Tuntuu että ainoat jotka etsivät vakavasti kumppania ovat lähemmäs 40-vuotiaat, yh-äidit tai todella yksinäiset jotka ovat joko fyysisesti tai henkisesti eristäytyneet muusta maailmasta vaikkapa että asuvat jossakin jumalan selän takana sivistyksen ulottumattomissa (Itä-Helsinki). Yhdessäkään näistä ei ole mitään vikaa tietenkään mutta 30-vuotiaana fiksuna sivistyneenä miehenä tulee olo että on eksynyt ydinsodan jälkeiseen autiomaassa olevaan aavekaupunkiin jota asuttavat eriasteiset mutantit.
Suurin osa "persoonista" nettideitissä on pelimiehiä/naisia, varattuja, epätoivoisia jotka huolivat kenet tahansa, seksiseuraa etsiviä, tuhannen ja yhden yön seikkailijoita, "fitness-ihmeitä" jotka etsivät "kaltaistaan", feikkejä, poseeraajia, irstaita setiä, nirppanokka neitejä, teinejä (Iän puolesta tai muuten), nettiaddikteja, himomesettäjiä, "pikakahvittelijoita", prinsessa Leioja jotka etsivät Han Soloaan ja kokevat sinut Lukeksi (veljeksi).
Koko hommasta ei tule pelkästään puinen vaan muovinen maku. Eikä asiaa muuta sekään että yrittäisi tavata nopeasti ja tutustua tuolla oikeassa elämässä. Tämän viime syksystä deitissä olleena voisin todeta ihan oikeudessa todistajana.
Tuota nopeaa tapaamisen taktiikkaa kokeilin kaksi kertaa ja molemmat olivat huonoja kokemuksia. Aluksi tapasin erään naisen treffeillä vain muutaman viestin jälkeen. Kemia eivät nähtävästi kohdanneet mutta osasyynä varmasti oli että tunnelma oli enemmän kuin kireä. Yritin lievittää sitä huumorilla mutta se ei tainnut upota. Tuli tunne että siinä ollaan etsimässä jotain spermanluovuttajaa tämän naisen projektiluonteisen lapsen tarpeisiin. Nainen tuntui peilaavan sitä miten profiilini sopi minuun ja olo oli kuin määrätyssä ylimääräisessä tilintarkastuksessa tai eliönä näytelasilla kun toinen tiiraa moninkertaisen suurennoksen kautta.
Melkein huippasi kun nousimme pöydästä pois ja sanoin ystävällisesti että "pitää miettiä tavataanko uudelleen". Hän vastasi suoraan suurin piirtein että "en usko". Olin suorastaan järkyttynyt en siitä että hän totesi saman kuin minä vaan se että hän esitti asian niin kylmästi.
Ei ole yllätys että näin hänet nettideitissä roikkumassa lähes kolme tuntia samana iltana. Enää en yhteydessä häneen ollut.
Toista tapaamista kannata edes mainita kun asiat olisi pitänyt selvittää viestimällä aiemmin. Olimme ihan erilaisia ihmisiä. Kolmas tapaaminen jota varten vaihdoin puolitoista viikkoa viestejä oli jo parempi mutta ei vain kumpikaan kokenut että kannattaisi jatkaa. Minä etsin naista ja hän isää.
Kolme tapaamista ja lukematon määrä viestejä myöhemmin voin todeta että tämä ei ole vaivan arvoista. Kymmeniä naisia on torjuntalistalla muistuttamassa siitä että he eivät vastanneet ollenkaan tai lakkasivat yhtäkkiä kirjoittamasta takaisin. Pisin "kirjeenvaihto" joka sujui hienosti kesti kuukauden kunnes päättyi kuvien vaihtoon. Toinen vain sanoi ettei kiinnosta tutustua enempää. Itse olisin voinut kokeilla kun tultiin juttuun erinomaisesti.
Kaiken kaikkiaan paikka on yhdistelmä virtuaalista pelihallia, lentävää ja kiertävää sirkusta ja freak-showta. Ehkä joku tirehtööri tapaa yksikätisen jonglöörin ja merinorsun kesyttäjä surullisen klovnin sekä trapetsitaiteilija löytää sieltä sen parrakkaan naisensa, mutta ihan oikeasti, kertokaa että olen väärässä?
Aitoja ihmisiä on vaikea löytää jos ei mahdoton tai ehkä kaikki ovat aitoja pohjimmiltaan mutta netissä kaikki muuttuvat ja se vääristää ihmisten tarpeet/toiveet/odotukset jotenkin oudoiksi välinpitämättömän käyttäytymisen ohella?
Onko muilla samoja kokemuksia vai onko vika vain minussa?
Nettideitti: "aikuis"-viihdepalvelu?
Todistusarvoa?
161503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ensinnäkin on pakko kertoa, että todella harvoin luen noin pitkät viestit loppuun, mutta nyt oli pakko. Olen kokenut itse täysin saman, mutta hieman erinlaisilla kokemuksilla. Ensinnäkin olen itse vasta 23vuotias, mutta kuitenkin. Deitti palstojen kautta olen viestitellyt lukemattomien naisten kanssa, mutta vain kolme heistä olen nähnyt livenä. Näistä naisista ainoastaan yhden kanssa en ole ollut tapaamisen jälkeen tekemisissä. Mikä oli molempien toive. Yhden kanssa olen todella hyvä ystävä nykypäivänä. Ja tätä kolmatta tapailen vieläkin, joten siitä ei ole kovin paljoa aikaa kun näimme ensimmäisen kerran. Alku ainakin mennyt hyvin...Toivotaan, että jatkokin. Mutta tosiaan se on aivan totta, että lukemattomat naiset eivät edes vaivaudu vastaamaan viesteihin. Omasta mielestäni on aina hyvä tapa vastata edes, että "et ole se jota etsin". Sekin riittäisi. Ja se, että naiset tekevät todella harvoin aloitetta täällä. Ellei itse olisi laittamassa kokoajan viestiä niin tuskin täältä mitään löytyisikään. Ja niitä huomion kipeitä teinejä täällä on todella paljon. Ketkä vain pelaavat puhtaasti ihmisten tunteilla. Mutta toivoa paremmasta ainakin itse elättelen :)
vaikka olen jo vanhempi.Kirjoittelin iäkkään ihmisen kanssa ja ihmettelin miten kivoja viestejä hän laitto. Ihan oikeasti tunti,voiko olla totta.Kunnes ykskaks hän alkoin kertomaan viestissä,miten saa puolta nuoremman kun minä,alkoi myös kyselemään kaikkea menneisyydestäni? Itse ei kertonut? Toivotin hyvää jatkoa ja toivoin,että onnistuu nuorien kanssa. Kaikenlaista satuilua,tuli mielee ja en enää kerro omia asioita,olin hölmö kun luotin. Jos on liian hyvää ollakseen totta,pitänee paikkansa.
Harmi, että kävi noin :( Mutta ei tietenkään sovi alkamaan yleistämään. Noita idiootteja on paljon liikkeellä kyllä -S2009
Vastaamattomuus johtuu siitä, että näitä pelleilijöitä on liikkeellä niin pirusti. Olin viimeksi sinkkuna 90-luvulla ja täytyy sanoa, että silloin nettideittailu oli "harvempien herkkua", mutta kyllä käytöstavatkin olivat aivan toista luokkaa. Nyt kun olen yrittänyt tätä nettideittailua uudelleen, niin ymmärrän hyvin senkin näkökulman, että halutaan heti nähdä kuva, eli onko se vastapuoli oikeasti edes vastakkaista sukupuolta.. harva pelle kun kuitenkaan viitsii jotain netistä kaivettua kuvaa esille laittaa ja sehän täyttäisikin jo rikoksen tunnusmerkit (toisena esiintyminen), eli pelleilläkin sentään joku tolkku on. 90-luvulla viestittely alkoi heti pitkillä vastauksilla ja päästiin nopeasti tutustumaan toisten ajatuksiin ja kaikessa pystyi luottamaan toiseen. Tuota nettideittailua kesti tuolloin kolmisen kuukautta, mutta yhdetkään treffit (oli sokkona tai ei) eivät tuottaneet pettymystä. Nyt vastaukset (naisetkin ottavat kyllä yhteyttä) ovat muutaman rivin luokkaa, mutta siinä ne tuntuvat sitten pysyvänkin ja kaiken tiedon toisesta joutuu itse pumppaamaan, joten tulee väkisinkin mieleen, että ovatko nämä "hiljaiset keskustelijat" juuri näitä feikkejä pelleprofiileita. Ainakin he lopettavat viestittelyn sitten aivan seinään, kun alat kysellä vähänkin enemmän ja ilman kyselyjä se viestittely loppuisi kyllä sitten seinään.. ellei tarkoitus ole, että minä kerron itsestäni, mutta arvon ladyt ei (tämä ei liene tarkoitus). Onneksi ravintolat ovat nykyään savuttomia, taidan alkaa harrastamaan niitä näin monen vuoden jälkeen.
Olin itse myös viimeksi sinkkuna 90-luvun lopulla. Silloin nettideittailussa oli paljon toimivampaa. Koska netti oli silloin vielä suhteellisen harvinainen deittailijat olivat koulutettua ja sivistynyttä porukkaa. Nyt kun jokaisella ihmisellä on nettiliittymä on pyörii täällä myös paljon käytännössä kirjoitus- ja lukutaidottomia.Heille pari riviä pidemmän viestin kirjoittaminen on sula mahdottomuus. Ainoa mikä kiinnostaa on kuva. Nyt, jos kirjoittaa vähänkin pidemmän viestin, tulee vastuksia, joiden mukaan ei jaksa lukea pitkiä viestejä: pitäisi lähettää kuva niiden sijasta. Periaatteessa en ole kiinnostunut kenestäkään, joka ei jaksa lukea paria riviä pitempiä viestejä eikä niitä myöskään jaksa (pysty??) kirjoittamaan. Myöskin kumppania pelkän kuvan perusteella valikoiva ihminen herättää minussa lähinnä vastenmielisyyttä, vaikka en kuvaani millään tavalla häpeä ja olen sen valmis lähettämään, kun ensin ollaan muutan tutustuttu. 90-luvulla ei kyselty kuvia ja sokkotreffeillä käytiin paljon. ne olivat lähes aina hyvin mukavia kokemuksia, vaikka eivät olisi johtaneetkaan sen kummempaan. Ihmiset olivat, jotenkin vähemmän yksinkertaisia ja yksioikoisia - siltä ainakin tuntuu.
Olen itse huomannut saman ilmiön viime aikoina. Etsin seuraa edellisen kerran netistä n. 5 vuotta sitten, ja tuntuu että vielä silloin porukka oli kohteliaampaa ja järkevämpää. Mäkin tapasin joskus tyyppejä ilman, että oltais ensin vaihdettu kuvia. Yleensä oli ihan rentoja treffejä, vaikka suurimman osan kanssa ei natsannutkaan. Ainakaan ei tullu vastaan friikkejä/pelottavia tapauksia. Silloin tosiaan ihmiset jakso kirjotella pidempiä & syvällisempiä viestejä, eikä heti oltu kuvaa pyytämässä. Ehkä muutos on tapahtunu nyt 2000-luvulla, ja tuskin takaisin on menemistä siihen aiempaan nettideittailukulttuuriin.
Kuva kertoo ihmisestä enemmän kuin pitkät tylsät sepustukset.
sitten susiruma kun tuonkaan viestin liitteenä ollut kuvaa. Kuva näkyville heti! Lisäksi olet ääliö.
Pitää olla jo poikkeuksellisen yksinkertainen jos kuvittelee että tuo vanha mantra pätee ihmisiin -.- Kuva ei välttämättä kerro ihmisestä YHTIKÄS MITÄÄN. Kuvassa ihminen voi hyvinkin näyttää hyvältä ja mukavalta mutta se ei takaa mitään. Kuoren alta kun voi paljastua millainen pipipää tahansa. Myöskään kuvattomuus ei kerro ihmisen ulkonäöstä mitään, luonnollisestikaan. Mikä siinä on niin vaikea tajuta etteivät kaikki halua pärstäänsä jollekin julkiselle sivustolle?? Itse kerran treffeillä juttelin yhden tytön kanssa jolla oli kuvaton profiili. Näin hänen kuvansa sitten myöhemmin ja tapasinkin hänet ja hän oli mielettömän hyvännäköinen. Eli se tuosta paskanjauhamisestasi.
Tuo oli kyllä melkein kuin omalta näppikseltäni ja piti ekan kappaleen jälkeen jo miettiä, että olenko kirjoittanut tämän itse :) Nimittäin kirjoitin samantyyppisen kommentin johonkin toiseen ketjuun ja tämäkin sopisi niin hyvin itseeni. 90-luvulla tuli oltua sinkkuna ja nettideiteissä oli todella fiksua porukkaa, osa ihan vain ystävyyspohjalta ja osa sitten vakavampaakin seuraa etsien, mutta käytöstavat olivat kaikilla. Sokkotreffeillä olen käynyt itsekin ja kokemukset olivat vain hyviä, sillä jokainen kertoi rehellisesti itsestään ja myös mahdollisista kauneusvirheistään (joita en kyllä itse olisi muuten aina edes huomannut). Kukaan ei väittänyt olevansa jotain muuta kuin oli, mitä ei näemmä voi tänä päivänä enää sanoa. Voin myös täysin allekirjoittaa tuon mitä tulee pitkän viestin kirjoittamiseen tämän päivän deittinaisille tai naisten taidoista kirjoittaa pitkiä viestejä.. ehkä niitä timantteja edelleenkin jossain on, mutta pirun vaikea näköjään löytää kun nettiliittymät on jo lähes jokaisella suomalaisella ja osalla ilmeisesti sitten useampikin profiili, joilla pelleillä.
Eli oma viestini olikin ylempänä :)
En lähde ruotimaan omien treffieni huonouksia tai hienouksia, mutta eipä tuolla netissä taida olla kuin varattuja tai pelureita. Siksi minäkin lopetin treffailun. Muutamaan ihan normaaliin mieheen törmäsin, mutta intressimme eivät törmänneet joten se siitä. Tällä hetkellä seison sillä kannalla, että nettideittailu on mun osaltani historiaa. Jos se pari ei livenä löydy, olkoon löytymättä :) Parisuhteen ja hellyyden kaipuu ei ole niitä "tarpeita:" jotka on tyydytettävä selviytyäkseen hengissä. :D
Pientä mainostusta
http://www.bodycontacts.org/?lc=fi-FI
Kiitos BodCon spämmääjälle, erittäin hyvä nosto.
Näin reilu kolme vuotta myöhemmin tuo aloittajan postaus on kuin oma tarinani tänä talvena reilun 4kk kestäneestä nettideittailusta. Tarinat eivät ole yhtäläiset , mutta samankaltaisuutta on hyvin paljon. Ensin olen mukana deitin tunteiden vuoristoradassa, seuraava on päihtynyt myös deittailun aloitteena kuinka paljon miehiä on tarjolla ja heittää minut tietenkin menemään kun 99 muuta on jonossa odottamassa. Kolmas on deiteiltä myöhässä ja kaikin puolin saapuu deiteille aivan kuin olisi hakemassa alepasta loppumaan päässyttä juhla mokkaa. Sosiaaliset taidot ja ymmärrys käytöstavoista ei ollut tavoittanut tätä akateemista asiantuntijaa. Sitten onkin vuorossa kirjekaveri joka olisi jatkanut kirjoittamista varmasti vuoden eteenpäin, mutta tapaaminen ei kiinnostanut.
Virtuaalinen kiinnostuminen toisesta osapuolesta ei näytä kovin helposti kantavan realielämän kohtaamisessa. Jotakin voisi varmasti syntyä jos osattaisiin antaa aikaa ja päästäisiin eroon järkiperäisistä kriteereistä mitkä ohjaavat nettideittailua.
bodycontacts huijaa ihmisiä. kun yrität eroon, niin vain lähettämällä tulostetun ja allekirjoitetun lomakkeen lopettavat palvelun. lisaksi: "Huomaa, että jäsenyyden lakkauttaminen ei pysäytä laskutusta automaattisesti ja että jäsenyydellä on 14 päivän irtisanomisaika."
bergeleen bergele
"pitää miettiä tavataanko uudelleen"
HAHAHA.. joo kyllä tulee pakit jos noin vastailee, mutta ihan oikeasti tulisi kertoa rehellisesti ja kohteliaisesti että oli kivaa tavata mutta ei tuntunut että tällä kerralla kolahtanut.