Anoppini muistaa tarkkaan kaikki antamansa lahjat, ja kyselee onko lahja ollut hyvä, olenko käyttänyt ja missäs se tavara on. Sama tapa saattaa tietysti olla muillakin kuin anopeilla, mutta tuntuu että erityisesti vanhoilla ihmisillä, valitettavasti.
Kyselystä tulee tunne että pitäisi olla loputtomiin kiittelemässä ja muistelemassa saamiaan, ja käyttää kiitollisena, vaikka ei edes pitäisi tavarasta. Älkää hyvät ihmiset tehkö lahjoista rasitteita! On lahjansaajan oma asia ja oikeus päättää, käyttääkö tavaraa vai ei. Lahjasta voi olla iloinen huomionosoituksena, vaikka tavara ei sopisikaan, mutta kiitollisuuden taakka kääntyy rasitukseksi!
anopeille ja muillekin
lahjoista
4714
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei milloinkaan. Ei vitriinissä huoli olla kymmentä aaltomaljakkoa, hyllyt täynnä koristekrääsää, ei ei! Onnittelukortti riittää. Itsehän ihmiset aiheuttavat harmeja toinen toisilleen lahjoilla ja tolkuttomilla juhlillaan. Kieltäytyä moisista, niin yksinkertaista se on.
Oma jo edesmennyt anoppini muisti aivan jokaisen lahjan jonka oli kenellekin hankkinut, kysyi aina esim minulta olinko käyttänyt ja oliko lahjasta ollut iloa ja kuinka paljon. Alkuun moinen ihmetytti, sitten jo vähän ärsytti kunnes aikojen kuluessa lahjojen luonnetta enemmän ajateltuani ymmärsin asian perimmäisen jujun. Anoppi TODELLA mietti mitä kenellekin osti, hän TODELLA halusi että lahjan saajalla on lahjasta iloa. Meitä miniöitäkin kun oli monta, hän tosiaankin halusi meidät oppia tuntemaan ja kyseli syystä että olisi osannut sitten seuraavalla kerralla valita paremmin tai jotain samankaltaista. Anopin lahjat olivatkin ihan jotain muuta kuin mielenkiinnottomia aaltovaaseja. Oli käytännöllistä ja vähemmän käytännöllistä, mutta aina jotenkin saajan näköistä tavaraa. Äitienpäivänä esim oli aina hankkinut kukkia jokaiselle miniälleen ja jokaisen kukkapaketin päällä luki nimi, ettei vaan mennyt väärät kukat väärälle miniälle. En usko hetkeäkään että olisi halunnut jotain maatakaatavaa kiitollisuutta, vaan oikeasti halusi ilahduttaa
isälläni on ollut tapana antaa joululahjaksi rahaa 100-200 euroa vielä aikuisillekin lapsille, vaikka on sanottu että ei tarvitse. Nyt hän valittaa, että perillisten lahjat ovat saattaneet hänet lähes perikatoon. Kaiken kukkuraksi hän tuntuu kuvittelevan että näihin lahjoihin olisi häneltä mennyt joku suunnaton summa. Suunnittelemme jo palauttaa hänen joulurahansa, mutta ongelma on, ettei hän tule uskomaan, miten pieni summa niistä kuitenkin kertyy, ja takuulla luulee palautuksen jälkeenkin tuhlanneensa rahaa meidän lahjoihimme. Olisi pitänyt palauttaa rahat joka kerta aikanaan, mutta kun silloin tuntui että se olisi ollut loukkaus.
Tuollaisilla aiheettomilla luuloilla se saattaa joillakin alkaa!