Jos yhtäkkiä kuolo korjaa, mitä jää jäljelle sinusta? Kaapit täynnä rojua, päiväkirjat joita et halua muiden lukevan... Vai onko sillä mitään merkitystä?
Varautunut kuolemaan?
...
16404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
etten ehdi tuhoaa mitään niin varmasti, valitettavasti, moni saattaa järkyttyä kun lukee mun päiväkirjoja. Tietenkin jos saan mahdollisuuden ite tuhota ne ennen kuolemaani niin teen sen.
palstalaisen? Utelet onko sillä päiväkirjaa, mistä totuus paljastuisi? :C
Mä olen valmis. Jäljelle jää vähän rojua, mitä ei varmasti kukaan kaipaa. Ja maakaaren mukaan sitten kai vanhemmille jonkin verran rahaa jaettavaksi. Voisin tehdä testamentin, mutta kun en tiedä kenen hyväksi. Onko ehdotuksia?
omaisuutta
Jos sinulla on ihmisiä jotka perivät sinut niin testamenttia ei tarvinne tehdä. Mutta jos olet yksin maailmassa niin testamenttaa omaisuutesi vaikka jollekin hyödylliselle yhdistykselle. Onhan niitä vaikka miten paljon, sen kun valitset. Valtiolle ei kannata jättää.
Perintökaarihan se laki tietty onkin. Ja vanhemmat perisi siis nyt. Perusongelma on, että ei tule mieleen yhtään hyödyllistä yhdistystä. Valtiollehan ne rahat menisi yhteiseksi hyväksi tasapuolisesti. Tai jos vittuillessaan testamenttaisi rahat vaikka jollekin Mikael Liliukselle, Kimi Räikköselle tai Björn Wahlroosille.
..minua jäävät herttiläisesti kaipailemaan söpöt nöpöt ystäväpiirit.Muut naiset jäävät.Siis 3-5 ystävätärtä.Toivon mukaan saavat oman blanketin kaikki,täytettäväxeen ;D Ravihevostani he eivät saa, sen otan messiin taivaaseen.Elävänä siis..
aina on väliä. Pankkitilit supistettava yhteen, vakuutus (51 euroa vuosi), jos omaisuutta, joka voidaan myydä, jos et tahdo kenenkään perivän, valtuutus muusta, jos ei omaisia. Jos mahdollista, sovinto vihamiesten kanssa, anteeksipyytäminen yläkerrasta.
lääkäriltä mikä vaivaa. Syöpä on yksi mahdollinen vaihtoehto. En voi kieltää, etteikö jännittäisi.
Se vihulainen syöpä... Tuttuni vetelee viimeisiä, mutta sai aikaa tehdäkseen sen mitä pitää. Nyt luovuttanut ja kaikki periaatteessa hyvin, jos tässä tilanteessa voi niin sanoa. On mentävä kun on sen aika. Mitä tuleekin, on se vain hyväksyttävä. Voi myös voittaa. Toivon sinulle hyvää!
tässä jo on jännitetty. Perhettä en ole viitsinyt pelotella, kun mikään ei ole varmaa.
Onhan se voitettavissakin jos niin käy. Anteeksi tylyt sanani. Ihmisen tahdon voima voi joskus olla se kaikkein tärkein voima.
viikossa kerkiää kaikki vaihtoehdot miettimään moneen kertaan.
Musta se olis tosi kaunis ajatus että joku mun läheisistä ihmisistä löytäis mun päiväkirjan ja lukisi sen. Siellä on -tottakai- paljon asioita mitkä ei välttämättä ainakaan mun mielestä kestäis päivän valoa, mutta ne olisivat osana mua ja silloin mut todella opittaisiin tuntemaan. Myös kaikki kauniit asiat ovat siellä, musta olis ihanaa saada ne ajatukset julki kun itse en ole niitä täällä enää lukemassa tai pohtimassa. Silloin ihmiset todella saisivat tietää miten tärkeitä ne on ollut mulle ja miten paljon mä olen saanut täällä nauttia heidän läsnäolostaan :)
Minulla on niin hirveesti salaissuksia että nyt siivoan kaiken. Olen pervoillut joka paikassa ja ikuistamut niitä omille valokuvaalbumeille ja vielä varattujen miesten kanssa nyt alan siivoamaan kaappeja.
...hmm...siis minusta, vai minulta. Lapset ja rahaa sen verran, että lasten ei tarvitse leikkiä käpylehmillä. On sillä merkitystä, ainakin minulle.