Tiedettä kehiin

sano. kirjoitti:

The Cardiovascular Cure, How to strenghen Your Self-Defence Agains Heart Attack and Stroke, eli vapaasti käännettynä: Sydän- ja verisuonitautien parannuskeino, Miten vahvistaa itseään sydänkohtausta ja halvausta vastaan. Kirjoittajat John P. Cooke, Stanfordin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan apulaisprofessori ja vaskulaarisen (verisuoniin liittyvän) lääketieteen laitoksen johtaja ja Judith Zimmer lääketieteestä kirjoittava toimittaja. Kirja on ilmestynyt elokuussa 2002. Kirja koostuu kolmesta osasta: ensimmäisessä osassa kerrotaan typpioksidin merkityksestä verisuonten terveydelle. Uusista ateroskleroosi(valtimotauti)tutkimuksista, mitä nykyään tiedetään verisuonten plakin muodostumisesta. Ja siitä, miten nämä uudet tutkimukset auttavat ehkäisemään ja vähentämään jo syntynyttä ateroskleroosia. Toisessa osassa esitellään ruokavalio-, liikunta- ja lisäravinnesuositukset. Ja annetaan kahden viikon aloitusruokalistat ja ruokaohjeet. Osa kolme on tarkoitettu auttamaan lukijaa arvioimaan oman endoteelinsa (verisuonien, imusuonien ja sydämen sisäpintoja verhoava ohut yhdenkertainen solukerros) kunto ja siten valitsemaan miten intensiivisen ohjelman hän tarvitsee. Tässä osassa on myös syvempää keskustelua verisuonten tehokkaasta hoidosta niille, jotka sitä tarvitsevat, ja lääkityssuosituksia. Ja kirjan lopussa on lisäksi nimikkeen ”Tietoa lääkärillesi” alla lisätietoja ja lähdeviitteitä. Muualla kirjassa ei lähdeviitteitä ole käytetty. Ensimmäinen osa keskittyy verisuonten ja erityisesti endoteelin terveyden merkityksen korostamiseen. Heti alkuun kirjoittaja toteaa, että suurin osa sisätautilääkäreistä, ja jopa sydänlääkäreistä, tietää hyvin vähän verisuonista ja verisuoniin liittyvistä taudeista. Ja harvoissa lääketieteellisissä tiedekunnissa Yhdysvalloissa edes niitä opetetaan. Sen sijaan sydän- ja verisuonitauteihin erikoistuneet lääkärit lähinnä keskittyvät sydämeen, pumppuun. Ja suorittavat erilaisia leikkauksia (angioplasty, stents) keskittyen tekniikkaan, joka hoitaa oireita sen sijaan, että vahvistaisivat elimistön omaa paranemisprosessia. Kirjoittaja sen sijaan on tutkinut (ja hoitanut) vuosikausia nimenomaan verisuonien toimintaa ja terveyttä ja niitä prosesseja, jotka johtavat verisuonten tukkeutumiseen ja kuinka se voidaan ehkäistä. Ja hän kirjoittaa mm. seuraavaa: Ja typpioksidi (NO) on eräs kaikkein mielenkiintoisin uusi löytö. Typpioksidia elimistössä tuottaa endoteeli. Endoteeli on niin olennainen verisuonten terveydelle, että muutamassa vuodessa endoteelin terveys on yhtä tärkeää sinulle ja lääkärillesi, kuin kolesteroliarvot. Vuonna 1998 kolme amerikkalaista tutkijaa sai lääketieteen Nobel-palkinnon typpioksidi (NO) löydöistään. (Ja eräs heistä käytti siitä nimeä EDRF – endothelium-derived relaxing factor). Siitä että terve endoteeli tuottaa omaa nitroglyseriiniään, typpioksidia. Eli olet sitä terveempi, mitä enemmän typpioksidia elimistössäsi syntyy. Tai toisin sanoin: Olet vain niin vanha, kuin endoteelisi (Paul Vanhoutte, 1983). Mitä tämä typpioksidi sitten tekee elimistössä? Avaa ja rentouttaa verisuonten seinämiä, estää valtimotautia suojaamalla valtimoita kovettumiselta, vähentää vapaiden radikaalien syntymistä, estää suonten seinämän solujen epänormaalia kasvua. Eli on elimistön vahvin suoja sydän- ja verisuonitauteja vastaan. Tutkijat ympäri maailmaa yrittivät selvittää, mikä haittasi endoteelin normaalia toimintaa. Todettiin, että valtimotautipotilaiden endoteeli ei toiminut kunnolla. Korkea kolesteroli näytti myös haittaavan endoteelin kykyä rentouttaa verisuonia. Löytyi L-arginiini, aminohappo, jota jossain määrin syntyy elimistössä, mutta jota tarvitaan ravinnon proteiineista. Eli aine, josta muodostuu typpioksidia. Kokeet ihmisillä, joilla oli korkea kolesteroli, osoittivat, että L-arginiinin antaminen palautti verisuonten kyvyn rentoutua ja veren virtaus parani normaaliksi. Kolesteroliarvoihin sillä ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta. Ja lisäksi tämä aminohappo vaikutti nopeasti. Lisätutkimukset osoittivat, että vaikka kolesteroliarvot olisivat korkeatkin, jos verisuoni tuottaa riittävästi typpioksidia, se on suojattu plakin muodostumiselta. L-arginiini ei ainoastaan hidastanut plakin muodostumista, sillä itse asiassa oli kyky sulattaa plakkia pois. Solut vaurioituneessa verisuonessa kykenivät käyttämään L-arginiinia lisäämään typpioksidin tuotantoa. Eli terve endoteeli itse asiassa oli sydän- ja verisuonitautien parannuskeino. Miten sitten terveet ja riittävästi typpioksidia tuottavat ihmiset erosivat sairaista, jotka eivät siihen kyenneet? Löytyi ADMA eli asymmetrinen dimetyyliarginiini, joka esti typpioksidiin tuotantoa. Kenellä on korkeat ADMA-tasot? Tutkimukset ympäri maailmaa osoittivat, että kohonneet ADMA-tasot oli kaikilla niillä ihmisillä, joilla oli erilaisia sydäntautien riskitekijöitä: korkea kolesteroli, korkea triglyceridi, korkea verenpaine, korkea verensokeri, insuliiniresistenssi, korkea homokysteiini, tupakointi. Mielenkiintoista oli ADMAn ja endoteelin toimimattomuuden korrelaatio. Havaitsimme, että veren ADMA-tasot olivat parempi endoteelin heikentymisen osoitin, kuin kolesterolitaso (kursivointi kirjoittajan, ei minun, Elkan huom.) DDAH (dimetyyliarginiini dimetylaminohydrolaasi) entsyymi hajotti ADMA:a elimistössä ja auttoi siten pääsemään siitä eroon. Osoittautui, että DDAH oli erityisen herkkä oksidatiiviselle stressille, mikä vähensi DDAH:n aktiivisuutta. Ja kaikki sydäntaudin riskitekijät, kuten veren korkea kolesteroli, homokysteiini, verensokeri lisäsivät oksidatiivista stressiä. Eli jos on oksidatiivista stressiä, elimistöön kerääntyy ADMA:n. Antioksidantit vahvistavat DDAH:a. Seuraavaksi kirjassa selitetään verisuonen seinämien plakin muodostus. Se ”perinteinen teoria”. Kun syöt rasvaa niin näin käy. Sen enempää perustelematta miksi ja erittelemättä edes minkälaista rasvaa syömällä. Kolesterolin todetaan kyllä olevan elämälle välttämätöntä, eikä haitallista. Sen sijaan oksidoitunut kolesteroli on elimistölle vieras aine, ja valkosolut hyökkäävät sen kimppuun. Ja tämän sanotaan olevan ongelmallista, jos jatkat rasvaisten ja prosessoitujen ruokien syömistä, koska silloin valkosolut hyökkäävät ja ahmivat kolesterolia ja lopuksi verisuonen seinämässä on paksuja turvonneita vaahtomaisia valkosoluja. Miksi ”rasvaa syömällä” syntyy oksidoitunutta kolestrolia jää selvittämättä. Kirjottaja kertoo tutkineensa typpioksidia ja L-arginiinia vuosikausia. Siitä teen sen johtopäätöksen, että hän ei ole tutkinut tätä ”kun syöt rasvaa niin valkosolut hyökkää ja kohta on suonet tukossa” –teoriaa, vaan se on tätä ”kaikkihan me tiedämme, että”. Mutta teoriasta käytäntöön eli osaan kaksi. Miten kahdessa viikossa parannat merkittävästi endoteelisi kuntoa. Kirjassa esitetty ruokavalio ”perustuu tieteeseen”. Tarkemmin sanottuna kirjoittajan omiin tutkimuksiin typpioksidista ja L-arginiinista ja kahteen tutkimukseen. Lyon Diet Heart Study ja DASH. Tosin näiden tutkimusten ruokavalioita on edelleen modifioitu parempien tulosten saavuttamiseksi. Välimeren dieetti eli Lyonin sydäntutkimus toteutettiin Ranskassa vuosien 1988 ja 1992 välillä. Kirjassa kerrotaan, että siinä tutkijat vertasivat Välimerenruokavaliota perinteiseen vähärasvaiseen ruokavalioon (joka perustui sen aikaisiin Amerikan Sydänyhdistyksen ruokavaliosuosituksiin). Tutkittiin näiden kahden ruokavalion vaikutusta henkilöihin, jotka olivat saaneet sydänkohtauksen. Kirjassa on esitetty taulukkomuodossa näiden ruokavalioiden erot: merkittävin ero on Omega 3 ja Omega 6 rasvahappojen määrässä. Välimerellisessä ruokavaliossa on lähes 200% enemmän omega kolmosta kuin Amerikan Sydänyhdistyksen suosittelemassa ja jälkimmäisessä lähes 50% enemmän omega kuutosta kuin välimerellisessä. Kokonaisenergiansaannista tuli vertailuryhmässä 11% tyydyttyneestä rasvasta ja 34% kokonaisrasvasta, välimerellisessä ryhmässä 8% tyydyttyneestä rasvasta ja 30% kokonaisrasvasta, kuitua oli 3,1 g vähemmän vertailuryhmässä. Tutkijat totesivatkin, että runsas Omega-3 määrä lienee aiheuttanut tutkimuksen positiiviset tulokset. DASH (Dietary Approaches to Stop Hypertension) puolestaan oli tutkimus, jonka tarkoituksena oli selvittää ruokavalion vaikutuksia verenpaineeseen. Kirjassa suositeltu ruokavalio on modifioitu välimerellinen, joka ottaa parhaan kummastakin tutkimuksesta ja lisäksi huomioi viimeisemmät tutkimustulokset siitä, mikä pitää endoteelin terveenä. Siinä korostetaan ravintorikkaiden, paljon L-arginiinia, Omega-3 rasvahappoja, fytokemikaaleja, kuten antioksidantteja ja kasviestrogeeneja sisältävien ruokien tärkeyttä. Runsaasti L-arginiinia sisältävien proteiinien, ravinteikkaiden hiilihydraattien ja hyvien rasvojen tasapaino maksimoi veren lipidien suojan oksidoitumiselta; auttaa säilyttämään veren sokeri- ja insuliinitasot normaaleina; ja tarjoaa riittävästi tärkeimpiä vitamiineja sydänystävälliselle ruokavaliolle. Ruokavalio myös edesauttaa typpioksidin tuotantoa ja edistää endoteelin terveyttä. Kirjoittaja pitää hyvin vähärasvaisia ruokavalioita haitallisina, koska ne nostavat triglyseridi-arvoja ja laskevat HDL-arvoja ja koska on todisteita siitä, että ne saattavat lisätä halvauksen riskiä. Lisäksi ravinnosta tulisi saada Omega-rasvahappoja oikeassa suhteessa, eli 6:3 tulisi olla 10:1 ja 5:1 välillä, eikä 20:1 kuten nykyisillä ruokavalioilla yleensä. B-vitamiineja, erityisesti folaattia, B-6 ja B-12 vitamiineja. Yleisin veren korkean homokysteiinipitoisuuden syy on näiden vitamiinien puutos. [("Homokysteiini muodostuu aineenvaihdunnassa metioniinin demetylaatiotuotteena. Se metabolisoituu edelleen kahta eri tietä. Homokysteiini voi kondensoitua seriinin kanssa kystationiiniksi reaktiossa, joka vaatii B6-vitamiinia. Toinen mahdollinen reaktiotie on remetylaatio takaisin metioniiniksi. Vm. reaktio vaatii metyyliryhmän luovuttajaksi foolihappojohdannaisen sekä B12-vitamiinin. Homokysteiini on soluille toksinen, minkä vuoksi sitä aktiivisesti kuljetetaan soluista ulos. Plasmassa homokysteiinistä n. 70 % on kiinnittynyt albumiiniin, n. 30 % on sitoutunut muihin pienimolekyylisiin yhdisteisiin disulfideiksi ja vain alle 1 % on vapaana." Yhtyneet laboratoriot Ravinnon metioniinin ei ole todettu nostavan veren homokysteeinitasoa, siitä on tutkimustuloksia, (esim. Haulrik N, et al. Effect of protein and methionine intakes on plasma homocysteine concentrations, jonka tulokset tosin julkaistiin vasta joulukuussa 2002, eli tämän kirjan ilmestymisen jälkeen.)] Tällainen ruokavalio näyttää kovin tutulta karpeille. Kun sitten lukee eteenpäin niin eikös ruokavaliosuosituksissa, kun ensin kirjan alkupuoli hehkuttaa typpioksidin tuotannon ja L-arginiinin vaikutuksen tärkeyttä terveelle endoteelille, heitetä ulos eniten L-arginiinia sisältävät ruoka-aineet. Kuten esim. "punainen" liha ja kananmuna. Edellinen sisältämänsä metioniinin, jälkimmäinen sisältämänsä kolesterolin takia. Virallisterveellinenkin ruokavalio on jo päästänyt kananmunan kolesterolit pannasta eikä ruoan metioniinin todettu vaikuttavat vapaita radikaaleja tuottavan homokysteiiniin määrään veressä. Kirjoittaja itsekin toteaa B-vitamiinien "suojelevan", eikä ADMA:n lisääntymistä silloin havaittu. Niin B6 kuin B12 vitamiininkin lähteenä naudanliha on erinomasta ja folaatin lähteenä maksa ja munuaiset lyömättömiä. Kun parhaat L-arginiinin lähteet jätetään pois, niin sittenhän voi vaikka suositella HeartBar-patukkaa, jossa on L-arginiinia. Kuten tämän kirjan ensimmäisellä lehdellä, missä myös kiitetään Unither Pharma-yhtiötä. On linkki nettisivulle http://www.heartbar.net, jota tosin ei enää ole. Eli vaikka kirjoittaja väittää, että kyseessä ei ole muotidieetti, on hieman dieettiguruwannabepiirteitä. Huolimatta sinänsä mielenkiintoisesta typpioksidi/L-arginiiniteoriaosasta, joka ei ollut minulle uusi. (Puhumattakaan pakollisesta lipidiplakkikuvauksesta, minkä puuttuessa ilmeisesti sydän- ja verisuonitaudeista kirjoittava poltetaan roviolla tai vähintään potkaistaan ulos tiedepiireistä.) Omia patukoita markkinoidaan. Luvataan ruokavalion dramaattisesti vaikuttavan terveyteen jopa kahdessa viikossa. Kirjan ruokaohjeet ja alkupuolen teoria ovat mielenkiintoisesti vähän ristiriitaisia. Paljon marjoja ja kasviksia, hyviä eläinproteiineja ja hyviä rasvoja sisältävä monipuolinen karppiruokavalio näyttäisi parhaiten turvaavan tuon endoteelin terveyden. Mikä on varmaan yksi syy siihen, että karpit voivat hyvin, verenpaine ja muutkin sv-tautien riskitekijät alenevat. _________________

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä