Huono itsetunto on kaikki mahdollisuudet - myös ehjääntymisen ja itsetunnon kasvattamisen - estävä asia.
Ei muuta tällä kertaa.
Huono itsetunto
Juho K.
7534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja mikään ei kohota itsetuntoa enemmän kuin pillun saaminen.
Huono itsetunto estää kaikki sosiaaliset onnistumiset. Huonon itsetunnon kanssa ollaan yksin - aina.
Ei kun itsetuntoa kohottamaan.
Itsetunnon kohottaminenkin on mahdotonta. kaikki mitä "saavuttaa" tuntuu mitättömältä. Ainakin itse olen liian ajattelevainen ja hahmottava itseharhautukseen.
sellasta, mistä tulee itselle hyvä mieli. Mulle kukat, joskus vaatteet, ruoka tms. ilahduttaa mieltä, myös luonnon seuraaminen auttaa "unohtamaan omaan napaan ja huonouteen tuijottamisen" ja katseen ympärille kauneuteenkin joskus, ettei mieli ole niin synkkä, miehet tykkää puuhastella koneiden ja elektroniikan kanssa!
Mulla on sellainen paha taipumus jonka tunnustan ihan suoraan... siis ikävöidä kumppanuutta. Siitä on täälläkin puhuttu paljon ja olen tunnistanut itseni. Koska se asia on mulle tärkeä niin mä koen että siinä onnistuminenkin olisi antoisaa. Tällöin tosin - huono itsetuntoni nimenomaan aiheuttaa sen että epäonnistumisia tulee ja siksi se itsetuntokaan ei ole hyvissä kantimissa. Mä toivoisin että mulla olis joku hirmuisen tärkeä juttu... vaikka sitten "koneissa ja elektroniikassa" johon voisin laittaa panoksia ja saada onnistumisenelämyksiä ja sitä kautta olla paremmalla tuulella. Mutta en ole oikein löytänyt mitään sellaista vaikka kaikenlaista on tullut kokeiltua. Toki olen joskus nuorempana tehnyt kaikkea mahdollista mutta ne asiat ovat jääneet sivuun. Musta yksinkertaisesti olisi tosi hienoa etsiä niitä juttuja kaksin jonkun kanssa, harrastaa yhdessä ja olla naisen kanssa.
Itse olen taistellut huonon itsetunnon kanssa teini-iästä asti.Nyt siis ikää on reilut parikymmentä vuotta. Välillä on päiviä, jolloin voi olla todella hyväkin fiilis, mutta se kaikki murtuu helposti. Oikein huonot päivät ahdistaa aivan saatanasti. Tänään on taas sellanen ahdistava morkkiskrapula, että tekis mieli kaivoon hypätä..
En osaa kellekkään avautua ongelmistani, "kun ei vaan ole kovin miehekästä ruikuttaa ongelmista ja tunteista". Tännekin anonyymisti kirjoittaminen vaatii multa hirveää panostamista.
Eniten vituttaa, kun tiedostan oman potentiaalin. Olen älykäs, semi-komeakin jopa, huumorintajuinen jne. mutta sosiaaliset taitoni on ihan hukassa. Tuntuu, etten omista ollenkaan tunneälyä tai tilannetajua. Naista saan vaihtelevalla menestyksellä. En vain uskalla lähestyä sellaista, joka oikeasti voisi kiinnostaa seurustelumielessä.
Meni vähän mun pointti ohi, mitä tällä viestillä haen, mutta kummasti helpotti ahdistusta tänne vuodattaminen.