Kirjoitan tänne kuullakseni järkipuhetta ja niitä kuuluisia haukkuja teiltä muilta...
Lähtötilannetta selventääkseni kerron, että aikaisemmin en ole ruvennut "millekään" ukkomiesten tai edes asumuserossa olevien kanssa, koskapa ajattelin niin, että noissa tapauksissa asiat ovat vielä "kesken". Haluaisin siis miehen, joka haluaa minut itseni takia, ei exää korvaamaan...
Tilanteeni on se, että tapasin kuukausi sitten miehen ravintolassa. Juttelimme ja kerroimmme itsestämme. Hän kertoi avoimesti olevansa onnellisesti naimisissa ja minä omasta tilanteestani, elän yksikseni tyytyväisenä.
Kummallakaan ei siis ollut toisen "iskeminen" mielessä. Ilmeisesti em. mainituista syistä minulla ei ollut tavanomainen "itseni suojaus" päällä tuntemattoman miehen tavatessani. Ilta oli todella hauska, kemiat pelasivat. Mies halusi kuitenkin tavata minut vielä seuraavana iltana ihan sen takia, että jutut jäivät kesken. Ensin kieltäydyin, mutta hänen sinnikkäästä vakuuttelustaan johtuen sitten tapasimme. Tämän jälkeen "mopo karkasi käsistä"... Olimme hänen hotellihuoneessaan ja rakastelimme ilman minkäänlaista huolen häivää.. Siitä lähtien emme ole päässeet irti toisistamme... Matkaa välillä on kolmen tunnin autolla ajo. Olemme tavanneet ja hän soittaa vähintään kerran päivässä minkä lisäksi vielä viestittelemme. Olemme molemmat järkyttyneitä siitä, kuinka mustasukkaisia voimme olla toisistamme... Hän epäilee koko ajan minun löytävän suuren rakkauden, koskapa hän ei voi tarjota minulle juuri mitään... Rippeitä elämästä.. Minä taas voin melkein pahoin, kun ajattelen hänen elävän vaimonsa kanssa!! Tottakai hän elää vaimonsa kanssa... Eihän minulla ole oikeutta vaatia edes mitään. Heillä ei ole lapsia, joten lapset eivät kärsi tässä tapauksessa...En halua tuhota hänen onnellista, pitkää avioliittoaan. Jos tämä on vain jokin hullu, äkkipikainen "moka"... Mies loukkaantuu, jos puhun hänestä virheenä...
Olemme jopa järkeilleet, kuinka erilaista elämämme on... Ei vaan auta. Hän ei voisi ajatellakaan satuttavansa vaimoaan, kuitenkin kysyy haluanko hänen kertovan vaimolleen? Tähän asti olen sanonut, että "älä edes kysy"... Pelkään, että jonain päivänä haluan hänet ja vaadin kertomaan, ellei tämä lopu pian...
Entä jos hän onkin "se oikea" minulle???
Kurjaa huomata, kuinka heikko ihminen olen... Aikaisemmin pidin itseäni järkevänä, itseään kunnioittavana naisena.
En edes tiedä mitä Teiltä odotan..
Olen todella ymmällä... Itse antaisin heti ohjeen lopettaa koko suhde. Mutta nyt en halua päästää irti hänestä.
Kyllä elämä on kummallista!
Kuka halusi pettäjäksi?
En minä ainakaan
352271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
piste
Mikä estää miestä kertomasta vaimolleen, kun ei ole lapsiakaan? Miehen pitäisi kertoa vaimolleen ja teistä tulla pari. Ei rakastuneen miehen ole syytä jatkaa liitossaan. Se on väärin teitä kaikkia osapuolia kohtaan.
miehellä on onnellinen avioliitto? Jos olisi niin silloin hän ei pettäisi vaimoaan sinun kanssa. Mieti nyt vähän mitä puhut. Aivan samaa väitti kerran eräs perheenäiti minulle, että hänellä onnellinen liitto, mutta siitä huolimatta olisi ollut valmis pettämään miestään minun kanssa. Kieltäydyin siitä hommasta, ällötti sen verran hänen paskan jauhaminen.
Sama asia pisti silmään. Jos ihminen elää onnellisesti avioliitossa, niin silloin ei petä puolisoaan. En tiedä, ajattelevatko miehet onnellisuudesta eri tavalla kuin naiset. Kuuluuko heidän onnelliseen avioliittoon vieras nainen? Pönkittää se toki itsetuntoa, kaksi naista kuolaa perään, sen ymmärrän. Itse aikanani petin ex-miestäni ja tiesin pettäessäni, ettei liittomme ollut enää onnellinen ja rakkaus oli kuollut puolin ja toisin. Kun kaikki oli vielä hyvin, moinen ei edes tullut mieleen. Tämä petoksen toinen osapuoli taas edelleenkin sanoo että rakastaa vaimoaan ja silti juoksee vieraissa. Kumpa joku valaisisi miesten ajatusmaailmaa minulle. Alkuperäiselle sanoisin, että tunteilleen ei tietysti mitään voi. Salamarakastumisia tapahtuu. Mutta harkitse tarkkaan mitä teet. Mieti, oletko todella onnellinen avioliitossasi. Äläkä myöskään sinisilmäisesti usko, mitä mies ihastumisen huumassa sinulle sanoo. Et voi tietää mitään miehen avioliitosta.
Olen miettinyt tuota kirjoittamaasi, itse ajattelin ennen samalla tavalla, että onnellisessa liitossa elävä on "immuuni" houkutuksille. Katsoa saa, muttei koskea. Hän kertoi mielestäni aidosti elävänsä elämänsä parasta aikaa, talous kunnossa, yhteiset harrastukset vaimon kanssa, matkustelua ympäri maailmaa, mielenkiintoinen työ... Jokin sai vain asiat menemään liian pitkälle, emme olleet edes juoneet mitään. En ajattele olevani huora, mutta ehkä enemmän ajattelen mahdollisuutta tulevani arjen "värittäjäksi".Sitä osaahan kukaan ei meistä halua. Totta on sekin, kuten joku kirjoitteli, että olisi vaikea esitellä hänet ystävilleni ja sukulaisilleni tällaisen alun jälkeen.. Tässä vaiheessa luopuminen olisi ehkä helpointa ja antaa kesän hoitaa haavat... Kiitos vastauksista..
Vaikka tuossa edellisessä viestissä yritin herätellä sinua, niin samassa veneessä keikun kanssasi. Itselläni oli myös tuo ehdoton mielipide, muiden omiin ei kosketa eikä onnelliseen liittoon mahdu ketään väliin. (Ja olen edelleenkin sitä mieltä, että jossain mättää jos vieraissa käydään.) Eikä mahtunutkaan meillä, kunnes itse olin se joka ei enää jaksanut rakkaudettomuutta. Onneksi olimme eksän kanssa samaa mieltä asian tultua ilmi, että turha jatkaa, yrityksen puutteesta ei kukaan voi meitä syyttää, monta vuotta liikaa jahkailimme. Eikä vieras mies ollut se ainoa eron syy. Et sinä mikään huora ole, vapaa ihminen. Anna palaa, niin minäkin teen! Mutta ajattele asiaa kunnolla äläkä tosiaan usko kaikkea, mitä sinulle sanotaan. Kerranhan täällä vaan eletään.
vaikutatte rakastuneilta. Ap ainakin. Vaimoaan pettävän miehen tunteista en menisi vannomaan. Ei se ole vain naisten taitoa vannoa rakkautta veet silmissä, onnistuu miehiltäkin. Tilannehan on kuin suoraan pettäjämiehen käsikirjasta, on kodin hengetär kotona, joka pitää kulissia yllä, tiskaa, siivoaa ja pyykkää miehen vaatteet. Kodin ulkopuolella on innosta pakhtumaisillaan oleva salapano, joka uskoo kaikki valheet mitä tuo mies syöttää. Alkuihastus addiktoi ap:n ja loppu onkin sitten korkeemman kädessä. Jos se mies oikeasti olisi rakastunut, tokko sen enää tarvitsisi kotonaan öitään viettää vaimonsa kiusaksi vaan eläisi onnen huumaa ap:n kanssa. Sitäkin suuremmalla syyllä epäilen näin olevan kun pettäjällä ei ole edes lapsia, joiden vuoksi pitää kulissia kotopäässä yllä. Ap:n tulisi laittaa ukko valinnan eteen ja punnituttaa oma markkina-arvonsa ja pettäjän "rakkauden" taso. Mikähän saa ap:n uskomaan, että hän on se joka saa tuon huorapukin lopettamaan pettämisen?
vakavana väittää,että jossain mättää, jos vieraissa käydään. Minun ex-mieheni peruste ainakin oli, että miehen kuuluu juosta vieraan p..... perässä. No, nii, joo...Mättäähän tämäkin jossain, nimittäin asenteissa...
Ootko sitä mieltä, että liittonne oli molemmin puolin tyydyttävä, vaikka miehesi p..n perässä juoksikin? Missään ei mitään vikaa? Hyvä, jos niin olet saanut itsesi uskomaan. Miehelläsi ainakin ollut asenne kohdallaan...D
"Kummallakaan ei siis ollut toisen "iskeminen" mielessä." Mistä niin päättelet? Kuvitteletko että varattu mies ei kerro koskaan iskiessään naista että on varattu? Unohdinko mainita että olet saastainen huora ja tuhosit juuri jonkun avioliiton ja elämän olemalla tekemisissä tämän idiootti-pettäjämiehen kanssa? " Hän ei voisi ajatellakaan satuttavansa vaimoaan" Hänhän teki sen jo ja on saattanut niin tehdä aiemmin jonkun toisen naisen kanssa. "Kurjaa huomata, kuinka heikko ihminen olen... Aikaisemmin pidin itseäni järkevänä, itseään kunnioittavana naisena." Todellakin olet paska ja sinun tappaisin itseni koska en kestäisi itseäni enkä voisi enää kunnioittaa itseäni. "Kyllä elämä on kummallista!" Sinähän sen elämäsi teet itsellesi ja muille. Ei se yksistään tapahdu.
olemme molemmat "onnellisesti" naimisissa eikä tarkoituskaan ole erota. Emme enää edes kamppaile omatuntomme kanssa, vaan annamme elämän kuljettaa. Joskus olen miettinyt näitä onnellisia, pitkiä avioliittoja, pysyvätkö ne kasassa juuri tämän ansiosta, salasuhde, josta kukaan ei tiedä. Minä saan valtavasti energiaa tästä ihmisestä ja olen vain onnellinen, että olen hänet kohdannut. Mustasukkaisuus tietysti vaivaa aika ajoittain, mutta sen tunteen tukahdutan järkipuheella. Pettäjäksi en minäkään halunnut...elämä vain on tällaista...oikukasta.
Oletohan ihan varma? Petetty usein aavistaa eikä ole kuin ajan kysymys, kun hieno rakennelmasi sortuu ja sitten ei ole enää kellään hauskaa. Siinä särkyy kaksi avioliittoa eikä ole mitään takeita siitä, että edes sinä "rikoskumppanisi" kanssa tulisitte olemaan keskenänne onnellisia. Kerran pettäjä, aina pettäjä, Dr Philiä siteeratakseni.
juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa. Olet nyt pyörremyrskyn silmässä, etkä välttämättä kykene järkeviin ratkaisuihin. Ymmärrettävää on että kaipaat tukea omille tuntemuksillesi. Ensinnäkin et oikeastaan vielä tiedä, mikä suhteenne on. Eikä sitä tiedä mieskään. Et välttämättä tiedä miehestä yhtään mitään, oikeammin nyt vain luot mielikuvaa omien tunteidesi pohjalta. Ole siis varovainen, voit tehdä tukun virhepäätelmiä joita sitten kadut myöhemmin. Ei ulkopuolinen voi antaa kuin ehdotuksia, joita sitten voit pohtia. Jos haluat todella laittaa koetteelle suhteenne laadun, niin toimi avoimesti. Eli sano, että miehen on kerrottava tämä vaimolleen. Ottakaa aikalisä, eli olkaa tapaamatta toisianne tämän kertomisen jälkeen pariin kuukauteen. Mikäli välillänne on jotain aitoa tunnetta, ei se mihinkään siitä häviä. Jos tulee olo, että ei voi tätä tehdä, tunteet katoavat tuona aikana, kyse on vain voimakkaasta ihastumisesta. Se menee ajallaan ohi kuitenkin, tapaisitte tai ette. Tuona aikana voit itse miettiä, onko yhteinen taival käytännössä mahdollista. Voit punnita hyviä ja etenkin niitä ongelmia joita tulette kohtaamaan. Miten kestätte ihmisten arvostelun, sukulaisten ja ystävien ehkä rajunkin reaktion? Miten niistä selviäisitte? Mitä inhottavia puolia miehessä kenties voisi ilmetä? Mikä sinussa on huonoja puolia, jotka voisi ärsyttää miestä? Eli ihan raakaa tutkiskelua jonka avulla edes vähän pysyt realismissa. Olemalla rehellinen voit pitää tuon itsekunnioituksen yllä ottamalla vastaan nyt tekojesi seuraukset, vaikka se tietäisi jutun loppuakin. Varaudu siihen että vaimo voi ottaa yhteyttä. Mieti miltä sinusta tuntuisi saada mieheltä viesti vaimon osassa. Sinun tulisi kyetä vastaanottamaan se voimakas tunneryöppy haukkumisineen. Miten siihen reagoisit? Mitä vastaisit? Miltä sen jälkeen tuntuisi? Kuinka jatkaisitte suhdetta? Olisiko helpompaa yrittää unohtaa koko mies? Sillä kun kohtaan todellisuuden silmästä silmään, vasta sitten voit hahmottaa sen realismin jossa elätte. Mikäli päätätte jatkaa salasuhdetta, sen voima ja romantiikka kytkeytyy juuri tuohon salailuun ja peittelyyn. Oletko valmis, että et oikeastaan siltä osin voi olla kenellekään, edes parhaimmalle ystävälle, oma itsesi. Sinun tulee peittää yksi osa kaikilta muilta. Sinun tulee olla valmis valehtelemaan mitä kummallisimmissa paikoissa. Jotkut kyllä nauttivat tästä, sillä se antaa vallan tunnetta. Ikävää vain siinä on, ettet sinä voi käyttää tai näyttää sitä juurikaan ehkä nyt nimettömänä tällaisilla keskustelupalstoilla! Se kai lienee myös syynä siihen, että halutaan edes jotenkin vinkata sille vaimolle, että olen olemassa. Näitä ovat monet pikkujutut, joiden avulla toivotaan suhteen paljastuvan. Siksi salasuhteet paljastuvat aikaa myöten. Miten itse aikoisit toimia tuossa tilanteessa? En tiedä onko näistä apua, mutta muutamia ehdotuksia ehkä voisit ainakin harkita.
Kiitos ajatuksistasi.. Olen itsekin miettinyt sitä, että en voisi "alentua" kulkemaan miehen rinnalla vain "yöllä pimeässä" ja "takaovien kautta". Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Yksinkertaisesti kaikki tällainen järkiajattelu puhuu suhteen lopettamisen puolesta. Olen aina ajatellut, että jos kohtaan sellaisen miehen, jonka haluan esitellä ystäville ja sukulaisilleni, voisin tehdä sen "ylpeänä".. Tässä ei siis ole juurikaan ylpeilyn aihetta. Olen ollut se, joka on aina puhunut moraalin puolesta. Tuo "tauko" voisi olla hyvä ajatus, mutta se vaimolle kertominen... Koen todella syvää "morkkista" siitä, että vaimon maailma romahtaisi.. Hän varmaan jotain aavisteleekin. Voi olla, etten enää tämän jälkeen koe tällaisia tunteita.. Siksiköhän on vaikea luopua hänestä. Lähes viisikymppisenä ei ole enää vapaana hyviä miehiä... Huonoahan ei kannata ottaa.. Kiitos vielä kerran selkeyttävistä ajatuksistasi.. Hyvään kevään jatkoa ja sitäkin iloisempaa kesää!
että pidämme pitkiä taukoja tapaamisten välissä ja aina se vain tuntuu yhtä ihanalta tavata toinen, saada halata oikein kunnolla, jutella kasvotusten jne. Oikeastaan se tuntuu paremmalta joka kerta, varsinkin jos edellisestä tapaamisesta on 2 kk. Olemmekin todenneet, että jos olisimme vapaita, kuuluisimme toisillemme loppuelämän -ja julkisesti.Mutta kun tämä tilanne on nyt tämä, ei auta kuin alistua kohtaloon, kumpikaan ei halua satuttaa puolisoaan kertomalla.
avioliittoon ei koskaan kuulu pettäminen. Tuossa asiassa aloittaja puhuu pötyä jos uskoo tuota miehen selitystä. Miksi sitten petetään jos on onnellinen avioliitto? Vaikka se tehdään kuinka salassa tahansa, kuten aloittajan salarakas näköjään sen tekee. Samoin sinulle joka sanoit, että jos olisimme vapaita kuuluisimme toisillemme loppuelämän -ja julkisesti. En usko tuohon väitteeseen. Minun kaverini vaimo, josta kaverini erosi pari vuotta sitten, kun vaimo jäi kiinni salasuhteesta, tämä vaimo meni salarakkaansa kanssa yhteen, ja sanoi olevansa loppuelämänsä uuden miehensä kanssa yhdessä. Vaan kuinkas kävikään? Viime syksynä samainen nainen rakastui taas uuteen mieheen, ja tämä edellinen rakkaus jäi siihen. Se loppuelämän rakkaus olikin vain 1,5 vuoden mittainen huuma. Petturille ei koskaan jää tämä pettäminen vain yhteen kohteeseen, vaan aina löytyy uusia kohteita joihin muka sitten taas rakastutaan, ja sitten vähän päästä erotaan.
että vaimon maailma romahtaisi. Hänhän voi nähdä sen omana mahdollisuutenaan ja miehen vieraisiin meno johtuukin miehen omasta pelosta menettää vaimonsa. Monet meistä 50-vuotiaista naisista kaipaamme muutosta elämään, oletko huomannut ikäluokassamme tapahtuvien erojen, paikkakunnalta muuttojen ym. muutosten, tapahtuvan sen jälkeen , kun varsinaiset huolettavat toisinsanoen lapset ovat omillaan ja koulutettuja. Tilanne lienee sama lapsettomalla parilla. Anyway , anna vaimolle mahdollisuus vapautua ehkä epätyydyttävästä parisuhteesta.
pelkureita kumpikin. Ette uskalla ottaa vastuuta teoistanne. Jos oikeasti välittäisitte puolisoittenne tunteista, ette olisi koko hommaan ryhtyneet alun alkaenkaan tai olisitten ensin eronneet ja vasta sitten alkaneet tapailemisen. Millaista oman puolison tunteista välittämistä se kuvastaa, että antaa toisen luulla, että kaikki on hyvin, vaikka itse suunnitellusti ja kylmän viileästi pettää toista selän takana? Toivottavasti käry käy ja saatte maistaa omaa lääkettänne. Sitten olette täällä vuoden, kahden kuluttua itkemässä "vanha suola janottaa" -palstalla exänne perään ja sitä, kuinka hiiirveästi te kaduttekaan.
lopun elämää. Asiat ei minun mielestä ole niin mustavalkoisia. Ihmiset ajattelevat muutenkin ihan liiaksi järjellä. Vai onko se pelkoa enemmänkin? Pelkoa heittäytyä ja katsoa minne tie vie kun antaa sydämen viedä. Mitä jos kaverisi vaimo ei olisi lähtenyt? Olisiko hän elänyt "onnellisessa" avioliitossa kaverisi kanssa ja samalla miettinyt miten olisi käynyt jos olisi lähtenyt? Rakkaus satuttaa, ihmiset satuttavat toisiaan, mutta en näe mitään järkeä pysyä avioliitossa jos mieli halajaa muualle. Onko se kiveen kirjoitettu että kun on naimisiin menty, naimisissa pysytään? Vaikka olisi kuinka onneton. Naiivia. Itse olen naiivi. Todella. Mitä siitä. Haluan vain rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Jos kaksi tasavertaista ihmistä on aviossa ja toisella tarve pettää, voi sen kertoa petetylle. Hänen reaktioistaan voi kakkasella olla väärä kuva, jonka mies on antanut. Se mies usein pelkää eroa, ei nainen. Naiset yleensä selviävät. Miehen on vaikea nähdä ex-vaimoaan toisen sylissä. Siinä on mies sortunut eikä nainen ja erosta oli jo aikaa. Eroon ainakin vaikutti miehen pettäminan.
olekkaan siitä että ollaan menty naimisiin ja sen jälkeen kun puoliso alkaa tuntua vastenmieliseltä siirrytään uuteen suhteeseen, koska sydämmestä sille tuntuu, vaan siitä että ollaan rehellisiä toisille, ihmisiä joiden sanaan voi luottaa. Jos antaisin sydämmen viedä ja käskeä olisi minulla uusi suhde parin vuoden välein, alkuhuumaa ja "rakkautta" kun kestää sen verran kunnes alkaa arki ja todellinen rakkaus. Minusta se on pelkoa ettei arvaa kohdata arjen haasteita ja karikoita vaan hypätään vastoinkäymisten ilmaannuttua uuteen haavemaailmaan uuden suhteen myötä. Edellinen tarkoitti ja paheksui kaverin vaimon tapaa lähteä liitosta, pettämisen myötä ikuiseen onneen. Ei naimisissa tarvitse hampaat irvessä roikkua vaikka on valat vannottukin. Eroamisen tosin voi hoitaa "tyylilläkin", ei se vaadi pettämistä.
tämän kaverini, että hänen petturi vaimonsa. Kyllä siinä saa tämä vaimo pelkästään katsoa peilistä mitä tuli tehtyä. Ensin vuoden pitää salaa suhdetta toiseen mieheen, ja sitten kun kaverini otti hänestä eron, niin tekstaili vielä hänelle useamman kerran, että voitaisko palata yhteen. Onneksi mies on sen verran suoraselkäinen, ettei edes harkinnut takaisin ottamista. Ja kuka vois luottaa enää tuollaiseen naiseen kun on jo vuoden valehdellut kaverilleni päin naamaa. Monesti tuntuu siltä, että pettäjillä on aivot jalkojen välissä, eikä suinkaan päässä.
Meillä pitkän liiton 30v. aikana kummallakin kaksi kertaa ihastus. Vaimon hormonit aivan sekaisin sai unissaankin hurjia orgkuja ,,se on tekohengitys pitkän liiton salaisuutta..se on tuoretta leipää josta ei saa jäädä paitsi..mustiksille en suosittele..salaa tai puolison tieten kummin vain.
Eli olen naimisissa ja hain luvan kanssa seksiä muualta. Nyt olemme vakipanoni kanssa rakastuneet, tapaamme noin kerran kuukaudessa. Kumpikin välittää myös kumppanistaan ja kuviossa myös lapsia. Joten tämä on pidettävä salassa. Ja tilanne tosi ikävä, tunteet joita ei tietnnyt enää olevankaan pulppuavat, ne on toisaalta pidettävä salassa, toisaalta välitän arjestanikin, kääk miten vaikeaa, piristänyt vakiliittoakin ja kaikki sujuu hyvin. Mutta kun väärin tiedän sen. Aina välillä omatunto kolkuttaa pahasti mutta toisaalta ei haluaisi jättää elämääkään elämättä. Niinpä yritän nauttia niin että jokainen osapuoli kärsisi mahdollisimman vähän. Rakkaus vain tuli puskasta ja kolahti ja pettäjäksi en tosiaan halunnut. Mieheni luulee että vain seksiä mutta tunteen jylläävät.
kirjoitus. " hain oikein luvan takaa ja.......sitten rakkaus tuli puskan takaa. Sinä et tajua, mitä teet toisille ihmisille, kunhan vain itse saat elää "elämää". Vaikka oma parisuhteesi on vinksahtanut, ei sitä tarvitse olla sen miehen parisuhteen muussa suhteessa kuin et mies on petollista sorttia ja sinulla ei ole muuta roolia kuin jokin jännitys. Pielessä tietty jotakin on, mutta kuukauden välein tapahtuvat tapaamiset eivät kerro rakkaudesta. Luultavasti salarakkaasi o nkin yhtä tyhmä kuin sinä kirjoituksesi perusteella.
tajua näitä "vain seksiä ilman tunteita" -ihmisiä. Mä koen , että seksi on niin paljas ja intiimi tapahtuma, että sitä voi haluta vain turvallisessa ja hellyyttä täynnä olevassa suhteessa. Miten sitä voi antautua nauttimaan kaikesta jos se on vain mekaanista seksiä? Miten sen voi irroittaa tunteista? Eihän siinä ole ihminen mukana kokonaisena? Miten ihmiset voi olla niin tyhmiä, että edes ajattelevat noin.
Ollessaan paljas ja alaston ihminen on aivan auki läheisyyden tunteen riskille.
Hitto, oikeen harmittaa - ja kyllä; olen petetty vaimo, jonka miehellä on 6kk vanha suhde ja valtavat ristiriidat nyt ... "sen kun piti olla vaan seksiä ilman tunteita..."
Joo, jatka vain samaa rataa... Näin satutat ihmimistä kovaa. Voin kertoa omasta kokemuksesta, miten helvetisti satuttaa kun toinen pettää. Olen mies, ja tälläkertaa aviossa oleva vaimoni petti minua ja samalla kertaa tytärtäni. En siis voi antaa hänelle ikinä anteeksi omasta enkä tyttäreni puolesta enkä usko että tytärkään tulee antam,aan hänelle anteeksi terveen perheen rikkomisesta jahka hän alkaa ymmärtämään näitä aikuisten asioita.
aina asioita niin, että hänellä olisi joku oikeutus tehdä niin kuin tekee. Joskus tuntuu, että mikä tahansa syy kelpaa siihen. Aivan samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja, pettäminen satuttaa ja paljon. Mutta eihän petturi sitä mieti, vaan ainoastaan itseensä. Sitten kun jäädään kiinni niin itketään, että petetty puoliso ei vaan jättäisi petturia.
Just noin. Meille kävi ihan just noin, että ihan kuin hänellä olisi ollut oikeus pettää. Syyt olivat langanlaihoja, että "tunteet hiipuivat jo ajat sitte" yms selityksiä. Paskapuhetta, parisuhde on työtä vuorotta, on hyviä ja on huonoja hetkiä, jotka kuuluvat parisuhteeseen. Ja jos on huonoja hetkiä, niiden eteen tehdään töitä, eikä lähdetä muihin. Toiseskseen, itse tein töitä parisuhteen eteen, mutta vastapuoli... ei mitään kaikua. Itse toivotan vastapuolelleni, hyvää loppuelämää, koeta pärjätä uuden, huonomman elämäsi kanssa, kerran ei kelvannut vakaa ja turvallinen elämä minun kanssa.
Sinulla vapaalla ykkösellä on hyvä tilanne siinä mielessä, että ei ole mitään konkreettista menetettävää, puolisoa tai lapsia. Kannattaa pitää huolta, että niin on jatkossakin: ei suurta ja konkreettista menetettävää siis. Ja tämä sen vuoksi, että olisit varovainen tämän tuttavuutesi kanssa. Suomalaiset miehet ovat vähän jörriköitä ja monet syttyvät hitaasti. Sitten on olemassa ihmislaji - sukupuolesta riippumatta - jotka ihastuvat nopeasti ja dymaamisesti, mutta tunteet sammuvat nopeasti, ihan pikkujuttuun. Ja tämä ei koske pelkästään varattuja, vaan myös vapaita miehiä ja naisia. Koska mies noin helposti ja nopeasti osoittaa tunteensa, itselläni ainakin helposti palosiireeni alkaa huutaa ja varoitella. Arvioni on, että teillä kaikille menee lopulta hermot. Vaimon osa lienee vaikein. Jos et todellakaan ole se aktiivinen osapuoli, mies on kyllä aikas paljon itse vastuussa tekemisistään. Ja naisethan eivät pidä tossukoista, edes varattuna, vai mitä? On paljon mahdollista, että miehellä oli jonkinlainen - ei välttämättä tietoinen - tilaus sivusuhteelle menossa ja satuit sopivasti paikalle. Jos se et olisi sinä, se olisi joku toinen. En voi sinua moittiakaan, tunteet vievät mukanaan. Kunhat et ole luottavainen ja olet varma, että selviät, kun suhde loppuu. Veikkaan, että se loppuu, mies palaa lopulta vaimonsa luo. Mutta jos täällä pelkäisi aina kaikkea, paras olisi pysyä kotona. Kaikella kunnioituksella ykkösiä kohtaan. Koska ap on kakkonen, vastaan kakkoselle. Kirjoittelen kyllä täällä ykkösillekin ja silloin toisesta näkövinkkelistä. Pyrin kuitenkin kommentoimaan aina ap:n huolia irti omista menneistä ja nykyisistä kuvioista. Ja tiedoksi, en ole kakkonen enkä ykkönen. Mutta ihminen olen.
Elämä on juuri tuollaista ihanaa, ethän vaihtaisikaan hetkeäkään pois? Elä täysillä, unohda muiden moraali puheet, heille ei ole ikinä tapahtunut mitään, eivät tiedä mistä sinä puhut. Tämä on sinun elämäsi, nauti kun voit, ehkä parin vuoden päästä sinua ei enää olekkaan.
omistushaluinen vaimoke hankkii haulikon ja ampuu sen joka rikkoi kaiken, näitäkin stooreja mahtuu tähän maailmaan ja paljon.
Kiva kantaa sitten sitä syömmessään loppuikänsä.
Kerroit et entäpä hän on" se oikea mies sinulle" ?
Hän on varmaan se varsin oikea mies myös vaimolleen?
Ja jos ei nyt niin hän ainakin on ollut juuri se oikea mies sille oikealle valitulle?
Kyllä olet nyt varsinaisessa sopassa .
Kolmiodraamaan olet nyt jo lusikkasi pistänyt !
Neuvoisin sinua nyt vaihtamaan osia tämän aviovaimon rooliin
ja tekevän ratkaisusi siltä osin selväksi .
Kuvittele:
menet mielessäsi naimisiin miehen kanssa ja miehesi kertoisi hänellä olevan
ulkopuolisen suhteen ,aivan kuten teillä .Mitä tekisit tämän jälkeen vaimona
mitä tuntisit miestä kohtaan ? Siinä tulevaisuudenkuva pahimmillaan tällaisen miehen kanssa.
Jos hyväksyt tällaisen tulevaisuuden itsellesi olet oikean miehen seurassa
Moralisoit jo nyt suhdetta ja tiedät sen olevan väärin kolmatta osapuolta kohtaan
kuten itse jo tavallaan totesit moraali tulee jälkijunassa kuten järkikin.
Ennenkaikkea mies kohtelee kaltoin nyt avioliittoaan jakamalla iseään
ja tunteitaan toisen naisen kanssa .
Et varmaankaa saa ns.siunausta täältä jatkamiseen.
Olet jo oman virheesi tehnyt samoin mies ja nyt kysyt mitä tästä seuraa ?
Aika usein avioero.
Haluatko olla mukana kolmiodraamassa jatkossakin?
Kaikki on loppuviimeksi kiinni miehen ratkaisusta saatko pitää miehen ja jakaa
tulevaisuuden hänen kanssaan vai et ?(ilmeisesti et halua pois miehen vaikutuspiiristä)
Tällaisissa suhteissa yleensä on kyse siitä kakkossijasta jonka mies jakaa
ykkösnaisensa ja sinun kanssa ihan omsta halustaan .
Kukapa soppasi hämmentäsi loppuun kuin sinä itse ?
että mies alun alkaen puhui totta? "olen onnellisesti naimissa vaimoni kanssa" on yleensä pelimiehen repliikki eli sillä hän sai sinut tuntemaan itsesi suorastaan yliolennoksi, koska vain sinä pystyit sotkeutumaan hänen onnelliseen liittoonsa. kuka onnellisesti aviossa tms. oleva oikeasti lähtee pettämään ja riskeeraamaan kaiken, -mietipä sitä. kummallakaan ei ollut iskeminen mielessä, -no hänellä varmasti oli ja seuraavana iltana hän halusi tavata, koska jutut jäi kesken..... oh, hoijaa..... ketä luulet pettäväsi? -ainoastaan itseäsi. ja nuo kyselyt, että haluatko sinä, että hän kertoo vaimolleen perustuu 99 % siihen, että hän tietää mitä sinä vastaat, koska sinä haluat olla hänelle hyvä ja täydellinen, et halua rakastamaasi ihmistä vahingoittaa.
ja nuo hänen mustasukkaiset ajatukset, siitä, että sinä löytäisit toisen kun hänellä ei ole annettavaa; niillä hän haluaa sinun pysyvän omassa käytössään kunnes game over. ja oikealla asialla olevalla ihmisellä on kyllä annettavaa, pelimiehellä ei.
tarkoitukseni ei ole loukata sinua eikä haukkua ja varsinkaan tuomita, halusin vain tuoda mielipiteeni julki, koska uskoin suurella todennäköisyydellä, että tuo mies on pelimies ja itse entisenä pelimiehenä, sittemmin aikuiseksi kasvaneena, inhoan hyväksikäyttäjiä ja sitä pelimiehet on, mikään ei perustu totuuteen, mutta sitähän se peli on...
Olin samassa tilanteessa, tosin miehen osassa. Pian tilanne kuitenkin muuttui siten että tunteet tulivat mukaan ja rakastuimme tosissaan. Elämä kotona kävi todella vaikeaksi; tunsin olevani "kotona vieraissa". Tilanne meni kestämättömäksi ja kerroimme molemmat asiasta tahoillamme. Paise repesi auki, tuska on hirveä mutta samalla olemme kaikki tyytyväisiä että saamme nyt avoimin kortein käsitellä, mistä on kysymys.
Neuvoisin sinua/teitä:
- lopettakaa salasuhde, pettäminen on niin väärin
- jos todella rakastatte toisianne, kertokaa asiasta puolisolle(puolisoille) vaikka kipeää tekeekin. Rehellisyys on kuitenkin parhaaksi.
- selvittäkää rauhassa mitä kukin tuntee ja mitä oikeasti haluaa; olkaa aikuisia ja seiskää päätöstenne takana, mitä ikinä päätättekään