Hei olen 52v mies,ja minulla on 3 lasta.Nyt nuorin joka on ainoa poika ,menee oman rakkaansa kanssa vihille.Olen heidän puolestaan erittäin onnellinen.Mutta sitten itse pulmaan,koko 34v aikana ,minulla on ollut vankka, ja raastava tunne että poika ei ole minun,jonka takia on ollut vaikea isä-poika suhde syntymään.Välit ovat kyllä ok. mutta sellainen syvempi suhde puuttuu.
Olen nyt ollut 1 1/2 v työtapaturmantakia sairaslomalla ja mieli on muutenkin totalisesti maassa, varsinkin kun vain yksin kököttää ja aprikoi näitäasioita,. ja kulunutta avioliittoa.
Jopa elämäni lopetus on jossain vaiheessa pyörinyt mielessä,mutta en missään nimessä halua sotkea tulevia juhlia,enkä aiheuttaa minkäänlaista mielipaahaa kenellekkään.
Siis kysymys miten voisin tarkataa tämän isyys asian jotenkin fiksusti ja mahdollisimman vähän ketään loukkaamatta. ps.veriryhmistäkään en tiedä kuin omani,ja onko sekään pitävä näyttö.
varmuus isyydestä
ahdistunut
271757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Dna testin,pitäisi se hius vaan saada jotenkin huomaamatta.Ainakin varma tapa saada selville onko hän sinun.Voimia tulevaan.Aika rankkaa on sulla ollut kun olet koko ajan miettinyt asiaa.
Pojallesi olet todennäköisesti se ainoa oikea isä. Älä mieti turhaan asiaa. Onko sillä väliä oikeastaan. Pääasia että poikasi rakastaa sinua isänä. Ei hänellä ole ketään muutakaan. Ole onnellinen pojastasi ja tulevista lapsenlapsistasi. Heille olet se ainoa pappa.
jos tietäisit? Voisitko pyyhkiä kaikki yhteiset asiat menneisyydestä pois mielestäsi ja jatkaa kevein mielin? Sinulla on jotain pahoin vialla jos et jo aikoinaan ottanut selvää ja tuonut julki epäilyksiäsi. Miehille kylläkin näyttää olevan helppoa niiden biologistenkin lasten kieltäminen ja unohtaminen.
No hei!Piristyhän ukkeli.Älä nyt häiden kynnyksellä ja vielä sairaslomalla vaivuta itseäsi epätoivon suohon!Olinko itse isäni tyttö ei liikuta minua pätkääkään.Olen oma persoonani, aikuinen fiksu tyttö,en kenenkään jatke. Valmistaudu ilolla häihin.Tuntuu tosi masentavalta jos piinaat itseäsi vuosikymmeniä noin masentavilla ajatuksilla.Oiskohan aika siirtyä kadun aurinkoiselle puolelle.Täältä sinua tervehtii tyttö ilonpilke silmässä,jolle isä ei ole elämän kynnyskysymys.
Sinähän olet joka tapauksessa hänen isänsä,miten ihmeessä sen voisi kumota. Tarkoitan siis tosissani sitä, että olet ollut hänelle isä, hän pitää sinua ainoanaan.Olisiko sillä tiedolla todellisuudessa mitään merkitystä. Minusta isä ja äiti on se, joka lapsen kanssa elää arkea. Biologinen isä tuskin voi koskaan tulla hänen isäkseen enää, vaikka jostain ilmestyisikin. Hän on kasvanut kanssasi. Enemmänhän tässä lie kysymys sinun ja vaimosi välisestä asiasta tässä vaiheessa. Lapsi on viaton siinä mielessä.
Isä on se joka hoitaa, kasvattaa, rakastaa, tukee ja huolestii lapsesta. Koko lapsen kasvuajan. Sinä olet ollut tuolle lapselle se ainut ja oikea isä. Tässä tapauksessa on herttaisen yhdentekevää kuka on ollut spermanluovuttaja, poika tuntee vain sinut isänään ja sinä saat olla hirveän ylpeä itsestäsi hoitaessasi pienestä vauvasta aikuisen joka on nyt kutsumassa SINUT isänään häihinsä. Romuuta aivan rauhassa nuo pimeät ajatukset, niillä ei ole mitään merkitystä. Ne vain aivan tarpeettomasti saavat typerää negatiivisuutta aikaan mielessäsi. Sinä olet viimeinen ihminen joka tuota tarvitsee! Ole iloinen ja onnellinen että poika on ollut osana perhettäänne sinun lapsena ja nauti tulevsta juhlasta!
Kuka on lapsen isä? Sekö joka on syntymästä saakka lapsen kasvattanut ja ollut läsnä sekä isänä että vanhempana vai joku muu? Oma isäni epäili aikoinaan myös isyyttään (aivan suotta) ja äitini pani meidän verikokeeseen, jotta vittuilu asiasta loppuisi. Loppuihan se, mutta ikinä en isälleni asiaa antanut anteeksi ja koin koko homman erittäin noyryyttävänä ja tietenkin mietin, että jos tulos olisi ollut toinen. Olisiko tullut potku persauksiin meille lapsille ja sillä sipuli!! Olet ilkeä ja inhottava sekä osittain myös raukkamainen ja on aivan turhaa hehkuttaa miten olet erittäin onnellinen pla, pla poikasi puolesta kun et kuitenkaan sisimmässäsi poikaasi omaksi tunne ja se on täysin sinun ongelmasi, johon ei mielestäni muita pitäisi sotkea. Inhottavaa!!!
Tiedän tämän kertomattasi kuinka vaikea aia on .Eli isällä ei saa olla halua,tai oikeuksia tarkastaa perilistään.Ja mitä rastamiseen tulee,sitä on riittänyt kaikille.Väkivaltaa minkäänlaista en ole käyttänyt perhettäni kohtaan koskaan .Een edes henkistä. Mutta miltä luulet tuntuvan, kun osa ihmisistä ajttelee, että tuokin raukka, se vain toisen pojan mailmalle kasvatti,naamallaan onnellinen hymy . Eikö sinun eämäsi heilahtaisi yhtään,myönnetään raukka oon. SE SIITÄ SITTEN!!!!!
halusi tietää, mutta olenkin mies. Nuo muut vastaajat lienevät järjestäen naisia, joten heidän katsantokantansa on hieman eri (syytä en ymmärrä). Siltikin on aika myöhäinen vaihe alkaa asiaa setvimään. Pystyisitkö selvittämään asian lastesi äidin kanssa, niin ettei poikaa tarvitsisi sotkea asiaan ellei ole pakko? Paljon hampaiden kiristelyä siitä tulee silti. Vaikeaksi menee.
Kuinka monen äidin mielestä olisi täysin yhdentekevää, vaikka synnytyssairaalassa vauvat vauhtuisivat ja saisivat toisen vauvan mukaansa? Aivan samahan se sille pitäisi olla, kuka on isä ja kuka äiti.
Huh, mitä tekstiä. Eli mielestäsi mies on velvollinen elättämään vaimonsa lapset, olipa ne itse siittänyt tai joku muu? Kyllä se testi kannattaa teettää jos epäilyttää, oli aihetta tai ei, sillähän se selviää. Aloittaja, olet kyllä liian pitkään hautonut tuota asiaa. Olisit tutkituttanut asian silloin kun poika oli ihan pieni. Mutta mikäs siinä, jos välttämättä haluat saada varmuuden nyt kun olet hänet jo aikuiseksi kasvattanut, niin siitä vaan. DNA-testi kai maksaa vähän toistasataa euroa. Veriryhmätestillä ei voi varmistaa että olet biologinen isä, mutta se saattaa osoittaa jos et ole. Esimerkiksi jos sinä ja vaimosi olette molemmat O-tyyppiä ja poika A, niin isä on joku muu. Sen sijaan jos sinä olet AB, vaimosi O ja poika A, niin saatat olla isä. Noin pitkä sairasloma varmasti käy hermoille, mutta koeta keksiä jotain mielekästä tekemistä niin et jää miettimään synkkiä asioita. Lue kirjoja vaikka, tai opiskele jokin kieli, tai maalaa, runoile, valokuvaa tai...
Kyllä me naisetkin tajutaan, että sillä on väliä onko se lapsi oma vai jokun muun. Nuo yksilöt, jotka sitä eivät ole tajuavinaan, vain puuttuvat asiaan kärkkäämmin. Liekö heillä itsellään tuollaisia salaisuuksia? Tuo oli hyvä rinnastus, tässä vielä toinen: monet naisethan jopa käyvät läpi vaikeita hedelmällisyyshoitoja mieluummin kuin edes harkitsisivat adoptiota, koska haluavat epätoivoisesti lapsen mutta "vieras" ei kelpaa.
tällä palstalla nainen jolla on näkemystä monipuolisesti. Voihan sitä ajatella niinkin, (ja näinhän se periaatteessa onkin), että ap on sille pojalle ainoa oikea iaä. Ja jos kysymyksessä olisi adoptiolapsi, luovutetusta spermasta alkunsa saanut tai ennen nykyistä avoliittoa siitetty lapsi suurin osa miehistä pitäisikin itseään lapsen ainoana isänä. Jos mies tällä palstalla kertoo 20 vuotta sitten tehdystä syrjähypystä joka painaa mieltä eikä ole toistunut, alkaa täällä hirveä vaahtoaminen kuinka vaimon kuuluisi saada tietää minkälaisen petturin kanssa on asunut parikymmentä vuotta. Samat teilaajat vähättelevät ap:n asiaa ja neuvovat unohtamaan koko jutun MERKITYKSETTÖMÄNÄ! Ristiriitaista, kas kun ap:n tapauksessakin lapsi saattaa olla saanut alkunsa aviorikoksesta, ja näin petos tavallaan jatkuu edelleen. Kyllä sille on miehelle merkitystä, vaikkei kaikki sitä ymmärrä eikä hyväksy. Ja lopuksi: Olen mies, en ole pettänyt enkä epäile lapsieni alkuperää. Mutta voimia aloittajalle ja kiitos sinulle nutturatäti, joskus kun palstaa lukiessa tuntuu että suomalainen nainen on täysi hyeena.
tulos siis,täytyy häät ainkin antaa mennä en voi,enkähalua runnella minulle rakkaita ihmisiä. hox! Poikakin on hyvin rakas minulle. Kaikki kysyy onko se nyt pakko olla varma.kyllä se on oiis kiva tietää jatkuuko.tämäkin haara (ihan oikeastiviell Ja viellä oikeella lapsen lappsella.
jos vauvat vaihtuisivat synnärillä mutta ajattelepa itse että olet kasvattanut tietämättömänä vaihdosta lasta omanasi ja yks kaks tullaan sanomaan ettei se rakastamasi lapsi olekaan sinun. Ei se rakkaus siihen ilmoitukseen katkea, biologisesti omaan lapseen sinulla ei olisi sitä samaa sidettä kehittynyt. Miehet eivät piittaa tuon taivaallista, he ovat suoralta kädeltä valmiita vaihtamaan että pääsevät kasvattamaan "omaa lihaa ja verta" Ovatpa valmiita hylkäämään ne omatkin biologiset lapsensa silmää räpäyttämättä, eivät tietenkään kaikki mutta suurin osa.
Sieltä taas leimasin heilahti, suurin osa meistä miehistä on taas p*skaa, kiitos paljon. Onneksi te naiset olette nii-in täydellisiä ja virheettömiä. "Ei se rakkaus siihen ilmoitukseen katkea, biologisesti omaan lapseen sinulla ei olisi sitä samaa sidettä kehittynyt. Miehet eivät piittaa tuon taivaallista, he ovat suoralta kädeltä valmiita vaihtamaan että pääsevät kasvattamaan "omaa lihaa ja verta"" Ei katkea ei, meillä miehilläkään (et varmasti tietenkään sitä usko, koska olemme...), mutta ei siinä pitäisi mitään ihmeellistä olla että haluaa huolehtia nimenomaan oman jälkikasvunsa kasvamisesta. Kaiken lisäksi se, että lapsi ei olekaan oma, tarkoittaa sitä että ko. lapsi on saanut alkunsa petoksella. Tämä ei tunnetusti lisää lämpimiä ja kivoja fiiliksiä petetyssä miehessä, joten osoittakaa se syyllistävä sormi ihan itseenne, naiset. "Ovatpa valmiita hylkäämään ne omatkin biologiset lapsensa silmää räpäyttämättä, eivät tietenkään kaikki mutta suurin osa." -Kiitos tosiaan taas tästä, on niin kiva kuulla tällaisia ylistyssanoja.
Jos et voi antaa asian olla, niin pakkohan se on selvittää. Näyttäähän se vaikuttavan sinuun ja elämääsi nytkin, mahdollisesti myös suhteeseesi pojan kanssa. Helppoa ja hauskaa se ei tule olemaan, kävi miten kävi. Mutta totuuden kanssa voi olla helpompi jatkaa.
tämän kirjoittaja oikein tarkoittaa? Mikä on jutun juoni? Anteeksi tyhmyyteni, mutta kirjoitus on outo: "Ei se rakkaus siihen ilmoitukseen katkea, biologisesti omaan lapseen sinulla ei olisi sitä samaa sidettä kehittynyt. Miehet eivät piittaa tuon taivaallista, he ovat suoralta kädeltä valmiita vaihtamaan että pääsevät kasvattamaan "omaa lihaa ja verta" Ovatpa valmiita hylkäämään ne omatkin biologiset lapsensa silmää räpäyttämättä, eivät tietenkään kaikki mutta suurin osa". Karkea yleistys ja katkeroituneen ihmisen (omakohtainen?) kokemus? Tiedätkö, miten epävarmuus syö ihmistä? Kyse ei ole siitä, että isä ei rakasta poikaa, vaan siitä, että hän epäilee pojan olevan jonkun muun. Epätietoisuus, johon isällä voi olla painavat syyt (et voi tietää) masentaa ja ahdistaa jo muutenkin allapäin olevaa. Alkuperäinen kirjoittaja aivan oikein totesi, että nyt ajatuksilla on aikaa pyöriä samoissa asioissa. Sinulla on kolme vaihtoehtoa: a) otat salaa asiasta selvän ja kärsit sen jälkeiset kärsimykset itseksesi, jos poika onkin sinun. Muussa tapauksessa keskustelet perheen kanssa. b) Kysyt vaimolta suoraan ja kannat sitten seuraukset (niitähän tulee kummassakin tapauksessa). c) et tee mitään ja jatkat elämääsi entiseen malliin, mutta suosittelen siinä tapauksessa hautaamaan nämä epäilyksesi ikuisesti. Itse ottaisin asiasta selvän, sillä epävarmuus kalvaa muuten ainiaan. Tunnen 89 v miehen, joka katkerana vieläkin miettii, että se poika ei ehkä ollutkaan hänen. Tunnen myös miehen, joka ei koskaan ole saanut tietää, kuka hänen oikea isänsä on. Voitte vain kuvitella hänen kiirastulensa. Miettikääpä myös tilannetta, jos lapsi onkin jonkun muun ja "sekaantuu" samasta isästä lähtöisin olevaan lapseen. Kertoisiko äiti siinä vaiheessa totuuden? Entä, jos äiti ei edes tietäisi asiaa? Paska homma ja paskemmaksi menisi! Tää nyt oli tarkoituksellista saivartelua tuo loppu, mutta koskaan ei voi mennä sanomaan: "ei koskaan"
olet lapsesi tehny jos poikasi on nyt 34v,ja nuorin..?????
synnnyin 57 menin naimisiin 76 vahint.s.78 seuraava tyttö 80 Ja ainokainen poikani 1981. Sorry.
miettinyt jo 34v,vaikka poikasi on vasta 24v vai epäiletkö kaikkien penskojen olevan jonkun muun kuin sinun??????
Aika aioliitossa oli hieman vaikeaata.
tekeleitäsi? Kannattaisi miettiä ovatko ne tyttäresikään sinun. (Sillähän ei ole mitään väliä kun ovat tyttöjä, poika se on joka merkitsee.) Tuollaisille olisi oikein etteivät kykenisi saamaankaan muita kuin tyttöjä. Vaihda nuorempaan ja yritä siittää se poika josta voit olla varma.
oliko vaimokin yhtä raukkis?
esinäsainenlapseni oli kaunss pikku
Hei Se on lapsen isä tai äiti, joka on lapsen kasvattanut. Biologialla ei ole mitään väliä.
Asia vaivaa sinua kovasti. Hesarissa noin kuukausi sitten oli yleisönosastolla kirjoitus, jossa isyyttään epäilevä kertoi teettäneensä aluksi epävirallisen isyystutkimuksen itse. Voisitko tehdä saman ? Selvitä mitä siihen tarvitaan. Riittääkö hius ? Se varmasti antaa suuntaa.
Huomioi myös, että perheissä voi olla hyvinkin erinäköisiä lapsia luonnostaan. Kuulun sisarussarjaan, johon syntyi 4 lasta viiden vuoden sisään. Toinen keskimmäisistä, poika , on tullut ulkonäöltään äidin sukuun. Vanha äitini on dementoitunut ja häneltä nousee pintaan vanhat asiat ja hän puhuu levottomia. Ilmeisesti isän sukulaiset ovat huomautelleet hänelle, että poika ei muistuta isäänsä ollenkaan. Jouduin tragikoomiseen tilanteeseen, kun vakuutin äidilleni, että isäni on myös veljeni isä vaikka he ei ole samannäköisiä.
Suorita 'esitutkimus' niin, että kukaan ei tiedä siitä. Vasta sitten, jos tutkimuksesta selviää, että et ole poikasi isä, pyydä virallista isyystutkimusta. Jos et ole poikasi isä, varmasti hän myös haluaa tietää itsekin kuka biologinen isä on.
Vain selvittämällä asian pääset epävarmuudesta. Sinulla on ilmeisesti vahvat syyt epäillä isyyttäsi.