemät työt kielletään. Siis väitetään, etten ole tehnyt hommia, mitä olen tehnyt. Sanotaan laiskaksi, mutta tekee mitä tekee, niin se unohdetaan seuraavana päivänä. Arvostusta et saa mistään mitä teet. Sen sijaan siskolle keksitään puoltavia syitä, miksi hänen ei ole tarvinnut osallistua yhteisiin hommiin. (Auttaa muualla, harrastaa, ei ole paljoa kotona jne..) Nämä asiat nousi pinnalle siksi, kun eilen taas motkotettiin siitä miten en ole auttamassa yhdessä siivouksessa. Siskoni ei tietenkään ollut paikalla eikä tarvinnutkaan. Hermostuin ja riitahan siitä tuli.

        ... siis miksi vanhempasi eivät itse siivoa omaa kotiaan??? Miksi sinun pitää varmaan ilmaiseksi siivota se... kun et siellä enää asu ja varmaankaan myöskään tällöin sotke??

        Kuulostaa oudolta... tietysti vanhempiaan voi auttaa jos he ovat sairaita mutta muuten en ymmärrä???

      • mun mielestäni

        Kannattais pikemminki sanoo että ei o pakko syödä jos arvon herralle ei ruoka kelpaa, ja että syö vaikka hiekkaa laatikolta.. ja mistä sitä kukaan tietää vaikka alottaja osaakin tehdä oikeen hyvää ja herkullista ruokaa, kun se kerran kaikille muille kelpaa, sitä vaan ei yks vatipää osaa arvostaa.
        Muutenki epäoikeudenmukaiselta kuulostaa koko äijä ku vaan rutisee eikä anna minkäänlaista arvostusta kyseisenkuuloiselle avuliaalle ja hyväsydämiselle ihmiselle, samalla lailla kuitenkin myös alottajallekin kuuluu opinnoissa ja valmistujaisissa saada lahja jos kerran toinenkin saa, ei se ole mitään itsesäälissä rypemistä jos samanlaista huomiota, oikeudenmukaisuutta ja arvostusta osakseen kaipaisi edes hivenen.

      • -
        sisko_iso kirjoitti:

        Kiitos vaan asiallisesta viestistäsi! Kyllä homma on niin, että ruuat kelpaa kaikille muille paitsi hänelle. Lasagne on pahaa, makaroni jauhelihalaatikko ei kelpaa, kanakeitto on liian erikoista jne. Ainoo mikä näyttää kelpaavan on makkara ja muu liha. Osan ruuista valmistin ihan omilla rahoillani, pienellä budjetilla, joten ei siinä kulinaristiksi voi ryhtyä. Ja mikä ihme saa sinut luulemaan, että marisen rahaa vanhemmiltani?? Joskus otin puheeksi, että kun siskolle annetaan aina tuosta vaan tarvittavat rahat ulkomaanmatkoja varten, mutta itse en saa mitään hyvitystä. Mielestäni se oli silloin epätasa-arvoista ja siksi väärin. Samoin se että kuukausirahamme oli sama. Muuten en marise heiltä yhtään mitään. Jokaisen huonekalunikin olen itse ostanut kämppääni. Ja se mikä tässä eniten ärsyttää on se, että mun tekemät työt kielletään. Siis väitetään, etten ole tehnyt hommia, mitä olen tehnyt. Sanotaan laiskaksi, mutta tekee mitä tekee, niin se unohdetaan seuraavana päivänä. Arvostusta et saa mistään mitä teet. Sen sijaan siskolle keksitään puoltavia syitä, miksi hänen ei ole tarvinnut osallistua yhteisiin hommiin. (Auttaa muualla, harrastaa, ei ole paljoa kotona jne..) Nämä asiat nousi pinnalle siksi, kun eilen taas motkotettiin siitä miten en ole auttamassa yhdessä siivouksessa. Siskoni ei tietenkään ollut paikalla eikä tarvinnutkaan. Hermostuin ja riitahan siitä tuli.

        ootkos jutellut siskosi kanssa asiasta? tai äitisi? voisi auttaa.

        Mitenkään omaa tilannettasi vähättelemättä, luulen että jokaisesta jolla on sisko tai veli tuntuu aina siltä että se toinen saa enemmän huomiota, pääsee helpommalla ja on muuten vaan perheen lellikki. Itselläni on isosiko joka mokoma on hyvä luikertelemaan kaikesta auttamisesta jollain keinolla pois, tämä tietysti johtuu siskosta, ei vanhemmistani. Sillä sattuu aina olemaan jotain muuta parempaa ja tärkeämpää tekemistä kuin auttaa minua hommissa. Ja sukulaiset tuntuvat tykkäävän enemmän ja tietävät aina mitä sille kuuluu ja mun omat pikku-opiskelut ja työt sekoitetaan aina siskoni opiskeluihin.

        Olen kuitenkin päättänyt, että asiat ei oikeasti ole niin kuin miltä ne näyttävät...molempia meitä rakastetaan yhtä paljon ja sukulaiset kyselee luonnollisesti sen tyttären kuulumisia joka muutenkin kertoo omista asioistaan avoimemmin. Kyllähän se ottaa päähän, mutta en oikeasti jaksa vatvoa asiaa.

        Sulla tuntuu olevan eri tilanne siinä mielessä että isäsi on se joka ei arvosta. Ostappa herralle seuraavan kerran makkarapaketti ja sano että herra tekee itse vaan omat sapuskansa kun sun pöperöt ei kuitenkaan kelpaa.

      • .. mutta
        sellainen asia.. kirjoitti:

        Tuosta edellisestä viestistäsi tuli mieleen, että olet mitä ilmeisimmin tullut äitiisi. On tutkittu juttu, että vanhempi tulee aina paremmin toimeen sen lapsensa kanssa, joka muistuttaa hänen omaa sukuaan, ja toisinpäin, lapsi, joka muistuttaa puolison sukua, haukutaan lyttyyn. Ihan oman mielenterveytesi ja itsetuntosi vuoksi annan sinulle neuvon: pidä yhteyttä vain äitiisi, ellei hänkin käyttäydy sinua kohtaan samoin. Itse olen tehnyt niin. Dissasin isäni täysin elämästäni, ja olen ollut yhteydessä vain äidin kanssa. Tämä tietysti edellyttää, että äitisi ei ole tossun alla, ja hänellä on oma vapaus mennä. Meillä se onnistui, kun äiti vieraili meillä yksin, ja minä taas kävin äitini luona vain, jos isä oli poissa kotoa. Oli sitten äidin asia kertoa kuulumiset, mikäli hän halusi. Ja kyllä, olen äitini kopio luonteen osalta, ja omaan juuri ne piirteet, jotka isääni ärsyttävät äidissä. Kumma kyllä, ne ovat suurin vahvuuteni myös. Sinuna en elättelisi suuria toiveita isäsi käytöksen muuttumisen suhteen. Hän todennäköisesti kieltää kaiken, vaikka toisitkin asiaa esiin. Jos hän vielä mollaa sinua, sano, että on sinulla siskokin, pyydä häntä jatkossa tekemään, kun minä en nyt enää jouda.

        Meillä oli ihan sama juttu. Isä osti muille sisaruksille joululahjat ja unohti minut välistä, ja aina jaksoi sitä yhtä paljon hämmästellä, että mulle unohti ostaa lahjat. Sisaruksilleni ostanut mm. autoja, niihin varaosia - sekä juhlina että ilman juhlia. Äitini yritti lohduttaa minua, kun minä äidin olkapäätä vasten itkin, ettei olo tuntunut reilulta ja oikeudenmukaiselta. Ja äidin sanat, äidin selitykset isän käytökselle sai oloni aina rauhoittumaan (esim. Isä varmasti lahjat on myös sulle ostanut, mutta unohtanut mihin ne on piilottanut.. en koskaan näitä uksonut, mutta se auttoi, että edes äiti oli puolellani). Ja sitten äiti meni ja kuoli. Nyt oon yksin joulut itku kurkussa ja katson miten muut saa arvostusta ja lahjoja, mutta minä en. Enkä edes saa lämmintä syliä. Joskus se elämä vaan tosiaan on "ihan epistä", mutta sen kanssa täytyy oppia elämään tai tehdä asialle jotain.

      • jokainen itse
        - kirjoitti:

        ootkos jutellut siskosi kanssa asiasta? tai äitisi? voisi auttaa.

        Mitenkään omaa tilannettasi vähättelemättä, luulen että jokaisesta jolla on sisko tai veli tuntuu aina siltä että se toinen saa enemmän huomiota, pääsee helpommalla ja on muuten vaan perheen lellikki. Itselläni on isosiko joka mokoma on hyvä luikertelemaan kaikesta auttamisesta jollain keinolla pois, tämä tietysti johtuu siskosta, ei vanhemmistani. Sillä sattuu aina olemaan jotain muuta parempaa ja tärkeämpää tekemistä kuin auttaa minua hommissa. Ja sukulaiset tuntuvat tykkäävän enemmän ja tietävät aina mitä sille kuuluu ja mun omat pikku-opiskelut ja työt sekoitetaan aina siskoni opiskeluihin.

        Olen kuitenkin päättänyt, että asiat ei oikeasti ole niin kuin miltä ne näyttävät...molempia meitä rakastetaan yhtä paljon ja sukulaiset kyselee luonnollisesti sen tyttären kuulumisia joka muutenkin kertoo omista asioistaan avoimemmin. Kyllähän se ottaa päähän, mutta en oikeasti jaksa vatvoa asiaa.

        Sulla tuntuu olevan eri tilanne siinä mielessä että isäsi on se joka ei arvosta. Ostappa herralle seuraavan kerran makkarapaketti ja sano että herra tekee itse vaan omat sapuskansa kun sun pöperöt ei kuitenkaan kelpaa.

        Miksi siskosi pitäisi auttaa sinua hommissasi? Mikä siskon tehtävä se on? Oletko kovinkin paljon auttanut häntä hommissaan, vai vetänyt vaan omaan suuntaan.

        Sori, mut vaikutit vähän asiattomalta.

      • sinäkin

        Onhan pokkaa mussuttaa ylitse muiden tuntemusten ja olotlojen, hohhoijaa.
        jos toinen yrittää parhaansa, eikä onnistu sillä saamaan arvostusta vanhemmiltaan, niin mienaatko että safkassa on vikaa vaiko kuitenkin ukon kuupassa. Kyllä tyttäressä joku piirre isää ärsyttää ja se on luultavastikkin se heikkous, nimeltään kiltteys, joka ärsyttää. Isä ilmeisestikkin itse kokenut kovaa kohtelua olemalla itse kiltti ja nöyrä ja näin ollen näkee saman lapsessaan ja se ärsyttää, koska ei pääse eroon tästä tunnetilasta, mikä on aiheuttanut hänelle itselleen epäoikeudenmukaista kohtelua ja pahoittanut aikoinaan mieltään, vaan näkee ja kokee sen aina uudelleen tyttärensä läsnäollessa.

        Mieti nyt vähän sinäkin...lieneekö on sinuakin kohdeltu kaltoin, kun suututtaa asia noin ;)

      • kun noin älähdät
        mitä isäsi tykkää syödä? kirjoitti:

        Miksi siis kiusaat vanhaa miestä vehnämössöilläsi? Kiusallasi? Ei se todellakaan ole vaikeata varata hänelle joku makkaran pätkä, kun muut särppivät keittoa? Makkara ei muuten edes paljon maksa. 2e 400g paketti, jossa on 70% lihaa. Eli ihan laadukasta. Siitä syö parikin kertaa isokin mies, muusin kera tai pottujen. Sitten pisti silmään tuo, että sinun mielestäsi pitäisi saada hyvitystä...? Mistähän hyvästä...? Etköhän vain ole saanut jotain muuta erilaista hyvää aikanasi, jota siskosi ei ole saanut. Törkeetä tollainen marina. Ja miksi ihmeessä kuukausirahanne olisi pitänyt olla eri? Miksei sama ollut hyvä? Enpä edelleenkään vaan kässää tota sun marinaas.

        se koira älähtää johon kalikka kalahtaa... jokaisella on oikeus purkaa tuntojaan, vaikka sitten netissä... kovin olet puolustuskannalla :P

      • Hiitromiäs
        mitä isäsi tykkää syödä? kirjoitti:

        Miksi siis kiusaat vanhaa miestä vehnämössöilläsi? Kiusallasi? Ei se todellakaan ole vaikeata varata hänelle joku makkaran pätkä, kun muut särppivät keittoa? Makkara ei muuten edes paljon maksa. 2e 400g paketti, jossa on 70% lihaa. Eli ihan laadukasta. Siitä syö parikin kertaa isokin mies, muusin kera tai pottujen. Sitten pisti silmään tuo, että sinun mielestäsi pitäisi saada hyvitystä...? Mistähän hyvästä...? Etköhän vain ole saanut jotain muuta erilaista hyvää aikanasi, jota siskosi ei ole saanut. Törkeetä tollainen marina. Ja miksi ihmeessä kuukausirahanne olisi pitänyt olla eri? Miksei sama ollut hyvä? Enpä edelleenkään vaan kässää tota sun marinaas.

        Oletko sä oikeasti noin vi*un tyhmä pässi vai esitätkö vaan kusipäätä? Taitaisit olla aivan samanlainen isä kuin tuon tytön kuvaama, kun et muka mitään epäsuhtaa huomaa?

    • vois mennäkin??????????

      Perhe-elämässä voi yhtä lailla hyödyntää työelämän ohjeita kuten sen, että kirjoita muistiin esim. kolmen viikon ajan mitä olet tehnyt, kuinka pitkään ja koska. Pyydä isäsi kuittaus jokaikiseen ja myös kommentti menikö homma putkeen ja jos ei, niin kehittävää palautetta mieluummin kuin vain kielteinen kannanotto. Vaikutus voi olla hyvinkin nopea, jolloin perustelet kantasi ihan niin kuin kirjoitit tännekin. Ettet hyväksy epätasa-arvoa sinun ja sisaresi välillä ja haluat selvittää, missä mättää. Joskus on nimittäin niinkin, että osa epäkohdista on mielessä paisunut suhteettoman suuriksi tai taustalla painaa jokin vanha juttu, mitä et enää ehkä muista mutta mikä ohjaa ajatuksia vieläkin. KAsvattaminen on muutenkin vaikeaa, koska toisella lapsella on taipumusta käytännön hommiin ja toisella ei. Meilläkin!

      • erilleen

        Tilanteesi kuulostaa ikävältä ja epäoikeudenmukaiseltakin mutta aikuisena ihmisenä voit itse päättä mihin alistut. Hyväksynnän haku/tarve vanhemmilta kertoo yleensä aina jostakin lapsuuden ja nuoruuden "jäänteistä". Jos jo tuolloin koit jääneesi vaille ansaitsemaasi kiitosta, odotat sitä yhä. Itse olen perheemme nuorin ja koen jääneeni "pahnan pohjimmaiseksi" kaikessa. Vanhemmille sisaruksille maksettiin ajokortit ja ostettiin autot mutta minä joka lähdin nuorena omille jaloilleni, sain pärjätäkin omillani. Itseasiassa olen ylpeä että olen hoitanut kaiken itse. Näistä konkreettisista esimerkeistä huolimatta vanhemmat sisareni ovat sitä mieltä että minä olen aina ollut nuorimpana lellitty. Kokemuksemme ovat siis täysin toisistaan poikkeavat. Mutta minäpä elän omaa elämääni ja saan tällä hetkellä kiitosta ja rakkautta puolisoltani ja perheeltäni, se on minulle tärkeintä. Yritän myös antaa sitä parhaani mukaan. Ja mahdollisimman tasapuolisesti mutta persoonallisuudet huomioiden.

      • VANHEMPANA JA ISOSISKONA
        erilleen kirjoitti:

        Tilanteesi kuulostaa ikävältä ja epäoikeudenmukaiseltakin mutta aikuisena ihmisenä voit itse päättä mihin alistut. Hyväksynnän haku/tarve vanhemmilta kertoo yleensä aina jostakin lapsuuden ja nuoruuden "jäänteistä". Jos jo tuolloin koit jääneesi vaille ansaitsemaasi kiitosta, odotat sitä yhä. Itse olen perheemme nuorin ja koen jääneeni "pahnan pohjimmaiseksi" kaikessa. Vanhemmille sisaruksille maksettiin ajokortit ja ostettiin autot mutta minä joka lähdin nuorena omille jaloilleni, sain pärjätäkin omillani. Itseasiassa olen ylpeä että olen hoitanut kaiken itse. Näistä konkreettisista esimerkeistä huolimatta vanhemmat sisareni ovat sitä mieltä että minä olen aina ollut nuorimpana lellitty. Kokemuksemme ovat siis täysin toisistaan poikkeavat. Mutta minäpä elän omaa elämääni ja saan tällä hetkellä kiitosta ja rakkautta puolisoltani ja perheeltäni, se on minulle tärkeintä. Yritän myös antaa sitä parhaani mukaan. Ja mahdollisimman tasapuolisesti mutta persoonallisuudet huomioiden.

        ERITYISESTI TUO MAHDOLLISIMMAN TASAPUOLISESTI MUTTA PERSOONALLISUUDET HUOMIOIDEN!!! VAIKKA IHAN TOTTA, TODELLISUUDESSA TODELLA HAASTAVAA ja jokainen tekee virheitä, sillä valitettavasti emme ole täydellisiä ... mutta virheistään kyllä oppia jne... varmaan isäsi vanhemmat ovat mahdollisesti toimineet isäsi lailla, vai ovatko??? Joten älä sinä siirrä isäsi kulttuuria eteenpäin, vai mitä?

        VAHVUUTTA, ITSESI TERVETTÄ RAKASTAMISTA JA IHANAA SEKÄ PAREMPAA TULEVAISUUTTA ETTÄ VOIMIA :-)

      • yksi äiti lisää
        erilleen kirjoitti:

        Tilanteesi kuulostaa ikävältä ja epäoikeudenmukaiseltakin mutta aikuisena ihmisenä voit itse päättä mihin alistut. Hyväksynnän haku/tarve vanhemmilta kertoo yleensä aina jostakin lapsuuden ja nuoruuden "jäänteistä". Jos jo tuolloin koit jääneesi vaille ansaitsemaasi kiitosta, odotat sitä yhä. Itse olen perheemme nuorin ja koen jääneeni "pahnan pohjimmaiseksi" kaikessa. Vanhemmille sisaruksille maksettiin ajokortit ja ostettiin autot mutta minä joka lähdin nuorena omille jaloilleni, sain pärjätäkin omillani. Itseasiassa olen ylpeä että olen hoitanut kaiken itse. Näistä konkreettisista esimerkeistä huolimatta vanhemmat sisareni ovat sitä mieltä että minä olen aina ollut nuorimpana lellitty. Kokemuksemme ovat siis täysin toisistaan poikkeavat. Mutta minäpä elän omaa elämääni ja saan tällä hetkellä kiitosta ja rakkautta puolisoltani ja perheeltäni, se on minulle tärkeintä. Yritän myös antaa sitä parhaani mukaan. Ja mahdollisimman tasapuolisesti mutta persoonallisuudet huomioiden.

        Otti silmään: lähdin jo nuorena omillenio..ja sitten en enää saanut mitään ajokirtteja yms.Jotenkin tähän tapaan. Äitinä voin sanoa,että kyllä se on niin, että jos lähdet omillesi, et voi enää odottaa ylläpitoa vanhemmiltasi! Itsehän päätät.
        Äitinä en koe olevani velvollinen makselemaan lapseni vuokria tms, kun kerran kotonakin voi asua. Ja jos haluaa itsenäistyä, se ei tarkoita sitä, että äiti käy täyttämässä jääkaappia tai lähettää rahaa "isompåiin menoihin"
        Eli ole vaan ylpeä-olet todella ollut omillasi

    • puolisoni perheessä

      Myös puolisoni perheessä nuorimmainen lapsi on jollain tavoin nostettu jalustalle. Minua harmittaa puolisoni puolesta juuri nämä kahvipöytäkehuskelut. Kaikki jutut tuntuvat pyörivän hänen ja hänen lastensa ympärillä. Jos meidän perhe menee anoppilaan kylään, me saamme kuulla kaikki nuorimman lapsen perheen HYVÄT kuulumiset moneen kertaan. Huonoista tai epäonnistumisista ei tietenkään mainita vaikka niitä olisikin. Toisten sisarusten perheistä ei juurikaan puhuta tai ainakin vain ohimennen mainiten. Myös meidän lasten läsnä ollessa kehutaan avoimesti vain nuorimman lapsen lapsia. Puolisoni sanoo että nuorimmainen on aina ollut perheessä erityisasemassa mutta ei koe sen häntä haittaavan. Minä tosin olen pahoillani sekä puolisoni että lasteni puolesta. Toivottavasti en koskaan itse sorru samanlaiseen käytökseen!

      • sisko_iso

        Kiitos ymmärryksestäsi! Hienoa että miehelläsi on sinun kaltainen vaimo, joka sivullisena näkee tilanteen selkeästi eikä mene siihen mukaan. Joskus nimittäin käy niin, että kun yksi nostetaan jalustalle, niin kaikki muutkin kuvittelevat olevan hänen jotain ja menevät siihen mukaan muiden esimerkkiä noudattaen. Vanhempani ovat erityisen kiinnostuneita tietynlaisista asioista, jotka he nostavat elämää tärkeämmiksi jutuiksi ja sisareni on käynyt sen alan koulua ja tehnyt siihen liittyvää työtä. He siis ihailevat avoimesti kun hän toteuttaa itseään heidän tärkeimpänä pitämällään elämänalueellaan ja siinä riittää kerrottavaa ja kehumista heidän samanhenkisille ystävilleen. Itse he tosin eivät ole toteuttaneen tuota elämänaluetta ihan yhtä näkyvästi elämässään, ja ehkä siksi tuntevat ylpeyttä kun nuorimmainen niin tekee. Ja nimenomaan kun hän tekee sen näkyvästi ja on paljon esillä ja sosiaalisesti todella rohkea. Itse taas olen tämmönen hiljainen hiihtäjä. Työni ei tunnu olevan samanarvoista kuin hänen eikä elämästäni kerrota muille mitään.

      • itsetunnossasi!
        sisko_iso kirjoitti:

        Kiitos ymmärryksestäsi! Hienoa että miehelläsi on sinun kaltainen vaimo, joka sivullisena näkee tilanteen selkeästi eikä mene siihen mukaan. Joskus nimittäin käy niin, että kun yksi nostetaan jalustalle, niin kaikki muutkin kuvittelevat olevan hänen jotain ja menevät siihen mukaan muiden esimerkkiä noudattaen. Vanhempani ovat erityisen kiinnostuneita tietynlaisista asioista, jotka he nostavat elämää tärkeämmiksi jutuiksi ja sisareni on käynyt sen alan koulua ja tehnyt siihen liittyvää työtä. He siis ihailevat avoimesti kun hän toteuttaa itseään heidän tärkeimpänä pitämällään elämänalueellaan ja siinä riittää kerrottavaa ja kehumista heidän samanhenkisille ystävilleen. Itse he tosin eivät ole toteuttaneen tuota elämänaluetta ihan yhtä näkyvästi elämässään, ja ehkä siksi tuntevat ylpeyttä kun nuorimmainen niin tekee. Ja nimenomaan kun hän tekee sen näkyvästi ja on paljon esillä ja sosiaalisesti todella rohkea. Itse taas olen tämmönen hiljainen hiihtäjä. Työni ei tunnu olevan samanarvoista kuin hänen eikä elämästäni kerrota muille mitään.

        Mikset tajua olla onnellinen? Mitä sinulta muka puuttuu? Toisten ihailu? Voin kertoa sinulle, ettei se tosipaikan tullen lämmitä. Kyllä on asiat huonosti jos oma psyyke tarvitsee toisten sanallista hivelyä noin kipeästi. Hanki ihmeessä oma elämä, ettei tarvitse siskosi elämässä tuolla tavalla soutaa. Tee edes jotain, ja ole ylpeä siitä mitä teet. Itse sen olet valinnut. Jos valitset huonosti, niin kenenkähän se on syy? siskosiko taas?

      • tuunari_mikko
        itsetunnossasi! kirjoitti:

        Mikset tajua olla onnellinen? Mitä sinulta muka puuttuu? Toisten ihailu? Voin kertoa sinulle, ettei se tosipaikan tullen lämmitä. Kyllä on asiat huonosti jos oma psyyke tarvitsee toisten sanallista hivelyä noin kipeästi. Hanki ihmeessä oma elämä, ettei tarvitse siskosi elämässä tuolla tavalla soutaa. Tee edes jotain, ja ole ylpeä siitä mitä teet. Itse sen olet valinnut. Jos valitset huonosti, niin kenenkähän se on syy? siskosiko taas?

        Viesti oli hiukka provo hengessä kirjoitettu, mutta asiaa.. Lopeta tosiaan sen hyväksynnän hakeminen heti! Saat vain pahan mielen, melkein joka kerta?

      • sisko_iso
        itsetunnossasi! kirjoitti:

        Mikset tajua olla onnellinen? Mitä sinulta muka puuttuu? Toisten ihailu? Voin kertoa sinulle, ettei se tosipaikan tullen lämmitä. Kyllä on asiat huonosti jos oma psyyke tarvitsee toisten sanallista hivelyä noin kipeästi. Hanki ihmeessä oma elämä, ettei tarvitse siskosi elämässä tuolla tavalla soutaa. Tee edes jotain, ja ole ylpeä siitä mitä teet. Itse sen olet valinnut. Jos valitset huonosti, niin kenenkähän se on syy? siskosiko taas?

        Et tainnut ihan ymmärtää viestiäni. En tarvii mitään jalustalle nostoa tai suurta ihailua. Se minkä koen ongelmaksi, on mitätöinti ja asioiden vääristely. Olen esim. saattanut olla vanhempien kotona pitämässä taloa pystyssä, kun he ovat olleet poissa. Sitten sinne tulee siskoni miehineen myös. Tilaavat pizzaa, juovat limsaa jne, jolloin asuntoon jää tyhjiä pizza-laatikoita, pulloja jne. Noh, tietenkin minä saan syyt niskoille viemättömistä pulloista ja pizza-laatikoista josta jälkeenpäin muistutetaan eikä uskota kun sanon, etteivät olleet minun jäljiltäni. Siis vaikka tekisin miten kotitöitä, niin jälkeenpäin isäni sanoo, miten ei koskaan ole nähnyt minun tekevän mitään. Sen sijaan hän muistaa siskoni tekemiset ja puuhaamiset, vaikka olen tehnyt paljon enemmän yhteisiä hommia kuin hän. Elikä tekemisiäni mitätöidään ja toisen suurennellaan. En halua jalustalle nostoa vaan tasavertaista kohtelua. Ja tietääkseni en ole missään kohtaa viesteissäni pistänyt asiaa siskoni syyksi. Riitatilanteetki siskon kanssa menee aina niin, että aina minä olen syyllinen ja pahempi osapuoli jonka puolelle isäni asettuu. Ilman että puhuisin asiasta sanakaan ulkopuolisille, niin muutamilta olen saanut kommentteja, miten siskoani suositaan enemmän kuin minua. Epäoikeudenmukainen kohtelu saa minussa hirveät raivon tunteet valtaan vieläkin, vaikka en enää kotona asu.

      • suosikki...
        itsetunnossasi! kirjoitti:

        Mikset tajua olla onnellinen? Mitä sinulta muka puuttuu? Toisten ihailu? Voin kertoa sinulle, ettei se tosipaikan tullen lämmitä. Kyllä on asiat huonosti jos oma psyyke tarvitsee toisten sanallista hivelyä noin kipeästi. Hanki ihmeessä oma elämä, ettei tarvitse siskosi elämässä tuolla tavalla soutaa. Tee edes jotain, ja ole ylpeä siitä mitä teet. Itse sen olet valinnut. Jos valitset huonosti, niin kenenkähän se on syy? siskosiko taas?

        Oletko koskaan tullut edes ajatelleeksi, että sellaisia vanhempia todellakin, on, jotka kohtelevat jälkikasvuaan räikeän epätasa-arvoisesti? Et varmaankaan, taidatpa ollakin sellainen sisarus, joka on aina saanut kaiken pyytämänsä, ja se vähempiarvoinen sisarus on jäänyt ilman. Näissä asioissa on aina se ikävä puoli, että jossain vaiheessa ne huonommin kohdellut sisarukset tosiaankin hankkivat sen oman elämän, ja jättävät lapsuudenperheensä kokonaan vaille mitään yhteydenpitoa. Muistetaanpa sitten siinä vaiheessa pitää turvat tukossa ja lopettaa syyllistäminen, kun ei pidetä yhteyttä. Ja tukeudutaan sitten siihen sisarukseen, jolle on kaikki hyvä suotu. Se olisi vähintäänkin kohtuullista. Aloittajan tilanteen ymmärrän oikein hyvin. Se on jännä, miten sitä aina kuvitellaan, että se hyljeksitty on vain rahan perään, kun hänelle riittäisi sekin, että vanhempi edes joskus osoittaisi jollain tavoin, vaikkapa vain sanomalla sen, että hyväksyy ja arvostaa lastaan. Oma isäni on juuri sellainen. Hänelle ei ole koskaan kelvannut mikään, mitä teen, hän ei ole koskaan kiitoksen sanaa sanonut, saati anteeksi pyytänyt ilkeitä sanojaan. Koskaan hän ei ole minuun päin ottanut yhteyttä missään asiassa, ei edes kysyäkseen, mitä kuuluu. Sen sijaan olen kyllä saanut kuulla suoraan ja kautta rantain, miten väärin olen asiat tehnyt. Tässä kohtaa asia on minulle jo aivan sama, kun isäni on kuolemaisillaan ja olen hänelle sanattomat hyvästit jättänyt. Jokin pilkahdus siellä oli havaittavissa, mutta ääneen ei tullut vieläkään mitään, joten kaipa se on sitten hänellekin aivan se ja sama. Jäänee arvoitukseksi. Olisin kyllä kaivannut häneltä elämässäni edes yhtä kannustavaa sanaa, mutta sitäkään en saanut. Kenen syy se sitten on? Minunko? No way!!

      • kiitos täältä sivusta
        suosikki... kirjoitti:

        Oletko koskaan tullut edes ajatelleeksi, että sellaisia vanhempia todellakin, on, jotka kohtelevat jälkikasvuaan räikeän epätasa-arvoisesti? Et varmaankaan, taidatpa ollakin sellainen sisarus, joka on aina saanut kaiken pyytämänsä, ja se vähempiarvoinen sisarus on jäänyt ilman. Näissä asioissa on aina se ikävä puoli, että jossain vaiheessa ne huonommin kohdellut sisarukset tosiaankin hankkivat sen oman elämän, ja jättävät lapsuudenperheensä kokonaan vaille mitään yhteydenpitoa. Muistetaanpa sitten siinä vaiheessa pitää turvat tukossa ja lopettaa syyllistäminen, kun ei pidetä yhteyttä. Ja tukeudutaan sitten siihen sisarukseen, jolle on kaikki hyvä suotu. Se olisi vähintäänkin kohtuullista. Aloittajan tilanteen ymmärrän oikein hyvin. Se on jännä, miten sitä aina kuvitellaan, että se hyljeksitty on vain rahan perään, kun hänelle riittäisi sekin, että vanhempi edes joskus osoittaisi jollain tavoin, vaikkapa vain sanomalla sen, että hyväksyy ja arvostaa lastaan. Oma isäni on juuri sellainen. Hänelle ei ole koskaan kelvannut mikään, mitä teen, hän ei ole koskaan kiitoksen sanaa sanonut, saati anteeksi pyytänyt ilkeitä sanojaan. Koskaan hän ei ole minuun päin ottanut yhteyttä missään asiassa, ei edes kysyäkseen, mitä kuuluu. Sen sijaan olen kyllä saanut kuulla suoraan ja kautta rantain, miten väärin olen asiat tehnyt. Tässä kohtaa asia on minulle jo aivan sama, kun isäni on kuolemaisillaan ja olen hänelle sanattomat hyvästit jättänyt. Jokin pilkahdus siellä oli havaittavissa, mutta ääneen ei tullut vieläkään mitään, joten kaipa se on sitten hänellekin aivan se ja sama. Jäänee arvoitukseksi. Olisin kyllä kaivannut häneltä elämässäni edes yhtä kannustavaa sanaa, mutta sitäkään en saanut. Kenen syy se sitten on? Minunko? No way!!

        Olen myös itse saanut kärsiä epätasa-arvosta lapsuudenperheessäni. Jos jotain olen uskaltanut sanoa, minulle on vastattu kylmästi ettei tuollaisia vanhoja saa muistaa. Niin, helpointahan se heille, enemmän saaneille, olisikin, jos sivuun sysitty olisi aina aivan hiljaa. Mutta kyllä näin keski-iässä jo sentään uskaltaa jotain sanokin. Tosin en enää ole tekemisissä sisarustenikaan kanssa - mitä sitä turhaan, heillä on aivan eri käsitykset kuin minulla ja aina tulee jotain sanaharkkaa. Paras olla erossa.

      • hemmetissä
        kiitos täältä sivusta kirjoitti:

        Olen myös itse saanut kärsiä epätasa-arvosta lapsuudenperheessäni. Jos jotain olen uskaltanut sanoa, minulle on vastattu kylmästi ettei tuollaisia vanhoja saa muistaa. Niin, helpointahan se heille, enemmän saaneille, olisikin, jos sivuun sysitty olisi aina aivan hiljaa. Mutta kyllä näin keski-iässä jo sentään uskaltaa jotain sanokin. Tosin en enää ole tekemisissä sisarustenikaan kanssa - mitä sitä turhaan, heillä on aivan eri käsitykset kuin minulla ja aina tulee jotain sanaharkkaa. Paras olla erossa.

        olette saaneet eriarvoista kohtelua perheissänne, sillä sitä tasa-arvoista kohtelua ei ole olemassakaan. Ei ole mitään oikeusvaltiota, eikä oikeus elämää. Pointti on vaan se, että hyväksyy, ja itse yrittää parhaansa. Katsoo positiivisesti eteenpäin, eikä anna vastoinkäymisten raastaa mieltä. Negatiivisistä tunteista ei ole haittaa kuin teille itsellenne. Siksi se on itsetunto kysymys. Minäkin komppaan tämän riimin aloittaajaa (en siis koko sopan aloittajaa)

      • ihmisiä kuin sinä
        hemmetissä kirjoitti:

        olette saaneet eriarvoista kohtelua perheissänne, sillä sitä tasa-arvoista kohtelua ei ole olemassakaan. Ei ole mitään oikeusvaltiota, eikä oikeus elämää. Pointti on vaan se, että hyväksyy, ja itse yrittää parhaansa. Katsoo positiivisesti eteenpäin, eikä anna vastoinkäymisten raastaa mieltä. Negatiivisistä tunteista ei ole haittaa kuin teille itsellenne. Siksi se on itsetunto kysymys. Minäkin komppaan tämän riimin aloittaajaa (en siis koko sopan aloittajaa)

        Varmaan onkin helppoa unohtaa ja käyttää "toisesta korvasta sisään, toisesta ulos" -metodia, jos itse on tunteeton ja kova. Meillä muilla, joilla on normaaleja tunteita, on hiukkasen vaikeampaa hyväksyä kaltoinkohtelua. Huomautan vielä, ettei sillä ole mitään merkitystä, onko itse myönteinen vai kielteinen. Kyllä positiivisestikin ajatteleva henkilö (kuten minä) voi saada traumoja, ja silti pystyä elämään omaa elämäänsä ja keskittyä siihen. Silti meidänkin täytyy saada joskus purkautua, kun tulee oikein huono olo. Lopuksi vielä saanen ihmetellä, mitä sinunkaltaisesi tekee tällä palstalla? Haluat päästä haukkumaan erilaisia ihmisiä vai? Jokin trauma sinullakin sitten varmaan on, jos on sellaiseen tarvetta.

      • ei ole
        itsetunnossasi! kirjoitti:

        Mikset tajua olla onnellinen? Mitä sinulta muka puuttuu? Toisten ihailu? Voin kertoa sinulle, ettei se tosipaikan tullen lämmitä. Kyllä on asiat huonosti jos oma psyyke tarvitsee toisten sanallista hivelyä noin kipeästi. Hanki ihmeessä oma elämä, ettei tarvitse siskosi elämässä tuolla tavalla soutaa. Tee edes jotain, ja ole ylpeä siitä mitä teet. Itse sen olet valinnut. Jos valitset huonosti, niin kenenkähän se on syy? siskosiko taas?

        jos ei lapsena saa hyväksyntää, lapsi ei välttämättä kasva henkisesti kokonaiseksi! Hän saattaa koko ikänsä etsiä hyväksyntää muilta ja itsetunto ei pääse vahvistumaan. Voimia sinulle ap!

    • Virya

      Ja tehdä omat lapset, sekä kohdella heitä tasa-arvoisesti. Ei kannata murehtia muiden ihmisten käyttäytymistä, vaan jalostaa omaansa!

    • Ratkaisija!!

      Olet adoptoitu, olisit onnellinen.
      Problem solved.

    • ****JAnmieN****

      sama täällä.
      en ymmärrä vanhempia jotka suosii toista selvästi.................ärsyttää koko homma
      ..........antaa rahaa toiselle vaikka sillä nyt ei oo siitä ees pulaakaan.....ok, olemme
      me kans jo aikuisia ja se on naimisissa ja 3:n alle kouluikäisen pojan äiti....onneks
      ei oo muita siskoja tai veljiä riesana ! itse olen vielä 100 % sinkku........lapseton.....
      ne käyttää alkoholia paljonkin.......kummatkin.............ja ääntä kuuluu, ne ei ajatte
      le et se häiritsee toisia jotka ei juo.........ja lapsiaankin se häiritsee......kuka niitä vahtii kun ne ryyppää ? ei sentään käy kumpikaan baareissa yms vaan kotiin osta
      a sitä ällöä ja naukkailee siellä sitä.............kas ku ei kukaan lapsista oo keksiny si
      tä jo maistaa..................................

      • JohnLee

        Hmm! Itselläni tai meitä on kaksi veljestä ja tuo isompi on aina urheillut ja tarvinnut rahallisesti paljon apua koska urheiliminen vie kaiken ajan hänen elämästään, joka minua ei ikinä ole vaivannut mitenkään hienoa vaan että häntä tuettiin ja itseltänikään ei mitään koskaan ole puuttunut ja samanlailla omiakin mm. harrastuksissani on avitettu ja hattua nostan mutsille miten tasapuolinen on ollut molempia kohtaan ja siksi varmasti sitä onkin veljen kanssa erottomattomia tyyppejä ihminen johon luotan 120% ja jonka kanssa aina voi puhua mistä vain ja aina on ollut arvot kohillaan koko perheessä ja kasvatus hyvä :) vaikka mikään superihminen olekkaan :) harmillista että niin monella juuri on tätä katkeruutta sisaruksia kohtaa, itse en sitä ymmärrä/tajua koska en itse voisi ikinä kuvitella näin käyvän meille ja nykyään myös itse tuen veljeäni hänen urheilussaan, ehkä se poikii jopa mm-kisapaikan tänä vuonnna :)

        Hyvää kesää kaikille ja mutapainiin vaan niiden sisarusten kanssa kyllä se siitä :)

    • tirppa29

      Meidän perheessä oli aikalailla sama tilanne. Pikku veljeni oli oikea prinssi, ja minä menin siinä sivussa.
      Aina oli saman suuruinen kuukausiraha, joka mielestäni ok, vaikkakin minä hoidin lähestulkoon veljeni päivisin.
      Mun mielestä oli minun velvollisuus hoitaa veljeni, tehdä ruokaa ym.
      Minut heitettiin kotoa pois kun olin 13v, veljeni valitsi mielummin asumisen minun luona, kuin äitimme, koska huolehdin hänestä paremmin. Toki lisättävä että molemmat vanhempamme olivat erittäin pahasti alkoholisteja.
      Olen antanut molemmille vanhemmille anteeksi eri arvoisena pidon, ja en anna sen katkeroittaa.
      Lisättävä tähän vielä, veljeni sai harrastaa mitä vain, minä selllaisiia lajeja joista ei laskua tullut.
      Minä en koskaan saanut rahaa valmistujaisista, veljeni taas sai.
      Elämä harvoin on tasavertaista, mutta osaampa olla suosimatta omista lapsistani ketään.

      Jaksamisia sinulle!

    • .,.,,.

      Oletko muuten puhunut asiasta siskosi kanssa? Onko välinne hyvät hänen kanssaan? Voisihan hän vaikka joskus olla puolellasi.

    • oli/on sama tilanne.

      Äitini ja isäni erosivat kun oli viiden vanha. Isosisko ja isoveli minulla on. Kun olin kerran nuorin niin en saanut isältäni koskaan mitään hyväksyntää, kiitosta jne. niin kuin saivat sisarukseni. Isäni löysi uuden naisen ja teki myös sen kanssa lapsen. Olin n.13-v silloin. Tietenkin tämä lapsi sai sitten kaiken. Pitää ostaa uusi pyörä sille, se tulee mukaan sinne ja sinne. Vaikka isäni ei enään asunut siskoni äidin kanssa niin silti siskoni sai kaiken. Kerran sit otin asian puheeksi että miksi meitä kohdellaan eriarvoisesti niin vastaus oli vain että siksi kun isäni halusi hyvittää edes yhdelle lapselle sen mitä me ei saatu.
      Iso-siskoni sai meistä lapsia ensimmäisenä ja meni ensimmäisenä naimisiin. Toisena lapsia sain minä ja menin naimisiin. Kolmantena lapsia sai iso-veljeni ja meni naimisiin. Iso-siskoni eros miehestään ja sen elämä oli enemmän juomista kuin lastenkaa oloa. Senhän tietenkin vanhempanikin hyväksyvät. Iso-siskosi tekee sen ja sen oikeen jne. Kaikki mitä se teki oli oikein! Iso-veljeni vasta kova juomaan olikin/on. Sekin hyväksyttiin ja sitäkin aivan kauheasti kehuttiin kun se tekee nyt noin ja noin. Siskollani 3 lasta ja veljelläni 2 lasta. Sitten minä. Minulla on kuusi lasta ja edelleen olen naimisissa enkä juo. 24 tuntia vuorokaudessa lasten kanssa kotona. Isäni on nykyään ruvennut edes vähän arvostaa minua. Sen huomaa jo siitä että ennen se kävi meillä vain kun oli ristiäiset ja nykyään se käy muutenkin. Ennen se soitti vain n.3-4 kertaa vuodessa minulle ja nykyään vähintään kerran viikossa. Tälle nuorimmalle siskolleni se soittelee ja on aina soitellut joka päivä samoin kuin näille mun muillekin sisaruksille. Olen silti tyytyväinen että edes nyt saan tavallaan tutustua isääni uudelleen vaikka aina olen jäänyt ja tulen myös jäämään vähemmälle.
      Nykyään ongelmana on äitini.
      Esim. Ostimme mönkijän ja sanoin vain äitilleni että se oli hieno. "Älä kuule ole liian ylpeä. Ihmisen pitää olla nöyrä ja anella".
      Just joo. No kuuntelin senkin paskan taas kerran läpi.
      Esim.siskoni käy juomassa joka viikonloppu ja muutenkin kärsii jostain masennuksista joten äitini on otettava siskoni toisellalailla huomioon joten vaikka mitä siskoni tekisi tai sanoisi niin äitini on aina sen kanssa samaa mieltä. Se hoitaa lapsensa hyvin, se on siistimpi ihminen kuin sinä, se osaa sentään siivota, siskosi sentään osaa pukeutua ja on enemmän naismainen kuin sinä jne. Vaikka olenkin kuuden lapsen äiti niin siivoan kylläkin kotonani, laitan ruokaa joka päivä enkä ostele koko ajan jotain roskaruokaa, osaan kasvattaa ja huolehtia lapsistani.
      Äitini oli ostanut uudet kengät ja se näytti että kato kun on hienot. Sanoin heti että älä ole ylpeä vaan sun pitää olla nöyrä.
      Kyllä sitä otti päähän. Kerran äitini kysyi miks sä aina piruilet mulle. Silloin mulla oli oikeus sanoa niin kuin asiat on. Sä huomauttelet ylipainostani vaikka olen saanutkin 10kg jo pois, sä huomauttelet ihostani, sä huomauttelet vaatteistani, sä huomauttelet lasten kasvatuksesta.
      En halua mitään hyväksyntää keneltäkään enkä tarvitse nykyään vanhemmiltani hyväksyntää. Olisi vain ihan mukava jutella joskus äitini kanssa niin ettei tarvitsisi kuulla valituksia.
      Minulla on oma perhe. Lapset ja mieheni on minun perheeni. Muulla ei ole väliä.
      Joskus vain tekisi mieli sanoa että en halua olla äitiini yhteydessä ennen kuin sen käytös minua kohtaan muttuu. Olisi joskus edes onnellinen omista lapsenlapsista niin sekin riittäisi minulle.

    • humppaloora

      Todella ilkeitä vanhempia.Onkohan niiden syiden taustalla jotain,että olivat toivoneet toisesta poikaa tms?

    • Saman kokenut

      Tekstisi voisi olla minun kirjoittamani. Ehkä sinun olisi hyvä pitää heihin hetki selvää etäisyyttä ja katsoa huomaavatko tehneensä mitään hölmöä. Voit jopa huomata, että elämän laatusi paranee kummasti, kun et päivät päästään kuuntele sitä valitusta ja haukkumista. Minulla se ainakin tehosi ja olo parani niin oleellisesti, että vanhaan ei ole tarvetta palata.

      Sisareni kanssa olen todella hyvissä väleissä ja olemme tästä monesti puhuneetkin. Älä siis pilaa välejäsi siskoon tämän takia, jos ne eivät ennestään ole pilalla. Vika on vanhempien. Itse olen vanhempiini lakannut pitämästä yhteyttä. Isästä en enää ole kuullut, mutta jaksaa kuitenkin tutuille ruikuttaa, kun en yhteyttä pidä (no eipä pidä itsekkään...).

      Äitini ottaa toisinaan itse yhteyttä (minä en koskaan, koska aina pahoitan mieleni) ja nyt yhteydenottojeni jäätyä kokonaan pois on hän selkeästi huomannut tehneensä virheitä, kun en enää pidä yhteyttä. Kaikki toki tekee virheitä, mutta tämä eriarvoisesti kohtelu ei ole ollut ainoa niistä. Ennen olin niin kiltti, että hän saattoi sanoa ja tehdä mitä vaan. Nyt enkuitenkaan enää suostu sellaiseen ja tämän hän on huomannut. Äiti on selvästi surullinen ja ymmärtänyt osan tekojensa seurauksista, mikä on hyvä. Välejä ei kuitenkaan mikään enää pelasta sillä itse voin nyt niin paljon paremmin, että en edes halua tätä oloa enää vaarantaa.

      Äitini on myös käytöksensä myötä huomannut jääneensä paitsi lastenlapsiensa kehityksestä ja kasvusta, joka ei aikanaan kiinnostanut, mutta nyt kun ovat kasvaneet tuovat selkeästi julki kiitosta, rakkautta ja hyväksyntää mieheni vanhempia kohtaan alkaa harmistus selvästi nostaa päätään. Lapseni ovat kuitenkin niin paljon vieraantuneet äidistäni, ettei hän enää kaipaamaansa isovanhemman osaa voi saada sillä ne suhteet ja luottamukset on jo luotu. Aikoinani yritin hänelle tästä ja parista muusta aiheesta puhua ja lähetin jopa pitkän kirjeen (jos edes lukisi), mutta hän ei halunnut kuunnella. Niinpä siis lakkasin yrittämästä tietäen, että olen ainakin yrittänyt.

      Tällä halusin vain kertoa, että viimeistään tosiaan vanhuuden kynnyksellä tajuavat miten hölmösti ovat sinua kohdelleet. Kyllä sitä jokainen varmasti siinä vaiheessa miettii, mitä sitten kun itse ei enää jaksa ja kuka tulee katsomaan kun itse on yksin. Sinä et kuitenkaan menetä mitään vaikka antaisit heidän elää omaa elämäänsä ja nauttisit omastasi yrittämättä saada hyväksyntää, jota et tule saamaan ainakaan ennen kuin he ymmärtävät mitkä ovat heidän käytöksensä seuraukset. Jos saat jatkuvasti heidän suunnaltaan osaksesi vain pahaa mieltä aiheuttavaa käytöstä niin mitä häviät, jos lakkaat olemasta yhteydessä kokonaan? Jos apu ja ruuanlaitto yms. ei kelpaa sellaisena kuin sinä sen pystyt tarjoamaan, sillä parhaasi varmasti teet niin olkoot ilman.

      Ymmärsin, että sinä olet tästä yrittänyt heille tuloksettomasti puhua, joten sinäkin olet yrittänyt. Itseään voivat enää tämän jälkeen syyttää. Keskity vain niihin ihmisiin, joilla on merkitystä ja joille läsnäolosi on iloinen asia. Säästyt suruilta ja pahalta mieleltä. Voimia eteenpäin, paljon aurinkoisia päiviä ja kesän odotusta. Miten sitten ikinä jatkatkaan, toivon sinulle siihen pelkkää hyvää :)

    • Epätoivoinen Lapsi

      Tajuun mitä tarkotat... Mulla on ihan epäreilut vanhemmat. Jos esim. Oon kipee nii ne luulee et valehtelen kun taas mun pikkusisko joka on 10v. Tulee kipeeks nii sitä uskotaan ja se on vähintää 1 viikon pois koulusta kun mä hyvä kun ees 1 päivän. EPISTÄ!!!

    • Tosi katkera

      Vanhempami suosivat nourinta sisartani jopa niin paljon, että testamettasivat kaiken omaisuutensa hänelle. Toki lakiosat me muutkin sisarukset olisimme voineet saada. Testamentissa oli kuitenkin ehto, että jokaisen on erikseen oikeusteitse lakimiehen avustuksella haettava osuuttaan. Niinpä katsoimme. että antaa nyt olla. Haletaan sitten omaan katkeruuteensa ... v...u..

      • sipsu72

        moikka, olen tässä lukenut viestejäsi tuosta vanhempiesi kohtelusta sua kohtaan. Minulla on sama tilanne mutta äitini kanssa, en ollut äitini kanssa puhe väleissä kohta kolmeen vuoteen. Puhun ja juttelen vain isänikanssa joka on tukenut mua opinnoissani ja koulutus asioissa , työpaikkaa hakiessani. Olen ammatiltani lähihoitaja valmistuin 07 vanhusten koulutusohjelmasta. Vanhemmat eivät osaa pitää samalla jokaista lasta arvokkaana, mutta minä olen omien lasten kohdallani ottanut että jokainen lapseni on yhtä arvokas ja saavat saman verran mania käyttöönsä. Älä välitä toisten kirjoittelusta, sinussa ei ole mitään vikaa olet yhtä arvokas kuin siskosi ja se tulisi vanhempiesi huomioida.

      • ssmsn kokemut

        Ehkä on, mutta perinnön suhteen kanttaa olla tarkka.

        Viimeistään siinä edes jonkinlainen oikeudenmukaisuus voi toteutua.

        Oleko varna, ettei perinnonjakoa kannata riitauttaa oikeudessa?

        Kysy asiaa oikeusoppineilta: ei sihen suuri rahoja tarvita. Ja jos olet varaton, saat oikeusavustajan.

      • Älä alistu!

        Ehkä ei, silti:

        Viimeistään perinnönjaossa voi edes joninlainen tasapuolisuus toeutua.

        Ota yhteyttä oikeusoppineisiin. Ja jos tarvitset mahd. varattomana oikeusavustjaa, sellaiainen järjestyy.

        Ei se hunajaa maksa.

        Pidä puolesi. Tsemppiä!

    • - L

      Hei. Älä tee enää mitään toisten puolesta, vaan alat elää vain ja ainoastaan.. itsellesi.

      ja sulje silmäsi/korvasi tuollaiselta. Älä enää huomaa sitä.. ja jätä se omaan arvoonsa.

      sinä olet oman elämäsi ykkönen, ja sitä ei kukaan voi viedä pois!

      ja sitäpaitsi, oikeasti tuo tekee vielä pahempaa hallaa siskollesi.. entäs sitten joskus, kun hän ei saa enää kehuja yms? sitten ollaankin vähän heikoilla jäillä..

      voimia.

      -L

      • lexia

        Mulla on kans aivan äärettömän epätasapuoliset vanhemmat. Itse tajusin tämän vasta aikuisena, kun sukulaiseni sekä mieheni sukulaiset alkoivat huomautella tästä asiasta, vaikka en itse ottanut mitään tähän viittaavaakaan puheeksi. Olin itse niin kasvanut siihen asiaan, etten edes nähnyt sitä. Joskus aikoinaan purnasin kun en saanut vkorahaa ja veli sai, mutta kun asia räikeästi tyrmättiin, en jaksanut siitä tapella (tämä VAIN 1esimerkki lukuisista epätasa-arvoisista asioista).

        Nyt aikuisena kun veljeni asuu vielä kotona ja minä en, olen huomannut miten paljon veljeni saa periksi asioita. Tuolla hemmottelulla se ei tule muuttamaan kotoa koskaan, minut taas potkaistiin ulos 17 vuotiaana. Itse nostin opintolainat että sain edes opiskeltua, elätettyä ja vaatetettua itseni, veljelleni ostettiin merkkivaatteet, prätkä, ajokortit, auto. Kesätöitä se ei edes viitsi hakea kun vanhemmat maksavat kaiken (18-vuotiaalle!!).

        Enää en pidä vanhempiini mitään yhteyksiä ja kuten joku jo aikaisemmin tuolla kirjoitti: se todellakin nosti elämänlaatua!!! Enää en halua joutua kuulemaan loukkauksia tai tapella päivittäin. Elämä on seesteistä ja onnellista ilman vanhempiani. Olen älyttömän ylpeä, että olen selvinnyt näin pitkälle, ilman pienintäkään apua vanhemmiltani. Veljeni kanssa välit ovat lämpimät - eihän tämä hänen syytään ole. Hän vaan ei koskaan pysty olemaan samalla lailla ylpeä selviytymisestään - hänelle kun kaikki on tuota hopeatarjottimella.

        Ainoa mikä tilanteessa harmittaa, on se että vanhempani eivät ole lapsilleni isovanhempia. Näkevät ainoastaan lasten synttäreillä. Antaisin heidän kyllä kernaasti tavata useammin, mutta vanhempiani ei taida kiinnostaa, ainakaan mitään aloitetta ei ole sieltäpäin tehty. Lapseni vierastavat heitä, eivätkä sano näitä isovanhemmikseen. Toivottavasti vanhempani tajuavat joskus mitä ovat menettäneet.

        AP:lle voimia. Ota irtiotto vanhemmistasi, äläkä vaan missään nimessä katkeroidu siskollesi. Sisarussuhde on elämän pisin suhde ja jos katkaiset senkin siteen ei sinulle jää lapsuudenperheestäsi enää ketään.

    • Kokenut...

      Se joka on kokenut samaa, ymmärtää toista paremmin...Sinulla ei ole helppoa. Minä pysyisin poissa. Sanot että nyt et jouda sinulla on jotain muuta.

      Se on ilkeyttä sinua kohtaan "narsistista" käyttäytymistä. Tahallista kiusaamista. Uuvutat itsesi kokonaan, pyydä vaikka äitisi kylään jos olette väleissä.

      Voit hyvällä omalla tunnollasi olla auttamatta kun et saa tasapuolista kohtelua.

      Kirjoituksesi on kuin minun elämästäni, nuoruudestani, ja jopa vieläkin olen eri arvossa.

      Ei minuakaan koskaan arvostettu, kiusattiin vaan, kaksimielistä touhua, kiusataan ja sitten yritetään auttaa :( Kun kiusaamisesta valittaa niin enkö minä ole tehnyt eteesi sitä sun tätä. Mutta siitä kiusaamisesta ei ole puhettakaan, miten se sattuu. Että tälläiset isäni kanssa on välit. Ymmärrän sinua täysin, on kirjoituksesi kuin minun omasta elämästäni. Kuin minun elämästäni kertoisit. Nyt en ole käynyt edes isälläni. Jos haluu rahallisesti auttaa niin siitä vaan, mut kiusata ei tarvi.

      Meillä on yksityiselämä jokaisella. Se ei kuulu kenellekään. Jokainen minun puolesta tehkööt elämässään mitä haluaa, mutta kun ei vahingoita toista ihmistä.

      Ei teidän välit ainakaan parane vaikka kuinka tekisit ja auttaisit. Et tule koskaan saamaan kiitosta. Älä väsytä itseäsi. Ole vaikka ennemmin omissa oloissasi, mutta älä valitse sitä missä sun ei ole hyvä olla. Pidemmän päälle huomaat että olet kuin toinen ihminen.

      Olen ottanut isäni kanssa sanallisesti koviakin yhteydenottoja, olen sanonut suorat sanat se ei vaan näytä auttavan. Mutta eipä häntä pahemmin ole näkynyt vaikka asutaan ihan melkein pihapiirissä.

      Sinä et ole tehnyt mitään väärää. Vaan isäsi on ilkeä sinulle ja haluaa sinua tahallisesti mollata ja haukkua.

      Minkä ikäinen olet ja minkä ikäinen siskosi on?

      voisiko isäsi olla narsisti? tai alkohooliongelmainen?

      Sano isällesi ensi kerralla kun pyytää että sinulla on jotain muuta nyt, uskon että sanoo että mikä voi olla tärkeempää?

      Minulle isäni sanoi että kun kävin ystäväni kanssa milloin missäkin, et " kyläläinen on parempi kuin oma isä" No eipä kyläläinen ainakaan kiusaa ;) En hakeudu seuraan jossa minusta ei tykätä tai pidetä.

      Valitsen itse seurani ;)

      Kaikkea hyvää sinulle ja voimia. Pidä pintasi, räjähdä joskus isällesi, sanot suoraan ja sitten lähdet kotiisi kun oot sanasi sanonut. Etkä mene vähään aikaan.

      Ei isälläsi ole mitään oikeutta sua kohdella miten haluaa vaikka kuinka olet hänen tytär. Hän on sinut maailmaan saattanut ja olet hänen tytär. Ei ole sun vika.

      Itse sanoinkin että olisivat käyttänneet ehkäsyä niin ei olis tullut ei toivottua tytärtä. Turhaa noi muutamat sua syyllistää, sinä olet parhaasi yrittänyt ja tehnyt hyvästä sydämmestäsi, ja kun et ole omalla tunnollasi voinut kieltäytyä auttamisesta. Joskus kannattaa kokeilla ;)

      Minulla olisi sisarukset ainakin pulassa jos kieltäydyn lastenhoidosta ;)

      Sanot että nyt on muuta että en nyt voi tulla mutta onhan se sun sisko pyytäkää sitä tekemään se juttu ;) Ja et mene :)

    • ei hyvää päivää

      Mun mielestä on todella outoa että teet töitä vanhemmillesi mökkihommia ja ruoanlaittoja. Lisäksi kuuntelet vielä marinaa ja pas*aa! Ota järki käteen ja pysy kaukana vanhemmistasi, odotuksistaan ja heidän idioottimaisista kommenteistaan. Vanhempien tehtävä on laittaa itselleen ruoat tai ostaa ja hoitaa mökkihommat kaikki muukin, ei lapsen tehtävä ole olla vanhempi vanhemmilleen...

      Sulla on nyt oma alakin pian, et tarvitse enää vanhempien armopaloja. Välittäviä ihmisiäkin löydät jostain muualta. Etkä anna enää kenenkään hyväksikäyttää. Vanhempiisi ei puhe tehoa eikä tule tehoamaan, vaan se että pysyy kaukana tuollaisista henkisen väkivallan tekijöistä.

      Älä ole sinisilmäinen enää. Sua on viety ihan täysin ja jopa alistettu. Onkohan isä narsisti? Mutta äitikään ei ole väliin tullut.. onko hänelläkin ongelmia. Onnellisempaa elämää jatkossa, olet parempaa ansainnut!! Ja sitä löydät. Henkistä tukeakin saat varmasti muualta. Ja voit olla iloinen että oot huomannut, mitä joku voi olla, ettei enää laput ole silmillä.. parempaa kohti. Jokaisella meillä on vaikeuksia. Kokemusta on narsistivanhemmasta.

      Tekemällä hommia saat vaan paheksuntaa lisää, ala itsekkääksi ja poistu läheisyydestään.

      • ei hyvää päivää

        En usko että vanhemmillasi on kuten pitäisi, näitä ominaisuuksia: Ystävällisyys, arvostus, kannustus, epäitsekäs välittäminen, toisten tarpeiden huomioon ottaminen tunnistaminen ja tukeminen, positiivisuus, huumorintaju ym ym. Tai jos on niin hetkellisesti jotain, mutta muuten ollaan ikäviä.

        Olet saanut vain vaatimuksia ja arvostelua. Ihan kuin vanhempasi eivät olisi nyt aikuisia, vaan kypsymättömyyttä. Jos heidän työmoraalinsa käskee painaa 24 h töitä voivat tehdä sen ihan itse. Sulla on sitä aurinkoa oikeus ottaa.. ole hyvä, ilman huonoa omaatuntoa. Iso mies jos valittaa oman mökkinsä töistä, niin katsokoon peiliin.

        Arvosta itseäsi ja hanki itsetuntoa, niin sulle tulee parempi olo lisää. Äläkä tunne enää itse syyllisyyttä mistään, kun sulla ei ole Mitään syytä tuntea, voit olla vapaa.

        Riita ei heille mitään auta. Parasta kun poistut takavasemmalle..

      • ......
        ei hyvää päivää kirjoitti:

        En usko että vanhemmillasi on kuten pitäisi, näitä ominaisuuksia: Ystävällisyys, arvostus, kannustus, epäitsekäs välittäminen, toisten tarpeiden huomioon ottaminen tunnistaminen ja tukeminen, positiivisuus, huumorintaju ym ym. Tai jos on niin hetkellisesti jotain, mutta muuten ollaan ikäviä.

        Olet saanut vain vaatimuksia ja arvostelua. Ihan kuin vanhempasi eivät olisi nyt aikuisia, vaan kypsymättömyyttä. Jos heidän työmoraalinsa käskee painaa 24 h töitä voivat tehdä sen ihan itse. Sulla on sitä aurinkoa oikeus ottaa.. ole hyvä, ilman huonoa omaatuntoa. Iso mies jos valittaa oman mökkinsä töistä, niin katsokoon peiliin.

        Arvosta itseäsi ja hanki itsetuntoa, niin sulle tulee parempi olo lisää. Äläkä tunne enää itse syyllisyyttä mistään, kun sulla ei ole Mitään syytä tuntea, voit olla vapaa.

        Riita ei heille mitään auta. Parasta kun poistut takavasemmalle..

        Hyvä vaan jos pysyt kaukana mökistään ja heistä.

    • jeppure

      Mäkin tykkään siitä enemmän.

      • ärsyyntynyt

        Hankkikaa ihmiset elämä. "Miks toi saa mut mä en saa"...
        toi ajattelu lähtee just siitä et saa aina pienenä saman ku toinenkin, ja sit kun kasvetaan aikuiseksi luullaan et sama pätee yhä. Kateellisten panettelua.

        VAnhemmat rakastaa kaikkia lapsiaan yhtäpaljon mutta ERILAILLA. Koska lapset ovatkin usein erilaisia. Voi olla et he katsovat yhden lapsen tarvitsevan enemmän apua kuin toinen, koska he uskovat sen toisen kuitenkin pärjäävän....usein se ns lellikki on se nuorimmainen, koska sitä on hoidettu viimeksi, ja se on aika surullista vanhemmille päästää se perheen vauvakin menemään...
        usein nuorimmaisista tuleekin sit semmosia muiden apuun turvautuvia, ja sellaisia jotka odottaa saavansa kaiken...mut se o niiden ongelma. Mielummin ainakin olen itse keskimmäinen ns. väliinputoaja..=)) koska nuorimmaista lellittiin ja vanhimpaan luotetettiin...eli minuun ei pätenyt kumpikaan noista. MUTTA, aivan sama. Elämä on se miksi sen luo. Turhaa sitä jäädä tollaisia murehtimaan.

        ehkä se o sinänsä epäreilua, mut sitten taas aika kunnioitettavaa. Kuka haluaa olla aikusena riippuvainen siitä kelle vanhemmat antaa sitä ja tätä...sitä on joka perheissä jossa on enemmän ku yksi lapsi.

      • wer-wet
        ärsyyntynyt kirjoitti:

        Hankkikaa ihmiset elämä. "Miks toi saa mut mä en saa"...
        toi ajattelu lähtee just siitä et saa aina pienenä saman ku toinenkin, ja sit kun kasvetaan aikuiseksi luullaan et sama pätee yhä. Kateellisten panettelua.

        VAnhemmat rakastaa kaikkia lapsiaan yhtäpaljon mutta ERILAILLA. Koska lapset ovatkin usein erilaisia. Voi olla et he katsovat yhden lapsen tarvitsevan enemmän apua kuin toinen, koska he uskovat sen toisen kuitenkin pärjäävän....usein se ns lellikki on se nuorimmainen, koska sitä on hoidettu viimeksi, ja se on aika surullista vanhemmille päästää se perheen vauvakin menemään...
        usein nuorimmaisista tuleekin sit semmosia muiden apuun turvautuvia, ja sellaisia jotka odottaa saavansa kaiken...mut se o niiden ongelma. Mielummin ainakin olen itse keskimmäinen ns. väliinputoaja..=)) koska nuorimmaista lellittiin ja vanhimpaan luotetettiin...eli minuun ei pätenyt kumpikaan noista. MUTTA, aivan sama. Elämä on se miksi sen luo. Turhaa sitä jäädä tollaisia murehtimaan.

        ehkä se o sinänsä epäreilua, mut sitten taas aika kunnioitettavaa. Kuka haluaa olla aikusena riippuvainen siitä kelle vanhemmat antaa sitä ja tätä...sitä on joka perheissä jossa on enemmän ku yksi lapsi.

        AP:N suurin ongelma ole se, että hänen työtään vähätellään? Suurin palkinto voisi olla "kiitos kun teit", rakastipa vanhempi lastaan millä tavalla tahansa, voisi edes kiittää tehdystä työstä.

        AP:lle.
        Tsemppiä!! Elämäsi järjestyy kyllä, ehkä pieni tauko yhteydenotossa on hyvä.

    • siskosi

      HAHAHAHAAAAAA!

      Olet äidin syrjähyppy, joka on ollut aina tiedossa.
      Kaikki ovat vaan siitä vaienneet.

      Minä saan rakkautta, mitä sitten?
      Ota joku mamu, joka "rakastaa" sinua..

    • iida 22

      Minä olen myös ollut perheen "musta lammas". Isäni on aina kehunut siskoani jo ala-asteelta lähtien.siskoni oli parempi koulussa joten hänen todistustaan jaksettiin kahvipöytä keskusteluissa vatvoa sukulaisille.. Samoin jos siskoni halusi jotain hän sen sai oli se sitten uudet farkut tai auto , asunto isäni sen kyllä osti.

      Tätä jatkui siihen saakka kunnes isäni kuoli pari vuotta sitten,mutta koskaan isäni ei myöntänyt että hän kohteli meitä eri arvoisesti.. ei edes äidilleni vaikke he asiasta keskustelivat

      Neuvoisin sinua pitämään etäisyyttä isääsi. ole soittamatta äläkä mene käymään. ja sanot reilusti jos he kysyvät mikset soita tai tule käymään miten koet asiat.. ja sano että haluat että käytös muuttuu. mitä mieltä sisaresi on asiasta? kokeeko hän että teitä kohdellaan eri tavalla?

    • denaaaa

      Hankkikaa tiskikone niin ei isä valita.

    • pikku.veli.

      Tälläisissä tilanteissa on kaksi mahdollisuutta.
      Minullakin samantapainen tilanne, jossa vanhemmat suoltavat päälle kaikkea negatiivistä. Aikaisemmin enemmän, kun asuin kotona.
      Mitä silloin ihmiselle tapahtuu. Suurin osa alkaa tuntea tunteita, jotka lopulta saavat enemmän voimaa, kuin mitä on tahdonvoimaa.
      Minä sain muutettua kaiken negatiivisen lopulta omaksi voimakseni, joka teki minusta vahvemman, ja nyt sellainen ei enää saa minua kärsimään.
      Sen jälkeen vanhempienkaan toimet eivät enää ole häirinnyt.
      Ihmiset voivat sanoa mitä vain loukkaavaa ja haukkuvaa minulle, mutta sillä ei ole minuun vaikutusta. Ainoastaan ajattelen henkilöistä, että surullista kun ovat noin typeriä. Mutta itse toimin järjen mukaan.
      Maailma on kurja paikka, pitää yrittää iloita siitä mistä voi.

      • samoja

        Olen isä ja nuorena sain tuota samaa kohtelua, yritän olla tasapuolinen, ja ei aina onnistu se tasavertaisuus lasten kanssa. Ota etäisyyttä ja itsenäisyyttä, niin ja toivotaan parasta.

    • hautajaisiin

      Minun vanhempani suosivat nuorinta veljeäni.

      Ja kaiken takana oli äitini, joka junaili suvun perinnöt
      nuorimmalle veljelleni.

      Myös asunto-osake myytiin, samoin myös kesämökki, ja ennen kuolemaansa
      äitini lahjoitti rahat nuorimmalle veljelleni, joten minä en perinyt
      häneltä mitään.

      En menny äitini hautajaisiin.

    • joyder

      Vanhemmilta, jotka eivät ymmärrä ei kannate kerjätä mitään kiitosta tai huomiota, koska sitä ei ikinä tule. Minä tein nuoremman sisareni ylioppilasjuhlat ja hankin kaikki vermeet, että sisareni saisi muistettavat juhlat, äidilläni ei ollut muuta asiaa kuin haistatella minua erään keskustelun päätteeksi kun juhlat oli vietetty. Minä annoin palaa sanoin kaikki mitä minulla on sydämellä ja katkaisin välit.

      Olen 17-vuotiaana lähtenyt kotoa ja sen jälkeen hoitanut itseni taloudellisesti kuin muutenkin. Olen työntekoni sivussa lukenut itselleni lukuisia ammatteja pärjätäkseni, ottanut opintolainaa ja ollut ulkomailla opiskelijavaihdossa ja vieläkin maksan niitä. Muut sisarukseni ovat saaneet kaiken vanhemmiltaan, mitä he ovat ällynneet pyytää ja minä olen saanut toimia vain kakkosäitinä.

      Toki olen antanut sisaruksilleni rahaa ja auttanut heitä kutakin milloin missäkin heidän elämänsä ongelmissa ja hyvissä hetkissä, mutta kiitosta en ole saanut. Tänä vuonna tein sellaisen päätöksen, että nyt elän vain itselleni ja teen elämälläni kuinka haluan. Äitini tosin väittää muille sisaruksille, kuinka hän on yrittänyt pitää minuun yhteyttä, vaikka moneen kuukauteen ei ole tullut soittoakaan. En enää edes jaksa korjata heidän luulojaan vaan keskityn itseeni ja elämääni. Olen vakavan sairauden jälkeen tajunnut kuka minä olen ja miksi olen täällä ja sitä aion tehdä.

      Jokainen päättää elämästään ja siitä mihin sen kuluttaa. Vanhempiansa on juu joskus hyvä auttaa, mutta jos siitä tulee tuommoinen ongelma niin parempi kuin hymyillen kääntää selkänsä ja antaa heidän keskenään tulla toimeen ilman sinun apuasi. Ehkä joku päivä he ymmärtävät, että tarkoitusperäsi olivat vain hyviä.

    • äitisi,

      tekeekö hän samoin vai onko neutraali? Faijasi kuulostaa aika kusipäiseltä tapaukselta, ei pahalla. Törkeää käytöstä suosia siskoasi vaan ja jos teet ruokaa mytöten kaikki niin kehtaa isäsi valittaa ettei ole syömäkelpoista. Kysy häneltä miksi syö sitten jos on niin pahaa?? Jaksamisia sinulle.

    • Samaa kokenut/ehkä tehny

      Hei!Ensiksikin älä noteeraa noita ilkeitä ihmisiä,jotka yrittää vääntää sun kertomasi aivan toisin kuin kerroit..He ovat juuri itse sellaisia jotka eivät kohtele ihmisiä reilusti..tai jopa sinun siskosi tapauksia..minulla oli muuten kultainen äiti,mutta pakko sanoa,että hänellä oli lellikit..vanhin sisko esitti aina esim.kun äiti pyysi tiskaamaan..että hän tiskaa..me kaksi häntä nuorempaa tiskasimme,koska hän ei ehtinyt moneen tuntiin mukamas...oli vaan..Ulkotöistä ja kalastuksesta luisti koska keksi olla äidin apuna sisällä..juu mitähän tekemässä...ei mitään... sain hirveän trauman tästä ja kun hänellä oli muitakin lellikeitä..esim.osti yhdelle talvitakin ja kun toinen pyysi sanoi käske poikaystävän ostaa.....niin..mutta kuinkas olla...kun meille tuli lapsia niin äitini oli myöntänyt yhdelle naisystävälle,että mun vanhin sisko ja sen lapset auttoi vain rahasta...jos en olisi kuullut en olisi ikinä uskonut mihinkään oikeudenmukaisuuteen...Siis et se oli tajunnut...VIHDOIN!!Isä taas arvosti jos olit hyvä urheilija,ei muuten..Mutta minulla on ollut hieman samallainen suhtautuminen myös lapsiin ..pelkään enempi poikien puolesta,koska uskon et tytöt pärjää ja yksi tytär on niin kuin minä,et jos se pienenä halas,tuntu et oisin halannut itseäni ja en osannut ottaa vastaan..riidoissa ei voida olla,koska olemme yhtä kovia...toivon sulle onnea elämässä...Olet aivan ihana ihminen:-)

      • trumbulaisa

        olen lapsista esikoistytär ja äitini suosikki on kuopussisareni. Ollut jo yli 50 v. Aina on välit olleet huonot äitiin, ei niinkään isään, mutta isä tekee sen mitä äiti sanoo, ja on samaa mieltä aina kuin äiti. Välit siskoonkin on aina olleet tosi huonot, kilpailuhenkiset. Nyt en ole tekemisissä kummankaan naisihmisen kanssa. Ja voi että on kiva olla, kun saa olla rauhassa. Ei tarvitse ajatella mitä sanoo ja tekee, mistä tulee ja minne menee ja milloin. En anna niille naisille juorunaihetta.

    • kans

      Mutta onni oli, että meitä oli kolme. Eli kahta syrjittiin ja yhtä lellittiin. Miehelläni on veli ja häntä paapotaan kuin vauvaa. Kohtalon tovereita on kyllä paljon ehkä se vähän lohduttaa. Mielestäni sinä olet kunnon tyttö ja teet paljon kotitöitä. Vaadi päättäjäislahjasi ja muitakin etuja. Tulet varmasti pärjäämään elämässäsi - isäsi ei tuosta paljoa muutu, mutta toivottavasti tulee järkiinsä. Se vielä, että kun äidiltäni kysyin tätä epäarvoista kohtelua, niin hänkin väitti, ettei sellaista ollut tapahtunut. Se tuntui pahalta ja tajusin, ettei ko. asiasta kannata keskustella. Voimia!

    • Aina se kakkonen

      Kuulostaa tarinasi todella tutulta. Minulla tilanne on ollut se, että olen aina ollut vanhempaa veljeäni parempi koulussa, kiltimpi ja auttavaisempi. Alkoi tuntumaan siltä, että siinä missä veljeni saa pyyteetöntä rakkautta on minun ansaittava se jollain omalla tekemiselläni. Aina on jotain huomautettavaa, ja vaikka kuinka hyvin olisi pärjännyt niin sitten vaikka maristaan siitä kuinka se kymppi siitä kokeesta tuli liian helpolla... Onneksi minua on siunattu kohtalaisen sisukkaalla luonteella ja kieltäydyin hyväksymästä sellaista kohtelua. Nykyään välini vanhempiini ovat hyvät, mutta keskusteluyhteyden saavuttaminen oli kyllä todella ison työn takana, ja pari räjähdystäkin kuului urakkaan. Yhden kerran muistan kun olin kuunnellut jo pari vuotta äitini huomauttelua painostani, jossa ei oikeasti ollut mitään vikaa. Ei ihan mallinmitoissa, mutta 63 kg 170cm pitkällä naisella ei kyllä vielä ylipainoa ole... Noh, erään kerran sitten kun olin perjantai-iltana tekemässä itselleni pitsaa, niin äitini käveli ohi, tökkäsi minua vatsaan ja totesi "oletko nyt ihan varman että sinun kannattaa syödä tuollaisia". Silloin räjähdin kyllä tosi huolella. Huusin kuin hinaaja varmaan vartin siitä kuinka ajattelematon ja ilkeä äitini on, ja kuinka hän ei varmaan ole tullut ajatelleeksi miten paljon vanhempien kommentit vaikuttavat lapsen itsetuntoon ja kuinka hän käytöksellään on tietoisesti asettanut minut anorektikoiden riskiryhmään ja onko se sitten kiva kun makaan letkuissa sairaalassa enkä syö kun olen NIIN lihava. Samaan syssyyn taisin kyseenalaistaa monen muunkin asian kohdalla hänen motiivinsa vanhempana ja muistutin siitä miten paljon merkitystä on kaikella mitä hän tekee. Jos hän sanoo minun olevan huono, niin kohta alan uskoa että olen huono enkä osaa enää edellyttää itseltäni yhtään enempää... Noh, äiti oli sitten varmaan ensimmäistä kertaa elämässään ihan hiljaa ja totesi huudon lopuksi hennolla äänellä jotain että "anteeksi, en minä sitä niin tarkoittanut". Ja siihen loppuivat sitten kommentit painosta. Sen jälkeen pikkuhiljaa kun olen juurta jaksain selittänyt miltä sellainen marina minusta tuntuu, ollaan päästy siihen pisteeseen jossa voin rehellisesti sanoa vanhempien olevan minulle enemmän voimavara kuin alituisen ahdistuksen lähde. Eli minun mielestäni kannattaa yrittää puhua ja kertoa avoimesti miltä tuntuu, pieni ripaus temperamenttia voi joskus tehdä ihmeitä :)

      • ok..

        Olet siis väleissä, fiksumpi kuin vanhempasi olet myös. Itse en antaisi ikinä anteeksi, tai ehkä antaisin, mutta sen jälkeen en hyväksy vanhemmaksi enää koskaan jokatapauksessa. Mutta sitä en kertoisi, se vaan on niin.

      • sisko_iso

        Anteeksi kun en ole ehtinyt vierailemaan palstalla! Jotenkin olin varma, että aihe on käsitelty, kun viestejä ei jossain vaiheessa tuntunut tulevan. Olen kyllä ihan suoraan sanonut asiasta. Isän kanssa homma päätyy joka kerta siihen, että olen vain katkera ihminen ja kateellinen siskolleni. Siltähän se tietysti kuulostaa. Tosi asiassa en ole kateellinen hänelle niistä asioista, mitä hän on elämäänsä saanut. Ihan yhtä hyvin minä olisin voinut toteuttaa itseäni alueella, missä minä olin hyvä (ja minä oikeasti olin). Laji vaan muuttui semmoiseksi suoritukseksi ja pilkunviilaamiseksi, että en enää jaksanut! Kun en jaksanut, ei tullut kehujakaan. Ei mistään muistakaan asioista, ainakaan vieraiden kuullen. Ainoa mitä halusin/haluan on TASAVERTAINEN kohtelu ja että saisin hitusen huomiota omalla persoonallani. En jonkun suorituksen kautta.

        Äitini taas kieltää suosimisen kokonaan. Hän sanoo, että "olisit sinäkin harrastanut sellaisia asioita missä pääsee ulkomaille, niin oltaisiin sullekin niitä matkoja maksettu". Siskoni oli äitini silmissä aina heiveröinen pikkukakara, jota ei tarvitse kotitöillä rasittaa. Nyt taas hänellä on oma elämä, minkä takia häntä ei saa rasittaa vaatimuksilla. Sen sijaan minua saa. Olenhan minä isompi ja vahvempi.

    • Malla Ella

      Oletpas saanut monenlaisia vastauksia, huh huh. Noista älyttömistä ei kannata välittää.

      Ymmärrän sinua todellakin täysin. Mistähän tuo johtuu että olette eri arvoisessa asemassa...outoa. Siihen tuskin kukaan muu pystyy vastaamaan kuin vanhempasi. Ja he eivät vastaa koska kieltävät asian.

      Ehkä sinun kannattaisi ottaa joksikin aikaa etäisyyttä vanhempiisi. Se opettaa. Vanhempiasi siis. He huomaavat, että jotain puuttuu. Eikä pelkästään huomaa sitä, että töiden tekijä puuttuu, minä uskon, että he oppivat huomaamaan myös sen, että SINÄ puutut.

      Itse jouduin oman äitini kanssa tekemään näin, eri syistä tosin, mutta jouduin ottamaan etäisyyttä, koska halusin opettaa, ettei minua kohdella miten sattuu. Äitini oppi. Nykyisin hän arvostaa minua enemmän kuin ennen, eikä pidä minua itsestäänselvyytenä, tyttärenä jota voi kohdella miten sattuu.

      En tiedä, toimisiko tämä isäsi kohdalla, mutta jos sinulla on kanttia koettaa, niin suosittelen.

      Harmillinen on tilanteesi, todella. Ja oikeasti ymmärrän fiiliksiäsi. Toivotaan, että tilanne joskus vielä muuttuu.

      • lukeminen

        saa kyllä arvostamaan omia vanhempiani, jotka ovat aina olleet, ainakin minun näkövinkkelistä, todella tasa-arvoisia, kannustavia ja ymmärtäväisiä. Tai noh, nuorimpana saattaa olla jotain asioita mitä olen saanut helpommalla kuin kaksi siskoani, paha sanoa kun en itse tiedä. Sen tiedän että pahaa sanaa en ole koskaan kuullut vanhempieni sanoneen lapsistaan ja se on mun mielestä hieno saavutus vanhemmilta.

        Välit on kunnossa niin molempiin siskoihin kuin vanhempiinkin. Kaikkialla suvussani ei näin ole aina ollut, ja liikaa näkeekin sisaruksia ja vanhempia joilla ei ole enää puhevälejä keskenään. Typerää sanon minä. Vaikka omasta perheestäänkin voi löytää sen lähimmäisenrakkauden, niin on omien vanhempien ja sisarusten kanssa oleminen silti jotain erityistä. Tärkeintä vanhemmilta on se ettei ketään suosita. Isäni on minulle suoraan sanonut että kun he joskus kuolevat niin kaikki mitä jää myydään ja jaetaan meidän kolmen kesken. Se on kuulemma ainoa oikea tapa, uskon että hän on tässä suhteessa myös oikeassa.

    • kyltynyt

      itselläni on sama ongelma, tosin muutamaa vuotta vanhemman isosiskoni kanssa.
      vanhempani ovat aina olleet sitä mieltä että isosiskoni on meistä paljon vastuullisempi, vaikka asia onkin toisin päin. kun siskoni oli 8, hän sai kanin joka kuoli 2 kuukauden kuluttua. kun hän oli 11, hän sai isämme kettu tarhalta ketun, josta tuli aiivan villi ja se vietiin takaisin tarhalle.kun olin 11, ja pyysin saada liskoa, äitini sanoi että olen liian nuori ja vastuuton, enkä osannut kissoistammekaan huolta pitää (huom;kissoista jotka isosiskoni oli tuonut meille salaa, ja johon minulla ei ollut osaa eikä arpaa).
      nyt olen 14, siskoni 17, ja ostaa kaverinsa kanssa puoliksi hevosen. HEVOSEN!!! sitten ajattelen että isäni on varmaan vähän heltynyt, ja kysyn, saisinko ostaa ITSE jonkin pienen lemmikin, kuten liskon, tai rotan. no eipä tietenkään kun olen niin helvetin vastuuton. sitten ystäväni kalat saavat poikasia, ja hän kysyy, haluaisinko pari. olisin saanut akvaarion ja tarvikkeita ilmaiseksi. no ei tietenkään kun en minä muista sitä puhdistaa ja ruokakin maksaa ja en muista ruokkia ja plaa plaa.sitten kysyn että miksi sisko sitten saa ottaa hevosen kun isä hyvin tietää että hän on paljon vastuuttomampi kuin minä "no kun se ei ole meillä kotona!". vakuuttava vastaus.

      ja, aina kun olen yksin kotona isäni kanssa, ja hän pyytää minua tyhjentämään tiskikoneen ja laittamaan likaiset tilalle, kysyn, miksei sisko voi tehdä sitä kun tulee, niin sanoo vaan että sinä nyt teet.kun sanon etten varmasti tyhjennä kun siskon ei tarvitse mitään tehdä, niin alkaa vaan karjua että saatana nyt tyhjennät!
      seuraavana päivänä kun sisko on kotona ja kone pitää tyhjentää, painuu sisko tietokoneelle mesettämään. kun äiti sanoo että olis sun vuoro laittaa tiskikone, niin sisko karjuu että "no en varmasti laita ku on parempaaki tekemistä laita ite vittu!" ja isänihän ei sano mitään vaan käskee, "laitappa sinä sitte" tulee vähän semmonen olo että mitähän helvettiä.

      saamme kumpikin kuukausi rahaa, hän 50, minä 30.ja pidän sitä ihan kohtuullisena.
      mutta sen lisäksi siskoni varastaa vanhempiemme kukkarostarahaa koko ajan, aina kun siellä jtain on, ja sitten sanotaan vaan että ei tuo ole kivaa.

      tämä on varmaan vielä pientä sinun ongelmaasi verrattune, mutta ainakin voin jollain asteella ymmärtää sinua.

    • näin om

      Älä mene enää tekemään heille mtn hommia. Katkaise välit kokonaan ainakin vähäksi aikaa. ei tuollaista tarvitse kestää!

      • Panu, 15wee

        Samaa mieltä, älä tee mitään niin kyl sun homo paska isäs huomaa ettäteet paljon hommia.

      • Tiina yli 40wee
        Panu, 15wee kirjoitti:

        Samaa mieltä, älä tee mitään niin kyl sun homo paska isäs huomaa ettäteet paljon hommia.

        Muuten hyvä vastaus, mutta seksuaalinen suuntautuminen ei liity
        tähän asiaan millään tavalla. Oikeastaan, jos haluat haukkua
        kyseistä isää, sinun tulisi kirjoittaa `sun hetero isäs`.
        On nimittäin niin, että homot ja lesbot vanhempina ovat usein
        ihmisoikeuksista paljon tietoisempia, kuin heteroseksuaaliset
        kollegansa. Toivottavasti ymmärrät, että ongelma tässä jutussa ei
        ollut homous tai heterous, vaan epätasa-arvoinen kohtelu
        suhteessa lapsiin.

    • sundaymoon

      äh, en jaksanu lukee kovin pitkälle noita vastauksia ku tuntu olevan vaan negatiivissävytteisiä ne. Mutta asiaan, meidän perheessä on vähän samanlaista (en kylläkään asu enää vanhempieni luona, veljeni kylläkin). Itseä on alkanut jurppia se, että ollessani vanhempieni luona minua ei noteerata mitenkään, ihan kuin olisin ilmaa. Juuri samoin kahvipöydässä vieraille kehutaan kuinka hyvä poika perheessä on, kukaan ei muista minua. Varmaankin tästä syystä olen oppinut varsin itsenäiseksi ja oma-alotteiseksi mikä on mielestäni oikein hyvä (ainakin työnantajat arvostavat suursti). Töissä olen käynyt vieraalla 13 vanhasta ja sitä ennen ja siinä sivussa jonkin aikaa vanhempieni maatilalla missä töitä riittää kyllä. Itse olen työni etsinyt, toisin kuin veljeni, jolle äiti etsii kesätyöpaikat. Silti joskus kuulee että voisit säki hakee kunnon töitä tms. Mutta enää en jaksa välittää vanhemieni kommenteista. Pienen ikäni olen kuullut kuinka minusta ei ole urheilijaksi (SM-kisoissa tuli 9. sija), en osaa laulaa tai soittaa mitään (laulunumero 10, soittanut olen vaikka mitä pienestä asti ja kuulunut orkesteriin), kaverit on aina vääriä, olen niin kamala ettei minulla ole kavereita, minun pitäisi mennä psykiatriseen hoitoon ja näin päin pois..
      Nykyään kun olen peräti vuoden asunut poissa vanhempieni luota elämäni on oikein mallillaan. Löysin rakastavan ja luotettavan miehen vähän vahingossa, kavereita on vaikka muille jakaa, olen yliopistossa eräässä killassa melko vastuullisessa hommassa ja muutenkin kaikki on hyvin. Vanhempani asuvat 500km päässä ja näen heitä kaksi kertaa vuodessa, soittelevat ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Ei minulla ole enää juurikaan asiaa vanhoille kotiseuduilleni.
      Yritänkin tässä sanoa, että älä murehdi suotta tuommoisia äläkä lannistu. Sinulla on siinä mielessä kuitenkin helppoa, koska et asu vanhempiesi luona ja näe heitä jatkuvasti. Pää pystyyn, tiedän että pystyt kyllä olemaan ajattelematta vaikeuksiasi niin tulee parempi mieli, elämässä on paljon muutakin kuin eri osoitteessa asuvat vanhemmat. :) Aurinkoista kevättä!

    • Kg.

      kyll on piitkää tekstiä. hyvä homma

    • Reiska13

      .Arvoisa sisko-iso. Ymmärrän Sinua täysin, olen saanut vastaavanlaista kohtelua. Kohtalaisen paljon asiaan perehtyneenä uskon jotain tietäväni. Useimmiten kaiken takana on kateus.( Jos joku kohoopi heistä. E. Leino.) Perheen kesken, jos esm. tyttölapsi on perinyt äitinsä ominaisuudet, mutta poika, joka on tullut isäänsä on äitinsä lemmikki, oma kuva pienoiskoossa tuli itseä vastaan, ja se oli huono. Tämä on yksi suosikkimenettelyyn vaikuttava tekijä. Takana on oma tiedosttetu tai tiedostamaton heikkous. Sorto on voimattomuutta, tai ylimielisyyttä, jossa empaattisuus on tuntematon käsite. Jos Sinä et ole syyllistynyt samaan, kun he, niin Sinä kuulut voittajien joukkoon, niin kun Sinä mittaat, niin sinullekin mitataan." Mestarimme" sanoi, älä tuomitse heitä, sillä he eivät mitä he tekevät. Oikeus voittaa, Sinä kuulut siihen joukkoon. Tämä on tosi.

    • Olet sellainen vaatimatt

      Nostapa itsesi joskus esille,sekä nauti troistenkin tekemiä aterioita.

    • ichigo-79

      KOhtaloni on aivan samanlainen...

      Voimi ja jaksamista sinulle :)

      Olet aivan yhtä tärkeä, joten älä lannistu !!!

    • tavis14

      Otappa nyt lusikka kauniiseen käteesi ja lopeta toi pelleily. Olet vanhempiesi mielestä rakas. Itsetuntosi heikkous vaikeuttaa omaa tilannettasi.

    • ylläpidon tekeleitä

      Hah

    • mmiho

      Jos minulla olisi tuollaiset vanhemmat, sanoisin heille päin naamaa asiasta ja jos he sönköttäisivät puheen välissä vastaan sanoisin että minä puhun loppuun. Jos ei sen jälkeen anteeksipyyntöä ja sovintoa heiltä tulisi katkaisisin välit heihin. Eli ottakaa yhteyttä vasta kun osaatte arvostaa molempia lapsia tasan.

    • suosia

      itseäni.

      Yksin täällä joka tapauksessa ollaan.

    • hömps

      Näyttää siltä ettei mikään riitä, joten turhaan tuhlaat paukkuja heidän miellyttämiseen. Kannattaa siis panostaa siihen, että kehität välimatkaa ja itsenäistyt. Hanki kokemuksia, joita siskolla eikä vanhemmillasikaan ole. Elä omaa elämääsi, niin osaat vähitellen suhteuttaa heidän pienen maailmansa eikä se lopulta enää hallitse omia tekemisiäsi. Ei heitä voi miellyttää, pääasia että riität itsellesi. Elämä on sinun ja muut ihmiset kyllä arvostavat kun lähdet käyttämään osaamistasi tositilanteissa, siitä vaan, ota haltuun. :D

    • Alex1979**

      moi, jos oikeesti peruu valmistujaislahjan niin ainakin mä muistaisin sen aika pitkään.. mut musta on oikeesati hienoo jos joku valmistuu joksikin..

      itse kun valmistuin sain haukut eikä ollu juhlia..

      mutta jos olis yks toivomus mulla pyytäisin että saisin sut samalle sohvalle ja saisin pussata sua kaulaan poskille ja otsaan niin monta kertaa ettei sun enää olis paha olla..

    • juu voi

      en jaksanut kyllä edes kuunnella tuota ruikutusta. Kasva.

    • marru_80

      Meitä on 3 sisarusta ja vanhempani ovat aina suosineet meistä keskimmäistä jostain käsittömättömästä syystä.Jopa hänelle itselleen sanoneet meistä toisen kuullen että hän on heidän rakkain lapsi. Mikäs siinä, kyllähän tuo alussa kirpaisi tajuta tämäkin tosiasia, mutta näköjään kaikkeen tottuu.ensimmäiset 5minuuttia ne on hirressäkin vaikeimpia.tsemppiä!!

    • iltatähti80

      meitä on 3 sisarusta joista keskimmäinen on se jota kehutaan,suositaan ym..äitini jopa toisen meistä kuullen todennut tämän keskimmäisen olevan se rakkain lapsi.eipä siitä kannata nurista.kaikkeen tottuu.ensimmäiset 5minuuttia ne on hirressäkin vaikeimmat.

      • tee taas

        vastaatte jolkein ylläpidon provolle. Huoh, pidä tasos (äläkä huoraa, anteeks, olipas rumasti, sorge)

    • Isivainaan-tyttö

      Kun minä toivoin synttärilahjaksi joko kameraa tai uimapatjaa, niin sain äidiltä tosi ruman käsilaukun. Pikkusiskon synttärit oli kuukautta myöhemmin ja se sai kameran, uimapatjan ja elävän ponin sekä ratsastustunteja. Taisi mua ottaa päähän, koska vieläkin muistan asian.
      Mutta mutta...Nyt pikkusysterillä on kolme kakaraa, eikä kertaakaan kukaan mies ole edes kihlannut sitä. Ja sillä on anoreksia ja näyttää 20 vuotta vanhemmalta kuin minä. Meidän ikäero on siis neljä vuotta, eli hän on 48v. Nyt mulla on se kamera, piano, kaikki maailman patjat. monta miestä perään itkemässä. Naimisissakin on oltu. Ja kosittu monta kertaa.
      Paljonko painaa elämän puntarisssa se, jos joskus oli päähän potkittu? Kunhan tekee itselleen palveluksen eli elää tässä ja nyt. Tässä kaikille teille purjehduslaulu.
      "Tuulten siivin tuudittaa
      lainekeinu soutajaa.
      Ranta jää
      häviää.
      Ulappaa
      avaraa
      iltarusko auringon
      suukotellut on."

      Vapaus on kaikenkäsittävä oikeus olla hyvä.

      • sisko_iso

        Olet kyllä oikeassa että pitäisi keskittyä omaan elämään ja luoda nahkansa siinä.
        Meillä vaan niin että vanhemmat järjestää usein kaikkee semmosta, missä pitäis olla koko perhe sievästi koolla ja sitten jos olen pois, niin ainahan siitäkin saa ihmetystä osakseen. Olen kyllä monet kerrat jättänyt nuo "pakolliset" tapaamiset väliin ja vedonnyt työ-juttuihin, mikä sitäpaitsi pitää ihan paikkaansa, etten ole paikalle ehtinyt.

        Mutta juuri noiden "perhe on koolla"-juttujen aikana taas saa huomata sen oman paikkansa ja paha olo siitä tulee itselle. Siskoa kyllä näkisin ihan mielelläni, ilman vanhempia. Ei se ole hänen vikansa, että asetelma on mikä on, vaikkakin tuntuu ottavan siitä välillä kaiken irti. Pienempänä sisko kulki mun perässä koko ajan ja oli aina samassa paikassa riesaksi asti. On se mun puolia pitänyt monissa asioissa. Mutta sehän tuntuu kans ärsyttävän isää ja kerran se sanoikin ärtyneesti, että kun me aina pidetään toistemme puolia.

        Pahimpia on semmoset pidemmät pyhät, kuten joulu. Silloin pitää jaksaa monta päivää yöpyä vanhempien luona ja ennen pyhiä mennä siivoomaan. Sukua käy kylässä ja taas joutuu kuuntelemaan niitä siskoa korostavia juttuja, mitä hienoa hänen elämässään taas on meneillään. Sukulaiset sitten myhäilevät tyytyväisesti ja osoittavat huomiotaan. Todellisuudessa meillä on molemmilla saman asteiset tutkinnot, ovat vain eri alaa ja sama työnantajakin meillä on kerran ollut. Minä hommasin hänet yhtenä kesänä töihin samaan paikkaan itseni kanssa.

        Se vaan on niin, että mitä suositumpi ihminen, sitä enemmän se saa sen jälkeenkin suosiota. Suositut ihmiset kiinnostavat ja vetävät puoleensa. Ja kaikki mitä nämä suositut ihmiset saavuttavat, herättävät kiinnostusta. Jos taas on syntynyt vähemmän suosituksi, niin tämmöinen ihminen ei kiinnosta. Mikään sen tekeminen tai saavutus ei ole yhtä merkityksellistä kuin suositun ihmisen. Vitsi tuntuu olevan siinä, miten paljon on kavereita ja miten sosiaalinen on. Mitä enemmän ihmisiä jonkun seurassa tavataan, sitä helpommin muutkin ihmiset häntä lähestyvät. Jos taas on yksinäinen ja liikkuu yksin, niin sellainen ei paljoa mielenkiintoa kerää muiltakaan.

    • luulla, että

      sinä olet käenpoika hänen pesässään syömässä ja tuhlaamassa. Kysyppä äidiltäsi onko isälläsi syytä epäillä sinun syntyperääsi? Jos menee vaikeaksi ja yrittää selvittää muuta, voit olla varma että asiassa on jotain outoa. Tee dna testit jos äidilläsi menee pasmat sekaisin.

      Kun isäsi seuraavan kerran alkaa valittamaan ruuasta, ota lautanen edestä pois ja sano, ettei sinun ole sitä pakko syödä ja iske roskikseen lautasineen. Sitten laitat samaan kasaan muutkin ruuat.

      Sano sitten, että herra paskapää on hyvä ja menee sen toisen siskon luo syömään, koska se on niin helvetin hyvä tyttö sinulle. Ilmoitat saman tien, että minä en perkele enää teidän paskasta huushollia siivoa, enkä tulen enää millään lailla auttamaan teitä. Tehköön se helvetin hyvä lellikkisisko joka teiltä kaiken saa, mitään tekemättä. Mä en perkele ole teidän orja enkä haukuttava enää. Etsikää uusi kiusattava siihen hommaan. Ja sanot, että tästä lähtien et tee mitään ilmaiseksi, kaikki maksaa oikean taksan ja maksu etukäteen kiitos. Ja lopuksi lyöt nyrkin pöytää ja käännyt, otat tavarasi ja lähdet ovet paukkuen.

    • Saman tyyppinen tilanne.

      Hei iso sisko,

      En omaa terapeutin tutkintoja tai muita vastaavia, joten mitään konkreettista todistetta tähän en voi laitella. Itsellä joskus vastaavanlainen tilanne perheessä. Mutta asema oli toisinpäin, mutta siihen on omat syynsä. Kuten aikasemmin jo neuvottu, ei kannata heittää vettä myllyyn...Pahennat vain omaa tilaasi ja hakkaat itseäsi puukolla. Selvästi olet avulias ja paljon helpommin suhtaudut myönteisesti auttamaan vanhempiasi kotitöissä. Suosittelen lähinnä kieltäytymästä auttamasta missään, jos isäsi pyytää. Se saa ajanmyötä hänet näkemään, että tulet käymään muutenkin, kuin vain tekemään ruokaa, tiskaamaan ja siivoamaan. Yksi mikä on kannattavaa, niin keskustele asiasta siskosi kanssa. Hän jos omaa tämän numero ykkönen pallin, niin hän on myös henkilö, joka varmasti aktivoituu puolustamaan sisartaan ja tukemaan.

      En suosittele kantamaan omista rahoistasi ruokaa sinne, kantakoot itse makkaransa kaupasta. Suomessa tuntuu tuo meistä sukupolven ylöspäin oleville miehillä olevan se oma ikioma juttu, koppa kaljaa, formulat ja HK sininen (Ei loukkauksena, kalja maistuu saunan jälkeen, formuloita katsoo pari kertaa vuodessa ja HK sininen toimii nuotiossa hyvin ja kunnon ruokaa syö paljon useammin). Jos ruokasi ei kelpaa, niin sillon hän varmasti voi tuoda omat eväänsä ruokapöytään. Itse kun/jos teen ruokaa ja sitä vähätellään, niin otan lautasen pois edestä ja laitan koiralle. Kyllä hänelle kelpaa ja pari kertaan innolla vetänyt naamariin. Tämä on isäni luona käynyt pariin kertaan, vaikka häntä en useasti näekkään. Ei mennyt aikaakaan, kun se turpa pysyi ummessa ja ukko lapioi ruokaa nassuun, kuten hänen vaimonsa ja pikku siskoni. Jos ei ala oppimaan kunnioittamaan sinua kaiken sen hyvän ja raadannan jälkeen, mitä olet hänelle tehnyt, niin sitten on vain rasva juurtunut päähän kiinni. Livauta risiiniöljyä aamukahviin tai levolac, kyllä se 30min vessassa istumisen jälkeen opettaa edes vähän kunnioitusta. Toki omasta mielestäni parhaimmat saavutukset ovat ne, joista voi itse olla ylpeä. Itse menen perheen mökille vain ja ainoastaan irtautumaan arjesta, en raatamaan niskalimassa. Toki kaikkea kunnostusta tulee tehtyä, mutta se on ihan mukavaa...En tosin sinne töihin mene tai kenenkään kotiorjaksi, joka kannattaa tehä selväksi. =) Voimia sinulla ja toivottavasti edes vähän ansaitset kunnioitusta.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikko Leppilampea epäillään seksuaalisesta ahdistelusta

      Tämä on ilon päivä 😁
      Kotimaiset julkkisjuorut
      150
      4275

    2. Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."

      Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi
      Tv-sarjat
      113
      3864

    3. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      23
      2651

    4. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      28
      1881

    5. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      22
      1747

    6. Haluan jutella kanssasi Nainen

      Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O
      Ikävä
      15
      1639

    7. Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa

      Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak
      Seinäjoki
      19
      1625

    8. Haluan tavata Sinut Rakkaani.

      Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu
      Ikävä
      30
      1543

    9. Hermo mennyt sotealueeseen?

      Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????
      70 plus
      91
      1521

    10. Onko mies niin,

      että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.
      Tunteet
      18
      1501
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt