Elämäni on täydellistä! Luovuin toiveistani päästä kihloihin ja naimisiin ja olen suhteessa minua rakastavan miehen kanssa!
Tuntuu niin ihanalta. Keskustelimme viikko sitten asioista pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa. Kysyin häneltä hiukan vaivaantuneena että miksei hän ole jo kosinut minua kun meillä menee niin hyvin. Hän vastasi: "Juuri siksi. Rakastan sinua valtavasti, en halua että tämä muuttuu mihinkään tästä. Rakastan ja kunnioitan sinua ja olen päättänyt haluta elää kanssasi aina, ratkoa ongelmat joita eteemme tulee näine hyvineen enkä koe että minun tarvisi sinua mitenkään erikseen pyytää omaksi tai sitoutua - koska olen jo tehnyt niin".
Ymmärsin silloin että rakkaani todellakin rakastaa minua ja hän tarkoittaa sitä mitä sanoi. Olen aina unelmoinut häistä ja vaimona olemisesta... nyt sellaiset asiat eivät enää merkitse minulle mitään... Tunnustin kaikki tunteeni hänelle, kaikki pelkoni mitä minulla on ollut suhteestamme ja hänen sitoutumishalukkuudesta. Keskustelimme ja havaitsin että hinkuni ja unelmani naimisiinmenemisestä on ollutkin pelkkää pelkoa yksinjäämisestä ja siksi tarvetta sitouttaa mies itseeni jollain typerällä valalla.
IHANA MIEHENI VAPAUTTI MINUT RAKASTAMAAN ITSEÄÄN! RAKASTAN SINUA VESA! RAKASTAN! :D :D :D
Ihanaa rakkautta :D
Tanja R.
12630
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
älä vain sorru tekemään esimerkiksi lapsia tai asuntokauppoja menemättä naimisiin. Toista ei myöskään kannata ruveta elättämään edes muutamaa vuotta siinä luulossa, että yhdessä ollaan ikuisesti. Tai mikäpä siinä, jos kantti ja kukkaro kestää. Hetkessä on kiva elää, paitsi silloin, kun se hetki meni jo.
Pahanilmanlintu. hus pois kateellinen ihminen.
Juu, meitä pahanilmanlintuja on näköjään enemmistö. Kun kukee tämänkin päivän uutiset, voi päätellä, kuinka hyvät odotukset aloittajan autuaalla, "puhtaalla" suhteella on. On hyvä hihkua onneaan keskustelupalstalla, kun sitä onnea vielä on. Lottoamista on se, kuinka pitkälti onnea riittää. Sitten myöhemmin potkitaan itseä ja toista nilkkoihin ja itketään tuolla avoeropalstalla.
...on silti utopista väittää, että mikään ei muuttuisi. Kyllä se ajan kanssa muuttuu, halusi sitä tai ei.
Puhuimme vakiintumisesta, yhdessäolemisesta ja siitä että siinä on varmasti kurjatkin puolensa. Tajusin että hän ei ole millään tavalla utopistinen odotuksissaan että onnenhuuma olisi ikuista, mutta hän haluaa selvästi elää hyvän elämän kanssani. Uskon että hän haluaisi tehdä sen kenen tahansa kunnollisen tytön kanssa joka rakastaa häntä, mutta minä olen se onnekas nyt! Emme suunnitelleet mitään tarkkaa, päätimme että etsimme yhdessä tien tämän elämän läpi - että yhdessä olemme vahvat ja rakennamme elämämme sellaiseksi kuin voimme ja haluamme. Ihana mieheni
Kukaan ei pakota sinua lausumaan mitään "valoja", mutta suosittelen teille varallisuusoikeudellista sopimusta nimeltä avioliitto, mikäli toistenne suhteen tosissanne olette. Sen voi hoitaa myös siviilivihkimisenä, jolloin kaikki liirumlaarumit jää pois. Avioehto siihen kaupanpäälle, niin on asiat kunnossa. Avioliitto on vähän kuin vakuutus tai rokotus. Ethän sinä tapaturmavakuutustakaan ottaessasi suunnittele loukkaantuvasi tai vaikka reissuun lähdettäessä vähän eksoottisempaa rokotetta ottaessasi ajattele saavasi ko. tautia. Otat ne pahimman varalle. Siksi avioliitto kannattaa, sillä jos kumppani kuolee, saat leskeneläkettä toimeentuloon ja maksat perintöveroa huomattavasti vähemmän (saat myös kuolemantapauksessa omaisuutta avio-oikeuden nojalla, jolloin et maksa siitä veroa ollenkaan). Tässä vain pari esimerkkiä. Ja eikä tässä vielä kaikki: avioliitto on myös kätevää purkaa! Pitkiin aikoihin ei ole ollut mm. syyllisyyden tutkintaa jne. vaan se on puolen vuoden harkinta ja morjens! Mutta onhan sinulla toki valinnanvapaus. Voitte olla miehesi kanssa solmimatta avioliittoa ja kenties elätte kunnes kuolema teidät erottaa, mutta minun mielestäni se on nyt vaan tyhmää maksaa valtiolle turhaan sellaisessa tapauksessa, kun yksi näppärä sopimus olisi parantanut eloonjääneen asemaa. Mutta parempi se minulle on. Tuleepahan tuolla keinolla vaan lisätuloja valtiolle, jotka sijoitetaan sitten meidän kaikkien muidenkin hyväksi.;)
En koe haluavani mitään vakuutuksia, tajusin että voin valita myös elää pelotta ja luottamalla kumppaniini. Hän ei voi tehdä mitään sellaista mikä vie minulta kyvyn seisoa omilla jaloillani, johan olen sinkkuaikoinani tehnyt niin jo nyt. Voin saavuttaa kaiken uudelleen ja rakentaa tarpeen tullen elämäni vaikka alusta. Sensijaan tätä mahdollisuutta olla sydämeni valitun kanssa näin puhtaasti... sitä en ehkä koskaan voi saavuttaa kenenkään kanssa ja pidän tästä kiinni koska se ei ole minulta pois sen suhteen mitä minä elämältäni nyt haluan. Ja se riski mikä koskee minua koskee myös häntä, ja jos minun mieheni ei ole umpirakastunut "hölmö" niin ei sitten kukaan ja sehän tässä parasta onkin, meitä on kaksi samassa liemessä ja se on hyvä niin! :D
Oletpa varsinainen hormonihyrrä. Jos teitä on kaiken lisäksi kaksi hyrrää, avoliitto tulee olemaan myrskyisä, mutta lyhyt.
Lisäpointtina vielä, että avioliitto on vieläkin perustellumpi, jos aikeissa on hankkia lapsia. On se lapsenkin kannalta kivempi ja turvallisempi, jos pääsee syntymään aviossa, eikä jonkun epämuodollisen virityksen puitteissa. Mutta ymmärrän toki, että kirjoituksesi on osin psyykkausta nyt käsillä olevien tosiasioiden hyväksymiseksi. Tsemppiä.
Oon yllättynyt että naisten joukosta löytyy yksilöitä jotka eivät näe järkeä ja tarvetta naimisiin menossa. Toisaalta sä tarvitsit siihen sun miehes "ohjauksen" mutta lopulta kuitenkin itse tajusit sen myös. :) Mikään maailman vala tai sopimus tai mielikuvitushengen siunaus ei muuta yhtään mitään ja siksi olen aina ollut ihmeissäni miksi ihmiset kokevat niin pakottavaa tarvetta mennä naimisiin jos on onnellinen jo tuossa tilassa. Jos sä rakastat toista ihmistä ja olet onnellinen niin miksi tarvii enää tehdä mitään muuta. Se toisen ihmisen lähimmäisyys on se tärkein asia eikä mitkää ihme valat. Mä todella toivon, että toi mies myös tarkoitti tota mitä sanoi eikä vain yritä nyt luistaa mistään, sillä silloin te olisitte elävä esimerkki kaikille ihmisille siitä, että mikään naimisiin meno ei muuta saati pelasta mitään suhdetta. :)
Juridisista syistä avioliitto kannattaa, muuten sen terä on todellakin jo tylsynyt. Toisaalta koen, että itse häät ovat mukava tapa juhlistaa rakkautta, ei muuta. Voisihan sitä toisaalta pitää juhlat nimellä "Emme mene naimisiin" :) On muuten hyvin paljon miehiä, jotka haluavat naimisiin, ei ainoastaan naisia. Miehistä on hyvin hämmentävää, jos nainen ei halua kenenkään vaimoksi. Jumalaan uskovana avioliitto tosin tuntuu lupaukselta Jumalan edessä eli jotenkin suuremmalta varmasti kuin ateistista.
Olen eronnut nainen ja tapaamani miehet edellyttävät kyllä avioliittoa, jos suhde etenee pitkälle. Siis sellaiset miehet, jotka ovat tosissaan kanssani. Valtaosa heistäkin on ollut avioliitossa, eli kyllä se suhteen virallistaminen tuntuu olevan joillekin miehille tärkeää. Itse en halua mennä uudestaan avioon.