Kertokaa nyt ihmeessä miehet minkälaista naista haette! Minä olen kiva, nätti ja älykäs. Saan kyllä miehet ihastumaan itseeni ilman sen kummempaa yrittämistä, mutta sitten kun kohdalle sattuu oikeasti kiinnostava tyyppi, en kelpaakaan. Voisiko vika olla siinä, että vaikutan mutkattomalta? Miksi veemäisillä naisilla on usein mukavat miehet? Pitääkö näillä ihmissuhdemarkkinoilla esittää jotain muuta kuin on? Toki minusta luonnetta löytyy -olen hyvin itsenäinen ja osaan pitää kiinni omista periaatteistani, mutta tutustumisvaiheessa näytän itsestäni tietenkin sen leppoisan puolen. Pitäisiköhän alkaa oikukkaammaksi? Olisiko se naisellista ja söpöä?
Haluatko hankalan naisen?
kivaneito
642884
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Naiset ovat liian oikukkaita jo nyt. Miehet vain sietävät niitä oikukkaita naisia niiden muiden ominaisuuksien takia, ovat ehkä kauniita, leikkimielisiä, rennon itsevarmoja tai jotain.
Vuorenvarma tapa saada uroskarhu kaikkoamaan on se, että rupeat ens treffien jälkeen puhumaan yhteenmuutosta, kauanko seukataan ennen kihloja & vauvakuume on kans tosi vahvoilla, jahka haluat päästä miehestä eroon alta aikayksikön. Vaikka olis kuinka inqu, varo ihastumasta heti, äläkä pommita vastapuolta tukehduksiin tekstareillasi.
vaikka ne kilvan muuta väittää. Jokaisella vittumaisella prinseessalla meinaan on mies. Jos sinulla on vähänkin ulkonäköä, ei haittaa miten vittumainen, oikutteleva ja vaikea olet. Miehet kuolaa perässä ja saat kenet haluat. Pikkusormea koukistamalla. Miehet jopa maksaa kaiken. Ja kulkee ylpeinä vieressäsi. Ja kilteillä perhetytöillä tai tavallisisilla, mutkattomilla naisilla ei ole.
veemäistä ei jaksa kauaa esittää jos ei ole luonteeltaan koko ajan sellainen...tiiän kans muutaman kieron ja veemäisen tyttelin, joiden perässä miehet juoksentelee,vaikka olisivat saaneet tuhannet pakit ja jos saa sanoa,niin enemmän itellä on ulkonäköä kuin näillä....en vaan osaa kieroilla,ei voi mitään....
olen siis tylsä...ei,en ole....en ole mielestäni helppo kun olen aika vaativa,enkä esitä miehelle että kaikki käy jos ei käy...mutta en heti torju epäkiinnostavaa miestä vaan käyttäydyn ystävällisesti...toisin kuin nämä veemäiset,jotka ilkeästi voi sanoo,et painu..... ja silti nää miehet soittelee perään.....mutta..ei tää nyt maata kaatava ongelma ole,piti vaan tulla oma näkemys esittää asiasta....
Se että joku mies pitää vittumaisesta ämmästä ei johdu siitä vittumaisuudesta vaan siitä naisen ulkonäöstä. Tälläinen nainen on varmaan vaan todella kaunis ja moni mies antaa paljon anteeksi sen ulkonäön takia. Jos sä olet ruma ja vittumainen niin ei se auta yhtään mitään, menetät viimeisenkin mahdollisuuden. Kaunis voi olla vittumainen ja silti saa miehiä. Vittumaisuus ei ole se mistä miehet pitää, vaan se kauneus.
myös täällä. Monta kertaa on tuntunut, että pitäisi muuttua kiltistä ja mutkattomasta, lempeästä ja uskollisesta naisesta v*maiseksi bitch'iksi..silloin kait äijät kuolaisi perään!
"Saan kyllä miehet ihastumaan itseeni ilman sen kummempaa yrittämistä," tossa kohdassa kosahti keittos pohjaan. Parempi onni ensi kerralla. :)
Mä haen naista joka tykkää musta. Hankaluus on luonteenpiirre. Se ei ole sitä että toinen ei pitäisi minusta. Oikukas nainenkin usein kuitenkin jotenkin osoittaa välittävänsä ja haluavansa seuraani. Mukavuus ja helppous (nimenomaan sosiaalisesti) voi tarkoittaa sitä että nainen peittelee sitä nätisti ettei oikein piittaa. Se on itseasiassa ristiriitaisempaa koska oikukkaasta tietää paremmin että kun se edes hiukan vihjaa että oon hyvä ja toivottu - se myös tarkoittaa ihan oikeasti sitä. Sit mukavissa on sellainen ongelma että jos mä munaan jossain vaiheessa niin mukavat yleensä vaan hymyilee ja kaikki on MUKA ok. Sit kun en tajua että tää tapaus ei tykkää tästä ja tästä niin lopulta se tilanne paisuu pinnan alla ja nainen lähtee vetään ja mä jään miettiin mitä vittua oikein tapahtui. Hankala nainen sensijaan tökkii vähän liikaakin mutta se ei sentään kerää itseensä niitä paskoja fiiliksiä vaan asiat ja vaatimukset ja toiveet tulee heti ilmi. Jos noi ongelmakohdat pystyt hoitaan mukavanakin niin olet hankalaa parempi. Onnistuuko?
Olen huomannut aivan saman ilmiön. Olen joustava, huumorintajuinen ja monipuolinen, en kiukuttele mistään, en ole nirso ruoan suhteen, en pelkää kulttuuria, liikuntaa, hyönteisiä enkä pimeää metsää. Olen rento ja luonteva missä vain ja nautin elämästä täysin siemauksin. En ole mikään lapanen, minulla on omat mielipiteeni ja mieltymykseni ja paljon voimaa mutta voin antaa ilomielin periksi tekemättä asioista suurta numeroa. Ja olen yksin. Sitten seuraan sivusta miten rumasti monet naiset puhuvat miehilleen, millaisia ehtoja asettavat, miten komentelevat - ja miehet tottelevat nöyrästi ja tuntuvat jopa pelkäävän vaimoaan! Mutta pysyvät kiltisti vierellä. En kuitenkaan aio muuttua enkä voisikaan. Olen uskollinen omalle itselleni ja nautin edelleen elämästä niiltä osin kuin se yksin on mahdolista - ja sitähän se on aika pitkälle. Eräs mies jopa jätti minut koska iloitsen kuulemma liian pienistä asioista! No, toivon että hän löytää naisen joka ei iloitse liian vähästä - siinäpä sitten riittääkin työsarkaa loppuelämäksi.
"Eräs mies jopa jätti minut koska iloitsen kuulemma liian pienistä asioista! " Kannattaako jättäjien loruja uskoa? Useimmiten jättäjä kohtelee jätettävää silkkihansikkain.
Tuollaiset ihmiset ovat todella arvokkaita ja harvinaisia. Älä vaan ikinä muutu. Varmasti löydät miehen, joka osaa arvostaa sinua. Terveisin vuosia valitusta, ininää ja kettuilua kunnellut mies...(onneksi ei enää).
En aiokaan muuttua - minkäs minä luonteelleni mahtaisinkaan. Seuraan vain sivusta miten riivinraudat kulkevat miestensä kanssa ja ihmettelen. Onneksi olen hyvää seuraa itsellenikin ja hyvän parisuhteen jälkeen lähinnä paras vaihtoehto onkin yksinolo. En ymmärrä miksi pysyä suhteessa jos molemmilla ei ole siinä hyvä olla.
"Minä olen kiva, nätti ja älykäs. Saan kyllä miehet ihastumaan itseeni ilman sen kummempaa yrittämistä, mutta sitten kun kohdalle sattuu oikeasti kiinnostava tyyppi, en kelpaakaan. " Sinua oikeasti kiinnostava tyyppi = mies, joka saa suurimman osan naisista ihastumaan itseensä ilman sen kummempaa yrittämistä ja on muutenkin erittäin haluttavaa tavaraa. Hänellä on paljon valinnanvaraa ja ilmeisesti sinun eväät jossain vaiheessa matkaa vain loppuvat kesken. Yritäppä leikkiä prinsessaa, niin mies katoaa vielä nopeammin.
eri miehiin. Eivät kaikki naiset mielly samaan/samanlaisiin miehiin. Selviä makueroja on.
käynyt näin monia kertoja, en ole viehättänyt miestä tarpeeksi koska olen ollut LIIAN mukava.. Tulin siihen tulokseen, että tasapainoinen rakastava suhde ei kelpaa, mies haluaa pelastaa naisen jolla on jo aiemmin ongelmia ja ilmeisesti pitää siitä että suhde on täyttä draamaa ja riitelyä. Olen ollut ystävä yli 10 vuotta erään miehen kanssa ja olemme olleet jossain vaiheessa ihan siinä rajoilla että olisimme enemmänkin kuin ystäviä. Mies kuitenkin sanoi, että häntä pelottaa ryhtyä suhteeseen kanssani. Vuodesta toiseen katson kun hän seurustelee juoppojen, narkkareiden ja hakattujen yksinhuoltajaäitien kanssa.
Minä olen sellainen hankala mies, vedätän herneen nenään alta aikayksikön. En ole oppinut miellyttämään tai olemaan vaatimaton asioissa jotka on mulle tärkeitä. Kaivan totuuksia esiin vaikka se sattuisikin. En pyytele anteeksi ennenkuin huomaan tehneeni virheen joka on yleensä aivan liian myöhään. Aika todella kehnosti menee naisrintamalla. En ole yhteensopiva. Varmasti saisin sutkin hiileentymään ja ärtymään itseeni. Ei todellakaan siksi että sitä haluaisin - vaan siksi että se tapahtuu kun minä olen minä. Oikeastihan haluan tulla kohdatuksi, arvostetuksi ja rakastetuksi niinkuin varmasti kaikki muutkin ihmiset. Mä vaan en osaa "ansaita" sitä oikealla tavalla. Siksi minua vaikeaksi kutsutaankin.
sovittais yhteen. Tai sitten ei. Mutta olispa tota äksöniä ainakin.
Pyytämällä tulee? No ei tule. Katsos siinähän se onkin kun mä en miellytä koskaan, vahingossakaan. Jos haet sitä actionia niin olen joko poissa tai katson pitkään että mitävittua? Sitten jos toinen onkin seesteinen ja yhteistyökykyinen niin pakkohan siitäkin on se ongelma löytää vaikka väkisin, ja yleensä se sitten löytyykin ja ellei muusta niin siitä että on niin vitummoine hinku etsiä niitä ongelmia.
Olen aika hankala persoonaa,en osaa itseäni tarkasti määritellä. Mutta prinsessa en todellakaan ole.En nirppanokka tms. Suutun helposti,etenkin jos toiset ei tee mieliksi,lue ajatuksiani,itken ja parun pienistäkin asioista. Sanon suoraan asiat,jotka ei minua miellytä. Kompromissit eivät ole vahvin alueeni. Tosin,osaan iloita pienisäkin asioista. Sen olen huomannut,että toiset miehet hakevat teen keittelijä, toiset ei. Minulla on monta suht pitkää suhdetta takana ja myönnettäköön,että ne ovat kaatuneet minun mahdottomaan luonteeseen. Ja monet ovat antaneet pakit nopeastikin suhteen kehittyessä. Olen aina ihastunut nk kilttiin miehiin. Sellaisiin jotka haluavat miellyttää ja taipua. Tai sitten luikkivat pakoon nopeasti. Olisi mielenkiintoista tietää miten suhde onnistuisi sellaisen miehen kanssa,joka olisi yhtä hankala luonteeltaan kuin minäkin.Tosin,mahtaako sellaiset miehet juuri haluta sellaisen vähän nössäkkään naisen? Itsellä ei kuitenkaan ole hyvä olla sellaisesaa suhteessa jossa toinen vain tekee niin kuin sanotaan,kaipaisin pikkaisen haastetta.
Että jos kohtaa kaltaisensa molemmat sitten seestyvätkin koska toinen oman vaikeutensa kautta ymmärtääkin toista ja osaa tehdä - ei välttämättä sitä mitä toinen haluaa - vaan sen mikä on tilanteessa oikea ratkaisu? "Tosin,mahtaako sellaiset miehet juuri haluta sellaisen vähän nössäkkään naisen?" Mikä on nössäkkä?
toisen kurkussa kiinni. Mutta olen monesti miettinyt,että varmasi onnistuisin suhteissa paremmin jos mieskin olisi vähän hankalampi luonteeltaan. Tekisi niin kuin haluaisi,eikä jäisi kuuntelemaan turhia kitinöitä. Nössäkkä= nössö,vässykkä,teen keittäjä, hiiri jne....
tän mun vittumiasen luonteeni sen toisen luonteeni alle. Olen vittumainen,mutta myös monen mielestä valloittava ja siksi kai jotkut on jaksanu mua pidempääkin.
Kun saat miehen tekemään mitä haluat, niin saatko niin sanotun clit-bonerin?
mikä on clit-boner? Mutta en ole laisinkaan varma haluanko edes tietää...
Suomenna niin tajuat. :)
Mä nyt yleensäkin teen niinkuin teen... mut koska toi on jotain täysin erilaista kuin mikä mun mennyt suhteeni oli niin toi kuulostaa jollain kierolla tavalla hyvältä. Sä ilmeisesti sitten myös osaisit olla vaikean kanssa silleen että edes ne piikkiset kohdat ei sais sua kuitenkaan lopettamaan niin että suhde pysyis kuitenkin kasassa?
noi teinivuodet eikä noi uudet sivistysanat kuuluu enää/vielä omaan sanavarastoon. Anteeksi kamalasti.
yleensä suomeksihan täällä kijoitellaan, josta päästäkin siihen,ett suomi ja suomalasiet on kovaa vauhtia lainaamsaa kovasti sanoja englanninkielestä. OT: Esim nämä kaikki naurettavat destiat ja itellat jne...Jos menee vaikka vain ihan saksaan tai italiaan niin eipä siellä missään mitään englanninkielisiä sanoja missään näy. Mutta kun on niin surullista kun suomalainen on niin hukassa oman identiteettinsä kanssa että sitä täytyy hakea ihan ulkomailta. Muutetaan nyt vielä kadutkin englannin kielelle. En kuulu enää teinisukupolveen enkä myöskään asu Helsingissä. Siksi en ymmärrä miksi täytyy sanat lainata ulkomailta kun niillä on ihan suomalainenkin vastine. Turhaa esittämistä. Suomi on junttikansa eikä sitä mitkään sanat muuta. Voi vittu sentään.
tai suhteesta. Jos toinen on vaan koko ajan sitä "hankalaa" ja ärsyttävää niin eihn sitä silloin loputtomiin jaksa. Mutta jos tämä hankaluus tulee esiin silloin kun asioista ollaan eri mieltä,pätösten aikana ym, niin tuskin silloin olisi syy lopettaa suhdetta. Mutta kuten jo aiemmin sanoin,en tiedä millaista on elä parisuhteessa toisen hankalan kanssa. Se voi olla hyvinkin helppoa. Mutta MattiJaMervi-suhdetta en tahdo.:D (ei oo naurun asia)
Kai se on parasta jos tietää että saa olla itsensä eikä se ole toiselle este tykkäämiselle. Ja kai siinä sanonnassa on perää että "samanlaiset lapset leikkii keskenään". "Mutta MattiJaMervi-suhdetta en tahdo.:D (ei oo naurun asia) " Mä ajattelin ihan samaa noin esimerkkinä :) Jos oliskin Metti ja Marvi niin että sen kaiken agressiivisuuden korvais hellyydellä niin se olis enemmän mun juttu.
Suomi suomalaisille ja rautaa rajalle!
Englannin osaaminen on ollut vain teinien juttu? Taino eihän ikäloput ihmiset nyt osaakkaan yhtään englantia, mutta vähänkin enemmän kouluja käynyt ihminen osaa. :) http://www.sanakirja.org/ Sieltä voit suomentaa noi sanat, löytyy ihan sanakirjasta joten ei ne mitään uusia sivistyssanonja ole.
Vaikka toki harvinaisen mitäänsanomattomia nimiä Destia ja Itella ovat, eivät kumpikaan kuitenkaan ole englanninkielisiä sanoja, minkä jo kielitaidottomampikin huomaa.
vaan yleensä kun ollaan pirun kansainvälistä ja unohdetaan se mitä oikeasti ollaan. Ja tiedoks sulle, en jaksa sun näsäviisastelua. Missään muussa maassa ei unohdeta omaa kieltä ja omia perinreitä niin kuin suomessa. Vaioletko kenties kiinassa nähnyt edes,että metro olis kirjotettu niin että länsimaalanenkin se tajuis?
miksi ei voi suoraan sanoa että asoita oikeilla nimillä vai mitä ihme pyhimyksiä täällä on...?
Kysymys oli hankalista naisista.
Kysymys oli siitä, saako hankala nainen kiksejä hankalana ollessaan ja alistaessaan miehiä julmasti ja kunnianhimoisesti. Ja sitäpaitsi SE kuuluu joka keskusteluun.
mut eihän se onnistu. Kyllä pitää saada olla oma persoonaa. Tietysti pitäis aina muistaa,että vaikka onkin hankala tapaus,niin ei toista silti tahallaan saa loukata. Mutta eiköhän noi luonteenpiirteet vanhenemisen myötä tasaannu?:) Tai sitten ei. Sen olen kanssa huomannut että monet miehet on kysynyt multa ihan lyhyenkin tuttavuuden jälkeen olenko ainoa lapsi,koska käyttydyn tietyllä tavalla. No en ole. Ja kaveritkin kun niilläjoskus voi mennä hermot alkaa helposti kritisoimaan,että olen hemmoteltu kakara. Vaikka en todellakaan ole edes sitä. En ole syntynyt kultalusikka suussa. Kaukana siitä.
No en minä nyt julmasti alista ketään. Enkä saa siitä mitään.
mielestä noi "ainoa lapsi"-yleistykset on vähän tyhmiä. Mitä siis itsekin teit. Yleistykset on aina pieleen meneviä ja huonoja asioita. Joko et tunne tarpeeksi ihmisiä, että olisit huomannut, että "ainoa lapseus" ei ole mikään absoluuttisesti luonteenpiirteitä määräävä asia, tai sitten et vaan ole edes jaksanut ajatella asiaa vaan mielummin tukeudut stereotypioihin. Tiedän jopa sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat ainoita lapsia ja niiden vanhemmilla on ollut se ainoa lapsi-stereotypia päässään ja ovat tehneet kaikkea muuta kuin hemmotelleet. Veikkaisin, että tuo ei edes ole kovin harvinaista. Ihan samalla tavalla yleistykset ei päde monilapsisiin perheisiinkään. Kuten ilmeisesti olet huomannut.
sanoin,että minulta on kysytty olenko ainut lapsi. Eikä vain yhtä kertaa. Kyllä minä tiedän, että ainoita lapsia on erilaisia,ihan niin kuin meitä joilla on sisaruksia.
"koska käyttydyn tietyllä tavalla." -> "kaveritKIN kun niilläjoskus voi mennä hermot alkaa helposti kritisoimaan,että olen hemmoteltu kakara. Vaikka en todellakaan ole edes sitä. En ole syntynyt kultalusikka suussa." l. verrannollistat ainoaksi lapseksi olettamisen ja hemmotelluksi kakaraksi kritisoimisen.
Jos olet alle 25v niin mulla on sulle huonoja uutisia. Tälleen yli kolmekymppiseksi tultuani tietyt luonteen huonot piirteet on lähinnä kärjistyneet. Siihen mihin meni ennen pari tviikkoa pistää alkavan suhde-pyörän kumit tyhjiksi, kadottaa satula ja saada etulamppu vinoon menee nykyisin... tunteja. Luonteenpiirteet siis... jalostuvat. Joka ei välttämättä ole kauhean hyvä juttu. Tavallaan siksikin haluaisin sellaisen ihmisen jonka kanssa kinata ja ärtyillä turvallisesti. Minussa on liikaa särmiä väärissä kohdissa ja niitä pitäisi hioa, ja mikäs se parempaa olisikaan kuin toinen samanlainen. Koska toinen puoleni on herkkä ja haavoittuvainen, altis ja luottavainen pohjimmiltaan ei se toinen saa olla mikään sosiopaattinenkaan. Sellaisia kammoksun. Minä olin ainut lapsi ja sain usein tahtoni läpi liiankini helposti. Lisäksi ainut vanhempani oli altruistinen luonne. Olen saanut siis kehittyä tälläiseksi ihan rauhassa. Toisaalta kuten sinäkään - ei kultalusikasta ollut tietoakaan. Sensijaan legoja, kirjoja ja palapelejä lapsuudessani riitti, kaikki todelliset typeryyteni olen tehnyt vasta aikuisiässä, lapsena ja teininä olin hemmetin kiltti. Vaikutat mukavalta. Taitaa olla hurmaava puoli esillä nyt?
No olen toivonut,että ajan kanssa oppii itsehillintää ja enemmän toisen tunteiden ja toiveiden kunnioittamista,mutta kun luin tekstisi niin huomasin kyllä,että itsekin olin lapsena kiltti ja teininäkin. Ehkä yritän parisuhteessa saada menetettyä aikaa takaisin. Minulle pidettiin teini-iässä melko kovaa kuria enkä uskaltanut juurikaan kapinoida luotuja sääntöjä vastaan. Tosin olen kaiken saanut paljon helpommalla kuin esimerkiksi siskoni,joka on minua 7 vuotta vanhempi. Ehkä juuri siksi voin yleisesti vaikuttaa siltä,että olisin ainut lapsi,koska noin samanikäisiä sisaruksia minulla ei ole. Huomaan olevani pompotteleva luonne,pyydän sitä ja tätä. Tee leipä,anna mehua jne...Äitini on aina tehnyt kaiken valmiiksi "eteeni" ei ole edes omenaa tarvinnut kuoria itse kun on vain pyytänyt niin se on annettu. Mutta en ole mikää uusavuton:D Osaan leipoa,tehdä ruokaa ja vaihtaa jopa pyörän kumin:D
epävarma aina toisen tunteista. Ja kun on välillä inhottava, on entistä epävarmempi toisen tunteista. Itse olen taas tosi herkkä jos toinen sanoo pahasti. Vedän herneet nenään ja kiukuttelen. Eli itse saan olla miten tykkää mutta toisen täytyy olla kiltti minulle. Ja jos se kiltti mies sattuukin menettää malttinsa ja tiuskasee, olen valmis jopa kerämään kamani ja huutaa vielä perään ettenkö kelpaa tälläisena. Hankalaa.
Voi luoja mikä tyyli :D ... toi on just sellaista menoa että osan aikaa varmaan naureskelisin temppuiluillesi ja sitten osan aikaa olisin hiilenä tai huolena. Mä olen jollain tapaa peilikuva tosta mut silti jotenkin toi on tuttuakin. Osaan olla helvetin avulias, tehdä sitä sun tätä ja ihan oikeasti palvella koska koen sen oikeaksi kohtuudessa. Toisaalta sitten kun itsekkyysvaihe iskee niin ei vois vähempää napata ja meen tasan siitä mistä itse haluan - eli pidän huolen ihan itse siitä että en joudu alistetuksi vaan saan oman osani, joko suosilla tai sitten väkisin. Mut toi mitä sanot... "olen valmis jopa kerämään kamani ja huutaa vielä perään ettenkö kelpaa tälläisena." toi olis kova pala. Mulle suhde niin kauan kuin ollaan yhdessä ja haluan olla sen toisen kanssa niin mä en koskaan tee mitään joka vois loukata sitä yhdessäolemista. Jos kumppanini alkais käyttään suhdetta taisteluvälineenä niin mä menisin varmasti shokkiin siitä, sen verran murhaavaa moinen on... toisaalta mä en myöskään taipuisi vaan varmaan pillahtaisin itkemään tai vetäsisin herneen nenään silleen kunnolla ja syvään. Mutta kenties sitten ei tarvitsisi huudella perään vaan naamalle... Ja naulaksi arkkuun mä osaan teeskennellä täydellisesti. Osaan vetää herra täydellisen luonnetta melkein rajattomasti. Jos tuntee mut ja kaikki näyttää menevän todella hyvin jatkuvasti niin silloin on syytä huolestua. Jos tota showta jatkuu liian kauan niin tilannetta ei voi enää korjata jos päätän lähteä, jonain päivänä mä vaan kerron että tää loppuu nyt eikä voi peruuttaa. Mielummin siis olisin ihan itseni vaikka luonteessa vaikeat piirteet onkin. Koska sitten kun homma toimii niin mä olen sit se unelmien kiihkeä rakastaja niin henkisesti kuin fyysisestikin naiselle jota haluan ... kai se on vaan hyväksyttävä ja opittava elään sen kanssa että päivä tarvii yönsä ja kesä talvensa, hiiri kissansa ja kissa koiransa ja koira remminsä ja niinpoispäin ... :)
?
Kysy seuraavaksi vaikka: Haluatko pienen munan? Monilla pienimunaisilla miehillä tuntuu olevan isotissinen kumppani. Joten pitäisikö sinun ryhtyä pienimunaiseksi? Ajattele päälläsi, älä perseelläsi.
tykkää liian kilteistä naisista. Tiedän tämän koska olen miesvaltaisella alalla töissä ja kaverini ovat melkein kaikki miespuolisia. Muutama heistä on jopa suoraan sanonut että mitä hankalempi sen parempi, "the chase is better than the catch" jne. Pieni kiukuttelu on kuulemma naisellista ja sähäkkyys ja villiys in. Piilovittuiluakin harrastavat hyvin useat seurustelevat naiset miesten hymistellessä ihaillen vieressä. -Se on villi nainen tuo meidän --- jne ihaili eräs miesystäväni tyttöystäväänsä, tämän heittäessä miestä naamaan hanskoilla. Koko miesporukka nauroi hyväksyvästi. Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä. En itse voisi olla ilkeä narttu joten olen ajatellut jotten kelpaa tällä tavalla, olen sitten ilman. Eikä kyse ole siitä että olisin joku tossukka jota voi kyykyttää, minulla on hyvin vahvat mielipiteet jotka tuon tiukan paikan tullen esille, mutta kunnioitan toista ihmistä niin paljon etten halua "murskata" tätä kommenteillani tai nöyryyttää julkisesti vaikka voisinkin. Viha on helppoa, rakkaus vaatii rohkeutta.
Kiinnostavuus on ainakin mulle aina tärkeämpää kuin kivuus. Jos ei ole liian kuspiä ja heittää stimuloivaa kiusotteluläppää, se voi tehdä naisesta aika kiinnostavan. Leikkimielisyys on myös hyvä juttu.
että pieni vittuilu piristää aina ;) Minua ei kyllä kiinnosta mikään lapsellinen reviiritaistelu tai toisen hermojen koettelu, joten taisimme löytää ongelman ytimen :)
"totuudet" kannattaa pitää ihan siellä omassa pienessä pääkopassa. Mikään ei ole parempaa kuin kiltti, ujo tyttö joka omaa valtavirrasta poikkeavan ajattelutavan.
valtavirrasta poikkeava ajattelutapa? Mistä sä tiedät mitä kaupungilla kulkevat ihmiset ajattelee? Vai tarkotaks nyt jotain kiihkovastustajia jotka roikkuu nostureissa tvolla? tai jotain polittiisesti erittäin vasemmalla olevia?
tavallaan vähän ärsyttävää yleistämistä, koska ihmiset voi olla kilttejä ja huolehtivia, vaikka niissä olisi tosi leimahtava ja ärhäkkä puolikin. Ei se tarkoita, että on narttu, jos suuttuu läheisilleen, vai tarkoittaako? Minä ainakin olen luonteeltani huolehtiva. Ihan niinkin, että jos vaikka siskoni soittaa ja sanoo vitsillä, että on nälkä, niin menen tekemään sille ruokaa ettei olisi nälässä. Ja toisaalta sitten olen sylkäissyt poikaystävän naamaan jne. Ne on vaan tunteita, joissa on kaikissa sama voimakkuustaso.
Hmm.. Tää on niin laaja ja pitkä käsite etten mä edes jaksa alkaa ihan juurta jaksaen selittämään mikä on mun mielestä valtavirtaa ja mikä ei. Mutta sanotaanko näin, että ihan sama ootko sä demari tai persu tai vihree niin ne kaikki on mun mielestä valtavirtoja. Se kahlitsetko sä itsesi johonkin puuhun estääkses jonkun metsän kaatumisen on valtavirtaa mulle. En nyt tarkota kuitenkaan sitä, että pitää vastustaa kaikkea vain yrittääkseen erottua massasta. Eli tyyliin "kapinoin koneistoa vastaan joten pukeudun kuin pelle". Yhä sitä valtavirtaa. :) Enhän mä ikinä voi 100% varmuudeksi tietää mitä kaikki muut ajattelee, mutta oon mä tässä huomannut kuinka paljon mun ajatukset ja näkemykset elämästä poikkeaa muista ihmisistä joten oon mä aika varma ettei kauhean moni ajattele kuin itse ajattelen. Enemmänkin jos joku haluis tietää mikä on mun mielestä valtavirtaa ja mikä ei niin tää homma pitäs tehdä niin päin, että se henkilö kysyy multa asian x ja kerron mielipiteeni. Koska muuten täs menis loppu ilta kun kirjottasin sitä stoorii tänne. :)
No jos syljetään toista naamaan, niin ollaan liian pitkällä. Tunteita pitäis pystyä hillitsemään. Leimahtaa voi varmaan pelkästään sängyssäkin? Maailman vankilat täyttyvät ihmisistä jotka eivät pysty hillitsemään impulssejaan.
taidan olla todella hankala joskus. Mulle on sanottukin suutuksissa, että teen ihmiset hulluksi ja hajotan niiden mielen. Mutta silti olen kelvannut. Tilanteessa, jossa silloin kun olen suuttunut toinen on ollut soittamassa kriisipuhelimeen, niin sen tilanteen tasoitettua on kuitenkin aina sanonut, että kun muuten olet mukava niin ei ne riidat haittaa ja yrittänyt suhtautua niihin positiivisesti. Mutta tunne on ollut, että olen kelvannut niistä huolimatta. En todellakaan niiden takia :D Suutuksissani tallaan aina toisten yli ja kellään ei ole yhtään kontrollia minuun. Kukaan ei edes uskalla laittaa paljoa vastaan, eli taidan olla aika kamala :) Toisaalta jos joku joskus laittaisi säälimättä vastaan, se voisi olla erikoista. Mutta nimenomaan olen kelvannut siitä huolimatta, en sen takia. Tai no, ehkä siinä on yksi asia, joka voi olla siihen liittyvä. Ehkä jotkut ajattelevat niin, että aina kilteillä ja ei-riidanhaluisilla ihmisillä ei pala sitten tunteet niin kovin kuumina intohimossakaan. Ja ehkä sellainen pieni sitoutumiskammoisuus minussa on ollut enemmänkin positiivinen asia kelpaamisen kannalta, olen huomannut. Ehkä jotkut miehet kokevat sen piristäväksi vaihteluksi, että saavat kerrankin itse olla se osapuoli, joka painostaa naimisiin menemisestä ja lapsien hankkimisesta ja sitoutumisesta ylipäänsä. Ainakin mitä minulle on kerrottu, niin jotkin entiset naiset ovat osanneet olla niiden asioiden kanssa hyvinkin vaativia, enkä ole ikinä huomannut, että niistä asioista olisi puhuttu kovin iloiseen sävyyn. Tai siis olen ja en ole sitoutumiskammoinen, mutta en jaksa selittää sitä. Riippuu tilanteesta. Mutta tuli varmaan pointti esiin. Mutta tuo en ehkä sellainen selkeä looginen asia tuo riidanhaluisuuden mahdollinen suhde intohimoisuuteen mitä nyt tuli mieleen.
Minä taas törmään miehiin, jotka haluavat nimenomaan sen kiltin naisen. Olenkin ottanut tavakseni kysyä mieheltä heti kuin vain mahdollista, et minkä luonteisesta naisesta hän tykkää. Jos vastaus on kiltti, niin silloin on parempi häippästä. Ps. En ole kuitenkaan veemäinen ämmä, vaikken kiltiksi itseäni kuvailisikaan.
Luonne. Luonne ja aaltopituus ovat pitkällä tähtäimellä tärkeämpiä kuin tissien ryhti ja perseen muhkurattomuus jotka tosin nekin rehellisesti sanottuna ovat osa laatutekijöitä. Ei omituisia pelejä, venkoilua, prinsessailua tai muita tyypillisiä ämmien pelejä ja pelleilyjä. Yhden tällaisen neitosen olen elämäni aikana tavannut - ja oli tietysti varattu.
Ei käy seksielämä tylsäksi. Jos on sellasta naista kokeillut tietää mistä puhun...
hankalan miehen,joka ei lankea heti jalkojeni juureen eikä lepertele tai vain myötäile ja ole samaa mieltä tai tee mitä käsken....mut jos molemmat ollaan hankalii?...
mutta kuulostat kyllä yksinkertaiselta ja hankalalta.
En ole oikukas koska olisin pettynyt miehiin,et olisin halunnut miestä.Johtopäätöksesi minun (esim.) oikukkaasta kiemurtelusta miesten edessä, "heidän yrittäessä flirttiä" (kenties?Onko näin?), on sitä, että en halua harrastaa seksiä.Ilmeisimmin en ainakaan siellä just silloin.Ja facta factum, en ylipäätään halua seksiä ollenkaan, vaan ruokaa.Ja rauhaa esim. kirjaan keskittymiseen.En tykkää miehistä,ne haisee hielle lähituntumassa, piste.Leiki sinä vain minua oikukkaana, joka ei sitten petykään, koska on Ms Venezuela.En haluaisi olla liian hyvännäköinenkään,koska se olisi U-käännös jokatapauksessa,miehelle kuin miehelle, deodorantilla tai ilman.
Get Real,Guy behind the whore who is a killer-saint.