kerran sinkkuna 1990-luvun lopussa. Silloin treffailin paljon ihmisiä ja oli ihan mukavaa. Ihmiset vaikuttivat ihan täyspäisiltä ja heidän kanssaan oli kiva tapailla, vaikka mitään vakavampaa ei syntynytkään. Henkevien ja älykkäiden ihmisten seura on aina hyvin miellyttävää, vaikka sitä kuuluisaa "kemiaa" ei olisikaan.
Nyt olen netin kautta törmännyt ihmisiin, joiden hallitsevat piirteet ovat alkeellisen sivistyksen, alkeellisten käytöstapojen ja ennen kaikkea hyvän maun puute. Pitkiä vistejä ei jakseta lukea saati sitten kirjoittaa. Elämä näyttää pyörivän ulkonäön ja sen kohentamisen ympärillä. Onhan se selvää, että ihmiset eivät näin internet-aikana esim. lue kirjoja niin paljon kuin ennen, mutta kun jatkuvasti törmää ihmisiin jotka eivät ole koulukirjojen lisäksi lukeneet mitään muuta. Näitä on paljon korkeakoulutetuissakin.
Baareissa ei myöskään fiksuihin ihmisiin juurikaan törmää. Ainoastaan seksinnälkäisiin
känniläisiin (Olen itse mies, joten uskon että naisilla tilanne on vielä pahempi). Aika toivottomalta ajatukselta tuntuu löytää elämänkumppani baarista.
Itse tunnen pilvin pimein fiksuja varattuja naisia, jotka ovat henkeviä ja älykkäitä ja jotka eivät uhraa koko elämäänsä ulkonäkönsä eteen eli joiden elämä ei pyöri kuntosalin ja vaatekauppojen välillä. Eikö heitä ole sinkkuina ollenkaan?
Mitä ihmisille on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, jolloin olen ollut pois "ihmissuhdemarkkinoilta"?
Yleinen tyhmentyminen kymmenessä vuodessa?
Olin edellisen
311131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kuvitteletko olevas muita parempi? Mä en ainakaan tapais ketään kuvatonta. Yks kuva > 1000 sanaa. Taidat olla aika ruma kun et kehtaa kuvaas laittaa näkyviin.
"Mikä oikeus sulla on haukkua muita tyhmiksi"
No... se oikeus tulee siitä että
a) Osaa olla mukava ja jutustella monien erilaisten ihmisten kanssa normielämässä erilaisista aiheista, omaa vahvan perustiedon yleispätevissä aiheissa ja muutamia erikoisaiheita (harrasteiden, kiinnostuksen tai ammatin kautta) joissa sitten voi enemmän tai vähemmän sukellella niin syvälle kuin haluaa. Ts. useimmat ihmiset joita kohtaa vaikuttavat fiksuilta ja täyspäisiltä ja he pitävät seurastasi = olet itse samanlainen
b) Tapaa jonkun joka on kertakaikkiaan typerän, yksiulotteisen, lattean tympeä ja jonka jutut on pohjimmiltaan hiekkalaatikkotasoa.
c) Kohta b) toistuu treffiympyröissä kerta toisensa jälkeen.
Jos tämä tapahtuu saat oikeuden TODETA muut tyhmiksi. Koska he ovat. Kyse ei ole haukkumisesta vaan toteamisesta.
Jos et halua että sinua "haukutaan" tyhmäksi voisit vaikka välillä opetella jotain, lukea kirjoja ja kehittää omia ajatuksia - ok?
muistot taidat olla tulossa vanhaks.
kokemusta 90-luvun puolen nettideittailusta, mutta voin olla yhtä mieltä 2000-luvun tarjonnasta (olen nainen). Valitettavaa, mutta totta. Jos sattuisi jonkun mukavanoloisen löytämäänkin, hän paljastuu aikaa myöten tavalla tai toisella "omituiseksi" (esim. sosiaalisissa taidoissa vakavia puutteita, narsismia, päihdeongelmaa, seksiaddiktiota). Ilmeisesti nettiin valikoituu jotenkin erikoinen porukka. Helposti menee usko ihmisiin. En haluaisi uskoa, että "kaikki" miehet ovat nykyään tuollaisia.
joskus täysin samasta asiasta, joskus reilu kymmenen vuotta sitten tutustui paljon helpommin ihmisiin. Ei oltu yhtä ulkonäkökeskeisiä ja muutenkin pinnallisia. Nykyään halutaan heti kaikki mahdollisimman paljon valmiina pureskeltua tavaraa eikä keskitytä olennaiseen. Minulla tuntui olevan paljon enemmän mahdollisuuksia pariutua 90-luvulla ja fiksuja miehiä löysi helposti. Nykyisin keskitytään siihen että mistä löytyy seuraava pano ja halutaan jotain sellaista mitä ei ole, tavallisuudesta on tullut rumaa. Nykymaailmassa naiset muokkaavat vartaloitaan ja kasvojaan niin paljon, että joillain miehillä on kadonnut tietoisuus siitä miltä aito oikea nainen näyttää. Me emme ole botoxilla siloteltuja silikonibarbeja, vaan jotain ihan muuta.
siintä, että 10 vuotta sitten olimme myös itse 10 vuotta nuorempia. Kyllä minullakin silloin oli vientiä niin, että ei kaikkeen pystynyt, ehtinyt. Nyt on hiukka hiipunut, ulkonäkökin on muuttunut hiukan vanhemmaksi. Fiksuja ihmisiä kyllä on onneksi ystävissä, niin että ei heitä täältä netistä tarvitse hakea. Keskustelupalstoja on muitakin kuin suomi24 mikäli jotakin henkevämpää hakee. Olisikohan niin, että sitä saa mitä tilaa.
Ulkonäköni ei ole muuttunut oikeastaan millään tavalla 10 vuodessa, olen aikalailla saman näköinen kuin silloinkin. Olen monesti ihmetellyt kun ikäiseni olevat jopa nelikymppisen näköisiä, itse olen siis 28.
verran höylätty että markkina-arvosi on väistämättä laskenut. Ei mies halua runsaasti käytettyä jos vähän käytettyjä on saatavilla.
Ja mistähän näin päättelet että minua olisi paljonkin höylätty? Tätäpä juuri tarkoitan, nykyisin miehillä ei paljoakaan muuta pyöri mielessä kuin höylääminen ja fiilaaminen.
ole pariinkiin otteeseen täällä käynyt jo selväksi, että sua on höylätty monelta suunnalta ja monen miehen toimesta. Nyt olisi sitten oma perheenisä haussa kun renttujen munat on jo koettu... RENTUN YLLÄRI -KARAOKE Saat multa herpeksen ja klamydian, ne rentun munasta sain, laa laa laa rentun munasta sain, sen poimin tuolta maantien ojasta
sääntöjä enää. Kyllä se ulkonäkö kuule on aina ollut mikä lopulta ratkaisee. Eikö se vain ole hyvä että ollaan rehellisiä ja vaaditaan kuva heti alkuun, ettei suotta tuhlata aikaa johonkin vastenmieliseen ällötykseen.
ihan aloittajaa uskon. Hänen viestissään tuli selville asian ydin. Ainakin mulle.
ja tyylittömämpiä. Nyt osataan jo pitää parempaa huolta ulkonäöstä.
Olen sitä mieltä, että ihminen on lopullisesti esineellistetty. Sisimmällä ei ole enää mitään merkitystä, tunteet ovat vain haitta. Ihan pelottaa koko nykyinen kova seurustelukulttuuri, hyvännäköiset menestyvät ja kaikista muista yritetään saada mahdollisimman paljon hyötyä itselleen, mahdollisimman pian. Ja sitten seuraavan kimppuun.
fiksun? Kirjat on tylsiä, miksi lukea kun tiedon löytää tarvittessa esim. netistä. Ihminen voi olla tosi fiksu vaikka ei ole lukenut yhtään pöyttynyttä opusta.
kuin vain tietoa. Tietokirjat on eri asia kuin fiktiiviset romaanit, joita luetaan muista syistä kuin tiedonhaun kannalta. Itsekin luin paljon enemmän vielä kymmenisen vuotta sitten, ja mustakin tuntuu että itekin olen jotenkin henkisesti laiskistunut. Aloittajan kanssa (tosin en muista enää kaikkea mitä siinä oli) olen samaa mieltä nykyajasta. Olenhan mäkin 10 v. vanhempi, mut kyllä meininki on silti muuttunut muutenkin kuin vain mun päässä. Tuntuu siltä, että ulkonäkö on kaikki kaikessa. Ja (turhaksi) julkkikseksi pitää päästä hinnalla millä hyvänsä, ja siihen onkin nykyään kanavia esim. BB:t ja muut tosi-tv:t..Vähän meni aiheen ohi, mut kertoo kuitenkin nykymenosta.
ihminen on harvemmin yksioikoinen ja tekee asioista yksioikoisia tulkintoja. Hän tajuaa että sanojen ja asioiden merkitykset eivät ole välttämättä yksiselittesiä.
Minäkin tunnen paljon varattuja naisia, jotka ovat tosi mukavia, henkeviä ja siten "pantavia".
Naiselta naksahtaa jokin vitutuslukko pois päältä siinä vaiheessa, kun se saa miehen. Varatut, lapsia tehneet ja naimisissa olevat naiset ovat poikkeuksetta mukavia. Sinkkunaiset eivät ole.
Ilmeisesti pitää ryhtyä iskemään näitä ärripurreja. Jää sulakoon, vaikka keltaisella vaaralla. Munan ja pussailun puutteesta se sinkkunaisten vitutus johtuu.
Mistään 90/2000 -luku -vaihtelusta ei tod. ole kyse. Olet vain vähän vanhentunut.
joukossa tyhmyys tiivistyy. Vielä 90-luvun alussa ihmiset eivät olleet iso joukko, vaan pienempiä joukkoja. Tämän jälkeen tuli Internet ja sosiaalinen media. Ihmiset muodostivat globalisaation ja Internetin kautta yhden suuren joukon ja siksi tyhmyys on nyt tiivistynyt maksimiin. Seuraava vaihe on Internetin sosiaalisen median hylkääminen ja palaaminen takaisin henkisesti terveiden kirjoihin. Hieman aikaa se vielä ottaa.
on termi, josta kertoo Robert Cialdinin bestseller teos Influence, vaikutusvalta.
Eli jos jäit miettimään, miksi sanotaan "joukossa tyhmyys tiivistyy" ja että pitääkö se paikkaansa ja jos pitää niin miksi.
Sosiaalinen todistus (social proof) kuuluu ihmisten egon ja mielen toimintaan sosiaalisissa tilanteissa kun ego ja mieli on varustettu pelolla. Ihminen tekee sitä mitä muutkin tekevät, koska jos joku tai jotkut muut tekevät jo samoin, niin se on sosiaalinen todistus siitä, että siinä täytyy olla jotain hyvää ja siksi minunkin pitää ja kannattaa tehdä/ajatella niin. Tässähän ei välttämättä ole mitään järkeä, jos se mitä tehdään on jotain tyhmää, mutta muutkin tekevät sitten niin, koska on olemassa sosiaalinen todistus. Eli joukossa tyhmyys tiivistyy. Jos Hitler haluaa arjalaista rodunjalostusta, niin kohta koko Saksa on samaa mieltä asiasta. Joukossa tyhmyys tiivistyy!
Toinen asia on sosiaalinen hyväksyntä. Se liittyy sosiaaliseen todistukseen niin, että ihmiset olettavat, että muutkin noudattavat sosiaalisen todistuksen lainalaisuutta ja jos eivät noudata, heitä ei sosiaalisesti hyväksytä. He ovat outoja ja erilaisia. Ihminen noudattaa sosiaalista todistus, koska hän pelkää että muuten menettää sosiaalisen hyväksyntänsä.
Jos haluat päästä lähemmäksi omaa Itseäsi ja luopua egon ja mielen vankeudesta, tutustu tähän Cialdinin teokseen ja näe kuinka ympärilläsi käytetään vaikutusvaltaa ja kuinka ihmiset ovat sille alttiita, jos eivät ole tietoisia omasta minästään ja eivät ole egonsa "yläpuolella".
Keskimäärin ihmiset ovat tosiaan aivan helvetin tyhmiä nykyään. Minä syytän siitä yksinomaan kasvatusta sekä mediaa. Paskoja tyyppejä nykyään kaikki yli kakskymppiset ihmiset. Ei voi muuta sanoa. Toivo on menetetty.
itse olen 27 ja toisinaan käyn baareissa. on siellä tullut juteltua 18-20 vuotiaiden kanssa eikä ne tyhmälle vaikuttaneet
Johtuuko siitä että sinulta puuttuisi perspektiivi? Itse olen 32 ja mitä olen jutellut baareissa 18-20 vuotiaiden kanssa niin aivan tyhmiltähän he vaikuttavat.
vanhemmat. Elämänkokemusta ja perspektiiviä puuttuu. Ikä korjaa asiaa (mutta ei valitevasti kaikilla)
Itse olen huomannut saman yleisen tyhmentymisen vapaiden neli-, viisikymppisten piireissä. Olen nyt ollut nelisen vuotta eronneena, ja vaikka mitenkään aktiivisesti en ole seuraa hakenut (minulla ei esim. ole tai ole ollut profiilia yhdelläkään treffisivustolla), olen havainnut että tapaamani vapaat miehet ovat jotenkin - en nyt sanoisi suorastaan tyhmiä, mutta heillä on melko suppea maailmankuva eikä mitään mielenkiintoa sen laajentamiseen.
Itse omaan lapsenomaisen kiinnostuksen lähes kaikkeen, opin mielelläni uutta ja luen paljon. En silti ole tosikko, vaan yleensä se porukan pelle ja ilopilleri, joka saa kaikki nauramaan ja jolle saa myös nauraa.
Baareissa en käy mutta laajan ystäväpiirini ansiosta en ole suinkaan yksin. Seksiä en myöskään kaipaa, joskin myönnän että se kuuluu toimivaan parisuhteeseen sen yhtenä osana. Ikäisissäni miehissä ei vain ole ketään tarpeeksi kiinnostavaa yksilöä vapaana, ei ketään joka voisi täyttää vaatimukseni; "make love to my brain and my body will be yours."
Samoja huomioita. Myös minulla on tuo samanlainen lapsenomainen kiinnostus kaikkeen ja uuden (ja uusien näkökulmien) oppiminen on minusta nautinnollista. Luen paljon, koska tunnen riemua löytäessäni uusia asioita ja tajutessani uusia yhteyksiä asioiden välillä. Myöskin kauniista kirjallisesta ilmausta nautin kovasti.
Jotenkin tuntuu että ikäisteni naisten (ja varmaan myös miestenkin keskuudessa) ollaan jähmetytty paikoilleen. Ei ole älyllistä intohimoa mihinkään eikä myöskään älyllistä uteliaisuutta ja kunnianhimoa. Kaikki tarmo ja energia kohdistuu kropan pitämiseen sellaisena (ja muuttamiseen sellaiseksi) , kuin media antaa ymmärtää olevan haluttavaa. .
Seksi nähdään tympeästi puhtaana kehoestetiikkana, vaikka se on niin paljon muutakin. Kun henkinen yhteys toiseen ihmiseen löytyy, on myös fyysinen, ruumiillinen yhteys luontevaa ja nautinnollista. Pelkän tyhjän (tyhmän jos rumasti saa sanoa) kehon kanssa rakasteleminen ei ole masturbointia kummempaa.
Itse olen ollut sinkku nyt pari vuotta. Olen mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa kumppanin kanssa jota en ihmisenä pystyisi aidosti kunnioittamaan. Myös minulla on paljon ystäviä, joten en sinkkuudestani huolimatta tunne olevani mitenkään sosiaalisesti eristynyt.
Tämä "tyhmyys" ei ole mikään koulutuskysymys, sillä liikun piireissä, joissa ihmiset ovat järjestäin korkeasti koulutettuja. Valitettavasti vain harvojen kohdalla tämä oikeasti näkyy esim. analyyttisenä perusasenteena suhteessa ympäröivään maailmaan.
Olen itse tullut samaan johtopäätökseen; mieluummin ilman parisuhdetta kuin suhteessa ihmisen kanssa, jota en pysty aidosti kunnioittamaan. Minusta tuntuu, että juuri tuo toisen ihmisen kunnioittaminen on nykymaailmassa miltei täysin kadonnut. Tee toisille se mitä haluat itsellesi tehtävän, olisi aivan varteen otettava ohje tänäkin päivänä.
En halua olla kenellekään se toiseksi paras vaihtoehto, johon tartutaan, kun on ympäristön painostuksesta pakko olla parisuhteessa, tai vielä pahempaa; ei kestä olla yksin. Itse en voisi milloinkaan rakentaa suhdetta ajatukselle, että ollaanpa nyt tuon kanssa kun parempaakaan en saa.
Minua on syyllistetty siitä, että en ole "tarttunut tilaisuuteen" kun joku vastakkaisen sukupuolen edustaja on ollut kiinnostunut minusta. Mutta miksi ihmeessä minun pitäisi olla syöksymässä päätä pahkaa suhteeseen, jos en a) tunne siihen pakottavaa tarvetta tai b) en koe mitään yhteyttä k.o. henkilön kanssa??? Mieluummin nautin niistä täälläkin parjatuista kirjoista, luonnon hiljaisuudesta ja niiden tuomasta aidosta, kestävästä mielihyvästä.
Ihmiset ovat alkaneet mieltää ihmissuhteet asiakassuhteiksi ja muut ihmiset tuotteiksi, joita hankitaan kuten tavaraa hankitaan kaupasta. Tämä on erittäin vastenmielistä. Tähän liittyy myös se, että toinen koetaan (kuten omistettu tavara) itsen jatkeeksi eikä aidoksi persoonaksi, jolla on oma tahto ja tunteet.
Parisuhteelta ja kumppanilta odotetaan kaikenlaisia asioita, sen sijaan että parisuhde koettaisiin matkaksi jota kaksi itsenäistä ihmistä kulkee yhdessä kohdaten kaikkea (odottamatonta) mitä tuo matka tuo tulleessaan.
Minä koen että ainoa syys ryhtyä jonkun kumppaniksi on voimakas yhteenkuuluvuuden tunne ja sitä voi tulla vain jos (vähän kulunutta metaforaa käyttääkseni) sielut kohtaavat eli toisen kanssa tuntee ja ajattelee elämän peruskysymyksistä samoin, lähestyy maailmaa samansuuntaisesti (kaksi ihmistä eivät tietenkään koskaan voi olla täysin samanlaisia).
Suhde tarkoittaa myös minulle ennen kaikkea antamista, ei niinkään saamista. Jos ajattelen mitä kaikkea voin "saada" rakastetulta on rakastettuni pelkkä väline eikä oikeastaan rakastettu ollenkaan. Rakastetulta ei vaadita mitään, sillä kaikki mitä toisilta saamme on lahjaa. Rakkaussuhde ei ole mikään vaihtosuhde sillä sen dynamiikka ei ole kaupan dynamiikkaa.
Jos tunnistan joskus vielä suhteen joka perustuu keskinäiseen kunnioitukseen, yhteiseen kokemiseen ja rakkauteen, heittäydyn siihen täysillä. Sitä ennen tyydyn itseni, ystävien ja kirjojen seuraan.
...kirjojen lisäksi!
Pitkä(hkö) avioliittoni päättyi nimen omaan siihen, että minusta tuli ex-miehelleni pelkkä väline. Hän itse sanoi minulle, että on rakastunut toiseen, koska olen liian kiltti, en halua milloinkaan riidellä ja se on saanut hänet ottamaan minut itsestäänselvyytenä. Minä kun koetin välttää riitoja ja eripuraa viimeiseen asti, antaen periksi kaikissa mielestäni toisarvoisissa asioissa, joilla ei sen kummempaa merkitystä ollut oman hyvinvointini kannalta. Minä kyllä rakastin ja kunnioitin häntä, muistin sen sanoakin, mutta hän koki suhteemme loppuun kuljetuksi. En syytä häntä ratkaisusta, olimme kumpikin jo lopussa onnettomia ja ainakin se auttoi minua näkemään mitä todella parisuhteelta haluan ja tarvitsen.
Niinpä; minulle parisuhde on antamista ja kompromisseja mutta se ei toimi, jos toinen ottaa ja toinen antaa. Ottaja ei saa milloinkaan tyydytystään ja antajalta loppuu ennen pitkää annettava. En kaipaa elämääni prinssiä valkoisella ratsullaan, vaan toivon joskus kohtaavani matkatoverin, jonka kanssa jakaa se, mitä minulla on - niin ilot kuin surutkin. Sillä ilo kasvaa kun siitä toiselle antaa mutta raskaat kuormat kevenevät.
Minun ex-vaimoni, sanoi että olen liian nössö. Annan liiaksi periksi.
Minulla ei ex-vaimoni mielestä ollut tarpeeksi luonnetta (eli sitä kuuluisaa munaa).
Mutta kun minusta oli niin turhaa tapella asioista, jotka minulle olivat jotakuinkin yhden tekeviä. En minä halunnut riidellä esim. verhojen väristä, koska se oli minusta täysin toisarvoinen ja mielenkiinnoton asia. Yleensäkin käytännön asiat olivat/ovat minulle aika toisarvoisia. Olisin kyllä voinut riidellä kipakastikin eettisistä periaatteista, siitä mikä on oikein, mikä on väärin ja muista vastaavista periaatteellisista kysymyksistä, mutta tällaisista asioista ex-vaimoni ei halunnut keskustella. Tietysti riitelyä mukavampaa olisi ollut tutkiskella ja ajatella näitä kysymyksiä yhdessä. Sitäkään ei tapahtunut. Erotessaan ja lähtiessään toisen miehen matkaan ex sanoi vielä, että häntä oikeasti oli pitkään ärsyttänyt, että en panosta riittävästi ulkonäkööni, kuten hanki lihaksia salilla. Sanoi aina halunneensa lihaksikkaan miehen, mutta minä olin siinä suhteessa toivoton tapaus. Lisäksi sanoi, että lukemiseni ärsytti häntä. Oli kuulemma tyhjänpäiväistä ajanhaaskuuta. Tosi miehet kuulemma toimivat eivätkä ajattele turhanpäiväisyyksiä. Tajusin kauhean asian. En tuntenut ollenkaan ihmistä, jonka kanssa olin elänyt. En surrut eroamme, koska silloin tajuisin, että meillä oli yhteistä historiaa lukuun ottamatta hyvin vähän yhteistä. En enää koskaan halua joutua tilanteeseen, jossa elän ihmisen kanssa, jota en oikeasti tunne.
Olen ollut onnellinen yksikseni. Kuitenkin jätän auki mahdollisuuden, että voisin joskus vielä solmia kumppanuuden, joka pohjautuu rehellisyyteen, rakkauteen ja molemminpuoliseen kunnioittamiseen ilman hyväksi käyttöä.
Melkein pelottavan tutulta kuulostaa. Voin aivan rehellisesti sanoa, että tiedän, pilkulleen, miltä sinusta tuntui. Lähes kaikki kirjoittamasi olisi voinut olla minun "kynästäni." Juuri samaan yllätykseenkin törmäsin oman avioliittoni loppumetreillä; en tuntenut lainkaan ihmistä, jolle olin vannonut ikuista rakkautta ja yrittänyt sitä myös käytännössä toteuttaa liki kaksikymmentä vuotta.
Rehellisyyden ja toisen kunnioittamisen pitäisi olla parisuhteen perustekijöitä mutta tuntuu, että tänä päivänä niihin uskova ihminen saa useimmiten vain nenilleen ja/tai tulee ylikävellyksi.
Jos haluat kirjoitella lisää, jakaa ajatuksia maailmasta ja maailmankaikkeudesta ja tietenkin myös arjen pienistä ihmeistä s-postini on sparkplug(at)koti.luukku.com