Mä en enää tiedä, miten mun pitäisi elää. Ollaan oltu miehen kanssa 20v yhdessä ja viime vuosien aikana suhde on mennyt yhä oudompaan suuntaan. Miehelleni omaisuus ja raha on kaikkikaikessa, hän jaksaa miettiä miettiä miten jollain on tätä tai tuota tavaraa, mutta meillä ei. Syyllisen asiaan hän löytää minusta.
Riitamme ovat yhä pahempia, ilkeämpiä ja ehkä myös kohta väkivaltaisempia. Mieheni nukkuu sängyssä lähes kaiken muun ajan paitsi kun on työssä. Tai kaveriensa luona. Jos asista huomauttaa hän sanoo, pitäiskö hänen maata aina kotona. Sanomattakin selvää, ettei mieheni tee kotitöitä, valittaa ruuan laadusta, rahn käytöstä, lasten riitelystä jne ja kaikki tyyni minun vikani.
Hän on ostanut "minulle" auton, jota voin käyttää työmatkoillani. Vaan kun mene tätä autoa käyttämään, hän väittää minun rikkoneen sen, ajelevan turhaan, sotkevan auton ja kaiken huippu, käytän autoa ilmaiseksi.
Tänään hän rakensi riidan aikaan omista mielipiteistään, ja haukkui minua. Kun sanoin ettei hänen pitäis haukkua, hän sanoi että haukkuu niin paljon kuin haluaa, ja että olen paska jne. Hänen ilkeydeltään ei jää paitsi kukaan.
Keskutelua ei hänen kanssaan saa aikaan mitenkään, riita on heti niskassa. Kun olen sanonut jättäväni hänet, hän ilkkuu minua siitä. Lisäksi ilmoittanut että hän kyttää miten hoidan esim lapset eron jälkeen. Hän kun on omasta mielestään hoitanut heidät hyvin; läksyt tekemättä kun tulen iltavuorosta, muksut pitkin kyliä, ruokailuista ei tietoakaan saati vaate huollosta tms. Lapset kuulema tulevat ihan hyvin toimeen itsestään.
Raha on kirosana, lähes tabu, josta ei voi hänelle puhua. Lisäksi hän kuvittelee että luen esim hänen viestejän kännykästä, vaikka minua ei edes kiinnosta ne. Ihan sama vaikka silla olisin joku nainen, kiusaisi sitä ja jättäisi minut rauhaan. Mieheni on kuitenkin 100% uskollinen.
Tänään kysyin onko hänelle perhe tärkeä vai vain raha ja omaisuus. Hänen vastaus oli pöyristyttävä, hän haukkui perheensä välittömästi ja sanoi että rahalla on saatu kaikki omaisuus perheelle. Onnellisuudesta siis viis?
Tuleva äitienpäivä taas huolestuttaa, koska hänen on "täytynyt" ostaa minulle lahja ja lapset tuovat kortin ja jotain itse tekemäänsä. Kahviakin voin ehkä saada, mutta jo iltapäivaällä saan kuulla kuinka turha moinen päivä on, kukkakauppiaiden keksintö, lounaalle hän ei vie siksi koska se maksaa, koruista tai muusta henkilökotaisista huomioimista puhumatta.
Joskus luulen että hän vain haluaakin pitää minut haukuttuna ja rahttomana etten pääse häipymään hänne elämästään. Mutta voiko joku olla sellainen? Laskelmoiva ja ilkeä? Voiko mieheni pettää minua vaikka en ole koskaan huomannut pienientäkään merkkiä siitä? Voiko sen aliomanen ärtymys johtua vapauden kaipuusta tai tarpeesta? Mä en edes tiedä miten sille pitää puhua enää.
Pihalla kaikesta
IhanTavis
11996
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Joskus olen päiviä niin lamaantunut etten pysty tekemään kuin pakollisen ja toisinaan, kun minun on pakko pyytää häneltä jotai palvelusta tai rahaa saa hän minut vapisen vihasta olla hänen armoillaan enkä pääse pois.
Ainakin lastesi takia sinun täytyy saada tuo sairas otus pois elämästänne! Et voi vaatia lapsiasi sietämään tuollaista perhe-helvettiä; miten luulet heidän pystyvän kehittämään minkäänlaista itsetuntoa tuollaisessa ympäristössä! Vie heidät turvaan!
pääse pois. Älä ole vässykkä. Missä on itsetuntosi. Ei tuollaista tarvitse kenekään sietää. Lähde, se on ainoa toivosi ja muista, että sinulla on vain tämä yksi elämä. Kaikki järjestyy, kun laitat asiat järjestymään. Nyt järki käteen!
Siis järki nyt käteen!!! Miehesi on täysin ääliö eikä ansaitse sinua. Lähde ennen kuin itsetuntosi on täysin maassa. Onko miehesi aina ollut tuollainen vai onko hän ollut tuollainen vain vähän aikaa? Jos kyseessä on lyhyen aikaa kestänyt käytös, niin takana toki voi olla jotakin muuta. "Jokin" asia ehkä vaivaa hänen mieltään tai hän on ylipäänsä masentunut. Mutta vaikka näin olisikin, niin hän ei saisi käyttäytyä tuolla tavalla sinua kohtaan. Jos et voi miehesi kanssa keskustella, niin kirjoita hänen kirje, jossa kerrot kuinka paha olo sinulla on hänen vuokseen. Kerro, että ilman muutosta teille tulee ero. Jätä kirje miehellesi siten, että hän saa olla yksin pitkään aikaa kirjeen antamisen jälkeen. Jos miehesi ei tuosta muutu, niin oikeasti sun pitää lähteä menemään sekä itsesi että lastesi takia. Lapsesi saavat ties mitä draumoja tuollaisesta ja ennen kaikkea he saavat täysin väärän mallin parisuhteesta.
tilata ajan perheneuvolaan/keskustelu, niin että miehesi ei tiedä asiasta? Lapset kärsivät tilanteesta. Miehesi ei ole terve. Toivottavasti saisit jonkun tukihenkilön itsellesi ja lapsille. www.narsistienuhrientuki.info Kirja: Naimisissa narsistin kanssa tai Sata tapaa tappaa sielu. Viimeisen kirjan nimestä en ole täysin varma.
joku ihminen tuollainen.... "Joskus luulen että hän vain haluaakin pitää minut haukuttuna ja rahttomana etten pääse häipymään hänne elämästään. Mutta voiko joku olla sellainen?" Kyllä voi kuule olla tuollaisiakin ihmisiä! Mutta miten hän pitää sinut rahattomana, jos käyt töissäkin? viekö hän rahasi vai ei osallistu ollenkaan menoihin?
> Voiko sen aliomanen ärtymys johtua vapauden kaipuusta tai tarpeesta? Ei. Se johtuu vain v****maisesta luonteesta. Tee kuten tuossa jo neuvottiin, kerää lapsesi ja häivy, heti. > Mä en edes tiedä miten sille pitää puhua enää. Älä puhu mitenkään. Satutat vaan suotta itseäsi, kun vastaukseksi tulee aina pelkkää ilkeilyä. Jos sinulla on asiaaa, laita tosiaan kire kuten joku jo sanoikin. Jos tuota on kestänyt vain vähän aikaa, jos mies on ollut suuren osan tuosta 20 vuodestanne kiva, niin on tietysti myös sellainen mahdollisuus että miehellä on aivokasvain tai muu aivovaurio. Sellaiset saattavat joskus muuttaa persoonallisuutta radikaalisti. Joten voisit ehdottaa, että hakeutuu tutkimuksiin. Mutta yhteiselämää ei silti kannata jatkaa.
Eipä taitaiis mieheni kirjeitä lukea, luulen lähinnä että hän säilyttäisi sen tulevia riitoja varten. Voisi ilkkua kuika aka kirjottelee paskaa, kun on niin tyhma tai mitä nyt sitten satun olemaan. Olen kyllä kertonut sille, etten ole sen kansaa kovin onnelline, jolloi vastaus on ollut ettei tässä kukaan ole onnellinen, kun on tälläinen perhe ja liitto ja siitä onkin sitten helposti päästy siihen, että vika on minun kun on tälläistä. En todella tiedä mitä sanoa. Rahani menvät perheen kustannuksiin, olin lomautettuna aikani ja työttömänä, eipä säästöjä ole. Mieheni kyllä maksaa osan perheen kustannuksista. Taloudelliseen tilanteeseen saisin avun sos toimesta. Olen käynyt eri paikoissa juttelemssa tilanteestani, mutta eihän kukaan ammattiauttaja tai sos virkailija ota kantaa lähetä vai jäädä. Minä tarvisisn ihan konkreettisen avun. Ei miehellä aivosairautta ole, pikkuhiljaa luonne muuttunut. Isänsä on samanlainen, ehkä pahempi. :( Mieheni suuttui äsken roskapussista, kuulema lasten olisi eilen pitänyt viedä roskat. Niin ne kai oli tehneetkin, mutta minä aamutuimaan siivoilin ja pistin roskia pussiin ja se tuli täyteen. Hän epäili minua valehtelevan ja kun näytin mitä roskis oli, suuttui enemmän. Lisäksi huusi, ettei ystäväpariskunnan tarvi tulla kylään tänään. Joten näyttää siis mieltään heidän vierailun ajan.. Kohta se tulee kylältä enkä taas tiedä, millä tuulella ja mitä sanoa. Tämä kokoaikanen varuilla olo stressaa eniten. Itsetuntoni on nolla, töissäkin teen koko ajan virheitä, tuntuu ettei jaksa, jne Mut miksi mieheni ei vain jätä minua jos olen niin paska? Jos sanon sille että nut loppu, mä lähden, niin pitäs päästä lähtemään HETI, mutta minne? Ei tääl oo turvakoteja, eikä mulla sukulaisia. Ja kovin kauas ei voi mennä ku lasten koulu vielä. Ehkä ootan kesäkuuhun ja lähden sitten.
lähtemään, kun ei tiedä, mihin yllyttää. T.s. jotkut narsistimiehet ihan oikeasti tappavat vaimonsa ja/tai lapsensa, jos nainen yrittää lähteä. Ilmeisesti miehesi ei ole sellaisella uhannut. Lastesi takia - jos et itsestäsi välitä - sinun pitäisi ratkaisu tehdä. Tuollaisen liitonko lapsillesi haluat? Tuollaisenko miehen tyttärillesi (jos ovat tyttöjä)? Liitossa pysyminen ei ole lastesi etu. Tuo elämä on se malli, minkä lapsesi parisuhteesta itselleen saavat ja suurella todennäköisyydellä sellaisesta itsensä aikanaan löytävät, ellet toimi ja näytä, ettei elämän tarvitse tuollaista olla. Sen lisäksi, että lastesi tulevaisuus voi mennä pilalle, saatat itse sairastua, jos joudut kuvaamassasi liitossa pitkään elämään. Itse pääsin narsistimiehestä eroon, kun aloin käyttäytyä niin, että mies itse halusi eroa. Lakkaa passaamasta pikkuhiljaa. Viis veisaa hänen mesomisestaan (vaikka vaikeaa se onkin) ja näytä - ei uhmakkaasti, vaan hiljaa, tyynesti - että sinulle on ihan sama, mitä hän tekee tai ajattelee. Ala hiljaa elää elämääsi omalla mallillasi ja ala valmistella lähtöä kaikessa hiljaisuudessa. Lue erosta (esim. Bruce Fisher: "Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy") ja narsismista. Käy ammatti-auttajn luona jatkossakin (sos.työntekijä, psykologi, diakoni) purkamassa paineitasi. Puhu ystävien tai sukulaisten kanssa. Älä jää yksin. Asiat järjestyvät kyllä. Itse olin naimisissa 13 vuotta narsistin kanssa. Nyt erosta on jo liki 20 vuotta. Elämä on tasaista, rauhallista ja onnellista. Lapsista kasvoi kunnon aikuisia, jotka pärjäävät omillaan ja kykenevät pitkään, tasapainoiseen ja onnelliseen parisuhteeseen. Ero oli aikoinaan elämäni viisain ratkaisu, mutta se piti saada aikaan noin, kuten kuvasin. Eli niin, että mies halusi lopulta itse erota. Kesti pitkään ennen kuin saatoin edes kuvitella, että vielä haluaisin seurustella saati asua yhdessä miehen kanssa. Nyt olen ollut valmis uuteen suhteeseen jo pitkään ja joitakin seurustelusuhteita on ollutkin. Heti, jos huomaan miehessä samoja piirteitä, kenkää tulee ihan varmasti. Ikinä en toista kertaa narsistin kumppaniksi ryhdy. Ennemmin olen yksin lopun ikäni. Nyt olen tavannut älykkään, kunnollisen ja mukavan miehen, jonka kanssa toivon, että syntyy pitkäaikainen parisuhde. Voimia sinulle, mitä ikinä päätätkin tehdä.
Kovin tutulta kuulostaa sinun tarinasi. Sanoisin että ole hyvä ja poistu liitostasi. Olen kokenut itse suht samoja asioita, mutta oppinut sen verran, että minulla on oma asunto ja työpaikka. Jos asiat menee "vaikeaksi" poistun kuvioista lapseni kanssa. On vain ruvettava elämään omaa elämää ja rakennettava hissukseen oma ja lasten tulevaisuus vakaalle pohjalle ei siinä muu auta vaikka kuinka pahalle tuntuu. Se on vain opteltava ryömimään että voi taas kävellä. Kyllä sinä pystyt siihen ja jaksat, usko itseesi.Ole vahva sinulla on vain yksi elämä.Minä tiedän... kyllä sinä pystyt siihen !! Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi.
nyt olisi pikkuhiljaaaika hävitä tuon kamaluuden keskeltä. herää hyvä ihminen, joko miehesi on sairas narsisti tai haluaa erota sinusta.. varo tuota ukkoa, ettei käy pahemmin!!!