>Minun täysi serkkuni naiskenteli vaimoani,aina
kun olin työmatkalla.Paljastu siten,että serkun
vaimo sanoi minulle,että eikö vaimosi jaksa lunta
pukata,kun mieheni jukka joutuu aina tulemaan lumitöihin,kun minä menen töihin.
Kysyin,että milloinka siihen hän,että talvellakin monesti viikossa,kun menin töihin.Minä joka hoidan aina lumityöt lingolla.?Kysyin vaimolta johon hän,että
kylässä jukka on käynyt,minä kysyin,miksei minun aikana,hiljaisuus.
Menin käymään jukan luona
ja kahvipöydässä otin esille asian,että minä
teen aina lumityöt lingolla,enkä jätä vaimolle
lumitöitä.Siihen Jukan vaimo,että sinähän olet käynyt monesti lumityössä,kun Keijo on lähtenyt töihin,siihen minä että ei ainakaan lumitöissä ole
meillä käynyt,mutta missä töissä?Siitä alkoi kova
tenttaus,joten läksin pois.
Menin kotiin ja sanoin vaimolle Jukan tunnustaneen
vaimonsa läsnäollessa käyneen sinua naimassa ,aina
kun tuli lumitöihin.Vaimoni tunnusti ja seuraavana
päivänä Jukan vaimo soitti,että Jukka on tunnustanut käyneensä vain sexi hommissa vaimoni
kanssa.Jukan vaimo muutti pois kotoaan.Minä
ilmoitin,että pannaan talo myyntiin ja mene
sen Jukkasi luo...
Mitä minä teen
Paljastu,että
3924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
juuri niin kuin itse kirjoitit,talo myyntii ja menköön jukkansa luokse.
Koskaan ei tiedä joo mikä iskee ja mistä. Kaikki piti olla suht ok avoliitossani kahden lapseni isän kanssa, kun elin keskellä äitini vakavaa sairautta tietäen että viimisiä päiviä viedään. Sisareni tytär, joka oli mulle läheisempi kuin sisar itse tuli tukemaan minua. Niin luulin, mutta iskikin silmänsä avomieheeni ja niinpä äitini kuoleman jälkeen heidän välillään lensi tekstarit pitkää välimatkaa ja viikon päästä näin mieheni saamia viestejä... Äidin hautajaispäivänä mies sitten lähtikin tuon naikkosen anelusta paneskelemaan ja lohduttamaan mieleltään häiriintynyttä yksinhuoltajaäitiä ja jätti minut yksin suremaan. Se kesä oli yhtä helvettiä öisin tapahtunutta puhelinhäiriköintiä ja käyntejäkin myöten ja mieheni vain lohdutti minua sillä, että vika ei ollut minussa. Lasten takia olen nyt kolmatta vuotta edelleen täällä, kun en osaa lähteä. Luotto meni ja se ei koskaan palaa ja sydän pakahtuu... Ehkä suurin murhe siinä, että me emme asiasta puhu mieheni tahdosta. Puhukaa te asia selväksi juurta jaksain, vaikka koskisi kuinka. Jatkatte, tai eroatte, niin asiasta ei pääse ikinä yli eikä itsekunnioitus pysy petetyllä,jos ei sitä käsittele, vaikka sitten riitelemällä. Pidä huoli omasta jaksamisesta, koska rakkaus pettävään puolisoon ei aina riitä, vaikka anteeksi haluaisi antaakin.
Toivottavasti olet pystynyt hakemaan itsellesi keskustelua-apua. Jos et, niin yritä ihmeessä, yksin ei tarvitse jäädä.