Eriarvoisuus perheessä

Ymmärrettävää että olet vihainen,eihän tuollainen kuullosta tasapuoliselta alkuunkaan. Tärkeintä on että et katkeroidu,se on pahinta mitä voit itsellesi tehdä koska sellainen muovaa luonnettasi lopun elämääsi ja valo loppuu elämästäsi muiltakin osa alueilta. Älä välitä,mene vanhempiesi luokse jos siltä tuntuu,jos menet valmistaudu tekemään taas työt joita sinulta pyydetään. Itselläni oli samankaltainen tilanne aikoinaan,20-vuoden kuluttua sain kuitenkin kaipaamaani arvostusta kun vanhempani huomasivat että olin kuitenkin aina valmis pyydettyihin töihin kun hemmoteltua sisartani ei näkynyt muulloin kuin rahan kerjuulla.

Hei,

ole samaa mieltä kuin tuo edellinen älä välitä... helpompi sanoa kuin toteuttaa mutta näin se vain on... muuten asia ei ikinä korjaannu... jos nyt välttämättä sittenkään... sillä se riippuu aivan isäsi sosiaallisesta ja psyykkisestä empatian tajusta yms.... siis sinun täytyy vain tehdä selväksi mitä itse haluat elämältäsi ... ja tiedostaa miten sinua saa kohdella... siis tekee ja auttelee jos tuntee että se on ok muttei jos tuntuu ettei se ole ok... et sil vissiin ... ilman että mitään välttämättä kommentoi... ellei juuri noin kun ed. mainitsi perinöttömäksi jättämisen suhteen...

Kyllä äkkiä huomattiin, että "orja" ei ollutkaan kotona. Nyt saavat tehdä kaiken itse. Teen vaan sen, mitä itselleni tarvitsen. Tiskaan omat kuppini ja astiani. Samoin teen omat ruokani. Valitusta on nyt kuulunut, mutta en välitä. Lähden pian pois, enkä takaisin tule.

miltä sinusta tuntuu.
Minä olen koulutetuin ja eniten elämää nähnyt niin minä olen se joka kuuluu "pohjasakkaan". Johtuneen siitä etten ole nainut riittävän suuren statuksen omaava miestä enkä tuonut miehen "ansioilla" riittävää mainetta millä leveillä sukulaisille.
Minä ratkaisin asian hyvin yksinkertaisella tavalla. Lakkasin pitämästä yhteyttä, en kysellyt kuulumisia, enkä pyytänyt mihinkään lasteni juhliin.
Elämäni helpottui. Ei kukaan kaivannut ja aina silloin tällöin sain kuulla kuinka sisaruksiani paapottiin ja tuetteen kaikin tavoin. Eniten harmittaa että sisarukseni eivät todellakaan ole millään tavoin ansainneet mitään itse omin avuin!
Minä porskutan ja enkä jää ruikuttaa. Sukulaiseni eivät ole edes sen arvoisia.
Täysin pinnallisia itsekeskeisiä onnettomia ihmisiä.
Lopputuloshan on se etten koskaan ole enkä ole heidän kaltaisensa siksi minussa "vika"......

Tiedän kirjoitti:

miltä sinusta tuntuu.
Minä olen koulutetuin ja eniten elämää nähnyt niin minä olen se joka kuuluu "pohjasakkaan". Johtuneen siitä etten ole nainut riittävän suuren statuksen omaava miestä enkä tuonut miehen "ansioilla" riittävää mainetta millä leveillä sukulaisille.
Minä ratkaisin asian hyvin yksinkertaisella tavalla. Lakkasin pitämästä yhteyttä, en kysellyt kuulumisia, enkä pyytänyt mihinkään lasteni juhliin.
Elämäni helpottui. Ei kukaan kaivannut ja aina silloin tällöin sain kuulla kuinka sisaruksiani paapottiin ja tuetteen kaikin tavoin. Eniten harmittaa että sisarukseni eivät todellakaan ole millään tavoin ansainneet mitään itse omin avuin!
Minä porskutan ja enkä jää ruikuttaa. Sukulaiseni eivät ole edes sen arvoisia.
Täysin pinnallisia itsekeskeisiä onnettomia ihmisiä.
Lopputuloshan on se etten koskaan ole enkä ole heidän kaltaisensa siksi minussa "vika"......

Lue lisää

ei se koulutus ihmistä parempaa tee!!!!!saman arvoisia ollaan kaikki

nuttura88 kirjoitti:

Ymmärrettävää että olet vihainen,eihän tuollainen kuullosta tasapuoliselta alkuunkaan. Tärkeintä on että et katkeroidu,se on pahinta mitä voit itsellesi tehdä koska sellainen muovaa luonnettasi lopun elämääsi ja valo loppuu elämästäsi muiltakin osa alueilta. Älä välitä,mene vanhempiesi luokse jos siltä tuntuu,jos menet valmistaudu tekemään taas työt joita sinulta pyydetään. Itselläni oli samankaltainen tilanne aikoinaan,20-vuoden kuluttua sain kuitenkin kaipaamaani arvostusta kun vanhempani huomasivat että olin kuitenkin aina valmis pyydettyihin töihin kun hemmoteltua sisartani ei näkynyt muulloin kuin rahan kerjuulla.

Lue lisää

http://www.julkkikset.fi/forum/index.php/topic,6910.msg127475.html#msg127475

mm0 kirjoitti:

ei se koulutus ihmistä parempaa tee!!!!!saman arvoisia ollaan kaikki

Saman arvoisia joo, mutta kyllä se on osoitus siitä, että ihmistä kiinnostaa huolehtia itsestään ja tulevaisuudestaan, eikä vain jättäytyä muiden huollettavaksi.

Tiedän kirjoitti:

miltä sinusta tuntuu.
Minä olen koulutetuin ja eniten elämää nähnyt niin minä olen se joka kuuluu "pohjasakkaan". Johtuneen siitä etten ole nainut riittävän suuren statuksen omaava miestä enkä tuonut miehen "ansioilla" riittävää mainetta millä leveillä sukulaisille.
Minä ratkaisin asian hyvin yksinkertaisella tavalla. Lakkasin pitämästä yhteyttä, en kysellyt kuulumisia, enkä pyytänyt mihinkään lasteni juhliin.
Elämäni helpottui. Ei kukaan kaivannut ja aina silloin tällöin sain kuulla kuinka sisaruksiani paapottiin ja tuetteen kaikin tavoin. Eniten harmittaa että sisarukseni eivät todellakaan ole millään tavoin ansainneet mitään itse omin avuin!
Minä porskutan ja enkä jää ruikuttaa. Sukulaiseni eivät ole edes sen arvoisia.
Täysin pinnallisia itsekeskeisiä onnettomia ihmisiä.
Lopputuloshan on se etten koskaan ole enkä ole heidän kaltaisensa siksi minussa "vika"......

Lue lisää

Ensinnäkin se on vanhempien vastuulla että pienestä pitäen vanhemmat pitää lapsiaan samanarvoisena, meillä oli juuri niin että äitini piti meitä eriarvoisena yksi oli lempilapsi ja yksi oli perheessä mustalammas joka satuin olemaan minä mutta sinnittelin elämässäni eteenpäin siitä huolimatta vaikka minusta ei uskottu mitään hyvään. Menin naimisiin avioliitto päättyi 11vuoden jälkeen sain ihanan tyttären ja minulla on neljä lapsen lasta , nyt näillä epäilijöillä taitaa vähän huonommin mennä mistä se johtuu kun jotain painetaan alas ja vähätellään niin asiat kääntyykin päinvastoin.

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin se on vanhempien vastuulla että pienestä pitäen vanhemmat pitää lapsiaan samanarvoisena, meillä oli juuri niin että äitini piti meitä eriarvoisena yksi oli lempilapsi ja yksi oli perheessä mustalammas joka satuin olemaan minä mutta sinnittelin elämässäni eteenpäin siitä huolimatta vaikka minusta ei uskottu mitään hyvään. Menin naimisiin avioliitto päättyi 11vuoden jälkeen sain ihanan tyttären ja minulla on neljä lapsen lasta , nyt näillä epäilijöillä taitaa vähän huonommin mennä mistä se johtuu kun jotain painetaan alas ja vähätellään niin asiat kääntyykin päinvastoin.

Lue lisää

Hieno juttu näin voi elämässä käydä ja sinulla kävi oikein hyvin

niin miksi otat mitään kantaa? Tunteaksesi edes pienoista ylemmyyttä jotain lähimmäistä kohtaan, koska itsetuntosi on niin alhaalla? Purkaaksesi pahaa oloa netissä, koska elävässä elämässä ei ole ketään, jota kiinnoistaisi kuunnella?

Kiitos vaan asiallisesta viestistäsi! Kyllä homma on niin, että ruuat kelpaa kaikille muille paitsi hänelle. Lasagne on pahaa, makaroni jauhelihalaatikko ei kelpaa, kanakeitto on liian erikoista jne. Ainoo mikä näyttää kelpaavan on makkara ja muu liha. Osan ruuista valmistin ihan omilla rahoillani, pienellä budjetilla, joten ei siinä kulinaristiksi voi ryhtyä. Ja mikä ihme saa sinut luulemaan, että marisen rahaa vanhemmiltani?? Joskus otin puheeksi, että kun siskolle annetaan aina tuosta vaan tarvittavat rahat ulkomaanmatkoja varten, mutta itse en saa mitään hyvitystä. Mielestäni se oli silloin epätasa-arvoista ja siksi väärin. Samoin se että kuukausirahamme oli sama. Muuten en marise heiltä yhtään mitään. Jokaisen huonekalunikin olen itse ostanut kämppääni. Ja se mikä tässä eniten ärsyttää on se, että mun tekemät työt kielletään. Siis väitetään, etten ole tehnyt hommia, mitä olen tehnyt. Sanotaan laiskaksi, mutta tekee mitä tekee, niin se unohdetaan seuraavana päivänä. Arvostusta et saa mistään mitä teet. Sen sijaan siskolle keksitään puoltavia syitä, miksi hänen ei ole tarvinnut osallistua yhteisiin hommiin. (Auttaa muualla, harrastaa, ei ole paljoa kotona jne..) Nämä asiat nousi pinnalle siksi, kun eilen taas motkotettiin siitä miten en ole auttamassa yhdessä siivouksessa. Siskoni ei tietenkään ollut paikalla eikä tarvinnutkaan. Hermostuin ja riitahan siitä tuli.

sisko_iso kirjoitti:

Kiitos vaan asiallisesta viestistäsi! Kyllä homma on niin, että ruuat kelpaa kaikille muille paitsi hänelle. Lasagne on pahaa, makaroni jauhelihalaatikko ei kelpaa, kanakeitto on liian erikoista jne. Ainoo mikä näyttää kelpaavan on makkara ja muu liha. Osan ruuista valmistin ihan omilla rahoillani, pienellä budjetilla, joten ei siinä kulinaristiksi voi ryhtyä. Ja mikä ihme saa sinut luulemaan, että marisen rahaa vanhemmiltani?? Joskus otin puheeksi, että kun siskolle annetaan aina tuosta vaan tarvittavat rahat ulkomaanmatkoja varten, mutta itse en saa mitään hyvitystä. Mielestäni se oli silloin epätasa-arvoista ja siksi väärin. Samoin se että kuukausirahamme oli sama. Muuten en marise heiltä yhtään mitään. Jokaisen huonekalunikin olen itse ostanut kämppääni. Ja se mikä tässä eniten ärsyttää on se, että mun tekemät työt kielletään. Siis väitetään, etten ole tehnyt hommia, mitä olen tehnyt. Sanotaan laiskaksi, mutta tekee mitä tekee, niin se unohdetaan seuraavana päivänä. Arvostusta et saa mistään mitä teet. Sen sijaan siskolle keksitään puoltavia syitä, miksi hänen ei ole tarvinnut osallistua yhteisiin hommiin. (Auttaa muualla, harrastaa, ei ole paljoa kotona jne..) Nämä asiat nousi pinnalle siksi, kun eilen taas motkotettiin siitä miten en ole auttamassa yhdessä siivouksessa. Siskoni ei tietenkään ollut paikalla eikä tarvinnutkaan. Hermostuin ja riitahan siitä tuli.

Lue lisää

Miksi siis kiusaat vanhaa miestä vehnämössöilläsi? Kiusallasi? Ei se todellakaan ole vaikeata varata hänelle joku makkaran pätkä, kun muut särppivät keittoa? Makkara ei muuten edes paljon maksa. 2e 400g paketti, jossa on 70% lihaa. Eli ihan laadukasta. Siitä syö parikin kertaa isokin mies, muusin kera tai pottujen. Sitten pisti silmään tuo, että sinun mielestäsi pitäisi saada hyvitystä...? Mistähän hyvästä...? Etköhän vain ole saanut jotain muuta erilaista hyvää aikanasi, jota siskosi ei ole saanut. Törkeetä tollainen marina. Ja miksi ihmeessä kuukausirahanne olisi pitänyt olla eri? Miksei sama ollut hyvä? Enpä edelleenkään vaan kässää tota sun marinaas.

mitä isäsi tykkää syödä? kirjoitti:

Miksi siis kiusaat vanhaa miestä vehnämössöilläsi? Kiusallasi? Ei se todellakaan ole vaikeata varata hänelle joku makkaran pätkä, kun muut särppivät keittoa? Makkara ei muuten edes paljon maksa. 2e 400g paketti, jossa on 70% lihaa. Eli ihan laadukasta. Siitä syö parikin kertaa isokin mies, muusin kera tai pottujen. Sitten pisti silmään tuo, että sinun mielestäsi pitäisi saada hyvitystä...? Mistähän hyvästä...? Etköhän vain ole saanut jotain muuta erilaista hyvää aikanasi, jota siskosi ei ole saanut. Törkeetä tollainen marina. Ja miksi ihmeessä kuukausirahanne olisi pitänyt olla eri? Miksei sama ollut hyvä? Enpä edelleenkään vaan kässää tota sun marinaas.

Lue lisää

Meidän vanhempamme olivat hyvin paljon pois kotoa. Oli aivan tavallista, että he tulivat kotiin yhdeksän jopa kymmenen maissa illalla. Koska me vietettiin paljon aikaa kahdestaan siskon kanssa, niin ruuatkin tehtiin sitten meidän mieltymyksien mukaan. Mutta aina ruokaa on tehty niin, että siitä on muillekin riittänyt. Isä on ainoa jolle ne eivät ole kelvanneet, ja mielestäni aikuinen mies saa ostaa itse ne omat makkaranpätkänsä jotka lämmittää ennen nukkumaanmenoaan. Mitään yhteisiä ruoka-aikoja meillä ei ole koskaan ollut. Sitäpaitsi ne makkarat ovat myös haitallisia terveydelle, kun niitä jatkuvasti syö. Ei ole pakko syödä ruokaa mistä ei pidä, mutta ongelma on siinä, että kun mitään ei arvosteta. Vaikka olen käynyt kaupassa, valmistanut ruuan jne, niin ainoa minkä isä huomaa on tiskaamaton pannu. Tuntuu todella musertavalta, kun kaikki hyvä mitä yritän tehdä, tullaan jossain vaiheessa mitätöimään ja kieltämään. Samaa "arvostusta" hän osoittaa myös toisinaan äidilleni. Ja kun hän huonolle päälle sattuu, niin se on oksat pois. Sekä minulla että äidillä on paniikki-oireita kun isä välillä sättii ja raivoaa kuin mielipuolinen mitättömistä asioista. Joulu-aamunakin piti pistää kellot soimaan jotta voi vielä siivota. Hänen oma isänsä on arvostellut häntä vieraiden edessä suureen ääneen ja ehkäpä käytös on peräisin sieltä. Ja mielestäni minun olisi pitänyt saada suurempaa kk-rahaa, koska kannoin enemmän vastuuta. Siskoni taas sai sen kuin tyhjästä. Lisäksi hänelle maksettiin kaikki nuo ulkomaanmatkat sun muut. Itse jos lähdin matkalle, niin ei tullu mitään ylimääräsiä avustuksia.

sisko_iso kirjoitti:

Meidän vanhempamme olivat hyvin paljon pois kotoa. Oli aivan tavallista, että he tulivat kotiin yhdeksän jopa kymmenen maissa illalla. Koska me vietettiin paljon aikaa kahdestaan siskon kanssa, niin ruuatkin tehtiin sitten meidän mieltymyksien mukaan. Mutta aina ruokaa on tehty niin, että siitä on muillekin riittänyt. Isä on ainoa jolle ne eivät ole kelvanneet, ja mielestäni aikuinen mies saa ostaa itse ne omat makkaranpätkänsä jotka lämmittää ennen nukkumaanmenoaan. Mitään yhteisiä ruoka-aikoja meillä ei ole koskaan ollut. Sitäpaitsi ne makkarat ovat myös haitallisia terveydelle, kun niitä jatkuvasti syö. Ei ole pakko syödä ruokaa mistä ei pidä, mutta ongelma on siinä, että kun mitään ei arvosteta. Vaikka olen käynyt kaupassa, valmistanut ruuan jne, niin ainoa minkä isä huomaa on tiskaamaton pannu. Tuntuu todella musertavalta, kun kaikki hyvä mitä yritän tehdä, tullaan jossain vaiheessa mitätöimään ja kieltämään. Samaa "arvostusta" hän osoittaa myös toisinaan äidilleni. Ja kun hän huonolle päälle sattuu, niin se on oksat pois. Sekä minulla että äidillä on paniikki-oireita kun isä välillä sättii ja raivoaa kuin mielipuolinen mitättömistä asioista. Joulu-aamunakin piti pistää kellot soimaan jotta voi vielä siivota. Hänen oma isänsä on arvostellut häntä vieraiden edessä suureen ääneen ja ehkäpä käytös on peräisin sieltä. Ja mielestäni minun olisi pitänyt saada suurempaa kk-rahaa, koska kannoin enemmän vastuuta. Siskoni taas sai sen kuin tyhjästä. Lisäksi hänelle maksettiin kaikki nuo ulkomaanmatkat sun muut. Itse jos lähdin matkalle, niin ei tullu mitään ylimääräsiä avustuksia.

Lue lisää

Tuosta edellisestä viestistäsi tuli mieleen, että olet mitä ilmeisimmin tullut äitiisi. On tutkittu juttu, että vanhempi tulee aina paremmin toimeen sen lapsensa kanssa, joka muistuttaa hänen omaa sukuaan, ja toisinpäin, lapsi, joka muistuttaa puolison sukua, haukutaan lyttyyn. Ihan oman mielenterveytesi ja itsetuntosi vuoksi annan sinulle neuvon: pidä yhteyttä vain äitiisi, ellei hänkin käyttäydy sinua kohtaan samoin. Itse olen tehnyt niin. Dissasin isäni täysin elämästäni, ja olen ollut yhteydessä vain äidin kanssa. Tämä tietysti edellyttää, että äitisi ei ole tossun alla, ja hänellä on oma vapaus mennä. Meillä se onnistui, kun äiti vieraili meillä yksin, ja minä taas kävin äitini luona vain, jos isä oli poissa kotoa. Oli sitten äidin asia kertoa kuulumiset, mikäli hän halusi. Ja kyllä, olen äitini kopio luonteen osalta, ja omaan juuri ne piirteet, jotka isääni ärsyttävät äidissä. Kumma kyllä, ne ovat suurin vahvuuteni myös. Sinuna en elättelisi suuria toiveita isäsi käytöksen muuttumisen suhteen. Hän todennäköisesti kieltää kaiken, vaikka toisitkin asiaa esiin. Jos hän vielä mollaa sinua, sano, että on sinulla siskokin, pyydä häntä jatkossa tekemään, kun minä en nyt enää jouda.

sisko_iso kirjoitti:

Kiitos vaan asiallisesta viestistäsi! Kyllä homma on niin, että ruuat kelpaa kaikille muille paitsi hänelle. Lasagne on pahaa, makaroni jauhelihalaatikko ei kelpaa, kanakeitto on liian erikoista jne. Ainoo mikä näyttää kelpaavan on makkara ja muu liha. Osan ruuista valmistin ihan omilla rahoillani, pienellä budjetilla, joten ei siinä kulinaristiksi voi ryhtyä. Ja mikä ihme saa sinut luulemaan, että marisen rahaa vanhemmiltani?? Joskus otin puheeksi, että kun siskolle annetaan aina tuosta vaan tarvittavat rahat ulkomaanmatkoja varten, mutta itse en saa mitään hyvitystä. Mielestäni se oli silloin epätasa-arvoista ja siksi väärin. Samoin se että kuukausirahamme oli sama. Muuten en marise heiltä yhtään mitään. Jokaisen huonekalunikin olen itse ostanut kämppääni. Ja se mikä tässä eniten ärsyttää on se, että mun tekemät työt kielletään. Siis väitetään, etten ole tehnyt hommia, mitä olen tehnyt. Sanotaan laiskaksi, mutta tekee mitä tekee, niin se unohdetaan seuraavana päivänä. Arvostusta et saa mistään mitä teet. Sen sijaan siskolle keksitään puoltavia syitä, miksi hänen ei ole tarvinnut osallistua yhteisiin hommiin. (Auttaa muualla, harrastaa, ei ole paljoa kotona jne..) Nämä asiat nousi pinnalle siksi, kun eilen taas motkotettiin siitä miten en ole auttamassa yhdessä siivouksessa. Siskoni ei tietenkään ollut paikalla eikä tarvinnutkaan. Hermostuin ja riitahan siitä tuli.

Lue lisää

Lopeta kokonaan kaikki tekeminen koska lapsien ei tarvitse tehdä ruokaa vaan se kuuluu vanhemmille. Seuraavan kerran kun isäsä arvostelee ruokaasi niin ota ensin hänen lautasensa ja tyhjennä se roskakoriin ja sitten loppu ruoka ja laita sekin roska koriin ja sanot että tehkää itse parempaa ja lopetat kokonaan ruoanlaiton ja kaikki muukin kotonatekeminen niin kyllä ne rupeavat sinua arvostamaan tai hinnottelet kaikki työt mitä kotona joudut tekemään. lyät vain nyrkkiä pöytään ja vaadit tasapuolista kohtelua.

En voisi kuvitellakaan,että isäni olisi haukkunut tekemääni ruokaa,olisi syönyt vaikka hampaat irvessä.Ja lapsiaan pitää kohdella tasapuolisesti,se on kohtuullinen vaatimus.

mitä isäsi tykkää syödä? kirjoitti:

Miksi siis kiusaat vanhaa miestä vehnämössöilläsi? Kiusallasi? Ei se todellakaan ole vaikeata varata hänelle joku makkaran pätkä, kun muut särppivät keittoa? Makkara ei muuten edes paljon maksa. 2e 400g paketti, jossa on 70% lihaa. Eli ihan laadukasta. Siitä syö parikin kertaa isokin mies, muusin kera tai pottujen. Sitten pisti silmään tuo, että sinun mielestäsi pitäisi saada hyvitystä...? Mistähän hyvästä...? Etköhän vain ole saanut jotain muuta erilaista hyvää aikanasi, jota siskosi ei ole saanut. Törkeetä tollainen marina. Ja miksi ihmeessä kuukausirahanne olisi pitänyt olla eri? Miksei sama ollut hyvä? Enpä edelleenkään vaan kässää tota sun marinaas.

Lue lisää

Taidat sinä olla perheen hemmoteltu kakara, ainakin jos jotain voi viestistäsi päätellä. On ERITTÄIN epäkohteliasta haukkua toisen tekemää ruokaa. Jos ap:n isälle ei ap:n tekemä ruoka kelpaa, hän voi joko itse tehdä ruoan tai mennä muualle syömään. Nuo ap:n tekemät ruoat kuulostavat niin tavallisilta, että jopa itsevaltias-isäkin pitäisi niitä osata syödä. Ja veikkaanpa, että jos olisi sanottu ruokien olevan siskon tai ap:n äidin tekemiä, niin jo olisi ollut hyvää ruokaa!

Ap, ymmärrän täysin tunteesi. Tuntuu erittäin epäreilulta se, että siskosi ei tee mitään ja silti vanhempasi kustantavat hänelle kaikki. Sinä sen sijaan teet paljon hommia, etkä edes kiitosta saa palkaksi. Neuvonkin nyt sinua: Opettele sanomaan ei ja pitämään puoliasi. voitko pitää taukoa vanhempiesi luona käyntiin. Kuten joku jo aikaisemmin neuvoi, heittäydy sinäkin tekemättömäksi. Jos vanhempasi eivät "huomaa" sinun tekojasi, niin miksi sinä niitä teet! Ei sinulla ole velvollisuutta vanhempiasi kohtaan, jos he eivät tunne yhtään velvollisuutta sinua kohtaan. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!

Voimia sinulle!

sisko_iso kirjoitti:

Kiitos vaan asiallisesta viestistäsi! Kyllä homma on niin, että ruuat kelpaa kaikille muille paitsi hänelle. Lasagne on pahaa, makaroni jauhelihalaatikko ei kelpaa, kanakeitto on liian erikoista jne. Ainoo mikä näyttää kelpaavan on makkara ja muu liha. Osan ruuista valmistin ihan omilla rahoillani, pienellä budjetilla, joten ei siinä kulinaristiksi voi ryhtyä. Ja mikä ihme saa sinut luulemaan, että marisen rahaa vanhemmiltani?? Joskus otin puheeksi, että kun siskolle annetaan aina tuosta vaan tarvittavat rahat ulkomaanmatkoja varten, mutta itse en saa mitään hyvitystä. Mielestäni se oli silloin epätasa-arvoista ja siksi väärin. Samoin se että kuukausirahamme oli sama. Muuten en marise heiltä yhtään mitään. Jokaisen huonekalunikin olen itse ostanut kämppääni. Ja se mikä tässä eniten ärsyttää on se, että mun tekemät työt kielletään. Siis väitetään, etten ole tehnyt hommia, mitä olen tehnyt. Sanotaan laiskaksi, mutta tekee mitä tekee, niin se unohdetaan seuraavana päivänä. Arvostusta et saa mistään mitä teet. Sen sijaan siskolle keksitään puoltavia syitä, miksi hänen ei ole tarvinnut osallistua yhteisiin hommiin. (Auttaa muualla, harrastaa, ei ole paljoa kotona jne..) Nämä asiat nousi pinnalle siksi, kun eilen taas motkotettiin siitä miten en ole auttamassa yhdessä siivouksessa. Siskoni ei tietenkään ollut paikalla eikä tarvinnutkaan. Hermostuin ja riitahan siitä tuli.

Lue lisää

... siis miksi vanhempasi eivät itse siivoa omaa kotiaan??? Miksi sinun pitää varmaan ilmaiseksi siivota se... kun et siellä enää asu ja varmaankaan myöskään tällöin sotke??

Kuulostaa oudolta... tietysti vanhempiaan voi auttaa jos he ovat sairaita mutta muuten en ymmärrä???

Kannattais pikemminki sanoo että ei o pakko syödä jos arvon herralle ei ruoka kelpaa, ja että syö vaikka hiekkaa laatikolta.. ja mistä sitä kukaan tietää vaikka alottaja osaakin tehdä oikeen hyvää ja herkullista ruokaa, kun se kerran kaikille muille kelpaa, sitä vaan ei yks vatipää osaa arvostaa.
Muutenki epäoikeudenmukaiselta kuulostaa koko äijä ku vaan rutisee eikä anna minkäänlaista arvostusta kyseisenkuuloiselle avuliaalle ja hyväsydämiselle ihmiselle, samalla lailla kuitenkin myös alottajallekin kuuluu opinnoissa ja valmistujaisissa saada lahja jos kerran toinenkin saa, ei se ole mitään itsesäälissä rypemistä jos samanlaista huomiota, oikeudenmukaisuutta ja arvostusta osakseen kaipaisi edes hivenen.

sisko_iso kirjoitti:

Kiitos vaan asiallisesta viestistäsi! Kyllä homma on niin, että ruuat kelpaa kaikille muille paitsi hänelle. Lasagne on pahaa, makaroni jauhelihalaatikko ei kelpaa, kanakeitto on liian erikoista jne. Ainoo mikä näyttää kelpaavan on makkara ja muu liha. Osan ruuista valmistin ihan omilla rahoillani, pienellä budjetilla, joten ei siinä kulinaristiksi voi ryhtyä. Ja mikä ihme saa sinut luulemaan, että marisen rahaa vanhemmiltani?? Joskus otin puheeksi, että kun siskolle annetaan aina tuosta vaan tarvittavat rahat ulkomaanmatkoja varten, mutta itse en saa mitään hyvitystä. Mielestäni se oli silloin epätasa-arvoista ja siksi väärin. Samoin se että kuukausirahamme oli sama. Muuten en marise heiltä yhtään mitään. Jokaisen huonekalunikin olen itse ostanut kämppääni. Ja se mikä tässä eniten ärsyttää on se, että mun tekemät työt kielletään. Siis väitetään, etten ole tehnyt hommia, mitä olen tehnyt. Sanotaan laiskaksi, mutta tekee mitä tekee, niin se unohdetaan seuraavana päivänä. Arvostusta et saa mistään mitä teet. Sen sijaan siskolle keksitään puoltavia syitä, miksi hänen ei ole tarvinnut osallistua yhteisiin hommiin. (Auttaa muualla, harrastaa, ei ole paljoa kotona jne..) Nämä asiat nousi pinnalle siksi, kun eilen taas motkotettiin siitä miten en ole auttamassa yhdessä siivouksessa. Siskoni ei tietenkään ollut paikalla eikä tarvinnutkaan. Hermostuin ja riitahan siitä tuli.

Lue lisää

ootkos jutellut siskosi kanssa asiasta? tai äitisi? voisi auttaa.

Mitenkään omaa tilannettasi vähättelemättä, luulen että jokaisesta jolla on sisko tai veli tuntuu aina siltä että se toinen saa enemmän huomiota, pääsee helpommalla ja on muuten vaan perheen lellikki. Itselläni on isosiko joka mokoma on hyvä luikertelemaan kaikesta auttamisesta jollain keinolla pois, tämä tietysti johtuu siskosta, ei vanhemmistani. Sillä sattuu aina olemaan jotain muuta parempaa ja tärkeämpää tekemistä kuin auttaa minua hommissa. Ja sukulaiset tuntuvat tykkäävän enemmän ja tietävät aina mitä sille kuuluu ja mun omat pikku-opiskelut ja työt sekoitetaan aina siskoni opiskeluihin.

Olen kuitenkin päättänyt, että asiat ei oikeasti ole niin kuin miltä ne näyttävät...molempia meitä rakastetaan yhtä paljon ja sukulaiset kyselee luonnollisesti sen tyttären kuulumisia joka muutenkin kertoo omista asioistaan avoimemmin. Kyllähän se ottaa päähän, mutta en oikeasti jaksa vatvoa asiaa.

Sulla tuntuu olevan eri tilanne siinä mielessä että isäsi on se joka ei arvosta. Ostappa herralle seuraavan kerran makkarapaketti ja sano että herra tekee itse vaan omat sapuskansa kun sun pöperöt ei kuitenkaan kelpaa.

sellainen asia.. kirjoitti:

Tuosta edellisestä viestistäsi tuli mieleen, että olet mitä ilmeisimmin tullut äitiisi. On tutkittu juttu, että vanhempi tulee aina paremmin toimeen sen lapsensa kanssa, joka muistuttaa hänen omaa sukuaan, ja toisinpäin, lapsi, joka muistuttaa puolison sukua, haukutaan lyttyyn. Ihan oman mielenterveytesi ja itsetuntosi vuoksi annan sinulle neuvon: pidä yhteyttä vain äitiisi, ellei hänkin käyttäydy sinua kohtaan samoin. Itse olen tehnyt niin. Dissasin isäni täysin elämästäni, ja olen ollut yhteydessä vain äidin kanssa. Tämä tietysti edellyttää, että äitisi ei ole tossun alla, ja hänellä on oma vapaus mennä. Meillä se onnistui, kun äiti vieraili meillä yksin, ja minä taas kävin äitini luona vain, jos isä oli poissa kotoa. Oli sitten äidin asia kertoa kuulumiset, mikäli hän halusi. Ja kyllä, olen äitini kopio luonteen osalta, ja omaan juuri ne piirteet, jotka isääni ärsyttävät äidissä. Kumma kyllä, ne ovat suurin vahvuuteni myös. Sinuna en elättelisi suuria toiveita isäsi käytöksen muuttumisen suhteen. Hän todennäköisesti kieltää kaiken, vaikka toisitkin asiaa esiin. Jos hän vielä mollaa sinua, sano, että on sinulla siskokin, pyydä häntä jatkossa tekemään, kun minä en nyt enää jouda.

Lue lisää

Meillä oli ihan sama juttu. Isä osti muille sisaruksille joululahjat ja unohti minut välistä, ja aina jaksoi sitä yhtä paljon hämmästellä, että mulle unohti ostaa lahjat. Sisaruksilleni ostanut mm. autoja, niihin varaosia - sekä juhlina että ilman juhlia. Äitini yritti lohduttaa minua, kun minä äidin olkapäätä vasten itkin, ettei olo tuntunut reilulta ja oikeudenmukaiselta. Ja äidin sanat, äidin selitykset isän käytökselle sai oloni aina rauhoittumaan (esim. Isä varmasti lahjat on myös sulle ostanut, mutta unohtanut mihin ne on piilottanut.. en koskaan näitä uksonut, mutta se auttoi, että edes äiti oli puolellani). Ja sitten äiti meni ja kuoli. Nyt oon yksin joulut itku kurkussa ja katson miten muut saa arvostusta ja lahjoja, mutta minä en. Enkä edes saa lämmintä syliä. Joskus se elämä vaan tosiaan on "ihan epistä", mutta sen kanssa täytyy oppia elämään tai tehdä asialle jotain.

- kirjoitti:

ootkos jutellut siskosi kanssa asiasta? tai äitisi? voisi auttaa.

Mitenkään omaa tilannettasi vähättelemättä, luulen että jokaisesta jolla on sisko tai veli tuntuu aina siltä että se toinen saa enemmän huomiota, pääsee helpommalla ja on muuten vaan perheen lellikki. Itselläni on isosiko joka mokoma on hyvä luikertelemaan kaikesta auttamisesta jollain keinolla pois, tämä tietysti johtuu siskosta, ei vanhemmistani. Sillä sattuu aina olemaan jotain muuta parempaa ja tärkeämpää tekemistä kuin auttaa minua hommissa. Ja sukulaiset tuntuvat tykkäävän enemmän ja tietävät aina mitä sille kuuluu ja mun omat pikku-opiskelut ja työt sekoitetaan aina siskoni opiskeluihin.

Olen kuitenkin päättänyt, että asiat ei oikeasti ole niin kuin miltä ne näyttävät...molempia meitä rakastetaan yhtä paljon ja sukulaiset kyselee luonnollisesti sen tyttären kuulumisia joka muutenkin kertoo omista asioistaan avoimemmin. Kyllähän se ottaa päähän, mutta en oikeasti jaksa vatvoa asiaa.

Sulla tuntuu olevan eri tilanne siinä mielessä että isäsi on se joka ei arvosta. Ostappa herralle seuraavan kerran makkarapaketti ja sano että herra tekee itse vaan omat sapuskansa kun sun pöperöt ei kuitenkaan kelpaa.

Lue lisää

Miksi siskosi pitäisi auttaa sinua hommissasi? Mikä siskon tehtävä se on? Oletko kovinkin paljon auttanut häntä hommissaan, vai vetänyt vaan omaan suuntaan.

Sori, mut vaikutit vähän asiattomalta.

Onhan pokkaa mussuttaa ylitse muiden tuntemusten ja olotlojen, hohhoijaa.
jos toinen yrittää parhaansa, eikä onnistu sillä saamaan arvostusta vanhemmiltaan, niin mienaatko että safkassa on vikaa vaiko kuitenkin ukon kuupassa. Kyllä tyttäressä joku piirre isää ärsyttää ja se on luultavastikkin se heikkous, nimeltään kiltteys, joka ärsyttää. Isä ilmeisestikkin itse kokenut kovaa kohtelua olemalla itse kiltti ja nöyrä ja näin ollen näkee saman lapsessaan ja se ärsyttää, koska ei pääse eroon tästä tunnetilasta, mikä on aiheuttanut hänelle itselleen epäoikeudenmukaista kohtelua ja pahoittanut aikoinaan mieltään, vaan näkee ja kokee sen aina uudelleen tyttärensä läsnäollessa.

Mieti nyt vähän sinäkin...lieneekö on sinuakin kohdeltu kaltoin, kun suututtaa asia noin ;)

mitä isäsi tykkää syödä? kirjoitti:

Miksi siis kiusaat vanhaa miestä vehnämössöilläsi? Kiusallasi? Ei se todellakaan ole vaikeata varata hänelle joku makkaran pätkä, kun muut särppivät keittoa? Makkara ei muuten edes paljon maksa. 2e 400g paketti, jossa on 70% lihaa. Eli ihan laadukasta. Siitä syö parikin kertaa isokin mies, muusin kera tai pottujen. Sitten pisti silmään tuo, että sinun mielestäsi pitäisi saada hyvitystä...? Mistähän hyvästä...? Etköhän vain ole saanut jotain muuta erilaista hyvää aikanasi, jota siskosi ei ole saanut. Törkeetä tollainen marina. Ja miksi ihmeessä kuukausirahanne olisi pitänyt olla eri? Miksei sama ollut hyvä? Enpä edelleenkään vaan kässää tota sun marinaas.

Lue lisää

se koira älähtää johon kalikka kalahtaa... jokaisella on oikeus purkaa tuntojaan, vaikka sitten netissä... kovin olet puolustuskannalla :P

mitä isäsi tykkää syödä? kirjoitti:

Miksi siis kiusaat vanhaa miestä vehnämössöilläsi? Kiusallasi? Ei se todellakaan ole vaikeata varata hänelle joku makkaran pätkä, kun muut särppivät keittoa? Makkara ei muuten edes paljon maksa. 2e 400g paketti, jossa on 70% lihaa. Eli ihan laadukasta. Siitä syö parikin kertaa isokin mies, muusin kera tai pottujen. Sitten pisti silmään tuo, että sinun mielestäsi pitäisi saada hyvitystä...? Mistähän hyvästä...? Etköhän vain ole saanut jotain muuta erilaista hyvää aikanasi, jota siskosi ei ole saanut. Törkeetä tollainen marina. Ja miksi ihmeessä kuukausirahanne olisi pitänyt olla eri? Miksei sama ollut hyvä? Enpä edelleenkään vaan kässää tota sun marinaas.

Lue lisää

Oletko sä oikeasti noin vi*un tyhmä pässi vai esitätkö vaan kusipäätä? Taitaisit olla aivan samanlainen isä kuin tuon tytön kuvaama, kun et muka mitään epäsuhtaa huomaa?

Tilanteesi kuulostaa ikävältä ja epäoikeudenmukaiseltakin mutta aikuisena ihmisenä voit itse päättä mihin alistut. Hyväksynnän haku/tarve vanhemmilta kertoo yleensä aina jostakin lapsuuden ja nuoruuden "jäänteistä". Jos jo tuolloin koit jääneesi vaille ansaitsemaasi kiitosta, odotat sitä yhä. Itse olen perheemme nuorin ja koen jääneeni "pahnan pohjimmaiseksi" kaikessa. Vanhemmille sisaruksille maksettiin ajokortit ja ostettiin autot mutta minä joka lähdin nuorena omille jaloilleni, sain pärjätäkin omillani. Itseasiassa olen ylpeä että olen hoitanut kaiken itse. Näistä konkreettisista esimerkeistä huolimatta vanhemmat sisareni ovat sitä mieltä että minä olen aina ollut nuorimpana lellitty. Kokemuksemme ovat siis täysin toisistaan poikkeavat. Mutta minäpä elän omaa elämääni ja saan tällä hetkellä kiitosta ja rakkautta puolisoltani ja perheeltäni, se on minulle tärkeintä. Yritän myös antaa sitä parhaani mukaan. Ja mahdollisimman tasapuolisesti mutta persoonallisuudet huomioiden.

erilleen kirjoitti:

Tilanteesi kuulostaa ikävältä ja epäoikeudenmukaiseltakin mutta aikuisena ihmisenä voit itse päättä mihin alistut. Hyväksynnän haku/tarve vanhemmilta kertoo yleensä aina jostakin lapsuuden ja nuoruuden "jäänteistä". Jos jo tuolloin koit jääneesi vaille ansaitsemaasi kiitosta, odotat sitä yhä. Itse olen perheemme nuorin ja koen jääneeni "pahnan pohjimmaiseksi" kaikessa. Vanhemmille sisaruksille maksettiin ajokortit ja ostettiin autot mutta minä joka lähdin nuorena omille jaloilleni, sain pärjätäkin omillani. Itseasiassa olen ylpeä että olen hoitanut kaiken itse. Näistä konkreettisista esimerkeistä huolimatta vanhemmat sisareni ovat sitä mieltä että minä olen aina ollut nuorimpana lellitty. Kokemuksemme ovat siis täysin toisistaan poikkeavat. Mutta minäpä elän omaa elämääni ja saan tällä hetkellä kiitosta ja rakkautta puolisoltani ja perheeltäni, se on minulle tärkeintä. Yritän myös antaa sitä parhaani mukaan. Ja mahdollisimman tasapuolisesti mutta persoonallisuudet huomioiden.

Lue lisää

ERITYISESTI TUO MAHDOLLISIMMAN TASAPUOLISESTI MUTTA PERSOONALLISUUDET HUOMIOIDEN!!! VAIKKA IHAN TOTTA, TODELLISUUDESSA TODELLA HAASTAVAA ja jokainen tekee virheitä, sillä valitettavasti emme ole täydellisiä ... mutta virheistään kyllä oppia jne... varmaan isäsi vanhemmat ovat mahdollisesti toimineet isäsi lailla, vai ovatko??? Joten älä sinä siirrä isäsi kulttuuria eteenpäin, vai mitä?

VAHVUUTTA, ITSESI TERVETTÄ RAKASTAMISTA JA IHANAA SEKÄ PAREMPAA TULEVAISUUTTA ETTÄ VOIMIA :-)

erilleen kirjoitti:

Tilanteesi kuulostaa ikävältä ja epäoikeudenmukaiseltakin mutta aikuisena ihmisenä voit itse päättä mihin alistut. Hyväksynnän haku/tarve vanhemmilta kertoo yleensä aina jostakin lapsuuden ja nuoruuden "jäänteistä". Jos jo tuolloin koit jääneesi vaille ansaitsemaasi kiitosta, odotat sitä yhä. Itse olen perheemme nuorin ja koen jääneeni "pahnan pohjimmaiseksi" kaikessa. Vanhemmille sisaruksille maksettiin ajokortit ja ostettiin autot mutta minä joka lähdin nuorena omille jaloilleni, sain pärjätäkin omillani. Itseasiassa olen ylpeä että olen hoitanut kaiken itse. Näistä konkreettisista esimerkeistä huolimatta vanhemmat sisareni ovat sitä mieltä että minä olen aina ollut nuorimpana lellitty. Kokemuksemme ovat siis täysin toisistaan poikkeavat. Mutta minäpä elän omaa elämääni ja saan tällä hetkellä kiitosta ja rakkautta puolisoltani ja perheeltäni, se on minulle tärkeintä. Yritän myös antaa sitä parhaani mukaan. Ja mahdollisimman tasapuolisesti mutta persoonallisuudet huomioiden.

Lue lisää

Otti silmään: lähdin jo nuorena omillenio..ja sitten en enää saanut mitään ajokirtteja yms.Jotenkin tähän tapaan. Äitinä voin sanoa,että kyllä se on niin, että jos lähdet omillesi, et voi enää odottaa ylläpitoa vanhemmiltasi! Itsehän päätät.
Äitinä en koe olevani velvollinen makselemaan lapseni vuokria tms, kun kerran kotonakin voi asua. Ja jos haluaa itsenäistyä, se ei tarkoita sitä, että äiti käy täyttämässä jääkaappia tai lähettää rahaa "isompåiin menoihin"
Eli ole vaan ylpeä-olet todella ollut omillasi

Kiitos ymmärryksestäsi! Hienoa että miehelläsi on sinun kaltainen vaimo, joka sivullisena näkee tilanteen selkeästi eikä mene siihen mukaan. Joskus nimittäin käy niin, että kun yksi nostetaan jalustalle, niin kaikki muutkin kuvittelevat olevan hänen jotain ja menevät siihen mukaan muiden esimerkkiä noudattaen. Vanhempani ovat erityisen kiinnostuneita tietynlaisista asioista, jotka he nostavat elämää tärkeämmiksi jutuiksi ja sisareni on käynyt sen alan koulua ja tehnyt siihen liittyvää työtä. He siis ihailevat avoimesti kun hän toteuttaa itseään heidän tärkeimpänä pitämällään elämänalueellaan ja siinä riittää kerrottavaa ja kehumista heidän samanhenkisille ystävilleen. Itse he tosin eivät ole toteuttaneen tuota elämänaluetta ihan yhtä näkyvästi elämässään, ja ehkä siksi tuntevat ylpeyttä kun nuorimmainen niin tekee. Ja nimenomaan kun hän tekee sen näkyvästi ja on paljon esillä ja sosiaalisesti todella rohkea. Itse taas olen tämmönen hiljainen hiihtäjä. Työni ei tunnu olevan samanarvoista kuin hänen eikä elämästäni kerrota muille mitään.

sisko_iso kirjoitti:

Kiitos ymmärryksestäsi! Hienoa että miehelläsi on sinun kaltainen vaimo, joka sivullisena näkee tilanteen selkeästi eikä mene siihen mukaan. Joskus nimittäin käy niin, että kun yksi nostetaan jalustalle, niin kaikki muutkin kuvittelevat olevan hänen jotain ja menevät siihen mukaan muiden esimerkkiä noudattaen. Vanhempani ovat erityisen kiinnostuneita tietynlaisista asioista, jotka he nostavat elämää tärkeämmiksi jutuiksi ja sisareni on käynyt sen alan koulua ja tehnyt siihen liittyvää työtä. He siis ihailevat avoimesti kun hän toteuttaa itseään heidän tärkeimpänä pitämällään elämänalueellaan ja siinä riittää kerrottavaa ja kehumista heidän samanhenkisille ystävilleen. Itse he tosin eivät ole toteuttaneen tuota elämänaluetta ihan yhtä näkyvästi elämässään, ja ehkä siksi tuntevat ylpeyttä kun nuorimmainen niin tekee. Ja nimenomaan kun hän tekee sen näkyvästi ja on paljon esillä ja sosiaalisesti todella rohkea. Itse taas olen tämmönen hiljainen hiihtäjä. Työni ei tunnu olevan samanarvoista kuin hänen eikä elämästäni kerrota muille mitään.

Lue lisää

Mikset tajua olla onnellinen? Mitä sinulta muka puuttuu? Toisten ihailu? Voin kertoa sinulle, ettei se tosipaikan tullen lämmitä. Kyllä on asiat huonosti jos oma psyyke tarvitsee toisten sanallista hivelyä noin kipeästi. Hanki ihmeessä oma elämä, ettei tarvitse siskosi elämässä tuolla tavalla soutaa. Tee edes jotain, ja ole ylpeä siitä mitä teet. Itse sen olet valinnut. Jos valitset huonosti, niin kenenkähän se on syy? siskosiko taas?

itsetunnossasi! kirjoitti:

Mikset tajua olla onnellinen? Mitä sinulta muka puuttuu? Toisten ihailu? Voin kertoa sinulle, ettei se tosipaikan tullen lämmitä. Kyllä on asiat huonosti jos oma psyyke tarvitsee toisten sanallista hivelyä noin kipeästi. Hanki ihmeessä oma elämä, ettei tarvitse siskosi elämässä tuolla tavalla soutaa. Tee edes jotain, ja ole ylpeä siitä mitä teet. Itse sen olet valinnut. Jos valitset huonosti, niin kenenkähän se on syy? siskosiko taas?

Lue lisää

Viesti oli hiukka provo hengessä kirjoitettu, mutta asiaa.. Lopeta tosiaan sen hyväksynnän hakeminen heti! Saat vain pahan mielen, melkein joka kerta?

itsetunnossasi! kirjoitti:

Mikset tajua olla onnellinen? Mitä sinulta muka puuttuu? Toisten ihailu? Voin kertoa sinulle, ettei se tosipaikan tullen lämmitä. Kyllä on asiat huonosti jos oma psyyke tarvitsee toisten sanallista hivelyä noin kipeästi. Hanki ihmeessä oma elämä, ettei tarvitse siskosi elämässä tuolla tavalla soutaa. Tee edes jotain, ja ole ylpeä siitä mitä teet. Itse sen olet valinnut. Jos valitset huonosti, niin kenenkähän se on syy? siskosiko taas?

Lue lisää

Et tainnut ihan ymmärtää viestiäni. En tarvii mitään jalustalle nostoa tai suurta ihailua. Se minkä koen ongelmaksi, on mitätöinti ja asioiden vääristely. Olen esim. saattanut olla vanhempien kotona pitämässä taloa pystyssä, kun he ovat olleet poissa. Sitten sinne tulee siskoni miehineen myös. Tilaavat pizzaa, juovat limsaa jne, jolloin asuntoon jää tyhjiä pizza-laatikoita, pulloja jne. Noh, tietenkin minä saan syyt niskoille viemättömistä pulloista ja pizza-laatikoista josta jälkeenpäin muistutetaan eikä uskota kun sanon, etteivät olleet minun jäljiltäni. Siis vaikka tekisin miten kotitöitä, niin jälkeenpäin isäni sanoo, miten ei koskaan ole nähnyt minun tekevän mitään. Sen sijaan hän muistaa siskoni tekemiset ja puuhaamiset, vaikka olen tehnyt paljon enemmän yhteisiä hommia kuin hän. Elikä tekemisiäni mitätöidään ja toisen suurennellaan. En halua jalustalle nostoa vaan tasavertaista kohtelua. Ja tietääkseni en ole missään kohtaa viesteissäni pistänyt asiaa siskoni syyksi. Riitatilanteetki siskon kanssa menee aina niin, että aina minä olen syyllinen ja pahempi osapuoli jonka puolelle isäni asettuu. Ilman että puhuisin asiasta sanakaan ulkopuolisille, niin muutamilta olen saanut kommentteja, miten siskoani suositaan enemmän kuin minua. Epäoikeudenmukainen kohtelu saa minussa hirveät raivon tunteet valtaan vieläkin, vaikka en enää kotona asu.

itsetunnossasi! kirjoitti:

Mikset tajua olla onnellinen? Mitä sinulta muka puuttuu? Toisten ihailu? Voin kertoa sinulle, ettei se tosipaikan tullen lämmitä. Kyllä on asiat huonosti jos oma psyyke tarvitsee toisten sanallista hivelyä noin kipeästi. Hanki ihmeessä oma elämä, ettei tarvitse siskosi elämässä tuolla tavalla soutaa. Tee edes jotain, ja ole ylpeä siitä mitä teet. Itse sen olet valinnut. Jos valitset huonosti, niin kenenkähän se on syy? siskosiko taas?

Lue lisää

Oletko koskaan tullut edes ajatelleeksi, että sellaisia vanhempia todellakin, on, jotka kohtelevat jälkikasvuaan räikeän epätasa-arvoisesti? Et varmaankaan, taidatpa ollakin sellainen sisarus, joka on aina saanut kaiken pyytämänsä, ja se vähempiarvoinen sisarus on jäänyt ilman. Näissä asioissa on aina se ikävä puoli, että jossain vaiheessa ne huonommin kohdellut sisarukset tosiaankin hankkivat sen oman elämän, ja jättävät lapsuudenperheensä kokonaan vaille mitään yhteydenpitoa. Muistetaanpa sitten siinä vaiheessa pitää turvat tukossa ja lopettaa syyllistäminen, kun ei pidetä yhteyttä. Ja tukeudutaan sitten siihen sisarukseen, jolle on kaikki hyvä suotu. Se olisi vähintäänkin kohtuullista. Aloittajan tilanteen ymmärrän oikein hyvin. Se on jännä, miten sitä aina kuvitellaan, että se hyljeksitty on vain rahan perään, kun hänelle riittäisi sekin, että vanhempi edes joskus osoittaisi jollain tavoin, vaikkapa vain sanomalla sen, että hyväksyy ja arvostaa lastaan. Oma isäni on juuri sellainen. Hänelle ei ole koskaan kelvannut mikään, mitä teen, hän ei ole koskaan kiitoksen sanaa sanonut, saati anteeksi pyytänyt ilkeitä sanojaan. Koskaan hän ei ole minuun päin ottanut yhteyttä missään asiassa, ei edes kysyäkseen, mitä kuuluu. Sen sijaan olen kyllä saanut kuulla suoraan ja kautta rantain, miten väärin olen asiat tehnyt. Tässä kohtaa asia on minulle jo aivan sama, kun isäni on kuolemaisillaan ja olen hänelle sanattomat hyvästit jättänyt. Jokin pilkahdus siellä oli havaittavissa, mutta ääneen ei tullut vieläkään mitään, joten kaipa se on sitten hänellekin aivan se ja sama. Jäänee arvoitukseksi. Olisin kyllä kaivannut häneltä elämässäni edes yhtä kannustavaa sanaa, mutta sitäkään en saanut. Kenen syy se sitten on? Minunko? No way!!

suosikki... kirjoitti:

Oletko koskaan tullut edes ajatelleeksi, että sellaisia vanhempia todellakin, on, jotka kohtelevat jälkikasvuaan räikeän epätasa-arvoisesti? Et varmaankaan, taidatpa ollakin sellainen sisarus, joka on aina saanut kaiken pyytämänsä, ja se vähempiarvoinen sisarus on jäänyt ilman. Näissä asioissa on aina se ikävä puoli, että jossain vaiheessa ne huonommin kohdellut sisarukset tosiaankin hankkivat sen oman elämän, ja jättävät lapsuudenperheensä kokonaan vaille mitään yhteydenpitoa. Muistetaanpa sitten siinä vaiheessa pitää turvat tukossa ja lopettaa syyllistäminen, kun ei pidetä yhteyttä. Ja tukeudutaan sitten siihen sisarukseen, jolle on kaikki hyvä suotu. Se olisi vähintäänkin kohtuullista. Aloittajan tilanteen ymmärrän oikein hyvin. Se on jännä, miten sitä aina kuvitellaan, että se hyljeksitty on vain rahan perään, kun hänelle riittäisi sekin, että vanhempi edes joskus osoittaisi jollain tavoin, vaikkapa vain sanomalla sen, että hyväksyy ja arvostaa lastaan. Oma isäni on juuri sellainen. Hänelle ei ole koskaan kelvannut mikään, mitä teen, hän ei ole koskaan kiitoksen sanaa sanonut, saati anteeksi pyytänyt ilkeitä sanojaan. Koskaan hän ei ole minuun päin ottanut yhteyttä missään asiassa, ei edes kysyäkseen, mitä kuuluu. Sen sijaan olen kyllä saanut kuulla suoraan ja kautta rantain, miten väärin olen asiat tehnyt. Tässä kohtaa asia on minulle jo aivan sama, kun isäni on kuolemaisillaan ja olen hänelle sanattomat hyvästit jättänyt. Jokin pilkahdus siellä oli havaittavissa, mutta ääneen ei tullut vieläkään mitään, joten kaipa se on sitten hänellekin aivan se ja sama. Jäänee arvoitukseksi. Olisin kyllä kaivannut häneltä elämässäni edes yhtä kannustavaa sanaa, mutta sitäkään en saanut. Kenen syy se sitten on? Minunko? No way!!

Lue lisää

Olen myös itse saanut kärsiä epätasa-arvosta lapsuudenperheessäni. Jos jotain olen uskaltanut sanoa, minulle on vastattu kylmästi ettei tuollaisia vanhoja saa muistaa. Niin, helpointahan se heille, enemmän saaneille, olisikin, jos sivuun sysitty olisi aina aivan hiljaa. Mutta kyllä näin keski-iässä jo sentään uskaltaa jotain sanokin. Tosin en enää ole tekemisissä sisarustenikaan kanssa - mitä sitä turhaan, heillä on aivan eri käsitykset kuin minulla ja aina tulee jotain sanaharkkaa. Paras olla erossa.

kiitos täältä sivusta kirjoitti:

Olen myös itse saanut kärsiä epätasa-arvosta lapsuudenperheessäni. Jos jotain olen uskaltanut sanoa, minulle on vastattu kylmästi ettei tuollaisia vanhoja saa muistaa. Niin, helpointahan se heille, enemmän saaneille, olisikin, jos sivuun sysitty olisi aina aivan hiljaa. Mutta kyllä näin keski-iässä jo sentään uskaltaa jotain sanokin. Tosin en enää ole tekemisissä sisarustenikaan kanssa - mitä sitä turhaan, heillä on aivan eri käsitykset kuin minulla ja aina tulee jotain sanaharkkaa. Paras olla erossa.

Lue lisää

olette saaneet eriarvoista kohtelua perheissänne, sillä sitä tasa-arvoista kohtelua ei ole olemassakaan. Ei ole mitään oikeusvaltiota, eikä oikeus elämää. Pointti on vaan se, että hyväksyy, ja itse yrittää parhaansa. Katsoo positiivisesti eteenpäin, eikä anna vastoinkäymisten raastaa mieltä. Negatiivisistä tunteista ei ole haittaa kuin teille itsellenne. Siksi se on itsetunto kysymys. Minäkin komppaan tämän riimin aloittaajaa (en siis koko sopan aloittajaa)

hemmetissä kirjoitti:

olette saaneet eriarvoista kohtelua perheissänne, sillä sitä tasa-arvoista kohtelua ei ole olemassakaan. Ei ole mitään oikeusvaltiota, eikä oikeus elämää. Pointti on vaan se, että hyväksyy, ja itse yrittää parhaansa. Katsoo positiivisesti eteenpäin, eikä anna vastoinkäymisten raastaa mieltä. Negatiivisistä tunteista ei ole haittaa kuin teille itsellenne. Siksi se on itsetunto kysymys. Minäkin komppaan tämän riimin aloittaajaa (en siis koko sopan aloittajaa)

Lue lisää

Varmaan onkin helppoa unohtaa ja käyttää "toisesta korvasta sisään, toisesta ulos" -metodia, jos itse on tunteeton ja kova. Meillä muilla, joilla on normaaleja tunteita, on hiukkasen vaikeampaa hyväksyä kaltoinkohtelua. Huomautan vielä, ettei sillä ole mitään merkitystä, onko itse myönteinen vai kielteinen. Kyllä positiivisestikin ajatteleva henkilö (kuten minä) voi saada traumoja, ja silti pystyä elämään omaa elämäänsä ja keskittyä siihen. Silti meidänkin täytyy saada joskus purkautua, kun tulee oikein huono olo. Lopuksi vielä saanen ihmetellä, mitä sinunkaltaisesi tekee tällä palstalla? Haluat päästä haukkumaan erilaisia ihmisiä vai? Jokin trauma sinullakin sitten varmaan on, jos on sellaiseen tarvetta.

itsetunnossasi! kirjoitti:

Mikset tajua olla onnellinen? Mitä sinulta muka puuttuu? Toisten ihailu? Voin kertoa sinulle, ettei se tosipaikan tullen lämmitä. Kyllä on asiat huonosti jos oma psyyke tarvitsee toisten sanallista hivelyä noin kipeästi. Hanki ihmeessä oma elämä, ettei tarvitse siskosi elämässä tuolla tavalla soutaa. Tee edes jotain, ja ole ylpeä siitä mitä teet. Itse sen olet valinnut. Jos valitset huonosti, niin kenenkähän se on syy? siskosiko taas?

Lue lisää

jos ei lapsena saa hyväksyntää, lapsi ei välttämättä kasva henkisesti kokonaiseksi! Hän saattaa koko ikänsä etsiä hyväksyntää muilta ja itsetunto ei pääse vahvistumaan. Voimia sinulle ap!

Hmm! Itselläni tai meitä on kaksi veljestä ja tuo isompi on aina urheillut ja tarvinnut rahallisesti paljon apua koska urheiliminen vie kaiken ajan hänen elämästään, joka minua ei ikinä ole vaivannut mitenkään hienoa vaan että häntä tuettiin ja itseltänikään ei mitään koskaan ole puuttunut ja samanlailla omiakin mm. harrastuksissani on avitettu ja hattua nostan mutsille miten tasapuolinen on ollut molempia kohtaan ja siksi varmasti sitä onkin veljen kanssa erottomattomia tyyppejä ihminen johon luotan 120% ja jonka kanssa aina voi puhua mistä vain ja aina on ollut arvot kohillaan koko perheessä ja kasvatus hyvä :) vaikka mikään superihminen olekkaan :) harmillista että niin monella juuri on tätä katkeruutta sisaruksia kohtaa, itse en sitä ymmärrä/tajua koska en itse voisi ikinä kuvitella näin käyvän meille ja nykyään myös itse tuen veljeäni hänen urheilussaan, ehkä se poikii jopa mm-kisapaikan tänä vuonnna :)

Hyvää kesää kaikille ja mutapainiin vaan niiden sisarusten kanssa kyllä se siitä :)

moikka, olen tässä lukenut viestejäsi tuosta vanhempiesi kohtelusta sua kohtaan. Minulla on sama tilanne mutta äitini kanssa, en ollut äitini kanssa puhe väleissä kohta kolmeen vuoteen. Puhun ja juttelen vain isänikanssa joka on tukenut mua opinnoissani ja koulutus asioissa , työpaikkaa hakiessani. Olen ammatiltani lähihoitaja valmistuin 07 vanhusten koulutusohjelmasta. Vanhemmat eivät osaa pitää samalla jokaista lasta arvokkaana, mutta minä olen omien lasten kohdallani ottanut että jokainen lapseni on yhtä arvokas ja saavat saman verran mania käyttöönsä. Älä välitä toisten kirjoittelusta, sinussa ei ole mitään vikaa olet yhtä arvokas kuin siskosi ja se tulisi vanhempiesi huomioida.

Ehkä on, mutta perinnön suhteen kanttaa olla tarkka.

Viimeistään siinä edes jonkinlainen oikeudenmukaisuus voi toteutua.

Oleko varna, ettei perinnonjakoa kannata riitauttaa oikeudessa?

Kysy asiaa oikeusoppineilta: ei sihen suuri rahoja tarvita. Ja jos olet varaton, saat oikeusavustajan.

Ehkä ei, silti:

Viimeistään perinnönjaossa voi edes joninlainen tasapuolisuus toeutua.

Ota yhteyttä oikeusoppineisiin. Ja jos tarvitset mahd. varattomana oikeusavustjaa, sellaiainen järjestyy.

Ei se hunajaa maksa.

Pidä puolesi. Tsemppiä!

Mulla on kans aivan äärettömän epätasapuoliset vanhemmat. Itse tajusin tämän vasta aikuisena, kun sukulaiseni sekä mieheni sukulaiset alkoivat huomautella tästä asiasta, vaikka en itse ottanut mitään tähän viittaavaakaan puheeksi. Olin itse niin kasvanut siihen asiaan, etten edes nähnyt sitä. Joskus aikoinaan purnasin kun en saanut vkorahaa ja veli sai, mutta kun asia räikeästi tyrmättiin, en jaksanut siitä tapella (tämä VAIN 1esimerkki lukuisista epätasa-arvoisista asioista).

Nyt aikuisena kun veljeni asuu vielä kotona ja minä en, olen huomannut miten paljon veljeni saa periksi asioita. Tuolla hemmottelulla se ei tule muuttamaan kotoa koskaan, minut taas potkaistiin ulos 17 vuotiaana. Itse nostin opintolainat että sain edes opiskeltua, elätettyä ja vaatetettua itseni, veljelleni ostettiin merkkivaatteet, prätkä, ajokortit, auto. Kesätöitä se ei edes viitsi hakea kun vanhemmat maksavat kaiken (18-vuotiaalle!!).

Enää en pidä vanhempiini mitään yhteyksiä ja kuten joku jo aikaisemmin tuolla kirjoitti: se todellakin nosti elämänlaatua!!! Enää en halua joutua kuulemaan loukkauksia tai tapella päivittäin. Elämä on seesteistä ja onnellista ilman vanhempiani. Olen älyttömän ylpeä, että olen selvinnyt näin pitkälle, ilman pienintäkään apua vanhemmiltani. Veljeni kanssa välit ovat lämpimät - eihän tämä hänen syytään ole. Hän vaan ei koskaan pysty olemaan samalla lailla ylpeä selviytymisestään - hänelle kun kaikki on tuota hopeatarjottimella.

Ainoa mikä tilanteessa harmittaa, on se että vanhempani eivät ole lapsilleni isovanhempia. Näkevät ainoastaan lasten synttäreillä. Antaisin heidän kyllä kernaasti tavata useammin, mutta vanhempiani ei taida kiinnostaa, ainakaan mitään aloitetta ei ole sieltäpäin tehty. Lapseni vierastavat heitä, eivätkä sano näitä isovanhemmikseen. Toivottavasti vanhempani tajuavat joskus mitä ovat menettäneet.

AP:lle voimia. Ota irtiotto vanhemmistasi, äläkä vaan missään nimessä katkeroidu siskollesi. Sisarussuhde on elämän pisin suhde ja jos katkaiset senkin siteen ei sinulle jää lapsuudenperheestäsi enää ketään.

En usko että vanhemmillasi on kuten pitäisi, näitä ominaisuuksia: Ystävällisyys, arvostus, kannustus, epäitsekäs välittäminen, toisten tarpeiden huomioon ottaminen tunnistaminen ja tukeminen, positiivisuus, huumorintaju ym ym. Tai jos on niin hetkellisesti jotain, mutta muuten ollaan ikäviä.

Olet saanut vain vaatimuksia ja arvostelua. Ihan kuin vanhempasi eivät olisi nyt aikuisia, vaan kypsymättömyyttä. Jos heidän työmoraalinsa käskee painaa 24 h töitä voivat tehdä sen ihan itse. Sulla on sitä aurinkoa oikeus ottaa.. ole hyvä, ilman huonoa omaatuntoa. Iso mies jos valittaa oman mökkinsä töistä, niin katsokoon peiliin.

Arvosta itseäsi ja hanki itsetuntoa, niin sulle tulee parempi olo lisää. Äläkä tunne enää itse syyllisyyttä mistään, kun sulla ei ole Mitään syytä tuntea, voit olla vapaa.

Riita ei heille mitään auta. Parasta kun poistut takavasemmalle..

ei hyvää päivää kirjoitti:

En usko että vanhemmillasi on kuten pitäisi, näitä ominaisuuksia: Ystävällisyys, arvostus, kannustus, epäitsekäs välittäminen, toisten tarpeiden huomioon ottaminen tunnistaminen ja tukeminen, positiivisuus, huumorintaju ym ym. Tai jos on niin hetkellisesti jotain, mutta muuten ollaan ikäviä.

Olet saanut vain vaatimuksia ja arvostelua. Ihan kuin vanhempasi eivät olisi nyt aikuisia, vaan kypsymättömyyttä. Jos heidän työmoraalinsa käskee painaa 24 h töitä voivat tehdä sen ihan itse. Sulla on sitä aurinkoa oikeus ottaa.. ole hyvä, ilman huonoa omaatuntoa. Iso mies jos valittaa oman mökkinsä töistä, niin katsokoon peiliin.

Arvosta itseäsi ja hanki itsetuntoa, niin sulle tulee parempi olo lisää. Äläkä tunne enää itse syyllisyyttä mistään, kun sulla ei ole Mitään syytä tuntea, voit olla vapaa.

Riita ei heille mitään auta. Parasta kun poistut takavasemmalle..

Lue lisää

Hyvä vaan jos pysyt kaukana mökistään ja heistä.

Hankkikaa ihmiset elämä. "Miks toi saa mut mä en saa"...
toi ajattelu lähtee just siitä et saa aina pienenä saman ku toinenkin, ja sit kun kasvetaan aikuiseksi luullaan et sama pätee yhä. Kateellisten panettelua.

VAnhemmat rakastaa kaikkia lapsiaan yhtäpaljon mutta ERILAILLA. Koska lapset ovatkin usein erilaisia. Voi olla et he katsovat yhden lapsen tarvitsevan enemmän apua kuin toinen, koska he uskovat sen toisen kuitenkin pärjäävän....usein se ns lellikki on se nuorimmainen, koska sitä on hoidettu viimeksi, ja se on aika surullista vanhemmille päästää se perheen vauvakin menemään...
usein nuorimmaisista tuleekin sit semmosia muiden apuun turvautuvia, ja sellaisia jotka odottaa saavansa kaiken...mut se o niiden ongelma. Mielummin ainakin olen itse keskimmäinen ns. väliinputoaja..=)) koska nuorimmaista lellittiin ja vanhimpaan luotetettiin...eli minuun ei pätenyt kumpikaan noista. MUTTA, aivan sama. Elämä on se miksi sen luo. Turhaa sitä jäädä tollaisia murehtimaan.

ehkä se o sinänsä epäreilua, mut sitten taas aika kunnioitettavaa. Kuka haluaa olla aikusena riippuvainen siitä kelle vanhemmat antaa sitä ja tätä...sitä on joka perheissä jossa on enemmän ku yksi lapsi.

ärsyyntynyt kirjoitti:

Hankkikaa ihmiset elämä. "Miks toi saa mut mä en saa"...
toi ajattelu lähtee just siitä et saa aina pienenä saman ku toinenkin, ja sit kun kasvetaan aikuiseksi luullaan et sama pätee yhä. Kateellisten panettelua.

VAnhemmat rakastaa kaikkia lapsiaan yhtäpaljon mutta ERILAILLA. Koska lapset ovatkin usein erilaisia. Voi olla et he katsovat yhden lapsen tarvitsevan enemmän apua kuin toinen, koska he uskovat sen toisen kuitenkin pärjäävän....usein se ns lellikki on se nuorimmainen, koska sitä on hoidettu viimeksi, ja se on aika surullista vanhemmille päästää se perheen vauvakin menemään...
usein nuorimmaisista tuleekin sit semmosia muiden apuun turvautuvia, ja sellaisia jotka odottaa saavansa kaiken...mut se o niiden ongelma. Mielummin ainakin olen itse keskimmäinen ns. väliinputoaja..=)) koska nuorimmaista lellittiin ja vanhimpaan luotetettiin...eli minuun ei pätenyt kumpikaan noista. MUTTA, aivan sama. Elämä on se miksi sen luo. Turhaa sitä jäädä tollaisia murehtimaan.

ehkä se o sinänsä epäreilua, mut sitten taas aika kunnioitettavaa. Kuka haluaa olla aikusena riippuvainen siitä kelle vanhemmat antaa sitä ja tätä...sitä on joka perheissä jossa on enemmän ku yksi lapsi.

Lue lisää

AP:N suurin ongelma ole se, että hänen työtään vähätellään? Suurin palkinto voisi olla "kiitos kun teit", rakastipa vanhempi lastaan millä tavalla tahansa, voisi edes kiittää tehdystä työstä.

AP:lle.
Tsemppiä!! Elämäsi järjestyy kyllä, ehkä pieni tauko yhteydenotossa on hyvä.

Olen isä ja nuorena sain tuota samaa kohtelua, yritän olla tasapuolinen, ja ei aina onnistu se tasavertaisuus lasten kanssa. Ota etäisyyttä ja itsenäisyyttä, niin ja toivotaan parasta.

olen lapsista esikoistytär ja äitini suosikki on kuopussisareni. Ollut jo yli 50 v. Aina on välit olleet huonot äitiin, ei niinkään isään, mutta isä tekee sen mitä äiti sanoo, ja on samaa mieltä aina kuin äiti. Välit siskoonkin on aina olleet tosi huonot, kilpailuhenkiset. Nyt en ole tekemisissä kummankaan naisihmisen kanssa. Ja voi että on kiva olla, kun saa olla rauhassa. Ei tarvitse ajatella mitä sanoo ja tekee, mistä tulee ja minne menee ja milloin. En anna niille naisille juorunaihetta.

Olet siis väleissä, fiksumpi kuin vanhempasi olet myös. Itse en antaisi ikinä anteeksi, tai ehkä antaisin, mutta sen jälkeen en hyväksy vanhemmaksi enää koskaan jokatapauksessa. Mutta sitä en kertoisi, se vaan on niin.

Anteeksi kun en ole ehtinyt vierailemaan palstalla! Jotenkin olin varma, että aihe on käsitelty, kun viestejä ei jossain vaiheessa tuntunut tulevan. Olen kyllä ihan suoraan sanonut asiasta. Isän kanssa homma päätyy joka kerta siihen, että olen vain katkera ihminen ja kateellinen siskolleni. Siltähän se tietysti kuulostaa. Tosi asiassa en ole kateellinen hänelle niistä asioista, mitä hän on elämäänsä saanut. Ihan yhtä hyvin minä olisin voinut toteuttaa itseäni alueella, missä minä olin hyvä (ja minä oikeasti olin). Laji vaan muuttui semmoiseksi suoritukseksi ja pilkunviilaamiseksi, että en enää jaksanut! Kun en jaksanut, ei tullut kehujakaan. Ei mistään muistakaan asioista, ainakaan vieraiden kuullen. Ainoa mitä halusin/haluan on TASAVERTAINEN kohtelu ja että saisin hitusen huomiota omalla persoonallani. En jonkun suorituksen kautta.

Äitini taas kieltää suosimisen kokonaan. Hän sanoo, että "olisit sinäkin harrastanut sellaisia asioita missä pääsee ulkomaille, niin oltaisiin sullekin niitä matkoja maksettu". Siskoni oli äitini silmissä aina heiveröinen pikkukakara, jota ei tarvitse kotitöillä rasittaa. Nyt taas hänellä on oma elämä, minkä takia häntä ei saa rasittaa vaatimuksilla. Sen sijaan minua saa. Olenhan minä isompi ja vahvempi.

saa kyllä arvostamaan omia vanhempiani, jotka ovat aina olleet, ainakin minun näkövinkkelistä, todella tasa-arvoisia, kannustavia ja ymmärtäväisiä. Tai noh, nuorimpana saattaa olla jotain asioita mitä olen saanut helpommalla kuin kaksi siskoani, paha sanoa kun en itse tiedä. Sen tiedän että pahaa sanaa en ole koskaan kuullut vanhempieni sanoneen lapsistaan ja se on mun mielestä hieno saavutus vanhemmilta.

Välit on kunnossa niin molempiin siskoihin kuin vanhempiinkin. Kaikkialla suvussani ei näin ole aina ollut, ja liikaa näkeekin sisaruksia ja vanhempia joilla ei ole enää puhevälejä keskenään. Typerää sanon minä. Vaikka omasta perheestäänkin voi löytää sen lähimmäisenrakkauden, niin on omien vanhempien ja sisarusten kanssa oleminen silti jotain erityistä. Tärkeintä vanhemmilta on se ettei ketään suosita. Isäni on minulle suoraan sanonut että kun he joskus kuolevat niin kaikki mitä jää myydään ja jaetaan meidän kolmen kesken. Se on kuulemma ainoa oikea tapa, uskon että hän on tässä suhteessa myös oikeassa.

Samaa mieltä, älä tee mitään niin kyl sun homo paska isäs huomaa ettäteet paljon hommia.

Panu, 15wee kirjoitti:

Samaa mieltä, älä tee mitään niin kyl sun homo paska isäs huomaa ettäteet paljon hommia.

Muuten hyvä vastaus, mutta seksuaalinen suuntautuminen ei liity
tähän asiaan millään tavalla. Oikeastaan, jos haluat haukkua
kyseistä isää, sinun tulisi kirjoittaa `sun hetero isäs`.
On nimittäin niin, että homot ja lesbot vanhempina ovat usein
ihmisoikeuksista paljon tietoisempia, kuin heteroseksuaaliset
kollegansa. Toivottavasti ymmärrät, että ongelma tässä jutussa ei
ollut homous tai heterous, vaan epätasa-arvoinen kohtelu
suhteessa lapsiin.

vastaatte jolkein ylläpidon provolle. Huoh, pidä tasos (äläkä huoraa, anteeks, olipas rumasti, sorge)

Olet kyllä oikeassa että pitäisi keskittyä omaan elämään ja luoda nahkansa siinä.
Meillä vaan niin että vanhemmat järjestää usein kaikkee semmosta, missä pitäis olla koko perhe sievästi koolla ja sitten jos olen pois, niin ainahan siitäkin saa ihmetystä osakseen. Olen kyllä monet kerrat jättänyt nuo "pakolliset" tapaamiset väliin ja vedonnyt työ-juttuihin, mikä sitäpaitsi pitää ihan paikkaansa, etten ole paikalle ehtinyt.

Mutta juuri noiden "perhe on koolla"-juttujen aikana taas saa huomata sen oman paikkansa ja paha olo siitä tulee itselle. Siskoa kyllä näkisin ihan mielelläni, ilman vanhempia. Ei se ole hänen vikansa, että asetelma on mikä on, vaikkakin tuntuu ottavan siitä välillä kaiken irti. Pienempänä sisko kulki mun perässä koko ajan ja oli aina samassa paikassa riesaksi asti. On se mun puolia pitänyt monissa asioissa. Mutta sehän tuntuu kans ärsyttävän isää ja kerran se sanoikin ärtyneesti, että kun me aina pidetään toistemme puolia.

Pahimpia on semmoset pidemmät pyhät, kuten joulu. Silloin pitää jaksaa monta päivää yöpyä vanhempien luona ja ennen pyhiä mennä siivoomaan. Sukua käy kylässä ja taas joutuu kuuntelemaan niitä siskoa korostavia juttuja, mitä hienoa hänen elämässään taas on meneillään. Sukulaiset sitten myhäilevät tyytyväisesti ja osoittavat huomiotaan. Todellisuudessa meillä on molemmilla saman asteiset tutkinnot, ovat vain eri alaa ja sama työnantajakin meillä on kerran ollut. Minä hommasin hänet yhtenä kesänä töihin samaan paikkaan itseni kanssa.

Se vaan on niin, että mitä suositumpi ihminen, sitä enemmän se saa sen jälkeenkin suosiota. Suositut ihmiset kiinnostavat ja vetävät puoleensa. Ja kaikki mitä nämä suositut ihmiset saavuttavat, herättävät kiinnostusta. Jos taas on syntynyt vähemmän suosituksi, niin tämmöinen ihminen ei kiinnosta. Mikään sen tekeminen tai saavutus ei ole yhtä merkityksellistä kuin suositun ihmisen. Vitsi tuntuu olevan siinä, miten paljon on kavereita ja miten sosiaalinen on. Mitä enemmän ihmisiä jonkun seurassa tavataan, sitä helpommin muutkin ihmiset häntä lähestyvät. Jos taas on yksinäinen ja liikkuu yksin, niin sellainen ei paljoa mielenkiintoa kerää muiltakaan.