Onko muita miniöitä jotka jättäytyvät äitienpäivänä yksin kotiin miehen mennessä äitimuorilleen lasten kanssa?
näin taas äitienpäivän
lähestyessä..
704847
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 70
Vanhimmat
ja ajattelin ihan samaa...ei millään jaksais/huvittais mennä.JOKA vuosi sama juttu, tämä on jo 7 vuosi kun olen äiti, mutta onnittelevatko appivanhemmat edes? EI kertaakaan, mutta anoppia pitää onnitella ja muistaa lahjoilla mennen tullen ja vielä palatessakin..meillä kuitenkin jo 3 muksuu, mut ei tosiaan ikinä mua onnitella äitienpäivänä anoppilassa.Ei se mua oikeesti haittaa mut se oikeesti vituttaa ku anoppia MUN pitäis sit aina muistaa ja onnitella..
Vanhat perinteet eivät anna lupaa jättäytyä kotiin. Miehenikin nimittäin haluaisi jäädä kotiin. Muutaman yön saa valvoa jo etukäteen ja muutaman jälkikäteen, niin raskaita anoppilan reissut ovat henkisesti meille molemmille. Menemme kuitenkin, omatunto ei anna lupaa jättää menemättä... Viemme heidät ulos syömään, koska anoppi on jo niin huonokuntoinen, ettemme voi antaa hänen passata meitä. Ei, ei hänen kotonaan saa kukaan muu kokata tai tiskata. Oli sitten ravintolassa ruoka miten hyvää tahansa, ei se anopille maistu (kuten ei miniänkään laittama ruoka)! Omille aikuisille lapsille pidetään sitten seuraavan viikonloppuna äitienpäivätapaaminen kotona...toivottavasti heistä ei ole yhtä vastenmielistä tulla viettämään yhteistä kokkaus- ja lautapelipäivää:-)
edelleenkin norovirusta liikkeellä, haluaisivatkohan anopitkin tartunnan vai saako jäädä kotiin "potemaan"?
lapset ei, mietinkin että mikä nyt taas oksettaa kun juuri 2kk sit olin taudis.
Noin oli aikoinaan meillä , kun lapset olivat pieniä, en saanut edes kukkaa , kun rahavarat oli pienet. Anoppi oli pääosassa 20 vuotta. Nyt on omilla lapsilla perheet ,olen sanonut, että kiitos minua ei muisteta, eikä tarvitse käydä. Keskitytte omaan perheeseen , se on tärkeintä. Olisi hassua olla aikuisten lasten huomionkohde, kun en sitä ole muinakaan äitienpäivinä ollut, en ole tästä katkera kuitenkaan. Kyllä minä ne kortit sain, tallellakin vielä. Oman elämän virheistä vain oppii .
olettehan äitejä. Yksi päivä sinne tai tänne. Ei silti ole mikää pakko joka ikinen vuosi viettää äitienpäivää anoppilassa, voihan sinne soittaakin tai lähettää kortin tai kukan. Äitiys ei katoa silti.Kyllä huomaatte itse kun olette anoppeja ja mummuja. Joskus elämä kuitenkin loppuu, siis antakaa ilolla ja ottakaa vastaan ilolla. Anopit ja miniät äiteinä yhtä arvokkaita, mutta toisella vaan pidempi elämä takanaan, miksi ei sitä muistettaisi.
josko jättäisi tämän vuoden vierailun anoppilassa äitienpäivänä väliin.Pakkopullaa aina kyseiset käynnut muutenkin.Anopin sisaren miniöiden asiat selostetaan aina niin tarkasti,että mietin mitä itse uskallan sanoa ilman,että sanomiseni lähtevät kiertämään.Taitaa kyllä olla niin,että sanoinpa tai teinpä mitä tahansa niin se on sisarusten seuraava juoruilun kohde. Mies saa käydä lasten kanssa jos haluaa,mutta taidan itse jäädä kotiin ja nauttia vapaapäivästä.
Mikä rauha ja hiljaisuus. Keittelee kahvit vain itselleen, käy lenkillä, syö suklaata, katselee mieleisiään leffoja ja NAUTTII!
Varokaa ihmeessä luomasta pakkoperinteitä, niin että isovanhemmat odottavat käyntiä joka äitienpäivä. Meillä on tarkoituksella toimittu kaikki juhlapäivät vaihtelevasti, jonain vuonna käydään, joskus lähetetään kortti, joskus vain soitetaan. Näin säilyy vapaus itse päättää mitä tehdään, eikä vastapuoli odota sitä samaa mitä aina on tehty, siis pakkovierailuja.
Ihanaa..taas laulamme:"orvokkini tummasilmä,kultasydän pieni..".Herkistymme,juomme kakkukahvit ja halaamme,hymyilemme!On äitienpäivä!Niin kauan kuin elän traditiomme säilyy ja toivottavasti jatkuu!
Minun anoppini kerran kysyi, että harmittaako kun ei minulla ole äitienpäivää kun menimme anoppilaan ko. päivänä..Jäin huuli pyöreänä katsomaan kun olen sentään kolmen lapsen äiti.. Ilmankos ei sitten koskaan toivottanutkaan onnea kun kuvitteli että kaikki nyt ylistävät ja onnittelevat häntä. "Onhan hän sentään äiti"...Hänen juhlansa..
Kannatan edellistä käytäntöä. Itsekin pyrin juuri siihen, nyt kun lapset ovat aikuistumassa ja muuttamassa omilleen. Joulut ym juhlat vietetään miten milloinkin tai ei vietetä sen kummemmmin. Näin on mahdollista välttää se pakkopulla, mikä juhlista helposti tulee. Ja huomatkaa - äitienpäivä voi olla kiusallinen ja rasittava pakkojuhla myös sille anopille, jonka luo ruusun kanssa mennään. Eipä ne tarjoilutkaan tyhjästä synny ja hässäkkä on melkoinen, jos tulee nuori perhe ja ehkä useampikin.
Anoppilaan ei ole mielenkiintoa mennä
joka toivoisi niin kovasti saavansa huomenna olla ihan rauhassa. Voisivat vaikka soittaa tai laittaa tekstarilla äitienpäivä onnittelut, mutta luulenpa että taas tullaan sen ruusun kanssa isolla laumalla, minä passaan kahvia ja kakkua (joka kai pakko tänään leipoa), lapset sekoittavat koko talon (miniä ei juuri viitsi komentaa kun luulee kai että mummi mielellään siivoa pikkuepelien jälkiä) ja kun lähtevät jää jälkeen se sekamelska ja tunnin siivous. Viime vuonna poika ehdotti että jospa veisivät minut ulos syömään koko perheen voimin, kieltäydyin kohteliaasti ja sanoin että äitienpäivänä on niin vaikea minnekään päästä kun kaikilla on samat ajatukset. Tosiasiassa ei tulisi mieleenikään lähteä sen huonosti kasvatetun, kurittoman ja käytöstavattoman lapsikatraan kanssa yhtään mihinkään julkiseen paikkaan. Mikäs nautinto se olisi mummille juosta ravintolassa lapsien perässä ja saada näitä edes yhdeksi hetkeksi rauhoittumaan. Äitienpäivä ei kllä ole mikään nautinto, ja luulen että meitä kyllästyneitä anoppeja on muitakin.
lapsuudessanikaan koskaan äitienpäivänä käyneet mummuni ja mammani luona. Mummuni tosin asui sen verran kaukana, ettei se autottomana aikakautena noin vaan olisi ollut mahdollistakaan. Äitini taisi sentään lähettää äidilleen kortin. Mammani, siis isäni äiti, kuitenkin asui muutaman kilometrin päässä, mutta äitini ei voinut sietää anoppiaan, joten ainakaan mammaa ei varmastikaan edes kortilla äitienpäivänä muistettu. Onneksi äitini ei kuitenkaan estänyt minun yhteydenpitoani mammaani, joka tuskin oli niin kamala ihminen kuin äitini antoi ymmärtää. Ei ollut todellakaan. Vasta itse aikuistuttuani kuitenkin lähettelin kummallekin isoäidin kortteja. Taisi sellainen vasta silloin yleistyä. Mielestäni voitaisiin nykyisinkin ottaa yleisesti käyttöön sellainen tapa, että lapsiperheet juhlisivat vain perheen äitiä. Siinä olisi todellista tunnetta ja lapsetkin olisivat mukana täydestä sydämestään. Anopit ovat juhlansa juhlineet, eivätkä läheskään kaikki välttämättä ole kovinkaan innostuneita siitä hetken myllerryksestä, jonka lapsiperheen, ehkä pakollinen, pikavisiitti saa aikaan. Minä ainakaan en tiedä sitäkään milloin se visiitti tapahtuu, siis tänään vai huomenna. Tarjoilun pitäisi kuitenkin pelata niinkuin olisi etukäteen sovittu kellonaikakin. Eihän lapsiperheellä ole aikaa kovin paljon hukattavana. Meillä esim. on kyllä pakastimessa tarjottavaa, mutta se olisi otettava sulamaan etukäteen. Eihän kaikkea voi mikrossa sulattaa. No, kaipa siitä jotain kiireelläkin aikaan saa. Joku voi ajatella, että miksen kysy tarkkaa aikaa, mutta eihän sellainen sovi. Se tuntuisi siltä kuin vaatisin heidän käyntiään. Toiseksi oli tarkoitus mennä tänä aamuna autolla ostamaan leipomosta kakku, että olisi tuore. Oman sairauteni lisäksi kuitenkin mieskin sairastui äkillisesti ja päällimmäisenä toiveenani onkin, ettei tilanne johda siihen, että on lähdettävä sairaalaan. Ulkona sataa, eikä lähikaupassa ole muita kuin niitä iänikuisia pakastekakkuja. Joten se sitten siitä. Tervetuloa äitienpäivä jälleen kerran.
"miniä ei juuri viitsi komentaa kun luulee kai että mummi mielellään siivoa pikkuepelien jälki" No jos ei miniä komenna, niin eikös se sun poikas sitten vois!?
matkatöissä, miniä hoitaa lapsia kotona ja miniä on tehnyt pojalle pelisäännöt selväksi, eli koska hänellä on kasvatusvastuu, hän määrittää rajat ja jos isällä on tiukemmat rajat kuin äidillä, lapset menevät sekaisin kun eivät ymmärrä miksi viikonlopulla pitää käyttäytyä erilailla kuin viikolla kun isä on poissa. Miniä on itse tämän minulle kertonut. Itse kai sitten tietävät mitä tekevät, mutta minua rasittaa kun lapsilla ei ole kuria. Joskus sitten kun itsellä käämi palaa ja sanoo että ei kosketa joka paikkaan, lapset itkua tuhertaen kömpivät äidin syliin.
Miksi juuri miniän pitäisi lapsia komentaa??? Onhan heillä isäkin??? Ja kyllästyneisyytesi tulee esille anoppina? Ei äitinä tai mummina?
Pitääkö samoja asioita kysyä moneen kertaan. kannattais varmaan lukee aina hiukan pidemmälle, koska tohonkin kysymykseen on tullu jo vastaus.
Miksi juuri miniän pitäisi lapsia komentaa??? Tuossa ylempänä selitin jo heidän elämäntilanteensa ja syyt miksi sälytän vastuun kurittomuudesta miniän niskaan. Miniä itse on asian esittänyt minulle niin että koska hän on vastuussa lapsista viikot, hän myös luo ne rajat (olemattomat rajat) lapsille joita noudatetaan ja isän ei pidä niitä rajoja sekoittaa omalla näkemyksellään. Onhan heillä isäkin??? On toki isä, mutta kun tilanne on tämä mikä on, lapsetkin ovat oppineet sen että jos isä kieltää, mennään äidin luo ja äiti kylmästi silmää räpäyttämättä kumoaa isän kiellon. Saattaa jopa lasten kuullen moittia isää siitä kiellosta. Jonkunlainen yhteispeli pitäisi olla jotta lapsista ei ihan tulisi huligaaneja. Ja kyllästyneisyytesi tulee esille anoppina? Kyllä, pitkälti miniän kasvatusmetodien tai paremminkin niiden puutteen vuoksi en millään viitsisi sitä laumaa kotiini päästää. En minä ole mikään puuttumaan ja neuvomaan lastenkasvatuksessa, omiapahan lapsia ovat, mutta ei minun myöskään pitäisi siitä lasten kurittomuudesta sitten kärsiä. Ja miniä voisi yrittää opettaa muksuille sen että mummilaan kun tullaan, ei siellä riehuta ja käyttäydytä kuin hunnilauma. Jos miniästä on suloista kun lapsi riehuu ja normaalia kaikenlainen keskenään tappelu ym, minusta siinä ei ole mitään huvittavaa ja suloista kun kolme vuotias hokee paska, paska, paska, tai isosisko ottaa kakkua KÄTEEN ja tunkee sitä pikkuveljen suuhun niin että kakkua on koko maailma täynnä. Ei äitinä tai mummina? Asian näen niin että lapset eivät syntyessään ole tuollaisia, kyse on huonosta kasvatuksesta. Poikaani voin syyttää asioden jättämisestä toisen huoleksi mutta tässä maailmantilanteessa kun kannattaa pitää siitä työpaikastaan kiinni ja miniähän haluaa itse pitää ohjat käsissään. Tuskin se poikakaan nyt haluaa kotiin tulla riitelemään viikonlopuksi lastenkasvatuksesta. Helpompi vaan antaa toisen pitää ne nyörit käsissään.
ketään muuta kuin itseäsi tai poikasi isää siitä millaiseksi olette poikanne kasvattaneet, millaisen perhemallin hän on saanut, miten suhtautuu lapsiin ja vaimoonsa. Ei vaikuta oikein jämäkältä mieheltä. Aivan sama miten lastensa kanssa kotonaan käyttäytyvät, mutta teillä määräät sinä..Mihin saa koskea ja mihin ei. Sinullakin on suu ja voit sanoa pojallesi ettet tahdo heitä kotiisi sotkemaan..Minäkin anopilleni sanoin, että olen mieluummin yksin kotona kuin lähden anoppilaan.
Meilla taas on toisinpain, itse pidan kovaa kuria kolmevuotiaalle ja olen ylpea siita, etta mm. han osaa aina sanoa kiitos, tai jos ei ota jotain niin han sanoo kiitos ei. Ja kaupassakin hanen kanssaan on helppo kayda, koska han ei saa raivareita vaikka ei saisikaan kaikkea haluamaansa. No, jokatapauksessa kartan vierailuja anoppilaan, koska arrogantti anoppini kumoaa heti sen, jos komennan lasta tai kiellan jotain. Sita vahatellaan, ja sanotaan vaan, etta anna lapsi ottaa, saahan sita nyt ja blaa blaa. Valilla tuntuu, etta han tekee sita vain kiusallaan. Se on todalla arsyttavaa, kun toinen kieltaa ja toinen kaskee. Anteeksi typoni, minulla on fiba nappainasetuksissa. |Niin, ja aitienpaivat on meilla hoidettu siten, etta mies vie aidilleen kukan ja kortin, jonka olemme askarrelleet lapsen kanssa. Se riittaa.
Kun poika tulee perjantai-iltana kotiin ja lähtee taas su-iltana tai anivarhain maanantai aamuna, tuskin haluaa sitä vähää aikaa jonka kotona on käyttää riitelyyn vaimon kanssa lastenkasvatus periaatteista. Lapsethan taas ovat oppineet sen että kun isä kieltää jotain, juostaan suoraan äidin luo joka välittömästi kumoaa kiellon sillä periaatteella että tietää paremmin ja hänen sääntöihinsä ei moinen kielto kuulu. On sanonut että lapsien päätä ei voi sekoittaa sillä että viikolla saa tehdä jotain ja kun isä tulee kotiin, sama asia on kiellettyä. En nyt oikein ymmärrä miten asia olisi minun ja pojan isän vika jos itse olemme yrittäneet (ja siinä onnistuneetkin) kasvattamaan hyväkäytöksisen, omillaan toimeentulevan ja vastuullisen aikuisen? Jos isä olisi kotona viikot, varmasti tilanne olisi toinen ja lapsillakin erilainen kuri, sillä silloin olisi molemmat vanhemmat luomassa niitä sääntöjä, eikä toinen voisi vedota siihen että "minä kasvatan, minä huolehdin ja minulla on vastuu, älä puutu asioihin jotka kuuluvat minun toimenkuvaani". Kyllähän minulla on suu, jolla voin sanoa käytöksestä, mutta ei vaan ole hauskaa aina kuunnella sitä lasten itkun tuherrusta äitinsä sylissä kun ei saa tehdä jotain täysin järjetöntä. Muutenkin näen poikaa harvoin, en kyllä tule sanomaan että älkää tulko, olisin vaan ehkäpä helpottunut jos miniä jäisi kotiin ja poika tulisi lasten kanssa. Silloin ei lapsillakaan olisi ketään kenelle juoksisivat kantelemassa ja kuka vanhemman "auktoriteetilla" hyväksyisi tämän huonon käytöksen.
Sinun kuuluukin olla ylpeä siitä että kolmevuotiaasi osaa käyttäytyä vaikka pieni vielä onkin. Omat lapseni kun olivat pieniä, tiesivät että raivoamalla ja huutamalla oli ihan turha kuvitella saavansa tahtonsa perille. Kun mentiin kauppaan, tiesivät etukäteen sen että tänään ei osteta mitään ihmeellistä ja sen jos ostetaan jotain kivaa. Ei ollut ongelmia, kun asiat tehtiin selväksi. Ymmärrän hyvin miksi anoppisi käytös ärsyttää, oman poikani perheen suurin ongelma onkin mielestäni se että jos poika kieltää tai komentaa, miniä kumoaa välittömästi ja silmääkään räpäyttämättä nämä kiellot tai komennot. Kyllähän jokaisessa perheessä vanhemmat ovat joskus erimielisiä kasvatuksesta, mutta ei saisi toisen auktoriteettia kyseenalaistaa lasten nähden. Niistä erilaisista näkemyksistä voisi keskustella kahdenkesken ja sopia pelisäännöt, mutta jos toinen on jotain sanonut, ei siihen pidä mennä sekaantumaan. Aivan sama kohdallasi, jos olet lapsilta jotain kieltänyt, ei anoppisi pidä mennä siihen väliin sorkkimaan. Voisin kyllä tottua myös käytäntöön jossa vaan poika toisi sen "pakollisen" ruusun ja kortit, ei se tuntuisi yhtään pahalta. Yleensä on niin että isovanhemmat tykkäävät kovasti kun pienet lapsenlapset käyvät, minä vaan odottelen että kunhan kasvaisivat ja oppisivat edes sitten koulussa käytöksen alkeet. Surullista mutta ei voi mitään.
Minusta tuohan on ihan arkipäivää, ainakin muiden perheellisten tarinoiden mukaan, että äiti sanoo toista, ja isä yhtä. Ja varmaan pariskunta keskustelee kahdestaan niistä lastenkasvatusperiaatteista, tai ainakin pitäisi keskustella, tai sitten eivät vaan keskustele. Se, miten lapset käyttäytyvät omassa kodissaan on poikasi ja tämän vaimon vastuulla. Mutta sinä voit sanoa omassa kodissasi jämptisti, että täällä on eri säännöt, ja ipanat pois sohvalta kenkien kanssa, ja nyt istutaan eikä hosuta. Liika kiltteys ei ole hyväksi, ja lapset tarvitsevat ohjeita, ja jos kukaan ei anna, niin lopputulos on yhtä hulinaa ja toisten syyttelyä, tai siis sen äidin syyttelyä. Ehkä, ehkä on pieni mahdollisuus, että ne lapset hulinoivat sen takia, koska se isä niiin paljon poissa kotoa. ?
että se miniä olisi holtiton ja epäpätevä kasvattaja? Jos anopista ei vikaa lödy, vian on pakko olla miehessä vai? Jonkun kai se raha on kotiin tuotava että äiti voi hoitaa niitä lapsiaan siellä kotona ja jos huono käytös johtuu isän poissaolosta, mahtaa yksinhuoltaja äitien mukulat olla vallan mahdottomia.
Voi olla hyvinkin mahdollista, että vaimo on kerrassaan epäkelpo äiti, mutta mitäpä se anoppi voi sille jutulle? Tai sille, että ehkä niiden isä on huono isä, tai sille sitten, että molemmat voivat olla yhtä kelvottomia. Mitä se kertoo sitten lasten isästä, jos ei partnerinsa kelvotonta äitiyttä huomaa, ei välitä lapsiensa hädästä, vaan silti huitelee siitä huolimatta maailmalla? Vai onko kodissa oikeasti mitään isommin vialla? Ok, so, lapset ovat kurittomia, sotkevat paikkoja, leikkivät ruualla, juoksevat paikasta toiseen, itkevät ja kantelevat, että äiti sanoi tota, ja isi sanoi tota, hm, voin olla väärässä, mutta eikö tämä ole normaalia lasten käytöstä? Jos ei mummolassa kerrota, miten siellä kuuluu käyttäytyä, niin lapset tekevät luonnollisesti kuin haluavat. Ja miniä ei välttämättä uskalla sanoa mitään anoppilassa, ettei saa huonon, käskevän äidin mainet-, ooops, se on myöhäistä jo. Ehkäpä äiti, siis noiden pikkulasten äiti, voi potea huonoa omaatuntoa siitä, että isä ei ole kotona, että isä on aina töissä, kun lapset tätä tarvitsisivat, ja perhemalli ei toimi täydellä kapasiteetilla. Samoin voi tuntea isäkin tietty, mutta töitä on silti tehtävä. Roolit on jaettu ja yhdessä he elämänsä ovat valinneet.
"Voi olla hyvinkin mahdollista, että vaimo on kerrassaan epäkelpo äiti, mutta mitäpä se anoppi voi sille jutulle?" Ei tuo anoppi mielestäni edes miettinyt mitä hän asialle voi, selittipä vaan miksi haluaisi mieluummin että miniä ja ehkäpä lapsetkin jättäisivät äitienpäivävierailun väliin. "Mitä se kertoo sitten lasten isästä, jos ei partnerinsa kelvotonta äitiyttä huomaa, ei välitä lapsiensa hädästä, vaan silti huitelee siitä huolimatta maailmalla? " Eiköhän ole huomannut, mutta monessa yhteydessähän on tullut selväksi että miniä suorin sanoin ilmoittaa ettei isällä ole oikeutta puuttua hänen kasvatusmenetelmiinsä ja sekoittaa lasten päätä kielloilla jotka äidin mielestä ovat turhia. Kertoo miehestä sen että luottaa vaimonsa taitoon, tai sen että on väsynyt riitelyyn, tai sen että haluaa sovun säilyvän kun on kotona. Että oikein huitelee maailmalla? Kuule kun joidenkin on pakko tehdä se työnsä jossain muualla kuin kotipaikkakunnalla jos meinaa leivänsyrjässä pysyä kiinni, enemmän ihmetyttää tuo miniä. Mitä se kertoo hänestä jos ei pysty lapsia ihmisiksi kasvattamaan ilman että mies on perseen takana vahtimassa? "Ok, so, lapset ovat kurittomia, sotkevat paikkoja, leikkivät ruualla, juoksevat paikasta toiseen, itkevät ja kantelevat, että äiti sanoi tota, ja isi sanoi tota, hm, voin olla väärässä, mutta eikö tämä ole normaalia lasten käytöstä? " No huhhuh, vai normaalia lasten käytöstä. Kyllä lapsenkin pitää ymmärtää miten kuuluu käyttäytyä muualla kuin kotona, ja se on vanhempien vastuulla että tämä lapsille opetetaan. Ruoalla leikkiminen ei todellakaan ole normaalia käytöstä. Jos se sinun lapsillesi on, näytähän lapsille muutama kuva nälkään kuolevista lapsista ja kysy sitten lapselta onko oikein että toinen leikkii ruoalla ja toisella ei ole sitä ruokaa lainkaan. Kyllä lapsi voi kannella että isi sanoi näin, mutta se ei ole normaalia että äiti sanoo lapselle ettei isin sanomisista tarvitse välittää, vain äidin sanomisilla on merkitystä. Vai onko sinun mielestäsi tämä oikea kasvatusmenetelmä? Onko normaalia että toinen vanhemmista heittää lapsen silmien edessä toisen kasvatusoikeuden roskikseen? Ilmankos sitten on näitä juuri lapsenkengistä ulos kasvaneita nuoria jotka kotiintuloajan antavalle vanhemmalleen sanovat kylmästi että haista v.... "Ja miniä ei välttämättä uskalla sanoa mitään anoppilassa, ettei saa huonon, käskevän äidin mainet-, ooops, se on myöhäistä jo. " Eiköhän asia tullut jo selväksi että miniä on omat kasvatusperiaatteensa tuonut julki anopille, ja anoppihan sanoi että jos hän joskus komentaa, lapset itkua vääntäen ripustautuvat äitiinsä. Tuntuu olevan kovin vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä sitä asiaa että joku anoppi ei halua miniäänsä ja lapsenlapsiaan äitienpäivänä vierailulle. Se taas on kaikkien mielestä ihan ymmärrettävää että miniä ei halua mennä anoppilaan. Tässä selviää oikeastaan koko anoppi/miniä suhteen kuva, jos miniä ei halua tavata anoppia, siihen riittää syyksi se että miniä vain ei halua. Jos taas anoppi ei halua tavata miniäänsä, syyksi ei riitä mikään, vika löytyy aina jos ei anopista niin sitten anopin pojasta. Miniän käytökseen ja kummallisiin mielipiteisiinhän on aina joku selvä syy, tässä tapauksessa se on miehen syy kun raapii lapsilleen ruokaa pöytään maailmalta.
Niin, tuo anoppi kyllä sanoi, että hänellä ei ole mitään sitä vastaan, että oma poika tulee lastensa kanssa kylään, kunhan se miniä jää kotiin, kun muutenkin näkee poikaansa vähän. !Eli yhtäkkiä ne hirviölapset eivät olekaan enää hirviöitä? Ei se miniäkään sitä miestään kovin paljon nää, mutta anopin mielestä on ok, että miniä jää kotiin yksin, ja muut menevät anoppilaan? Eli miniän seura ei kelpaa anopille. Klassinen tapaus, anoppi valittaa lasten käytöksestä, mutta niiden seura kummasti kelpaa, kuin vain oma poika on mukana, ei se miniä. Kyllä se vaikuttaa lapsiin, jos mies huitelee sanojeni mukaan maailmalla, seuraus on tämä: lapset juoksevat ja riehuvat. Sitten kun lapset ovat vihdoin yhdessä isän kanssa vaikka sitten anoppilassa, lapset ovatkin rauhallisia, jopa niin rauhallisia, että kelpaavat anopillekin. Eli minusta aika selvä johtopäätös: lapset kaipaavat isän seuraa, kuten normaalitkin lapset, ja kun eivät saa, riehuvat. Mutta missään nimessä ei saa sinun ja anopin mukaan syyttää miestä siitä, että tämä on pitkiä aikoja poissa kotoa, kasvattajan roolista. Minusta on jättänyt kasvattajaroolinsa ja -vastuun täysin vaimonsa harteille, se, että tekee paljon rahaa, ei kompensoi ja hyvitä sitä, että on surkea isä.
Silloin kun minä olin lapsi ja siitä on jo aikaa, niin isä kun kerran ärähti me lapset olimme hiljaa.Mitä sitten jos itkua tuherrettiin kun tiedettiin että aiheesta tuli..Minusta tuntuu ettei aikuisilla ole enää mitään auktoriteettia ja lapset määrää. Kyllä minusta se on kaikkien paikallaolevien AIKUISTEN vastuulla miten lapset käyttäytyy, ja anoppi voisi heittää koko porukan pihalle, ei pelkästään miniää ja sanoa ettei siedä sellaista käytöstä. Mietinpä vaan, että jos se olisikin tytär kenen lapset riehuu..hmmm...kuka jäisi kotiin lasten kanssa??
"Muutenkin näen poikaa harvoin, en kyllä tule sanomaan että älkää tulko, olisin vaan ehkäpä helpottunut jos miniä jäisi kotiin ja poika tulisi lasten kanssa. Silloin ei lapsillakaan olisi ketään kenelle juoksisivat kantelemassa ja kuka vanhemman "auktoriteetilla" hyväksyisi tämän huonon käytöksen." Siinäpä koko asian ydin..Miniäsi on myös äiti ja näkee miestään harvoin. Miksi heidän pitää tulla luoksesi juuri äitienpäivänä, ehkeivät edes halua tulla. Eikö sinulle riitä jos poikasi muistaisi sinua kortilla tai pikaisesti toisi kukkia? Törkeästi vielä ehdotat että lasten äiti jäisi yksin kotiin!
Mikä vaivaa nykyajan ihmisiä kun vastaillaan mitä sattuu, tajuamatta asian ydintä? Sinun tekstistäsi: "Miksi heidän pitää tulla luoksesi juuri äitienpäivänä, ehkeivät edes halua tulla. Eikö sinulle riitä jos poikasi muistaisi sinua kortilla tai pikaisesti toisi kukkia?" Sen anopin tekstistä: "Voisivat vaikka soittaa tai laittaa tekstarilla äitienpäivä onnittelut, mutta luulenpa että taas tullaan sen ruusun kanssa isolla laumalla." Lukutaito puutteellinen vai missä mättää?
kirjoittaa ristiriitaisia juttuja,,, Ja jollei ole provo, niin sanoisi pojalleen suorat sanat. Ensin sanoo että kortti riittää ja jo seuraavassa vastaa ettei miniä saa tulla, mutta poika kuitenkin lapsineen koska niin harvoin näkee. Eli se miniäkö on se "iso lauma"?
Ompas nyt hyvin vaikea teidän ymmärtää tilannetta. Jos nyt vielä yritän selventää asiaa kerran ja sitten laitan asian pöytälaatikkoon. "Niin, tuo anoppi kyllä sanoi, että hänellä ei ole mitään sitä vastaan, että oma poika tulee lastensa kanssa kylään, kunhan se miniä jää kotiin, kun muutenkin näkee poikaansa vähän. !Eli yhtäkkiä ne hirviölapset eivät olekaan enää hirviöitä?" Ei olekaan mitään vastaan että lapset tulevat isänsä kanssa, koska silloin tilanne on ihan toinen. Poika komentaa lapsia ja kukaan ei kumoa hänen käskyjään (kun miniä ei ole sitä tekemässä) joten lapset myös tottelevat ja ovat nätisti. Kun taas koko perhe on yhdessä käymässä, poika sanoo esimerkiksi pienimmälle että ei saa koskea mummin dvd laitteeseen (kun poika hakkaa nappuloita suurinpiirtein vasaralla), poika pillahtaa itkuun ja juoksee äitinsä luo, äiti sanoo tähän että ei se nyt hajoa siitä, MINÄ annan kotonakin koskea laitteisiin. Sitten pikkupojalle tulee ohje että koske varovasti ettei vaan hajoa mummin laite. Sitten tämä pikkuinen kolmevuotias lällättää isälleen että paska paska paska. Pitäisikö nyt pojan alkaa siinä lapsien kuullen ja minun läsnäollessani riitelemään vaimonsa kanssa kuka saa komentaa ja miten? "Ei se miniäkään sitä miestään kovin paljon nää, mutta anopin mielestä on ok, että miniä jää kotiin yksin, ja muut menevät anoppilaan? Eli miniän seura ei kelpaa anopille." Senpä takia paras vaihtoehto olisikin se että onnittelisivat vaikka puhelimitse. En todellakaan kiellä tulemasta koska muutenkin näen harvoin, mutta nämä koko perheen vierailut vaan ei ole minulle mikään ilo. Miniän seura kyllä kelpaa, mutta en vaan jaksa sitä lasten huonoa käytöstä. "Klassinen tapaus, anoppi valittaa lasten käytöksestä, mutta niiden seura kummasti kelpaa, kuin vain oma poika on mukana, ei se miniä." Kyllä kelpaa, koska käytös on täysin toista kuin silloin jos äiti on mukana. Joskus kun olen ottanut hoitaakseni lapset muutamaksi tunniksi jotta miniä pääsee asioille, lapsien käytös on ihan toisenlaista kun äiti ei ole paikalla, uskovat mitä sanotaan ja ruokailut ja muut sujuvat ilman että pitää edes komentaa, mutta annas olla kun äiti astuu ovesta sisään, alkaa sen päiväinen riehuminen. "Kyllä se vaikuttaa lapsiin, jos mies huitelee sanojeni mukaan maailmalla, seuraus on tämä: lapset juoksevat ja riehuvat. Sitten kun lapset ovat vihdoin yhdessä isän kanssa vaikka sitten anoppilassa, lapset ovatkin rauhallisia, jopa niin rauhallisia, että kelpaavat anopillekin." Tottakai ideaali tilanne olisi se että lapsilla olisi joka päivä saatavilla molemmat vanhemmat, nyt vain kuitenkin on se tilanne että pojan on pakko se leipä jostain saada hommattua että pärjäävät ja tilanteisiin pitää sopeutua. Olisiko sitten parempi että lapsilta lähtisi koti ja raha-asiat olisivat hunningolla kun poika jäisi työttömyyskortistoon syystä että äiti ei pärjää lastenhoidossa? Miten ihmeessä muutaman yksinhuoltajan joita tunnen, lapset ovat ihan normaaleja hyvinkäyttäytyviä lapsia vaikka näkevätkin isäänsä viikon tai kahden välein ja ovat silloin isänsä kanssa? Minulle kelpaisi vähän rauhattomammatkin lapset jos käytös olisi normaalia lapsen käytöstä, tätä käytöstä mitä näillä lapsilla on äitinsä seurassa, en voi parhaalla tahdollanikaan pitää normaalina. "Mutta missään nimessä ei saa sinun ja anopin mukaan syyttää miestä siitä, että tämä on pitkiä aikoja poissa kotoa, kasvattajan roolista. Minusta on jättänyt kasvattajaroolinsa ja -vastuun täysin vaimonsa harteille, se, että tekee paljon rahaa, ei kompensoi ja hyvitä sitä, että on surkea isä." Heidän valintansa pojan on pakon sanelema tai sitten poika voisi kyllä ottaa jonkun huonopalkkaisemmankin työn lähempää jos miniä haluaisi viedä lapset hoitoon ja mennä töihin. Hän kuitenkin haluaa hoitaa lapset kouluikäisiksi kotona vedoten siihen että hoidossa olevat lapset sairastelevat enemmän ja että hoitoon vieminen on lapselle epäinhimillistä kun joudutaan repimään sängystä kesken unien. Yksi vaihtoehto olisi sitten se että pistettäisiin suu säkkiä myöten ja kulut puolitettaisiin, no se ei onnistu koska haluavat pitää elämäntavastaan kiinni. Miniällä pitää olla oma auto käytössä päivisinkin jotta pääsee vaikkapa helposti pistäytymään lähikaupassa, koti pitää olla sellainen kuin se nyt on, iso, hyvinvarusteltu ja tyylikäs, lomista ei tingitä. Jostain sitä rahaa on sitten pakko kaivaa ja se raha tulee hyväpalkkaisesta työstä jossa joutuu olemaan poissa kotoa. Jos mielestäsi perheen elannosta huolehtiminen tekee miehestä huonon isän ja osoittaa hänen halunsa luistaa kasvatusvastuusta, se on sinun mielipiteesi. Minä näen asian niin että miniä järjestelmällisesti ottaa pojaltani kasvatuksessa tarvittavat aseet pois torpedoimalla jokaisen pienenkin lapsiin liittyvän komennon tai kiellon. Voisikin olla todella hyvä asia jos miniä lähtisi tienaamaan sitä leipää ja poika jäisi ottamaan kasvatusvastuuta vaikka vähän pienemmällä palkalla...pitääpä ehdottaa.
En ole ap vaan annoin mielipiteeni siihen ettei anoppina minusta tuntuisi yhtään pahalta jos ei henkilökohtaisesti tultaisikaan onnittelemaan. Jollekin kun ehdotti että sano suoraan etteivät tule, vastasin etten todella kiellä tulemasta kun muutenkin harvoin näen, olisihan se nyt melkoisen tylyä. Minulle kuitenkin ihan riittäisi se etteivät tulisi ollenkaan tai sitten se että miniä jäisi kotiin. Siitähän tässä ketjussa oli kyse että miniä lähettää miehensä ja lapsensa anoppilaan kun itse ei halua mennä. Vai oliko ketjussa sittenkin kyse siitä että miniä sanoo ettei tule anoppilaan ja anopille pitäisi tulla siitä paha mieli? Nyt kun ilmoitin että minulle ainakin vallan hyvin kyseinen järjestely sopisi, asia ei ollutkaan hyvä. Luulisi että kaikki nyt olisivat tyytyväisiä, miniät ei halua mennä anoppilaan ja ainakin allekirjoittanut anoppi ei näe menettävänsä mitään vaikka miniä jäisikin pois (ja vaikka koko porukka viettäisi äitienpäivän muualla). On täysin eriasia kieltää tulemasta kuin se että on ihan tyytyväinen vaikkeivät tulisikaan. Mitä ristiriitaista siinä on? Miniä ei tee yksin laumaa, vaan miniä tavallaan lauman johtajana (lapsien ylin auktoriteetti) aiheuttaa sen että lauma käyttäytyy huonosti. Kun lauman johtaja on pois, lauma käyttäytyy varajohtajien (muiden aikuisten) sääntöjen mukaan.
Kuka sinun kodissasi oikein määrää.. Miksi poikasi puuttui lapsen laitteella leikkimiseen? Sehän oli sinun vehkeesi! Anna lasten parkua, miniän suuttua ja poikasi olla hiljaa. Sinä määräät kotonasi mitä saa tehdä ja mitä ei. Jos joku laite on sinulle erityisen tärkeä niin korjaa se pois. Ole jämäkkä, vai mitä pelkäät? Nykyisellä käytökselläsi se olet sinä joka laitat vanhemmat riitelemään keskenään.. Räjähdä kunnolla ja uskon, että lapset ovat kiltisti ja voipi olla niinkin että tajuavat sitten jättää tulematta seuraavalla kerralla.
Miksikö poikani puuttui lapsen laitteella leikkimiseen? Ihan luulisin siksi koska kenen tahansa normaalijärkisen aikuisen mielestä on vanhemman vastuulla lapsensa käytös, ei sen kenen luona ollaan. Vai pitääkö kaupan myyjien juosta vahtimassa jonkun mukuloita ettei nämä riko mitään? Siellä kaupassakin vehkeet ovat kaupan omaisuutta ihan niin kuin minun laitteeni on minun omaisuuttani. Ihan mikä tahansa minun kodissani oleva esine on sellainen ettei sitä ole tarkoitettu rikottavaksi (vahinkojahan lapsille aina sattuu siitä ei ole kyse), mutta mielestäni minun eikä kenenkään muunkaan tarvitse riisua kotiaan paljaaksi siksi että hunnilauma tulee kylään, vaan hunnilauman pomon pitää pitää siitä huoli ettei hunnilauma aiheuta vahinkoa. Olenkin jämäkkä ja komennan, sitten alkaa se parkuminen ja kun sitä en viitsisi kuunnella, olisi parasta että jättäisivät vaikkapa vierailun väliin. No löytyihän se vika loppujen lopuksi minusta, oma käytökseni laittaa vanhemmat riitelemään...huoh todellakin.
No, sattuneista syista kaytiin nyt porukalla anoppilassa. Ei meita sinne oltu selvastikaan odotettu tai kaivattu, koska ns. kanttykahvit saatiin. No, tulipahan kaytya. Ap. keskusteluun liittyen... Mina arvostan sita, etta olet sen verran kiltti, ettet viitsi puuttua lasten huonoon kaytokseen, koska se vain aiheuttaisi ristiriitoja seka sinun etta poikasi ja minian valille. Lastenkasvatus on niin herkka asia ja jokainen kai luulee tietavansa parhaiten, miten lapsensa kasvattaa. No, sita niittaa mita kylvaa, joten eikohan huonot tavat kostaudu jossain vaiheessa. Itsekin valtan viemasta lastani leikkipuistoon, koska siella on aivan uskomattoman pahasuisia pikkulapsia. Hyva, etta osaavat puhua niin sanat ovat kirosanoja. Aika kauheaa. Ja nyt puutarhahommiin lapsen kanssa. Onnellista aitienpaivan jatkoa!
mutta varmasti heittävät pihalle jollei lapsia pidetä aisoissa ja rikkovat tavaroita. Takuulla myös lasku seuraa perässä. Viimekädessä sinä olet vastuussa kodistasi ja omaisuudesta jos kerran vanhemmat ovat siihen kykenemättömiä Ja jutuistasi päätellen myös sinä olet. Komenna vaan ja jos parku alkaa niin kysy koska vieraat mahtavat olla kotona jos nyt lähtisivät;D On minullakin kokemusta siskoni lapsista jotka riehuvat ja juoksevat sisällä. Ei siinä auta kuin itse laittaa lapset kuriin ja järjestykseen..Meillä kun ei sisällä juosta! Parkukoot...Turha siihen on kenenkään tulla sanomaan että kotonakin saa juosta. Juoskoot siellä sitten. " mielestäni minun eikä kenenkään muunkaan tarvitse riisua kotiaan paljaaksi siksi että hunnilauma tulee kylään" Ilmeisesti sinun tarvitsee riisua kotisi paljaaksi, ei kaikkien muiden, koska ette kolme aikuista saa lapsille kuria. Sinä olet pomo kotonasi.
Poikasi ja tämän vaimo ovat ilmeisen selvästi sopineet kahdestaan, että mies käy työssä, ja vaimo kasvattaa lapset. Se, että hänen työnsä on hyväpalkkainen, on tietty erittäin hyvä asia, perhe tarvitsee rahaa elämiseen, pelkillä lapsilisillä ei eletä. Mutta ei isyys ole vain rahan tienaamista, isän pitää uskaltaa puuttua lasten kasvatukseen, muutenkin kuin komentamalla lapsia sinun luonasi, ilman vaimoa. Lapsen kasvatus on molempien vanhempien vastuulla, vaikka kuinka vaimonsa olisi sinun mielestä jääräpää, ja poikasi paljon poissa kotoa tienaamassa. Heillä on selvästi, sinun mielestäsi, erimielisyyksiä siitä, miten lapset kasvatetaan. Mutta tämä on heidän kahden asia ja heidän kahden pitää se "ongelma" ratkaista. Onko kukaan muu valittanut asiasta, vaimon äiti? Riehuvatko lomallakin, sanoit, ettei lomista tingitä? "Miniällä pitää olla oma auto käytössä päivisinkin jotta pääsee vaikkapa helposti pistäytymään lähikaupassa, koti pitää olla sellainen kuin se nyt on, iso, hyvinvarusteltu ja tyylikäs, lomista ei tingitä. Jostain sitä rahaa on sitten pakko kaivaa ja se raha tulee hyväpalkkaisesta työstä jossa joutuu olemaan poissa kotoa." Sanoistasi saa sellaisen käsityksen aivan kuin vaimo ei olisi ansainnut tuota kaikkea, että vaimo on halunnut tuon kaiken, että vaimo ei suostu tinkimään lomista. Ja koska ei saa lapsia tottelemaan, ei sinusta sitä ansaitsekaan? "Työsopimus lasten hoidosta" on tehnyt vaimon ja miehen välilä, ja vain heillä on oikeus neuvotella sen ehdosta ja toteutuksesta, luulisi menestyvän miehen pystyvän siihen, jos todella ongelmia on.
Onko äitienpäivä muuttunut anopin päiväksi? Miksi perheet eivät vieltä sitä kotonaan perhepyhänä? Pakkoko anoppien on olla tavoitettavissa? Kyllä nyt ainakin kaupungeissa pääsee vieraita karkuun. Jollei, pitää kehittää vaikka sikainfluenssaepäily ja valitella sitä lapsille ja kieltää heitä tulemasta.
Tässä ruvettiin jo keskustelemaan miniän kasvatusmetodeista. Aloittaja ei niistä puhunut mitään, vaan toivoi voivansa olla rauhassa äitienpäivänä. Mikä ihme siinä on, että jos joku ilmoittaa olevansa anoppi, niin kaikki hänen mielipiteensä, tekonsa ja toimensa pitää tuomita ja samalla ilmoittaa, että hänen poikansakin on täysin epäonnistunut yksilö ja huonosti kasvatettu. Jokainen miniä muistakoon, että sinä päivänä, kun heidän ihanat ja hyväkäytöksiset lapsensa menevät naimisiin, on miniä muuttunut anopiksi, ja kaikki nämä syytökset kaadetaan myös hänen niskaansa. Turha kuvitellakaan muuta.
Kun näissä miehissä ja äidin kultamussukoissa ei ole koskaan mitään syytä. He ovat täydellisiä ja veikkaanpa että kysymyksessä on taas se ainoa poika. Ja turha toivoa saavansa olla rauhassa koska ei saa suutansa auki.. "Mikä ihme siinä on, että jos joku ilmoittaa olevansa anoppi, niin kaikki hänen mielipiteensä, tekonsa ja toimensa pitää tuomita ja samalla ilmoittaa, että hänen poikansakin on täysin epäonnistunut yksilö ja huonosti kasvatettu." Anoppi itse kertoi poikansa olevan saamaton nyssy kun ei saa lapsilleen kuria. Isän velvollisuus on myös kasvattaa lapsiaan sanoo se vaimo mitä hyvänsä ja ihme perhe jollei rajoista ole sovittu. Ei niistä kylässä tarvitse riidellä. Syytelkööt puolisot ihan rauhassa minua. En aio olla maisemissa kuuntelemassa..
Sinä ihmettelit, miksi anoppi tuomitaan aina, sanoo tai tekee tämä mitä tahansa, ja samaan syssyyn seuraavassa virkkeessä manasit miniöille sitä samaa kohtaloa tulevaisuudesa. Niin, miksi kummassa ne anopit tuomitaan aina, no, ehkä koska heidän tulevaisuudennäkymänsä on noin kostonsuloinen? Jos olet anoppi, olet itsekin jollekin se miniä, miehesi äidin kautta.
anoppikin tunnetusti ole ÄITI ??
Äitienpäivä on nyt ohi ja saldona vain yksi haljennut huuli ja minun kiristyneet hermoni lasten pidettyä sohvaa trampoliinina. Olet ihan täsmälleen oikeassa, poika ja miniä ovat keskenään sopineet että poika käy työssä ja miniä kasvattaa lapset. Jos ja kun ovat keskenään tehneet sopimuksen että toinen hoitaa elatuksen, toinen kasvattaa lapset, eikö silloin pitäisi pitää sopimuksesta kiinni ja molemmat todellakin hoitaisivat oman osuutensa? Miksi kukaan ei mieti miksi miniä ei hoida osaansa sopimuksesta vaan syy laitetaan viikot poissa olevan isän syyksi? Ja jos tämä ei onnistu, olisiko sitten reiluinta hoitaa asia niin että molemmat osallistuisivat elatukseen ja kasvatukseen? Lasten huono kasvatus on todellakin heidän ongelmansa. Minä vain toivon että saan olla rauhassa ilman että näistä huonosti kasvatetuista lapsista tulee myös minun ongelmani (tämä tapahtuu juuri sillä hetkellä kun astuvat koko pesueen kanssa tuosta ovestani sisään). Minulla ei ole mitään velvollisuutta eikä halua ottaa osaa kasvatusvastuuseen. Minua ei loppujenlopuksi edes kiinnosta kenenkään muun valitukset tai valittamatta jättämiset tässä asiassa, ainoa toiveeni tähänkin ketjuun osallistuessani oli se että jos vaikkapa jäisivätkin kotiin ja onnittelisivat minua vaikkapa puhelimella. Voi voi, miniä on varmaan ansainnut tuon kaiken mitä heillä on ja on halunnut tuon kaiken ihan samallalailla kuin poikanikin, mutta jos syy siihen ettei miniä pysty hoitamaan osuuttaan on se että "lasten isä huitelee pitkin maailmaa", silloin pitää jostain luopua jos toinen lakkaa huitelemasta ja samalla tulotaso putoaa. Elämähän on valintoja täynnä ja jos itse haluaa elää ilman rahahuolia silläkin uhalla että toinen on paljon poissa, silloin pitää pystyä hoitamaan oma osuutensa eikä syyllistää sitä joka sen elintason ylläpitää. Varmaan menestyvä mies pystyy neuvottelemaan sopimuksen ehdoista, mutta nyt vaan unohdetaan että neuvotteluun tarvitaan kaksi osapuolta. Olipahan tämäkin kokemus, huomasin ainakin sen että syy löytyy AINA poikkeuksetta jostain muusta kuin lapsien äidistä/miniästä. Anoppina en puutu, en neuvo, en tee itseäni elintärkeäksi sen paremmin lapsenlapsille kuin pojallenikaan, en hauku pojalleni miniääni tai hänen käytäntöjään, haluan vain elää rauhassa mutta olen ehdottomasti kakkossyyllinen tilanteeseen. Poikani taas luottaa (kai) vaimoonsa, ei juokse äidille kantelemassa, ei kysele äidiltä neuvoja vaimon selän takana, ei passaa äitiään, ei ole napanuoralla kiinni, viettää kaiken vapaa-aikansa perheensä kanssa, hoitaa perheen elatuksen ja yrittää olla riitelemättä vaimon kanssa asiasta joka yhteisestä sopimuksesta on vaimon heiniä, hän on ehdottomasti ykkössyyllinen ja kerrassaan vätys ja huono isä.
koko kylä kasvattaa.. Et kai sinäkään katsoisi vieressä kun naapurin lapset rikkovat pyöränkumeja tai kivittävät vanhuksia? Aikuisilla on vastuu kävivätpä töissä tai ei.Omista ja toisten lapsista. Siinä ei mikään puolustuspuhe auttaisi jos lapsenlapsesi halkaisisi kallonsa pomppiessaan sohvalla..Edesvastuutonta aikuisilta olla puuttumatta. Olisiko lastensuojelun paikka..
että se päivä on vanhemmille äideille tarkoitettu tai ovat omineet sen itselleen..
Oletettavasti lapset ja molemmat vanhemmat olivat luonasi äitienpäivänä, ja silti antoivat lasten hyppiä sohvallasi. Sinäkään et oletettavasti kieltänyt, koska "lapset pitivät sohvaa trampoliinina". Eli ympäristö sallii tuon käytöksen: lasten isä sallii käytöksen, ja lasten äiti sallii tuon käytöksen, vaikka näkevät, mitä lapset tekevät. kodissasi, katsovat vaan sivusta. Molemmat edelleen vastuussa vaikka tehneet hoitosopimuksen, molemmat siitä huolimatta laillisesti lasten huoltajia, molempien siitä sopimuksesta huolimatta pitäisi keskustella keskenään kahdestaan asiasta, jos heidän kahden mielestä on jokin ongelma. Olet oikeassa, että he ovat valinneet tuon elämän, mutta jos se kelpaa heille, ja suurempia vahinkoja ei ole tapahtunut, niin et sinä voi sille oikeastaan mitään. Muuten, onko kukaan muu kuin sinä huomannut tämän ongelman? Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että lastenhoitosopimuksesta pidetään kiinni, ja molemmat hoitavat osuutensa: mies käy töissä ja vaimo hoitaa lapset. Mutta kuka arvioi, onko lapset hoidettu hyvin? Olen kysynyt sinulta, onko kukaan muu valittanut perheen lastenhoidon tasosta, et ole vastannut? Kysyin, onko vaimon äiti valittanut? Jos vain yhdellä on valittamisen aihetta, ja naapuritkaan eivät valita esim. toisilleen, lastensuojelulle tai poliisille, niin on juttu aika heikosti todistettavissa. Sinulle on ehdotettu viesteissä, muistaakseni, 1. kiellä niitä lapsia kotonasi, ja olet vastannut, että olet kieltänytkin, mutta alkavat vaan parkua äidin sylissä. No, mitä sen jälkeen sitten? Jos tämä vaihtoehto ei toimi, 2. puhu molemmille vanhemmille yhtäaikaa, ja sano, että mielestäsi asiaan pitää tulla parannus, voin kyllä veikata vastareaktion ainakin miniän taholta. Ja syystä, tuskin sinäkään tykkäisit, että miehesi äiti olisi haukkunut sinun kasvatusmetodejasi. 3. Voit ehdottaa miehellesi, että tämä eroaa lasten äidistä, mutta ei kai tämäkään vaihtoehto toimi, jos sattuu rakastamaan vaimoaan. Ja lapset edelleen jäisivät äidille, koska poikahan on töissä maailmalla, eli sama kasvatus jatkuisi, ja mies joutuisi maksamaan elatusmaksuja perheelleen. Ei hyvä. 4. Voit ilmoittaa lastensuojelulle, mutta siihen kai vaaditaan todisteet. Voit valita itse, mikä tai mitkä ylläolevista vaihtoehdoista on sinulle sopivin.
En nyt malttanut olla vastaamatta, vaikka jo lupasin pöytälaatikkoon laittaakin kyseisen asian. Ensin haluan sanoa, että osallistuessani tähän ketjuun, en mitenkään edes ajatellut lähteä keskustelemaan lapsenlapsieni huonoista käytöstavoista tai siitä mistä ne johtuvat, vaan laitoin mielipiteeni anoppina siihen miltä ajatuksena tuntuisi että äitienpäivänä miniä lähettäisi vain pojan ja lapset onnittelemaan tai sitten onnittelisivat ihan vaikkapa puhelimitse. Tähän kasvatuskeskusteluun ajauduin koska kerroin syyn nihkeyteeni olevan sen että lapset eivät osaa käyttäytyä ja miniä ei heitä edes viitsi komentaa (jouduin perustelemaan sen miksi sälytän kasvatusvastuun miniälle vaikka heillä on isäkin). Nyt kysymyksiisi Kyllä, koko perhe oli luonamme äitienpäivänä. Kyseisen trampoliinisession aikana poikani oli isänsä kanssa pihalla katsomassa pojan uutta autoa. Kahvipöytää laitellessani kyllä otin pikkupojan syliini ja nostin lattialle sohvalta tehden selväksi että mummin luona ei hypitä sohvalla ja sen että jos hyppii sohvalla voi loukata itsensä. Lähdin keittiöön ja sillävälin hyppiminen alkoi uudestaan isonsiskon liittyessä joukkoon. En ehtinyt edes takaisin kuppeineni kun poika jo tuli silmilleen alas sohvalta ja huuli halki. Äiti istui vieressä ja pojan huulta tutkittaessa lohdutteli että olipas tuhma sohva. Poika sitä sohvaa kävikin hakkaamassa sitten loppuajan kun kerran oli niin tuhma sohva. Sen verran sanoin pojalle, että mummihan sanoi ettei sohvalla hypitä ja se ei ole sohvan vika jos poika ei uskonut. Sanoin miniälle että voisi hiukan katsoa lasten perään, olisi voinut vaikka lyödä päänsä viereiseen pöytään. Miniä vain totesi että lapsille nyt sattuu kaikenlaista eikä sitä pidä nyt niin vakavasti ottaa ja ettei pieni lapsi jaksa istua paikallaan tekemättä mitään. Ihan totta jopa puhui, mutta kun lattialla oli jo rakennuspalikat ja joka näköistä pikkuautoa ym leikkimistä varten (mummin kätköistä), ei kyse ollut tekemisen puutteesta. Olet ihan oikeassa että kun he elävät omaa elämäänsä ja itse tekevät päätöksensä, ei asia minulle kuulu enkä voi sille mitään. Mutta kun pointtini olikin se että jos kasvattavat lapsensa kurittomiksi, ei siitä saa tulla minun ongelmani. Ei todellakaan ole minun asiani antaa heille lastenkasvatusohjeita tai moittia päätöksiään, mutta ei minuakaan voi moittia siitä jos toivon että vieraillessaan mummilassa, pitäisivät lapsensa kurissa. Ja kun miniä on ihan selvällä suomella sen sanonut että hänellä on kasvatusvastuu, miehen ei kuulu hänen sääntöjään muuttaa viikonloppuisi, ottakoon sitten sen vastuun ja kantakoon sen. Vai onko niin että miniän/äidin vastuu on sellaista kuin täältä palstalta nyt parin päivän aikana olen lukenut, että äidillä esim oikeus estää lapsien meno isovanhemmille jos ei itse tule toimeen vaikkapa nyt anopin kanssa, mutta kun tulee ongelmia, vastuu sitten sysätäänkin miehelle joka tässä tapauksessa on kaksi päivää viikosta kotona? Kukaan ei voi olla huomaamatta lapsien käytösongelmia, no joku saattaa niitä ehkäpä pitää normaalina lapsen käyttäytymisenä, kuten tuolla joku aikaisemmin sanoi. Minusta kuitenkaan alle kouluikäisen lapsen sanavarastoon ei kuulu kirosanat, sisarusten ei kuulu JATKUVASTI olla toistensa hiuksissa kiinni, lapsen ei kuulu riehua ja leikkiä ruoalla ruokapöydässä (vaikkapa heittää ruokalautasta tahallaan lattialle tai kauhoa ruokaa suuhun kuin eläin pelkillä käsillä), normaalin lapsen käytökseen ei kuulu vaikkapa aloittaa korvia vihlovaa kirkumista (siis ei itkua vaan huvin vuoksi kirkumista) ihan vaan siksi kun se huvittaa sillä hetkellä jne jne. En ole yhtään kertaa sanonut ettei lapsia olisi hoidettu hyvin, ovat puhtaissa vaatteissa, terveitä, saavat hyvää ravitsevaa ruokaa ja äiti hoitaa heidät todella moitteettomasti. Ainoa asia on se että heillä ei ole minkäänlaista kuria missään olosuhteissa, tekevät juuri niin kuin tahtovat välittämättä kenestäkään ympärillä olevista ihmisistä. 1) Kiellän, lapsi parkuu hetken äitinsä sylissä, äiti hyssyttelee ja hetken kuluttua lapsi tekee täsmälleen sitä mistä on juuri kielletty tai keksii jotain pahempaa (äitinsä vain katsoo päältä) Jos poika kieltää, menevät äitinsä syliin, äiti moittii isää ja kertoo jälleen kerran että HÄNEN säännöissään... Sitten jatketaan kuin isä ei olisi kieltänytkään tai jos ei mennä tähän lällätysasteelle (paska, paska, paska), lapsi uhmakkaasti isälleen kertoo että sinä et minua määrää. Tässä kohtaa sitten isä yleensä lähtee (poikani tuntien sataan laskien) tilanteesta pois. 2)Ei tulisi mieleenikään ruveta mestaroimaan heidän lastenkasvatuksessaan, eiköhän se ole tullut jo selväksi että en suostu ottamaan sellaista velvollisuutta ja minulla ei mielestäni ole siihen edes oikeutta. 3)No tuo nyt oli pystyyn kuollut ajatus, miksi ihmeessä ehdottaisin että eroaisi miniästä? Jos poika ei todella rakastaisi perhettään ja vaimoaan, tuskin yrittäisi pitää epätoivoisesti kiinni hyvästä sovusta ja selkeästi nielisi pienetkin erimielisyydet viikonloppuisin. Hän kyllä tekee väärin kun ei ota komentoa, mutta ymmärrän miksi haluaa ne kaksi päivää jotka kotona on olla ihan sovussa vaimonsa kanssa. 4) Mitä ilmoittaisin lastensuojelulle? Sen että lapset eivät osaa käyttäytyä vai? Eiköhän lastensuojelun tarkoitus ole hoitaa laiminlyötyjen lasten asioita ja puuttua heidän hätäänsä, eikä arvioida sitä osaako äiti pitää kuria lapsilleen. Olen jo monesti sanonut sen asian että lapset ovat ihan mukavia ja käyttäytyvätkin suht normaalin lapsen tavoin kun heillä on joku kuka pitää kiinni rajoista, eikä äiti ole vieressä kumoamassa näitä rajoja. Minä vain odottelen että tulisivat nyt kouluikään ja joutuisivat pakostakin sopeutumaan joihinkin sääntöihin joita kuuluu noudattaa.
Miniäsi ei todellakaan ole ainoa joka noin lapsiaan "kasvattaa", ja siksi varmaan nämä nyky-äidit miniääsi niin kovin puolustaakin. Noin kasvatettuja, tai paremminkin kasvattamatta jätettyjä pikku hirviöitä on nykyään kauppakeskukset, ruokaravintolat, lentokoneet, junat jne..... täynnään. Koulussakaan ei nykyään opettajat saa eivätkä voi puuttua näiden pikku riiviöiden elämöintiin, jos puutut ja huomautat ovat lasten vanhemmat oitis kimpussasi valituksineen. Vasta sitten aikanaan poliisi on se joka nämä joutuu kuriin laittamaan. Silloin ollaankin jo yleensä pahoissa ongelmissa.
äitienpäiväperinteet opetellaan lapsuudessa,kodissa, päiväkodeissa ja kouluissa eikä siellä kielletä äitiyttä silloinkaan, kun lapsi on kasvanut omaan elämään, koeta kestää vaan.. onnea vaan !
Anna vain lastenlapsien juosta ja kiinnitä niihin mitään huomiota jos menet ravintolaan koska se on vanhempien tehtävä kasvattaa lapsista sellaisia jotka osaavat käyttäytyä ravintolassa ja niin edelleen. Jos kotona ei opeteta ja vaadita että ruokapöydässä istutaan paikoillaan ja syödään niin ei ne lapset ravintolassakaan sitä opi. käytöstavat pitää opettaa kotona eikä antaa periksi vaikka lasta ei aina kiinnostaisikaan.
..."manasit miniöille sitä samaa kohtaloa tulevaisuudesa. Niin, miksi kummassa ne anopit tuomitaan aina, no, ehkä koska heidän tulevaisuudennäkymänsä on noin kostonsuloinen?" Kysymys ei ole kostosta, vaan elämän realiteteista. JOKAINEN anoppi on ollut myös miniä. Jokainen miniä yrittää parhaansa, mutta monasti tuntee, että ei pärjää anopille. Monta kertaa ihan aiheettomasti. - Miniä tekee hyviä päätöksiä omien lastensa tulevaisuutta silmälläpitäen, ja kun joutuu/pääsee anopin asemaan ei voi kuvitellakaan, että jokin hänessä aiheuttaa pojan vaimossa vastenmielisyyttä ja torjuntaa. Niin se vain menee, ja sitä sanotaan sukupolvien väliseksi kuiluksi. Syytteleminen ja syiden hakeminen aviomiehen leprusta kasvatuksesta ja lapsuudesta ei ole viisasta. Monikaan äiti ei voi poikansa luonteenlaadulle mitään. Katsomalla omia lapsiaan voi miniäkin todeta, että lapsissa on luonteen eroja, vaikka kasvatus on aivan sama jokaisen lapsen kohdalla. Ei tässä ole kostosta kysymys, on vain niin, että anopeilla on elämää takanaan yksi sukupolvi enemmän kuin miniöillä. En nyt puhu yksittäisistä erimielisyyksistä, niitä voi syntyä omankin äidin kanssa, jos niikseen tulee, vaan yleisestä asennoitumisesta. Äitienpäivään palatakseni, moni isovanhempi on sitä mieltä, että päivä kuuluu lapsille ja heidän äidilleen, ei isovanhemmille ja etenkään ei väkipakolla anopille. Äitienpäivä pitäisi palauttaa siihen, mitä se aikanaan oli: Äidin muistamisen kortilla, tai kuten Amerikassa, valkoisella äitienpäiväkukkasella. Ei kakkuja, ei vierailuja, ei kynttilöitä, ei väkinäisiä tapaamisia. Iso-äitiä ja anoppia voi tavata ja muistaa minä päivänä tahansa vuoden mittaan. Sallittaisiin lapsille juhla kotona oman äidin kanssa. Ei siinää ole mitään pahantahtoista. Päin vastoin, isovanhemmat haluaisivat lastenlasten tuntea iloa ja ylpeyttä oman kodin juhlassa. Jos sinne sitten kutsutaan joku muukin sukulainen, mummu esim. niin lapsista se voi olla hauskaa ja ylpeydenaihe. Nykyisessä kiireiden täyttämässä elämässä lapsien ilonaiheita tulisi vaalia ja kodin merkitystä korostaa.
Mä voin olla äiti ilman sitä typerää pakkokakkupäivääkin..
VANHEMPIEN tehtävä..
Tuosta sukupolven välisestä kuilusta eli ikäerosta. Työpaikallani on anopin ikäisiä ihmisiä, kuten varmaan kaikkien työpaikalla, juuri eläkkeelle siirtyviä ja eläkeikää lähestyviä. Työpaikalla pidämme suhteet asiapohjalla, emmekä tietenkään sorru henkilökohtaisuuksiin. Heitämme vitsiä, tervehdimme, ja hymyilemme jopa ennestään tuntemattomille. Jos en tule toimeen joidenkin ihmisten kanssa, ovat sitten nuoria tai vanhoja, ovat he sitten työpaikkani, oman sukuni ihmisiä tai vapaa-ajan kavereita, syynä voi olla ehkä se kuilu, ikäero tai ehkäpä, pikemminkin henkilökemia. Meitä ei ole tarkoitettukaan kavereiksi, ja en koe sitä sen suurempana menetyksenä. Eniten anopin kohdalla minua ottaa päähän se, miten hänen käytöksensä vaikuttaa tämän poikaan, minun mieheeni. Äitinsä on alkoholisti, ei vaan tunnusta sitä itse, en minäkään sitä aiemmin tajunnut, kuten ei muutkaan lapsensa. (Enää emme vie viinipulloja tuliaisiksi). Appiukko taas ei halua, osaa puuttua asiaan. Kun anoppi jäi eläkkeelle, ei ollut enää hänellä työpaikan kavereita, joille jutella, on eristäytynyt, ei harrasta mitään, purkaa sitä pahaa oloaan meihin ja mieheensä, ja saamme useasti kuulla mieheni sisaruksilta, kuinka tämä soittelee heille kännipuheluja ja haukkuu omia lapsiaan. Olen itsekin kuunnellut ne huono miniä-syytökset, kun en ole pakottanut miestäni pyytämään äidiltään anteeksi, koska syy ei ole ollut hänessä. Anoppini on alkoholisti, ja toivon todella, että hän saa asiansa kuntoon, muuten tulevaisuus on todella surullinen. Meille kaikille hänen kanssaan tekemisissä oleville. En halua, että kukaan joutuu kokemaan sitä, miltä tuntuu menettää oma äiti/isä. Emme menneet äitienpäivänä anoppilaan, koska meitä ei kutsuttu sinne. Ei tullut vuotuista onnittelupuhelua mieheni syntymäpäivänä, kuten tapansa on, vaan pullo vei voiton tällä kertaa. Kun aikuinen, yli 60-v nainen rakastaa pulloa enemmän kuin lapsiaan ja miestään, on jotain pielessä, ja appiukko ei tee, ei osaa tehdä kai asialle mitään. En vihaa anoppiani, enkä sääli, olen vain surullinen, että aikuinen ihminen on saattanut itsensä tuohon kuntoon. Hän on umpikujassa elämänsä suhteen, ja ei ole ollut tyytyväinen miten on elämänsä järjestänyt. Uskon, että jokainen päivä voi olla kliseisesti sanottuna äitienpäivä, ja lastenpäivä. Kunpa olisikin, joskus se ei ole edes yhtä kertaa vuodessa.
On se niin koomista tämä läpinäkyvä iva miniää kohtaan tässäkin viestissä "miniä ei juuri viitsi komentaa kun luulee kai että mummi mielellään siivoa pikkuepelien jälkiä". Eikö SINUN POIKASI osaa kieltää lainkaan? Miten olet moisen miehen kasvattanutkin, ettei komentamisen mallia ole?
On todella koomista että joku vaivautuu laittamaan vastausviestin jo tuhannesti läpikäydystä asiasta. Onko todellakin niin ettet osaa lukea? Vai luetun ymmärtämisessä jotain ongelmaa? Vai etkö vain halua ymmärtää lukemaasi?
läpi,mutta siis miksi miniät änkevät anopille äitienpäivänä? Eihän se ole teidän äiti. Miksei mies voi mennä yksin mukuloineen omalle äidille kylään? En tajua tätä ongelmaa...
Olen hiljainen nainen ja olen aina kohdellut anoppia kohteliaasti. Samaa en voi sanoa hänestä. En halua kuunnella huutoa ja nimittelyä ja kun keskustelu ei onnistu, niin antaa olla. Anopin vallanhalu ja tekemisen puute sekä epärehellisyys ovat saaneet minut välttelemään häntä viimeiseen saakka. Aikanaan änkesin mukaan anoppilaan koska kuvittelin sen olevan kohteliasta. Vastaanotto oli milloin mitäkin ja oma olo oli siellä vaivaantunut ja hämmentynyt. Tunsin oloni tunkeilijaksi ja anopin ja apen mieliala vaihteli kovasti laidasta toiseen. Sitten korviini alkoi tulla anopin juoruja. Pelkästään negatiivista panettelua ja omien mielikuvien levittämistä faktoina niin minusta kuin vanhemmistani joita anoppi ei koskaan edes ollut tavannut. Tätä nykyä pysyn poissa, en soita, en käy enkä rustaa nimeäni kortteihin. Ostan kortit kyllä valmiiksi ja muistutan päivästä. Mutta ainoastaan siksi, että haluan opettaa lapsilleni toisten ihmisten kohtelua ja lasten silmissä kaikki isovanhemmat on samanarvoisia. En halua omaa skismaani anopin kanssa lapsille näyttää. Se on minun ja anopin välinen juttu kuten ihmissuhde yleensäkin, siihen ei sivullisia tarvitse sotkea. Anoppilakäynneille osaa mies mennä lasten kanssa itsekin, joten sillä aikaa voin tehdä suursiivousta ja sen päälle lukea hyvää kirjaa kera herkkujen nauttien kerrankin harvinaisesta omasta ajasta.
En mene minäkään. Mielelläni jään kotiin rentoutumaan. Kaikkein mieluimmin viettäisin juhlapäivän mieheni ja lasten kanssa katsellen elokuvia tai menemällä ulos syömään, mutta kun anoppi vaatii poikaansa luokseen niin minkäs teet. Tässä taannoin tuli äitienpäivänä riitaa anopin kanssa enkä sen koommin ole mennyt.. Niin tai pitäisikö minun esimerkiksi mennä omalle äidilleni? Jotenkin tuo antamasi malli antaa kuvan lapsille, että isän äiti on arvokkaampi kuin heidän oma äitinsä.. Nämä oli vaan pohdintoja. Yhä edelleen jään mieluiten yksin kotiin kuin lennän paikasta toiseen..
Minä kammosin äitienpäivää. En ole koskaan halunnut viettää sitä. Lapsuudessani minusta oli suorastaan noloa kiitellä äitiä hänen "uhrautuvaisuudestaan". Ajattelin jo lapsena, että äidin tehtävä on pitää lapsistaan huolta. Miksi häntä pitäisi siitä syystä erikseen juhlia? Se nyt vielä olisi puuttunut, että ei olisi lapsistaan huolehtinut! En ole itse tuntenut olevani niin hyvä ja arvostettava ihminen, että minua tulisi lahjoin ja kukin kiitellä. Kyllä muistin virheeni, kärsimättömyyteni ja epävarmuuteni vähemmälläkin, ja huonolla omallatunnolla tätä päivää "vietin". Sanoin, että kortti riittää, ja jos yhdessä juomme pullakahvit, niin siinä on juhlaa tarpeeksi. Niin kuin olikin, sillä lapset eivät vaadi enempää kuin on aina ollut tapana. Kauniit kortit askarreltiin, ja olen niitä säilyttänyt nähin päiviin asti. Omalle äidille soitin jos muistin. Korttia en ikinä lähettänyt. Vierailuilla ei käyty. Äitiä voi muistaa muinakin päivinä. Tänä päivänä lapsillani on omat perheet, ja he ovat keskenään. Soittavat minulle jos muistavat, ja aina vähän naureskelemme tämän päivän vietolle. Lapsillehan se tärkeä on. Poikani on jopa heittänyt minun kanssani tittelit pois, joten en ole mikään "äiti" vaan nimellinen henkilö. Tytär ja vävy kutsuvat "Mummiksi". Niin että en ole oikeastan sitten äiti enää ollenkaan. Pääsen tasapainoon itseni kanssa.
Minusta on mahtavaa ja etuoikeutettua, kun saan olla äiti, mutta äitienpäivä on ahdistanut minua aina. Lapsuuden kodissa siitä ei ihmeemmin kohkattu, mutta kuitenkin koulussa oli tapana tehdä imelä kortti, ja jotenkin luovuttaa se äidille. Pidin äidistäni ja arvostin häntä, mutta minulla oli sellainen olo, että ujo tyttö joutui pakotettuna johonkin näytelmään, johon ei olisi halunnut. Siis ei äiti pakottanut, vaan "yleinen tapa". Aikuisena oli kuitenkin ihan luentavaa lähettää äidille kortti ja joskus lahjakin. Asuimme kaukana toisistamme, joten harvemmin käytiin. Nyt äitini on kuollut, joten hän on muistoissa vaan. Kun omat lapset olivat pieniä, niin oli aika kivaakin olla heidän askartelujensa ja korttiensa tulvassa äitienpäivänä. Miehen vanhemmat asuivat lähellä ja kahvit juotiin milloin heillä ja milloin meillä. Nyt lapset ovat aikuisia tai melkein aikuisia. Lapsenlapsia ei vielä ole. En halua rustata kakkukahveja tai muuta juhlan tynkää. En myöskään halua, että mies tai lapset sellaista tekisivät. Juhla tuntuu teennäiseltä ja markkinamiesten masinoimalta. Mainokset pyrkivät herättämään syyllisyyttä tai jotakin ja luvataan, että tämän ja tämän lahjan hankkimalla saat äidin taas "käymään" vuoden. Haluan vain, että äitienpäivä menisi äkkiä ohi. Se tuntuu ulkoapäin tuputetulta näytelmältä, jossa edelleenkään en halua olla mukana. Jos lapsilta tulee kortti tai tekstiviesti, niin se ilahduttaa ja tuntuu kivaltakin, mutta muuta en halua. Pienoinen ongelma on miehen äiti. Häntä pitäisi muistaa, koska vuosikymmeniä niin on tehty ja yhtäkkinen tapojen muuttaminen voisi loukata häntä. Luontevinta olisi kutsua heitä meille kahville. Mutta kun yhtään en halua sellaista puuhata. On sitten yleensä käyty heillä kahvilla ja ehkäpä hän pitää siitä. Toisaalta tuntuu oudolta, että suvun nuoremmat jäsenet pakkautuvat vanhuksen luo ja hänen on jotenkin se tarjoilu järjestettävä. Anyway kun omat lapset tuosta itsenäistyvät ja ehkä perheenkin perustavat, niin haluan tosiaan, että viettävät ko päivän ominensa. Kauhukuva on sellainen, että kaikki neljä lasta tulevat perheineen äitienpäivänä onnittelemaan ja meikä on laittanut pidot pystyyn. Eli tekstari olisi kiva. Tai kortti. Mutta kaikki muu menee överiksi.
taas Äitienpäivää ei tarvitse ottaa niin tosissaan. Äitiään voi muistaa vuoden jokaisena päivänä sanoin ja teoin,mutta kuinka ihanaa onkaan,että yksi päivä vuodesta on juuri äideille. Sattuisi juuri oikein aurinkoinen päivä,niinkuin tänä vuonna sattui. Äiti voi tuntea itsensä tärkeäksi,joillekin äideille päivä voi olla tosi tärkeä,äiti saa kukkia,kortteja muistutuksena arvokkaasta työstään. Mukava perinne arjen täyttämässä vuodessa.
perinnehän sekin on - samoinkuin isänpäivä jne. Kirvoittaa äitien herkät - ei aina niin positiivisetkin tunteet sekä äiteihin kohdistetut odotukset, siksi niin vaikea monille. Mutta, voihan ajatella, että ottaa ilon tästäkin irti, kun kerran on virallistettu perinne.
mutta minua alkaa aina siinä viikko ennen äitienpäivää suoraansanottuna v***ttamaan. En mennyt enkä mene..hän ei ole minun äitini, luojan kiitos. Mieheni meni yksin. Minä olin sisarusteni kanssa OMAN ihanan äitini luona ja tulen olemaan. En jaksa esittää mitään eikä onneksi tarvitse.
fiilikset.
Minun äitini ei kuvittele olevansa maailman ainoa äiti jonka kunniaksi ko. päivää on alettu viettämään ja siksipä hän onnittelee tai toivottaa hyvää äitienpäivää kaikille paikalla oleville äideille ja sitähän anoppi ei tee
siksi on olo vähän sama kuinolisi jonkun syntymäpäivillä
äidin pitäisi toivottaa toiselle äidille hyvää äitienpäivää....?
Koko äitienpäivähömpötys kyllästyttää. Olen lapsilleni sanonut, ettei tarvi mitään pakolla yrittää järjestää, se on päivä muiden joukossa. Kiva, kun käytte, mutta pakko ei ole käydä. Joskus tulevat, joskus soittavat, mikä sopii kaikille. En ota päivästä paineita, eikä muutkaan ota. Jos minua "juhlituttaa" voin tekaista kakun vaikka tavallisena arkipäivänä ja kutsua jonkun kahville. Tai menen kakkukahville kaupungille. Valinta on vapaa. Ei siihen erityistä äitienpäivää tarvita.
Äitienpäivähän lanseerattiin tänne Suomeen, kun perheet olivat isoja ja äiti hoiti hiki hatussa kotia ja karjaakin, eikä muuten arvostusta saanut. Niiden työssä raatavien, lastenhoidon raskauttamien ja perheelleen kaikkensa antavien äitien kunniaksi päivää vietettiin. Että osattaisiin arvostaa sitä ihmistä, joka pitää perheen koossa. Nykyään meillä on niin helppoa, ettei mielestäni erillistä juhlaa enää tarvita. Mutta ainahan on niitä, jotka haluavat sitä juhlistaa. Suotakoon se niille, mutta voisitte omille lapsillenne mainita, ettei tarvitse mitään hössätä, jos ette päivästä nauti.
"äidin pitäisi toivottaa toiselle äidille hyvää äitienpäivää....?"
Ei varsinaisesti, vaan voi onnitteluihin vastata vaikka "Sitä samaa" tms pelkän kiitoksen sijaan..
Ja oikeassa olet, se päivä joutaisi historiaan..Paha vaan, että ne ketkä sitä haluavat juhlistaa niin vaativat lapsiaan ja lapsenlapsiaan paikalle. Paha sitä on yksin juhlia.