Ihastunut työkaveriin

Niin, sitä voi joko sulkea tunteet elämästään ja lakata elämästä tai sitten elää tunteidensa mukaan ja nauttii elämästään. Olen itsekin parisuhteessa ja yrittänyt pitää tunteet toista ihmistä kohtaan pois, mutta eihän ne mihinkään katoa. Puolisoni tietää näistä tunteista, mutta hän halusi yrittää vielä, joten suostuin, vaikka sanoin heti, ettei tästä mitään enää tule. Myöhäistä rykiä kun on jo.. suhde annettu mennä pilalle.

parisuhteessakaan estää, niitä tulee ennemmin tai myöhemmin. Eri asia on, mitä sen asian kanssa tekee. Älä sinä tee virhettä, kerran ymmärrät, että poikaystäväsi on hyvä. Ihastuminen loppuu kyllä, jos niin haluat. Rakastumisen tunteita voi säädellä, usko tai älä. Kivaa se ei ole vähään aikaan, mutta siihen pystyy, jos ymmärtää parisuhteensa arvon ja jos todella haluaa ihastumisen loppuvan (puhun kokemuksesta x 2). Jos et muuten tokene,niin kuvittele itsesi laittamaan poikki poikaystäväsi kanssa tai kuvittele poikaystäväsi odottamaan viereiseen huoneeseen, kun toteutat fantasiasi ihastuksesi kanssa.

Et ole vielä naimisissa poikaystäväsi kanssa. Olette ilmeisesti seurusteluvaiheessa. Tämä on juuri sitä aikaa jolloin tutustutaan mahdollisiin avIIIIokumppaniehdokkaisiin. Uskoisin että et ole luvannut poikaystävällesi mitään pitkällä tähtäimellä vielä. Siis että hänkin on etsimässä aviiiiiioliittokumppania. Tuossa tapauksessa on oikein ja kohtuullista hankkia ystäviä ja tutustua heidän älykkyysosamäärään, moraali(-tyo, -rehellisyys,-uskonto jne,jne) käsityksiin. Vasta sitten kun ne vastaavat omia ja itselle asetettuja ehtoja, voi alkaa suunnitella mahdollista pitkäaikaista yhteenkuuluvuutta jossa avIIIoliitto pelaa hyvin tärkeää osaa. Jos taas olet antanut poikaystäväsi uskoa että sinä olet halunnut jakaa loppuelämäsi hänen kanssaan, teet todella väärin ellet välittomästi ilmoita pojalle suunnitelmistasi. On vain reilua antaa hänelle tilaisuus etsiä itselleen vaimoehdokas joka vastaa samat ehdot kuin sinun omalle aviomies ehdokkaale asettamasi (moraali jne). Teille kummallekin on olemassa oikeat aviopuolisot, nyt on oikea aika hakea sellainen.

... ihastumisen työkaveriin vaikka oma rakas on ollut aina paras ja kaikki muutenkin hyvin. Kerooin asiasta sekä miehelleni että työkaverille ja jopa työkaverin vaimolle. Nyt kaikki tietävät ja itsellä on helpompi hengittää - sehän on kuitenkin vain ihastus eli menee ohi. :)

Oma suhteeni ei ole mitenkään kituva, vaan meillä menee oman poikaystäväni kanssa hyvin. On samat suunnitelmat perheen jne. suhteen. No, liekki ei ehkä pala enää niin kuumana kuin joskus, on havaittavissa "arkistumista", mutta se lienee normaalia pitkässä suhteessa (ollaan oltu yhdessä vuosia). En halua erota hänestä. Olisin täydellisen onnellinen ilman tätä typerää tunnetta työkaveria kohtaan.

Jos halut ulos omasta nykyisestä suhteesta niin sitten voit vastata ihastuksen tunteisiin. Jos haluat kuitenkin elää nykyisessä suhteessa niin kannattaa antaa ihastumisen jäädä pelkäksi ihastumiseksi. Jos lähdet miehesi selän takana tekemään asioita niin varmast nykyinen suhde on historiaa ja satutat itseäsi, miestäsi ja teet todella väärin.. Ihastumisia tulee mutta ne pitää osta käsitellä jos vaan arvostat nykyistä suhdetta ja haluat jatkaa siinä ja rakentaa tulevaisuutta.. Tämän sanon todellakin kokemuksesta vierestä seuranneena!

Niin kauan kun pidät ajatukset ominasi se ei vahingoita ketään.

Tarvitsiko sinun muuten mennä utelemaan tyokaverisi tunteita? Se ei ollut oikein älykästä. Oikeastaan se oli typerää. Jos taas joku muu kertoi sinulle siitä niin voit jättää tuon viestin omaan arvoonsa.


Meille jokaiselle on annettu valta valita mitä ajattelemme. Meille on myos annettu valta valita miten käyttäydymme.
Juuri tuo viimeinen erottaa ihmiset eläimistä!

Olen aivan, täsmälleen, samanlaisessa tilanteessa ja se on aika hiton vaikeaa. Olen lähentynyt työkaverini kanssa kuukausien mittaan, ja nyt oikeastaan vasta viimeisten viikkojen aikana, olen tajunnut, että haluaisin hänestä enemmänkin. Ja siellä päässä taitaa fiilikset olla samanlaiset. Ja samaan aikaan mulla on suht tuore suhde ihanaan miehen, joka rakastaa mua todella ja itsekin olen aiemmin ollut hänestä ja tulevaisuudestamme enemmän tai vähemmän varma. Vasta nyt, kun nämä uudet tunteet työkaveriani kohtaan ovat heränneet, olen alkanut kyseenalaistaa nykyistä suhdettani. Pahinta tässä on, että olemme juuri muuttaneet yhteen mieheni kanssa, ja ensimmäinen vuosipäivä kolkuttelee ovella.

En olisi ikinä uskonut olevani tässä tilanteessa, enkä varsinkaan nykyisen mieheni kanssa. Olin aiemmin vahvasti sitä mieltä, että olen elämäni miehen nyt vihdoin löytänyt. Mies on herkkä ja todella tunteellinen, enkä ikinä haluaisi häntä loukata. Enkä edes tiedä voisinko olla valmis hänestä työkaverini vuoksi luopumaan. En tiedä mitä tehdä. Pahinta on, että en oikeastaan voi tästä asiasta kenenkään kanssa puhua. Jollain tavalla häpeän sitä, että olen tähän liemeen antanut itseni joutua. Ei sen toisen miehen unohtaminenkaan nyt tuosta vain päättämällä onnistu..Olen myös sen ikäinen, että jos perhettä haluan perustaa, niin alkaisi olla aika löytää se oikea kumppani. Eihän tuon pitäisi antaa vaikuttaa valintoihin, mutta pakosti sekin seikka mieleen tulee, että pahimmassa tapauksessa luovun tästä jo hyväksi havaitusta miehestä ja uuden kanssa ei homma toimisi. Jäisin yksin...ja kai mä silloin sen ansaitsisinkin...

Eli mä en tiedä oliko Lontoolainen tai USAlainen,mut luultavimmin jompikumpi.Tehtiin se virtuaalisesti Fergien videon välityksellä.En jää virallisesti koskaan kiinni siitä,maine on molemmilla kunnossa.