sellaista ei ole, vaikka olen niin tayspäisesti ihastunut työkaveriini - mutta kun en uskalla sitä hänelle sanoa! Lienenkö ies täyspäinenkään, kun me molemmat ollaan tahoillamme varattuja ja meillä selvästi on tunteita toisiamme kohtaan´- vaan emmepä kumpikaan sano sitä toisillemme. Nyt tuntuu siltä ettei tämä mitään pelkkää ihastumista enää ole, vaan mennyt jo rakastumisen puolelle, voi hiivatti!
Kertokaapa, jos olette vastaavassa tilanteessa!
vituttaa puhua mistään
työpaikkaromanssista,
81886
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
joka sun pitää itse selvittää. nm. I know it, but can't handle it...
ap. mies vai nainen? Mistä huomaat toisen osapuolen kiinnostuksen?
Tämä mies, johon olen ihastunut, hänellä on hymy herkässä, pilkettä silmässä, tuijottelee - vaikeaa selittää, mutta sen vain näkee. Alussa hän oli jotenkin työkeä minulle, suorastaan melkein vittuili, mutta nyt me voidaan keskustella asioita ihan hyvin. Emme kylläkään kumpikaan puhu perheistämme, outoa vai tyypillistä varatuille ihastuneille? Nyt me heitellään kaksimielisiä juttuja ja tiivis katseiden vaihto jatkuu. Jokainen ilmaisee omalla tavallaan kiinnostuksen..
etkä todennäköisesti viimeinenkään, joka rakastuu työkaveriin. Meitä on tämäkin palsta pullollaan! Olen itse samanlaisessa tilanteessa, ihastunut varattuna naisena varattuun mieheen. Tunteilleen ei mahda mitään, ihan täyspäisetkin ihastuu, kun sopiva kohde vastaan kävelee...
Mulla sama homma. Perhosia vatsassa joka päivä kun meen töihin..jospa 'hän' onkin töissä taas jne..Olen itse varattu nainen ja hän sinkku mies..olen jo alkanut vakavasti miettiä vakisuhteeni tarpeellisuutta..mitä jos vaan antautuisi tunteiden vietäväksi?!Sitä kun ajattelee toista joka päivä vaikka omakin kulta olis..ahdistavaa.
nyt on vaikeaa sanoa omalla kohdalla, joko voin puhua rakastumisesta...
Kylläkai tämä rakastumista on, kun ollaan tunnettu jo vuosia ja välillä pinnallisempi ja vaihteleva ihastumiseni on nyt syventynyt ja tasaantunut - tuntuu, ettei osaa kuvitella elämää enää ilman,että hän olisi lähelläni...
Mulle kävi juuri näin. Työpaikalla ihastuttiin, rakastuttiin, yritettiin lopettaa, koska molemmat naimisissa. Ei ollut helppoa, kun nähtiin kuitenkin joka päivä. Alkoi kolmen vuoden piina. Paljon loukattiin muita ihmisiä, saatiin aikaan ihmisraunioita. Kehottaisin siis miettimään tarkkaan. Todella tarkkaan ja soveltamaan samaa hyvää sääntöä myös työpaikkaihastumisiin eli jättäkää ensin ne puolisonne. Lopettakaa vanhat suhteet. Ottakaa riski, jos koette uuden suhteen sen arvoiseksi. Älkää pettäkö salassa. Minä tein väärin, enkä voi tekoani puolustella. Tästä jo vuosia ja edelleen yhdessä työpaikkarakkauteni kanssa, mutta arvet näkyvät vieläkin.