Mikä

Ongelma on väärän kokoinen pyörä. Jos mikään säätö ei auta, niin runko on yksinkertaisesti sinulle väärän kokoinen. Siihen ei paljon stemmien vaihtelu tai satulan korkeuden säätö auta.

kaiketi ajanut sillä pyörälläsi jo aiempinakin vuosina ? Joten jos satulan kanssa ei ole ollut aiemmin ongelmia, niin kyllä se oikea asento pitäisi satulan asentoa säätämällä löytyä. Ensimmäisenä tulisi mieleen, että jos ohjaustangon kokreutta nostaa, niin jotta säilyttäisi saman kulman satulaan nähden, niin ehkä senkin nokkaa saisi hiukkasen nostaa. Mutta jos satulan asentoa säätelee, niin kannattanee myöskin kokeilla pitäisikö sen korkeuttakin hiukan muuttaa. Ja keväisin kun aloitellaan usein tekemään pitkiä lenkkejä, niin paffa tulee helposti hiukan helläksi kunnes tottuu.

http://www.fillari-lehti.fi/perus/jutut/2005/Oikeakoko.pdf Ehkä sinulla on paino liikaa takapuolen päällä. Ajohousujen alla ei saisi olla myöskään alushousuja, koska ne saattavat aiheuttaa myös epämiellyttävää tunnetta.

kaikille samalla. Tällä pyörällä olen ajanut tommoset 600km,alkusyksystä tommoset 300km ja nyt tänä vuonna vähän yli 300km.Tämä on enimmäinen maantiepyörä. Saman tyyppistä selkävaivaa on aina alkukesästä ja pyödän säädöt menee suurennuslasin alle. Olenko sitten ennen osunut säädöissä kohdalleen ,kun se on niin pienestä kiinni vai onko selkä tottunut,senkö nyt osais sanoa. Osaan puketua sään mukaan ja en käytä pikkareita pyöräilyhousujen alla. Edellinen pyörä oli (on olemassa vieläkin)perushybridi jossa liian iso runko,mutta parhaana kesänä ajoin sillä 3500km ja ilman pehmusteita. Peffa kestää ja vaikka istuinluut tulisivatkin kipeiksi niin en ihan pienistä valittaisi,mutta kyse onkin niistä 'herkemmistä'paikoista ja olen siis nainen :)) No,tänään paikat tuntu jo ok.. Laitoin istuimen vatupassilla vaateriin( korjaan ,mies laittoi :)) )pitänee illalla kokeilla miltä tuntuu. Totuushan on,että paikat tottuu. Istuimen korkeuden tuntee polvissa,niissä kun on alkavaa nivelrikkoa niin liian korkea tai matala ilmoittaa kyllä itsestään.Polvet tuntuu hyvältä,on vain vaatinut enempi suojaa,kun ollut aika vilpoisia aamuja. Minulla on pyöräilijän käsikirja ja olen tutustunut perussäätöihin ja myös netissä lukenut juuri nuokin sivut.Pitäs ehkä vähän malttaa noiden säätämisienkin kanssa, olen ehkä vähän liiankin innokas. :)tai no,mies tekee sen minkä minä pyydän. Talvella en pyöräile.Varmaan vaatii kropaltakin sopeutumista . Niin ja koko talvi oli aikaa laittaa lihaksia kuntoon , mutta aina se vähän hepposeksi jää ja hiihdon varaan ja tästäkin otamme opiksi :)) Kivuttomia pyöräilyjä... :))

Näillä palstoilla liikkuu monia provoilijoita ja siksi asiapitoisen vastausten laatiminen ei montakaan henkilöä kiinnosta. Kun otsikon teemalla kuitenkin saattaa olla yleisempääkin mielenkiintoa, niin tässä aiheesta hieman. Kysyjä lienee ollut nainen, mutta vastauksista päätellen vastaajat miehiä – kuten minäkin olen. Naisen ja miehen lantio on luuston osalta toisistaan poikkeava ja yleensä naisilla leveämpi kuin miehillä. Edestä katsottaessa lantion alaosassa olevat istuinkyhmyt ovat naisilla etäämmällä toisistaan kuin miehillä. Istuttaessa tuolilla tai satulassa yläruumiin painon aiheuttama paine pitäisi kohdistua pääosin istuinkyhmyjen alueelle. Näin on pääkemisti meitä suunnitellessaan hyväksi havainnut. Lantion luustoa sivulta päin katsottaessa havaitaan, että naisilla häpyluu edessä ulottuu alemmaksi kuin miehillä. Lantioissa on myös pieniä yksilöllisiä eroja. Kumarassa ajoasennossa istuttaessa ei satulan kapea kärkiosa saa aiheuttaa painetta genitaalialueelle. Varsinkin naisilla edessä alempana oleva häpyluu saattaa tässä ajoasennossa aiheuttaa kasvaneen paineen kautta ongelmallisen kivun, hiertymiä ja/tai tulehduksen. Satula joka sopii yhdelle saattaa olla toiselle kuskille käyttökelvoton. Naisille tarkoitetut satulat ovat anatomiaperusteisesti leveämpiä kuin miesten satulat. Leveyksissä on myös eroja ja satulaa valittaessa tulisi omien istuinkyhmyjen etäisyyden lisäksi ottaa huomioon myös käyttötarkoitus. Mitä pystymmässä ajetaan (kaupunkiajoasentoa lähestyttäessä), sitä leveämpi satula on syytä valita. Istuinkyhmyjen pitää täysin osua satulan leveälle alueelle. Liiallista painetta ja siitä aiheutuvaa kiusaa välilihan alueella saattaa liian kapean satulan tavoin aiheuttaa liian pehmeä satula. Runsaalla geelipehmusteella varustetut satulat sopivat vain lyhytkestoiseen satunnaiseen pyöräilyyn. Ajettaessa säännöllisesti tuntien kestoisia matkoja tulee satulan oikean analogisen muotoilun lisäksi olla riittävän kova. Pehmusteet mieluummin ajohousuihin kun satulaan! Etuosan paineen pienentämiseksi voidaan Satulan kärkeä laskea hieman vaaterista, mutta ei kuitenkaan yli yhden senttimetrin. Kärjen laskemisesta on se haitta, että ajaja pyrkii valumaan satulassa kohti kärkeä ja tämän vastavoimaksi muodostuu käsiin lisärasitus. Aika-ajo-ohjaustangolla ajettaessa asialla ei kovin suurta merkitystä ole. Satuloita on muotoilultaan erilaisia ja jotkut on varustettu upotuksella tai aukolla väliliha-alueen paineen pienentämiseksi. Näistä ratkaisuista saattaa löytyä apua istumavaivoista kärsiville, kunhan ajohousut ovat ”priimaa” laatua eivätkä laskostu satulan avanteiden reunojen kohdalla. On olemassa myös sivulta katsottuna porrastettuja satuloita, joissa kapea alue on istuinaluetta alempana. Niitäkin voi kokeilla. Eräs tapa päästä matalan ajoasennon vaivoista on nostaa ohjaustankoa, josta seuraa pystympi ajoasento. Harrastelijapyöräilijän ohjaustangon yläosan korkeus maantiepyörässä on syytä säätää satulan yläpinnan kanssa samalle tasolle tai enintään 2 cm alapuolelle. Mikäli maantiepyörällä ajo alakäsiotteella ei tunnu mukavalta, on ajoasennon säädöissä korjaamisen paikka ja jos ei itse bonjaa mitä pitää muuttaa, on syytä poiketa asiantuntijan puheilla. ” Totuushan on,että paikat tottuu.” pitää myös paikkansa. Varsinkin selkä ja niskalihasten vahvistumisen/tottumisen osalta asia näin on.