Kivulias imukuppisynnytys?

Nämä jutut vahvistavat päätöstäni olla hankkimatta omia, biologisia lapsia. Synnytys pelottaa aivan liikaa. Adoptiota olen harkinnut. Nyt joku tietysti tulee sanomaan, ettei minusta edes äidiksi olisi, koska en uskalla synnyttää alakautta. Olen miettinyt itsekin, että onko minulla edes oikeutta hankkia lapsia (edes adoptoimalla) pelkoni takia... Mikään pikkutyttö en enää ole, vaan lähes kolmekymppinen. Pelottavinta on juuri se, että vaikka miten "avoimin mielin" synnytykseen menisi, niin koskaan ei voi tietää, mitä eteen tulee, kauanko synnytys kestää, tuleeko repeämiä, ehtiikö saada tarvittavia kipulääkkeitä, joudutaanko käyttämään imukuppia yms. Hattua nostan kaikille, jotka uskaltavat synnyttää.

hui apua kirjoitti:

Nämä jutut vahvistavat päätöstäni olla hankkimatta omia, biologisia lapsia. Synnytys pelottaa aivan liikaa. Adoptiota olen harkinnut. Nyt joku tietysti tulee sanomaan, ettei minusta edes äidiksi olisi, koska en uskalla synnyttää alakautta. Olen miettinyt itsekin, että onko minulla edes oikeutta hankkia lapsia (edes adoptoimalla) pelkoni takia... Mikään pikkutyttö en enää ole, vaan lähes kolmekymppinen. Pelottavinta on juuri se, että vaikka miten "avoimin mielin" synnytykseen menisi, niin koskaan ei voi tietää, mitä eteen tulee, kauanko synnytys kestää, tuleeko repeämiä, ehtiikö saada tarvittavia kipulääkkeitä, joudutaanko käyttämään imukuppia yms. Hattua nostan kaikille, jotka uskaltavat synnyttää.

Lue lisää

ja onneksi ei tarvinnutkaan. Mielestäni sairasta, että jos lapsi ei mandu tulemaan, leikataan äitiä isommaksi, kuten jotain lehmää. Omani sain sektiolla, enkä olisi muuhun suostunutkaan!

halunnut synnyttää kirjoitti:

ja onneksi ei tarvinnutkaan. Mielestäni sairasta, että jos lapsi ei mandu tulemaan, leikataan äitiä isommaksi, kuten jotain lehmää. Omani sain sektiolla, enkä olisi muuhun suostunutkaan!

Lue lisää

leikattiinkin, jos kerran lapsesi sait sektiolla.

hui apua kirjoitti:

Nämä jutut vahvistavat päätöstäni olla hankkimatta omia, biologisia lapsia. Synnytys pelottaa aivan liikaa. Adoptiota olen harkinnut. Nyt joku tietysti tulee sanomaan, ettei minusta edes äidiksi olisi, koska en uskalla synnyttää alakautta. Olen miettinyt itsekin, että onko minulla edes oikeutta hankkia lapsia (edes adoptoimalla) pelkoni takia... Mikään pikkutyttö en enää ole, vaan lähes kolmekymppinen. Pelottavinta on juuri se, että vaikka miten "avoimin mielin" synnytykseen menisi, niin koskaan ei voi tietää, mitä eteen tulee, kauanko synnytys kestää, tuleeko repeämiä, ehtiikö saada tarvittavia kipulääkkeitä, joudutaanko käyttämään imukuppia yms. Hattua nostan kaikille, jotka uskaltavat synnyttää.

Lue lisää

pelkäsin synnytystä valtavasti jo ennen raskautta. Mietin kanssa pitkään uskallanko koskaan tehdä omia lapsia. Kun sitten tulinkin raskaaksi, niin mitä lähemmäs mentiin laskettua aikaa sen vähemmän enää jännitin. Luonto siis hoiti asiaa omalta osaltaan. Viime hetkillä suorastaan odotin että pääsen synnyttämään ja pääsen eroon mahasta :) Nyt olen kolmen lapsen äiti, kaikki alateitse syntyneitä eikä mitään komplikaatioita ole ollut. Olen tietysti onnekas tässä tapauksessa, mutta halusin kertoa että suurin osa synnytyksistä kuitenkin sujuu varsin hyvin. Aina on hyvää huolta pidetty ja vain positiivista sanottavaa sairaalasta, kätilöistä jne. Mitään traumoja ei siis ole jäänyt ja jos lapsiluku ei olisi täynnä olisin valmis synnyttämään vieläkin :)

... kirjoitti:

pelkäsin synnytystä valtavasti jo ennen raskautta. Mietin kanssa pitkään uskallanko koskaan tehdä omia lapsia. Kun sitten tulinkin raskaaksi, niin mitä lähemmäs mentiin laskettua aikaa sen vähemmän enää jännitin. Luonto siis hoiti asiaa omalta osaltaan. Viime hetkillä suorastaan odotin että pääsen synnyttämään ja pääsen eroon mahasta :) Nyt olen kolmen lapsen äiti, kaikki alateitse syntyneitä eikä mitään komplikaatioita ole ollut. Olen tietysti onnekas tässä tapauksessa, mutta halusin kertoa että suurin osa synnytyksistä kuitenkin sujuu varsin hyvin. Aina on hyvää huolta pidetty ja vain positiivista sanottavaa sairaalasta, kätilöistä jne. Mitään traumoja ei siis ole jäänyt ja jos lapsiluku ei olisi täynnä olisin valmis synnyttämään vieläkin :)

Lue lisää

Niinhän sen kuuluu mennäkin. Nää sektio"äidit" eivät kyllä ole mun silmissä kunnolla valmiita äideiksi. Lapsen saamisessa tärkeintä on se lapsi. Jos ei osaa olla epäitsekäs edes tuossa niin ei pitäis hankkia ollenkaan. Tuollai se ihmisrotu heikkenee kun kaiken maailman tyypeille annetaan tollasia vaihtoehtoja että revitään vauva MAHAN kautta ulos! Ei se ole mikään syntymä!! Hyi

normaalisti synnyttävä kirjoitti:

Niinhän sen kuuluu mennäkin. Nää sektio"äidit" eivät kyllä ole mun silmissä kunnolla valmiita äideiksi. Lapsen saamisessa tärkeintä on se lapsi. Jos ei osaa olla epäitsekäs edes tuossa niin ei pitäis hankkia ollenkaan. Tuollai se ihmisrotu heikkenee kun kaiken maailman tyypeille annetaan tollasia vaihtoehtoja että revitään vauva MAHAN kautta ulos! Ei se ole mikään syntymä!! Hyi

Lue lisää

Arvasin tämänkaltaiset kommentit. Vai että sektio"äidit" :( Minusta tuollainen asenne on surullinen. En ymmärrä, miksi se on keneltäkään pois, jos joku toinen synnyttää sektiolla? Olisin valmis maksamaan itse sektioni, jos vain se olisi mahdollista. En tajua, miksi se muita naisia niin suututtaa. Sektiohan on äidille jopa riskialttiimpi kuin alatiesynnytys. Silti sektiota haluavia pidetään itsekkäinä. En ymmärrä. Tekeekö siis synnytyskipu vasta naisesta kunnon äidin? Miehen ei edes tarvitse synnyttää ja silti hän kiintyy lapseensa ihan yhtä lailla kuin nainen. Ja miksi naisen synnytyspelko on näin tulenarka aihe, mutta moni on sitä mieltä, että miehen ei ole pakko edes mennä mukaan synnytykseen, jos häntä se jostain syystä pelottaa/kammottaa. Silti miestä pidetään hyvänä isänä ja valmiina saamaan lapsen. Paha mieli tulee tuollaisista kommenteista, kuten "ihmisrotu heikkenee", "kaiken maailman tyypeille annetaan tollasia vaihtoehtoja", "hyi" ym. Pelko ei ole itsekkyyttä. Kukaan ei valitse pelkäävänsä.

hui apua kirjoitti:

Arvasin tämänkaltaiset kommentit. Vai että sektio"äidit" :( Minusta tuollainen asenne on surullinen. En ymmärrä, miksi se on keneltäkään pois, jos joku toinen synnyttää sektiolla? Olisin valmis maksamaan itse sektioni, jos vain se olisi mahdollista. En tajua, miksi se muita naisia niin suututtaa. Sektiohan on äidille jopa riskialttiimpi kuin alatiesynnytys. Silti sektiota haluavia pidetään itsekkäinä. En ymmärrä. Tekeekö siis synnytyskipu vasta naisesta kunnon äidin? Miehen ei edes tarvitse synnyttää ja silti hän kiintyy lapseensa ihan yhtä lailla kuin nainen. Ja miksi naisen synnytyspelko on näin tulenarka aihe, mutta moni on sitä mieltä, että miehen ei ole pakko edes mennä mukaan synnytykseen, jos häntä se jostain syystä pelottaa/kammottaa. Silti miestä pidetään hyvänä isänä ja valmiina saamaan lapsen. Paha mieli tulee tuollaisista kommenteista, kuten "ihmisrotu heikkenee", "kaiken maailman tyypeille annetaan tollasia vaihtoehtoja", "hyi" ym. Pelko ei ole itsekkyyttä. Kukaan ei valitse pelkäävänsä.

Lue lisää

pelkäävät, mutta rohkea tekee pelostaan huolimatta sen, mitä pitää. Luuletko sinä, että on äitejä, jotka eivät pelkää synnytystä? Pelko on luonnollinen tunne uuden, oudon ja tuskallisen asian edessä. Vain tunne-elämältään poikkeavat äidit voivat olla pelkäämättä. Onneksi suurin osa löytää itsestään tarvittavan rohkeuden, voittaa pelkonsa ja jatkaa elämää. Kuvittelepa, mitä tapahtuisi, jos kaikki synnytystä pelkäävät alkaisivat vaatia leikkausta.

että raukkis kirjoitti:

pelkäävät, mutta rohkea tekee pelostaan huolimatta sen, mitä pitää. Luuletko sinä, että on äitejä, jotka eivät pelkää synnytystä? Pelko on luonnollinen tunne uuden, oudon ja tuskallisen asian edessä. Vain tunne-elämältään poikkeavat äidit voivat olla pelkäämättä. Onneksi suurin osa löytää itsestään tarvittavan rohkeuden, voittaa pelkonsa ja jatkaa elämää. Kuvittelepa, mitä tapahtuisi, jos kaikki synnytystä pelkäävät alkaisivat vaatia leikkausta.

Lue lisää

Totta kai jokaista synnytys jonkin verran pelottaa. Minä en tunne vain pelkoa, vaan suorastaan pakokauhua ajatellessani synnytystä. Se ei ole jotakin pientä jännitystä tai pikku pelkoa jotakin uutta kohtaan. Sektio tai lapsen hankkiminen ei olisi minulle mikään hetken mielijohteesta tehty päätös tai helppo ratkaisu. Olen miettinyt asiaa paljon ja etsinyt tietoa synnytyksestä. Ei ole kyse mistään mukavuudenhalusta, vaan todellisesta pelosta. Se ei mene pois sillä, että minua pidetään raukkiksena tai kykenemättömänä äidiksi.

normaalisti synnyttävä kirjoitti:

Niinhän sen kuuluu mennäkin. Nää sektio"äidit" eivät kyllä ole mun silmissä kunnolla valmiita äideiksi. Lapsen saamisessa tärkeintä on se lapsi. Jos ei osaa olla epäitsekäs edes tuossa niin ei pitäis hankkia ollenkaan. Tuollai se ihmisrotu heikkenee kun kaiken maailman tyypeille annetaan tollasia vaihtoehtoja että revitään vauva MAHAN kautta ulos! Ei se ole mikään syntymä!! Hyi

Lue lisää

et sitten kauaa jaksanut pysyä poissa? samat ongelmat jylläävät pään sisällä edelleen. ihmisrotu on tosiaan heikennyt ja ainoa vaihtoehto sinulle olisi jälki-abortointi.

sitten vasta kirjoitti:

leikattiinkin, jos kerran lapsesi sait sektiolla.

sillai arvokkaasti sain lapseni enkä halunnut levitellä jalkojani tuntemattomien ihmisten nenän edessä. Ja tiedoksi. Alapää jäi entiselleen :D

normaalisti synnyttävä kirjoitti:

Niinhän sen kuuluu mennäkin. Nää sektio"äidit" eivät kyllä ole mun silmissä kunnolla valmiita äideiksi. Lapsen saamisessa tärkeintä on se lapsi. Jos ei osaa olla epäitsekäs edes tuossa niin ei pitäis hankkia ollenkaan. Tuollai se ihmisrotu heikkenee kun kaiken maailman tyypeille annetaan tollasia vaihtoehtoja että revitään vauva MAHAN kautta ulos! Ei se ole mikään syntymä!! Hyi

Lue lisää

katkera kun oot revenny, etkä koskaan enää nauti seksistä hyi sinua!

sitten vasta kirjoitti:

leikattiinkin, jos kerran lapsesi sait sektiolla.

kun leikellään alapäätä mikä ei ole normaalia.

....... kirjoitti:

kun leikellään alapäätä mikä ei ole normaalia.

vatsan auki leikkaaminen on sinun mielestäsi normaalimpaa kuin emättimen aukkoon tehty viilto? Ainakin keisarileikkauksen haava on paljon isompi. Eihän mikään leikkaus ole "normaalia" eikä kuulu luontoon. Lääketiede on kuitenkin keksinyt erilaisia leikkauksia ihmisten ja eläinten avuksi. Välilihanleikkaus on pienimpiä niistä, se ei vaadi leikkaussalia eikä nukutusta, usein ei edes puudutusta. Välilihanleikkaus on usein tarpeeton siinä mielessä, että lapsi tulisi ulos ilman sitäkin. Se on vain tarkoitettu estämään hallitsematonta repeämistä. Synnyttäjä voi kieltäytyä välilihanleikkauksesta paitsi niissä harvinaisissa tapauksissa, jolloin se on lapsen terveyden kannalta välttämätön.

sitten vasta kirjoitti:

vatsan auki leikkaaminen on sinun mielestäsi normaalimpaa kuin emättimen aukkoon tehty viilto? Ainakin keisarileikkauksen haava on paljon isompi. Eihän mikään leikkaus ole "normaalia" eikä kuulu luontoon. Lääketiede on kuitenkin keksinyt erilaisia leikkauksia ihmisten ja eläinten avuksi. Välilihanleikkaus on pienimpiä niistä, se ei vaadi leikkaussalia eikä nukutusta, usein ei edes puudutusta. Välilihanleikkaus on usein tarpeeton siinä mielessä, että lapsi tulisi ulos ilman sitäkin. Se on vain tarkoitettu estämään hallitsematonta repeämistä. Synnyttäjä voi kieltäytyä välilihanleikkauksesta paitsi niissä harvinaisissa tapauksissa, jolloin se on lapsen terveyden kannalta välttämätön.

Lue lisää

Episiotomia ei todellakaan ole mikään pieni leikkaus. Huhhuh mitä harhaluuloja ihmisillä onkaan. Leikkaus mikä vaatii yleensä aina noin 20 tikkiä (joo ne kaikki eivät näy päälle ja kaikkia ei ikävä kyllä kirjata aina) ei ole mikään pikkuleikkaus. Tähystysleikkauksia voidaan sanoa ns. pikkuleikkauksiksi, hädin tuksin niitäkään, saati sitten sellaista, missä mennään monta kerrosta läpi, kuten episiotomiassa. Episiotomia voi myös lisätä repeämäriskiä, aiheuttaa tunnottomuutta, vaikeuttaa virtsaamista/ulostamista jne. Episiotomiassa laajennetaan emätintä, joten tikkejä tulee siis sillekin alueelle, joka voi aiheuttaa tulevaisuudessa yhdyntäkipuja tai tunnottomuutta. Haava myös tulehtuu todella usein, koska sitä on vaikeaa pitää puhtaana. Tämän lisäksi leikkaushaava sijaitsee erittäin kipuherkällä alueella ja vaikeuttaa pitkään tarpeiden toimittamista ja istumista. Sektiohaava on myös luonnollisesti kipeä ja voi tulehtua helposti, mutta ei yhtä helposti kun episiotomia. Sektiossa mennään useampi kerros, ja näin ollen tikkejäkin tulee paljon. Sektiohaava tehdään alavatsaan, ja sen ei näin ollen pitäisi haitata virtsaamista yms. Sektiossa saattaa tarvita useammin verensiirron. Sektiohaava paranee melko nopeasti, ja kuten kaikissa leikkauksissa, leikkauskohta saattaa aristaa tai olla tunnoton. Aivastamista ja yskimistä tulisi myös välttää heti leikkauksen jälkeen. Painavien tavaroiden nostelua tulee myös välttää jonkin aikaa leikkauksesta. Siitä sitten vain kukin valitsemaan minne ne tikit haluaa. Episiotomiakin tehdään lähes poikkeuksetta jokaisessa ensisynnytyksessä...

että raukkis kirjoitti:

pelkäävät, mutta rohkea tekee pelostaan huolimatta sen, mitä pitää. Luuletko sinä, että on äitejä, jotka eivät pelkää synnytystä? Pelko on luonnollinen tunne uuden, oudon ja tuskallisen asian edessä. Vain tunne-elämältään poikkeavat äidit voivat olla pelkäämättä. Onneksi suurin osa löytää itsestään tarvittavan rohkeuden, voittaa pelkonsa ja jatkaa elämää. Kuvittelepa, mitä tapahtuisi, jos kaikki synnytystä pelkäävät alkaisivat vaatia leikkausta.

Lue lisää

Olet itse todellinen raukkis vähätellessäsi toisen pelkoja. Oletkohan mahdollisesti kohdannut koskaan omiasi? Äidiksi kasvaminen ja äitiyden laatu ei ole kiinni siitä, kuinka synnyttää. Tapaan vastaanotoillani jo tarpeeksi äitejä, jotka tuntevat syyllisyyttä omista kasvatustaidoistaan, tai siitä että ovat synnyttäneet jotenkin väärin, ilman että sinä alat täällä muita syyllistämään. Toivon todella että pysähdyt hetkeksi ja mietin asioita muistakin näkökulmista. Sinulla omat mielipiteesi, mutta ne eivät tee niistä sen todempia. Onneksi sinun mielipiteesi ei estä muita ihmisiä tekemästä elämästä sellaista, kun he itse haluavat. Ei ole missään määrin sinun asiasi määräillä ja manipuloida sitä, miten ihmiset lapsensa synnyttävät. Aina voi mielipiteensä kertoa, mutta pelkojen perusteella raukkikseksi haukkuminen on todella kohtuutonta.

oot vaan kirjoitti:

katkera kun oot revenny, etkä koskaan enää nauti seksistä hyi sinua!

Komppaan ^

pro*** kirjoitti:

Olet itse todellinen raukkis vähätellessäsi toisen pelkoja. Oletkohan mahdollisesti kohdannut koskaan omiasi? Äidiksi kasvaminen ja äitiyden laatu ei ole kiinni siitä, kuinka synnyttää. Tapaan vastaanotoillani jo tarpeeksi äitejä, jotka tuntevat syyllisyyttä omista kasvatustaidoistaan, tai siitä että ovat synnyttäneet jotenkin väärin, ilman että sinä alat täällä muita syyllistämään. Toivon todella että pysähdyt hetkeksi ja mietin asioita muistakin näkökulmista. Sinulla omat mielipiteesi, mutta ne eivät tee niistä sen todempia. Onneksi sinun mielipiteesi ei estä muita ihmisiä tekemästä elämästä sellaista, kun he itse haluavat. Ei ole missään määrin sinun asiasi määräillä ja manipuloida sitä, miten ihmiset lapsensa synnyttävät. Aina voi mielipiteensä kertoa, mutta pelkojen perusteella raukkikseksi haukkuminen on todella kohtuutonta.

Lue lisää

kenenkään pelkoja. Itse olen pelännyt monta kertaa, paljonkin, mutta onneksi pystynyt hallitsemaan pelkoani riittävästi. Jos olisin antanut peloilleni vallan, olisin jäänyt elämässä paljosta paitsi. Enkä tarkoita nyt pelkästään synnytystä, mutta myös sitä. Pelkoon ei auta pakeneminen, vaan sen kohtaaminen. Lisäksi elämässä tulee jokaiselle tilanteita, joissa ei pääse pakoon. Itseäni on kovan paikan tullen auttanut muun muassa ajatus siitä, että kestinhän synnytyksetkin, kaikki ilman kivunlievitystä. Kuten sanotaan, ei kannata pelätä kuolemaa niin paljon, että tekee itsemurhan. Kyllä, minulla on omat elämänkokemukseen perustuvat mielipiteeni. Niihin minulla lienee oikeus. Jos raukkikseksi haukkuminen on mielestäsi kohtuutonta, niin miksi sitten haukut minua juuri raukkikseksi? Haluatko olla kohtuuton minua kohtaan? Miksi?

Onneks eivät leikanneet ennen imukupin laittoa. Olivat vasta kolmannen yrityksen jälkeen alkamassa leikata, puudutus ehdittiin jo laittaa kun lääkäri teki sektiopäätöksen.

Voiko synnytystoiveisiin laittaa, ettei halua imukuppisynnytystä? Tarkoitan, että jos alkaa näyttää siltä, että vauva joudutaan väkisin repimään ulos imukupilla, niin saisikin sektion? Miksi tuollaista tarpeetonta kipua täytyy naiselle aiheuttaa? Totta kai lapsen henki on tärkein, mutta hirvittää, että naiselle aiheutetulla kivulla ei ole minkäänlaista väliä...

sattuu pelkkä lukeminenkin kirjoitti:

Voiko synnytystoiveisiin laittaa, ettei halua imukuppisynnytystä? Tarkoitan, että jos alkaa näyttää siltä, että vauva joudutaan väkisin repimään ulos imukupilla, niin saisikin sektion? Miksi tuollaista tarpeetonta kipua täytyy naiselle aiheuttaa? Totta kai lapsen henki on tärkein, mutta hirvittää, että naiselle aiheutetulla kivulla ei ole minkäänlaista väliä...

Lue lisää

Itselleni laitettiin imukuppi, kun vuosi sitten synnytin esikoistani. Olin kammonnut ajatusta tosi paljon ja synnytyksessä minua pelotti juuri imukupin laitto / imuveto. Ponnistusvaihe kesti 45min ja vauva ei liikkunut tarpeeksi kanavassa vaikkakin kanava oli riittävän suuri vauvan tuloa varten. Ponnistelut eivät vain tuoneet vauvaa ulos. Imukupin laittaminen EI tuntunut miltään. Veto tapahtui niin, että kun ponnistin, vauva oli samantein ulkona. Omalla kohdallani kokemus ei ollut negatiivinen ollenkaan. Pieni repeämä tuli ja luonnollisesti tehtiin myös episiotomia, jotta imukuppi saatiin kiinnitettyä. Paraneminen kuitenkin tapahtui normaalisti ja jo synnytyksen jälkeen pystyin hyvin istumaan. Vauva oli hyvinvoiva heti synnytyksen jälkeen ja niin olin minäkin. Minun mielestäni synnytystä ei kannata kovin paljon suunnitella etukäteen, koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Tottakai jokainen haluaisi synnyttää ns. normaalisti, mutta aina se ei ole mahdollista.

Pullat ja vellit näyttävät nyt menevän sekaisin. Imukuppeja on erilaisia ja niitä käytetään eri tilanteissa. Jos ponnistuvaihe tyssää jo alkuunsa lapsen ollessa vielä kovin ylhäällä synnytyskanavassa, käytetään kovaa imukuppia. Sen laitto sattuu todella, koska kuppi ei jousta ja se joudutaan asentamaan todella syvälle. Seurauksena on yleensä äidin massiivisia kudosvaurioita. Kovaa kukkia käytetään hätätilanteessa, kun vauvan sydänäänet romahtaa. Pehmyt kuppi otetaan käyttöön, kun vauvan pää on lähes ulkona. Äidille ei välttämättä tarvitse edes leikata epparia, koska sormilla venyttämällä ja omilla ponnistuksillaan lapsi saadaan ulos, kun kuppi tukee lapsen päätä eikä se pääse "palaamaan takaisin" synnytyskanavaan. Tällöin kuppi on äidin ponnistuksen tuki ja selvästi kivuttomampi sekä äidille että lapselle. Kysykää näistä asioista synnytystapaa arvioitaessa tai synnytysvalmennuksessa. Pelot helpottavat.

tiedoksi kysyjille kirjoitti:

Pullat ja vellit näyttävät nyt menevän sekaisin. Imukuppeja on erilaisia ja niitä käytetään eri tilanteissa. Jos ponnistuvaihe tyssää jo alkuunsa lapsen ollessa vielä kovin ylhäällä synnytyskanavassa, käytetään kovaa imukuppia. Sen laitto sattuu todella, koska kuppi ei jousta ja se joudutaan asentamaan todella syvälle. Seurauksena on yleensä äidin massiivisia kudosvaurioita. Kovaa kukkia käytetään hätätilanteessa, kun vauvan sydänäänet romahtaa. Pehmyt kuppi otetaan käyttöön, kun vauvan pää on lähes ulkona. Äidille ei välttämättä tarvitse edes leikata epparia, koska sormilla venyttämällä ja omilla ponnistuksillaan lapsi saadaan ulos, kun kuppi tukee lapsen päätä eikä se pääse "palaamaan takaisin" synnytyskanavaan. Tällöin kuppi on äidin ponnistuksen tuki ja selvästi kivuttomampi sekä äidille että lapselle. Kysykää näistä asioista synnytystapaa arvioitaessa tai synnytysvalmennuksessa. Pelot helpottavat.

Lue lisää

Nuorimmaiseni synnytyksessä jouduttiin turvautumaan imukuppiin, koska tarjonta oli väärä. Ponnistusvaihe pitkittyi tosi pitkäksi, sydänäänet romahtivat ja vauva piti saada äkkiä ulos. Vauva ei päässyt laskeutumaan väärän tarjonnan vuoksi. Imukuppi kiinnitettiin kaksi kertaa, irtosi molemmilla vetokerroilla. Kolmannella vedolla saatiin vauva liikkumaan. Itse en henkilökohtaisesti tuntenut kipua lainkaan kuppia laitettaessa, mutta kokemus muuten oli todella epämukava.

tiedoksi kysyjille kirjoitti:

Pullat ja vellit näyttävät nyt menevän sekaisin. Imukuppeja on erilaisia ja niitä käytetään eri tilanteissa. Jos ponnistuvaihe tyssää jo alkuunsa lapsen ollessa vielä kovin ylhäällä synnytyskanavassa, käytetään kovaa imukuppia. Sen laitto sattuu todella, koska kuppi ei jousta ja se joudutaan asentamaan todella syvälle. Seurauksena on yleensä äidin massiivisia kudosvaurioita. Kovaa kukkia käytetään hätätilanteessa, kun vauvan sydänäänet romahtaa. Pehmyt kuppi otetaan käyttöön, kun vauvan pää on lähes ulkona. Äidille ei välttämättä tarvitse edes leikata epparia, koska sormilla venyttämällä ja omilla ponnistuksillaan lapsi saadaan ulos, kun kuppi tukee lapsen päätä eikä se pääse "palaamaan takaisin" synnytyskanavaan. Tällöin kuppi on äidin ponnistuksen tuki ja selvästi kivuttomampi sekä äidille että lapselle. Kysykää näistä asioista synnytystapaa arvioitaessa tai synnytysvalmennuksessa. Pelot helpottavat.

Lue lisää

Imukupin laittaminen ei itsessään tee kipeää, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko kuppi pehmeä vai kova. Kuppia laitettaessa sitä ei tarvitse tunkea sen enempää mihinkään äidin kudoksiin, vaan se laitetaan lapsen päälakeen, joka on paljastunut kohdun suun auetessa. Kuppia voidaan käyttää, kun kupin kokoa vastaava osa päälaesta on saavutettavissa. Korkeissa imukupeissa joudutaan kuppia ujuttamaan syvemmälle synnytyskanavassa ja tietysti ulos vetäminen on kivuliaampaa, kun matka on pitempi eikä synnytyskanava (kohdunsuu) ole laajentunut siinä määrin kuin matalassa imukupissa. Kovaa kuppia käytetään siksi, että se on varmempi siinä tilanteessa. Mutta kuten sanottu, kupin materiaalilla ei ole mitään tekemistä kivuliaisuuden kanssa, vaan tilanteilla, joissa niitä käytetään.

Sinullakin kirjoitti:

Imukupin laittaminen ei itsessään tee kipeää, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko kuppi pehmeä vai kova. Kuppia laitettaessa sitä ei tarvitse tunkea sen enempää mihinkään äidin kudoksiin, vaan se laitetaan lapsen päälakeen, joka on paljastunut kohdun suun auetessa. Kuppia voidaan käyttää, kun kupin kokoa vastaava osa päälaesta on saavutettavissa. Korkeissa imukupeissa joudutaan kuppia ujuttamaan syvemmälle synnytyskanavassa ja tietysti ulos vetäminen on kivuliaampaa, kun matka on pitempi eikä synnytyskanava (kohdunsuu) ole laajentunut siinä määrin kuin matalassa imukupissa. Kovaa kuppia käytetään siksi, että se on varmempi siinä tilanteessa. Mutta kuten sanottu, kupin materiaalilla ei ole mitään tekemistä kivuliaisuuden kanssa, vaan tilanteilla, joissa niitä käytetään.

Lue lisää

Oletko oikein kokenut imukuppisynnytyksen vai miksi väität ettei kupin laittaminen satu? Minulla sattui, ja kovaa. Ja nimenomaan se kupin laittaminen. En väitä, että kaikilla sattuu, mutta kyllä se voi sattua. Tai no joo, se ei satu, kun kuppi kiinnitetään lapsen päähän, mutta se sattuu kun kuppi työnnetään sisään.

Sinullakin kirjoitti:

Imukupin laittaminen ei itsessään tee kipeää, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko kuppi pehmeä vai kova. Kuppia laitettaessa sitä ei tarvitse tunkea sen enempää mihinkään äidin kudoksiin, vaan se laitetaan lapsen päälakeen, joka on paljastunut kohdun suun auetessa. Kuppia voidaan käyttää, kun kupin kokoa vastaava osa päälaesta on saavutettavissa. Korkeissa imukupeissa joudutaan kuppia ujuttamaan syvemmälle synnytyskanavassa ja tietysti ulos vetäminen on kivuliaampaa, kun matka on pitempi eikä synnytyskanava (kohdunsuu) ole laajentunut siinä määrin kuin matalassa imukupissa. Kovaa kuppia käytetään siksi, että se on varmempi siinä tilanteessa. Mutta kuten sanottu, kupin materiaalilla ei ole mitään tekemistä kivuliaisuuden kanssa, vaan tilanteilla, joissa niitä käytetään.

Lue lisää

Käsittääkseni pointti oli siinä, että ei se kivuliaisuus riipu imukupin kovuudesta tai pehmeydestä. Niin sen luulisi olevan ihan maalaisjärjelläkin ajatellen. Käsi, joka kupin paikoilleen laittaa, on isompi kuin kumpikaan kuppi, lapsen päästä puhumattakaan.

Sinullakin kirjoitti:

Imukupin laittaminen ei itsessään tee kipeää, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko kuppi pehmeä vai kova. Kuppia laitettaessa sitä ei tarvitse tunkea sen enempää mihinkään äidin kudoksiin, vaan se laitetaan lapsen päälakeen, joka on paljastunut kohdun suun auetessa. Kuppia voidaan käyttää, kun kupin kokoa vastaava osa päälaesta on saavutettavissa. Korkeissa imukupeissa joudutaan kuppia ujuttamaan syvemmälle synnytyskanavassa ja tietysti ulos vetäminen on kivuliaampaa, kun matka on pitempi eikä synnytyskanava (kohdunsuu) ole laajentunut siinä määrin kuin matalassa imukupissa. Kovaa kuppia käytetään siksi, että se on varmempi siinä tilanteessa. Mutta kuten sanottu, kupin materiaalilla ei ole mitään tekemistä kivuliaisuuden kanssa, vaan tilanteilla, joissa niitä käytetään.

Lue lisää

TV:ssä näytettiin imukuppisynnytys (josta tällä samalla sivulla on juttua alempana). Kätilökin sanoi ennen imukupin laittoa, että se "tuntuu sitten vähän tyhmältä" (hmmm...), kun se laitetaan. Ja synnyttäjän huudosta päätellen se todella SATTUI. Siis imukupin laitto. Lisäksi kätilö sanoi, että se sattuu myös, kun lapsi vedetään emättimestä ulos. Eli turha sanoa, ettei imukupin laitto sato. Varmaan riippuu siitäkin, onko pää jo näkyvissä. Silloin luulisi homman olevan kivuttomampi.

Sinullakin kirjoitti:

Imukupin laittaminen ei itsessään tee kipeää, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko kuppi pehmeä vai kova. Kuppia laitettaessa sitä ei tarvitse tunkea sen enempää mihinkään äidin kudoksiin, vaan se laitetaan lapsen päälakeen, joka on paljastunut kohdun suun auetessa. Kuppia voidaan käyttää, kun kupin kokoa vastaava osa päälaesta on saavutettavissa. Korkeissa imukupeissa joudutaan kuppia ujuttamaan syvemmälle synnytyskanavassa ja tietysti ulos vetäminen on kivuliaampaa, kun matka on pitempi eikä synnytyskanava (kohdunsuu) ole laajentunut siinä määrin kuin matalassa imukupissa. Kovaa kuppia käytetään siksi, että se on varmempi siinä tilanteessa. Mutta kuten sanottu, kupin materiaalilla ei ole mitään tekemistä kivuliaisuuden kanssa, vaan tilanteilla, joissa niitä käytetään.

Lue lisää

Jos olisit lukenut viestini, niin ei olisi tarvinnut kirjoittaa aivan samaa asiaa uudelleen, ja vielä negatiivisessa hengessä. Kuppi tosiaan asennetaan lapsen päähän, mutta kuppi valitaan sen mukaan, missä kohtaa lapsen pää on synnytyskanavassa. Erilaisen käyttötapansa puolesta kovan ja pehmeän kupin aiheuttama kivun määrä on erilainen. Kovan kupin käyttö aiheuttaa synnyttäjälle kovaa kipua, koska kuppi työnnetään syvälle emättimeen. Imukupin käytön edellytyksenä on, että lapsen pää ei ole väärässä asennossa ja lantionaukeama on ylipäätään riittävä. Pehmeää kuppia käytettäessä tämä on jo itsestään selvää, koska lapsen pää on jo pitkällä näkyvissä. Ikävä kyllä kovalla kupilla lähdetään usein "kokeilemaan" ja isojen kudosvaurioiden ohella päädytään hätäsektioon, johon olisi kannattanut siirtyä jo samantien ennen kupin käyttöönottoa. Henkilökohtaisesti vastustan kovan imukupin käyttöä. Hätäsektiovalmius tulisi olla niin hyvä, ettei kovan kupin käyttöön tule houkutusta. Pehmeä kuppi sen sijaan on hyvä apuväline ponnistuvaiheen pitkittyessä.

Minulla esikoinen vm. 90 otettiin kovalla kupilla. Olin synnyttänyt jo lähes 40 tuntia ja ponnistanut 2 tuntia, joten siinä vaiheessa se tuntui helpotukselta, kun omat voimat alkavat olla lopussa. En ollut saanut mitään lievityksiä, kyllä se kipu oli hirvittävää, mutta siitä selvittiin, ja nyt olen onnellinen 10 lapsen äiti.