Heippa!
Mulla on tällänen tilanne ystävyyssuhteissa, elikkäs. En luota kuin yhteen tyttöön. Kaikki muut, joille voin kertoa huoleni ovat poikia.
Olen hyvin sosiaalinen mutta läheisen kuolema viime heinäkuussa järkytti minua suuresti, ja minusta tuntuu yhä enemmän siltä että pojat ovat myötätuntoisempia minua kohtaan kuin tytöt. Vanha bestikseni, johon en enää edes viitsi pitää yhteyttä kuin kerran viikossa, jos sitäkään, tokaisi vain päin naamaa, itkiessäni, että "älä jaksa kokoajan valittaa".
Tärkein sukulaiseni oli kuollut, ja yritin pyytää ystävältäni apua, tässä tulos. Tämän jälkeen en ole itkenyt _kertaakaan_ tyttöjen nähden.
Monet pojat ymmärtävät pahan oloni ja HALAAVAT minua.
Onko kenelläkään samankaltaista tilannetta?
En luota tyttöihin
FUNKEYZZ
12627
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En itke tyttöjen nähden, en itke poikien nähden.
Ja kukahan siitäkin kärsii? Peität ja pullotat tunteesi, ja mitä sitten? Maailmassa on kivoja ja luotettaviakin ihmisiä, mutta jostain syystä sinä piiloudut kuoren taakse. Se kenet se kuori piilottaa, olet sinä, ei maailma. Joskus käy pahoja asioita ja paskoja juttuja. Niitten käsittelemiseen voi saada apua, kaikkia ei kannata tuomita muutaman takia, ja oman elämänsä jos pilaa, ketään ei kiinnosta. Jos et luota kehenkään, et opi koskaan tunnistamaan hyviä ja huonoja. Et saa koskaan ystäviä, etkä rakkautta. Kaikissa niissä on riski tulla petetyksi. Riski tarkoittaa, että voi käydä kummin vaan. Itkeä ei tarvitsekaan toisten nähden, mutta miettisin ehkä vielä tuota ettei luota keneenkään. Itseään voi myös kasvattaa, ja parempaan suuntaan. Epäluotettavia ihmisiä oppii kyllä tunnistamaan ja siitä, ettää ennenkuin oppii, saa köniinsä muutaman kerran, toipuu kyllä yleensä. Sinisilmäisyyden pystyy muuttamaan avoimeksi rehellisyydeksi ja tarkkanäköisyydeksi jne. Itseasiassa se, ettei luota muihin, kertoo siitä, ettei luota omaan kykyynsä valikoida ympärilleen oikeita ihmisiä. Et luota muihin, et luota itseesi.
Moi! En nyt tuosta osaa päätellä vielä, kuinka läheinen läheisesi oikeasti oli, ja mitä muuta on tapahtunut, mutta laitan tässä vaihtoehtoja. Se on totta, että joskus ihmiset ovat tökköjä. Minulta kuoli isä vuosia sitten, enkä kyllä todellakaan saanut tukea siihen. Näin painajaisia, masennuin ja olin aika huonossa kunnossa, koska oli 16 ja jouduin selviämään siitä yksin. Pojat yrittivät kyllä kaikkea muuta kun auttaa. Tyttökavereita oli 1 ja hän kyllä auttoikin. Myöhemmin olin saanut kyllä tukea molemmilta ja myös molemmissa sukupuolissa on henkilöitä, jotka kohtelevat kaltoin. Okei, näinkin voi käydä ja se on tosi ikävää, siitä on vain selvittävä. Aina ei voi olosuhteita valita, mutta usko pois, kyllä se helpottaa. Sitten, minulla on ollut yksi ystävä, joka itseasiassa koki, miten aina jotkut pettää hänet, kun hänellä on hätä. Ongelma oli siinä, että hänellä oli hätä koko ajan. Koskaan ei tiennyt koska on oikea hätä, koska se ei voi olla koko ajan, ja hän oikeasti kaatoi vaan aivan kaiken paskan aina toisten niskaan, lillui omissa kriiseissään, eikä yhtään huomannut muita. Se että on kriisejä, ei anna oikeutta käyttäytyä kuin täysi tollo. Hänestä sai aika moni tarpeekseen, koska tosiaan, ei sitä kriisien määrää jaksa kukaan, ja pojat jaksoivat pitempään, kun tytöt. Miksi? Pojat kuuntelevat, mutta eivät samaistu aina samalla tavalla. Ei käy niin raskaaksi kuunteleminen. Ja sitten saattaa olla ihastunut: ihastunut mies on hyvä kuuntelija... Tavallaan. Myös kannattaa hakea apua terveyden hoitajalta/kuraattorilta tms. kuka teidän koulussa on, koska jos asia on raskas, sitä ei tarvitse kärsiä yksin (minkä mäkin myöhemmin tajusin), mutta sitä ei myöskää voi ainoastaan kaataa muitten niskaan. Kaikilla on myös omat huolensa. Joten tarvitset muutakin apua, kun kaverit. Niin, että vain sinä tiedät, mikä on tilanne. Onko sinulla vääriä ystäviä, vai oletko käyttänyt ystäviäsi roskiksina ja nyt heillä meni hermo? Oletko hakenut apua muualtakin vai ladannut kaiken vain yhden ihmisen harteille? Käytätkö ystäviäsi vain omien huoliesi kertomiseen, vai kuunteletko itsekin? Muista hakea apua, sillä yksin ei tarvitse kestää ja terveyden huollossa on ihmiset juuri sitä varten, että sitä apua saat. Lisäksi siellä saisit apua miettiä ystävyyssuhteita. Nimittäin, jos kaikki tyttökaverisi ovatkin vääriä, sinun pitää oppia vetämään rajoja ja tunnistamaan oikeita ihmisiä ympärillesi. Ja jos taas huomaamattasi käytät ystäviäsi roskiksina, sinun pitää tunnistaa sekin, että et vaan menetä kaikkea valittamiseen. Tsemppiä sulle ja aurinkoa sydämeen :)
sama homma!! mulla ei oo ollenkaa tyttöjä kavereina! puukottavat selkään..puhuvat pahaa ym ym..vaiks itekki oon tyttö/nainen. mul oli hyvä tyttö ystävä pari vuotta sitten mut sit hän luuli aina vaa et kaikki pyörii hänen navan ympärillä..suuttu aina,ku hänen mukaan ei menty jne..ei kiinnosta semmone.lopetin sen siihen.hän suuttu aina!! eikä tykänny et mä seurustelin! naiset on kavalii selkään puukottajii..mut tietty ei voi yleistää.mut ei jätkät oo semmosii,ku muijat! heijän kans on rentoo olla..
Totta kyllä, että naiset on useammin selkään puukottavia. Miehillä ei tunnu olevan tarvetta siihen vaan heittelevät ihan yleisellä tasolla sitten vitsiä. Sopii myöskin enemmän omaan ajatusmaailmaan, joten välillä on töissäkin hankala olla toisaalla, kun siellä saa kuunnella sitä loan heittoa ja myrkyllisiä sanoja, vaikka toinen seisoisi vieressä, kun vaihtoehtona olisi se huumori ja kaikesta höpöttely. Onneksi kuitenkin naisistakin löytyy niitä ihania yksilöitä jotka eivät tätä harrasta. :)
Niinpä niin, ei saa yleistää, yleistätte kuitenkin ja kehutte itseänne. Ei saa yleistää, ja tarkoitatte varmaan lähinnä itseänne? On aika hassu juttu, että jotkut naiset tuntuvat törmäävän näihin "selkään puukottajiin" huomattavasti useammin kun toiset ja miten heidän mielestään miehet ovat "vain rentoja jutun heittäjiä", vaikka kyllä heissäkin on hieman toisenlaisia ihmisiä: ihan yhtä paljon kun naisissa. Itse varmaan lasket itsesi tälläiseksi "ihanaksi yksilöksi" myös? Kuulostaa hieman tältä: Saatko kenties ylemmyyden tunnetta siitä, että voit sitten todeta, että "niin, kyllähän ne 90% MUISTA naisista, mutta minä sen sijaan, olen se harvinainen helmi, ihana yksilö, rehellinen ja suora." Kivahan se on että itsestään pitää, ja tottakai, niin pitääkin, jokaisen pitäisi kehittää itseään siihen suuntaan, mitä toivoisi muitten olevan, mutta mietityttää vaan. Itse tunnen sekä että, enemmän tunnen ehkä miehiä, mutta siis mukavia ja ei mukavia molemmista. Parhaat ystäväni ovat 2/3 miehiä, 1/3 naisia. Mutta en ole huomannut, että jotenkin tutuistani ne vieraammatkaan naiset olisivat jotenkin kauheita selkään puukottajia ja miehet vaan rentoja höpöttelijöitä, aika paljon olen ollut huomaavinani muutakin. Ehkä hieman monimutkaisempaa kuvaa. Kivoja on molemmissa ja kökköjä ja itsekkäitä meistä on JOKAINEN joskus, myös se harvinainen helmi ja sinä. Ihmettelen aina näitä "suoria ja rehtiä" naisia, jotka eivät työpaikan ilmapiiriin kuitenkaan suoraan puutu. Eivät he koskaan järjestä kokousta ja kysele mitä kuuluu. Eivät itse tee asioita tilanteen parantamiseksi, eivät yritä saada pahan puhujia tajuamaan asioita, ja he itseasiassa yleensä vain sallivat tilanteen huonontumisen ja juoksevat karkuun. Tässäkin kuulostaa siltä, että juostaan miesten luokse: ja sitten haukutaan naiset kaksinaamaisiksi. Ok, tottakai, jokainen haluaa lepoa, jos työpaikalla asiat on huonosti, mutta ei sitten koskaan ole tullut mieleen tehdä asialle jotain? Ei ole tullut mieleen kysyä naisilta, että voitaisiinko asialle tehdä yhdessä jotain? Oletko itse heittänyt läppää, aloittanut puhumaan politiikasta? Oletko yrittänyt rakentaa muuta työpaikallesi, että jaksaisit itsekin siellä paremmin? Mitä sinä olet tehnyt lopettaaksesi loan heiton ja saadaksesi rennon ilmapiirin? Niin kauan, kun et ole muuta tehnyt, kun asiasta valittanut ja miesten luokse "turvaan" juossut, niin et ole yhtään sen harvinaisempi helmi, kun kukaan muukaan. Tsori vaan, mutta teot kertoo kuka kukin on, ja puheet on puheita. Jos rehtiys ja suoruuskin jää vaan puheen tasolle, eikä koskaan ilmene tekoina niin se on sanahelinää eikä muuta. Kokeile joskus, tee jotain. Saatat yllättyä iloisesti :)
Ei toki, itsenihän lasken täydelliseksi kusipääksi, joka onkin täyttä totta. Enkä tiedä ainakaan kehuneeni itseäni missään vaiheessa? Lähinnä omia ystäviäni ajattelin. Itseäni koskevat muiden juoruilut ei kyllä kovin paljoa kiinnosta, mutta ei sitä kyräilyä jaksa kuunnella. Ja tosiasiahan on, ettei se myöskään tuolla lopu ennenkuin toinen rouvista poistuu talosta. Sen verran usein kaikki meistä ovat antaneet ymmärtää ettei se ihan mukavinta käytöstä ole. Tiedän kyllä hyvinkin tarkkaan, että niitä juoruilijoita ja loanheittäjiä miehissäkin on. Enkä sitä kielläkään, ettei kummassakin sukupuolessa ole ne hyvät ja huonot, koska sehän olisi vain totuuden välttelyä.
Jos ollaan niin Rampella on teille asiaa: Pyft, kroaz kroaz kroaz kroaz! Kiitoksia.
Hei, mulla on sama tilanne mutta päinvastoin. Olen nainen enkä luota naisiin, vain miehiin. Paras ystäväni on mies ja hänelle voin kertoa kaikenlaisesta, ja auttaa mua paljon. Jos olisin ollut sun naisystävä, olisin lohduttanut sua mielelläni. En mä ole tunteeton ihminen ja huolehdin liikaa ihmisistä, vaikka he eivät olisi ystäviäni... Koita jaksaa ja paljon voimia!
Kiitos kaikille vastauksista, erityisesti sinulle, Nimetön.
Olen nyt oppinut luottamaan muutamaan muuhunkin naispuoliseen - mutta yhä paras ystäväni ja tukijani on (nyt) poikaystäväni.
PIOKAYSTÄVSTÄ. Se voidaan tulkita väärin.
Ymmärrät vain itseäsi väärin. Sinulla ei selvästikään ole minkään laista itsekotnrollia. Ja sitäpaitsi minusta tuntuu, ettet luota itseesikään kunnolla.