Itselläni on ainakin niin, että minun on kotoa lähdettäessä tiedettävä liikkeeni ja aikatauluni etukäteen. Haluan tällä tavalla minimoida kaikki mahdolliset riskit.
Ei kiitos enää yhtään yllätystä minun elämääni.
Pidätkö yllätyksistä?
Minä en
22476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
mutta ei mulla koskaan ole niin kiire ettenkö joutaisi yllärin kohteeksi, paitsi jos olen töihin menossa :) Jotain pahaa kuten onnettomuus tai muu vastaava ei todellakaan ole ikinä mikään kiva ylläri. Sitä on äkkiä päivä ihan pilalla :S
edes positiivisia yllätyksiä. En mitään!
Hyvät otetaan ilolla vastaan, huonoja taas ei. Huonojen ylläreitten tulemisriskinkin voi pienentää, kun ei niistä kerran niin välitä.
"Huonojen ylläreitten tulemisriskinkin voi pienentää"
Kaikkea ei tietenkään saa pois, koska monetkaan yllärit eivät johdu itsestä eikä niiden tuleminen ole omissa käsissä. Mutta on paljonkin juttuja jotka hoitamalla oikein ja yleisellä varovaisuudella, silmät auki kulkemisella, ja turhan sinisilmäisyyden poistamisella saadaan pidettyä "yllärit" kurissa. Yksi esimerkki. Sinua piirittää mies jonka moni tuntee, ja he sanovat sulle että se mies on naistenhakkaaja. Sen 5 viimeistä suhdetta mitä sanoja tietää on päättyneet miehen väkivvaltaisuuden takia. Naiset on käyneet sairaalassa vähän väliä vammojaan paikkauttamassa yms. Alat kuitenkin seurusteleen sen kanssa ja saat parin viikon päästä turpaasi sairaalaretken arvoisesti, kun ruoka ei ollut sopivan lämmintä. Tuota ei voi sanoa enää ylläriksi, vaan asia oli tiedossa. Jos olisit kuunnellut paremmin, uskonut ja jättänyt seurustelun alun väliin, niin et olisi saanut turpaasi tyypiltä joka on hakannut kaikki edellisetkin naiset. Ei tuo ei ole oikea yllätys vaikka voisit niin sanoakkin.
nyt ovatkin sellaisia ettei niihin ruveta ilman "sadan vuoden" tuttavuutta. Jotkut tosin vaihtavat suhdetta lennossa.
Mä en ajoista niin välitä, tärkeintä on pitää silmät auki ja vaaranmerkit nähtyään lähteä litomaan, ennen kuin käy huonosti. Yllätyksistä ei voi puhua sen jälkeen, jos kaikki mahdolliset merkit on ilmassa eikä niihin ole reagoinut. Onhan noita muissakin asioissa kuin suhteissa. Esim. tiedetään että paikkakunnalla on puisto johon kokoontuu kaikki rikolliset ja hämärämiehet öisin. Paikka johtaa myös koko läänin väkivalta- ja raiskaustilastoja ylivoimaisesti. Sinne kun kännissä ja yksin menee toikkaroimaan, ja vaikkapa vielä aukoo päätään mennessään porukoille, niin kauhean yllätyksenä tuskin tulee jos siellä turpaansa saa. Tai sammuu sinne ja herää aamulla ryöstettynä ja raiskattuna. Johan on ylläri..
antropologin ura.
Toisinaan. Välillä tulee elettyä liikaa rutiinien mukaisesti, joten pieni vaihtelu virkistää.
mikä ihana sana. Ei kiitos koskaan enää yllätyksiä minulle...
Jos kommandopipopäiset miehet hyökkäisivät aseistettuna mun asuntooni, niin sen kaltainen yllätys ei olisi niin kovin mieluisa. Jos taas yllätys on jonkun tutun aikaan saama, jonka tarkoituksena on saada minut ilostuneeksi, niin sellaiset yllätykset ovat aina kivoja. Kyllä mäkin kotoa lähtiessä suunnittelen mielessäni tarkasti mihin menen ja mitä teen ja milloin, mutta mua ei ollenkaan hetkauta suunnitelmien muutokset matkan varrella. Teen vain alustavan suunnitelman, mutta siinä on aina joustovaraa.
joustovaraa? Miksi suunnittelet tarkasti ja oletko aina tehnyt niin?
tarkasti suunnittelekaan. Mulla tarvii vaan olla joku tietty kohde johon menen, en muuten saa itseäni motivoitua ees lähtemään. Liian laiska sellaiseen.:)
että ei_turhanpäiväisiä_ovesta_ulos_astumisia? Ei hetken mielijohteesta toimimisia?
Fillari varastettu taloyhtiön alakerrasta. No, ei se maailmaa kaada muttei ole kivakaan.
liikkua lähipäivinä, kävellenkö?
ja on meillä taloudessa toinenkin fillari, sillä pääsee osan reissuista. Jos menee hankalaksi niin autokin minulla on, mutta tyhmähän sitä on pikkumatkoille käyttää. Arki siis rullaa kyllä.
hakenut varastetun pyörän toisen ihmisen pihasta. Talon isäntä jäi suu auki katsomaan, kun otin pyörän ja lähdin sitä taluttamaan kotiin päin. Huusi perään, että se oli löytynyt metsästä...
Omaa fillaria ei ole ennen varastettu, mutta kavereiden ja kavereiden muksujen fillareita on löytynyt vähän samaan tapaan. Jyväskylässä yksi patologinen pöllijä oli aika fiksukin: se jätti varastetun ajokin milloin minkäkin omakotitalon pihaan. Mites se Upponallen loru meni.. Jos omalle pihalle kakkaat, ei tule luoksesi rakkaat. Jos naapurin pihalle kakkaat, kyllä tulee luoksesi rakkkaat ;-D
yllätyksistä kyllä vaan.
En ole kovinkaan impulssiivinen ihminen, ainakaan selvinpäin, köh... Joku aikataulumuutos, paikan muutos, tilanteen kääntyminen päälaelleen saa usein aikaan pienen paniikin. Jos tutussa kaupassa tavarat olisivatkin eri paikoissa, tulisin tosi vihaiseksi. Yllätysvieraat saavat ensin kiroilemaan ääneti, vaikka tilanne välittömästi kääntyisikin positiiviseksi jälleennäkemiseksi. Pää on vain sellainen jähmeä, hidas:( Toisaalta tietyissä, turvallisissa puitteissa on mukava toimia tilanteen vietävänä, vaihdella rooleja, tehdä hulluja juttuja, höpistä levottomia. Heittäytyä.
kiva toimia spontaanisti kun poistuu vapaa-aikana koti-ovesta. Voin helposti vaihtaa suunnitelmaa, jos sellainen oli.