Olen nuori, 22v neito, miehen 26 vuotias. Olemme seurustelleet puolitoista vuotta, vasta. Tuosta ajasta kuitenkin yli vuoden asuneet samankaton alla, olleet yhdessä lähes 24/7. Nyt kuitenkin tunteet ovat ainakin minun osalta kadonneet, kiinnostus loppunut, riitaa on paljon, mies on todella mustasukkainen ja tuntuu ettei vaan toimi. Toisaalta tuntuu että oltaisiin vain kämppiksiä. Ongelma tässä on se, että olen jättänyt miehen, mutta koska minulla ei ole voimaa sanoa että nyt lopullisesti ei olla missään tekemisissä, niin tämä vain junnaa paikallaan, mies on vieläkin yötä luonani ja elättelee toiveita, enkä oikeastaan edes tiedä mitä haluan. Olen sanonut miehelle että jos hän vain jättäisi minut kokonaan ja lähtisi, niin se olisi hänelle paljon helpompaa. Mutta hän ei halua ja minulla ei ole voimia. Mitä tehdä? Tiedän että minun pitäisi vaan lopettaa tämä, en vain pysty siihen. Olen myös vakavasti masentunut ja työkyvyttömänä tämän takia. Se varmasti vaikuttaa tunteeseet, etten usko pärjääväni ilman miehen tukea, ja yksin. Miestä kuitenkin sattuu sillä olen todella kylmä häntä kohtaan, olen tavannut myös muita miespuolisia ystäviä, ei sillä että haluaisin heistä suhdetta,mutta kun aloimme seurustelemaan nykyiseni kanssa, jouduin pistämään välit poikki lähes kaikkiin miehiin hänen mustasukkaisuudensa vuoksi. Nyt sitten olen tutustunut uusiin ja tavannut vanhoja, tämä tietenkin satuttaa miestäni, mutta ei näköjään tarpeeksi että hän jättäisi.
Meidän tarina
Kigga
101132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kyllä nykyään ollaan helposti vakavasti masentuneita ja työkyvyttömiä! Sä teet elämästäsi juuri sellaista kuin sen haluat olevan. Ei kyllä tule myötätuntoa masennukselle tuollaisesta että et osaa miehelle sanoa ei. Hohhoijaa. Maailmassa on ihan oikeasti ihmisiä jotka ovat kokeneet kovia ja tarvitsevat apua. Mutta.... heidät kiilaa ihmiset jotka eivät osaa lopettaa parisuhdettaan ja sairastuvat näin vakavasti eivätkä pysty töihin. Ennen vanhaan ei tullut kuuloonkaan jättää työt tekemättä! Miten olisi itseään niskasta kiinni ottaminen ja teet lopun suhteesta? Kerran se nipistää niin kuin meillä kaikilla. En minäkään ole masentunut vakavasti enkä menettänyt työkykyään kun sanoin miehelle heippa,kun en halunnut enää jatkaa hänen kanssaan. Nykyajan ihmiset ovat jotenkin onnettomia ja aikaansaamatonta väkeä.
Huomaatko miten ilkeästi sinä manipuloit ihmisiä? Saako se todellakin sinut tuntemaan itsesi hyväksi ja laadukkaksi ihmiseksi? Oletko ylpeä itsestäsi levittäessäsi riitaa ja epävarmuutta sekä omaasi että muiden elämään? Jos vastauksesi on myonteinen, kellään ei siihen ole mitään sanomista. Sinä itse valitse elätko hyvin, kauniisti, ja tavalla joka saa aikaa rauhallisuuden, tasapainoisuuden ja positiivisen asenteen mielessäsi. Juuri tuo mielen tasapaino poistaa masentuneisuuden. Vain sinä itse voit sen aiheuttaa, valitsemalla tekosi oikein. Ellet tiedä miten elää oikein, lue miten se tehdään: kirjastoissa on (ja aivan ilmaiseksi) kilometrikaupalla kerrottu ja anettu ohjeita. Ainoa mitä sinulta vaaditaan on viitsiä nähdä vaivaa oppia.
Mitä manipuloimista siinä on jos ihminen tuntee jollain tietyllä tavalla. Tämä kuvaus on vain viipale elämää, et edes tunne toista osapuolta. Taidat olla itse katkera ja jätetty? Vai oletko elänyt itse onnellisessa parisuhdekulissississasi torjuen kaikki "pahat asiat" syyttelemällä muita ihmisiä? Sanooko kirjoittaja tuntevansa olonsa hyväksi kuvaillessaan suhdettaan? EI SANO!!!Ehkä sun pitäisi alkaa vetämään jotain ELÄ OIKEIN koulua kun kerran olet itse niin täydellinen ja virheetön. Sen kun näkis! Ja edelliselle ruikuttajalle myös, että kyllä ihminen vastaa itse teoistaan mutta mikähän sitten olisi TARPEEKSI HYVÄ SYY työkyvyttömyyteen? Kuolemako vain kelpaa? Et ole varmaan tosiaan kärsinyt itse mitään tunnontuskia kun jätit miehesi. Parisuhteen loppuminen on kieltämättä vaikeimpia asioita ainakin heille jotka ovat siinä suhteessa toisen kanssa vakavissaan olleet ja kaiken toisen kanssa jakaneet.
ettei osaa sanoa miehelle ei? Aika huonosti on nykymaailmassa asiat jos noin avuttomia ihmiset ovat. Kuolemasta ei ole kukaan puhunut. ÄLä vääristele asioita. On puhuttu siitä miten ei osaa tehdä oman elämänsä ratkaisuja. Älä ole noin yliampuva. Eikä kukaan ole puhunut täydellisyydestä eikä virheettömyydestä. Turhaan vedit hernettä nenääsi. Nimenomaan..... ap ei kertonut että olonsa hyväksi kuvaillessaan suhdetta. NIINPÄ. Siinä se pointti juuri onkin. Miksi selllaiseen ei tee loppua mikä ei tunnu hyvältä? Kun sen voi itse tehdä,pidentämättä masennuslistoja ja työkyvyttömyyttään? Tämä keetomu suhde ei kuulosta kauhean vakavissaan olemisesta. Siksi ihmetyttää masennukset ja työkyvyttömyydet. On sitä ennenkin toinemn jätetty masentumatta
vastaan vielä tähän selittelyysi seuraavasti: Sanot ihmistä avuttomaksi jos ei pysty toista JUURI NYT jättämään. Hei ehkä jotkut asiat vain tuntuu pahalta ja siksi niitä on vaikea tehdä. Mieti vaikka tilanne kun näet kuolemansairasta siskoasi viimeisen kerran ja tiedät sen olevan viimeinen kerta -miten helppo sinun on lähteä huoneesta ja painaa ovi kiinni. Jättäminenkin ja toisen luota lähteminenkin on kamalaa jos toisen kanssa on elänyt pitkään (vaikka se ei kuolemaa vastaakaan). Ihan oikeasti se tuntuu pahalta! Usko jo! Onneksi kaltaisesi ei ole töissä mielenterveystoimistossa, saisit pahaa jälkeä aikaan vähättelemällä toisten kokemuksia.
Joo onhan se ero ja jättäminen aina kurjaa ja vaikeaa ja tuntuu pahalta, mutta jos sen takia tulee TYÖKYVYTTÖMÄKSI niin kyllä silloin tehdään kärpäsestä härkänen. Ja koko suhdekin on kestänyt kokonaista puolitoista vuotta! Hoitoresurssit ovat rajalliset, ei niitä pitäisi tuollaiseen tuhlata. Mielenterveystoimistossa tosiaan olisi syytä olla joku jolla on pokkaa sanoa, että ota itseäs niskasta kiinni äläkä vie meidän työaikaa turhaan, ihmisillä on oikeitakin ongelmia. Ihmiset selviävät paljon vaikeammistakin elämäntilanteista. Eihän koko yhteiskunta voisi toimia, jos kaikki lakkaisivat tekemästä töitä aina kun on vähän sydänsuruja. Mutta kun asenne on että minä olen maailman keskipiste ja minulla on ongelmia, muista viis. Eri juttu tietysti, jos masennus johtuukin jostain ihan muusta syystä ja aloittaja vaan liittää sen juuri tähän seurusteluasiaan.
kohtaan. sinun pitää antaa hänen mennä ja lopettaa satuttaminen!! Kerää ne voimat jostain, ja tee se loppu jotta toinen pääsee suremaan ja pääsemään sinusta yli ja vielä jatkamaan elämäänsä. ymmärräthän että hänen tuskansa jonkin aikaa kestää, mutta hän pääsee sinusta yli..sinuun tulee myös sattumaan mutta te molemmat tulette sen kestämään, aikansa ottaa mutta kuitennniin...
Masennusta ja sosiaalistentilanteiden pelkoa minulla on ollu jo 7v eikä liity tähän suhteeseen. Ja tähän tuli myös uusi käänne, mieheni on näköjään salailut minulta aika paljon asioita. Samalla kun on minulta vaatinut rehellisyyttä. Enään en tunne huonoa omatuntoa mistään mitä olen tehnyt, voin sanoa hänen tehneen pahemmin! Ihmettelen kyllä kuinka pinnallisia ihmisiä täältä aina löytyy, ei ymmärretä surua muutakuin sillon jos suhde on kestänyt 10v. Ja kun katsoo nykymaailmaa en ihmettele miksi niin moni on työkyvytön! Siitä en koe huonoa omatuntoa!
Tuo tilanteesi on kuin omasta elämästäni, jos haluat voidaan jutella enemmänkin. Haluatko vaihtaa s-postia? tiedän täysin nuo ajatukset ja tuntemukset joita sinulla on ja kokemukset myös omasta takaa tilanteesta..
Kirjoittele ihmeessä [email protected]