Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo n. 4 vuotta ja juhlimme 3-vuotishääpäivää kesällä.
Olen ollut todella onnellinen mieheni kanssa ja meille on syntynyt yhteisiä lapsiakin jo kaksi.
Viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut miehessäni asioita joita en ole ennen nähnyt...
Ennen pystyimme puhumaan asioista ja meillä oli sopimus siitä jo heti alusta lähtien että puhumme kaikesta mikä mieltä painaa.
Nyt kuitenkaan en enää uskalla ja osaa kertoa mitään, koska hän ei ota asiaani tosissaan. On vaan naisten oikkuja tai haluan vaan haastaa riitaa.
Hän on alkanut käyttää alkoholia enemmän kun ennen ja silläkin on ollut vaikutusta hänen käytökseensä.
En tiedä miten lähestyä häntä, koska jos yritän puhua jostain, hän kääntää kaiken minun syyksi vaikka hänessä olisi vika, nauraa asialle tai vääntää koko jutun vitsiksi. Syyllistää kaikesta ja kaikki on aina huonosti ja yleensä minun vika... jos vaikka grilli ei ole auki mistä on menossa hakemaan ruokaa, niin se on mun syy ja saan kuulla siitä koko illan. Siitä saan usein kuulla etten ole töissä... mutta en oikeen pysty pienen vauvan kanssa töihinkään lähtemään, hän ei vaan tajua sitä. Tästä syyllistää kaikista eniten ja kuulen asiasta joka päivä. Jotain asiaa jos itken, niin hormonit vaan hyrrää... =(
Hän vihaa minun sukulaisia ja erityisesti vanhempiani. On heidän edessään ihanne vävy, mutta minun seurassa muuttuu täysin.
En tiedä kuinka kauan jaksan enää, rakastan häntä ja perhettämme, mutta haluan myös olla onnellinen ja haluan turvallisen ja onnellisen perheen lapsillekin.
Hänessä vaan ei ole mitään vikaa, vain minussa...
Hänessä on myös ilemnnyt väkivaltainen puoli, ei ole käynyt käsiksi kehenkään, mutta tavarat lentelee... Lapsille on tiukempi kuin ennen, JOKA asiasta on viemässä jäähylle ja huutaa ja karjuu.
Onko hän kyllästynyt meihin, vai mikä on?
Nauttiiko hän siitä että on niskan päällä ja muut pelkää häntä?
Voiko tällaista ihmistä ikinä miellyttää nin että olisi tyytyväinen?
Hyvät neuvot kalliit... tuntuu vaan että tässä ei ole kuin yksi mahdollisuus... =(
onko mieheni narsisti?
_vaimo_
111151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...myös näyttää nauttivan siitä jos olen mustasukkainen hänestä. Ja kuitenkin suuttuu jos alan liikaa kysellä menemisiä ja käyttäytymistään toisia naisia kohtaan. Hän taas on erittäin mustasukkainen minusta, tarkistaa tekstiviestini ja puheluni ja jos en anna hänen nähdä niitä, minulla on jotain salattavaa. Jos taas koskenkin hänen puhelimeensa, se ollaan repimässä heti käsistä ja suututaan...
juuri samanlaisen miehen kanssa ollessani. Alussa olisi hakenut vaikka kuun taivaalta, kehui minua ym. Sitten alkoi haukkuminen ja nälviminen. Suuttui jos kysyin hänen menoistaan, välillä kysyi petänkö häntä. No itse petti, paljastui myöhemmin. Yhteiselo oli rankkaa kun miehen mielialat vaihteli. Juttusi kuulostaa niin tutulta. Alussa sovittiin että asiat puhutaan halki mutta se oli turha luulo. Syytti minua kaikesta, olin hukata itseni mutta lähdin ja selvisin. Sinulle tulee rankkaa jos jatkat. Täytyy olla tosi vahva että tuollaisessa suhteessa ei kadota itseään, minuuttaan. Ei ole helppoa jos kaikkia sanomisiaan ja tekemisiään joutuu pohtimaan ja varomaan. Voimia, mitä sitten päätätkin!
Saat kaikesta syyt niskoillesi ja hän loistaa vieraille hyvänä ystävänä ja A-puolisona. Tuttua joo. Näin munkin ekxä oli. Onneksi pääsin hänestä. Tosi rasuittavaa.Säälin sinua. Hommaaa apua ja älä ainakaan syyllistä itseäsi. Tunne vammanen ihminen.
Tai ainakin paljon narsistisia piirteitä tai mielenterveysongelmia. Joka tapauksessa alamäki suhteessanne on alkanut ja tuo aggressiivinen käyttäytyminen tulee vaan ajanmyötä lisääntymään. Pelasta itsesi ja lapsesi hyvissä ajoin ennenkuin olet henkisesti ja fyysisesti niin nujerrettu ettet enää kykene lähtemään. Mielestäni iso hälytysmerkki on se, että suhteessa pitää olla kokoajan varpaillaan tai varuillaan.
Googleta narsistien uhrien tuki ry., siellä on hyviä kuvauksia narsisteista. Älä jää lapsinesi liittoon kärsimään. Liitto ei tule tuosta paranemaan, huononee vain. Väkivaltakin jo nurkan takana ja sitten on vielä vaikeampi lähteä. Olin itse pitkään naimisissa narsistin kanssa, joka käyttäytyi ihan samalla tavalla. Lähde heti äläkä sääli häntä, vaikka miten itkisi ja rukoilisi. Hän vain manipuloi. Narsisti ei kykene kokemaan omantunnontuskia, häpeää, sääliä tai myötätuntoa. Vika ei ole sinun. Pelasta lapsesi ja itsesi vielä, kun voit.
joo siellä on kuvaus narsistista ja narsismista mutta älä jää koukkuun lukemaan niitä viestejä mitä sinne on jätetty, niihin ei voi luottaa siellä parhaassa tapauksessa jätetty nainen kirjoittaa monella nimimerkillä ja kehuu toisella nimimerkillä itseään että sellainen on taso siellä, ei ole ihmisellä itsetuntoa eikä ylpeyttä jonka täytyy keskustella itsensä kanssa tuolla palstalla, halllloooooo onks ketään kotonta?
kuulosta narsistille, tulee mieleen enemmänkin esim masennus. Etenkin lisääntynyt alkoholinkäyttö on monen tapa hoitaa pahaa oloaan. Lisäksi tuli mieleen tuosta töihin patistamisesta se, että voisko olla taloudellisia huolia, joita ei ole jakanut kanssasi tai on, mutta olet sivuuttanut ne huomiotta/äitiyteesi vedoten? Se on aika raskasta olla yksin se elättäjä ja sen me naiset monesti vauvojen/lasten kanssa unohdamme. Se on koettelevaa perheen elättäjälle, jos toinen ei ymmärrä, ettei homma voi jatkua ilman että tulee vaikeuksia. Äitiys ei saa olla tekosyy paeta omaa vastuutaan parisuhteesta. Mun mielestä sun kannattaisi lopettaa syyttely ja etenkin narsismi puheet. Ei kukaan muutu narsistiksi yhtä-äkkiä, se on persoonatyyppi. Etenkin kun miehesi on ollut siis juttelevainen jne. Pikemminkin kuullostaa siltä, että on jaksamisensa äärirajoilla ja kenties tosiaan masentunutkin. Jos välinne ovat olleet pitkään tulehtuneet on niiden paikkaus vaikeaa. Voisitko ajatella meneväsi töihin ja miehesi isyysvapaalle? Sillä lailla pääsisitte pattitilanteesta eteenpäin ja mies pääsisi osaksi perhettä, ei vain elättäjäksi. Ja terapia varmaan auttaisi teitä kaikkia. Äitiys on hieno asia, mutta yhtä tärkeää on myös isyys ja isälle pitää antaa perheessä myös reilu mahdollisuus olla isä. Ei voi tyrkätä toista vain elättäjän ja puolison rooliin, pitää muistaa että toinenkin on vanhempi ja antaa mahdollisuus siihen. Samoin kuin siihen, että on rakastettu, ei vain puoliso. Omasta kokemuksesta sanon, että se on välillä vaikeaa nähdä metsää puilta. Mutta tuskin se rakastamasi mies on minnekään kadonnut, mutta oletko sinä kadonnut äitiysmaahan? Sieltä pitäisi pystyä tulemaan pois ja miettimään kokonaisuutta ja osaansa siinä. Jonkun on tehtävä jotain ja koska miehesi ei taida enää turhautumiseltaan siihen kyetä järkevästi taitaa pallo olla sinulla. Vain sinä voit tietää teidän perheen tilan oikeasti ja löytää kenties ne keinot, millä tilanne puretaan. Miehesi on selvästi tuskastunut koska ei usko sinun enää kykenevän kuulemaan hänen asiaansa, väsynyt ja loppu. Ja niin taidat olla sinäkin, mutta eri tavalla.
Lisäksi tuli mieleen tuosta töihin patistamisesta se, että voisko olla taloudellisia huolia, joita ei ole jakanut kanssasi tai on, mutta olet sivuuttanut ne huomiotta/äitiyteesi vedoten?
jotain todella kaunista ja lohduttavaa, mutta mitä ne sanat olisivat noita tosiasioita vastaan? Kysyt: "Voiko tällaista ihmistä ikinä miellyttää niin että olisi tyytyväinen? Ei voi!!! Ei vaan valitettavasti voi! Hyvät neuvot kalliit... tuntuu vaan että tässä ei ole kuin yksi mahdollisuus... =( " Ei todellakaan taida olla! Paljon hyviä vinkkejä ja tukea saat "narsistien uhrien tuki" sivuilta.
mahdollista, että miehelläsi oisi suhde toiseen naiseen? Toikin on yksi syy, miksi mies yhtääkkiä muuttuu. Varsinkin jos on pieniä lapsia.
...pitkästä aikaa nyt oikeen perusteellisesti. olen sanonut hänelle että en jaksa tätä ja aion lähteä jos asiat ei muutu. Katsotaan kuinka kauan muistaa vai onko todella halukas muuttamaan käyttäytymistään. Tiedänpä sitten senkin onko hän todella sitoutunut minuun ja perheeseemme. Kiitos kaikille mielipiteistä ja tuesta.