Kun tuossa nyt on keskusteltu siitä kuinka paha ongelma on jos toinen kärsii masennuksesta tai on jopa absolutisti, niin mitkä ovat pahimmat salaisuudet, jotka haluaisit saada tietää toisesta mahdollisimman pian? Kuinka pian pitäisi kertoa?
Entä toisin päin, jos vaikka vanhempasi olisivat täysiä alkoholisteja ja laitapuolen kulkijoita, kiihkouskovaisia tai sairastaisivat skitsofreniaa, niin milloin uskoisit voivasi kertoa näistä potentiaaliselle kumppanille? Entä jos sinulla itselläsi olisi jotain näitä oireita?
Pahimmat pelkosi
Milloin sopiva hetki sanoa
171050
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Useimmat naiset ovat kovin tavallisia, ei niiltä suuria salaisuuksia löydy. Sama tietenkin pätee miehiin. Eniten voisin olla kiinnostunut siitä onko herpestä tai visvasyylää, kumpaakin on noin kolmanneksella vastaantulevista naisista. Kun itselläni ei ole niin en viitsisi hankkia.
onko sinulla kondylooma? Sitähän ei voi oireettomana todeta, ja suurin osa miehistä on oireettomia kondylooman kantajia ja niin olen levittäjiä. Naisillakaan kondylooma ei näy oireettomana -> sitä ei siis voi todeta millään tavalla, joten nainenkaan ei tiedä kantavansa ja levittävänsä sitä.
Itsestäni tiedän ettei sitä ole. Jopa ihan nuorena käytin kondomia, sitten vakiinnuin. Ei oikein huvita hankkia tuota tautia joka on vähintään puolella vastaantulevista naisista. Hälytyskellot soivat jos nainen kertoo olevansa "seksuaalisesti aktiivinen".
minä olen mennyt netsyenä naimisiin, ollut aviossa 17-vuotta ja siltikin minulla löydettiin kondylooma, papa-testissä... eli oli tullut oireita. Entinen mieheni väittää että ei ole ikinä pettänyt minua ja minulla ei taas muita miehiä ole ollut. Gyneni sanoi että kondylooma voi tarttua noin 5% todennäköisyydellä myös julkisesta saunasta/veeceestä. No, tällä hetkellä olen oireeton ns. terve. Eli ei näkyviä syyliä eikä papassakaan ole muutoksia.
kyseisiä tauteja, voit olla oireeton kantaja.
Olen ollut aika varovainen. Ei se edes ole vaikeaa, pitää vain käyttää kondomia. Niin, jos kahdella kolmesta naisesta on kondylooma ja ne joilla sitä ei ole ovat useimmiten pysyvässä parisyhteessa.... Taitaa olla taudittoman naisen etsiminen netistä toivoton urakka.
-hylätyksi tuleminen,seksin aikana -ärjyjä psyykkauskohtauksii -kokovartaloaknea -ym:sta apropoo Sulfa-lääkkeen tarvetta määräystä-EI HALUU!! -mökille menoa,tahtoo muualle.. -pradaattoreita eli karhunaaraita poikueineen.Olen niin mustakyntinen naishenkilö,että karhut tulee syömään marjoja kädestäni.Ei toivottua.Eläimistä taidan tykätäkin. -sellaisia hevosia,jotka jo tallissa nousevat takajaloilleen-ne on äärivaikeita,heti ammattilaisratsuttaja paikalle sellaisen kans,ja ELL.
Vihdoinkin jotain viimesenpäälle konstailematonta ja rehellistä. Jotain mihin samaistua ja mitä ymmärtää. Kiitos!
Minulla ei ole pahoja pelkoja treffikumppanin suhteen. Lähinnä haluaisin tietää, onko tyyppi hiljattain lopettanut seurustelun jonkun muun kanssa. Sellaisesta olisi minusta reilua kertoa PIAN, koska hiljattain sinkkuuntuneilla on usein vielä selvittämättömiä tunteita, ja harvoin he kykenevät uuteen suhteeseen kovin pian (näin on kokemukseni mukaan, en väitä tämän olevan mikään yleinen säännönmukaisuus, näin on vain käynyt kohdalleni tulleiden miesten kanssa). Tarttuvat sairaudet tietenkin... Niistä olisi reilua kertoa viimeistään kun päästään treffeille asti. Mielestäni on eroa, onko kyseessä tarttuva vai ei-tarttuva sairaus. Jos on kyseessä tarttuva, suhteeseen ryhtyvän on otettava riski, että saa itsekin sairauden. Jos on kyseessä skitsofrenia tms, niin onhan siinäkin ongelmansa, mutta se ei tartu. Jos vanhemmillani olisi joku ongelma, en ehkä kertoisi siitä ihan heti, koska tarkoitus on tutustua minuun, ei koko sukuun ihan heti. Jos itsessäni olisi joku tällainen asia... en osaa vastata, koska minulla ei ole mitään tällaisia salaisuuksia.
..sanoa on heti eikä vasta sitten kun on sotkenut itsensä toisen elämään, minä ainakin saattaisin aika paljonkin antaa anteeksi jo ihan rehellisyyden vuoksi mutta jos tuntisin että on valehdeltu, salailu on siihen rinnastettavissa, olisi siinä ja siinä jatkuuko juttu minun puoleltani. Tuossa myöhemmin selviämisessä sekin ongelma että kun on kuitenkin jo jonkinlaista kiintymystä olemassa niin kummallekin vaikeampaa eroaminen sitten, heti jos kertoo niin ratkaisu jatkosta siirtyy kuulijalle ja silloin hänkin voi sanoa tietäneensä mihin on lähtenyt. Helppohan minun on sanoa kun ei ole itsellä eikä vanhemmilla noita mainitsemiasi "ongelmia" että ilman muuta heti kertoisin. Jos olisi jotain niin saattaisi olla se kertominen vaikeampaa, siinä tapauksesssa en siis tiedä vastausta kysymykseesi.
Minulla on kamala suku ja vaikka seurustelen, niin en ole kovin yksityiskohtaisesti heistä kertonut. Löytyy kiihkouskovaisia, alkoholisteja, mielenterveysongelmia ja eli lähes kaikkea mahdollista. Ei sentään kukaan vankilassa kuitenkaan. Minusta hän kuitenkin seurustelee minun, ei sukuni kanssa. Olemme molemmat jo aikuisia ja saaneet oman jälkikasvumme. Jos olisimme nuoria ja olisimme perustamassa perhettä, niin silloin olisin kertonut näistä asioista varmaan tarkemmin ja kumppani olisi niitä varmaan myös kysellyt.
ensin onko tyyppi luotettava. Eli montako naista pyörittää yhtä aikaa. Sitten vasta tule muu kuten esim.sukupuolitaudit. Alko-ja melenterveysongelmat kyllä ilmestyvät ihan itsestään ja aika pian.
Jos toisilla olisi vakavia ongelmia haluaisin tietysti tietää niistä etukäteen. Itselläni ei ongelmia ole joten en voi sanoa miten itse toimisin.
voi kertoa jos haluaa ja silloin kun haluaa ja siltä tuntuu. Itse olen liiankin avoin omissa asioissani, kerron aika pian, mutta muiden salaisuuksia en puhu.
Paras ketju pitkiin aikoihin. Kiitos! Seuraava mielipide sopii tähän kuin nakutettu. Mielenkiintoisia otuksia nuo ihmiset: "Tärkeätä ei ole se, mitä ihmiset paljastavat minulle, vaan se, mitä he salaavat ja ennen kaikkea mitä he eivät epäile itsessään olevankaan". - Robert Bresson -
No, vanhempieni elämäntyyli tai sairaudet eivät kyllä mitenkään kuulu minun seurustelukumppanille. Ainoa, että jos on joku perinnöllinen sairaus ja ollaan lapsia suunnittelemassa, on eri asia mutta minulla on lapset jo tehty eli ei siinäkään mielessä kuulu. Masennus ja absolutismi selviävät kertomattakin hyvin pian. Jos hänellä olisi takana joku linnatuomio tai huumekoukku, olisi hyvä tietää.
Itselläni on epilepsia, tosin lievä ja saan kohtauksia noin kerran vuodessa tai harvemmin. Oon kertonut aika pian jos juttu on mennyt vakavammaksi. Toi on kuitenkin parempi kertoa, vaikka lääkityksellä oireet pysyykin poissa, mutta ois todella tyly ylläri jos yhtäkkiä pamahtaiskin kohtaus päälle, kun mulla kohtaus on yleensä aika raju. No, ainakin karsiutuu turhanpäiväiset ja pinnalliset henkilöt poies. Tosin, ketään ei oo tuo haitannu. Ovat ihastuneet muhun henkilönä jne.