Hei!
Olemme seurustelleet kohta vuoden. Olen 20v ja mieheni kolmekymppinen. Ennen kiinnitin enemmän huomiota pukeutumiseen. Minua ei ahistanut laittaa baariin lyhempää hametta, tiukkoja farkkuja, vähän avonaista paitaa. Nykyään tuntuu, että haluan peittää takapuoleni kaiken maailman pitkillä paidoilla. Lyhyet hameet (mutta normaalit) ja muut minua korostavat vaatteet ahistavat minua. On sellainen syyllinen olo, että muut miehet katsovat minua. Suurin syy tähän on se, että mieheni yleensä sanoo minulle, että tuo on aika lyhyt, tuo on aika seksikäs... Liittää siihen myös sen, että muut miehet tuijottaa sitten minun persettä jne. Keskusteltiin tästä ja hän sanoi, että minä haluan, että muut katsoo minua ja näin ei ole. Sanoin, että olen nainen ja haluan olla viehättävä ja tuntea itseni naiseksi. Hän liittää kaiken siihen, että miehet tulevat pyörimään ympärilläni ja näkevät minusta fantasioita ja minä voin "horjahtaa niihin". Pah, minua ei muut miehet kiinnosta, eikä minulle ole väliä, että kuka minua katsoo ja mitä ajattelee, jos katsoo. Tai ainakin haluaisin, että pystyisin normaalisti pukeutumaan ilman, että tunnen ahdistusta omasta kehostani, jos joku vaikka tuijottaakin minua. Sanoin miehelleni, että jos joku tulisi minua koskemaan, niin tyrkkäisin ja antaisin kyllä kuulua. Onko teillä ollut vastaavanlaisia kokemuksia? Tuntuu, että mieheni vaikuttaa hirveästi ajatuksillaan siihen, että miten pukeudun ja tunnenko itseni viehättäväksi, naiseksi. Löytyykö myös miesten näkökulmaa asiaan? Sillä tavallaan ymmärrän mieheni näkökulman, mutta miehet ja naiset ovat täysin eri olentoja ja tuntuu, että sen takia mieheni on myös vaikeaa ymmärtää naisellisuuden tunteen tarvettani.
Kiitos kaikille! :)
Onko mielestänne oikein, kun mieheni vaikuttaa siihen, miten pukeudun?
Nimetön
131326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ymmärrän sinua! Minusta tuntuu joskus syylliseltä, kun EN tunne itseäni naiselliseksi mieheni seurassa.. Tuntuu rumalta, ja mietin, miksen jaksa laittaa itseäni aina nätiksi. Toisaalta on mielettömän ihanaa, että voin lähteä kauppoihin ilman kamalaa meikkikerrosta ja mieheni silti pitää minusta, heh :D
Minä en kontrolloi naiseni pukeutumista, mutta kyllä osa pienimmistä minihameista ja erittäi syvään uurretuista paidoista ovat sellaisia, joita en soisi avokkini päälle laittavan. Kyse on siis pukeutumisesi tasosta. Ovatko nuo "kielletyllä listalla" olevat vaatteet oikeasti liian tyrkkyjä vai eivät? Se onko tyylisi huorahtava vai aivan normaalin seksikäs, ei selviä kuin kuvasta.
Ei ole kyse mistään huorahtavasta... Sellaisia vaatteita en suostuisi päälleni laittamaankaan. Enkä pidä liian avonaisista paidoista. Ihan normaalia pukeutumista tarkoitan, kuten esim. baariin farkkuhame (vähän yli polvien) ja mustat sukkikset -tyyliin. Ei mitään halpamaista, sen erotan kyllä. Ihan käytännössä kaupungillekin lähtiessä ahistaa laittaa farkkuja, jos ei ole pitempää takkia/ paitaa, jos joku vaikka tuijottaa minun persettä. On minullakin ongelmat! Ihan huvittaa itseänikin... :D
Ei ole normaalia tuollainen.
kannattaa nyt vähän seurata tuota tilannetta, muutenkin. pitää taukoa tms. onko muista tekemisistäsi tullut sanomista?
Polvien yli olevan farkkuhameen ei todellakaan pitäisi johtaa tuollaisiin kommentteihin. Pieni mustasukkaisuus on jopa ihan imartelevaa, mutta tuo kuullostaa jo aika ikävältä. Kyllä nainen saa pukeutua niin kuin haluaa, eikä joutua koko ajan miettimään kuka tuijottaa ja suututtaako pukeutumisellaan miesystävänsä. Olette seurustelleet vasta vuoden ja kannattaa nostaa nyt kissa pöydälle, ettei tuollainen käytös johda ajanmittaan vielä pahempaan mustasukkaisuuteen ja haluun hallita pukeutumisesi lisäksi myös muuta elämääsi. Toivottavasti pystytte puhumaan avoimesti siitä, miltä sinusta hänen käytöksensä tuntuu!
parisuhteessa eläneenä(22v) voin sanoa, että ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi eri asiaa. Vaikka kuinka ymmärtäisit miestäsi ei sinun ole mikään pakko hyväksyä hänen määräilyään ja arvosteluaan. Jos arvostelu ylittää sietorajasi, on miehesi silloin arvostellut sinua liiaksi. Hänen pitää silloin perustella jollain muulla kuin, jos joku katsoo..., muuten hän tekee itsestään pellen. Sitäpaitsi makuasioista on typerää kiistellä. Vapaus on myös sinun oikeutesi.
Kyllä sinun nyt kannattaisi miettiä todella suhteenne laatua, sillä tuollainen vapauden rajoittaminen mieheltä on ensioire henkisestä väkivallasta. Puhun nyt elämää nähneenä hieman iäkkäämpänä naisena. Henkinen väkivalta alkaa usein tuollaisena pukeutumiseen ja ulkomuotoon puuttumisena. Lopulta mies voi rajoittaa elämääsi kaikilla alueilla.
olisin onneni kukkuloilla jos mies joskus kommentoisi että "hmm, mitäs mitäs sulla on päällä, nyt ne kyllä kattoo sua" tai "kivan syväänuurrettu paita sulla". Ei toi nyt ihan kamalalta vielä kuulosta jos on sanonut pilke silmäkulmassa. nimim. used to be pretty :(
mahdollisimman seksikkäästi ja kauniisti. varsinkin nyt kun olen äiti ja en ehkä niin haluttava kuin ennen ja tiedän mieheni katselleen pornoa raskauaikana ja synnytyksen jälkeen, vaikka en kärsinyt raskauden jälkeisistä liikakiloista tms. kun sain tietää siitä tuli tottakai paha mieli, mutta osaltaan se on antanu lisää voimaa kaunistautumiseen. vaikka olemmekin yhdessä, pyrin olemaan alitajuisesti myös muiden miesten silmissä haluttava.
niin ja jotta aikaisemmasta tekstistäni ei syntyisi väärinkäsityksiä: en halua pukeutua niinkuin pornostara, mutta kuitenkin kauniisti hyvännäköisen meikin kera ja elän hyvässä parisuhteessa ja osaan kyllä ilmaista kaikenmaailman ehdottelijoille etten ole kiinnostunut. Ymmärrän kyllä ahdistuksenne, mutta Olkaa vain iloisia miehenne kehuista :)!
aivan sama tilanne. minä olin parikymppinen, mies kolmekymppinen. minä pukeuduin naisellisesti, mieheltä paloi pinna. mies oli todella kontrolloiva, ei pelkästään pukeutumisen suhteen. Olen vaatehullu ja nautin pynttäytymisestä, koska rakastin miestä, en aluksi välittänyt hänen arvosteluistaan. Mies jopa kerran seurustelumme loppuvaiheilla sanoi "kun menemme naimisiin et saa käyttää housuja/hameita, joissa polvesi näkyvät etkä hihattomia paitoja". kerran olimme menossa elokuviin. minulla oli kaunis, seksikäs vaaleanpunainen mekko päällä. olimme miehen kotona. mies ilmoitti minulle, että minun tulisi käydä kotona vaihtamassa vaatteet ennenkuin menisimme elokuviin. "selvä juttu", vastasin silmät suurina. kiiruhdin kotiin ja laitoin päälleni näyttävimmän, lyhyimmän ja seksikkäimmän mekkoni jonka omistan, sekä korkeat korkkarit. tapasimme elokuvateatterin ulkopuolella ja mies oli tukahtua raivosta. koska hänen ystävänsä seisoi siinä vieressä, ei hän voinut sanoa mitään. myöhemmin hän tuhisi, ettei enää koskaan mene kanssani minnekään tai edes tunnista minua kadulla, jos kävelen vastaan tuollaisessa mekossa. monelle muulle miehelle kyllä olisin tuona iltana tuntunut kelpaavan :D anyway dumppasin miehen. muoti on yksi tärkeimmistä asioista minulle. tottakai hyvä parisuhde tulee ennen sitä. mutta kukaan mies joka sanelee minulle miten saan pukeutua ei ansaitse olla kanssani parisuhteessa, piste. jos rakastan miestäni, hän saa vaikka kulkea kimono päällä esplanadilla, jos se tekee hänet onnelliseksi.
Kiitos paljon kaikille kommenteista! Nyt kun kesäkin tulee, niin pukeudun niin kuin tykkään ja mikä tuntuu minusta hyvälle. Näin olen päättänyt! Ja jos ei mieheni siitä tykkää, niin sitten ei tykkää ja voi tutkiskella vähän itseään, että miksi ei tykkää ja missä on vika. Ehkä hän siitä oppii hyväksymään sen, että saan olla viehättävä tuolla ihmisten ilmoilla ja sille ei voi mitään, jos muut miehet katsovat. Tärkeintähän on, että on se keskeinen luottamus ja hän oppii luottamaan siihen, että vaikka pukeutuisin ns. seksikkäästi, siitä ei ole mitään "pahoja" seurauksia. Kyllä se siitä pikkuhiljaa varmasti siihen tottuu, kun näkee, ettei se elämäämme muuta mihinkään. :) Ja periksi en tässä asiassa anna, koska minulla on oikeus pukeutua sillä tavalla kuin tunnen hyväksi pukeutua. :) Kiitos kaikille, kun olette tukena olleet täällä ja antaneet kivoja kommentteja!